Sairauseläkkeelle?

On tietysti kurjaa, jos ei kykene sairauden vuoksi tekemään töitä. silloin on todennäköistä, että ammattisi ei ole sinulle sopiva.
Sinun ehkä kannattaisi jäädä pitkälle sairaslomalle, ja hankkiutua kuntoutustutkimukseen. Kela on velvollinen tutkimaan kuntoutusmahdollsuudet,kun yhtäjaksoista sairaslomaa on kestänyt 60 päivää.
Oletko miettinyt uudelleen/jatkokoulutusta. Nykyisin ei eläkkeelle pääse kovin helposti, mikä on vain hyvä asia.
Itse olen sairastanut melko vaikeaa ja vaurioittavaa nivelreumaa jo toistakymmentä vuotta. Heti alkuun kävi selväksi, että työni ei sovi reuman kanssa yhteen. pari vuotta meni ihmetellessä, kunnes tajusin, että itse on tehtävä ratkaisut. Siinä vaiheessa ehdotettiin eläkettä, mutta en sitä halunnut. Olin silloi jo reilusti päälle kolmenkymmenen.
Aloitin opinnot, joita on nyt takana kuusi vuotta, sillä aloitin aivan alusta, ensin paransin pohjakoulutusta ja sitten kohti toiveammattia. Valmistuminen on todella lähellä ja nyt olen myös tehnyt työtä opiskelun ohella.
Opintoni rahoittaa Kela, ja tulen ihan mukavasti toimeen.
Tunnen myös muita, itseäni vielä vaikeammin sairaita, jotka ovat opiskelleet ja pysyneet työelämässä.
Useimmilla ihmisillä tuntuu olevan sellainen tunne, että eläke olisi jokin ratkaisu.
Joskus näin onkin, mutta useimmiten ei. Työ pitää virkeänä ja on muutakin ajattelemisen aihetta kuin omat taudit ja kivut.
Pelko siitä, että vanhana siis yli nelikymppisenä ei saisi töitä tai ei kannattaisi opiskella on ollut ainakin omalla kohdallani turha. Aika paljon, ellei kaikkikin on kiinni siitä mitä elämältään haluaa. Yhteiskunnalta saa tukea, jos sitä osaa hakea.
Joka tapauksessa jaksamista sinulle.

N o on päässä vikaa. MAsennus ja persoonallisuushäitiä paniikkikohtuaksia. On nivelreuma, jokaikinen nivel kulunut jalka alkaa olla lonkasta alaspäin täysin entinen ja väilevynpullistumia tenniskyynärpäätä. Aamulla 2 tuntia aiemmin nousta jos tarvitsee johonkin mennä, että pystyy liikkumaan. Ikä 44.
Eläkkeelle ei laiteta sillä niin nuori ja KELAN lausunto on että täysin kykenevä maansiirtotyöhönn lapiomieheksi. Lopeton silti sillä kaatuilin monttuun jne, joten olin jo turvallisuusriski. Nyt työttömänä väliinputoajana. Töitä minulle ei osata antaa eikä kukaan keksi mitä voisin tehdä. Ehkä parin tunnin osa-aikatöitä, mutta sekään ei kannata työttömänä joten nyt tappelen vain ns ilmaistöitä vastaan. Ei kiinnosta lisäkipuja kokea ja kuluttaa itseään ihan ilman rahallista korvausta. TIla on pahentunut huomattavasti vajaan vuoden sisällä.

Exraksa kirjoitti:

N o on päässä vikaa. MAsennus ja persoonallisuushäitiä paniikkikohtuaksia. On nivelreuma, jokaikinen nivel kulunut jalka alkaa olla lonkasta alaspäin täysin entinen ja väilevynpullistumia tenniskyynärpäätä. Aamulla 2 tuntia aiemmin nousta jos tarvitsee johonkin mennä, että pystyy liikkumaan. Ikä 44.
Eläkkeelle ei laiteta sillä niin nuori ja KELAN lausunto on että täysin kykenevä maansiirtotyöhönn lapiomieheksi. Lopeton silti sillä kaatuilin monttuun jne, joten olin jo turvallisuusriski. Nyt työttömänä väliinputoajana. Töitä minulle ei osata antaa eikä kukaan keksi mitä voisin tehdä. Ehkä parin tunnin osa-aikatöitä, mutta sekään ei kannata työttömänä joten nyt tappelen vain ns ilmaistöitä vastaan. Ei kiinnosta lisäkipuja kokea ja kuluttaa itseään ihan ilman rahallista korvausta. TIla on pahentunut huomattavasti vajaan vuoden sisällä.

Lue lisää

Vähä sama juttu,voimat on vähissä.Työn jälkeen kaadun petiin.On muitakin sairauksia kun reuma,olen vaan koittanut jaksaa.Nyt alkaa olee nuttura jo tiukalla jatkuvien kipujen takia..ja lääkitys väsyttää. Reumalääkäri kyllä ymmärtää tilanteen.

Jaksamista sullekin ja parempaa tätä vuotta.

minä kirjoitti:

On tietysti kurjaa, jos ei kykene sairauden vuoksi tekemään töitä. silloin on todennäköistä, että ammattisi ei ole sinulle sopiva.
Sinun ehkä kannattaisi jäädä pitkälle sairaslomalle, ja hankkiutua kuntoutustutkimukseen. Kela on velvollinen tutkimaan kuntoutusmahdollsuudet,kun yhtäjaksoista sairaslomaa on kestänyt 60 päivää.
Oletko miettinyt uudelleen/jatkokoulutusta. Nykyisin ei eläkkeelle pääse kovin helposti, mikä on vain hyvä asia.
Itse olen sairastanut melko vaikeaa ja vaurioittavaa nivelreumaa jo toistakymmentä vuotta. Heti alkuun kävi selväksi, että työni ei sovi reuman kanssa yhteen. pari vuotta meni ihmetellessä, kunnes tajusin, että itse on tehtävä ratkaisut. Siinä vaiheessa ehdotettiin eläkettä, mutta en sitä halunnut. Olin silloi jo reilusti päälle kolmenkymmenen.
Aloitin opinnot, joita on nyt takana kuusi vuotta, sillä aloitin aivan alusta, ensin paransin pohjakoulutusta ja sitten kohti toiveammattia. Valmistuminen on todella lähellä ja nyt olen myös tehnyt työtä opiskelun ohella.
Opintoni rahoittaa Kela, ja tulen ihan mukavasti toimeen.
Tunnen myös muita, itseäni vielä vaikeammin sairaita, jotka ovat opiskelleet ja pysyneet työelämässä.
Useimmilla ihmisillä tuntuu olevan sellainen tunne, että eläke olisi jokin ratkaisu.
Joskus näin onkin, mutta useimmiten ei. Työ pitää virkeänä ja on muutakin ajattelemisen aihetta kuin omat taudit ja kivut.
Pelko siitä, että vanhana siis yli nelikymppisenä ei saisi töitä tai ei kannattaisi opiskella on ollut ainakin omalla kohdallani turha. Aika paljon, ellei kaikkikin on kiinni siitä mitä elämältään haluaa. Yhteiskunnalta saa tukea, jos sitä osaa hakea.
Joka tapauksessa jaksamista sinulle.

