...Itse myös tautia sairastan, niin olisi kiva tietää miten muilla menee!
1) Koska sairastuit? Millainen oli ensimmäinen paniikkikohtaus?
2) Ikä ja sukupuoli?
3) Lääkitys/ terapia?
4) Oireet?
5) Miten vaikuttaa elämääsi? Opiskelu/työ/ihmissuhteet?
6) Oletko ollut avoin kertomaan sairudestasi muille vai häpeätkö sitä?
7) Osaatko sanoa, mitkä asiat vaikuttivat paniikkihäiriösi puhkeamiseen? Entä onko sinulle tullut paniikkihäiriön myötä joitain sairauksia, pelkoja, tapoja?
8) Millä mielellä ajattelet tulevaisuutta? Uskotko, että paniikkihäiriösi saattaa poistua/helpottaa ajan kuluessa?
Kiitos, jos vastailette. Kirjotan kohta myös omat vastaukseni. Hyvää syksyä!=)
GALLUB!
13
1451
Vastaukset
- Rrr
1. 16 vuotiaana. Kohtaus oli voimakas. Luulin kuolevani ja pakotin äitini viemään minut sairaalaan. Alkoi tunnottomuutena, sydän hakkasi, en saanut hengeä, pyörrytti ja ihan kamala kuolemanpelko.
2. Vähän alle 30v. Nainen
3. Ollut käytössä useampaan otteeseen Seronil ja alussa anafranil. Aluksi käytin myös diabamia. Terapia on ollut ainoastaan mielenterveyshoitajan kanssa juttelua, jos sitä terapiaksi voi kutsua.
4. Kaikki mahdolliset mitä alussa luettelin. Lisäksi kontrolloin koko ajan ruumiistani ja luulen jatkuvasti sairastavani jotain vakavaa tautia. Kontrollin menettämisen pelko on myös voimakas sekä sekoamisen pelko.
5. Välillä rajoittaa, niin etten voi lähteä kotoa, mutta välillä elän täysin normaalia elämää. Pidän esim. esitelmiä.
6.Kerron kaikille joille on tarpeellista ja joskus muuten vain. En häpeä.
7. En tiedä. Suvussa on.
8. Tällähetkellä uskon, että en parannu koskaan täysin. Välillä helpottaa ja välillä on vaikeampaa. Lääkkeet auttaa, mutta en niitä loppuelämää syö.
Hyvää syksyä! - kookos
1) Koska sairastuit? Millainen oli ensimmäinen paniikkikohtaus? - 3 vuotta sitten. En tiennyt edes koko sairaudesta. Elämäni oli niin huoletonta, koska olin niin nuori. Paniikki yllätti minut kouluussa välkällä. Minä en tinnyt, mitä minulle oikein kävi. Tuntui vaan jotenkin niin pahalta.
2) Ikä ja sukupuoli? - 18 ja nainen
3) Lääkitys/ terapia? - Terapia (ehkä muidenkin oireiden takia) joka toinen viikko. Lääkitystä kokeilin puoli vuotta (beetasalpaajat), mutta ei merkittävää apua.
4) Oireet? - Sitä perinteistä=) huimaus, tärinä, tukehtumisen tunne, kuolemen/sekoamisen pelko...
5) Miten vaikuttaa elämääsi? Opiskelu/työ/ihmissuhteet? - Koulu kärsinyt, sillä minun on todella vaikea käydä sitä ahdistuksen ja paniikkioireiden vuoksi. Ystävät osin jättäneet, sillä minun on vaikea olla heidän kanssaan. Tuntuu, että he eivät ymmärrä. Ystäviä onneksi muutama löytyy. Minun on myös vaikea käydä leffassa, ravintoloissa, juhlissa jne. Ja olenkin alkanut vältellä niitä. Ahdistaa nykyään usein. Itken jopa joskus, kun mietin, millaista elämäni voisi olla ilman paniikkia.
