Kolmas silmä

Lukutaitoinen

Tämä on pitkä, tiedän. Mutta jos joku jaksaa lukea (tai miksei vaikka ei jaksaisikaan kokonaan), niin olen iloinen kaikenlaisesta palautteesta. Niin, velvollisuuteni lienee myös huomauttaa, että teksti taitaa sisältää lievästi lapsille sopimatonta materiaalia. Luulen, mutta suhteellisuudentajuni on omani, ei yleisen kulttuurin.

------

Kolmas silmä

I

Sakset halkoivat paperia peruuttamattomasti. Silja koki tyydytystä oman kätensä hallinnasta ja aiheuttamastaan tuhosta. Jotenkin nämä uudet voimat olivat niin aikuisia. Sakset olivat tosin ne pienemmät. Äiti ei antanut käyttää isompia.

Mahdollisimman tarkasti Silja leikkasi irti paperiin piirtämänsä kuvan. Sitten hän laski sakset pöydälle. Seuraavaksi hän tarvitsi teippiä. Missä oli maalarinteippirulla? Silja löysi sen huoneensa nurkasta, jossa hän oli aiemmin muumioinut pieniä muovisia muumifigureitaan. Teippi oli yksipuolista, mutta Silja oli nähnyt, kuinka äiti kieräytti teipinpätkän pienelle lenkille tällaisia tarpeita varten. Silja teki lenkin, varmisti että liimapinta oli sen ulkosyrjällä ja kiinnitti sen keskelle kuvaansa. Sitten hän asetti kuvan parhaaksi katsomalleen paikalle.

Silja käveli hartaana keittiöön. "Katso äiti, minulla on kolmas silmä!" hän julisti. Äiti vilkaisi nopeasti Siljaa ja tämän otsaan teipattua silmän kuvaa. Hän naurahti ja ohitti Siljan lautanen kädessään. "Oikein hauskaa kulta, mutta nyt on kyllä ruoka-aika. Etköhän sinä kahdellakin silmällä näe syödä", äiti tuumasi ja nappasi silmän Siljan otsasta ohittaessaan tämän uudemman kerran matkallaan takaisin hellan luo. Hän kiinnitti silmän jääkaapin oveen. "Tässä se säilyy. Nyt syödään", äiti totesi ja alkoi ammentaa perunamuussia omalle lautaselleen.

Silja asettui tuolilleen ja katsoi edessään olevaa ruoka-annosta, jonka äiti oli siihen häntä varten asettanut. Tilannearvion tehtyään Silja tarttui toimeen. Tarvittavat toimenpiteet olivat järjestyksessä nämä: pilko nakit pikkuisiksi paloiksi, heitä palat muussin sekaan, tursuta päälle reilusti ketsuppia ja lopuksi sekoita kaikki epämääräiseksi mössöksi.

Äiti istuutui hänkin pöydän ääreen ja katsahti Siljan puuhia. "Älä sotke, kun et kumminkaan sitten syö", kuului tuomio. Siitä hetkestä lähtien Silja oli melko varma, ettei hän jaksaisikaan kaikkea. "Äiti, eikö niin että ihmiset kasvaa?", hän kysyi. "Juu, jos syö tarpeeksi", äiti väläytti. "Voiko mulle kasvaa kolmas silmä?", Silja jatkoi. "Enpä kuule usko", äiti sanoi selaillen aikakauslehteä.

Silja ei ruokailun jälkeen vaivautunut ottamaan silmää jääkaapin ovesta, vaan jätti sen siihen loppupäiväksi. Illalla kun unisatu oli luettu ja valot sammutettu, Silja tarrasi peittoonsa, sulki silmänsä ja kuiskasi itselleen: "Minulle kasvaa kolmas silmä." Sillä se oli päätetty.

II

Kolmannelle luokalle siirtyessään Silja pääsi isompaan kouluun ja sai luvan käyttää isompia saksia. Siinä vaiheessa häntä ei kuitenkaan enää askartelu kiinnostunut, kuten ei kovin moni muukaan asia. Talleilla haisivat hevoset, koriskerhossa ja tanssikoulussa ihmiset. Silja näki melko helposti ilmiöiden läpi suoraan niiden ytimeen, ja usein se ydin oli hänestä lattea ja merkityksetön. Harvalla seikalla oli oikeastaan Siljalle väliä ja vielä harvempi vaati hänen mielestään mitään toimintaa.

Silja ihastui ensimmäisen kerran vasta viisitoistavuotiaana. Arttu oli Siljaa kaksi vuotta vanhempi ja poukkasi hänen eteensä eräänä päivänä kaupan ovesta. Silja oli menossa sisään, pojalla oli kiire ulos. Silja räpäytti silmiään, ja kun hän avasi ne, hänen kolmas silmänsä jäi kiinni.

Pian Silja oppi tietämään Artusta niin paljon kuin tarkkailemalla suinkin voi. Keskeisimmät seikat olivat järjestyksessä nämä: se puhuu mielellään elokuvista ja nauraa hiljaa mutta paljon, sillä on paljon kavereita, sen mieliväri on vihreä, sen lempijätski päärynä ja se nuolee palloonsa yleensä suipon lakin, jonka ympärille sitten painaa huulensa ja imaisee suuhunsa.

Silja ei koskaan puhunut Artulle, oleili vain huomaamattomasti jossain lähettyvillä. Kirjeitä hän kirjoitti, muttei koskaan lähettänyt. Niissä hän selitti, kuinka koko muun maailman saadessa hänet tuntemaan itsensä limaiseksi pikkuotukseksi, jonka silmät eivät olleet vielä auenneet, sai Artun läsnäolo hänet tuntemaan itsensä ihmisen kokoiseksi. Hän laittoi kirjeet aina pöydälleen muodostuneeseen pinoon, eikä koskenut niihin enää, pyyhki pölytkin vain siitä ympäriltä.

Aina Artun nähtyään Silja tunsi olonsa hyväksi, auransa maagiseksi. Hänen edessään avautuva uusi merkityksellisyys herätti kuitenkin myös syyllisyttä. Eihän ollut mitään järkevää syytä, laillista lupaa. Silja ei edes tuntenut Arttua, tunsipa vain kaikenlaista häntä kohtaan, häneen liittyen ja hänen kauttaan.