Lue lisää

Minä ainakin sanon suoraa reumalääkärilleni että tahdon työkyvyttömyys eläkkeelle koska sormissa ei nostovoimaa,ovat taipuneet alas,ja jalat särkevät hitosti vaikka syön tabuja,eivät auta kuin hetkellisesti.

Sukulaiseni pääsi eläkkeelle 39-vuotiaana sairastettuaan vuosikymmenen. Hänellä ei ollut mitään keksittyjä vaikeuksia tai sairauksia eläkehakemuksessa vaan pelkästään nopeasti edennyt selkärankareuma. Sairauden kesto ei ole ratkaiseva asia.

fakiiri kirjoitti:

Sukulaiseni pääsi eläkkeelle 39-vuotiaana sairastettuaan vuosikymmenen. Hänellä ei ollut mitään keksittyjä vaikeuksia tai sairauksia eläkehakemuksessa vaan pelkästään nopeasti edennyt selkärankareuma. Sairauden kesto ei ole ratkaiseva asia.

Lue lisää

Kuinka kauan aikaa sitten tämä ystäväsi eläkkeellepääsy tapahtui? Olen kuullut että aiemmin hankalan selkärankareuman takia pääsi helpommin eläkkeelle, mutta että nykyisin se on vaikeampaa.

S-reumaakin on tietysti monenlaista vaikeusastetta. Toisilla ei haitta-aste tai oireet ole merkittäviä, toisilla kuten itsellä vuosikymmeniä sairastaneella tilanne on jo päässyt pidemmälle. Valitettavasti olen tulosvastuullisessa työssä joten pitkät sairaslomat eivät ole kohdallani oikea ratkaisu.

On tämä reuma vaan melkoinen risti kannettavaksi, se on varjostanut koko elämääni keskenkasvuisesta asti eikä parempaa elämää ole näkyvissä. Toivottavasti tulevaisuudessa lääketiede pystyy ratkaisemaan reuman arvoituksen ettei tulevien polvien tarvitse kärsiä tästä kirotusta taudista.

Devil kirjoitti:

Kuinka kauan aikaa sitten tämä ystäväsi eläkkeellepääsy tapahtui? Olen kuullut että aiemmin hankalan selkärankareuman takia pääsi helpommin eläkkeelle, mutta että nykyisin se on vaikeampaa.

S-reumaakin on tietysti monenlaista vaikeusastetta. Toisilla ei haitta-aste tai oireet ole merkittäviä, toisilla kuten itsellä vuosikymmeniä sairastaneella tilanne on jo päässyt pidemmälle. Valitettavasti olen tulosvastuullisessa työssä joten pitkät sairaslomat eivät ole kohdallani oikea ratkaisu.

On tämä reuma vaan melkoinen risti kannettavaksi, se on varjostanut koko elämääni keskenkasvuisesta asti eikä parempaa elämää ole näkyvissä. Toivottavasti tulevaisuudessa lääketiede pystyy ratkaisemaan reuman arvoituksen ettei tulevien polvien tarvitse kärsiä tästä kirotusta taudista.

Lue lisää

Sukulaiseni jäi eläkkeelle 90-luvulla. Hän teki ennen sairastumistaan fyysisesti erittäin raskasta työtä. Sairas alkoi niin pahana, että hän joutui heti sairausloma, kuntoutus, työkokeilu yms rumbaan.

fakiiri kirjoitti:

Sukulaiseni jäi eläkkeelle 90-luvulla. Hän teki ennen sairastumistaan fyysisesti erittäin raskasta työtä. Sairas alkoi niin pahana, että hän joutui heti sairausloma, kuntoutus, työkokeilu yms rumbaan.

Lue lisää

Kummallista termiä käytät hyviksi havaituista työkokeiluista ja kuntoutustutkimuksista.
Tutkimusten mukaan kuntotus kannattaa, ja ihmiset oikeasti löytävät reittejä takaisin työelämään, ja ovat myös tyytyväisiä.
Minkä ihmeen takia ei pitäisi selvittää, kykeneekö ihminen töihin ja voiko töitä muuttaa tai onko opiskelumahdollisuutta tms.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että eläke on se vihoviimeinen vaihtoehto! Mitä tahansa muuta kuin eläkkeelle. Kyllä työelämässä pysyminen ja opiskelu aina ovat kannattavampia sekä fyysisen että psyykkisen kunnon kannalta, että myös taloudellisesti. Ja voin sanoa, että tosiaan tiedän mistä puhun. Tärkeää on, että löydetään sellainen työ jota voi enempää sairastumatta tehdä. Jos näin ei ole niin sitten vasta eläkkeelle.
mikä hinku ihmisillä on päästä kuluttamaan pitkää päivää pienellä rahalla oloneuvoksena kun maailma on mahdollisuuksia pullollaan????
No, ei niitä tietysti tule kukaan kotiin tarjoamaan, aktiivisuutta ja voimia asioiden selvittelyyn tarvitaa. Toisaalta apuakin on saatavilla, jos sitä haluaa ottaa vastaan...

minä kirjoitti:

Kummallista termiä käytät hyviksi havaituista työkokeiluista ja kuntoutustutkimuksista.
Tutkimusten mukaan kuntotus kannattaa, ja ihmiset oikeasti löytävät reittejä takaisin työelämään, ja ovat myös tyytyväisiä.
Minkä ihmeen takia ei pitäisi selvittää, kykeneekö ihminen töihin ja voiko töitä muuttaa tai onko opiskelumahdollisuutta tms.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että eläke on se vihoviimeinen vaihtoehto! Mitä tahansa muuta kuin eläkkeelle. Kyllä työelämässä pysyminen ja opiskelu aina ovat kannattavampia sekä fyysisen että psyykkisen kunnon kannalta, että myös taloudellisesti. Ja voin sanoa, että tosiaan tiedän mistä puhun. Tärkeää on, että löydetään sellainen työ jota voi enempää sairastumatta tehdä. Jos näin ei ole niin sitten vasta eläkkeelle.
mikä hinku ihmisillä on päästä kuluttamaan pitkää päivää pienellä rahalla oloneuvoksena kun maailma on mahdollisuuksia pullollaan????
No, ei niitä tietysti tule kukaan kotiin tarjoamaan, aktiivisuutta ja voimia asioiden selvittelyyn tarvitaa. Toisaalta apuakin on saatavilla, jos sitä haluaa ottaa vastaan...

Lue lisää

Onpas tässä kokeiltu työkokeilut ja kuntoutukset, kerta toisensa jälkeen.
Ei oikein viitsi enää edes valittaa, kun tietää mihin rumbaan taas viedään kuin pässiä narusta.
Välillä palaan omaan työhöni ja kivut palaavat entistä pahempana. Uuden työn voisin opiskella ja vaihtaa ammattia - mielelläni, mutta kun eivät ole vielä keksineet mitä työtä voisi ilman selkää tehdä, makaaminenkaan ei onnistu ilman kipuja ja kun vatsa on loppu jatkuvien särkylääkkeiden syömisestä niin ei mielellään niitäkään söisi mahdottomia määriä.

