kalium-arvot

Kävin yksityisellä ottamassa nuo kokeet, ja sitä ennen juttelemassa neurologin kanssa, kunnallinen heitti ulos ja nyt odottelen lisätestituloksia yksityiseltä.

Kaliumsitraatti - http://hespac.com/kaliumsitraatti.htm Kalium-ravinnelisät tuntuvat olevan suomessa vaikeasti saatavia. En ole varma miksi. Tämä tuntuu toimivan ihan hyvin.

Arvosi vaikuttavat ihan hyviltä. Tähänastisissa tuloksissa ei olisi aihetta lisätutkimuksille.

Potassium NNR 2012
1. Kalium,
2. Johdanto
3. Ravintolähteet ja saanti
4. Fysiologia ja aineenvaihdunta
5. Tarve ja suositukset
6. Ohjeellinen yläraja,
1. Kalium , Potassium, K

Pohjoismaiset suositukset kaliumin saannista ravinnossa grammoina päivässä)
Naiset
Suositeltu saanti 3.1 g/pv
Alin hyväksyttävä saanti 1.6 g/pv

Miehet,
Suositeltu saanti 3.5 g/pv
Alin hyväksyttävä saanti 1.6 g /p

Lapset
2-5 vuotiaat 1.8 g /p
6-9 vuotiaat 2.0 g / pv
10-13 vuotiaat pojat 2.9 g /pv
10-13 vuotiaat tytöt, 3.3. g /pv

2. Johdanto.
Suurin osa kehon kaliumista (98 %) on solujen sisällä ja kalium onkin määrällisesti ottaen tärkein intrasellulaarinen kationi. Solun ulkoinen kalium (2%) on tärkeä solu- kalvopotentiaalin säätelijä ja sen takia olennainen hermo - ja lihasfunktiossa, verenpaineen säätelyssä jne. Kalium osallistuu myös happo-emäs-tasapainon säätelyyn. Yksi millimooli (mmol) kaliumia vastaa 39 milligrammaa. ( Mooli on molekyylipainon ilmoittama grammamäärä ainetta).

3. Ravintolähteet ja saanti
Pohjoismaissa tärkeitä kaliumlähteitä on perunat, hedelmät ja marjat, vihannekset ja maitotuotteet.
Keskimääräinen kaliumin saanti on ravintotiheytenä 3.6 - 4.8 grammaa kaliumia 10 megajoulessa ravintoenergiaa (10 MJ = 2400 kcal).

4. Fysiologia ja aineenvaihdunta
Kaliumin imeytyminen on tehokasta ja normaalisti noin 90 % ravinnon kaliumista imeytyy suolistosta. Kaliumin tasapaino säätyy ensisijaisesti munuaisten virtsanerityksellä. Pieni osa voi poistua myös hien mukana.

plmb kirjoitti:

Potassium NNR 2012
1. Kalium,
2. Johdanto
3. Ravintolähteet ja saanti
4. Fysiologia ja aineenvaihdunta
5. Tarve ja suositukset
6. Ohjeellinen yläraja,
1. Kalium , Potassium, K

Pohjoismaiset suositukset kaliumin saannista ravinnossa grammoina päivässä)
Naiset
Suositeltu saanti 3.1 g/pv
Alin hyväksyttävä saanti 1.6 g/pv

Miehet,
Suositeltu saanti 3.5 g/pv
Alin hyväksyttävä saanti 1.6 g /p

Lapset
2-5 vuotiaat 1.8 g /p
6-9 vuotiaat 2.0 g / pv
10-13 vuotiaat pojat 2.9 g /pv
10-13 vuotiaat tytöt, 3.3. g /pv

2. Johdanto.
Suurin osa kehon kaliumista (98 %) on solujen sisällä ja kalium onkin määrällisesti ottaen tärkein intrasellulaarinen kationi. Solun ulkoinen kalium (2%) on tärkeä solu- kalvopotentiaalin säätelijä ja sen takia olennainen hermo - ja lihasfunktiossa, verenpaineen säätelyssä jne. Kalium osallistuu myös happo-emäs-tasapainon säätelyyn. Yksi millimooli (mmol) kaliumia vastaa 39 milligrammaa. ( Mooli on molekyylipainon ilmoittama grammamäärä ainetta).

3. Ravintolähteet ja saanti
Pohjoismaissa tärkeitä kaliumlähteitä on perunat, hedelmät ja marjat, vihannekset ja maitotuotteet.
Keskimääräinen kaliumin saanti on ravintotiheytenä 3.6 - 4.8 grammaa kaliumia 10 megajoulessa ravintoenergiaa (10 MJ = 2400 kcal).