Silja jatkoi kirjoittamistaan. Jokainen kirje alkoi varmana ja selkeänä, mutta jossain vaiheessa hän aina huomasi eksyneensä hämäriin kielikuviin. Joskus se oli kuin hengittäisi sulaa mahdottomuutta. Mutta eihän se voinut olla: sula viittasi nesteeseen ja vain höyrymäisessä muodossa voi ainetta hengittää.

III

Juhannuskokolla Arttu vinkkasi Siljan luokseen. "Mä meen tupakalle, tuutko mukaan?" Silja nyökkäsi ja punastui. He kävelivät metsään ja seisahtuivat suurien mäntyjen keskelle. Arttu kaivoi tupakka-askin taskustaa ja katsellen Siljaa arvioivasti kysyi: "Sä taidat tykätä musta vai?" "Joo", Silja sanoi ja ajatteli kaikkia niitä työstettyjä tunteitaan ja aukipurettuja ajatuksiaan siistissä pinossa kirjoituspöydällään. Arttu laittoikin askin takaisin taskuunsa ja tarttui sen sijaan Siljan käteen. Siljan takana kohosi mahtava mänty, jonka kylkeä koristivat kullankeltaiset pihkavanat. Arttu astui lähemmäs, Silja peruutti askelen. Arttu tuli taas edemmäs, Silja liikkui kauemmas. Arttu ei kuitenkaan luovuttanut, joten lopulta Siljan oli painettava selkänsä vasten puun pihkaista runkoa.

Silja tuijotti Arttua silmiin kuin pelästynyt saalis. Artun kasvot lähestyivät, Silja odotti suudelmaa. Metsästä kuului rasahdus, Arttu katsoi sivulleen. Siljakin käänsi katseensa nähdäkseen, oliko jotain siellä, tapahtumassa, nähtävää. Samassa poika kuitenkin painoi huulensa hänen kaulalleen. Silja ähkäisi, Arttu jatkoi. Silja päässä huippasi ja vatsanpohjassa vihloi, tai toisinpäin. Jossain vaiheessa Arttu laskeutui polvilleen ja tarttui Siljan rintoihin painaen päänsä niiden väliin. Silja mietti, kuuliko poika hänen sydämensä rajun itseilmaisun, tuottiko ehkä juuri se tälle tyydytystä.

Hitaasti, hitaammin Arttu keri Siljan hameen tämän vyötärölle. Silja sulkin silmänsä. Arttu nyki Siljan alushousuja alemmas. Sitten hän tarttui Siljan jalkaan, nosti sen ylös maasta varmasti kuin hevosenkengittäjä ja pujotti housut jalkaterän yli vapaille vesille. Sen jälkeen hän laski jalan takaisin vakaalle maanpinnalle, hieman kauemmas toisesta jalasta kuin se oli alun perin ollut. Silja seisoi siinä lievässä haara-asennossa, alushousut toisen nilkkansa ympärille valahtaneena ja tunsi itsensä äärimmäisen jännittyneeksi. Arttu antoi hameen pudota päänsä päälle, niin että hän jäi pieneen, intiimiin telttaan Siljan alavartalon kanssa. Silja tunsi pojan kuuman hengityksensä alavatsallaan, kun tämä varovaisesti raotti häntä. Hetken kuluttua pojan kieli teki ensimmäisen viiltonsa, mutta siihen mennessä Silja tunsi käyneensä läpi tuhansia asioita. Päällimmäiset reaktiot olivat järjestyksessä nämä: värähdys, ajatus omasta pientä siistimistä lukuunottamatta suhteellisen luonnontilassa olevasta vaginasta verrattuna muiden tyttöjen posliinipilluihin, tyttöjen joiden kanssa Arttu oli ehkä ollut, mielikuva päärynäjäätelöstä jota Arttu nuoli nautiskellen ja jonka suipon pään hän lopulta imaisi suuhunsa, inahdus.

Arttu upottautui Siljaan antaumuksella. Silja luuli ensin olevansa liian hermostunut nauttiakseen ja yritti jo keksiä jotain luontevaa tapaa muuttaa tilanteen kulkua. Yhtäkkiä hänen vatsanpohjassaan alkoivat kuitenkin väreillä yllättävät tuntemukset. Koko hänen kehonsa rentoutui, säteili, kuumeni, muodosti jättimäisen lämpötyynyn itsensä ympärille. Hän voihki, muttei huomannut sitä. Hän haki kädellään otetta, oksasta, Artun tukasta hameensa alla, mistä tahansa kätensä ulottuvilla. Sitten hänen päässään hakkasi vain yksi ajatus: voi ei, nyt minä... nyt minä...

Arttu auttoi alushousut takaisin läkähtyneen Siljan päälle, antoi tämän hameen valahtaa paikoilleen ja kompuroi sitten jaloilleen. Raskaasti hengittäen hän nojasi Siljaan. Tämä tunsi lantiotaan vasten Artun kiihottuneisuuden ja mietti, odotettiinko hänen tekevän asialle jotain. Hän ei kuitenkaan kyennyt tekemään elettäkään, tuijotti vain Artun ohimon ohi vaaleaan kesäyöhön. "Voi vittu kun vittu maistuu hyvältä", Arttu urahti. Silja räpäytti silmiään, ja kun ne aukesivat, aukesi myös kolmas silmä.

Arttu istahti kivelle, kaivoi esiin tupakan ja sytytti sen. Silja istui viereiselle kivelle. Hän saattoi nähdä, että Arttu oli edelleen kiihottunut, kohouman tämän huosuissa. Arttu ojensi tupakan Siljalle, joka vei sen huulilleen, vetäisi savua keuhkoihinsa ja alkoi yskiä ja kakoa. Arttu takoi häntä selkään ja nauroi matalasti. Siljan sai tilanteen hallintaan. He istuivat kauan hiljaa. Silja puhalteli savua viileäksi käyneeseen yöilmaan ja tunnusteli sisimmässään alavartalonsa pehmeää tykytystä.

