Opistotason hyvin menestyvät naiset

mikä asenne! Olisiko niin että kaikki pehmeämmillä arvoilla ladatut akateemiset naiset on jo varattuja ja sinkuiksi ovat päätyneet vain ne naiset jotka ovat aikanaan olleet nirppanokkia ja ovat sitä vieläkin...? Itse suoritan jo toista akateemista tutkintoa enkä kyllä arvosta miehessä titteliä enkä kukkaroa. Kyllä se on tärkein mitä korvien välistä löytyy... Naisen saa hurmattua muullakin kuin ulkoisilla asioilla!!

Itse tosin joudun jonkin verran jääväämään itseäni akateemisena, mutta en koe akateemisia naisia pinnallisiksi. Tietenkin on luonnollista, että kumppania etsitään karkeasti saman tasoisista ehdokkaista, niistä kun ei pulaa ole.

Menestys voi olla yksi miehen mitta, toiselle se on 23,5senttiä jne... Mitään pahaa ei tässä mielestäni pitäisi olla.

Itse tosin joudun jonkin verran jääväämään itseäni akateemisena, mutta en koe akateemisia naisia pinnallisiksi. Tietenkin on luonnollista, että kumppania etsitään karkeasti saman tasoisista ehdokkaista, niistä kun ei pulaa ole.

Menestys voi olla yksi miehen mitta, toiselle se on 23,5senttiä jne... Mitään pahaa ei tässä mielestäni pitäisi olla.

En ainakaan itse haluaisi ei-akateemista miestä, sillä kova alemmuuskompleksi siinä vain on edessä.

Nimimerkki "Been there, done that"

niin se on kirjoitti:

En ainakaan itse haluaisi ei-akateemista miestä, sillä kova alemmuuskompleksi siinä vain on edessä.

Nimimerkki "Been there, done that"

Hyvä että joku nainen myöntää asian suoraan, eikä kiertele. Tuon totuuden olen itekin huomannut ja se on nimenomaan niin että naiselle ei kelpaa muu kuin akateeminen. Minun itsetuntoni kestää akateemisen naisen, koska teen ihan samaa työtä mitä moni akateeminenkin.

Turhaa ajan tuhlausta noihin akateemisiin sekaantua kun pitää olla itsekkin akateeminen että kelpaa.

Jaahas, eipä näköjään tullut kunnolla viestiäni luettua. Jos tässä jotain oion, niin ymmärtänet senkin omalla tavallasi. Niitä nirppanokkaisia pilkunviilaajia ovat juuri ne akateemiset naiset, jotka tuntuu pitävän itseään muita parempina. Tiedän aika hyvin mitä sihteerit tekee, onhan niitä tässäkin firmassa ja tuon ammattikunnan otin vain esimerkiksi. Onko sinulla jotenkin huono itsetunto valitsemasi ammatin vuoksi, kun noin suutuit?

Minulle on todellinen ihmetyksen aihe mihin ovat opistotasoiset, vaikkapa teknisellä tai kaupallisella alalla työskentelevät naiset netistä kadonneet? Haen vain suunnilleen itseni kaltaista naista, joka on jonkin verran panostanut uraansa ja opintoihinsa, oli hän sitten akateeminen tai ei. Mutta kun akateemisille kelpaa kuitenkin vain akateeminen, niin en jaksa heihin aikaani enää haaskata. Kai minullakin voi olla jotain vaatimuksia, kun kerran akateemisille naisille ei kelpaa kuin akateeminen mies.

..ammatti. Juuri te amk-laiset kuvittelelette olevanne niin korkeakoulua, että, mutta todellisuudessa olette samanlaisia amiksia kuin ennenkin, nimi vaan vaihtunut. Siivojatkin käyvät nykyisin amk:n :D

ei ole sinänsä välimaastoa.
sairaanhoitajien koulutus on varmasti vaativampaakin kuin inssien mikä melko varmasti olet.
olisit sielt¨ä tekustas napannut jonkun inssitytön jos se sun elämäs valo olis!

saman arvoiset koulut kirjoitti:

ei ole sinänsä välimaastoa.
sairaanhoitajien koulutus on varmasti vaativampaakin kuin inssien mikä melko varmasti olet.
olisit sielt¨ä tekustas napannut jonkun inssitytön jos se sun elämäs valo olis!

