Ristimäki kypsyi

Wiljami

Rakas ystävämme Timo T A Ristimäki on (ilmeisen älykkäänä) kepulaisena hoksannut Vanhasen aseman Lipposen oppipoikana. Linkki-Timolta löytyy enemmän luottoa demari-Södermaniin kuin Vanhaseen. Timo-poika kommentoi Laatikaisen Vanhasta nuoleskelevaa pääkirjoitusta kärkevästi.

Timon kirjoitus löytyy täältä. Lopussa Timo vihjailee Lipposella ja Vanhasella olevan homosuhteen. :-D

http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=2&id=26089&threadid=26015&start=#26089

Hyvä Timo! Äänestä jatkossakin keskustaa! Se ei petä sinua!

Wiljami

4

233

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • se sillä

      ranslanttia taas vääntää!

      nöf,nöf,nöf, prut

    • Kepusta jysähtää

      Se ei ole ihan uskottavaa, sillä Lipponen pitää hyvin nuorista naisista, ja Matille Lipponen on liian laiha.

    • Timo T A Ristimäki

      Wiljami tuntuu olevan paitsi myöhäisherännäinen myös - ainakin EU:n perustuslaki- ja myös parisuhdelakiasioissa - varsin ymmärtämätön ja huumorintajuton.

      Tokko lienen kypsynyt Matti Vanhaseen - jos moista Wiljamin käyttämää sanaa nyt itsekin käyttäisin - ainakaan sen enempää kuin esimerkiksi Paavo Lipposeen. Sen sijaan jo ennen keskustan puheenjohtajavaalia kesällä 2002 toin monissa yhteyksissä epäilyni mm. Matti Vanhasen "Vaikeitten valintojen" (s.o. Matti Vanhasen ns. puheenjohtajavaalikirja) suhteen.

      Minähän en, toisin kuin esimerkiksi sitten kertomansa mukaan Mauri Pekkarinen, ole koskaan kannattanut Matti Vanhasta keskustan puheenjohtajaksi, kuten en ole kannattanut toki Olli Rehniäkään. Muistaakseni ehdokas, jota itse olen kannattanut, voittikin kesäkuussa 2002 Hämeenlinnassa heti ensimmäisellä kierroksella keskustan puheenjohtajavaalin - ja myös seuraavat eduskuntavaalit, kuten Wiljamikin saattaa hyvin muistaa...

      Mutta jos erityisesti "kypsymisestä" halutaan - suhteessa puheenjohtaja & pääministeri Vanhaseen - puhua, olen lausunut kyseiselle henkilölle ja myös "esikunnalleen" näkemykseni kesäkuun 2003 jälkeen "vallitsevasta poliittisesta tilanteesta" aivan lähietäisyydeltä varsin moneen otteeseen.

      Parivaljakosta Matti Vanhanen & Paavo Lipponen sekä heidän jo silloin näköpiirissä olleesta EU-perustuslakikannastaan huomaan kirjoittaneeni jo 7.10.2003 muun muassa seuraavasti:

      "Ruusulla merkitty äänetön yhtiömies" - kansan- vaiko "väki"- vaiko vain
      vallan asialla?

      Jos Suomen kansalle olisi ennen taannoista neuvoa antavaa - eli siis
      silloista EY-kansanäänestystä - kerrottu, ettei taloudellisella ja
      poliittisella eliitillä ole pienintäkään aikomusta antaa KANSAN päättää
      vielä erikseen rahaliittoon ja "aikaansa seuraavalla
      liittoutumattomuudella"
      tosiasiassa myös sotilasliittoon liittymisestä, Suomi olisi EU:hun tuskin
      lainkaan liittynyt.

      Ei siis enempää eliitin taktikoimalla Ruotsin "vedätyksellä" kuin ei
      taatustikaan ilman sitä.

      Nyt tasavallan niin "varsinaiset" kuin Vara-Mooseksetkin pelkäävät, että
      mikäli Suomen kansalle annetaan samanlainen KANSANVALTAINEN MAHDOLLISUUS
      kuin mitä ruotsalaiset saivat juuri äsken euroäänestyksessään toteuttaa,
      Suomenkin taloudellinen ja poliittinen ja mediaeliitti joutu(isi)vat
      häpeeään: Ruotsissakin talouselämä miltei kokonaisuudessaan ja enemmistö
      ns. ay-liikkeen eliitistäkin sekä yli 80 % kansanedustuslaitokseen
      valituista ynnä kaikki "valtapuolueet" liputtivat euron puolesta, vaan
      kuinkas sitten kävikään.

      Kun vallan kerran sanotaan kansasta lähteneen, kansa Ruotsissa
      palauttikin sen itselleen! Ja vastaavaa tapahtumasarjaa pelkää muiden
      muassa keskustan "Kalvakka Valakka", Vara-Mooses Matti Vanhanen. Hänen
      metamorfoosinsa muutamassa kuukaudessa on mitä melkoisin. Kukahan
      dokumentaristi ottaisi sydämenasiakseen tehdä hänestä Emile de Antonion
      tyyliin kotimaisen Milhouse-version - siis vastaavan kuin mitä taannoin
      tehtiin muutamastakin Nixonista!. Siinä dokumentissa riittää kyllä
      vielä tulevina vuosina rahvaalla nauramista - muuta ei punamullan
      valekaapuun puetulla sailaan sinipunaisella komennolla rahvaalle tule
      riittämäänkään.

