Muistatko ensimmäisen lentomatkasi?

1&2) Muistan hämärästi. Oliskohan ollut Helsinki-Corfu
3) noin 4 vuotta
4) Lento oli päivällä - aurinko paistoi. Taisi olla Finnairin kone. Tuntui erikoiselta pilvien päällä. WC koneessa tuntui oudolta, koska se oli niin pieni. Perillä kone kierteli ilmassa kauan odotellen laskeutumislupaa. (ainakin se tuntui pitkältä ajalta). Kentällä koneesta poistuttiin haitaribussilla.

Ensimmäinen lentoni taisi olla vuonna 1995, kun olin 1-vuotias. Lento oli Helsingistä jollekin Kanarian saarelle, mutta en muista makasta mitään.

Ensimmäiset muistot kun olin 5-6 vuotias vuonna 1999. Pääsin lentokoneen ohjaamossa vierailemaan, se jäi mieleen. Taisi olla lento Helsingistä Kittilään. Lentoyhtiönä Finnair.

Tämän jälkeen meni monta vuotta ilman lentomatkoja, mutta vuonna 2006 muistan lentäneeni Roomaan Finnairilla. Muistan, että lentokone jäi kiertelemään noin puoleksi tunniksi Rooman lentokentän ylle, koska laskeutumislupaa ei tainnut olla, Lento lähti lsiäksi noin 1,5h myöhässä.

Tämän jälkeen onkin tullut lennettyä joka vuosi noin 4-5 kertaa, lukuunottamatta vuosi 2008.

Muistan ja en muista ensimmäistä lentomatkaani.

Olin lähdössä vaihto-oppilaaksi Saksaan Frankfurtin liepeille joskus vuonna 1964?, ja ryhmämme lento oli Helsingistä Hampuriin, jatko siitä junalla.

Kone oli luullakseni silloisia DC-kolmosia, potkurikoneita. Mitään erikoista en muista lentomatkalta. Paljon enemmän jännitti junamatka Frankfurtiin.

Olin kait jotakin 5 tai 6 vuotias joskus 70-luvun loppupuolella. Lento oli Lappeenranta-Helsinki. Kone oli Finnairin tumppiysi.

Muistan taksimatkan kentälle, jännitti tai odotin kovasti koneseen pääsyä. Keli oli sateinen ja muistan auringon paisteen pilvien päällä ja jännän näköiset pilvet ylhäältä päin katsottuna. Tykkäsin kovasti lentomatkasta.

Olin menossa kielikurssille Ranskaan 17-vuotiaana. Ei mitenkään ihmeellinen kokemus, ei ole jäänyt mitään yksityiskohtia mieleen.

Lappeenrannasta Helsinkiin, olin kai kuusivuotias. Ensimmäisen junamatkan tein vasta 18-vuotiaana, kun lähdin reilaamaan.

joskus pienenä lennellyt Vaasa-Tukholma väliä mutten niistä muista paljon mitään.
ensimmäinen kunnon lentokonematka Tampere-Burgas taisin olla 8-10vuotias. paluumatkalla ukkosti ja ruishampurilainen ei maistunut :D

erittäin hyvä muisto! 1990 kesäkuu alku,hää-reissu, samos,yhtiö finnair,lasku oli erikoinen ja nopea.kanssalomailijat pilkkasi minun sandaali-ja sukka valikoimaa,vaikka itse en niissä mitään kummaa silloin todennut! no en varmaan ole ainut siitä kärsinyt suomalainen:)bussissa kokeeneempi matkailija vielä sanoi ,älä välitä jokaisella on eka kerta ulkomailla.no,kyllä otti tämäkin päähän ja olisvoinut jättää sanomatta;)koko bussi kuuli!! mutta nyt pidän silloista matkaa yhtenä parhaimmista.

Lensin ensi kertaa 50-luvulla alle kaksivuotiaana, olen siis vanha. En muista siitä mitään, muuta kuin valokuvan, joka on otettu lentokentällä koneen portaiden vieressä. Lento oli Helsingistä Jyväskylään ja toinen takaisin. Muistan sen, kuinka koko lapsuuteni hehkutettiin tuota lentomatkaa, sinä olet ollut lentokoneeessa! Seoli kova juttu töölölaisessäkin pihapiirissä, sillä lentäminen oli harvinaista. Seuraavan kerran lensin 20-vuotissyntymäpäivänäni syyskuussa 1974. Helsingistä Malagaan lomamatkalle. Eli vähiin jäivät lennot lapsuudessa, mutta 70-luvulta lähtien niitä on tullut sitäkin enemmän.
Työmatkalla pari vuotta sitten osuin Tikkakosken lentokentälle Jyväskylään. Siellä oli seinällä valokuvia 60-.luvun vanhasta parakkiterminaalista. Olikohan 50-luvulla edes sellaista...