Lue lisää

koulutus ole vaativampaa kuin toisen ihmisen pukemisen opettelu tai "turhan päiväisen alentuvan puheen" harjoittelu nukkepotilaalle.

Mitä sairaanhoitajan työ on - lääkkeiden antoa ja potilaiden hoitoa, jota tekee hyvällä tuloksella useimmat äiditkin vieläpä ilman koulutusta.

Tane kirjoitti:

koulutus ole vaativampaa kuin toisen ihmisen pukemisen opettelu tai "turhan päiväisen alentuvan puheen" harjoittelu nukkepotilaalle.

Mitä sairaanhoitajan työ on - lääkkeiden antoa ja potilaiden hoitoa, jota tekee hyvällä tuloksella useimmat äiditkin vieläpä ilman koulutusta.

Lue lisää

Olet tainnut sekoittaa sairaanhoitajan perhepäivähoitajaan... :D

Tane kirjoitti:

koulutus ole vaativampaa kuin toisen ihmisen pukemisen opettelu tai "turhan päiväisen alentuvan puheen" harjoittelu nukkepotilaalle.

Mitä sairaanhoitajan työ on - lääkkeiden antoa ja potilaiden hoitoa, jota tekee hyvällä tuloksella useimmat äiditkin vieläpä ilman koulutusta.

Lue lisää

tekee rutiinitöitä ei mitään luovuutta vaativaa, pyöritetään jotain nappuloita että tehtaasta tulee tavaraa, vaativaa todella.

mitäs sairaanhoitaja tekee pelastaa ihmishenkiä.

inssipoju luulet olevasi jotain mutta mistään et oikeasti mitään tiedä!

Tane kirjoitti:

koulutus ole vaativampaa kuin toisen ihmisen pukemisen opettelu tai "turhan päiväisen alentuvan puheen" harjoittelu nukkepotilaalle.

Mitä sairaanhoitajan työ on - lääkkeiden antoa ja potilaiden hoitoa, jota tekee hyvällä tuloksella useimmat äiditkin vieläpä ilman koulutusta.

Lue lisää

että joudut joskus sairaalaan. Oppisit arvostamaan varmasti. Sairaanhoitajan työ ei todellakaan ole pelkkää lääkkeiden jakamista ja ihmisten pukemista. Työ on erittäin vastuullista, vaatii laajaa tietämystä ja jatkuvaa kouluttautumista. Uskomatonta, että joku voi olla noin tietämätön asiasta!

Tane kirjoitti:

koulutus ole vaativampaa kuin toisen ihmisen pukemisen opettelu tai "turhan päiväisen alentuvan puheen" harjoittelu nukkepotilaalle.

Mitä sairaanhoitajan työ on - lääkkeiden antoa ja potilaiden hoitoa, jota tekee hyvällä tuloksella useimmat äiditkin vieläpä ilman koulutusta.

Lue lisää

sairastuppa ite vakavasti tai joku läheisesi (jos sinulla edes sellaisia on) niin osaat arvostaa sairaanhoitajan koulutusta ja työtä!

Minä olen syvästi ja vahvasti akateeminen ja vielä nainenkin!

Kaisa-Lotta kirjoitti:

Minä olen syvästi ja vahvasti akateeminen ja vielä nainenkin!

Akateemisuudestani huolimatta aion nyt leikkiä taikauskoista, koska siihen tarjoutui sopiva tilaisuus ja tilaisuus tekee varkaan. Sitä paitsi taikauskoisuus kenties antaa minusta hömpemmän ja siten houkuttelevamman kuvan. *ihmettelee, ketä varten*. Huomasin nimittäin, että edeltävä viestini oli ketjun kolmastoista vastaus. *huudahtaa kevytmielisen kauhistuneena*

No juu. Hauskaa viikonloppua!

Kaisa-Lotta kirjoitti:

Minä olen syvästi ja vahvasti akateeminen ja vielä nainenkin!