      Kun Mooses Lipponen on jo vuositolkulla ollut tyystin rähmällään EU:n tosi
      kovan ytimen (s.o. saksalaisen autoteollisuuden ja belgialaisten
      pedofiilien!?!) edessä, on puolestaan hänen uskollisen peesaajansa eli
      Vara-Mooses Vanhasen EU-perustuslakikonventti- ja useimmista muistakin
      muka "aate"poliittisista linjauksista on suomen kielessä moista
      poliittista "yhteistyöhalua ja -kykyä" hyvin kuvaava ja tilanteen
      vakvavuutta sattuvasti ilmentävä sanapari: "TÄYDELLINEN ANTAUTUMINEN"...

      Muuan Eero-parivaljakko ja muuan toinenkin toisistaan enää tuskin
      rautakangella erotettavissa oleva pää- ja puuhamiespari ansaitsisivat
      kyllä Universumin demokratia-palkinnon. Jos ja kun politiikan
      retoriikassa kehutaan liikkuvien äänestäjien oleva "demokratian
      ritareita", edellä mainittujen herrojen arkisista askareista uskon vielä
      ennen seuraaviakin "edustuksellisen demokratian" tähtihetkiä syntyvän
      yllin
      kyllin liikettä ja vipinää niin, ettei demokratian edistämisen
      palkinnonsaajista liene sen enempää kiistaa kuin epäilystäkään!"

      Suomi24.fi:n keskustan keskustelusivuilla yötäpäivää roikkuvan Wiljamin olisin jo luullut havainneen, että arvostelen kriittisesti kaikkia kansanvallan vastaisia pyrkimyksiä, tulivatpa ne miltä taholta tahansa. Ja vastaavasti annan tunnustusta kenelle tahansa, joka sanoillaan ja ennen muuta teoillaan osoittaa olevansa kansanvallan ja kansalaisten demokraattisten oikeuksien puolella.

      Juuri siksi toivonkin, että mahdollisimman moni arvioisi esimerkiksi EU-n perustuslakisopimusta ja siitä mahdollisesti järjestettävän kansanäänestyksen tarpeellisuutta juuri EU:n ex-oikeusasiames Jacob Södermanin Turun Sanomiin 22.8.2004 julkaisemaan kirjoitukseen: "Kansaa kuultava Euroopan Unionin perustuslaista".

      Kansaa kuultava Euroopan unionin perustuslaista"
      Ennen kuin kukaan määrittää kantansa EU:n perustuslakisopimukseen ja siitä mahdollisesti järjestettävään kansanäänestykseen, kannattaa tutustua EU:n ex-oikeusasiamiehen Jacob Södermanin näkemykseen asiasta (Turun Sanomat 22.08.2004):

      Jacob Södermanin aliokirjoitus: Kansaa kuultava Euroopan unionin perustuslaista

      Euroopan unionin perustuslakisopimuksen valmistuttua on keskusteltu siitä, tulisiko sopimus alistaa neuvoa-antavaan kansanäänestykseen vai tulisiko eduskunnan hyväksyä se kansan neuvoa kysymättä.

      Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ilmoitti jo kielteisen kantansa. Samoin eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd) kertoi, ettei hän kannata kansanäänestyksen järjestämistä. Pääministeri ilmoitti kantansa ilman, että asiaa on käsitelty hallituksessa ja puhemies vaikka asiaa ei ole käsitelty eduskunnassa. He ovat myös kahden hallituspuolueen puheenjohtajia. Asiaa ei ole liioin käsitelty puolueiden päättävissä elimissä.

      Kansaa on kuultu perustuslakiasioissa
      Suomessa on käytetty kansanäänestystä kerran poliittisen asian ratkaisussa 1930-luvun alussa, kun kansa äänesti kieltolaista.

      Kansaa tulee kuulla maamme perustuslakeja käsiteltäessä. Perustuslain muutos tulee käsitellä kahdessa eduskunnassa siten, että ensimmäinen hyväksyy lain sisällön yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Käytyjen eduskuntavaalien jälkeen uusi eduskunta voi hyväksyä lain muuttumattomana 2/3 äänten enemmistöllä. Näin säädettiin muun muassa vuoden 2000 perustuslaki.

      1970- ja 1980-luvuilla kansanäänestystä poliittisena ratkaisuvälineenä vaadittiin lähinnä liberaalien ja Rkp:n toimesta.

      Vuonna 1987 perustuslakiin lisättiin säännös neuvoa-antavista kansanäänestyksistä. Säännöstä sovellettiin Suomen liittyessä Euroopan unioniin 1994. Syyksi ilmoitettiin se, että Euroopan unionin jäsenyyden velvoitteet rajoittavat maamme täysivaltaisuutta sekä eduskunnan lainsäädäntövallan että perustuslaissa säädetyn tuomiovallan osalta.