Päivän kerrallaan saan vietyä ja viikonkin, kun etsin omat hoitoni ( akupunktio ja hieronta), joita ei kela korvaa. Ottaa vain päähän, kun hiukan paranee, niin jo taas ollaan työhön patistamassa, työhön, joka sairastuttaa taas.
Itse taas hoitoni maksan ja yritän parantua...

Työssä olen ollut tosi tunnollinen ja ahkera, en ole turhaa poissa ollut, mutta nyt tuntuu, että pitää olla muutakin, pitää saada olla ilman kipuja, vaikka vain ja pelkästään kotona....

Arvaa vain kuinka harmittaa kun on näitä tehotätejä, jotka vaativat uudelleen ja uudelleen kokeilemaan, yrittämään, määrääväät kuntoukseen, työkokeiluun ja koulutukseen...
eivätkä ymmärrä, että joskus sekin tie on kuljettu loppuun ja olisi aika hellittää..

Miia kirjoitti:

Onpas tässä kokeiltu työkokeilut ja kuntoutukset, kerta toisensa jälkeen.
Ei oikein viitsi enää edes valittaa, kun tietää mihin rumbaan taas viedään kuin pässiä narusta.
Välillä palaan omaan työhöni ja kivut palaavat entistä pahempana. Uuden työn voisin opiskella ja vaihtaa ammattia - mielelläni, mutta kun eivät ole vielä keksineet mitä työtä voisi ilman selkää tehdä, makaaminenkaan ei onnistu ilman kipuja ja kun vatsa on loppu jatkuvien särkylääkkeiden syömisestä niin ei mielellään niitäkään söisi mahdottomia määriä.

Päivän kerrallaan saan vietyä ja viikonkin, kun etsin omat hoitoni ( akupunktio ja hieronta), joita ei kela korvaa. Ottaa vain päähän, kun hiukan paranee, niin jo taas ollaan työhön patistamassa, työhön, joka sairastuttaa taas.
Itse taas hoitoni maksan ja yritän parantua...

Työssä olen ollut tosi tunnollinen ja ahkera, en ole turhaa poissa ollut, mutta nyt tuntuu, että pitää olla muutakin, pitää saada olla ilman kipuja, vaikka vain ja pelkästään kotona....

Arvaa vain kuinka harmittaa kun on näitä tehotätejä, jotka vaativat uudelleen ja uudelleen kokeilemaan, yrittämään, määrääväät kuntoukseen, työkokeiluun ja koulutukseen...
eivätkä ymmärrä, että joskus sekin tie on kuljettu loppuun ja olisi aika hellittää..

Lue lisää

Sanot, että: "Uuden työn voisin opiskella ja vaihtaa ammattia - mielelläni, mutta kun eivät ole vielä keksineet mitä työtä voisi ilman selkää tehdä."
miksi odotat valmiita ratkaisuja jostakin?
Oma kokemukseni on, ettei kukaan muu voi sinulle sopivaa ammattia "keksiä", vaan se on itse etsittävä ja löydettävä, työkokeilujen kuntoutustutkimusten ja muiden kautta.Yleensä tarjotut ratkaisut ovat niitä tavanomaisimpia, mielikuvitusta peliin niin eiköhän jotakin löydy...
Käsittääkseni kuntoutuksen ja tutkimusten lopputulos on paras, kun motivaatio on kohdallaan.
Jaksamista, kaikesta huolimatta.

minä kirjoitti:

Kummallista termiä käytät hyviksi havaituista työkokeiluista ja kuntoutustutkimuksista.
Tutkimusten mukaan kuntotus kannattaa, ja ihmiset oikeasti löytävät reittejä takaisin työelämään, ja ovat myös tyytyväisiä.
Minkä ihmeen takia ei pitäisi selvittää, kykeneekö ihminen töihin ja voiko töitä muuttaa tai onko opiskelumahdollisuutta tms.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että eläke on se vihoviimeinen vaihtoehto! Mitä tahansa muuta kuin eläkkeelle. Kyllä työelämässä pysyminen ja opiskelu aina ovat kannattavampia sekä fyysisen että psyykkisen kunnon kannalta, että myös taloudellisesti. Ja voin sanoa, että tosiaan tiedän mistä puhun. Tärkeää on, että löydetään sellainen työ jota voi enempää sairastumatta tehdä. Jos näin ei ole niin sitten vasta eläkkeelle.
mikä hinku ihmisillä on päästä kuluttamaan pitkää päivää pienellä rahalla oloneuvoksena kun maailma on mahdollisuuksia pullollaan????
No, ei niitä tietysti tule kukaan kotiin tarjoamaan, aktiivisuutta ja voimia asioiden selvittelyyn tarvitaa. Toisaalta apuakin on saatavilla, jos sitä haluaa ottaa vastaan...

Lue lisää

Saarnasi olisi jotenkin ymmärrettävää, jos olisin kertonut, että sukulaiseni pakotettiin työkokeiluihin tai että häntä kiusattiin kuntoutuksilla. Mielestäni sanoin varsin selvästi, että kyseisessä tapauksessa sairaus eteni erittäin nopeasti. Hänen oli pakko jäädä eläkkeelle. Loppuosa saarnastasi paljasti, että arvostelet ja neuvot ihmisiä täysin sokkona.

fakiiri kirjoitti:

Saarnasi olisi jotenkin ymmärrettävää, jos olisin kertonut, että sukulaiseni pakotettiin työkokeiluihin tai että häntä kiusattiin kuntoutuksilla. Mielestäni sanoin varsin selvästi, että kyseisessä tapauksessa sairaus eteni erittäin nopeasti. Hänen oli pakko jäädä eläkkeelle. Loppuosa saarnastasi paljasti, että arvostelet ja neuvot ihmisiä täysin sokkona.

Lue lisää

totuus sattuu, sille ei voi mitään.
En kuitenkaan tarkoittanut arvioida sukulaistasi, vaan arvioni kosketti sanavalintaasi. Olen itse käynyt läpi kuntoutustutkimukset yms, joten tiedän oikeasti mistä puhun.
Minulle niistä oli apua, ainakin sen verran että tajusin, että itse on keksittävä omat selviytymistapansa, kotiin ei tulla mitään tarjoamaan. Se ja kuuden vuoden opiskelu kannatti, työtä on sopivasti ja reumakin kestää työnteon. En siis neuvo ja arvioi sokkona, mutta ihmettelen kovasti näköalattomuutta silloin kun sairaus estää työnteon.

minä kirjoitti:

totuus sattuu, sille ei voi mitään.
En kuitenkaan tarkoittanut arvioida sukulaistasi, vaan arvioni kosketti sanavalintaasi. Olen itse käynyt läpi kuntoutustutkimukset yms, joten tiedän oikeasti mistä puhun.
Minulle niistä oli apua, ainakin sen verran että tajusin, että itse on keksittävä omat selviytymistapansa, kotiin ei tulla mitään tarjoamaan. Se ja kuuden vuoden opiskelu kannatti, työtä on sopivasti ja reumakin kestää työnteon. En siis neuvo ja arvioi sokkona, mutta ihmettelen kovasti näköalattomuutta silloin kun sairaus estää työnteon.

