Sanotaan, että atominkin verran hyvää vaikuttaa kaikkeen ihmisen elämässä, kuin myös atomin verran pahaa. Kaikilla ajatuksillamme, teoillamme, ja tunteillamme on kauaskantoiset vaikutukset niin omaamme, kuin muidenkin elämään. Kaiken, minkä olemme muille tai itsellemme tehneet, saamme takaisin jossain vaiheessa, ei enempää eikä vähempää.
Tätä on aika vaikea (ainakin minulle) ymmärtää käytännössä, jos ei katso omaa elämää taaksepäin, omaan menneisyyteen. Kuinka omat teot ovat vaikuttaneet omaan tulevaisuuteen, millaista elämää on elänyt, mitä virheitä on tehnyt. Ne on vielä mahdollisuus korjata. Niin kauan kuin elää on uusi mahdollisuus tulla paremmaksi.
Useimmissa lähes-kuolemakokemuksissa nähdään oma elämä kuin elokuvana, eletään sen kokonaan uudelleen, myös kaikki omien tekojen ja virheiden vaikutukset muihin, ja tunnetaan syvää katumusta omista virheistä, koska niitä ei voi enää korjata.
Miksi siis odottaa, kunnes se on liian myöhäistä? Joka ilta voi mielessään käydä päivän kokemukset läpi ja tiedostaa, mitä virheitä ja mitä hyvää on tehnyt, ennen kaikkea miksi, ja mitä voi tehdä huomenna, että se olisi parempi päivä.
Erinomainen kirjoitus asiasta englanniksi:
http://belsebuub.com/articles/a-review-of-the-day-learning-from-the-past
Hän kirjoittaa mm. (oma vapaa suomennos):
"Mitä ihmiset yleensä sanovat siitä, mikä on tärkeintä, käydessä elämäänsä läpi kuoleman jälkeen, ovat yksinkertaiset asiat, kuten kuinka paljon he ovat rakastaneet, mitä hyvää he ovat tehneet, kuinka he ovat satuttaneet muita, mitä he ovat tunteneet, ja kuinka he ovat saaneet muut tuntemaan.
Tämän he sanovat olevan todella tärkeää. Ei sen, kuinka paljon rahaa he ovat ansainneet, tai minkä uran he ovat saavuttaneet, mutta siinä on enemmänkin kyse vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa, kuten mitä tunteita he ovat tunteneet, mitä he ovat tehneet muille, ja etenkin siitä, kuinka he ovat rakastaneet".
Videolla lähes-kuolemakokemuksesta kirjoituksen lopussa oli todella vahva vaikutus minuun. Sen jälkeen tunsin, että haluan tehdä niin paljon hyvää, kuin mahdollista, ja parantaa pahat tapani. Elämä on lahja, jonka voi käyttää viisaasti, enkä halua hukata sitä!
Kuinka paljon hyvää olet tehnyt tänään?
36
183
Vastaukset
- Izumi 1
Silloin kun ei ole tehnyt tarkoituksellista pahaa, on elänyt oikein.
IZumi 1
vastaus
kuka elää oikein. Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein.Jaak.2:8
kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." matt 19:19
Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Gal 5:14
Rakkaus on suurin käskyistä.
- olle vajavaisia
Onneksi saamme tukeutua Jumalan armoon Kristuksessa. Pyyän joka päivä anteeksi pahoja tekojani ja laiminlyöntejäni. Saa vain rukoilla että anna Herra itse voiamasi ,jotta voin rakastaa ja elää siunaukseksi elämässäni.
- puhtaus ennen kaik
Elämä ei ole kilpailutanner jossa vaaditaan "sen ja sen tekemistä" joka taas toisaalta arvottaa jonkun muun tekemättömyydeksi!
Kun tekee hyvää jollekin toiselle, olemassaolon luonteesta johtuen sen seuraus voi ollakin pahaa toiselle,,homma ei siis pelitä.
Kyse elämässä täällä(siis olemme oikeasti kuolleita) ja elämästämme eroon pääsemisessä on ajattelumme ja motiiviemme puhtaudesta, ei siis teoistamme suoranaisesti. - Laura B
Izumi 1: Vaikkei olisi tehnyt tarkoituksellista pahaa, usein alitajuisesti saattaa tehdä paljonkin tahatonta pahaa. Voi olla käyttäytymismalleja esimerkiksi jotka ovat tulleet tavaksi ja joita ei edes huomaa, mutta jotka ovat haitallisia itselle ja muille. Erilaiset addiktiot voivat vahingoittaa omaa kehoa; viha, ylpeys ja kateus voivat vahingoittaa muita jne.
Tahaton ei ole yhtä paha kuin tarkoituksellinen paha, mutta minusta on silti tärkeää pyrkiä puhdistamaan käytöstään, tunteitaan ja ajatuksiaan kaikesta pahasta. Itsetarkkailulla voi sen aloittaa. (Saman kirjoittajan artikkeli itsetarkkailusta: http://belsebuub.com/self-observation)
olle vajavaisia: Minustakin rukoileminen on erittäin tärkeää, itse asiassa yksi tärkeimmistä asioista minulle. Usein tunnen etten itse pysty enkä ymmärrä, ja pyydän Jumaluuksien ja Mestarien voimaa, armoa ja apua, jotta voin tulla paremmaksi ihmiseksi.
puhtaus ennen kaikkea: Voi olla erittäin hyvät aikeet, ja silti aiheuttaa muille pahaa, jos ei ole tarpeeksi ymmärrystä todellisuuden ja aikeidensa luonteesta. Tai sitten aikeet eivät koskaan pääse teoiksi asti, jolloin niistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Ihminen saa karmaa tai dharmaa ('hyvää karmaa') teoistaan, ei aikomuksistaan.