..me törmättiin taas :). No, kai se on uskottava, että olemme hyvinkin samanlaisia, joten otan sitten sinut.

Kirjoittelin tuonne aiemmin nimimerkillä "Komea Mies ;)"

Akateeminen mies kirjoitti:

..me törmättiin taas :). No, kai se on uskottava, että olemme hyvinkin samanlaisia, joten otan sitten sinut.

Kirjoittelin tuonne aiemmin nimimerkillä "Komea Mies ;)"

Lue lisää

Pitäiskö kiittää? =D

Kaisa-Lotta kirjoitti:

Pitäiskö kiittää? =D

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tämä on mahtava homma!

Ajattelepa yhteistä tulevaisuuttamme: kaksi akateemista komeaa/kaunista ihmistä nauttivat toinen toisistaan ja ovat onnellisia :D

Akateeminen mies kirjoitti:

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tämä on mahtava homma!

Ajattelepa yhteistä tulevaisuuttamme: kaksi akateemista komeaa/kaunista ihmistä nauttivat toinen toisistaan ja ovat onnellisia :D

Lue lisää

lähteä juuri, mutta jätän kysymyksen ilmaan: pitäisiköhän meidän tehdä lapsia? Elintaso vois kärsiä, mutta ne geenit...

Kaisa-Lotta kirjoitti:

lähteä juuri, mutta jätän kysymyksen ilmaan: pitäisiköhän meidän tehdä lapsia? Elintaso vois kärsiä, mutta ne geenit...

Siis lapset ehdottomasti pitää olla. Mielestäni ihmisen yksi tärkeimmistä tehtävistä on välittää geenit jälkipolville. Ja jos geenit ovat hyvää alkuperää, kuten tässä tapauksessa ilmeisesti on, niin siinähän vain tekee palveluksen ihmisen evoluutiolle, kun hyvät ominaisuudet jäävät tänne jatkamaan.

Elintasosta on siis turha huolehtia.. varsinkaan kahden akateemisen ihmisen.

Mutta tsekkaan tämän viestiketjun huomenissa!

Akateeminen mies kirjoitti:

Siis lapset ehdottomasti pitää olla. Mielestäni ihmisen yksi tärkeimmistä tehtävistä on välittää geenit jälkipolville. Ja jos geenit ovat hyvää alkuperää, kuten tässä tapauksessa ilmeisesti on, niin siinähän vain tekee palveluksen ihmisen evoluutiolle, kun hyvät ominaisuudet jäävät tänne jatkamaan.

Elintasosta on siis turha huolehtia.. varsinkaan kahden akateemisen ihmisen.

Mutta tsekkaan tämän viestiketjun huomenissa!

Lue lisää

on mahdollista, että jompikumpi meistä haluaisi jäädä kotiin, jos saisimme lapsia. Minä oikeastaan pitäisin sitä hyvänä asiana, että lapset hoidetaan kotona, mikäli mahdollista - elintason laskemisen kustannuksellakin. Miten sinä suhtautuisit siihen?

Luettuani tämän päivän Hesarissa olevan arvion Juha Siltalan kirjasta "Työelämän huonontumisen lyhyt historia" aloin entistä vankemmin ajatella, että lapset, mikäli niitä siis on, pitäisi kasvattaa lähellä ja hellästi, että he oppisivat rakastamaan ja kunnioittamaan kaikkea elämää. Muuten he eivät jaksa, ja muuten tämä maailma ei jaksa. Huomaan yhtäkkiä ajattelevani vakavia! Johtuu tuosta kirjoituksesta.

Kevennettäköön: aina on mahdollista, että minä vaan tykkäisinkin olla kotona, ja nokkelana ihmisenä keksin näennäisen syvällisiä perusteita preferensseilleni.

Hilpeää lauantaita!

Kaisa-Lotta kirjoitti:

on mahdollista, että jompikumpi meistä haluaisi jäädä kotiin, jos saisimme lapsia. Minä oikeastaan pitäisin sitä hyvänä asiana, että lapset hoidetaan kotona, mikäli mahdollista - elintason laskemisen kustannuksellakin. Miten sinä suhtautuisit siihen?