Lue lisää

Mikä ihmeen "totuus" satuttaa?

Minun tietääkseni rumba-sanaa ei käytetä vain kielteisessä merkityksessä.

Itselläni on yli 40 vuoden kokemus vakavasta sairastamisesta. Minua on vuosia painostettu hakeutumaan eläkkeelle, mutta en ole siihen suostunut.

En nyt puhu itsestäni tai sukulaisestani, mutta koita nyt tajuta, että joku sairaus voi viedä hyvinkin pian työkyvyn täydellisesti.

Ota selvää, onko joku ollut näköalaton, avuton, laiska yms. ennen kuin tuomitset.

fakiiri kirjoitti:

Saarnasi olisi jotenkin ymmärrettävää, jos olisin kertonut, että sukulaiseni pakotettiin työkokeiluihin tai että häntä kiusattiin kuntoutuksilla. Mielestäni sanoin varsin selvästi, että kyseisessä tapauksessa sairaus eteni erittäin nopeasti. Hänen oli pakko jäädä eläkkeelle. Loppuosa saarnastasi paljasti, että arvostelet ja neuvot ihmisiä täysin sokkona.

Lue lisää

Olen huomannut että tämä keskustelufoorumi on ollut yksi asiallisimmista mitä ylipäätään netistä löytyy. Keskustelut pidetään rakentavina ja asiallisina, turhat "lapsellisuudet" loistavat poissaolollaan. Johtunee siitä että "häiriköt" eivät uskaltaudu näille sairauspalstoille kun eivät asiasta mitään ymmärrä ja saattavat jopa pelätä ahdistuvansa lukiessaan ihmisten kärsimyksistä (tai jos se tauti vaikka tarttuu näppiksen välityksellä... ;=))

Arvostan jokaisen näkemyksiä erittäin paljon ja toivon teidän muidenkin arvostavan toisienne näkemyksiä. Ei siis sorruta turhiin väittelyihin vaan yritetään ymmärtää että toisen mielestä omena näyttää vihreältä ja toisen punaiselta riippuen kummalta puolelta omenaa katsotaan... ;=)

By the way, ymmärrän kyllä kuntoutuksen ja uudelleenkoulutuksen merkityksen, sillä olen itse ne läpikäynyt. Mutta nekään eivät auta loputtomiin, silloin kun sairaus alkaa olla este mille tahansa työlle. Siinä tilanteessa eläkkeelle hakeutuminen on järkevä ajatussuunta. Saattaisi olla jäljellä vielä elämän kannalta antoisiakin vuosia ennen kuin "lopullinen eläkepäätös" tulee ja siirto "korvaamattomien" osastolle tapahtuu...

fakiiri kirjoitti:

Mikä ihmeen "totuus" satuttaa?

Minun tietääkseni rumba-sanaa ei käytetä vain kielteisessä merkityksessä.

Itselläni on yli 40 vuoden kokemus vakavasta sairastamisesta. Minua on vuosia painostettu hakeutumaan eläkkeelle, mutta en ole siihen suostunut.

En nyt puhu itsestäni tai sukulaisestani, mutta koita nyt tajuta, että joku sairaus voi viedä hyvinkin pian työkyvyn täydellisesti.

Ota selvää, onko joku ollut näköalaton, avuton, laiska yms. ennen kuin tuomitset.

Lue lisää

Tarkoitin satuttamisella sitä, että aika moni ei halua edes kuulla vaihtoehdoista mitään, kun ovat eläkeajatuksen keksineet ja siinä vaiheessa on ikävää, jos joku esittää poikkipuolisen sanan. Mielestäni aina ensisijaisesti pitäisi kannustaa muutokseen, ihan henkilön itsensäkin kannalta.
Saattaa tietysti olla, että rumba-sanan konnotaatiot ovat meillä erilaiset, itse miellän sen tosiaan negatiivisena.
Ymmärrän myös, että joskus kuntoutuksen tie on kuljettu loppuun ja kaikilla ei myöskään ole resursseja jatkaa töissä tai yrittää kokonaan uutta.
Mutta nyt ei ollutkaan kyse tästä, vaan siitä, että usein kuntoutustutkimukset mielletään negatiivisena, pakkona ennen kuin "pääsee" eläkkeelle, ja aika moni kysyy jo ennen ensimmäistäkään kuntoutustutkimusta työkokeilua tms, että miten eläkkeelle pääsisi. Se jos mikä on näköalattomuutta.
Toisaalta voi tietysti esittää kysymyksen, että mikä työelämää vaivaa, kun ihmisillä noin keskimäärin tuntuu olevan kiire pois työelämästä.
Muuten, olen sitä mieltä, että keskustelu on hedelmällisempää, jos ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Omalta osaltani päätän keskustelun tähän.
Hyvää jatkoa vaan sinullekin ja jaksamista.

Devil kirjoitti:

Olen huomannut että tämä keskustelufoorumi on ollut yksi asiallisimmista mitä ylipäätään netistä löytyy. Keskustelut pidetään rakentavina ja asiallisina, turhat "lapsellisuudet" loistavat poissaolollaan. Johtunee siitä että "häiriköt" eivät uskaltaudu näille sairauspalstoille kun eivät asiasta mitään ymmärrä ja saattavat jopa pelätä ahdistuvansa lukiessaan ihmisten kärsimyksistä (tai jos se tauti vaikka tarttuu näppiksen välityksellä... ;=))

Arvostan jokaisen näkemyksiä erittäin paljon ja toivon teidän muidenkin arvostavan toisienne näkemyksiä. Ei siis sorruta turhiin väittelyihin vaan yritetään ymmärtää että toisen mielestä omena näyttää vihreältä ja toisen punaiselta riippuen kummalta puolelta omenaa katsotaan... ;=)

By the way, ymmärrän kyllä kuntoutuksen ja uudelleenkoulutuksen merkityksen, sillä olen itse ne läpikäynyt. Mutta nekään eivät auta loputtomiin, silloin kun sairaus alkaa olla este mille tahansa työlle. Siinä tilanteessa eläkkeelle hakeutuminen on järkevä ajatussuunta. Saattaisi olla jäljellä vielä elämän kannalta antoisiakin vuosia ennen kuin "lopullinen eläkepäätös" tulee ja siirto "korvaamattomien" osastolle tapahtuu...

Lue lisää

On aika tyhmää lähtee arvostelemaan toisen (eläke)ratkaisuja, varsinkaan kun ei ole edes toista tavannu. Muutama vuosi sitten olin itse tilanteessa, että hain osa-aikaeläkettä. Kukaan läheiseni ei arvostellut päätöstäni, koska minähän sairauteni kanssa elin. No en nyt kuitenkaan eläkettä saanut, mutta elämä jatkuu. Koulutusta, työtä, työttömyyttä, siinä se on minun oravanpyöräni tällä hetkellä.