6) Oletko ollut avoin kertomaan sairudestasi muille vai häpeätkö sitä? - En ole kertonut kuin perheelle, tosin ystävät tietävät etten ihan "normaalikaan" ole.
7) Osaatko sanoa, mitkä asiat vaikuttivat paniikkihäiriösi puhkeamiseen? Entä onko sinulle tullut paniikkihäiriön myötä joitain sairauksia, pelkoja, tapoja? - Ehkä, kun olen aina ollut niin tunnollinen ja ottanut elämän vähän liian tosissani. Nykyään pelkään monia tilanteita, joissa paniikki on minut yllättänyt.
8) Millä mielellä ajattelet tulevaisuutta? Uskotko, että paniikkihäiriösi saattaa poistua/helpottaa ajan kuluessa? - Pelkään! Toisinaan ajattelen, että minulla ei ole tulevaisuutta, etten saa ammattia, omaa asuntoa perhettä. En uskalla ajatella edes yo-kirjoituksia, vaikka sukulaiset ja ystävät sitä odottavatkin. Mutta, kun ajattelen esim. 10 vuotta eteenpäin uskallan jo kuvitella helpompaa elämää, iloa elämääni lisää!- Sleeping Angel
Hei sä olet mun ikäinen nainen, haluaisin jutella jos vaan itse haluaisit. dirtydancing@suomi24.fi
- jestas
1. olin kai 17-vuotias. sain ruokamyrkytyksen (mitä en tiennyt silloin), ja kaupungilla ollessani sumeni näkökenttä kokonaan, pyörryin keskelle katua. Siitä jäi kammo ja aloin pelätä julkisilla paikoilla oloa ja sitä että menettää kontrollin itsestään.
2. Nainen 22v
3. Ei lääkitystä (en halua), ei terapiaa. Oma psyykaus parasta.
4. Mulla yhdistyi paniikkihäiriö myös vatsavaivoihin, ja kun ne sain hoidettua pois, on helpottanut. Edelleen kuitenkin tietyissä tilanteissa huimausta, heikotusta, ahdistusta, ei saa henkeä yms..
5. Nyt jos parempi, pahinta oli pari vuotta sitten. En kauheasti käynyt esim baareissa, kaupungilla tms. Opiskelen yo:lla ni siellä ei välttämättä ole paljon luentoja. opiskeluun ei ole paljon vaikuttanut. Jos stressiä ni paniikkikohtauksen saamisen todennäköisyys kasvaa.
6. Kyllä muut tietää. Aika monella on jotain tämän tapaista..pahinta on kun ex-poikaystävä luuli esim. baarissa että esitän, meinasi että haluan lähteä kotiin ja esitän paniikkikohtausta. Helvetin kusipää...
7. Niin kuin edellä mainitsin, tämä ruokamyrkytys ja pyörtyminen, stressivatsa...tilanteissa jos on paljon ihmisiä, huono hengitysilma, ja se että jos on pakko päästä vessaan eikä vessaa ole lähettyvillä. Kannan aina vesipulloa mukana ja jotain hedelmää (veren sokeri..). Myös niskavaivat (mitä on liian monella opiskelijalla) vaikuttavat huimauksen tunteeseen. kun on niskat niin jäykät.
8. On tämä nyt ainakin helpottanut niin hyvillä mielin katson tulevaisuuteen. - Virgine
1. Eka kohtaus 19 vuotiaana, pyörrytyksen tunne, sekoamisen pelko ja sydän hakkasi aivan mielettömästi.
2.40 vuotias nainen
3.Aiemmin vuosina 88-89 xanor ja anafranil 2 vuotta.
Sitten "terveenä" vuoteen 2001, kyn työpaikkakiusausta ja burn out.. LÄäkitys siitä lähtien Cipramil ja psykologin juttusilla nykyään n. 3 kuukauden välein. Onneksi nyt jo työpaikkakin vaihtunut.