Jos on tarpeeksi sisäistä ymmärrystä ja viisautta, voi nähdä, milloin on parempi toimia, tai olla toimimatta. Mutta tietenkään ei voi kaikkia tekojensa seurauksia tietää, eikä hallita. Täytyy vain tehdä niin, kuin parhaaksi näkee, ja korjata mitä virheitä pystyy kulloinkin näkemään.- karmanchia
rukoillessa ei kannata pyytää itselleen koskaan mitään.
Rukoilu tappaa itseluottamusta.
Voima on tultava itsestä.
- Tein hyvää tänään
Olen leiponut pikkuleipiä.
- -o-
Ei ole mitään absoluuttista hyvää ja pahaa. Jotkut hyvät asiat ovat pahoja, kun ajattelee vähän pitemmälle.
Jos tekee asioita toisen puolesta, hän ei itse opi mitään.
Jos tekee työtä saadakseen rahaa ja talouskasvua, tuhoaa samalla luonnon ja itsensä.
Jos uskoo keksittyyn roskaan, kuten kristinuskoon pelastuakseen, niis silloin vain kuvittelee pelastuvansa ja sulkee mielensä kyvyltä ajatella asioita laajemmasta näkökulmasta.- Reinbōdassu
Ei ole hyvää tai pahaa. On vain energiaa ja alkeishiukkasia. Tämä energia ei häviä. Tämä aine ei häviä. Ihminen on vain monimutkainen biokemiallinen laite, jota ohjailevat sähköiset impulssit.
- Laura B
Minun mielestäni tätä asiaa ei pidä ajatella liikaa. Hyvyyden tuntee sydämellä kun elää hetkessä, kuten myös pahuuden. Mieli yleensä vain sotkee ja hämmentää asioita. Kokemukseni mukaan nuo kaksi voimaa ovat todellisia ja toimivat aktiivisesti maailmassa. Tietoisuus voi tunnistaa nuo voimat, ajatukset voivat tunnistaa vain itsensä.
Elämästä ei minun mielestäni tarvitse tehdä hirveän monimutkaista liialla ajattelulla. Olin ennen itse sellainen, mutta vähä vähältä opin, että sydämessä asuu viisaus, joka voi tietää esim. ratkaisun ongelmaan sitä yhtään minun ensin mielessäni miettimättä.- 2+3 yksilöt nousee
Olen samaa mieltä, liiallinen elämän ja sen ilmiöiden analysointi johtaa mm. tuhautumiseen ja jopa ihmis-inhoon.
Kuitenkin jotta voisi päästä "korkeammalle tasolle" sinne ei-inhimilliseen, on inhimillinenkin tunnettava.
On siis elettävä, tutkittava ja tiedettävä se mihin ihmisten toiminta ja teot pohjaavat.
Miksi?
Siksi jotta voisi vastakohtaisuuksista kuvitella korkeampaa.
Kun elämässään tajuaa sen inhimillisten yksityiskohtien yksikerrallaan paljastuessa elämän raadollisuuden, sen missä nimenomaan inhimillinen elämä "lepää", niin tietty silloin nousee tuskaa, epätoivoa inhmillisesti tajuttavan ja sen kautta määrittyvän jatkuvuuden kauheudesta.
Hinta joka on kestettävä jotta inhimillisyytensä voisi kadottaa(ego/minä) ja vastaavasti löytää jo tässä elämässä enemmän on siis kova,,monesti aivan liian kova jotta kollektiivisesti asiat muutuisivat,,tiedostuminen tapahtuisi laajemmin. - Izumi 1
2+3 yksilöt nousee kirjoitti:
Olen samaa mieltä, liiallinen elämän ja sen ilmiöiden analysointi johtaa mm. tuhautumiseen ja jopa ihmis-inhoon.
Kuitenkin jotta voisi päästä "korkeammalle tasolle" sinne ei-inhimilliseen, on inhimillinenkin tunnettava.
On siis elettävä, tutkittava ja tiedettävä se mihin ihmisten toiminta ja teot pohjaavat.
Miksi?
Siksi jotta voisi vastakohtaisuuksista kuvitella korkeampaa.
Kun elämässään tajuaa sen inhimillisten yksityiskohtien yksikerrallaan paljastuessa elämän raadollisuuden, sen missä nimenomaan inhimillinen elämä "lepää", niin tietty silloin nousee tuskaa, epätoivoa inhmillisesti tajuttavan ja sen kautta määrittyvän jatkuvuuden kauheudesta.
Hinta joka on kestettävä jotta inhimillisyytensä voisi kadottaa(ego/minä) ja vastaavasti löytää jo tässä elämässä enemmän on siis kova,,monesti aivan liian kova jotta kollektiivisesti asiat muutuisivat,,tiedostuminen tapahtuisi laajemmin.Ei ole hyvää eikä pahaa, on vain erilaisuutta. Kaikilla valinnoilla tai hyväksymisillä on omat seurauksensa. Valinnat johdattavat uusiin valintoihin, ja näin syntyy kehityksen polku.