Luettuani tämän päivän Hesarissa olevan arvion Juha Siltalan kirjasta "Työelämän huonontumisen lyhyt historia" aloin entistä vankemmin ajatella, että lapset, mikäli niitä siis on, pitäisi kasvattaa lähellä ja hellästi, että he oppisivat rakastamaan ja kunnioittamaan kaikkea elämää. Muuten he eivät jaksa, ja muuten tämä maailma ei jaksa. Huomaan yhtäkkiä ajattelevani vakavia! Johtuu tuosta kirjoituksesta.

Kevennettäköön: aina on mahdollista, että minä vaan tykkäisinkin olla kotona, ja nokkelana ihmisenä keksin näennäisen syvällisiä perusteita preferensseilleni.

Hilpeää lauantaita!

Lue lisää

..haluaisin jäädä kotiin hoitamaan lapsia, vaikka oma hommansa siinäkin varmasti on.

Katsoin muuten tuon Juha Siltalan haastattelun tällä viikolla tv:stä. Siinä käsiteltiin myös tuota samaa aihetta. Ihmettelen samoin kuin Siltala siinä, että miksi emme ota hyötykäyttöön teknologiaa? Senhän pitäisi helpottaa elämistämme, joten työajan pitäisi olla lyhyempi, kun laitteet hoitaa hommat mutta ei.. entistä pitempiä päiviä pusketaan.

Mitenkähän elintasomme käy, jos molemmat jäämme hoitamaan lapsia kotiin?

Akateeminen mies kirjoitti:

..haluaisin jäädä kotiin hoitamaan lapsia, vaikka oma hommansa siinäkin varmasti on.

Katsoin muuten tuon Juha Siltalan haastattelun tällä viikolla tv:stä. Siinä käsiteltiin myös tuota samaa aihetta. Ihmettelen samoin kuin Siltala siinä, että miksi emme ota hyötykäyttöön teknologiaa? Senhän pitäisi helpottaa elämistämme, joten työajan pitäisi olla lyhyempi, kun laitteet hoitaa hommat mutta ei.. entistä pitempiä päiviä pusketaan.

Mitenkähän elintasomme käy, jos molemmat jäämme hoitamaan lapsia kotiin?

Lue lisää

Minulla on kaksi mahdollista ratkaisua tilanteeseen, jossa kumpikin haluamme jäädä kotiin lasten kanssa. Esitän ne kummatkin; itse pidän parempana vaihtoehtoa (b):

(a) Pisteytämme palkan, työsuhteen keston/vakinaisuuden ja halumme jäädä kotiin. Palkka ja työasuhteen kesto pisteytetään siten, että korkeammasta palkasta ja pitemmästä työsuhteesta saa matalammat pisteet. Sitten laskemme halu- ja kesto- ja palkkapisteiden keskiarvon: korkeamman pistemäärän saanut jää kotiin. Koska olen humanisti, tämä saattaisi olla minulle edullinen vaihtoehto. En kuitenkaan pidä sitä parhaana, koska tiedän, miten voimme kumpikin jäädä kotiin elitasomme kärsimättä:

(b) Koska olemme kaunis ja akateemisen älykäs pari, teemme itsemme mediassa tykö oman elämämme sankareina; tuotteistamme elämäntapamme ja myymme medialle kauniiden ja oppineiden ihmisten vaihtoehtoisen, mutta menestyksekkään elämäntavan. Lanseerattuamme itsemme voimme osallistua myös keskusteluohjelmiin ja kirjoittaa kolumneja kotoa käsin. Toisin sanoen ryhdymme elämään median kustannuksella.

(Kun lapsemme ovat riittävän vanhoja, olemme oletettavasti taanneet itsellemme jo poliittisenkin uran, jolloin voimme uudelleen neuvotella siitä, kumpi asettuu ehdokkaksi ja kumpi tukijaksi. Tai ehkä voisimme asettua yhdessä ehdokkaiksi. Noh, tämä mennee jo turhan pitkälle tulevaisuuteen.)

En siis oikeastaan näe mitään ongelmaa siinä, että olisimme kumpikin kotona. Suloisempi siellä kaksin on olla.