4. Oireet; ahdistus, pyörrytys, hulluksi tulemisen pelko
5. Ei ole vaikuttanut nyttemin elämään, mutta pahimmillaan kököttelin kotosalla, vaikka töissä kävinkin. Lentäminen ahdisti, mutta taas tänä vuonna lennettiin..yes..
6. Olen avoimesti kertonut, on ollut samalla terapiaa..
7. Syyt puhkeamiseen; perintöä, äitini kai kärsinyt, luonteeltani liian kiltti, eli ensin muiden toiveet ja sitten omat jos..
Täytyy opetella sanomaan EI!
Pelkoja, ei näiltä tiimoilta ole tullut...
8. Kyllä se joskus helpottaa ja silloin lääkkeet lentää nurkkaan..karaistaan.. - moonchild
1. Noin vuosi sitten. Olin koulussa ja yht'äkkiä alkoi pyörryttää, kädet hikoili ja tärisi ja tuli tunne että on pakko päästä ulos.
2. 20 ja nainen
3. 5mg/päivä cipralex
4. ei ole mitään ollut moneen kuukauteen
5. Töissä käyn eikä ole mitään ongelmia. Ei vaikuta ihmissuhteisiin, päinvastoin olen saanut paljon uusia ystäviä =)
6. Kerron heti kaikille uusille ihmisille joihin tutustun ja kaikki sukulaiset ovat tietoisia.
7. stressi. ei ole mitään sairauksia tullut. Ei mitään pelkoja. Eikä mitään tapoja, paitsi jos se lasketaan että joka aamu täytyy muistaa ottaa lääke =)
8. Olen todella positiivisin mielin tulevaisuuden suhteen. Nyt on ollut noin puolivuotta ihan normaalia ja uskon ettei minun enään tarvitse kärsiä paniikkihäiriöstä! - minä.......
pari vuotta sitten,olin yksin kotona.sygäntä pakotti ilmaa en saanut tuntui että kuolisin......olen nainen 43....kävin psykolokilla juttelemassa sain hyvän neuvon anna aikaa itsellesi lääkitys cipramil......sydäntä pakotti vasen käsi puutu kurkkua kuristi.se tapahtui yleensä silloin kun olin yksin....lääke auttoi melkein heti ei enää tuntemuksii musta tullut hieman itsekkäämpi.....sukulaiset tietää lähimmät ystävät myös.....tulevaisuus tuntuu hyvälle tsemppiä sulle........
- molly
1.Eka kohtaus lukiossa kesken tunnin; pyörrytti, happi meinas loppua, kuumotti, sydän tykytti...En tiennyt vielä sillon mikä mua vaivas. Nyt puoli vuotta sitten diagnosoitu paniikkihäiriö.
2.21v. nainen
3.Cipralex 10mg, Rivatril 0,5 tarv. ei terapiaa
4.oireita ei ole ollut lääkityksen aloittamisen jälkeen, vain pieniä lääkkeen sivuvaikutuksia.
5.Opiskelu häiriintyi tosi pahasti, nyt koitan päästä mukaan normaaliopiskelu vauhtiin.Vaikeeta on.Joidenkin ihmisien käytös muuttunut kun olen kertonut.
6.Perhe tietää ja lähimmät kaverit.En vars.häpeä, mut en suoraan kaikille sitä kerro.
7.Kukapa tietää.Yleinen ujous, kiltteys..perimä?
8.Tulevaisuus...toivottavasti pääsen lääkkeistä joskus eroon ja voin elää tasapainoista elämää, mutta pieni pelko kuitenkin kulkee vierellä... - Maza
1. 7-8 vuoden ikäisenä oli kuristustaudin oireita, n.15-vuotiaana alkoi rytmihäiriöt, 21 v rinnan puristus ja hyperventilaatio.
2. 48v, mies
3. Luonnonlääkkeitä (E-EPA, karnosiini)
4. Puutuminen, hengenahdistus, rytmihäiriöt, unihäiriöt, kuoleman pelko
5. Luonnonlääkeiden ansiosta voin elää aika vapaasti. Ennen niitä en uskaltanut mennä elokuviin tms ja kauppareisuilla tuli paha olo, töissä oli kamalaa olla.