- Laura B
2+3 yksilöt nousee kirjoitti:
Olen samaa mieltä, liiallinen elämän ja sen ilmiöiden analysointi johtaa mm. tuhautumiseen ja jopa ihmis-inhoon.
Kuitenkin jotta voisi päästä "korkeammalle tasolle" sinne ei-inhimilliseen, on inhimillinenkin tunnettava.
On siis elettävä, tutkittava ja tiedettävä se mihin ihmisten toiminta ja teot pohjaavat.
Miksi?
Siksi jotta voisi vastakohtaisuuksista kuvitella korkeampaa.
Kun elämässään tajuaa sen inhimillisten yksityiskohtien yksikerrallaan paljastuessa elämän raadollisuuden, sen missä nimenomaan inhimillinen elämä "lepää", niin tietty silloin nousee tuskaa, epätoivoa inhmillisesti tajuttavan ja sen kautta määrittyvän jatkuvuuden kauheudesta.
Hinta joka on kestettävä jotta inhimillisyytensä voisi kadottaa(ego/minä) ja vastaavasti löytää jo tässä elämässä enemmän on siis kova,,monesti aivan liian kova jotta kollektiivisesti asiat muutuisivat,,tiedostuminen tapahtuisi laajemmin.Olen samaa mieltä kanssasi. Kun silmät alkavat avautumaan sille kurjuudelle ja kärsimykselle, jota tässä maailmassa on, kuin myös oman itsensä pimeälle puolelle ja omille kärsimyksille ja pahuudelle, voi tämä olla liian iso pala, ja se heittää takaisin tiedostamattomuuteen ja etsimään kauniimpia unelmia maailmasta.
Mutta kuten sanoit, hinta on maksettava, jos etsii jotain korkeampaa. Jotta kärsimyksestä pääsisi korkeampaan tietoisuuteen, täytyy tuska kohdata silmästä silmään, niin sisällään kuin maailmassa, ja ymmärtää sen motiivit ja perimmäinen syy. Vain ymmärtämällä, miksi kärsii, voi siitä alkaa irroittautumaan.
Ei siis analysoimalla, vaan itsetarkkailulla ja omalle egolleen kuolemisella voi alkaa tuntea myös koko maailmaa ja universumia, sillä kaikissa pätevät samat lait. Tässä ei ajatteluprosesseilla tai filosofialla ole mitään tekemistä, vaan oman tietoisuuden kehittämisellä. Ego on sokea maailman totuuksille, ja etsii vain omien itsekkäiden päämääriensä ja halujensa loppumatonta tyydytystä muista piittaamatta. Tietoisuus ei ole itsekäs, eikä sillä ole egonkaltaista kärsimystä, ja sillä on kyky tuntea oikeaa rakkautta, onnellisuutta ja rauhaa.
Mikä se hinta sitten on? Päästämällä irti egostaan, olemaan menemättä mukaan sen haluihin, alkamalla nähdä sisäinen realiteettinsa. Tämä tuottaa tuskaa, egon tuskaa, koska se ei halua olla tarkkailtavana, se ei halua kadota, eikä että sen suunnitelmiin puututaan millään lailla. Se pistää siis kovasti vastaan, mutta mitä tämä tuska on siihen verrattuna, mitä voi saavuttaa? - vevvevevee
Izumi 1 kirjoitti:
Ei ole hyvää eikä pahaa, on vain erilaisuutta. Kaikilla valinnoilla tai hyväksymisillä on omat seurauksensa. Valinnat johdattavat uusiin valintoihin, ja näin syntyy kehityksen polku.
Onhan sitä "miinusta ja plussaa" ja aivan kaikkien asioiden yhteydessä.
Esimerkiksi 'henki(-)'miinus' tuottaa 'halu/vietti( )'plussaa'
"henkisessä joutokäynnissä".
Henkinen laiskuus siis varaa 'plussalla' kehollisuutta ja toisin päin.
Kehollisuus plus( )saa henkisyyttä kokemisen kautta, jossa oivallusta tuotetaan, se on energialle ja ajalle mii(-)nusta. - Lovelivelife
Laura B kirjoitti:
Olen samaa mieltä kanssasi. Kun silmät alkavat avautumaan sille kurjuudelle ja kärsimykselle, jota tässä maailmassa on, kuin myös oman itsensä pimeälle puolelle ja omille kärsimyksille ja pahuudelle, voi tämä olla liian iso pala, ja se heittää takaisin tiedostamattomuuteen ja etsimään kauniimpia unelmia maailmasta.
Mutta kuten sanoit, hinta on maksettava, jos etsii jotain korkeampaa. Jotta kärsimyksestä pääsisi korkeampaan tietoisuuteen, täytyy tuska kohdata silmästä silmään, niin sisällään kuin maailmassa, ja ymmärtää sen motiivit ja perimmäinen syy. Vain ymmärtämällä, miksi kärsii, voi siitä alkaa irroittautumaan.