***

Käsittääkseni Siltala kritisoi myös sitä, että vaikka tuotamme enemmän ja tehokkaammin nykyisin, tuotosta hyötyvät yhä harvemmat. Osa ihmisistä on työttömiä ja vähävaraisia, osa raataa ylipitkää päivää keskinkertaisella palkalla ja pienen pieni, taloutta pyörittävä osa korjaa potin. Koska tuotta jakautuu yhä harvemmille kilpailu kovenee ja pelko kasvaa, mikä entisestään lisää niiden työtaakka, joilla vielä on töitä. Suuri ongelma lienee solidaarisuuden puute, mikä tilanteesta seuraa. Työkaveri muuttuu kilpailijaksi, jonka tulospisteet on ylitettävä ehdoilla millä hyvänsä, koska hollilla ovat joko sinun tai hänen työpaikkansa. Pitää varmaan lukea se tutkimus. Positiivista siinä on Siltalan johtopäätös: nykyinen meno ei voi jatkua, koska ihmisillä ei riitä paukut. Saapi nähdä.

Kaisa-Lotta kirjoitti:

Minulla on kaksi mahdollista ratkaisua tilanteeseen, jossa kumpikin haluamme jäädä kotiin lasten kanssa. Esitän ne kummatkin; itse pidän parempana vaihtoehtoa (b):

(a) Pisteytämme palkan, työsuhteen keston/vakinaisuuden ja halumme jäädä kotiin. Palkka ja työasuhteen kesto pisteytetään siten, että korkeammasta palkasta ja pitemmästä työsuhteesta saa matalammat pisteet. Sitten laskemme halu- ja kesto- ja palkkapisteiden keskiarvon: korkeamman pistemäärän saanut jää kotiin. Koska olen humanisti, tämä saattaisi olla minulle edullinen vaihtoehto. En kuitenkaan pidä sitä parhaana, koska tiedän, miten voimme kumpikin jäädä kotiin elitasomme kärsimättä:

(b) Koska olemme kaunis ja akateemisen älykäs pari, teemme itsemme mediassa tykö oman elämämme sankareina; tuotteistamme elämäntapamme ja myymme medialle kauniiden ja oppineiden ihmisten vaihtoehtoisen, mutta menestyksekkään elämäntavan. Lanseerattuamme itsemme voimme osallistua myös keskusteluohjelmiin ja kirjoittaa kolumneja kotoa käsin. Toisin sanoen ryhdymme elämään median kustannuksella.

(Kun lapsemme ovat riittävän vanhoja, olemme oletettavasti taanneet itsellemme jo poliittisenkin uran, jolloin voimme uudelleen neuvotella siitä, kumpi asettuu ehdokkaksi ja kumpi tukijaksi. Tai ehkä voisimme asettua yhdessä ehdokkaiksi. Noh, tämä mennee jo turhan pitkälle tulevaisuuteen.)

En siis oikeastaan näe mitään ongelmaa siinä, että olisimme kumpikin kotona. Suloisempi siellä kaksin on olla.

***

Käsittääkseni Siltala kritisoi myös sitä, että vaikka tuotamme enemmän ja tehokkaammin nykyisin, tuotosta hyötyvät yhä harvemmat. Osa ihmisistä on työttömiä ja vähävaraisia, osa raataa ylipitkää päivää keskinkertaisella palkalla ja pienen pieni, taloutta pyörittävä osa korjaa potin. Koska tuotta jakautuu yhä harvemmille kilpailu kovenee ja pelko kasvaa, mikä entisestään lisää niiden työtaakka, joilla vielä on töitä. Suuri ongelma lienee solidaarisuuden puute, mikä tilanteesta seuraa. Työkaveri muuttuu kilpailijaksi, jonka tulospisteet on ylitettävä ehdoilla millä hyvänsä, koska hollilla ovat joko sinun tai hänen työpaikkansa. Pitää varmaan lukea se tutkimus. Positiivista siinä on Siltalan johtopäätös: nykyinen meno ei voi jatkua, koska ihmisillä ei riitä paukut. Saapi nähdä.