6. En kerro muille
7. Sukuvika, traumaattinen lapsuus
8. Olo vaihtelee, nyt menee luonnonlääkeiden avulla hyvin, tauti ei kuitenkaan koskaan kokonaan häviä - GoingCircles
1) Koska sairastuit? Millainen oli ensimmäinen paniikkikohtaus?
En tiedä. Ehkä n. 15 -vuotiaana. Vaikea sanoa milloin oli ensimmäinen kohtaus, koska oikeaa diagnoosia sain odottaa liian kauan.
2) Ikä ja sukupuoli?
19 ja nainen.
3) Lääkitys/ terapia?
Zoloft 75 mg. Jonkinlaista terapiaa n. 1 krt/vko.
4) Oireet?
Pelko. Hengitysvaikeudet, alussa, kun lääkitykseni oli liian pieni, myös kamalia niska/selkä kipuja.
5) Miten vaikuttaa elämääsi? Opiskelu/työ/ihmissuhteet?
Palvelu-ammattiin en voi mennä. Tulee miettineeksi myös, haluanko koskaan tehdä lapsia, jos heistäkin tulee samanlaisia. Joskus kasvoni voivat ikäänkuin olla "vääristyneet" pelosta, jolloin jonkun mielestä vaikutan ylpeän näköiseltä.
6) Oletko ollut avoin kertomaan sairaudestasi muille vai häpeätkö sitä?
Ehkä vähän häpeän. Kun esimerkiksi näen jonkun todella menestyneen (ikäiseni) ihmisen, mietin mikä minussa on oikein vikana ja alkaa tuntua etten ikinä pääse tästä eroon. Sitten ehkä masennun.
7) Osaatko sanoa, mitkä asiat vaikuttivat paniikkihäiriösi puhkeamiseen? Entä onko sinulle tullut paniikkihäiriön myötä joitain sairauksia, pelkoja, tapoja?
Yläaste oli aika kamala...olin tosi arka ja jos jotain uskalsin niin positiivista palautetta ei todellakaan tullut. Sellainen pelko on, että jos tämä menee pahemmaksi.
8) Millä mielellä ajattelet tulevaisuutta? Uskotko, että paniikkihäiriösi saattaa poistua/helpottaa ajan kuluessa?
Elän päivän kerrallaan. Olen huomannut, että minun kohdallani se on ainoa oikea tapa. En tiedä helpottaako...jos ei, elämäni tulee olemaan suhteellisen vaikeaa... - GoingCircles
Voitaisiinko alkaa mailailemaan? Ainakin ymmärrettäis toisiamme...:)
Jos kiinnostaa, ossuni on rosequartz85@hotmail.com - Murunen
1. Se alko pikkuhiljaa. Paheni 16- vuotiaana, kun muutin pois kotoa ja opiskelemaan. Eka "kohtaus" oli varmaankin 15- vuotiaana kun isosisko ruokapöydässä alkoi kertoa jotain noloja seksikokemuksiaan. Minua alkoi ensin nolostuttaa, sitten kädet alkoivat täristä. Lopulta olo kävi sietämättömäksi ja mun piti nousta pöydästä ja juosta omaan huoneeseen. Kaikki naureskeli mulle ja ihmetteli että mikä mulla on. Makasin vaan paikallani, tärisin, haukoin henkeä ja luulin kuolevani. Sen jälkeen kartoin siskoani ja hän varmaan luuli, etten pidä hänestä. Tuskin se sille oli edes tärkee juttu ja tuskin kukaan edes muistaa sitä...
2. 24- vuotta ja nainen.
3. 16- 21- vuotiaana kävin sillointällöin psykologilla ja lääkkeitäkin vetelin pahimmillaan ihan älyttömät määrät. Nyt en käy missään, kun ei ole ilmasta saatavilla, enkä vedä tabujakaan.