"Sä et taida olla kovin puheliasta sorttia...?" Arttu totesi. Silja hymyili ja ojensi pojalle tupakanjämät. Sitten hän nousi ja käveli pois. Jääköön itse vastuuseen kohoumastaan.

IV

Nähtyään Siljan puseron pihkasta tahriintuneen selustan, äiti naureskeli tytön ilmeisesti kovasti pihkaantuneen juhannuksena. Siljan oli katsottava äidin ohi, ikkunasta ulos naapurinsetää, joka leikkasi nurmikkoaan. Hänen kolmas silmänsä tuijotti kuitenkin värähtämättä äitiin. Silja ei punastunut.

Juhannuksen jälkeen Silja ei nähnyt Arttua pitkään aikaan. Hän ei vältellyt poikaa, muttei myöskään hakeutunut tämän seuraan. Sitten hän näki Artun sattumalta ollessaan kavereidensa kanssa pizzalla. Arttu istui perheensä kanssa viereisessä pöydässä ja vinkkasi silmää, kun Silja katsoi heidän suuntaansa. Silja hymyili iloisesti takaisin.

Loppukesästä Silja lähti pohjoiseen vaellusrippileirille. Jokaisen kilometrin myötä Arttu siirtyi hänen mielessään kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes kotiin palattuaan hän kuuli Artun perheen muuttaneen pois kylästä.

V

Helteiden ja auringonpaahteen väistyessä talventulon tieltä Silja tunsi vähä vähältä vapautuvansa lopustakin levottomuudestaan. Ensilumen saapuessa hän käänsi
katseensa taivaalle ja antoi hiutaleiden laskeutua kolmannelle silmälleen. Hän arveli, että vielä vanhanakin hän ajattelisi nuoruuden hairahdustaan ja toivoisi niin kuin toivoi nyt: että joku korkempi jumalan kaltainen taho, viisas ja läpeensä luotettava, tulisi ja kertoisi hänelle hänen tekojensa luonteen - tällainen olet, näin olet toiminut, hyvästä vai pahasta. Samalla hän tiesi, ettei niin koskaan tapahtuisi, vaan hän joutuisi pärjäämään oman harkintansa varassa kuten tähänkin asti. Tässä ristiriidassa hän uumoili tavoittaneensa jotain huomattavasti olennaisempaa aikuisuudesta kuin saksienkäyttötaito.

19

909

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • paakki

      Tarinasi säväytti erilaisuudellaan, ainakin tämän foorumin puitteissa. Se ei missään nimessä ollut liian pitkä, vaan varsin kompakti paketti. Olit karsinut turhat löpinät pois, se on aina ison plussan arvoinen. Itse kun tuon vielä oppisin, voi voi.

      Pienen tytön kasvu nuoreksi neidoksi oli ytimekkäästi kirjoitettu. Jätit lukijalle mukavasti mahdollisuuden oman mielikuvituksen käyttöön kertomatta tytöstä aivan kaikkea. Tarinaan liittyvät tärkeimmät asiat tulivat kerrottua, eli tytön suhtautumiset poikiin yleensä ja juuri tähän tiettyyn Arttuun. Ytimekästä.

      Tarinassa oli selkeä tavoitteellisuus ja opetus. Tarinan tavoite saavutettiin, kun tyttö pääsi sinuiksi aikuistumisensa kanssa. Opettavaista tässä tarinassa oli se, kun tyttö ymmärsi tekonsa kuuluneen osana aikuistumista, mutta ymmärsi myös teon ainutlaatuisuuden. Pojan ensikosketus, oman kehonsa ensituntemukset, nautinto, pojan hylkääminen.

      Lukutaitoinen on myös kirjoitustaitoinen.
      Ysi

      • Lukutaitoinen

        Kiitos kommenteistasi.

        On kyllä hetkiä, joina harkitsen nimimerkkini vaihtamista Lukihäiriöiseksi.


    • Häyhiö

      Todella miellyttävä ja hyvin laadittu kirjoitus, kiitos kun uskoit sen silmiemme eteen. Tässä saat siitä lukijan palautteen.

      Tarinassa oli tuotu hyvin esiin aikuisuuteen kasvaminen. Lapsi kuvittelee lähenevänsä aikuisuutta matkiessaan vanhempiensa toimia ja syömällä ruokansa loppuun. Nuori taasen kokee aikuisuuden olevan pelkkää seksiä. Aikuinen taasen huomaa, ettei hän oikeasti tiedä mistään mitään. Hän vain punoo kokemuksiaan muistoiksi ja rakentaa niistä totuutensa. Tai jotain.

      Tarinasi nuori oli harvinaisen.....sanotaanko "kypsä" ollakseen noin kokematon. Omaan kokemukseeni vedoten voin väittää, että enemmistö nuorista "avaa 3. silmänsä" vasta paljon myöhemmin, koettuaan vielä paljon enemmän ja loukkaannuttuaan vielä paljon syvemmin. Hyvä vaan, että itse uskot nuorten osaavan ajatella myös omilla aivoillaan. Se on harvinainen kyky nykyaikuisilla.

      Kirjoituksen ulkoasuun ja kieliopillisiin seikkoihin en ota sen tarkemmin kantaa, sillä kommenttejasi luettuani väitän sinun osaavan kyseisen alan minua paremmin. Yhteen seikkaan aion kuitenkin puuttua: "Yhtäkkiä hänen vatsanpohjassaan alkoivat kuitenkin väreillä yllättävät tuntemukset." Sana 'yhtäkkiä' on mielestäni huono lähes missä tahansa. Tässä se nyt ehkä vielä jotenkin toimii, mutta esimerkiksi kauhunovelleissa se jaksaa lähinnä ärsyttää. Itse olisin korvannut tuon sanan vaikka seuraavanlaisella virkkeellä: "Siljan vatsanpohjassa alkoi väreillä kuin varkain.." (...tana kun olikin huono lause, enpä taida sanoa enää mitään...).

      Kirjoitathan toki lisää?

      • Lukutaitoinen

        Kiitos sinullekin.

