Rotikkani on remmiräyhää

Koulutustapoja on monia, yksi sopii yhdelle, toinen tapa taas toimii toiselle. Remmirähjäys johtuu usein koiran epävarmuudesta, koirasi ei siis luota sinuun johtajana ohitustilanteissa, vaan ottaa "tilanteen haltuunsa" uhoamalla muille vieraille. Koirasi kokee syystä tai toisesta, että ohitustilanteissa sinä et pysty hoitamaan tilannetta, vaan koiran pitää kertoa ohittajille että "hyökkäys on paras puolustus". Ja joka kerta kun päästät muut koirat moikkaamaan omaa koiraasi, niin valitettavasti vain vahvistat koirasi epävarmuutta ja pelkoa. Epävarmuus ei siis poistu sillä, että tervehditte remmissä muita, koska siitä koirasi oppii vain sen, että osa vastaantulijoita tulee luokse ja osa ei - ja se joutuu räyhäämään varmuuden vuoksi kaikille. Monilla onkin se virheellinen käsitys, että koira räyhää, koska ei pääse tervehtimään, mutta niin ei tokikaan ole, vaan koira räyhää epävarmuuttaan.

Ongelma ei missään tapauksessa tule menemään ohi ilman johdonmukaista ja reilua koulutusta, se on pitkä tie. Helpointa koiran kanssa elo on tietysti silloin kun remmiräyhäys-ongelmaa ei ikinä päästetä edes syntymään eli tilanne osataan hoitaa ennakolta. Koiralle tulisi ihan pennusta alkaen opettaa, että ohitustilanteissa ei ole mitään ihmeellisestä eli sosiaalistaa koira niin, että kaikista ihmistä, koirista, autoista tms. mennään ohi kauniisti tervehtimättä. Mutta ei kannata itkeä kun maito on jo maassa, kuten vanha sanonta kuuluu. Jos ongelmaa ei ole osattu ennakolta hoitaa, niin se tulee koulutuksella nyt myöhemmin ratkaista. Opittua käytöstä on toki hankalaa muuttaa, joten koulutus vaatii ohjaajalta taitoa ja halua.

Itse suosin tapaa jossa koira ohitustilanteessa kulkee ohjaajansa vasemmalla puolella ja ohittava ihminen/koira ohittaa ihmisen, ei koiran puolelta. Näin jo kerrot koirallesi, että sinä otat "ohittajan" vastaan ja olet koirasi suojana ja turvana. Tärkeää on pitää hihna löysällä, jos ohjaaja itse jännittää, niin koirakin jännittyy. Ennakointi on äärimmäisen tärkeää, että hyvissä ajoin ennen ohitustilannetta kiinnität koirasi huomion itseesi (apuna voi olla vaikkapa nakki) ja kun ohitus on hyvin suoritettu (ilman rähinää) niin kehut ja palkkaat. Osaako koirasi "seuraa"-käskyn? Jos osaa, niin voit toki viedä ohituksen myös käsyllä eli koirasi seuraa sinua ohituksen ajan - siinäkin muista palkkaus!

Alkuun kannattaa ottaa ohituksia pitkältä matkalta, niin että välimatkaa on runsaasti, jotta niitä onnistumisia tulee. Kun koira pikkuhiljaa alkaa luottaa sinuun ja siihen, että vieras ei tule "iholle", niin matkaa voi lyhentää. Tärkeintä on, että ohjaaja ja koira pysyvät rauhallisina koko ajan eli tarkkaile koiraasi ja opi lukemaan koiraasi.

Älä missään tapauksessa, koskaan anna vieraiden koirien remmissä moikkailla koiraasi, se vain lisää sen epävarmuutta, vaan osoitat sille, että ohitukset ovat ohituksia ja kukaan ei tule koirasi luo - koirasi saa kulkea rauhassa. Epävarmaa koiraa ei tietenkään saa rankaista pelosta, vaan sille tulee opettaa toistojen kautta uudi tapa ohittaa maltillisesti.

Parasta ohjausta ja käytännön treeniä saat kun osallistut paikallisen rottweileryhdistyksen alaosaston tai kerhon toimintaan ja koulutuksiin. Koulutuksissa on tarjolla myös neuvoja ja vinkkejä ja treeniä noihin ohitusongelmiin. Sieltä saat parhaat käytännön avun. Tsemppiä treeniin!