4. Käsien ym. jäsenten vapina, heikotus, pyörrytys, ahistus, kuoleman pelko, sydämen tykytys, puhevaikeudet, kurkkua kuivaa, silmissä sumenee, eikä pysty keskittymään mihinkään, joskus ei kuulekkaan mitään. Harvemmin punastelu.
5. En voisi kuvitellakaan itseäni missään palveluammatissa. Ennen vaikeutti tosi paljon elämää, kun ei voinut liikkua missään yksin ja joutu välttelemään tiettyjä ihmisiä. Töitäkään en voinut tehdä (pelkäsin eniten työpaikkaruokailua). Nyt voisin tehdä töitä, mutta niitä ei kovin helposti anneta, kun ihmetellään, että miksi olen ollut niin kauan työttömänä jne.
6. Sanon asiasta aina suurinpiirtein kaikille. Ehkä joillekin työnantajille ja puolitutuille en sano mitään.
7. En pystynyt täyttämään omia vaatimuksiani ja tunsin olevani täysi nolla. Siitä nolla- ajatuksesta varmaan aloin keskittyä liikaa itseeni ja siihen, että koko ajan pitäisi olla skarppina jne. Olen myös varmaan aina ollut liian kiltti ja antanut muille liian helposti periksi. Olen ollut liian raaka itselleni. Seksuaalisista peloista en tiedä. Psykologi yritti kaivaa minusta jotain seksuaalisia traumoja, mutta niitä ei ole.
8. Uskon tulevaisuuteen, koska suurin osa peloistani on jo helpottunut. Olen iloinen jokaisesta pienestäkin saavutuksesta. Esim. silloin kun pääsin eka kertaa metroon niin laitoin innoissani siitä kaikille kavereille tekstarin ja he onnittelivat minua...Ja nykyäänkin, jos olen selvinnyt hyvin jostain pelottavasta tilanteesta niin muistan kehua itseäni vaikka päiväkirjassa. Yritän myös välttää itseni vähättelyä ja sellaista ajattelua että "ei se kuitenkaan tule onnistumaan ja kuitenkin kaikki menee vituiks"...Luulenpa kuitenkin, että tulen aina olemaan vähän ujo, mutta se ei haittaa. Se on osa minua! On eri asia olla ujo, kun pelätä esim. kauppaankin menoa, joten luulen että paremmilla vesillä jo ollaan!
Tsemppiä teille kaikille muillekin. Kyllä me paniikkiset ja ahdistuneet vielä selvitään! - Sleeping Angel
1) Noin kaksi vuotta sitten kesällä. Lopetin pitkään kestäneen puhelun keskellä yötä ja yhtäkkiä maailma alkoi sumeta, huimasi ja pelotti. Luulin kuolevani.
2) Nainen 16.
3) Psykoterapiaan pääsin, JESH! :) Citalopram 20 mg. Lopetan tossa joulun jälkeen, jos kaikki menee hyvin. :)
4) Kohtaukset on aika minimissä. Mutta ahdistus vaivaa sillon tällöin. Jännitystä aika paljon.
5) Opiskelu on ollut koko ajan ihan ok, kunnossa. Kotona en pystynyt olemaan yhdessä vaiheessa minuuttiakaan yksin. Enkä pystynyt menemään ulos tai bussiin tai mihinkään yksin. Ihmissuhteetkin ovat heitelleet. Poikaystäväni pelasti minut tältä. Hän antaa voimia ja rakkautta.
6) Olen avoin ja kerron varmasti jos joku on kiinnostunut. dirtydancing@suomi24.fi
7) Äidin sairaus, äidin mua kohtaan käyttämä henkinen väkivalta. Veljen kuolema. Koulukiusaus.
8) Varmasti uskon. Mä ajon taistella. Haluan lapsia ja haluan ammatin josta olen unelmoinut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399230Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748074Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625850William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542409Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62127Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821769Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201710Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921486Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71458Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401393