Täytyy muistaa, että jos täysimääräistä työkyvyttömyyseläkettä saava työllistyy, hän voi jättää eläkkeen lepäämään. Näin ollen eläke ei ole mikään pysyvä ratkaisu. Pikemminkin se vähentää stressiä, kun ei tarvitse venyttää itseään joskus terveydentilaan nähden epäinhimillisiin työsuorituksiin.

Devil kirjoitti:

Olen huomannut että tämä keskustelufoorumi on ollut yksi asiallisimmista mitä ylipäätään netistä löytyy. Keskustelut pidetään rakentavina ja asiallisina, turhat "lapsellisuudet" loistavat poissaolollaan. Johtunee siitä että "häiriköt" eivät uskaltaudu näille sairauspalstoille kun eivät asiasta mitään ymmärrä ja saattavat jopa pelätä ahdistuvansa lukiessaan ihmisten kärsimyksistä (tai jos se tauti vaikka tarttuu näppiksen välityksellä... ;=))

Arvostan jokaisen näkemyksiä erittäin paljon ja toivon teidän muidenkin arvostavan toisienne näkemyksiä. Ei siis sorruta turhiin väittelyihin vaan yritetään ymmärtää että toisen mielestä omena näyttää vihreältä ja toisen punaiselta riippuen kummalta puolelta omenaa katsotaan... ;=)

By the way, ymmärrän kyllä kuntoutuksen ja uudelleenkoulutuksen merkityksen, sillä olen itse ne läpikäynyt. Mutta nekään eivät auta loputtomiin, silloin kun sairaus alkaa olla este mille tahansa työlle. Siinä tilanteessa eläkkeelle hakeutuminen on järkevä ajatussuunta. Saattaisi olla jäljellä vielä elämän kannalta antoisiakin vuosia ennen kuin "lopullinen eläkepäätös" tulee ja siirto "korvaamattomien" osastolle tapahtuu...

Lue lisää

Olen asennevammainen, koska en alkanut haukkumaan sinua heti, kun otit sairauseläkkeen puheeksi. Oletin, että olet puntaroinut vuosikausia eri vaihtoehtoja. Yritin kertoa mahdollisimman neutraalisti, että selkärankareuman vuoksi voi päästä eläkkeelle ilman vippaskonsteja.

Mielestäni rakentava keskustelu on aivan eri asia kuin tuntemattomien ihmisten aiheeton arvostelu ja tuomitseminen. "Minä" kohdisti jo ensimmäisessä viestissään sanansa henkilökohtaisesti minulle.

fakiiri kirjoitti:

Olen asennevammainen, koska en alkanut haukkumaan sinua heti, kun otit sairauseläkkeen puheeksi. Oletin, että olet puntaroinut vuosikausia eri vaihtoehtoja. Yritin kertoa mahdollisimman neutraalisti, että selkärankareuman vuoksi voi päästä eläkkeelle ilman vippaskonsteja.

Mielestäni rakentava keskustelu on aivan eri asia kuin tuntemattomien ihmisten aiheeton arvostelu ja tuomitseminen. "Minä" kohdisti jo ensimmäisessä viestissään sanansa henkilökohtaisesti minulle.

Lue lisää

Kukaan ei ole ymmärtääkseni nimitellyt sinua asennevammaiseksi. Kommenttisi ketjun aloittajan asiaan on varmasti huomioitu ja ymmärrettykin. Mutta hyökkäys ei ole aina paras puollustus. Ei kannata hakea piilomerkityksiä ihmisten mielipiteistä tai ottaa niistä itteensä. Sairauksista keskusteltaessa useimmat varmasti toivovat asiallista keskustelua, eikä keskinäistä kisailua.

fakiiri kirjoitti:

Olen asennevammainen, koska en alkanut haukkumaan sinua heti, kun otit sairauseläkkeen puheeksi. Oletin, että olet puntaroinut vuosikausia eri vaihtoehtoja. Yritin kertoa mahdollisimman neutraalisti, että selkärankareuman vuoksi voi päästä eläkkeelle ilman vippaskonsteja.

Mielestäni rakentava keskustelu on aivan eri asia kuin tuntemattomien ihmisten aiheeton arvostelu ja tuomitseminen. "Minä" kohdisti jo ensimmäisessä viestissään sanansa henkilökohtaisesti minulle.

Lue lisää

sori, jos tulin ymmärretyksi väärin. en kohdistanut edellistä sanomaani kehenkään erityisesti vaan halusin neutralisoida keskustelun pysymään asialinjalla YLEENSÄ. katsoin vain että edellinen viestini sopii tuohon väliin mihin sen nyt laitoin. ei siitä fakiirin tai kenenkään muunkaan tarvitse vetää hernettä nenään... :)

kuten aiemmin olen jo pariin otteeseen maininnut, arvostan KAIKKIEN asiallisia kommentteja korkealle, nimimerkkiin, sukupuoleen, rotuun tai uskontoon katsomatta!

mutta jos palataan aiheeseen, niin EDELLEEN niin minä kuin moni muukin reumaa sairastava kuulisi tuoreita näkemyksiä tästä eläkekysymyksestä, eikö?

fakiiri kirjoitti:

Olen asennevammainen, koska en alkanut haukkumaan sinua heti, kun otit sairauseläkkeen puheeksi. Oletin, että olet puntaroinut vuosikausia eri vaihtoehtoja. Yritin kertoa mahdollisimman neutraalisti, että selkärankareuman vuoksi voi päästä eläkkeelle ilman vippaskonsteja.

Mielestäni rakentava keskustelu on aivan eri asia kuin tuntemattomien ihmisten aiheeton arvostelu ja tuomitseminen. "Minä" kohdisti jo ensimmäisessä viestissään sanansa henkilökohtaisesti minulle.

Lue lisää

Nimimerkin minä totuudet ovat meille jo tuttuja. Aivan samalla tavoin hän on räkyttänyt ainakin työttömille keskustelijoille. Minälle tulee kiire luikki pakoon aina, kun hän huomaa puhuneensa itsensä pussiin.

Nilkku kirjoitti:

Nimimerkin minä totuudet ovat meille jo tuttuja. Aivan samalla tavoin hän on räkyttänyt ainakin työttömille keskustelijoille. Minälle tulee kiire luikki pakoon aina, kun hän huomaa puhuneensa itsensä pussiin.