        Hih. Minulla on vaikeuksia mieltää itseäni 'nykyaikuiseksi'. Täytin tässä kuussa kaksikymmentäkaksi, mutta osa minusta tuntuu elävän ikuista murrosikää, lapsuudesta nyt puhumattakaan.

        Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitit tuolla 'yhtäkkiä'-asialla.


    • chapeau

      Pöh, pitkäkö muka?

      Aikas mainio tarina. Vitun hyvä, niin kuin eräällä ystävälläni on tapana sanoa.

      Oikein toimivasti ja kulkevasti kerrottua. Dialogipätkät selvitetään kunnialla, muu kieli toimii. Samaa viehätystä kuin Keskustelutaitoisessa. Olet oikeastaan hyvinkin uskollinen siinä käyttämällesi tyylille. Osa lauseista on hurmaavalla tavalla keinotekoisia, luovan villejä. Vähän pakinoitsijatyylisiä. Toiset taas lyhyitä ja arkisia. Jotenkin tämän takia minulle syntyi tyylistä polveileva vaikutelma.

      Jotenkin pidän myös tuosta seksuaalikuvauksestasi, se ottaa aiheensa aika hyvin. Ei sikäli, että aihetta olisi helppoa kuvata tyydyttävästi. Aikasiirtymät ovat keveitä kuin valkohäntäpeuran loikat. Niissä ei tuhlailla sanoja.

      Ai ai, tyyli ja kieli hyvin hallussa. Arttu jää mystiseksi, mutta Siljasta muotoutuu hieno, karhea luonnos. Koetin keksiä jotain haukuttavaa, mutta en keksinyt.

      Ja tarkoitusperäisen häikäilemätön loppukaneetti vielä: panin pari runoa tuonne "Rakkausrunot"-osioon, jos joku viitsisi kommentoida. Vaikka pienesti.

      Hyvää työtä taas, L. Tämä sukeltaa syvemmälle ihmisnahkoihin kuin kepeän hauska edellistyösi.

      • Häyhiö

        On jokseenkin tyhmää kommentoida kommenttia, mutta teenpä kuitenkin niin. Kirjoitit näin, chapeau:

        "Osa lauseista on hurmaavalla tavalla keinotekoisia"

        Mietin tuon lukiessani, että milloin lause on 'hurmaavalla tavalla' keinotekoinen ja milloin se on vain 'keinotekoinen'? Vai onko niin, että jos olet riittävän hyvä kirjoittamaan, on sinulla tavallaan 'oikeus' heittää väliin hieman huonompaakin kieltä, koska silloin se vain korostaa omaa erinomaisuuttasi? Jos taas olet kirjoittajana huono tai keskitasoinen, pitää tekstisi olla kauttaaltaan oikeaoppista, jotta se tuntuisi edes välttävän hyvältä?

        Enkä kysy tätä vittuiluna, vaan puhtaasta mielenkiinnosta. Haluan näet itsekin kehittyä.


      • chapeau
        Häyhiö kirjoitti:

        On jokseenkin tyhmää kommentoida kommenttia, mutta teenpä kuitenkin niin. Kirjoitit näin, chapeau:

        "Osa lauseista on hurmaavalla tavalla keinotekoisia"

        Mietin tuon lukiessani, että milloin lause on 'hurmaavalla tavalla' keinotekoinen ja milloin se on vain 'keinotekoinen'? Vai onko niin, että jos olet riittävän hyvä kirjoittamaan, on sinulla tavallaan 'oikeus' heittää väliin hieman huonompaakin kieltä, koska silloin se vain korostaa omaa erinomaisuuttasi? Jos taas olet kirjoittajana huono tai keskitasoinen, pitää tekstisi olla kauttaaltaan oikeaoppista, jotta se tuntuisi edes välttävän hyvältä?

        Enkä kysy tätä vittuiluna, vaan puhtaasta mielenkiinnosta. Haluan näet itsekin kehittyä.

        Omasta mielestäni juuri kommenttien kommentoinnilla täällä voi syntyä jotain oikeaa keskusteluakin. Siksi oikeastaan minusta olisi hauskaa, jos myös tekijät kommentoisivat vielä runsassanaisemmin kommentoijiaan eivätkä vain kuittaisi saamiaan risuja ja ruusuja jollakin nyökkäyksellä tai "ensi kerralla teen varmasti paremman" -tyylisillä keskusteluntappajilla.

        Lainataanpa suoraan, kun se on niin selkeätä.
        "Mietin tuon lukiessani, että milloin lause on 'hurmaavalla tavalla' keinotekoinen ja milloin se on vain 'keinotekoinen'?"

        Tässä on taas kyseessä klassinen sekaannus. Sitaattia seuraavissa lauseissa tunnut, Häyhiö, mieltävän jonkinlaisen yhteyden käsitteiden "keinotekoinen" ja "huono kieli" tai "huono kirjoittaja" välillä. Tämä ei vastaa laisinkaan sitä, mitä tässä asiayhteydessä ajan takaa.

        Minusta kieltä ilmaisutapana voi ainakin subjektiivisesti määritellä (ei tosin luokitella) sellaisilla kuvauksilla kuin "luonteva", "luonnonmukainen", "realistinen" tai "keinotekoinen". Tässä suhteessa näin siis Lukutaitoisen tekstin keinot ennen kaikkea tutkailevassa, en arvottavassa valossa.

        Häyhiö, kuin Raamattua lukeva piru olet irrottanut ilmaukseni asiayhteydestään. Sanatarkasti sanon: "Osa lauseista on hurmaavalla tavalla keinotekoisia, luovan villejä. Vähän pakinoitsijatyylisiä. Toiset taas lyhyitä ja arkisia."

        Nimenomaan tuo luova villiys on asia, johon kiinnitin huomiota vaikkapa tällaisissa lauseissa (jotka mielestäni ovat ehdottomasti hurmaavan "keinotekoisesti" pitkiksi rakenneltuja, kielellisen "perustyylin" kannalta absurdeja):

        "Niissä hän selitti, kuinka koko muun maailman saadessa hänet tuntemaan itsensä limaiseksi pikkuotukseksi, jonka silmät eivät olleet vielä auenneet, sai Artun läsnäolo hänet tuntemaan itsensä ihmisen kokoiseksi."