Muistan ensimmäisen lentomatkani Helsinki - Munchen v. 1961. Lähdettiin Seutulan parakin kautta propellikoneella. Vähän pelotti! Tupakkaa sai polttaa mielin määrin, käsinojassa oli tuhkakuppi! Savu haisi, mutta ilmanvaihto oli tehokas. Alkoholia en saanut, olin alle 21-vuotias.

Ensimmäinen lentomatkani oli kolme vuotta sitten nykyisen avomieheni kanssa, kun lähdimme viikoksi Bulgarian auringon alle. Kone oli Finnairin ja matka Lomalento. Jännitti aivan hemmetisti, mutta reissu meni hyvin ja kokeneemman matkailijankin seura rauhoitti kummasti :D Tänä kesänä lensin sitten toistamiseen, eikä hirvittänyt yhtään :)

Peräti Kemistä Ouluun joskus 60 luvun alussa. DC-3 oli kone ja vieläkin muistan äänet ja lumisen maiseman... kotona olin velipojille "äijää"..

Las Palmasiin keihäsmatkoilla 1975 Ilmaiset koskenkorvat , en muista lennosta mitään.

Elettiin 80-lukua ja olin 5-vuotias, lensimme Air Europan B757 charterkoneella Gran Canarialle, mieleen jäi lähinnä se, että menomatkalla jouduimme laskeutumaan Sevillaan "teknisistä syistä". Ketään ei ihme kyllä poistettu koneesta, jotain tarkastuksia tekivät ja jatkoimme koko köörillä matkaa.

Pelkkä muisteleminenkin tuo jostain syystä nenään lentokoneruoan hajun.

Oli joskus 90-luvulla las palmasiin. elin silloin elämäni parasta aikaa ja muistan kuinka REM:n losing my religion soi kun nousimme. olin varma että kone vie sieluni, huusin koneessa jotain silloin mutta rauhotuin kun lentoemännät rauhottelivat. otin hieman viinaakiin ja vierustoverini vaati paikanvaihtoa koska kerroin hänelle että kun menemme lähelle taivasta, alkaa mahdollisuus lähetä että sielu irtaantuu vaikkei sitä huomaa. yritin selittää hänelle myös sitä miten koneet näyttävät isoilta.. no peniksiltä. Tupakkapaikka oli ja aina kun joku ei tupakkapaikalla istuva halusi tulla vetämään tupakkaa pyysin 50 markkaa, kukaan ei maksanut ja sanoin heille etten itse polta mutten päästä ketään istumaan tupakan ajaksi (silloin sai perässä polttaa, mutta vain kun istui, eli jos ei ollut tupakkapaikkaa niin piti pyytää joltain "paikkaa lainaksi".) minua nimiteltiin ja solvattiin mutta tein vain tyhmiä irvistyksiä ja läpsin itseeni rintaan ja huusin ous teks teks teks teks. (matkin sen jostain komediasarjasta)

paluu matkalla köytin suuni liinalla koska pelkäsin huutavani. lentoemännät vaativat ottamaan sen pois koska pelotin muita matkustajia. yritin maata käytävällä ja itkeä mutta minua rauhoiteltiin. kun olimme helsingissä huusin tullissa että jumala ei huoli sieluani, siinä tapahtui sitten kaikkea väärinymmärrystä ja olin kai putkassakin. sen jälkeen en ole mennyt lentokoneeseen vaikka las palmasiin haluaisinkin farkuissa ja ilman paitaa mennä kävelemään. olen varma että ne vievät sielun ja säälin ihmisiä jotka lentävät.

50-luvulla lähdimme perheeni kanssa Malmin kentältä Tukholmaan Kar-Airin kaksi moottorisella "ropelli"koneella. Olin 4-5 vuotias. Kun kone oli jo jonkin aikaa lentänyt, aloin huutaa, että käskekää ohjaajaa kääntymään takaisin, koska kone ei liiku minnekään. Olimme pilven ja sumun keskellä ja en siinä iässä voinut ymmärtää, että kyllähän kone lensi koko ajan. Turvallisesti pääsimme sitten kotiinkin viikon päästä, mutta se kokemus ei lähde mielestäni koskaan

En muista lennosta mitään,
vaikka se varmaan 70-luvun alussa, jolloin olin 7-vuotias, oli elämys.
Ensimmäinen matkani suurkaupunki Helsinkiin, sieltä Mallorcalle, missä kaikki oli vieläkin ihmeellisempää.
Siihen aikaan ei köyhissä maalaisperheissä paljon lennelty.

Muistan varmasti! En ollut koskaan ollut missään lentokoneessa ja pääsin kaverin kyydissä moottoroidun riippuliitimen kyytiin, aivan mahtava kokemus!! Sittemin lensin itsekin lupakirjan ja lentelin varsin runsaasti.
Isossa matkustajakoneessa olin vasta paljon myöhemmin, jossa nyt ei ole mitään ihmeellistä, kun bussissa istuisi.