      Onko EU:n perustuslakisopimus perustuslaki
      EU:n perustuslakisopimusta on maassamme vähätelty väittämällä, että se on vain aikaisempien sopimusten yhteensovittamista yhdeksi sopimukseksi. Unionin luonteen ei katsota muuttuvan, kun itsenäiset valtiot edelleen päättäisivät unionin asioista. Unionista ei tulisi liittovaltiota, eikä maamme "suvereniteettia" loukattaisi. Kysymyksessä ei näin ajatellen olisi maamme perustuslain tasoinen säännös, vaan "pelkkä sopimus".

      Euroopan unionin perussopimukset ovat vahvempia kuin Suomen perustuslaki. Jos unionin säännöksen ja Suomen perustuslain tai lain välillä tulee ristiriitaa, unionin laki voittaa. Tämä perustuu EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.Siitä tulee perustuslakisopimukseen selkeä säännös.

      Ei ole rehellistä vähätellä perustuslakisopimusta ”pelkkänä sopimuksena". Perussopimusmenettely on se tapa, jolla EU:lle voidaan hyväksyä perustuslaki. Se ilmenee siitäkin, kun Euroopan unionin tulevaisuuskonventti otsikoi aikaansaannoksensa perustuslakina.

      Muuttuuko EU:n luonne
      Eurooppalaisissa perustuslaeissa on säännökset valtiollisista symboleista, rahasta ja keskuspankeista, kansalaisten perusoikeuksista, valtiollisista elimistä, siitä miten lakeja säädetään sekä tuomioistuimista ja puolustusvoimista sekä rajojen valvonnasta.

      EU:n perustuslakisopimukseen tulevat uusina asioina valtiolliset symbolit: lippu, tunnus, hymni ja Eurooppa-päivä. Yhteinen raha ja Euroopan keskuspankki ovat jo olemassa. Euroopan unioni saa perusoikeussäännöstön, kun Nizzan perusoikeuskirja tulee noudatettavaksi jäsenmaissa unionin lakeja sovellettaessa. Eurooppa-neuvosto saa pysyvän puheenjohtajan, presidentin ja EU saa ulkoministerin.

      Maastrichtin sopimuksessa perustettu Euroopan unioni oli jaettu kolmeen pilariin, yksi perinteisiä yhteisöasioita varten, toinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja kolmas sisä- ja oikeuspolitiikkaa varten. Kahdessa viimeksi mainitussa jäsenmaat pääsääntöisesti neuvottelivat ja sopivat asioista. Yleensä jäsenmailla oli tällöin veto-oikeus. Ensimmäisen pilarin asioissa taas noudatettiin yhteisömetodia eli komissio teki aloitteen parlamentille ja ministerineuvostolle. Ministerineuvostossa asiat yleensä ratkaistiin määräenemmistöllä. Amsterdamin ja Nizzan sopimuksissa EU:n ote asioista edelleen vahvistui.

      Uudessa unionin perustuslakisopimuksessa pilarijärjestelmä poistuu. Vaikka turvallisuus- ja ulkopolitiikassa usein vaaditaan yksimielisiä päätöksiä, niin sisä- ja oikeuspolitiikka tulee yhteisen toimivallan piiriin. EU:n komissio voi tehdä aloitteita näissä asioissa esimerkiksi vakavan rikollisuuden vastustamiseksi tai oikeudenkäytön tehostamiseksi. Rajavalvonnan osalta siihen siirryttiin jo Amsterdamin sopimuksen perusteella. Unionin rajoilla noudatetaan yleensä EU-oikeutta.

      Perinteisesti on katsottu, että kunkin valtion suvereniteetin ydinalue on se, missä se voi valtiona tarvittaessa käyttää pakkokeinoja, kuten esimerkiksi poliisitoiminnan, rajavalvonnan, syyttäjätoiminnan tai oikeuslaitoksen piirissä. Perustuslakisopimuksessa EU saa valtuudet tarvittaessa tunkea myös tälle ydinalueelle. EU:n luonne muuttuu oleellisesti, vaikka tarkoitus on mitä parhain: kansalaisten turvallisuuden lisääminen.

      EU on vakavasti liikkeellä, mikä näkyy sen virastojen kehityksessä. Europolin ja Eurojustìn asemat vahvistuvat uuden sopimuksen myötä, EU voi perustaa EU-syyttäjäviraston. EU:n rajavalvontavirastoa ollaan perustamassa. EU:n tuomioistuin saa uusia välineitä panna niskoitteleva jäsenmaa järjestykseen, jos maassa ei noudateta EU-lakeja.

      Maastrichtin sopimuksessa hahmoteltiin yhteistä puolustuspolitiikkaa. Asia on kehittynyt nopeasti. Uuden perustuslakisopimuksen nojalla unioni voi julistautua puolustusliitoksi, kun Eurooppa-neuvostossa löytyy yksimielisyys. EU-maat sitoutuvat auttamaan toisiaan kriisin tai sodan sattuessa ja lisäämään puolustusvalmiuttaan. Sopimuksessa kaavailtu EU-puolustusvirasto on perusteilla. Se tulee koordinoimaan puolustushankintoja ja ilmeisesti paljon muutakin.