        "Hän arveli, että vielä vanhanakin hän ajattelisi nuoruuden hairahdustaan ja toivoisi niin kuin toivoi nyt: että joku korkempi jumalan kaltainen taho, viisas ja läpeensä luotettava, tulisi ja kertoisi hänelle hänen tekojensa luonteen - tällainen olet, näin olet toiminut, hyvästä vai pahasta."

        Lukutaitoinen kirjoittaa minusta erinomaista kieltä ja hyödyntää toisaalta hyvin vaihtelevia sävyjä. Samassa kirjoituksessa:

        "Silja näki melko helposti ilmiöiden läpi suoraan niiden ytimeen, ja usein se ydin oli hänestä lattea ja merkityksetön."

        "- - se puhuu mielellään elokuvista ja nauraa hiljaa mutta paljon, sillä on paljon kavereita, sen mieliväri on vihreä, sen lempijätski päärynä ja se nuolee palloonsa yleensä suipon lakin, jonka ympärille sitten painaa huulensa ja imaisee suuhunsa."

        Tämä vaihtelu luo jotenkin laajaa skaalaa, jäljentää elämästä sen erilaisia vivahteita.

        Enkä nyt ylipäänsä tekisi kauheaa jakoa hyviin ja huonoihin kirjoittajiin. On kehitys ja taantuma, hetkelliset salamankirkkaat oivallukset, kokemuksen rintaäänet sun muut. Kirjoittaja onnistuu tehtävässään, jos aihe kuvataan osuvasti ja luovasti, asiayhteyteen sopivasti. Siinä mielessä minusta kysymys oikeakielisyydestä on jotenkin hatara. Jos sovittujen kielioppisääntöjen rikkominen sopii tyyliin, niin miksi hitossa välittää niistä. Tekstin pitää vain olla väkevä. Toisaalta sääntöjä pitää rikkoa jotenkin näkyvästi, ehkä myös kieliopin kannalta niin, että "huonokin" kieli sopii teoksen "sisäiseen logiikkaan" ja noudattaa sitä.


      • chapeau
        Häyhiö kirjoitti:

        On jokseenkin tyhmää kommentoida kommenttia, mutta teenpä kuitenkin niin. Kirjoitit näin, chapeau:

        "Osa lauseista on hurmaavalla tavalla keinotekoisia"

        Mietin tuon lukiessani, että milloin lause on 'hurmaavalla tavalla' keinotekoinen ja milloin se on vain 'keinotekoinen'? Vai onko niin, että jos olet riittävän hyvä kirjoittamaan, on sinulla tavallaan 'oikeus' heittää väliin hieman huonompaakin kieltä, koska silloin se vain korostaa omaa erinomaisuuttasi? Jos taas olet kirjoittajana huono tai keskitasoinen, pitää tekstisi olla kauttaaltaan oikeaoppista, jotta se tuntuisi edes välttävän hyvältä?

        Enkä kysy tätä vittuiluna, vaan puhtaasta mielenkiinnosta. Haluan näet itsekin kehittyä.

        Tuleekohan nyt kahtena?

        Omasta mielestäni juuri kommenttien kommentoinnilla täällä voi syntyä jotain oikeaa keskusteluakin. Siksi oikeastaan minusta olisi hauskaa, jos myös tekijät kommentoisivat vielä runsassanaisemmin kommentoijiaan eivätkä vain kuittaisi saamiaan risuja ja ruusuja jollakin nyökkäyksellä tai "ensi kerralla teen varmasti paremman" -tyylisillä keskusteluntappajilla.

        Lainataanpa suoraan, kun se on niin selkeätä.
        "Mietin tuon lukiessani, että milloin lause on 'hurmaavalla tavalla' keinotekoinen ja milloin se on vain 'keinotekoinen'?"

        Tässä on taas kyseessä klassinen sekaannus. Sitaattia seuraavissa lauseissa, tunnut, Häyhiö, mieltävän jonkinlaisen yhteyden käsitteiden "keinotekoinen" ja "huono kieli" tai "huono kirjoittaja" välillä. Tämä ei vastaa laisinkaan sitä, mitä tässä asiayhteydessä ajan takaa.

        Minusta kieltä ilmaisutapana voi ainakin subjektiivisesti määritellä (ei tosin luokitella) sellaisilla kuvauksilla kuin "luonteva", "luonnonmukainen", "realistinen" tai "keinotekoinen". Tässä suhteessa näin siis Lukutaitoisen tekstin keinot ennen kaikkea tutkailevassa, en arvottavassa valossa.

        Häyhiö, kuin Raamattua lukeva piru olet irrottanut ilmaukseni asiayhteydestään. Sanatarkasti sanon: "Osa lauseista on hurmaavalla tavalla keinotekoisia, luovan villejä. Vähän pakinoitsijatyylisiä. Toiset taas lyhyitä ja arkisia."

        Nimenomaan tuo luova villiys on asia, johon kiinnitin huomiota vaikkapa tällaisissa lauseissa (jotka mielestäni ovat ehdottomasti hurmaavan "keinotekoisesti" pitkiksi rakenneltuja, kielellisen "perustyylin" kannalta absurdeja):

        "Niissä hän selitti, kuinka koko muun maailman saadessa hänet tuntemaan itsensä limaiseksi pikkuotukseksi, jonka silmät eivät olleet vielä auenneet, sai Artun läsnäolo hänet tuntemaan itsensä ihmisen kokoiseksi."

        "Hän arveli, että vielä vanhanakin hän ajattelisi nuoruuden hairahdustaan ja toivoisi niin kuin toivoi nyt: että joku korkempi jumalan kaltainen taho, viisas ja läpeensä luotettava, tulisi ja kertoisi hänelle hänen tekojensa luonteen - tällainen olet, näin olet toiminut, hyvästä vai pahasta."