Ei siis analysoimalla, vaan itsetarkkailulla ja omalle egolleen kuolemisella voi alkaa tuntea myös koko maailmaa ja universumia, sillä kaikissa pätevät samat lait. Tässä ei ajatteluprosesseilla tai filosofialla ole mitään tekemistä, vaan oman tietoisuuden kehittämisellä. Ego on sokea maailman totuuksille, ja etsii vain omien itsekkäiden päämääriensä ja halujensa loppumatonta tyydytystä muista piittaamatta. Tietoisuus ei ole itsekäs, eikä sillä ole egonkaltaista kärsimystä, ja sillä on kyky tuntea oikeaa rakkautta, onnellisuutta ja rauhaa.
Mikä se hinta sitten on? Päästämällä irti egostaan, olemaan menemättä mukaan sen haluihin, alkamalla nähdä sisäinen realiteettinsa. Tämä tuottaa tuskaa, egon tuskaa, koska se ei halua olla tarkkailtavana, se ei halua kadota, eikä että sen suunnitelmiin puututaan millään lailla. Se pistää siis kovasti vastaan, mutta mitä tämä tuska on siihen verrattuna, mitä voi saavuttaa?Maailmahan on ruumis, mitä se voisi Elävälle antaa?
- töillä ei pelastuta
Kyllä kaikesta hyvästä boonukset taivaassa tulee, mutta sielunpelastus, siis Jumalan yhteyteen pääsy iankaikkisuudessa tulee vain armosta Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta.
- karmanchia
jaa mistä pitää pelastua? Pelastuis vaan joutumasta uskovaisten taivaaseen.
- karmanchia
Panomies ei leuhki panoillaan eikä todellinen hyväntekijä teoillaan.
- hyvää yötä
Panija tekee hyvää itselleen ja pantavalleen jos on hyvä panomies.
Onko kristiuskon kyseenalaistaminen ja sen epäjumalan(ihminen korotettu jumalaksi/"jeesus") paljastaminen hyvää työtä?
- kokija
Kaikki olemme ajatelleet ja ajattelemme varmasti, mitä hyvää voisi tehdä jonkun päämäärän edistämiseksi yleiseksi hyödyksi, suppeammaksi hyödyksi tai vain yhden hyödyksi.
Havainnut, että heti kun ajattelee: "saan tästä vaivanpalkan taivaassa tai hyvänä olona tai muuten", teko mitätöityy lähes olemattomiin. Asenne tekohetkellä ratkaisee eniten. Jos olet itsesi unohtaneessa tilassa ja toimit aidosti altruistisesti, niin ulkonaisesti mitätönkin teko aikaansa aivan valtavan henkisen voiman purskahduksen yksilön henkilökohtaisessa "taivaassa". Jos ajattelet olevasi tekijä tekohetkellä jolle palkka maksetaan, teko on lähes mitätön.
Tuolla altruismin aikaansaamalla innostuksella voi parantaa melankolian. Itsensä unohtaminen hetkeksikin parantaa negoilevat tilat tehokkaasti.
Jotkut ystävät puhuvat henkisestä selvänäöstä itsensä unohtamisen tilan aikaansaamana. Puhun ykseystunnosta, joka voi muuntaa persoonaa heti nyt ja tehokkaasti. Tarvitaan vain tuo ykseyden taju, joka on se sinapinsiemen ymmärryksen mukaan, jota Jeesuksen suuhun on pantu Raamatussa. Sinapinsiemenenkin verran (transsendenttista) uskoa eli ykseystietoisuutta. Henkistä selvänäköä teosofian kielellä sanottuna.
Henkinen ykseystaju ei ole varsinaista selvänäköä oikeastaan, koska siinä ei näy mitään visuaalisesti. Mutta se on ainoa varma, johon voi luottaa. Visioihin ei voi luottaa sataprosenttisesti, josko edes 50 prosenttisestikaan. Tämä ykseystaju on se hyvä teko ja sinapinsiemen joka voi persoonaa muuntaa hetinyt eikä huomenna. Sen vuoksi sitä arvostetaan tietyissä piireissä todella paljon. Se ei ole varsinaisesti hyvä eikä paha teko vaan tekojen seurauksien mitätöintiä persoonassa persoonaa muuttamalla. Korkea hyvä on tavallisen hyvän ja pahan ulottumattomissa. "Ei ajattelee itseään", näin suuri opas on sanonut.- köyhä paska
Muuten, miten ajatusluonnissa voidaan saada haluamatta(jos haluaa se haluttu siis mukaasi katoaa) vaikkapa valtavasti rahaa, eli voiko onneen ja sattumaan vaikuttaa mielestäsi ajattelulla(ei muita tekoja) vaikkapa lotossa?
Onhan olemassa kirjoja kuten; "Taikavoima" ja "Salaisuus" Ronda Byrnertä, jossa väitetään niinkin rajusti että ajatuksella saadaan hankituksi maallista hyvää.
- kokija
Ruoka ja juoma tulee jakautumaan tasaisemmin tulevaisuudessa. Näin voimme ajatella, ja ajatus on voimallinen teko. Mitä ajattelemme, se toteutuu. Näin luomme tulevaisuuden. Laiva kääntyy pikkuhiljaa, mutta se kuitenkin kääntyy. Ajatusten yleinen valtavirta, alitajuntasi pohjavirta, määrää tulevaisuuden mitä kohtaamme. Pitäkäämme tietoisuutemme pohjavirta myönteissävytteisenä niin kuljemme kohti parempaa tulevaisuutta. Meditaatio jäljittelee kuolemaa: äskettäin muistin kuinka varastin koulun kassasta rahaa alakoulussa. Nyt vasta muistin ja kyllä se kauhealta tuntui huomata tuollainen teko. Ilman meditaata olisin huomannut vasta kuoleman jälkeen ja se olisi ollut myöhäistä tällä erää...