4. Fysiologia ja aineenvaihdunta
Kaliumin imeytyminen on tehokasta ja normaalisti noin 90 % ravinnon kaliumista imeytyy suolistosta. Kaliumin tasapaino säätyy ensisijaisesti munuaisten virtsanerityksellä. Pieni osa voi poistua myös hien mukana.

Lue lisää

5. Tarve ja suositeltu saanti

Kaliumin puutetta voi kehittyä suoliston tai munuaisten kautta tapahtuvien menetysten kasvaessa esim. pitkäaikaisessa ripulissa tai oksentelussa sekä ulostuslääkkeiten ja diureettien käytön yhteydessä.
Ravintoperäinen kaliumin puute on hyvin harvinaista, koska kalium on elintarvikkeissa hyvin tavallinen molekyyli. (Se on alkalimetalli, alkuaine).
Kuitenkin nesteenpoistolääkkeen (diureetin) käyttö ilman kaliumin menetysten korvausta voi johtaa kaliumvajeeseen.
Hyperaldosteronismi, munuaisen suolankuljettajaproteiinien perinnöllinen puute, kuten Bartterin ja Gitelmanin oireyhtymissä sekä liiallinen lakritsin käyttö lisäävät natriumin pidättymistä kehoon ja kaliumin erittymistä kehosta ja ne voivat johtaa hypokalemiaan.
Kaliumvajeen oireet liittyvät solukalvon häiriintyneeseen toimintaan ja niihin kuuluu lihasheikkous sekä sydämen toiminnanhäiriöt, joista voi seurata arytmiaa (rytmihäiriötä) ja sydänperäisiä kohtauksia. Psyykkistä häiriötä voi myös kehittyä kuten depressiota ja konfuusiota (sekavuustilaa).

Tavallinen kaliumin päivittäinen menetys suolistokanavan, virtsanerityksen ja hien kautta on yhteensä noin 800 mg päivässä (20 mmol), mutta aikuinen tarvitsee kaliumia vähintäin 1.6 grammaa päivässä (40 mmol), jotta vältettäisiin plasman kaliumin matalia arvoja ja kehon kokonaiskaliumin menetystä..

Kaliumin otto saattaa vaikuttaa natriumin tasapainoon. Jos kaliumin otto on liian niukkaa, vain 10-30 mmol päivässä, natriumia pidättyy (retentoituu ) kehoon, mikä ilmenee turvotuksena ja samalla verenpaineen nousuna, niin normaaliverenpaineisilla kuin hypertensiivisillä henkilöillä.

Intersalt-tutkimuksessa havaittiin, että systolinen verenpaine aleni 2- 3 mmHg, jos kaliumin eritys virtsaan lisääntyi 30 - 45 mmol. Huomattiin myös käänteinen suhde verenpaineella ja kaliumin erityksellä ja virtsan kalium: natrium suhteella (Verenpaine laski, kun kaliumeritys nousi ja K/Na suhde nousi)

Koko joukko tutkimuksia sekä normaaliverenpaineisilla että hypertonisilla yksilöillä viittaa siihen, että lisääntynyt kaliumin saanti kaliumlisää käyttämällä voi alentaa verenpainetta ja myös lisätä virtsan natriumin ( Na ) poistumaa. Kuitenkaan ei havaittu aivan selkeää annoksen ja vasteen keskeistä vaikutusta (dose response effect) eikä kaikilla edes havaittu edullistaaan vaikutusta.. Tällainen tutkimuksissa havaittu selkeän annosvasteen puuttuminen saattoi johtua seuraavista tekijöistä: tutkimusten ajallisen keston eroista, alkuverenpaineesta, natriumin saannista, totunnaisesta dieetistä ja myös etnisistä seikoista ja iästä.

Kaksi sokkokokeista tehtyä meta-analyysiä kaliumlisien käytöstä antoi tuloksena huomattavaa verenpainetta alentavaa vaikutusta.
Whelton et al- työryhmä pystyi osoittamaan, että kaliumin keskimääräisen virtsaan erittymisen nousun ollessa 60 mmol päivässä ilmeni systolisessa verenpaineessa 4.4 mmHg laskua ja diastolisessa paineessa 2.5 mmHg laskua verenpainetautisilla henkilöillä.
Vastaavat luvut normaaliverenpaineisilla olivat 1.8 mmHg systolen osalta ja 1.0 mmHg diastolen osalta, vaikkakaan vaikutukset eivät olleet merkitsevästi erilaisia verrattaessa hypertonikoita ja normotonikoita keskenään. Tutkimukset olivat keskimäärin 5 viikon pituisia.
Kaliumlisän aiheuttama edullinen verenpaineen lasku oli suurempi niissä tutkimuksissa, missä virtsaan erittyvän natriumin määräkin oli suurempi, mistä pystyy havaitsemaan läheisen yhteyden natriumin ja kaliumin aineenvaihdunnan kesken tässä suhteessa. Virtsaan erittyvistä kaliummäärästä saadusta tiedosta kaliumsupplementtiryhmässä arvioitiin keskimääräinen kaliumin saanti lukemiin 4.5-5 g päivässä (mikä on hieman yli suositusten tason eli 115- 128 mmol).
.... jatkuu