        Lukutaitoinen kirjoittaa minusta erinomaista kieltä ja hyödyntää toisaalta hyvin vaihtelevia sävyjä. Samassa kirjoituksessa:

        "Silja näki melko helposti ilmiöiden läpi suoraan niiden ytimeen, ja usein se ydin oli hänestä lattea ja merkityksetön."

        "- - se puhuu mielellään elokuvista ja nauraa hiljaa mutta paljon, sillä on paljon kavereita, sen mieliväri on vihreä, sen lempijätski päärynä ja se nuolee palloonsa yleensä suipon lakin, jonka ympärille sitten painaa huulensa ja imaisee suuhunsa."

        Tämä vaihtelu luo jotenkin laajaa skaalaa, jäljentää elämästä sen erilaisia vivahteita.

        Enkä nyt ylipäänsä tekisi kauheaa jakoa hyviin ja huonoihin kirjoittajiin. On kehitys ja taantuma, hetkelliset salamankirkkaat oivallukset, kokemuksen rintaäänet sun muut. Kirjoittaja onnistuu tehtävässään, jos aihe kuvataan osuvasti ja luovasti, asiayhteyteen sopivasti. Siinä mielessä minusta kysymys oikeakielisyydestä on jotenkin hatara. Jos sovittujen kielioppisääntöjen rikkominen sopii tyyliin, niin miksi hitossa välittää niistä. Tekstin pitää vain olla väkevä. Toisaalta sääntöjä pitää rikkoa jotenkin näkyvästi, ehkä myös kieliopin kannalta niin, että "huonokin" kieli sopii teoksen "sisäiseen logiikkaan" ja noudattaa sitä.


      • Lukutaitoinen

        Kiitos myös sinulle, Champchamptrallallallallaa.

        Kommenttisi 'tyylistäni' ovat kiintoisaa luettavaa, kun en itse läheskään aina varsinaisesti hahmota sitä. Kenties olen tyylitön, haa. Kirjoitan niin kuin kirjoitan. Toivottavasti en aina ihan sitä yhtä ja samaa.

        Tarkoitusperätön häikäilevä kysymys: kun kirjoitat tässä yhteydessä 'joku', niin tarkoitatko, että minä saattaisin kelvata?


      • Häyhiö
        chapeau kirjoitti:

        Omasta mielestäni juuri kommenttien kommentoinnilla täällä voi syntyä jotain oikeaa keskusteluakin. Siksi oikeastaan minusta olisi hauskaa, jos myös tekijät kommentoisivat vielä runsassanaisemmin kommentoijiaan eivätkä vain kuittaisi saamiaan risuja ja ruusuja jollakin nyökkäyksellä tai "ensi kerralla teen varmasti paremman" -tyylisillä keskusteluntappajilla.

        Lainataanpa suoraan, kun se on niin selkeätä.
        "Mietin tuon lukiessani, että milloin lause on 'hurmaavalla tavalla' keinotekoinen ja milloin se on vain 'keinotekoinen'?"

        Tässä on taas kyseessä klassinen sekaannus. Sitaattia seuraavissa lauseissa tunnut, Häyhiö, mieltävän jonkinlaisen yhteyden käsitteiden "keinotekoinen" ja "huono kieli" tai "huono kirjoittaja" välillä. Tämä ei vastaa laisinkaan sitä, mitä tässä asiayhteydessä ajan takaa.

        Minusta kieltä ilmaisutapana voi ainakin subjektiivisesti määritellä (ei tosin luokitella) sellaisilla kuvauksilla kuin "luonteva", "luonnonmukainen", "realistinen" tai "keinotekoinen". Tässä suhteessa näin siis Lukutaitoisen tekstin keinot ennen kaikkea tutkailevassa, en arvottavassa valossa.

        Häyhiö, kuin Raamattua lukeva piru olet irrottanut ilmaukseni asiayhteydestään. Sanatarkasti sanon: "Osa lauseista on hurmaavalla tavalla keinotekoisia, luovan villejä. Vähän pakinoitsijatyylisiä. Toiset taas lyhyitä ja arkisia."

        Nimenomaan tuo luova villiys on asia, johon kiinnitin huomiota vaikkapa tällaisissa lauseissa (jotka mielestäni ovat ehdottomasti hurmaavan "keinotekoisesti" pitkiksi rakenneltuja, kielellisen "perustyylin" kannalta absurdeja):

        "Niissä hän selitti, kuinka koko muun maailman saadessa hänet tuntemaan itsensä limaiseksi pikkuotukseksi, jonka silmät eivät olleet vielä auenneet, sai Artun läsnäolo hänet tuntemaan itsensä ihmisen kokoiseksi."

        "Hän arveli, että vielä vanhanakin hän ajattelisi nuoruuden hairahdustaan ja toivoisi niin kuin toivoi nyt: että joku korkempi jumalan kaltainen taho, viisas ja läpeensä luotettava, tulisi ja kertoisi hänelle hänen tekojensa luonteen - tällainen olet, näin olet toiminut, hyvästä vai pahasta."

        Lukutaitoinen kirjoittaa minusta erinomaista kieltä ja hyödyntää toisaalta hyvin vaihtelevia sävyjä. Samassa kirjoituksessa:

        "Silja näki melko helposti ilmiöiden läpi suoraan niiden ytimeen, ja usein se ydin oli hänestä lattea ja merkityksetön."

        "- - se puhuu mielellään elokuvista ja nauraa hiljaa mutta paljon, sillä on paljon kavereita, sen mieliväri on vihreä, sen lempijätski päärynä ja se nuolee palloonsa yleensä suipon lakin, jonka ympärille sitten painaa huulensa ja imaisee suuhunsa."

        Tämä vaihtelu luo jotenkin laajaa skaalaa, jäljentää elämästä sen erilaisia vivahteita.