Muistan jotenkuten. Olin tuolloin yläasteen yhdeksännellä luokalla, lentämässä Helsingistä Berliiniin. Koneen noustessa pyörrytti, lentokoneen kahvi oli pahaa ja vannoin etten juo sitä enää koskaan. Se ei pitänyt :D

Olen 38v lentoneitsyt...joten en muista :D

Olin 14-vuotias ja lensin Kyprokselle 1990-luvulla Finnairilla. Jännitti alkuun kovasti, mutta loppujen lopuksi ei se lentäminen niin ihmeelliseltä tuntunut. Olin luullut, että nousu ja lasku tuntuisivat enemmän, kuin olisi jossain vuoristoradassa ym,

Mutta kiva reissu se oli ja sen jälkeen on tullutkin lennettyä melkein vuosittain.

-72, olin 5-vuotias, kun lennettiin äitini kanssa Joensuusta Helsinkiin. Koneen muistan, Super Caravelle - miksi, koska sen nimi muistutti "karamelliä".
Itse lennosta muistan lähinnä sen, kun olimme pilvien yläpuolella ja ihmettelin allamme levittäytyvää pumpulimattoa.

Nykyään vaimon kanssa matkustellaan pari-kolme kertaa vuodessa jonnekin. Viimeksi oltiin kuukausi sitten Teneriffalla. Sesonki ja suorat lennot Suomesta eivät olleet vielä alkaneet, joten mentiin huvin ja urheilun vuoksi hieman hyppimällä Joe-Hel-Ams-Mad-Tfn. Takaisin tultiin Tfn-Mad-Cdg-Hel-Joe. Mukava kokemus, ja maaliskuun lopussa lähdetään taas, nyt Azoreille.

Ensi kerta lentokoneessa Tampere-Bremen, Bremen-Tampere..
ikää oli varmaankin 19-20 vuotta, ystävän kehotuksesta lähdin matkaan kun lentolippu sinne ja takaisin maksoi 5€ (Ryan airin joku sen hetkinen tarjous)
Lento kammoisena ihmisenä ajatuksena pyöri, että koska se kone putoaa alas kun niin halvalla on kyytiin päässyt.
Positiivinen kokemus ensi lennosta, reissu oli halpa ja varsin hauskanen

Muistan kuin se olisi tapahtunut eilen. Matkustin Keihäsmatkojen koneella 17.11.1973 (leima vanhassa passissa todistaa) kahdeksi viikoksi Rhodokselle. Olin silloin 24 vuotias. Harrastin (yhäkin) juoksua ja matka liittyi harrastukseeni. Keihäsen koneissa myytiin pontikkaa jota ei malttanut olla maistamatta. Se oli matkani suurin virhe. Seuraavana päivänä en juossut. Sen jälkeen en myöskään juonut. Kilometrejä kertyi n 400. Muistan kuinka vieressäni istui vaalea blondi, joka meni tapaamaan kreikkalaista miestä. Taisi neiti olla "kansainvälinen tyyppi", jonka suloudesta suomalaisella ei ollut mitään mahdollisuutta nauttia.

Viiden viikon kuluttua matkustin neljäksi viikoksi Torremolinosiin saman yhtiön koneella. En ostanut Kihniön kipakkaa.

Tjaah. Onhan siitä jo aikaa, mutta hyvin muistan.
Se oli vuonna 1948. DC3:sella Helsingin Malmilta
Jyväskylään ja sieltä välilaskun jälkeen Kuopioon.
Oliko yhtiö sitten Aero oy vai Karhumäki, niin enpä
tuota tiedä.Oli se vaan kuusivuotiaalle pikkunaskalille
mahtava elämys.

1979 Ja Mallorgalle ......hmmmmm....ja jäi aika sekava fiilis joka suhteessa :(

Helppo muistaa.Työ matalla Irakissa. Ensin autolla euroopan läpi Bagdadiin maaliskuussa. Heinäkuussa lomalle viikoksi suomeen. Ensimmäinen lento sodan keskellä Bagdadista Ateenan kautta Frankfurtiin jossa koneen vaihto ja edelleen Helsinkiin. Bagdadista lennot vain yöllä Iranin ja Irakin sodan vuoksi. Kone oli DC10,
Lufthansan kone. Kiihtyvyyden tunsi hyvin selässä. Jatkolento Frankfurtista Helsinkiin pienellä kiikkerällä DC9:llä, muistaakseni se oli SAS:n kone. Ruoka oli hyvää, pihvi aavistuksen punainen keskeltä, oikein murea, lisukkeena lihko perunat ynnä muuta höystettä. Reilu 30 vuotta matkasta mutta sen ruoan melkein voi vielä maistaa suussa. Lähes yhtä hyvä ateria Rossian lennolla Adlerista(sotshi) Pietariin 2010 elokuussa kun kävin ensi treffeillä tapaamassa nykyistä vaimoani.