      Päätösvalta karkaa käsistä
      Euroopan unionista tulee siis perustuslakisopimuksen myötä liittovaltion veroinen oikeusyhteisö, vaikka ehkä lopullinen askel puuttuu. Senkin valmistelu on unionin käsissä. Perustuslakisopimuksen mukaan mahdollinen uudistaminen annetaan uuden tulevaisuuskonventin, eikä siis jäsenmaiden valmisteltavaksi.

      Suomalaiset voivat vaikuttaa unionin päätöksiin parlamentissa 14 edustajan välityksellä ja ministerineuvostossa yhden ministerin voimalla sekä lisäksi Eurooppa-neuvostossa. Perustuslakisopimuksen mukaan suurin osa unionin päätöksistä syntyy tosin enemmistöpäätöksillä.

      Kansa, jonka osuus Euroopan unionin väestöstä on yksi prosentti, ei ole ratkaisevassa asemassa päätöksiä tehtäessä. On korostettu, että unionissa jäsenmaat päättävät asioista itsenäisinä valtioina. Lämmittääkö se suomalaisten mieltä, jos parikymmentä EU:n itsenäistä jäsenmaata puuttuu Suomen kannalta merkittävään asiaan tavalla, jota suomalaiset eivät koe oikeaksi?

      Neuvooko kansa eroon unionista
      Eduskunta päättää mahdollisesta kansanäänestyksestä poliittisin perustein. Monet asiantuntijat ovat korostaneet, että perustuslakisopimuksesta olisi vaikea muotoilla kansanäänestykseen sopivat kysymykset. Tämä ei ole totta.

      Kysymys olisi siitä, minkä neuvon kansa antaa maamme eduskunnalle: jatkammeko Euroopan unionin jäsenenä sen kehittyessä sopimuksessa määrätyllä tavalla vai johtaako kansanäänestys eroon unionista?

      On väitetty, että asiaan on hankala paneutua. Koko sopimustekstin omaksuminen on vaikeaa, mutta pääkohtien oivaltaminen ei ole vaikeaa. Kansanäänestystä varten pitäisi järjestää tietoiskuja, joiden avulla näistä asioista saa selvyyden.

      Toisaalta kansalaiset ovat arkielämässä voineet todeta, miten EU-jäsenyys on vaikuttanut. Euro on ollut menestys. Taskussa on käyttökelpoinen valuutta, kun matkustaa euromaissa. Korot ovat laskeneet ja vakiintuneet. Yrittäjät eivät yhteisillä markkinoilla koe valuuttatappioita.

      Mahdollinen kansanäänestys tulisi järjestää esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä. Koska monet jäsenmaat käyvät kansanäänestykseen, sopimuksen käsittely on silloin vielä kesken. Euroopan unionin uuden komission ja parlamentin toimikausi ulottuu vuoteen 2009.

      Käsittelyjärjestys juridisin perustein
      Maassamme on useasti poikettu perustuslaista niin sanotuilla poikkeuslaeilla, jotka on säädetty kiireellisiksi 5/6 enemmistöllä ja näin vältetty niiden lepääminen yli eduskuntavaalien. Unioniin liityttäessä 1994 näin laajaa enemmistöä ei olisi saatu aikaan. Katsottiin, että kyseessä oli "kansainvälinen sopimus", jolloin 2/3:n enemmistö riitti sen läpiviemiseksi yhdessä eduskunnassa.

      Vuoden 2000 perustuslakia hyväksyttäessä katsottiin, että näistä poikkeuslaista pitäisi päästä eroon. Kuitenkin perustuslakiin jäi sellainen pieni takaportti, että "rajatut poikkeukset" perustuslakiin voisi hyväksyä poikkeusmenettelyä käyttäen. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan näin ei voi tehdä, jos esimerkiksi perusoikeuksiin tai eduskunnan lainsäädäntövaltaan puututaan. EU:n perustuslakisopimus puuttuu molempiin. Sen julistaminen "rajatuksi poikkeukseksi" vaatinee melkoisia ponnistuksia.

      Unioniasioita käsiteltäessä eduskunnassa on kiinnitetty huomiota siihen, ettei maamme perustuslaissa ole säännöstä siitä, että olemme Euroopan unionin jäsen kaikkine siitä johtuvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Samoin eduskunnalla ei ole perustuslaista ilmenevää valtuutusta siirtää lainsäädäntövaltaansa EU:lle. Monien muiden jäsenmaiden perustuslakeihin tällaiset säännökset sisältyvät. Eikö hallituksen tulisi ryhtyä valmistelemaan tällaisia säännöksiä nyt, kun perustuslakisopimuksen sisältö on valmis ?

      Säännökset helpottaisivat EU-perustuslakisopimuksen hyväksymistä maassamme ja tärkeän asian viemistä päätökseen avoimesti ja rehellisesti. Suomen kansaa kuultaisiin asianmukaisella tavalla eduskuntavaalien yhteydessä, järjestettiinpä sitten varsinainen kansanäänestys tai ei.

      EU:n perustuslakisopimus on niin merkittävä asia, että pitäisi nähdä vaivaa sen selostamiseksi kansalle. Kaikki kansamme merkittävät tulevaisuuden kysymykset tulevat aikanaan ratkaisuun sen puitteissa.