Lue lisää

Ensinnäkin pidän loogisesta päättelykyvystäsi. Tämän näkee kohdasta (a) ..siis noinhan se menee. Enemmän tienaava saa vähemmän pisteitä, koska hänen on järkevämpää jatkaa töissä perheen saadessa isompaa tuloa. (Mikäli rahaa arvostetaan enemmän kuin jotain muuta arvoa)

(b) Media saattaa olla arvaamaton ja raadollinen. Tämä johtunee siitä, että uutiset, joissa on tapahtunut jotain pahaa, myyvät paremmin kuin uutiset, joissa on tapahtunut hyvää. Toki emme varmaankaan tähtää iltalehden etusivun lööppeihin. Paitsi esim. Jari Sarasvuo esiintyy menestyneenä, eikä hänestä mitään lööppejä ole juurikaan näkynyt.

Minkä tahansa mediasektorin valitsemmekin niin julkisuudesta on iso plussa poliittiselle uralle ponnistettaessa.

Kieltämättä nykyaikana on aistittavissa ristiriita tavallaan niiden kahden välillä, että valitsee suloisen elämän kotona tai sitten kyräilevän hektisen elämän työpaikalla, jossa sivussa lapsetkin jäävät vaille huomiota.

Itse valitsisin tuon suloisen elämän, sillä elintasosta ei välttämättä tarvitse tinkiä, koska se saattaa jopa olla korkeampi kuin mitä olisi kuvitellutkaan. Johtuen siitä, että arvostaa sitä että on hyvä olla.

Akateeminen mies kirjoitti:

Ensinnäkin pidän loogisesta päättelykyvystäsi. Tämän näkee kohdasta (a) ..siis noinhan se menee. Enemmän tienaava saa vähemmän pisteitä, koska hänen on järkevämpää jatkaa töissä perheen saadessa isompaa tuloa. (Mikäli rahaa arvostetaan enemmän kuin jotain muuta arvoa)

(b) Media saattaa olla arvaamaton ja raadollinen. Tämä johtunee siitä, että uutiset, joissa on tapahtunut jotain pahaa, myyvät paremmin kuin uutiset, joissa on tapahtunut hyvää. Toki emme varmaankaan tähtää iltalehden etusivun lööppeihin. Paitsi esim. Jari Sarasvuo esiintyy menestyneenä, eikä hänestä mitään lööppejä ole juurikaan näkynyt.

Minkä tahansa mediasektorin valitsemmekin niin julkisuudesta on iso plussa poliittiselle uralle ponnistettaessa.

Kieltämättä nykyaikana on aistittavissa ristiriita tavallaan niiden kahden välillä, että valitsee suloisen elämän kotona tai sitten kyräilevän hektisen elämän työpaikalla, jossa sivussa lapsetkin jäävät vaille huomiota.

Itse valitsisin tuon suloisen elämän, sillä elintasosta ei välttämättä tarvitse tinkiä, koska se saattaa jopa olla korkeampi kuin mitä olisi kuvitellutkaan. Johtuen siitä, että arvostaa sitä että on hyvä olla.

Lue lisää

Jäämme siis kumpikin kotiin. Hyvä.

Median kanssa pitää todellakin olla varovainen. Ajattelin itse lähinnä naistenlehtiä ja elämäntapalehtiä (Anna, Me Naiset, Gloria, Avotakka, Kodin Kuvalehti, Miesten Gloria). Suloista, liikunnallista elämäämme voimme myydä Fitness-lehdessä, ja akateemista, tietoisen vaihtoehtoista ja kantaaottavaa elämäntapaamme Suomen Kuvalehdessä.

Vaikka onnettomuudet lööpeistä päätellen myyvät iltapäivälehtiä, niin positiivisuuskin myy, vaikkei välttämättä Iltistä (esim. Marco Bjurström). Luulen, että ihmisillä voisi olla suorastaan tarve sellaisille suloisen elämän, lohdun ja toivon airueille, jollaisiksi nyt ryhdymme.

Periaatteena voisi olla, että ei iltapäivälehtiä. Muina periaatteina voisi pitää sellaista, että ei lasten kasvokuvia lehtiin eikä parisuhdeongelmia julkisuuteen. (Realistina tiedän, että niitäkin tulee.)