- laupias samariini
Täh?
Onko olemassa muitakin kuin hyviä tekoja???
Mä ainakin kirjaan pieneen vihkoon kaikki hyvät tekoni ja niitä taitaa olla jo kasassa noin 55 789 kappaletta.
Ok, no homma menee tässäkin tapauksessa niin, että motiivi ratkaisee. Jos teen hyvää mielessäni jokin taka-ajatus, kuten vaikkapa se yleinen halu näyttää muiden silmissä erinomaiselta, niin metsään mennään. Jessekin suositteli tekemään hyvää "salassa". Jos yritämme siis pedata hyvillä teoillamme itsellemme taivaspaikkaa, tai parempaa seuraavaa elämää niin pitää olla varovainen miten ne teemme.
Antakaa almu köyhälle, liittykää griinpiissiin tai ampukaa vaikka ittenne pelastaaksenne planeetta liikakansoitukselta ja olette autuaita! Jep! =) - Laura B
Teon merkitys ja summa ovat objektiivisia, eivät subjektiivisia. Teon hyvän tai pahan määrä ei riipu sen takana piilevästä motiivista, vaan pelkästään itse teon luonteesta. Hyvä maksetaan takaisin hyvällä, paha pahalla. Tämä on universumin laki, joka on objektiivinen ja riippumaton. Ihminen luo omilla teoillaan seuraamukset omaan ja muiden tulevaisuuteen, joka kuluva hetki.
Tämä ei tarkoita, etteikö teon takana piilevä motiivi olisi tärkeä. Motiivi ei vaikuta teon objektiiviseen hyvään tai pahaan arvoon, mutta kaikki tekojemme, tunteidemme ja ajatustemme itsekkäät, pahat ja eläimelliset syyt ovat ne, jotka tekevät elämästämme kärsimystä, vaikka saattavatkin olla päällisin puolin hyviltä näyttävien tekojen takana. Jos haluaa kehittää sieluaan ja tietoisuuttaan, sekä päästä eroon kärsimyksestä, tulee tekojamme ja sisäistä elämäämme tutkia, tarkkailla, ja ymmärtää. Tulee tehdä tietoinen ponnistus sen eteen, että puhdistaa ajatuksensa, tunteensa, tekonsa ja koko elämänsä kaikesta itsekkäästä ja pahasta päivittäin.
Saman kirjoittajan artikkeli joka selittää edellistä paremmin: http://belsebuub.com/articles/an-introduction-to-spiritual-change
Paremman seuraavan elämän voi kuin voikin saada hyvillä teoilla riippumatta niiden motiivista. Jos taas 'pelastumista' ajattelee esim. buddhalaisittain termein, eli pääsyä pois Samsarasta, jälleensyntymisien kierrosta, Nirvanaan, vaatii tämä sielun täydellisen puhdistamisen kaikesta pahasta, eläimellisestä ja itsekkäästä. Teot eivät pelastumiseen vaikuta, vaan sielun objektiivinen puhtaus.- kokija
"Teot eivät pelastumiseen vaikuta, vaan sielun objektiivinen puhtaus. "
Tätä painotettiin kun puhuttiin motiivin merkityksestä. Motiivi ensin ja se määrää suunnan. Motiivi liittyy tuohon sielun objektiiviseen puhtauteen.
Subjektiivisuus on objektiivisuutta kun mennään tietyllle tasolla. - laupias Samariini
Moni ihminen vain tekee hyvää näyttääkseen erinomaiselta muiden ihmisten silmissä. Itse en näe esim. Äiti Teresaa tai Äiti Ammaa mitenkään erinomaisina ihmisinä. Pikemminkin päinvastoin jonkinlaisina "hyvän mannekiineina", jotka toimivat melko lapsellisista lähtökohdista käsin, keräten rahaa hyväuskoisilta ja naiveilta hölmöläisiltä. Äiti Teresa hengaili huumeparoneiden kanssa ja käytti rahansa uusien nunnaluostareiden perustamiseen. Hänen hyväntekeväisyytensä oli lähinnä vitsi.
Katselin tässä eräänä päivänä telkusta ohjelmaa Intiasta ja siinä näytettiin "pyhiä miehiä". Yksi oli pitänyt toista kättään pystyssä vuosia ja toinen oli seissyt vuosia jaloillaan. Jotenkin heistäkin sai vaikutuksen, että he halusivat vain päteä muiden silmissä ja koko juttu jotenkin etoi minua. Kun elämä on kurjaa ja olet alinta kastia, niin haluat "alkaa pyhäksi" ja saat jonkin kreisin idean, kuten vaikkapa käden pitämisen pystyssä. Miehen käsi oli muutenkin kaiken lisäksi surkastunut ja siitä ei ollut mitään hyötyä muutenkaan.
Pääasia tietenkin on se, että me hyväosaiset saamme hyvänomantunnon kun saamme vähän auttaa maailman kärsiviä ihmisiä. Voimme nukkua yömme rauhassa omassa erinomaisuudessamme! Jumalalle kiitos kärsivistä ihmisistä!