        Enkä nyt ylipäänsä tekisi kauheaa jakoa hyviin ja huonoihin kirjoittajiin. On kehitys ja taantuma, hetkelliset salamankirkkaat oivallukset, kokemuksen rintaäänet sun muut. Kirjoittaja onnistuu tehtävässään, jos aihe kuvataan osuvasti ja luovasti, asiayhteyteen sopivasti. Siinä mielessä minusta kysymys oikeakielisyydestä on jotenkin hatara. Jos sovittujen kielioppisääntöjen rikkominen sopii tyyliin, niin miksi hitossa välittää niistä. Tekstin pitää vain olla väkevä. Toisaalta sääntöjä pitää rikkoa jotenkin näkyvästi, ehkä myös kieliopin kannalta niin, että "huonokin" kieli sopii teoksen "sisäiseen logiikkaan" ja noudattaa sitä.

        Kiitoksia kun näit noinkin runsaasti vaivaa vastatessasi yksinkertaiseen kysymykseeni, chapeau. Pieni kommentointi vastauksestasi:

        >>Häyhiö, kuin Raamattua lukeva piru olet irrottanut ilmaukseni asiayhteydestään. Sanatarkasti sanon: "Osa lauseista on hurmaavalla tavalla keinotekoisia, luovan villejä. Vähän pakinoitsijatyylisiä. Toiset taas lyhyitä ja arkisia.">>

        Noin en tehnyt, eli en irrottanut lausetta sen asiayhteydestä, en ainakaan mielessäni. Lainaukseeni en poiminut kuin pienen pätkän tekstistäsi, koska siinä oli mielestäni kysymykseni sisällön ydin. Toki minäkin sentään huomasin, että Lukutaitoisen kirjoitus oli täynnä erityylisiä lauseita, enkä väittänytkään viittaavani hänen koko kirjoitukseen. Lähinnä halusin vain saada selvennyksen käyttämääsi sanaan 'keinotekoinen', en arvostella Lukutaitoisen hienoa kirjoitusta.

        Hyvä ja huono kirjoittaja on lähinnä mielipidekysymys. Teoriassa jokainen, jolla on kieliopilliset seikat hallussa, on hyvä kirjoittaja, ja lukija saa itse päättää tykkääkö hänen teksteistään vaiko ei. Olen kuitenkin huomannut, että eräillä taiteilijoilla (lajista riippumatta) on tietty status. Tämän ansiosta he saavat tehdä lähes mitä vain, ja silti arvostelijat ihailevat heidän töitään. Tavallaan arvostelijat pelkäävät leimautuvansa huonoiksi arvostelijoiksi, jos he eivät osaa arvostaa kyseisen taiteilijan tekeleitä. Täten mainitunlaisen statuksen omaava taiteilija (tässä tapauksessa kirjailija) voi käyttää huonoakin kieltä teksteissään, ja arvostelijoiden mielestä se on vain loistava tehokeino. Jos taasen aloitteleva kirjoittaja käyttää samanlaista kieltä, saa hän arvostelijoilta tylyn tuomion.

        Tällä kommentilla en edellenkään viittaa Lukutaitoisen kirjoitukseen, vaan taidekriitikoiden arvosteluperusteisiin yleensä.

        Meni ehkä hieman ohi aiheen, mutta menköön nyt näin aamun kunniaksi.


      • chapeau
        Lukutaitoinen kirjoitti:

        Kiitos myös sinulle, Champchamptrallallallallaa.

        Kommenttisi 'tyylistäni' ovat kiintoisaa luettavaa, kun en itse läheskään aina varsinaisesti hahmota sitä. Kenties olen tyylitön, haa. Kirjoitan niin kuin kirjoitan. Toivottavasti en aina ihan sitä yhtä ja samaa.

        Tarkoitusperätön häikäilevä kysymys: kun kirjoitat tässä yhteydessä 'joku', niin tarkoitatko, että minä saattaisin kelvata?

        "Tarkoitusperätön häikäilevä kysymys: kun kirjoitat tässä yhteydessä 'joku', niin tarkoitatko, että minä saattaisin kelvata?"

        No juuri sitähän minä tarkoitan.


    • theokratie

      Loistava kirjoitus. Ovathan sitä tässä muutkin ylistäneet, mutta ylistänpä vielä minäkin.

      Loistava rakenne. Rohkeasti pätkitty näppäriin paloihin. Helposti lähestyttävä. Ei turhia löpinöitä.

      Omaperäinen perussävy. Lähikuvilla lukija päästetään sisään päähenkilön mentaliteettiin, perusmielialaan. Syntyy harvinaisen pureva yhteys.

      Kolmas silmä on minulle symbolina henkilökohtaisesti relevantti. Kirjoittajan näkemyksiä ja Siljan kokemuksia kolmannesta silmästä oli hauska reflektoida suhteessa omiin viboihin.

      Tarina ei kärsi kasvukertomuksille tyypillisestä latteudesta. Teksti ei huuda: "minä olen kertomus nuoren tytön matkasta aikuisuuteen!"

      Yritin poimia tähän omia kohokohtiani tekstistä, mutta epäonnistuin. Kirjoituksesi on liian kiinnostavaa ja kokonaisuus liian eheä, että tuntuisi tarkoituksenmukaiselta irroittaa siitä paloja.

      Lisää, kiitos.

      • Lukutaitoinen

        Kiitti.

        "Omaperäinen perussävy."

        Tämäpä kiintoisaa.

        "Tarina ei kärsi kasvukertomuksille tyypillisestä latteudesta. Teksti ei huuda: "minä olen kertomus nuoren tytön matkasta aikuisuuteen!""

        Tämäpä helpotus.

        Joskus minusta tuntuu, että kasvukertomukset ovat jonkinlainen spesialiteettini. Toisaalta monet hyvät kertomukset ovat kai omalla tavallaan kasvukertomuksia, vaikkei valokeilassa olisikaan nuoriso. Learn or die trying.


    • Lukutaitoinen

      Yritän vastata saamiini kommentteihin, mutta tämä vaan syyttää mua spämmäyksestä. Onkohan yleinen ongelma... Enihau, täytyy jatkaa yrittämistä. Ja lisää palautetta saa laittaa.