Niin, valitettavasti juuri tuossa tapauksessa näkee kuinka tärkeää se pienen pennun "kouluttaminen" jo on. Pennullakin on niitä herkkyyskausia ja kun alusta alkaen koira koulutettaan hyväksi ja maltilliseksi ohittajaksi, niin se kantaa hedelmää koko koiran iän. Mutta et ole voinut itse vaikuttaa asiaan, koska koira on sinulle tullut vasta aikuisena.

Tilanne ei ole toivoton, mutta opitusta tavasta on tietysti hankalaa kouluttaa koiraa eroon. Se on pitkä ja vaativa tie, mutta johdonmukaisella koulutuksella se onnistuu, ohjaajalta se vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Älä siis odota pikaisia muutoksia vaan ota aikatähtäimeksi vaikka puoli vuotta tai vuosi, siis todella pitkä tavoite. Ala rakentaa ohituksia ihan alusta alkaen uudelleen, siedättämällä, ennakoimalla, palkkaamalla. Kannusta ja tue epävarmaa koiraa ohituksissa niin, että kukaan ei koskaan pääse tervehtimään koiraasi hihnassa - edes vahingossa. Hiljalleen koirasi alkaa luottaa siihen, että hihnassa ei tarvitse huutaa raivosta, vaan kukaan ei ole tulossa luokse.

Takapakin tullessa kannattaa miettiä myös miksi? Oliko ohitus liian läheltä? Silloin kannattaa matkaa pidentää.

Jatka treenaamista siellä rotikkayhdistyksessä, käytännön vinkeistä ja treeniavusta on varmasti hyötyä koirallesi. Tsemppiä koulutukseen!

Mukava lukea täältä välillä hyviäkin neuvoja.

Mieleeni juolahti ajatus että kannattaisiko tuollaisia tilanteita reenata, koira jo hiukan väsytettynä, jolloin vire ja fyysiset voimat ovat hiukan matalammalla tasolla, eikä koiralla ole enää niin paljoa energiaa "taistella" tilanteessa.

Mitä olette mieltä

Itselle tuli neljä vuotta sitten rotikka, jolla oli ongelmia todella paljon. Aloitin koirana kanssa opinnot aivan kuin se olsi ollut pentu ja tuloksiin päästiin reilussa puolessa vuodessa.

Esim tuolta löytyy vähän apuja. http://koirakoulukompassi.com/hihnapulma.html

Nykyisin koirani on helppo lenkitettävä. Ei räyhää kenellekään, eikä stressaa. Mutta en minä anna remmilenkillä edelleenkään vastaantulevien koirien tulla iholle. Ohitamme jokaisen koiran kokoon ja käytökseen katsomatta aina samalla lailla, eli huomiotta.

Mun mielestä tärkein on oma rauhallisuus ja se, että miettii etukäteen mistä oikeastaan on kyse, että koira käyttäytyy ei-toivotusti. Sitten vaan treenaamaan. Rottweiler on älykäs koira ja oppii kyllä ihan mitä vaan, kunhan sinä opit sitä ohjaamaan.

Kyllä se olisi hyvä opettaa koira kauniisti kohtaamaan ne muut koirat ja ihmiset.Kunnolla sosiaalistaa muihin koiriin,ja vieraisiin ihmisiin heti pennusta alkaen,että toimeen tulevat muiden kanssa.Ettei sitten käy niinkun yleensä,tottumaton koira karkaa omistajaltaan,ja silloin ei ole ketään neuvomassa miten vieraisiin suhtaudutaan.Jos aina kierrellään vain kaukaa,niin koira oppii että muut ovat sille uhka,ja näin ollen saattaa siitä syystä puolustaa itseään heti ensimmäisen vastaantulijan kohdalla jos on yksin tilanteessa.

Heips, edelleen harjoitellaan ohitustilanteita. rotikallani on jo yksi koiraystävä, jolle ei rähise.
Olen ottanut rotikkani jo aikuisiässä, ilmeisesti sosialistaminen on jäänyt vähiin edellisessä kodissa. En ole ihan "vihreä" rotikoiden kanssa, tämä on 4 rotikka minulla. Yhdenkään aikaisemman kanssa ei tätä ongelmaa ole ollut. En kuitenkaan ole vielä toivoa menettänyt. Hihnassakin koira kulkee vetämättä ja lenkkeily on tosi mukavaa, kunhan ei näitä räyhäysjuttuja olisi.
Kohtaamisia tulee väistämättä, yritän lukea koiraani ja ottaa komennon ja huomion itseeni, välillä meneekin hyvin :)