Lue lisää

no en todellakaan ole keskustellut työttömien palstalla.
En myöskään ymmärrä, miksi tästä asiasta on vaikea puhua. Aina kun asiasta yrittää keskustella, ihmiset kääntävät asian itseensä. Yleisen tason keskustelu on mahdotonta, vaan aina kuvitellaan, että kyse on henkilöstä tai hänen valinnoistaan, eikä asioista yleisellä tasolla.
Täällä tosiaan on mahdotonta väitellä tai esittää mielipiteitä ilman, että ne käsitetään syytöksiksi. Olen moneen kertaan jo tässäkin keskustelussa toistanut, että joskus kuntoutuksen tie on kuljettu loppuun ja että se ei kaikille sovi.
SE mitä ihmettelen edelleen, on eläketoiveiden ensisijaisuus, siis se että ihmiset sanovat olevansa kipeitä ja kysyvät miten pääsee eläkkeelle.
En jaksa uskoa, että eläke on useinkaan esimerkiksi 30–40 vuotiaalle ratkaisu, sillä harvalle on ehtinyt kertyä työeläkettä ja sairaseläkkeen määrä on todella pieni.
Lisäksi työelämässä pysyminen ylläpitää fyysistä ja psyykkistä kuntoa, jos työ on sopivaa eikä siis liian kuormittavaa.
Mutta jos tämä koetaan räkyttämiseksi on pakko todeta, ettei tällä palstalla todellakaan voi virittää älyllistä debattia.

minä kirjoitti:

Sanot, että: "Uuden työn voisin opiskella ja vaihtaa ammattia - mielelläni, mutta kun eivät ole vielä keksineet mitä työtä voisi ilman selkää tehdä."
miksi odotat valmiita ratkaisuja jostakin?
Oma kokemukseni on, ettei kukaan muu voi sinulle sopivaa ammattia "keksiä", vaan se on itse etsittävä ja löydettävä, työkokeilujen kuntoutustutkimusten ja muiden kautta.Yleensä tarjotut ratkaisut ovat niitä tavanomaisimpia, mielikuvitusta peliin niin eiköhän jotakin löydy...
Käsittääkseni kuntoutuksen ja tutkimusten lopputulos on paras, kun motivaatio on kohdallaan.
Jaksamista, kaikesta huolimatta.

Lue lisää

Siis kuten jo aikaisemmin kirjoitin, on testattu ja kuntoutettu ja etsitty sopivaa työtä, mutta kun selkä ei kestä istumista, ei seisomista juoksemisesta puhumattakaan. Niska on jumissa, ei siis voi tehdä mitään raskasta. Kädet kipuilevat ja jalkapöytä on kuin tulessa pelkän kävelyn takia.

Olen miettinyt pääni puhki mitä tässä rupeis tekee ja kaikki mielikuvitustuotteet on kokeiltu, mutta kun ei pysty niin ei pysty.
Miten kummassa lue tekstiäni, kun noin luuseriksi minut leimaat kuin en olisi mitään kokeillut ja odottaisin vain valmista??!!
Yrittäkää nyt ymmärtää, jos ihminen sairastuu parikymppisenä reumaan ja elää sen kanssa seuraavat (noin) kolkyt vuotta, niin jo siinä ehtii temput ja konstit kokeilla miten parhaiten pärjää. Lääkkeet ovat polttaneet vatsani eikä uusia mielellään kokeilla ( lieneekö niitä uusia, joita en jo ole kokeillut).

Kirjoituksellani tarkoitan, että onko pakko jaksaa aina ja aina vaan ... siis etsiä työtä ja kouluttautua ja yrittää mielikuvitella taas uutta työtä kun vanhassa ei enää pärjää??
Eikö olisi kohtuullista, että pääsisi jo helpommalla ja voisi hetken huohahtaa, niin ettei se jonku "viisastelevan" mielestä ole laiskottelua ja "helpolla pääsemistä".Onhan tässä töitä paiskittu 25 vuotta kivuista huolimatta, mitä milloinkin on pystynyt.

Joskus voisi vaan olla ja tehdä mitä pystyy, itsekseen ja rauhassa, niin ettei tarvitsisi lähteä aamukipuineen töihin ja palata vielä kipeämpänä takaisin.Eihän se välttämättä tarkoita,e ttä luovuttaa...sehän voisi olla alku johonkin parempaan. Idea sekin, miksei siis eläkeelle pääse ... miksi pitää TAAS kouluttautua uudelleen?? Viidennen kerran!!

minä kirjoitti:

totuus sattuu, sille ei voi mitään.
En kuitenkaan tarkoittanut arvioida sukulaistasi, vaan arvioni kosketti sanavalintaasi. Olen itse käynyt läpi kuntoutustutkimukset yms, joten tiedän oikeasti mistä puhun.
Minulle niistä oli apua, ainakin sen verran että tajusin, että itse on keksittävä omat selviytymistapansa, kotiin ei tulla mitään tarjoamaan. Se ja kuuden vuoden opiskelu kannatti, työtä on sopivasti ja reumakin kestää työnteon. En siis neuvo ja arvioi sokkona, mutta ihmettelen kovasti näköalattomuutta silloin kun sairaus estää työnteon.

Lue lisää

Oletko ajatellut ( kun noin fiksulta vaikutat) että kaikki reumaatikot eivät ole kuin sinä?!
Jollakin toisella voi olla pahemmin asiat kuin sinulla. Olet hyvin yksikantainen ja ajattelematon, kun syyllistät toisia oman esimerkkisi perusteella. Olisi vain luullut, että reumaatikkona olisit oppinut jotain elämästä... sen että meitä on moneksi eikä samat reseptit toimi toisilla.
Itse olen huomannut, että reumaatikot ovat tosi sinnikäitä ja ahkeria työntekijöitä, he eivät halua luopua työstään ja yrittävät pärjätä muiden mukana hammasta purren. Joskus pahaa teke katsoa, kun jatkuvien murtumien vaivaama ihminen vääntäytyy töihin taas leikkauksen jälkeen kun sairasloma loppuu eikä uutta luvata. Totta on, että eläkeistä päättävät eivät tajua kuinka jatkuvat säryt ja luukivut syövät ihmistä. Mutta reumaatikkohan ei valita turhasta... sen heidän pitäisi tietää ja ymmärtää, että jos reumaatikko valittaa on tosi kyseessä.

"minä"lle vielä, että jatkuva suorittaminen voi viedä ihmisen ennenaikaiseen hautaan - on elämässä muutakin virikkeistä ja innostavaa kuin työ. Elä ja anna muidenkin elää.

Miia kirjoitti:

Siis kuten jo aikaisemmin kirjoitin, on testattu ja kuntoutettu ja etsitty sopivaa työtä, mutta kun selkä ei kestä istumista, ei seisomista juoksemisesta puhumattakaan. Niska on jumissa, ei siis voi tehdä mitään raskasta. Kädet kipuilevat ja jalkapöytä on kuin tulessa pelkän kävelyn takia.

Olen miettinyt pääni puhki mitä tässä rupeis tekee ja kaikki mielikuvitustuotteet on kokeiltu, mutta kun ei pysty niin ei pysty.
Miten kummassa lue tekstiäni, kun noin luuseriksi minut leimaat kuin en olisi mitään kokeillut ja odottaisin vain valmista??!!
Yrittäkää nyt ymmärtää, jos ihminen sairastuu parikymppisenä reumaan ja elää sen kanssa seuraavat (noin) kolkyt vuotta, niin jo siinä ehtii temput ja konstit kokeilla miten parhaiten pärjää. Lääkkeet ovat polttaneet vatsani eikä uusia mielellään kokeilla ( lieneekö niitä uusia, joita en jo ole kokeillut).

Kirjoituksellani tarkoitan, että onko pakko jaksaa aina ja aina vaan ... siis etsiä työtä ja kouluttautua ja yrittää mielikuvitella taas uutta työtä kun vanhassa ei enää pärjää??
Eikö olisi kohtuullista, että pääsisi jo helpommalla ja voisi hetken huohahtaa, niin ettei se jonku "viisastelevan" mielestä ole laiskottelua ja "helpolla pääsemistä".Onhan tässä töitä paiskittu 25 vuotta kivuista huolimatta, mitä milloinkin on pystynyt.