Voisimme myös kotoa käsin pitää omaa "Suloinen elämä" -nimistä nettisaittia, mainostajien sponsoroimana tietenkin. Ja jossain vaiheessa voimme kirjoittaa elämäntapaoppaan tai perhesuhdekirjan "Suloinen elämä".

Pari asiaa vielä pitäisi ratkaista: pitääkö perheellä olla sama nimi ja kastetaanko lapset kirkossa?

Johtuneeko lyhyeksi jääneestä lomasta vai mistä, mutta olen itse viime aikoina rankahkosti kyseenalaistanut työn mielekkyyden. Tyhmää, koska periaatteessa pidän työskentelystä. Nykymenossa työn ilo ja tarkoitus vaan tahtoo hukkua turhanpäiväisiin kiireisiin ja paineisiin. Ja tuntuu, että ei jää riittävästi henkistä tilaa pohtia niitä näitä ja vähän hullujakin. Niitä pitäisi kuitenkin ehtiä ja jaksaa pohtia; oman työnsäkin ymmärtää paremmin, jos ymmärtää maailmaa, jossa sitä tekee. No, tuloksena on se, että haaveeni tällä hetkellä on keittää hilloa!

Kaisa-Lotta kirjoitti:

Jäämme siis kumpikin kotiin. Hyvä.

Median kanssa pitää todellakin olla varovainen. Ajattelin itse lähinnä naistenlehtiä ja elämäntapalehtiä (Anna, Me Naiset, Gloria, Avotakka, Kodin Kuvalehti, Miesten Gloria). Suloista, liikunnallista elämäämme voimme myydä Fitness-lehdessä, ja akateemista, tietoisen vaihtoehtoista ja kantaaottavaa elämäntapaamme Suomen Kuvalehdessä.

Vaikka onnettomuudet lööpeistä päätellen myyvät iltapäivälehtiä, niin positiivisuuskin myy, vaikkei välttämättä Iltistä (esim. Marco Bjurström). Luulen, että ihmisillä voisi olla suorastaan tarve sellaisille suloisen elämän, lohdun ja toivon airueille, jollaisiksi nyt ryhdymme.

Periaatteena voisi olla, että ei iltapäivälehtiä. Muina periaatteina voisi pitää sellaista, että ei lasten kasvokuvia lehtiin eikä parisuhdeongelmia julkisuuteen. (Realistina tiedän, että niitäkin tulee.)

Voisimme myös kotoa käsin pitää omaa "Suloinen elämä" -nimistä nettisaittia, mainostajien sponsoroimana tietenkin. Ja jossain vaiheessa voimme kirjoittaa elämäntapaoppaan tai perhesuhdekirjan "Suloinen elämä".

Pari asiaa vielä pitäisi ratkaista: pitääkö perheellä olla sama nimi ja kastetaanko lapset kirkossa?

Johtuneeko lyhyeksi jääneestä lomasta vai mistä, mutta olen itse viime aikoina rankahkosti kyseenalaistanut työn mielekkyyden. Tyhmää, koska periaatteessa pidän työskentelystä. Nykymenossa työn ilo ja tarkoitus vaan tahtoo hukkua turhanpäiväisiin kiireisiin ja paineisiin. Ja tuntuu, että ei jää riittävästi henkistä tilaa pohtia niitä näitä ja vähän hullujakin. Niitä pitäisi kuitenkin ehtiä ja jaksaa pohtia; oman työnsäkin ymmärtää paremmin, jos ymmärtää maailmaa, jossa sitä tekee. No, tuloksena on se, että haaveeni tällä hetkellä on keittää hilloa!

Lue lisää

Kukapa haluasi kieltää onnellisen elämän, ei kukaan. Mutta aina vain harvemmin sitä nykyään tapaa. Me kertoisimme ihmisille, miten se tapahtuu ja mitä siihen tarvitaan.. ikään kuin tämän uuden ajattelun lähettiläät. Ihmiset ovat kyllästyneet teknologiaan ja päämärättömään kehitykseen, he haluavat kehitystä siinä, miten elämästä saadaan mahdollisimman hyvä.