Eka lento Maarianhaminasta-Turkuun 1975 kone oli Finnairin Convar Metropolitan
potkurikone muistan kun lieskat löi pakoputkista käynnistäessä sittemmin 70 lu-
vulla tuli lenneltyä Turusta-Hesaan tai Vaasasta Porin kautta Turkuun DC9:ä.

Enpä muista kyllä on siitä jo niin pitkä aika.

Ensimmäisen lentomatkani tein huhtikuussa -69, kun lähdin Ruotsiin, Eskisltunaan, Bolinder-Munktell Ab:lle traktoreita tekemään. Kone oli DC-3 ja lähtöpaikka Vaasa. Itse lennosta ei jäänyt mitään mieleeni, enkä muista mihin lento päättyi. Ilmeisesti en jännittänyt, enkä pelännyt lentämistä, koska Vaasan ja Eskilstunan välillä on muistissani vain tyhjä aukko. Lentopelon ja jännityksen puuttuminen johtui ehkä siitä, että olin kotipaikkakunnallani Kauhavalla nähnyt paljon erilaisia lentokoneita, joten ne eivät olleet minulle mitään outoja ja vieraita vehkeitä.

Sen sijaan se on jäänyt oikein hyvin mieleeni, kun tehtaan pihassa ruotsalainen, firman henkilökuntaan kuuluva mies kehoitti meitä suomalaisia nostamaan matkalaukut hänen autonsa takakonttiin. Hän viittilöi käsillään vuoroin laukkuja ja vuoroin takakonttia ja aukoi kovasti suutaan, kuin kala kuivalla maalla, päästämättä ääntäkään. Olisi puhunut edes ruotsia, kun ei suomea osannut, mutta ei, ei pihahdustakaan kuulunut. Se hänen pantomiiminsa näytti niin koomiselta, että se jäi lähtemättömästi mieleeni.

Ensimmäinen lentomatkani oli 80/90-luvun vaihteessa silloisen Neuvostoliiton kautta. Ensin Aeroflotilla, muistaakseni Tupolevin TU-204 koneella Moskovaan ja siitä isolla Iliyushin-96-koneella Havannaan. Muuta muistikuvaa ei ole kuin että matka kesti kauan!

Joensuusta Helsinkiin joskus 80-luvulla ollessani 23.vuotias. Yksin piti mennä ja hieman oli pientä jännitystä. Osasin ilman apua laittaa vyön kiinni josta olis hyvin ylpeä =)
Kun kone lähti ottamaan vauhtia, muista kuin eilisen päivän sen, kuinka minua nauratti se ihana hurja vauhti. Piti koko ajan yrittää olla hiljaa ettei muut olis kuulleet =))))
Hinta taisi olla pari sataa markkaa, joka oli joku tarjous.

Joo olin joku 20 ja lensin yksin matkustaen Saksaan. Matkasta ei mielessä mitään erityistä, sellainen positiivinen peruspaniikki kuin yleensäkin matkustaessa.

Lentoemot eivät erityisesti huomioineet, ei tullut pillimehua mutta silloin sai sentään Finskin lennoillakin juoda ja syödä ilmaiseksi.

1980-luvun alkupuolella parikymppisenä.
Lensin Helsingistä Kossille. Vieressä istui hääpäivämatkalla ollut pariskunta ja se nainen pelkäsi lentämistä. Matkalla oli todella paljon ilmakuoppia ja nainen oli aivan kauhuissaan.

70-luvulla, 17-vuotiaana lensin kielikurssille Englantiin. Ennen matkaa jännitti, en osaa sanoa että mikä. Mutta koneessa jännitys katosi ja kivaa oli kavereiden kanssa. Tuon ensi lennon jälkeen onkin sitten lennelty, vähintään kerran vuodessa. Enimmäkseen Finnairilla mutta myös Lufthansa, Blue 1, Norwegian ja rapakon takana jo bankrottiin menneellä Eastern Airlinesilla.

ensimmäinen reissuni oli lontooseen alkukesästä. Lensimme lontooseen, koska se oli hyvä paikka 15 vuotiaalle. lisäksi lähdimme sinne heti seuraavana päivänä konfirmaation jälkeen. kun odotimme terminaalissa, minua jännitti aika paljon, samoin äitiäni, joka kävi viimeeksi koneessa, kun oli mahassa. mutta kaikki sujui hyvin. Parasta oli nousu. Lento oli n. 3 h ja välillä oli hieman tylsä olo, mutta oli ihme, että pystyin lukemaa lehteä (yleinsä minua oksettaa, jos luen autossa)! kone oli joku finnair. Ihan mahtava kokemus...XD