plmb kirjoitti:

5. Tarve ja suositeltu saanti

Kaliumin puutetta voi kehittyä suoliston tai munuaisten kautta tapahtuvien menetysten kasvaessa esim. pitkäaikaisessa ripulissa tai oksentelussa sekä ulostuslääkkeiten ja diureettien käytön yhteydessä.
Ravintoperäinen kaliumin puute on hyvin harvinaista, koska kalium on elintarvikkeissa hyvin tavallinen molekyyli. (Se on alkalimetalli, alkuaine).
Kuitenkin nesteenpoistolääkkeen (diureetin) käyttö ilman kaliumin menetysten korvausta voi johtaa kaliumvajeeseen.
Hyperaldosteronismi, munuaisen suolankuljettajaproteiinien perinnöllinen puute, kuten Bartterin ja Gitelmanin oireyhtymissä sekä liiallinen lakritsin käyttö lisäävät natriumin pidättymistä kehoon ja kaliumin erittymistä kehosta ja ne voivat johtaa hypokalemiaan.
Kaliumvajeen oireet liittyvät solukalvon häiriintyneeseen toimintaan ja niihin kuuluu lihasheikkous sekä sydämen toiminnanhäiriöt, joista voi seurata arytmiaa (rytmihäiriötä) ja sydänperäisiä kohtauksia. Psyykkistä häiriötä voi myös kehittyä kuten depressiota ja konfuusiota (sekavuustilaa).

Tavallinen kaliumin päivittäinen menetys suolistokanavan, virtsanerityksen ja hien kautta on yhteensä noin 800 mg päivässä (20 mmol), mutta aikuinen tarvitsee kaliumia vähintäin 1.6 grammaa päivässä (40 mmol), jotta vältettäisiin plasman kaliumin matalia arvoja ja kehon kokonaiskaliumin menetystä..

Kaliumin otto saattaa vaikuttaa natriumin tasapainoon. Jos kaliumin otto on liian niukkaa, vain 10-30 mmol päivässä, natriumia pidättyy (retentoituu ) kehoon, mikä ilmenee turvotuksena ja samalla verenpaineen nousuna, niin normaaliverenpaineisilla kuin hypertensiivisillä henkilöillä.

Intersalt-tutkimuksessa havaittiin, että systolinen verenpaine aleni 2- 3 mmHg, jos kaliumin eritys virtsaan lisääntyi 30 - 45 mmol. Huomattiin myös käänteinen suhde verenpaineella ja kaliumin erityksellä ja virtsan kalium: natrium suhteella (Verenpaine laski, kun kaliumeritys nousi ja K/Na suhde nousi)

Koko joukko tutkimuksia sekä normaaliverenpaineisilla että hypertonisilla yksilöillä viittaa siihen, että lisääntynyt kaliumin saanti kaliumlisää käyttämällä voi alentaa verenpainetta ja myös lisätä virtsan natriumin ( Na ) poistumaa. Kuitenkaan ei havaittu aivan selkeää annoksen ja vasteen keskeistä vaikutusta (dose response effect) eikä kaikilla edes havaittu edullistaaan vaikutusta.. Tällainen tutkimuksissa havaittu selkeän annosvasteen puuttuminen saattoi johtua seuraavista tekijöistä: tutkimusten ajallisen keston eroista, alkuverenpaineesta, natriumin saannista, totunnaisesta dieetistä ja myös etnisistä seikoista ja iästä.