      Asia ei kuulu pienellä porukalla päätettäväksi.

      Kirjoittaja on oikeustieteen lisensiaatti ja EU:n ensimmäinen oikeusasiamies 1995-2003.

      JACOB SÖDERMAN

      Päivitetty 22.8.2004 3:01:10 | Turun Sanomat

      ************************************************

      TS/Jonny Holmén: (Kuvateksti)
      Oikeustieteen lisensiaatti Jacob Söderman on toiminut Euroopan unionin ensimmäisenä oikeusasiamiehenä 1995–2003.

      (Kuvateksti)

      Mahdollinen neuvoa-antava kansanäänestys EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta tulisi Jacob Södermanin mukaan järjestää esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä. Suomen liittymisestä Euroopan unioniin järjestettiin EU-kansanäänestys 16.10.1994. Presidentti Martti Ahtisaari äänesti Helsingissä.

      LinkkiTurun Sanomien aliokirjoitukseen: http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,177158,2004-08-22

    • Timo T A Ristimäki

      Vihreään Lankaan 20.8.2004 on Jyrki Käkönen (Jean Monnet -professori Tampereen Yliopistossa) kirjoittanut pohtivan artikkelin siitä, miksi olisi syytä panna "perustuslaki kansan punnittavaksi".

      Suosittelen luettavaksikaikille eli niin Wiljameille kuin Vanhasillekin.

      Ja perusteellista tekstiä näkyy professori Käkönen kirjoittaneen myös seuraavassa artikkelissa:

      *************************

      Jyrki Käkönen
      Jean Monnet professori
      Tampereen yliopisto:

      Miksi kansanäänestys EU:n perustuslaista?

      Kylmän sodan jälkeen Euroopan integraatio on kytketty laajempan eurooppalaiseen rauhanprojektiin. Toukokuun alussa päätökseen saatettuun unionin laajentumiskierrokseen on puolestaan lyöty demokraattisen rauhan leima. Rauhan ja integraation kytkeminen toisiinsa palautuu Immanuel Kantin poliittiseen filosofiaan ja tietysti aivan erityisesti hänen tutkielmaansa ikuisesta rauhasta. Integraation palauttaminen Kantiin velvoittaa katsomaan myös kysymystä uudesta perustuslaista ja kansanäänestyksestä Kantin politiikan käsitysten kautta. Tässä yhteydessä viittaan erityisesti Kantin kirjoitukseen "Yleisestä hokemasta: 'Asia voi olla teoriassa näin, mutta se ei päde käytännössä'."

      Edellä mainitun kirjoiuksen Hobbesia koskevan kritiikin päätelmissä Kant nostaa esiin kiintoisan näkökulman kansalaisten merkitykseen lainsäädännössä. Hänen tässä yhteydessä esittämäänsä käsitystä voidaan ja sitä ehkä tulisikin soveltaa kysymykseen EU:n perustuslain alistamisesta kansanäänstykseen. Kant nimittäin esittää, että lakeja on säädettävä siten, että kansan yhdistyneen tahdon voitaisiin katso tuottaneen ne, vaikka kansa ei suoranaisesti säädäkään lakeja yhtenäisellä tadon ilmauksella. Jos laki Kantin mukaan ei ole sellainen, että kansalaiset kokonaisuutena eivät mahdollisesti hyväksy sitä ja se mahdollisesti suo etuoikeuksia joillekin yhteiskunnallisille ryhmille, on laki epäoikeudenmukainen. EU:n perustuslain yleinen hyväksyttävyys tai epäoikeudenmukaisuus voidaan testata koko unionissa toteutettavalla kansanäänestyksellä.

      Eurooppalaisen integraation ja EU:n oletetun kehityssuunnan vastustajat esiintyvät innokkaimpina vaatimassa unionin uuden perustuslain viemistä kansanäänestykseen. Tästä lähtökohdasta kansanäänestyksen vaatijoiden olettamus on, että kansalaiset ovat viimekädessä syvenevää integraatiota vastaan ja elävät edelleen kansallisvaltioiden maailmassa. Niinpä Euroopassa on palautettava kansallisvaltioiden järjestelmä. Tässä suhteessa integraation vastustajat kuitenkin unohtavat sen, että integraatio on edennyt nimenomaan kansallisvaltioiden välisillä neuvotteluilla ja sopimuksilla. Toisin sanoen kansallisvaltiot ovat olleet rakentamassa uudelleen eurooppalaista taloudellista ja poliittista tilaa.

      Juuri se, että integraatio on tähän asti edennyt kansallisvaltioiden välisten sopimusten pohjalta on puolestaan antanut perusteita kansanäänestyksen vastustajille. Heidän mukaansa uusi perustuslaki on itse asiassa aivan samanlainen kansallisvaltioiden lopulta hyväksymä valtioiden välinen sopimus kuin kaikki muutkin eurooppalaista integraatiota tähän asti eteenpäin vieneet sopimukset ovat olleet. Samalla kansanäänestyksen vastustajat viittaavat siihen, että uusi perustuslaki ei itse asiassa muuta mitään. Se vaan kerää kaikki vanhat jo aikanaan hyväksytyt sopimukset yhteen ja näin yksinomaan selkeyttää kuvaa Euroopan unionista.