- Laura B
Kokija: Voin ymmärtää 'itsen unohtamisen' olemalla tietoinen ja läsnä nykyhetkessä. Olemalla läsnä aktivoi oman tietoisuutensa, mikä on ihmisessä sielun alkio. Kehittämättömässä, luonnollisessa muododssaan tämä tietoisuuden alkio on passiivinen ja heikko, mutta sitä voi kehittää, harjoittaa ja kasvattaa.
Loppuosa ihmisestä on eläimellisiä ja itsekkäitä alitajuisia viettejä, jotka periaatteessa kontrolloivat jokaisen elämää, joka ei ole niistä tietoinen. Ne voi kuitenkin nähdä, ymmärtää ja poistaa, ja näin kasvattaa tietoisuuden määrää. Tietoisuudessa tai sielussa asuvat hyveet kuten rakkaus, rauha, myötätunto ja onnellisuus, ja kun tietoisuutta harjoittaa ja kasvattaa, nämä hyveet myös kasvavat ja kehittyvät.
'Ykseystietoisuus' ilman tietoisuuden kehittämistä ei poista eikä vaikuta eläimellisiin alitajuisiin vietteihin, jotka jatkavat olemassaoloaan ja ihmisen elämään vaikuttamista ilman hänen omaa tietoaan asiasta. Sen takia pelkillä positiivisilla ajatuksilla ei voi kovin suurta merkitystä elämäänsä ja tulevaisuutensa tehdä, koska niistä huolimatta mainittu alitajunta palaa aina uudestaan kontrolloimaan ihmistä ongelmillaan ja haluillaan. Pelastumisen mahdollisuus on olemassa, ja se on taistella omaa alitajuista pahuuttaan vastaan.- kokija
Positiivisuus on tiedostamista. Se ei ole myönteisyyttä siinä merktityksessä kuin ehkö ymmärrätte. Kun tuo tietoisuuteen kaiken, voi olla positiivinen eli varma. Positiivisuus on varmuutta. Objektiivista varmuutta, joka koetaan subjektiona. Tässä subjektio muuntuu objektioksi.
Millä tasolla voi olla varma? Mielen ulkopuolella läsnäolossa. Mielettömyydessä, hiljaisuudessa. Puhumme täsmälleen samasta asiasta.
Ykseystietoisuus ei ole positiivisia ajatuksia, se on kaiken jättämistä. Positiivisuus eli mm. varmuus edistyy olemalla ykseydessä. Positiivisuus EI OLE ajatuksia. - kokija
Positiivisuus ja myönteisyys ovat näkökulmastani siis eri asioita. Sana positive on englanninkielestä johdettu ja on tarkoittanut alunperin jotain ehdottoman varmaa.
Myönteiset ajatukset voivat kyllä johtaa läsnäoloon, kun kliimaksi saavutetaan. Tällöin ajatukset hiljenevät, ja saavutetaan positiivisuus. Kuka saavuttaa? Ei kukaan. - Laura B
kokija kirjoitti:
Positiivisuus on tiedostamista. Se ei ole myönteisyyttä siinä merktityksessä kuin ehkö ymmärrätte. Kun tuo tietoisuuteen kaiken, voi olla positiivinen eli varma. Positiivisuus on varmuutta. Objektiivista varmuutta, joka koetaan subjektiona. Tässä subjektio muuntuu objektioksi.
Millä tasolla voi olla varma? Mielen ulkopuolella läsnäolossa. Mielettömyydessä, hiljaisuudessa. Puhumme täsmälleen samasta asiasta.
Ykseystietoisuus ei ole positiivisia ajatuksia, se on kaiken jättämistä. Positiivisuus eli mm. varmuus edistyy olemalla ykseydessä. Positiivisuus EI OLE ajatuksia.Ymmärrän, mitä tarkoitat. Puhumme samasta asiasta. Voin myös oman kokemukseni pohjalta ymmärtää tuon hiljaisuudesta kumpuavan objektiivisen / subjektiivisen 'varmuuden', jota myös rauhaksi voisi kutsua. Se on ajatuksien ja mielen käsittämän ajan ulkopuolella.
- yx pöljä
Muutama sana sivuten tätä keskusteluketjua. Ymmärrän tietoisena olemisen nimenomaan olemisena nyt-hetkessä, jolloin aluksi tulee tarkkailla omia ajatuksiaan, tunteitaan ja kehoaan. Tarkkailemalla itseään tulee vähitellen tietoiseksi ehdollistuneesta mielestään, alitajunnastaan, joka on aina sidoksissa joko menneeseen tai tulevaan. Yksilöllisiin pelkoihin, haluihin, ennakkoluuloihin; yhdellä sanalla: harhaluuloihin. Itsensä (mielensä) tuntemisen ja näkemisen kautta voi kuitenkin vapautua mielen ehdollistumista tarkkailemalla. Se ei kuitenkaan tapahdu taistelemalla itsen alitajuista pahuutta vastaan, vaan ymmärtämällä ja antamalla anteeksi. Ymmärtämällä mitä sinä et ole. Vastaan taisteleminen vain antaa kielteisille ajatuksille ja tunteille lisää voimaa, ja tekee niistä itselle "todellisempia".