Kaksi sokkokokeista tehtyä meta-analyysiä kaliumlisien käytöstä antoi tuloksena huomattavaa verenpainetta alentavaa vaikutusta.
Whelton et al- työryhmä pystyi osoittamaan, että kaliumin keskimääräisen virtsaan erittymisen nousun ollessa 60 mmol päivässä ilmeni systolisessa verenpaineessa 4.4 mmHg laskua ja diastolisessa paineessa 2.5 mmHg laskua verenpainetautisilla henkilöillä.
Vastaavat luvut normaaliverenpaineisilla olivat 1.8 mmHg systolen osalta ja 1.0 mmHg diastolen osalta, vaikkakaan vaikutukset eivät olleet merkitsevästi erilaisia verrattaessa hypertonikoita ja normotonikoita keskenään. Tutkimukset olivat keskimäärin 5 viikon pituisia.
Kaliumlisän aiheuttama edullinen verenpaineen lasku oli suurempi niissä tutkimuksissa, missä virtsaan erittyvän natriumin määräkin oli suurempi, mistä pystyy havaitsemaan läheisen yhteyden natriumin ja kaliumin aineenvaihdunnan kesken tässä suhteessa. Virtsaan erittyvistä kaliummäärästä saadusta tiedosta kaliumsupplementtiryhmässä arvioitiin keskimääräinen kaliumin saanti lukemiin 4.5-5 g päivässä (mikä on hieman yli suositusten tason eli 115- 128 mmol).
.... jatkuu

Lue lisää

Eräässä jatkometa-analyysissä, johon kuului kaliumlisillä tehtyjä yli kaksiviikkoisia sokkokokeita , keskimääräinen virtsaan erittyvän kaliumin lisääntymä vuorokaudessa oli 44 mmol ja sitä vastasi vastasi 2.4 mmHg:n lasku systolisessa ja 1.6 mmHg:n lasku diastolisessa verenpaineessa.
Eräs kolmas meta-analyysi sisällytti vain RCT tutkimuksia, jotka kestivät vähintäin 8 viikkoa osallistujien ollessa yli 18 vuotiaita, joilla oli kohonnutta verenpainetta eikä mitään muutoksia lääkityksessä tehty seuranta-aikana.
Viiden tutkimuksen (n=483) meta-analyysi osoitti systolisten ja diastolisten paineitten alenemaa, joka ei ollut merkitsevä. Kirjoittajien johtopäätös oli, että osallistujien vähäinen lukumäärä kahdessa laadullisesti korkeatasoisessa tutkimuksessa, seurannan lyhytaikaisuus ja selittämätömät heterogeenisyydet eri tutkimusten kesken eivät tuottaneet tulokseksi ristiriidatonta näyttöä.

Eräässä kontrolloidussa kuusiviikkoisessa sokkokokeessa kohtalaisella kaliumlisällä (24 mmol päivässä eli 900 mg päivässä) saatiin systolisen paineen laskua 7.6 mmHg ja diastolen laskua 6.5 mmHg terveillä vapaaehtoisilla henkilöillä. Tämä tutkimus viittaa siihen, että kohtuullinen kaliumlisä ravinnossa voi olla riittävä vaikuttamaan verenpaineeseen. Useimmissa tutkimuksissa on käytetty kaliumlisänä kaliumkloridia. On muutama tutkimus, missä on käytetty muita kaliumsuoloja esim. sitraatteja ja katsottu niiden vaikutusta, mutta tulokset ovat ristiriitaisia, mitä tulee erillisiin vaikutuksiin verenpaineisiin.

6. Ohjeellinen yläraja

Saatavilla oleva tieto ei riitä ravintoperäisen kaliumin saannin ylärajan (UL) asettamiseen.
Brittiläinen asiantuntijaryhmä ehdotti 3.7 grammaa ohjeelliseksi ylärajaksi (upper guidance level) aikuisen kaliumlisälle ( Tämä vastaa 95 mmol kaliumia). Siihen tasoon asti nouseviin kaliumlisiin ei yleensä liity haittavaikutusten ilmenemisiä, mutta tietyt valmisteet voivat aiheuta lieviä mahasuolikanavan limakalvon vaurioita. Vaikuttaa asialliselta sisällyttää tähän kategoriaan se kalium, jota kaliumpitoiset mineraalisuolat sisältävät.

http://www.slv.se/upload/NNR5/Chapter Potassium NNR 2012.pdf
LÄHDE: NNR2004 Potassium. Sivut 349-353 ISBN 92-893-1062-6
Päivitys NNR 2012 mukaan

Suomennosta 4.3. 2012

KOMMENTINI
TÄSTÄ NNR -tekstistä PÄÄTELLEN SINUN TAPAUKSESSASI EHKÄ MUNUAISESI ERITTÄVÄT HIEMAN TAVALLISTA HUONOMMIN KALIUMIA, Joten KANNATTAISI KATSOA, ETTEI RAVINTO OLE LIIAN KALIUMPITOISTA. Varmasti on jokin syy hyperkalemiaan, se on niin harvinaista terveillä.