      Toisaalta kansanäänestyksen vastustajat pelkäävät myös sitä mahdollisuutta, että unionin jäsenmaiden kansalaiset todella hylkäisivät uuden perustuslain. Tämä tuskin on vakava ongelma, jos voidaan lähteä siitä, että tuo uusi perustuslaki ei millään muotoa muuta Euroopan unionia. Perustuslain hylkäämisen jälkeen vanhat sopimukset ovat edelleen voimassa. Kansanäänestys ei koske niitä. Sen sijaan integraation syventäminen voisi olla ongelmallisempaa uuden sopimuksen hylkäämisen jälkeen. Tai ainakin integraation ja erityisesti syvenevän integraation tai eurooppalaisen yhteistyön kannattajien on pysähdyttävä miettimään, mikä integraatioprosessissa on ollut vialla, kun se ei saavuta kansalaisten jakamatonta kannatusta.

      Kansanäänestyksessä on nimenomaan kysymys siitä, mitä unionin kansalaiset ajattelevat integraation tulevaisuudesta. Kansanäänestyksessä kansalaisilla on mahdollisuus ilmaista oma käsityksensä siitä, miten eurooppalaista tilaa halutaan rakentaa. Niinpä kansanäänestystä kannattavien integraation vastustajien on hyvä muistaa, että jos kansalaiset antavat siunauksensa uudelle perustuslaille, integraation syvenemisellä on kansalaisten valtuutus. Toisaalta kansanäänestyksen vastustajien on uskallettava ottaa se riski, että kansalaiset kaatavat uuden perustuslain, mikä on selkeä osoitus siitä, että eurooppalaisesta integraatiosta ei ole onnistuttu tekemään kansalaisille läheistä asiaa.

      Integraation yhteydessä puhe demokraattisesta rauhasta ja eurooppalaisesta rauhanvyöhykkeestä on ymmärrettävää suhteessa kansallisvaltioiden väkivaltaisten ristiriitojen eurooppalaiseen menneisyyteen. Mutta nämä poliittiset puheet eivät välttämättä kosketa kansalaisten arkipäivää tilanteessa, jossa päätöksenteko näyttää liukuvan yhä kauemmaksi kansalaisista. Kansalaisten näkökulmasta eurooppalainen integraatio ja kuvaannollisesti Brysselissä tapahtuva päätöksenteko ovat siirtäneet valtaa kansalaisilta eliiteille ja samalla demokratia on ohentunut, vaikka demokraattiset instituutiot ovat ainakin näennäisesti säilyneet muuttumattomina.

      Edellä esitetyistä lähtökohdista kansanäänestyksen vaatimisessa on kysymys nimenomaan kansanvallasta eli demokratiasta. Niinpä kansanäänestystä ei voida vastustaa siksi, että kansaa rasitettaisiin turhaan tai kansalaiset olisivat väsyneitä menemään uurnille. Tämä on samaa kuin kieltäisi kansanvallan. Demokratiahan ei perustu pakkoon vaan siihen, että kansalaisilla on mahdollisuus ilmaista oma tahtonsa. Tämän mahdollisuuden käyttäminen on kokonaan toinen asia. Sen suhteen erilaisten poliittisten puolueiden ja kansalaisyhteiskuntaa välittömämmin edustavien kansalaisjärjestöjen tehtävänä on tehdä kansanäänestyksestä merkittävä ja samalla saatava kansalaiset ymmärtämään, mitä perustuslaki merkitsee niin kansallisessa kuin eurooppalaisessakin kehityksessä.

      Kansanäänestyksen vaatimisessa ei siis voi olla kysymys siitä, onko sille olemassa juridisesti tarvetta eli miten paljon uusi perustuslaki mahdollisesti muuttaa olemassa olevia sopimuksia ja kansallisvaltioiden asemaa unionissa tai sitten ei muuta. Kysymys ei voi myöskään olla joko integraation vastustamisesta tai sen jatkamisen ja syvenemisen kannattamisesta. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että kansalaisilla pitää olla mahdollisuus ilmaista oma kantansa eurooppalaisesta integraatiosta, sen muodoista ja suunnasta. Kansanäänestys koko unionissa luo tähän parhaat edellytykset.