Itseään voi tutkia ja tarkkailla myös Pyhän Hengen kanssa. Tällä tarkoitetaan sitä Jumalaan ja Itseen eli todelliseen olemukseen yhteydessä olevaa mielen osaa, joka on Rakkaudessa ja joka on piilossa ehdollistuneen egomielen ajatusjärjestelmän taustalla. Sinä et ole uinuva egomielesi, etkä ole identiteettisi, vaan olet jotain paljon enemmän.
Itsensä unohtaminen on identiteetistä, egomielen pyörittämästä ajatusjärjestelmästä ja siten myös erillisyydestä vapautumista. Kehon asettamien rajojen ylittämistä. Hetkellisesti tai kokonaan. Ykseystietoisuus saa nyt tilaa, eikä erillisyyttä ole. Se kuuluu vain egon luomaan kehojen harhamaailmaan. Myös henkinen selvänäkö saattaa kasvaa, kun ajatusten väliin tulee tilaa ja tietoisuus laajenee. Sen verran vielä, että kun puhutaan kehosta Pyhän Hengen temppelinä, pitäisi ymmärtää, että pyhä ihmissuhde on se temppeli. Miksiköhän? :)- kokija
Hei pöljä tässä toinen pöljä. Kerroit selkeästi lineaarisen loogisella tavalla. Poimin tekstistä: ei taistelua, tarkkailu taitavampaa. Tarkkailu liittyy kultivoimiseen. Työntäminen on toinen sana taistelulle. Jos työntää lukittua vankkaa ovea, niin ovi työntää vastaan. Tuntee ehkä kipua työntäessäsi, mikään ei muutu. Tällaista ideaa ajan takaa.
Sen sijaan lisääminen ja täydentäminen on jotain taidokasta. Siinä ei työnnetä eikä vastusteta, vaan ohjataan virtaa johonkin suuntaan. Täydennetään. Kultivoidaan?
Tekstissä on Pyhä Henki. Tämä on uudempi painotus. Tuntuma Pyhästä Hengestä on humoristinen. Ikäänkuin laajentuisi. Se ei ole pelkkä sana vaan sanan takana on jotain muuntavaa ja älykästä.
Toissapäivänä mietin, mihin pääsevät ihmiset tarkkailulla. Portille saakka pääsee tarkailulla. Portilla on anteeksiannettava viimeistään se mikä on jätetty tarkkailun avulla. Silloin läpäisee ahtaan portin. Portilla tarkoitetaan sitä singulariteettipistettä, kun ollaan jättämäisillään koko psykologinen ehdollistettu mieli. Portti on ns. taivaan perukoilla, deevachanissa. Taivaskin on puhdas subjektio, mutta ensimmäinen tosi subjektio. Sen läpi kuljettuaan ei ole mitään ihmismäistä, alkaa objektio. Muodot myös tunne- ja ajatusmuodot on jätetty. On ykseys. Tarkkailu ei toimi siellä, koska psykologisen mielen prosessit on jätetty. Tarkkailu perustuu psykologiseen mieleen ja on sen toiminto.
Armo pelaa kun kaikki on jätetty. Kaikentakainen on armon valtakunta.
Voimme jättää tämän unimielen pysyvästi, kun olemme tälle mielelle kaiken anteeksiantaneet. - Laura B
Juuri näin minäkin sen ymmärrän, eli itsensä tuntemisen kautta pystyy alkamaan ymmärtää ja tunnistaa omia harhaluulojaan, joiden 'takaa' ja 'välistä' voi löytää oman korkeamman minänsä, jolloin myös henkinen selvänäkö ja muut kyvyt saavat mahdollisuuden kehittyä.
Taistelu on ehkä hieman huono sana kuvaamaan sitä, mitä tarkoitin. Pahaa ei pidä VASTUSTAA, tai reagoida siihen negatiivisesti, tai yrittää puskea sitä pois, mutta tavallaan taistelu syntyy siitä, että oman tahdonvoimansa avulla ei annan egon toimia itsensä kautta, ei anna sen ajatusten ja tunteiden hallita itseään. Tahdonvoima aktivoi tietoisuuden, ja sen avulla voi erottaa itsensä egosta ja tarkkailla sitä. Taistelu on oman tietoisuuden tahdon ja egojen tahdon välillä oman itsen hallinnasta.
Tarkkailu on kuitenkin vasta alkua, ja tarvitaan henkistä 'työtä' ja Korkeampien voimien apua, jotta tietoisuutta pystyisi suuremmassa mittakaavassa kehittämään. - yx pöljä
kokija kirjoitti:
Hei pöljä tässä toinen pöljä. Kerroit selkeästi lineaarisen loogisella tavalla. Poimin tekstistä: ei taistelua, tarkkailu taitavampaa. Tarkkailu liittyy kultivoimiseen. Työntäminen on toinen sana taistelulle. Jos työntää lukittua vankkaa ovea, niin ovi työntää vastaan. Tuntee ehkä kipua työntäessäsi, mikään ei muutu. Tällaista ideaa ajan takaa.
Sen sijaan lisääminen ja täydentäminen on jotain taidokasta. Siinä ei työnnetä eikä vastusteta, vaan ohjataan virtaa johonkin suuntaan. Täydennetään. Kultivoidaan?