Joskus voisi vaan olla ja tehdä mitä pystyy, itsekseen ja rauhassa, niin ettei tarvitsisi lähteä aamukipuineen töihin ja palata vielä kipeämpänä takaisin.Eihän se välttämättä tarkoita,e ttä luovuttaa...sehän voisi olla alku johonkin parempaan. Idea sekin, miksei siis eläkeelle pääse ... miksi pitää TAAS kouluttautua uudelleen?? Viidennen kerran!!

Lue lisää

Kuinka julmia sairaat voivatkaan olla toisiaan kohtaan. Tästä keskusteluryhmästä on tullut ylimielisten, suvaitsemattomien ja ilkeiden tanttojen ja tahvojen kinastelupaikka. Mikään järkevä keskustelu ei onnistu.

minä kirjoitti:

Kummallista termiä käytät hyviksi havaituista työkokeiluista ja kuntoutustutkimuksista.
Tutkimusten mukaan kuntotus kannattaa, ja ihmiset oikeasti löytävät reittejä takaisin työelämään, ja ovat myös tyytyväisiä.
Minkä ihmeen takia ei pitäisi selvittää, kykeneekö ihminen töihin ja voiko töitä muuttaa tai onko opiskelumahdollisuutta tms.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että eläke on se vihoviimeinen vaihtoehto! Mitä tahansa muuta kuin eläkkeelle. Kyllä työelämässä pysyminen ja opiskelu aina ovat kannattavampia sekä fyysisen että psyykkisen kunnon kannalta, että myös taloudellisesti. Ja voin sanoa, että tosiaan tiedän mistä puhun. Tärkeää on, että löydetään sellainen työ jota voi enempää sairastumatta tehdä. Jos näin ei ole niin sitten vasta eläkkeelle.
mikä hinku ihmisillä on päästä kuluttamaan pitkää päivää pienellä rahalla oloneuvoksena kun maailma on mahdollisuuksia pullollaan????
No, ei niitä tietysti tule kukaan kotiin tarjoamaan, aktiivisuutta ja voimia asioiden selvittelyyn tarvitaa. Toisaalta apuakin on saatavilla, jos sitä haluaa ottaa vastaan...

Lue lisää

Jos olisit painanut 28 vuotta fyysesti raskaimpia töitä mitä löytyy keskimäärin 13-14 tuntia reissussa per vuorokausi, missannut 4 lapsen lapsuuden, avioliition, koko elämäsi, alkaa sairastumisen jälkeen tuntumaan siltä, että missä minä olen. En tuntenut ihmisiä ympärilläni sairaslomalla. Näin kuvia lapsistani ja tajusin jotain.HE ovat yli 20 vuotiaita. Minulla on vielä lasten pelastusliivit varastossa ja se kalaretki tekemättä jonka heille lapsina lupasin...Itsesyytöksiä-> Masennus. Maailmassa on jotain muutakin kuin työ. Nyt sitten yritän tutustua lapsiini jne. En edes osaa puhua kenellekään mitään. Työasiat ainoa kommunikointi ollut elämässäni.

Minulla ei ole mitään tekemistä edellisen viestin kanssa, vaikka olenkin kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
Olen mielelläni päästäni vialla, jos se tarkoittaa, että uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä jotakin asioiden eteen.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että nimittely, ja haukkuminen ei auta ketään.
Mutta ei tällä palstalla tosiaan pysty keskustelemaan mistään, jos uskaltaa poiketa valtavirrasta niin saa kuulla mitä vaan.
Minulla on onneksi sen verran hyvä itsetunto, ettei paljon hetkauta.
Osalla porukasta tuntuu vielä olevan vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa, tai ymmärretään vaan se mitä halutaan.
jaksamista ja kaikkea hyvää vaan sinullekin.

minä kirjoitti:

Minulla ei ole mitään tekemistä edellisen viestin kanssa, vaikka olenkin kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
Olen mielelläni päästäni vialla, jos se tarkoittaa, että uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä jotakin asioiden eteen.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että nimittely, ja haukkuminen ei auta ketään.
Mutta ei tällä palstalla tosiaan pysty keskustelemaan mistään, jos uskaltaa poiketa valtavirrasta niin saa kuulla mitä vaan.
Minulla on onneksi sen verran hyvä itsetunto, ettei paljon hetkauta.
Osalla porukasta tuntuu vielä olevan vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa, tai ymmärretään vaan se mitä halutaan.
jaksamista ja kaikkea hyvää vaan sinullekin.

Lue lisää

Sinä "minä" olet ehkä omalla kohdallasi oikeassa, mutta otatko yhtään huomioon sitä, että on niin monella tavalla sairaita ihmisiä, otatko huomioon, ettei kaikille auta vaikka kuinka yrittäisisivät työssä roikkua ja olla " oma itsensä". Otatko huomion, että reumaa on hyvin monenlaista ja hoidot tehoavat hyvin erilailla eri ihmisiin? Otatko huomioon, että sinun tapasi elää ei välttämättä auta muita? Otatko huomioon, että ihminen voi väsyä yrittämään?

Minäkin olin joskus samanlainen kuin sinä, paatoksella paasasin kuinka pitää yrittää ja pitää olla aktiivinen eikä saa valittaa, joka vain pahentaa asiaa. Olin täysin varma, että positiivinen elämänasenne lopettaa sairastamiseni. Olin ihmepotilas, joka nauroi vastoinkäymisille ja turhautuneille lääkäreille. Helpottihan se aluksi ja pitkään pystyin olemaan lähes terve. Tervehdyin ja saarnasin sen puolesta kuinka pitää yrittää ja yrittää...ihmettelin toivonsa menettäneitä?? Annoin viisaita elämänohjeita yhtä vakuuttavasti kuin sinäkin teet.

MUTTA
Nyt on tilanne se, että reuma aktivoitui uudelleen positiivisesta ja aktiivisesta elämänasenteesta huolimatta. Sairaus iski takaisin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kivut rasittavat hermoja, voipunut olotila masentaa ja työkyvyttömyys tekee lähes epätoivoiseksi.
Vaikka yritän kaikkeni, ei sairaus anna periksi vaan etenee hurjaa vauhtia ja aiheuttaa sietämätöntä kipua....

En saarnaa enää, en fanaattisesti neuvo toisille omaa elämäntapaani... Olen oppinut, että toiset ovat sairaampia kuin toiset ja että joskus kaikki vaan on helpompaa... Otan huomioon itseni, otan huomioon muut.

Syvällä sydämessäni toivon, että vielä minä tästä nousen, mutta se tapa miten sen teen, sen päätän itse. Ehkä kerron asiasta edelleen ( sitten kun taas olen terve), mutta en toisia moittien, toisia parjaten ja valmiita tapoja tarjoten, vaan rohkaisten ja toivoa antaen.
Hellitä sinäkin "minä" hiukan!