      Ajateltaessa kansalaisten merkitystä ja mahdollisuutta saada äänensä kuultavaksi unionissa on syytä muistaa eurooppalaisen integraation olemuksen yksi keskeisimmistä piirteistä. Rooman sopimuksessa vuodelta 1957 on kiintoisaa se, että sen ovat allekirjoittaneet valtioiden edustajat, mutta siinä puhutaan ihmisten integraatiosta ja kansojen liitosta. Toisin sanoen siinä keskeiseen asemaan asetetaan kansalaiset. Aivan samoin uuden perustuslain ensimmäisessä artiklassa puhutaan kansojen yhä läheisemmästä liitosta. Missä on tuo kansa, josta puhutaan ja mikä rooli sillä on eurooppalaisessa integraatiossa, joka yhä edelleen on kiistattomasti eurooppalaisten eliittien projekti? Kansanäänestyksen järjestäminen perustuslaista koko unionissa tuo kansan mukaan integraatioon ja vahvistaa demokratiaa unionissa tai kansallisvaltioissa riippumatta äänestyksen tuloksesta. Se, että EU:n jäseniltä edellytetään demokraattista hallintoa, ei vielä tee EU:sta kansojen liittoa. Kansallisvaltiot ovat luovuttaneet EU:lle siinä määrin päätöksen tekovaltaa, että EU on muodostumassa selkeästi myös itsenäiseksi politiikan tekemisen areenaksi, jolle on tuotava kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa kehityksen suuntaan. Kansanäänestys on väline todentaa kansalaisten tahto osallistumisaktiivisuudesta huolimatta.

      Kansanäänestyksen järjestämisellä on paljon laajempikin ulottuvuus kuin vain tuoda kansa EU:n päätöksentekoon. Kansa ei suinkaan ole ainoa elementti, joka tavallaan puuttuu EU:sta. Sen lisäksi unionista puuttuvat sekä demos että yhteinen poliittinen diskurssi. Toisin sanoen laajassa mielessä unionia ei edelleenkään ole olemassa ja toisaalta jos se muodostuu se merkitsee vakavaa haastetta kansallisvaltioille. Sekä demoksen että yhteisen diskurssin kehittyminen vievät kohti kansallisvaltioiden jälkeistä poliittista järjestäytymistä. Tämä kansanäänestystä vaativien integraation vastustajien on otettava huomioon. Toisin sanoen kansanäänestys on riski integraation vastustajille aivan yhtä lailla kuin se on integraation kannattajillekin.

      Kesäkuun alussa toteutettujen unionin parlamentin vaalien tulos on erinomainen osoitin unionin ja eurooppalaisen integraation ongelmista. Alhainen äänestysprosentti kertoo siitä, että projekti ei ole edelleenkään kansalaisten projekti. Ja kun tulosta katsotaan eri jäsenmaiden osalta, niin ilmenee varsin vakuuttavasti, ettei unionissa ole olemassa yhteistä poliittista keskustelua. Toisin sanoen vaaleissa ei kaikissa jäsenmaissa äänestetty lainkaan samasta asiasta. Suomalaiseen vaaliasetelmaan liittyen on mahdollista sanoa, että näissä vaaleissa ei ollut lainkaan kysymys EU:n linjasta ja tulevaisuudesta, kuten soisalidemokraatit yhtäältä ja kokoomus toisaalta yrittivät uskotella äänestäjille. Näiden kahden puolueen mukaanhan kysymys oli linjavalinnasta, joka pelkistyi näiden kahden puolueen kautta unionin parlamentin kahteen suurimpaan ryhmään, jotka usein ovat yhdessä vieneet unionia samaan suuntaan.

      Vilkaisu vaalien tulokseen vain muutamassa jäsenmaassa tukee edellä esitettyä ylimalkaista johtopäätöstä. Ranskassa, Saksassa, Englannissa, Ruotsissa ja Tanskassa vaalien voittajia olivat oppositiovoimat. Ranskassa konservatiivit hävisivät. Saksassa puolestaan sosialidemokraatit. Tässä mielessä kysymys tuskin oli mistään EU:n linjasta. Pikemminkin kysymys oli kansallisen politiikan linjan tukemisesta tai vastustamisesta. Samanlaiseen päätelmään voidaan tulla Suomessa Anneli Jäätteenmäen saaman äänivyöryn kautta. Tuskin Jäätteenmäkeä äänestäneet asettuivat tukemaan tai vastustamaan jotain tiettyä kehitystä Euroopan unionissa. Eli heidän valinnassaan ei voinut olla kysymys siitä, millaista unionia Jäätteenmäki haluaisi ajaa, vaikka Jäätteenmäki itse ilmaisikin ajavansa suomalaisten etua EU:ssa.