Tekstissä on Pyhä Henki. Tämä on uudempi painotus. Tuntuma Pyhästä Hengestä on humoristinen. Ikäänkuin laajentuisi. Se ei ole pelkkä sana vaan sanan takana on jotain muuntavaa ja älykästä.
Toissapäivänä mietin, mihin pääsevät ihmiset tarkkailulla. Portille saakka pääsee tarkailulla. Portilla on anteeksiannettava viimeistään se mikä on jätetty tarkkailun avulla. Silloin läpäisee ahtaan portin. Portilla tarkoitetaan sitä singulariteettipistettä, kun ollaan jättämäisillään koko psykologinen ehdollistettu mieli. Portti on ns. taivaan perukoilla, deevachanissa. Taivaskin on puhdas subjektio, mutta ensimmäinen tosi subjektio. Sen läpi kuljettuaan ei ole mitään ihmismäistä, alkaa objektio. Muodot myös tunne- ja ajatusmuodot on jätetty. On ykseys. Tarkkailu ei toimi siellä, koska psykologisen mielen prosessit on jätetty. Tarkkailu perustuu psykologiseen mieleen ja on sen toiminto.
Armo pelaa kun kaikki on jätetty. Kaikentakainen on armon valtakunta.
Voimme jättää tämän unimielen pysyvästi, kun olemme tälle mielelle kaiken anteeksiantaneet.Hei vaan. Kiitos, kun kommentoit, pöljä :)
- yx pöljä
Laura B kirjoitti:
Juuri näin minäkin sen ymmärrän, eli itsensä tuntemisen kautta pystyy alkamaan ymmärtää ja tunnistaa omia harhaluulojaan, joiden 'takaa' ja 'välistä' voi löytää oman korkeamman minänsä, jolloin myös henkinen selvänäkö ja muut kyvyt saavat mahdollisuuden kehittyä.
Taistelu on ehkä hieman huono sana kuvaamaan sitä, mitä tarkoitin. Pahaa ei pidä VASTUSTAA, tai reagoida siihen negatiivisesti, tai yrittää puskea sitä pois, mutta tavallaan taistelu syntyy siitä, että oman tahdonvoimansa avulla ei annan egon toimia itsensä kautta, ei anna sen ajatusten ja tunteiden hallita itseään. Tahdonvoima aktivoi tietoisuuden, ja sen avulla voi erottaa itsensä egosta ja tarkkailla sitä. Taistelu on oman tietoisuuden tahdon ja egojen tahdon välillä oman itsen hallinnasta.
Tarkkailu on kuitenkin vasta alkua, ja tarvitaan henkistä 'työtä' ja Korkeampien voimien apua, jotta tietoisuutta pystyisi suuremmassa mittakaavassa kehittämään.Kiitos vastauksestasi. Niin, on tärkeää olla vastustamatta kielteisiä ajatuksiaan ja tunteitaan; ne tulevat ja menevät. Niihin ei kannata samaistua, eikä kiinnittyä. Tietoisuudesta sanoisin, että se on jo jokaisella, mutta piilossa egon kerrosten alla. Tietoisuus kasvaa, kun egon ote ja rooli pienenevät. Egomielen asettamat esteet on vain ns. raivattava tieltä, ja se vaatii työtä. Kaiken sellaisen avun kuitenkin saa, jonka on valmis hyväksymään.
- Laura B
yx pöljä kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Niin, on tärkeää olla vastustamatta kielteisiä ajatuksiaan ja tunteitaan; ne tulevat ja menevät. Niihin ei kannata samaistua, eikä kiinnittyä. Tietoisuudesta sanoisin, että se on jo jokaisella, mutta piilossa egon kerrosten alla. Tietoisuus kasvaa, kun egon ote ja rooli pienenevät. Egomielen asettamat esteet on vain ns. raivattava tieltä, ja se vaatii työtä. Kaiken sellaisen avun kuitenkin saa, jonka on valmis hyväksymään.
Kiitos myös sinun vastauksestasi!
Aivan totta, ajatukset, tunteet, halut jne. ovat kaikki pysymättömiä ja väliaikaisia. Niillä on voimaa vain silloin, kun niitä ei näe. Jos pystyy asettamaan itsensä niiden ulkopuolelle, pystyy myös tietoisuuden avulla näkemään niiden takana piilevän motivaation ja syyn, jolloin niiden voima vähenee huomattavasti.
Olen huomannut, että jos on jokin oikein paha ja iso tunne, josta ei muuten sillä hetkellä pääse eroon, se ei kestä, jos sitä katsoo suoraan silmiin; jos yrittää nähdä sen sellaisena kuin se on. Se ei kestä tietoisuuden ja viisauden valoa.
Kokemukseni mukaan kaiken avun saa, mitä täysin vilpittömästi ja puhtain sydämin pyytää. Täytyy myös olla luottamusta ja uskoa siihen, että apu annetaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial11586Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras981514Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221051Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva204966- 124849
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt2797Kuka omistaa keltaisen vanhan aravan?
Pitäs saada rakennuksen omistajaan yhteys, rappukäytävät on siivottomassa kunnossa. Hiekkaa ja roskia rappusissa, lisäks29770Pirkanlinna yleisötapahtuma
Oli todella hyvä tilaisuus. Ja EERO. L. Aivan mahtava tyyppi. Veti rennosti ja asiallisesti. Ja yleisöltä hyviä kysymyks42751- 7724
- 60703