Oppinut kirjoitti:

Sinä "minä" olet ehkä omalla kohdallasi oikeassa, mutta otatko yhtään huomioon sitä, että on niin monella tavalla sairaita ihmisiä, otatko huomioon, ettei kaikille auta vaikka kuinka yrittäisisivät työssä roikkua ja olla " oma itsensä". Otatko huomion, että reumaa on hyvin monenlaista ja hoidot tehoavat hyvin erilailla eri ihmisiin? Otatko huomioon, että sinun tapasi elää ei välttämättä auta muita? Otatko huomioon, että ihminen voi väsyä yrittämään?

Minäkin olin joskus samanlainen kuin sinä, paatoksella paasasin kuinka pitää yrittää ja pitää olla aktiivinen eikä saa valittaa, joka vain pahentaa asiaa. Olin täysin varma, että positiivinen elämänasenne lopettaa sairastamiseni. Olin ihmepotilas, joka nauroi vastoinkäymisille ja turhautuneille lääkäreille. Helpottihan se aluksi ja pitkään pystyin olemaan lähes terve. Tervehdyin ja saarnasin sen puolesta kuinka pitää yrittää ja yrittää...ihmettelin toivonsa menettäneitä?? Annoin viisaita elämänohjeita yhtä vakuuttavasti kuin sinäkin teet.

MUTTA
Nyt on tilanne se, että reuma aktivoitui uudelleen positiivisesta ja aktiivisesta elämänasenteesta huolimatta. Sairaus iski takaisin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kivut rasittavat hermoja, voipunut olotila masentaa ja työkyvyttömyys tekee lähes epätoivoiseksi.
Vaikka yritän kaikkeni, ei sairaus anna periksi vaan etenee hurjaa vauhtia ja aiheuttaa sietämätöntä kipua....

En saarnaa enää, en fanaattisesti neuvo toisille omaa elämäntapaani... Olen oppinut, että toiset ovat sairaampia kuin toiset ja että joskus kaikki vaan on helpompaa... Otan huomioon itseni, otan huomioon muut.

Syvällä sydämessäni toivon, että vielä minä tästä nousen, mutta se tapa miten sen teen, sen päätän itse. Ehkä kerron asiasta edelleen ( sitten kun taas olen terve), mutta en toisia moittien, toisia parjaten ja valmiita tapoja tarjoten, vaan rohkaisten ja toivoa antaen.
Hellitä sinäkin "minä" hiukan!

Lue lisää

että miksi eläkkeelle hakeutumisesta puhuminen ja siihen kannustaminen ei ole saarnaamista/paasaamista.
En tyrkytä omaa valintaani kenellekään, sillä se ei todellakaan ole se helpoin tie ja en edes kuvittele positiivisen elämänasenteen vievän tautia mihinkään.
Mutta tulipa mieleen, että kerran kun keskustelin reumalääkärin kanssa uudelleenkoulutuksesta ja kuntoutuksesta ja kysyin miksi tarjotaan niin vähän tai tyypillisimpiä vaihtoehtoja niin vastaus oli että ihmiset eivät halua tai ole valmiita. Siksi osittain provokatiivistenkin kirjoitusten taustalla on tuoda esiin, että muitakin vaihtoehtoja oikeasti, siis oikeasti on.
On totta, mitä sanoit siitä, että monesti reumaa sairastavat (reumaatikko on sanana kauhea, enkä sitä siksi käytä) ovat liian kauan töissä. Muunlaisia ratkaisuja ja muutosta voisi hakea jo aiemminkin, eikä vasta sitten kun on tullut työkyvttömäksi.

minä kirjoitti:

että miksi eläkkeelle hakeutumisesta puhuminen ja siihen kannustaminen ei ole saarnaamista/paasaamista.
En tyrkytä omaa valintaani kenellekään, sillä se ei todellakaan ole se helpoin tie ja en edes kuvittele positiivisen elämänasenteen vievän tautia mihinkään.
Mutta tulipa mieleen, että kerran kun keskustelin reumalääkärin kanssa uudelleenkoulutuksesta ja kuntoutuksesta ja kysyin miksi tarjotaan niin vähän tai tyypillisimpiä vaihtoehtoja niin vastaus oli että ihmiset eivät halua tai ole valmiita. Siksi osittain provokatiivistenkin kirjoitusten taustalla on tuoda esiin, että muitakin vaihtoehtoja oikeasti, siis oikeasti on.
On totta, mitä sanoit siitä, että monesti reumaa sairastavat (reumaatikko on sanana kauhea, enkä sitä siksi käytä) ovat liian kauan töissä. Muunlaisia ratkaisuja ja muutosta voisi hakea jo aiemminkin, eikä vasta sitten kun on tullut työkyvttömäksi.

Lue lisää

Jos haluat vaikuttaa uskottavalta, kiinnitä huomiota johdonmukaisuuteen jutuissasi.

Maltti on myös valttia. Keskusteluun osallistuneilla näyttää olevan paljon enemmän omakohtaisia kokemuksia ja tietoja asioista kuin sinulla.

minä kirjoitti:

että miksi eläkkeelle hakeutumisesta puhuminen ja siihen kannustaminen ei ole saarnaamista/paasaamista.
En tyrkytä omaa valintaani kenellekään, sillä se ei todellakaan ole se helpoin tie ja en edes kuvittele positiivisen elämänasenteen vievän tautia mihinkään.
Mutta tulipa mieleen, että kerran kun keskustelin reumalääkärin kanssa uudelleenkoulutuksesta ja kuntoutuksesta ja kysyin miksi tarjotaan niin vähän tai tyypillisimpiä vaihtoehtoja niin vastaus oli että ihmiset eivät halua tai ole valmiita. Siksi osittain provokatiivistenkin kirjoitusten taustalla on tuoda esiin, että muitakin vaihtoehtoja oikeasti, siis oikeasti on.
On totta, mitä sanoit siitä, että monesti reumaa sairastavat (reumaatikko on sanana kauhea, enkä sitä siksi käytä) ovat liian kauan töissä. Muunlaisia ratkaisuja ja muutosta voisi hakea jo aiemminkin, eikä vasta sitten kun on tullut työkyvttömäksi.

Lue lisää

Sinä kysyt ja ihmettelet?? Lue vastauksesi niin tiedät onko tekstisi paatosta - KYllä se on!!

Et ota tekstissäsi huomioon muita kuin itsesi ja omat kokemuksesi. Tuntuu todella kun luen tekstiäsi, ettei mikään muu malli ole oikea, että jokaisen täytyisi hakeutua uudelleenkoulutukseen jne. Uskon ( kokemukseni pohjalta) että nykyisin lähes aina, kun oireet pahentuvat, käydään läpi kuntoutukset ja uudelleenkoulutusmahdollisuudet. Siinä vaiheessa kun keinot ovat loppuneet, nostetaan kädet pystyyn - Usein eläkemahdollisuus jää harkitsematta ja potilas itse joutuu sen harkitsemaan ja hakemaan monien mutkien ja ongelmien kautta.

Yritä ymmärtää meitä heikompiakin ja ole onnellinen, kun vielä olet tilanteessa, että voit kouluttautua ja käydä työssä.