    • Straw

      Aiemmin on sanottu jo kaikki tarpeellinen, mutta mieleni teki silti ujuttaa sekaan yksi feministissävyinen kommentti: Tuossa seksikohtauksessa verrattiin TAAS naista esineeseen, tällä kertaa jäätelöön. Te ette vain millään pääse siitä tavasta eroon, mikä minusta lähentelee jo huvittavuutta. Mutta tässä tarinassa se ei ollut niin suuressa merkityksessä, joten toivoakseni minua ei taas aleta syyttämään marisemisesta tai jostain muusta. :>

      Mielenkiintoinen tarina. Tuo kolmas silmä-juttu oli mielestäni ovela keksintö.

      • paakki

        joku täällä jo murisee hampaat terotettuina odottaen pääsevänsä iskemään naskalit jonkun femakon pohkeeseen...

        *mur mur*

        Edelliskerta oli ainakin mulle tuntuva opetus, myönnän. Auts!


      • Lukutaitoinen

        Kiitos kommentistasi. Feministinen huomautuksesi kieltämättä tuntui minusta hieman liioittelulta. En tiedä, onko tämä nyt sitten sitä marisemisesta syyttämistä =). Itsestäni novellin päähenkilön mielleyhtymät tuntuivat sangen luontevilta. Hänen ihastuksellaan on hieman eroottinen tapa syödä jäätelöä, joten tämä visio pälkähtää tytön päähän hänen päädyttyään eroottiseen tilanteeseen kyseisen pojan kanssa. Itse en edes laskisi tätä rinnastuksen tapaista naisen vertaamiseksi esineeseen. Ei sillä, pidän itseäni välttäviltä osin suhteellisen älykkäänä ja vastuullisena ihmisenä, joten varaan kyllä itselleni oikeuden verrata niin naisia kuin miehiäkin ihan mihin haluan, elolliseen tai elottomaan objektiin, mikäli se mielestäni palvelee jotain tarkoitusta.

        En ole välttämättä kiinnostunut aloittamaan mitään keskustelua tästä aiheesta, mutta senkin uhalla valotan nyt hieman omaa näkökulmaani: Itse edustan siis naissukupuolta, jos sillä on jotain väliä, ja usein sillä tuntuu olevan. Minua ärsyttää sukupuoliin fiksaantuminen ja persoonan ja ihmisarvon alistaminen fysiikalle, piste. Aivan sama harrastavatko sitä mies- vai naispuoliset henkilöt. Viimeisin henkilö, joka on yrittänyt alistaa minut sukupuolirooleille, olet sinä. Tunget ne mukaan luomukseni tulkintaan, johon sinulla on tietenkin lukijana oikeus. Mitä taiteeseen yleensä tulee, en ymmärrä miksi olemassa olevia asioita ei saisi kuvata, vaikkapa sitten sovinismia. Toinen asia on tietenkin, miten siitä suoriutuu ja mitä sillä haluaa saavuttaa. Tässä novellissa ei tietenkään ole sovinismista kyse millään tasolla. Jos luit tekstin kokonaisuutena, saatoit ehkä huomata, että sen viesti oli oikeastaan kovin päinvastainen.

        Tämäpä virkistävää. Arvostan motivoituneisuuttasi ja pitkäjänteisyyttäsi toimiessasi feminismin lippulaivana tällä pienellä palstallamme ja älysi antaa asiallesi oman panoksensa, vaikken aina ehkä ymmärtäisikään lähestymistapaasi. Kiitos toistamiseen.


      • chapeau
        Lukutaitoinen kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi. Feministinen huomautuksesi kieltämättä tuntui minusta hieman liioittelulta. En tiedä, onko tämä nyt sitten sitä marisemisesta syyttämistä =). Itsestäni novellin päähenkilön mielleyhtymät tuntuivat sangen luontevilta. Hänen ihastuksellaan on hieman eroottinen tapa syödä jäätelöä, joten tämä visio pälkähtää tytön päähän hänen päädyttyään eroottiseen tilanteeseen kyseisen pojan kanssa. Itse en edes laskisi tätä rinnastuksen tapaista naisen vertaamiseksi esineeseen. Ei sillä, pidän itseäni välttäviltä osin suhteellisen älykkäänä ja vastuullisena ihmisenä, joten varaan kyllä itselleni oikeuden verrata niin naisia kuin miehiäkin ihan mihin haluan, elolliseen tai elottomaan objektiin, mikäli se mielestäni palvelee jotain tarkoitusta.

        En ole välttämättä kiinnostunut aloittamaan mitään keskustelua tästä aiheesta, mutta senkin uhalla valotan nyt hieman omaa näkökulmaani: Itse edustan siis naissukupuolta, jos sillä on jotain väliä, ja usein sillä tuntuu olevan. Minua ärsyttää sukupuoliin fiksaantuminen ja persoonan ja ihmisarvon alistaminen fysiikalle, piste. Aivan sama harrastavatko sitä mies- vai naispuoliset henkilöt. Viimeisin henkilö, joka on yrittänyt alistaa minut sukupuolirooleille, olet sinä. Tunget ne mukaan luomukseni tulkintaan, johon sinulla on tietenkin lukijana oikeus. Mitä taiteeseen yleensä tulee, en ymmärrä miksi olemassa olevia asioita ei saisi kuvata, vaikkapa sitten sovinismia. Toinen asia on tietenkin, miten siitä suoriutuu ja mitä sillä haluaa saavuttaa. Tässä novellissa ei tietenkään ole sovinismista kyse millään tasolla. Jos luit tekstin kokonaisuutena, saatoit ehkä huomata, että sen viesti oli oikeastaan kovin päinvastainen.

        Tämäpä virkistävää. Arvostan motivoituneisuuttasi ja pitkäjänteisyyttäsi toimiessasi feminismin lippulaivana tällä pienellä palstallamme ja älysi antaa asiallesi oman panoksensa, vaikken aina ehkä ymmärtäisikään lähestymistapaasi. Kiitos toistamiseen.

        Taas löysi Straw jonkin objektin. Hän on kuin ruotsalainen sukellusvenetutka.


      • theokratie
        chapeau kirjoitti:

        Taas löysi Straw jonkin objektin. Hän on kuin ruotsalainen sukellusvenetutka.

        Silliparvia ja saukkoja...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9166
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7947
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      161
      5657
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2353
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2091
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1740
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1688
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1427
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1358
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1283
    Aihe