      Englannin, Italian ja Espanjan vaalitulosta taas voidaan katsoa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa hallituspuolue hävisi vaalit osittain Irakin politiikan vuoksi. Kummassakin maassa kansalaiset olivat toista vuotta sitten selkeästi sotaan osallistumista vastaan. Hallituksen tuolloinen välinpitämättömyys kansalaisten mielipiteestä kostautui nyt unionin parlamentin vaalissa, vaikka Irakin sota ei suoranaisesti koskenut unionin politiikkaa. Toisaalta äänestäjät Espanjassa palkitsivat osittain hallituksen, joka veti Espanjan joukot pois Irakista. Kussakin näissä tapauksissa kysymys oli jossain määrin atlanttisen politiikan tukemisesta tai vastustamisesta ja tämä puolestaan pitäisi huomioida rakennettaessa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Oppositiopuolueet voittivat uusissa jäsenmaissa Puolassa, Unkarissa ja Tsekeissä. Niissä tietysti voisi olla kysymys myös integraatiopolitiikan linjauksesta, koska istuvat hallitukset veivät nämä maat unioniin. Kuitenkin niissä kysymys oli enemmän sisäpolitiikan linjoista kuin EU:sta, jonka jäsenyydelle kansa hieman aikaisemmin oli antanut jonkinasteisen siunauksen. Englannin ja Ruotsin vaalit kertovat myös selkeästä EU kielteisyydestä. Belgian tulos puolestaan kertoo rasismin noususta tai lievemmin muukalaisvastaisuudesta. Tämä puolestaan voidaan tulkita linjaukseksi EU politiikkaan. Belgiassa tuen sai tavallaan tiukemman maahanmuuttopolitiikan linja. Kokonaisuudessaan vaalien tuloksia voidaan tulkita siten, että kansanäänestyksen mahdollisuus pelottaa integraation kannattajia. Tulos heidän kannaltaan voi olla arvaamaton. Tällaisen epäilyn sijaan keskeiseksi kysymykseksi pitäisi kuitenkin nostaa se, miten EU:sta tehdään kansalaisia aidosti kiinnostava kansalaisten EU. Juuri tässä astuu kansanäänestys kuvaan. Kansanäänestys voi tuoda unionin jäsenmaihin yhteisen keskustelun siitä huolimatta, että kussakin jäsenmaassa varmasti keskustelua käydään kansallisista lähtökohdista ja omista ongelmista käsin. Yhteinen keskustelu puolestaan edistää puuttuvan demoksen syntymistä unioniin. Kansanäänestyksessä on kysymys myös siitä, että eliitin on kyettävä myymään EU kansalaisille.

      Kansanäänestyksen keskeinen merkitys unionin kehityksessä on se, että siinä toteutuu kansalaisten suvereniteetti. Sen tulos on tietyllä tavalla peruuttamaton kansalaisten tahdon ilmaisu. Integraatiota vastustavien kansanäänestystä vaativien on otettava huomioon se mahdollisuus, että kansalaiset mahdollisesti hyväksyvät uuden perustuslain. Perustuslain siunaaminen on puolestaan askel kohti liittovaltiota, koska kansanäänestyksen tuloksena kansalaiset samalla siirtäisivät omaa suvereniteettiaan Euroopan unionille. Jos taas perustuslaki hyväksytään kansalaisten mielipidettä kysymättä, kansalaisilla olisi niin halutessaan mahdollisuus myöhemmin kansanäänestyksellä peruuttaa integraation syveneminen. Toisaalta perustuslain hyväksyminen ilman kansanäänestyksiä vahvistaisi nyt valtiokeskeisyyttä eurooppalaisessa integraatioprosessissa.

      Edellä on tuotu esiin, että kansanäänestyksellä on erilaiset puolensa, riippuen siitä, mistä näkökulmasta sitä katsotaan. Kysymys ei ole oikeastaan joko tai eli kansanäänestyksen puolesta tai sitä vastaan. Oikeastaan kysymys voi olla vain kansanäänestyksestä sen kaikkine mahdollisine merkityksineen. Merkittävä argumentti tämän puolesta on se, että Euroopan unioni ei välttämättä ole vain liittovaltioksi kehittymässä oleva rakenne tai kansallisten etujen ajamisen foorumi. Se on pikemminkin uusi politiikan tekemisen foorumi tai taso, joka on edelleen vasta kehittymässä.

      Kansallisvaltioihin Westfalenin rauhansopimuksen jälkeen järjestäytynyt Eurooppa on ollut vain yksi historiallinen vaihe eurooppalaisen tilan järjestämiseksi. Sitä ennen tuota tilaa järjestivät katolinen kirkko ja feodaaliset ruhtinaat. Kansallisvaltioiden ohella tai niiden jälkeen eurooppalaista tilaa rakennetaan parhaillaan unionin puitteissa uudestaan. Siinä missä kansallisvaltioiden tilan rakentamisessa tuki on haettu kansalaisilta, siinä myös eurooppalaisen tilan uudelleen rakentuminen kuuluu sen kansalaisille eikä vain poliittisille eliiteille. Kansanäänestys on yksi keino hakea tuon tilan rakentamiselle valtuutusta kansalaisilta.

      Se riski on uskallettava ottaa, että kansalaiset kaatavat unionin perustuslain. Jos näin käy on perusteltua sanoa, että tuota perustuslakia luotaessa ei ole kunnioitettu Kantin periaatetta siitä, että lait tulee rakentaa siten, että ne voisivat olla kansan yhtenäisen tahdon tuottamia. Samalla toki nousisi esiin kysymys siitä, miten hallitseva poliittinen kulttuuri tukee edelleen kansallisvaltiokeskeistä poliittista keskustelua. Integraation syveneminen edellyttää myös uudenlaisen, eurooppalaisen poliittisen kulttuurin ilmapiiriä ja uudenlaista hegemonista poliittista diskurssia, jossa eurooppalaisuus ja kansallisuus asettuvat keskenään uudenlaiseen suhteeseen.

      Linkki: http://www.kansanaanestys.fi/artikkelit/index.php?article=kakonen_EUKA.txt

      PS. Toivottavasti Wiljami ei kypsy - lukemiseen...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9245
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8100
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5895
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2420
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2135
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1775
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1719
    8. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1498
    9. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1494
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1399
    Aihe