Toki elämään kuuluu parisuhdeongelmat mutta hetkellinen paha olo ei tee koko suhteesta onnetonta.

Perheen nimessä olen saman nimen kannalla. Tosin sen suurempaa vakaumusta ei tämän asian suhteen ole.

Kastamisesta kirkossa ole sikäli lasten puolella niin, että ihminen pienenä vauvana ei voi tietää haluaako kyseiseen järjestelmään vai ei. Mielestäni ihminen tulisi liittyä siihen uskontokuntaan, mihin kokee haluavansa, vasta aikuisena.

Ai että, näin syksyisin olisi mahtavaa, kun jo taloon sisään astuessa kantautuisi suloinen vastakeitetyn hillon tuoksu, jota lapset posket punaisena ahmivat.

Akateeminen mies kirjoitti:

Kukapa haluasi kieltää onnellisen elämän, ei kukaan. Mutta aina vain harvemmin sitä nykyään tapaa. Me kertoisimme ihmisille, miten se tapahtuu ja mitä siihen tarvitaan.. ikään kuin tämän uuden ajattelun lähettiläät. Ihmiset ovat kyllästyneet teknologiaan ja päämärättömään kehitykseen, he haluavat kehitystä siinä, miten elämästä saadaan mahdollisimman hyvä.

Toki elämään kuuluu parisuhdeongelmat mutta hetkellinen paha olo ei tee koko suhteesta onnetonta.

Perheen nimessä olen saman nimen kannalla. Tosin sen suurempaa vakaumusta ei tämän asian suhteen ole.

Kastamisesta kirkossa ole sikäli lasten puolella niin, että ihminen pienenä vauvana ei voi tietää haluaako kyseiseen järjestelmään vai ei. Mielestäni ihminen tulisi liittyä siihen uskontokuntaan, mihin kokee haluavansa, vasta aikuisena.

Ai että, näin syksyisin olisi mahtavaa, kun jo taloon sisään astuessa kantautuisi suloinen vastakeitetyn hillon tuoksu, jota lapset posket punaisena ahmivat.

Lue lisää

Mä tajusin juuri, että me ollaan tehty vähän tyhmästi, kun ollaan paljastettu hieno konseptimme julkisesti ennen sen täytäntöönpanoa. Vaikka luulen kyllä, että meidän valovoimamme päihittää mennen tullen mahdolliset plagiaattikilpailijat.

Lapsen kastamisesta kirkkoon olemme samaa mieltä, mistä olen kovin mielissäni. Nimiasia... minustakin on mukavaa, jos perheellä on yhteinen nimi. En ole aivan varma, olisinko valmis luopumaan omastani, mutta ei minulla mitään kauhean jyrkkää kantaa tähän ole. Voisimme myös keksiä ihan uuden, oman nimen.

Yhdessä asiassa olen ehdoton: lasten ei 364 päivänä vuodessa pidä syödä vatsan täydeltä hilloa ennen kuin he ovat syöneet oikeaa ruokaa. Mutta yksi päivä vuodesta on hillopäivä, jolloin he saadat syödä pelkkää hilloa vaikka aamiaiseksi, jos niin tahtovat.

Seuraavaksi pitää varmaan opetella se hillonkeitto :)

Kaisa-Lotta kirjoitti:

Mä tajusin juuri, että me ollaan tehty vähän tyhmästi, kun ollaan paljastettu hieno konseptimme julkisesti ennen sen täytäntöönpanoa. Vaikka luulen kyllä, että meidän valovoimamme päihittää mennen tullen mahdolliset plagiaattikilpailijat.

Lapsen kastamisesta kirkkoon olemme samaa mieltä, mistä olen kovin mielissäni. Nimiasia... minustakin on mukavaa, jos perheellä on yhteinen nimi. En ole aivan varma, olisinko valmis luopumaan omastani, mutta ei minulla mitään kauhean jyrkkää kantaa tähän ole. Voisimme myös keksiä ihan uuden, oman nimen.

Yhdessä asiassa olen ehdoton: lasten ei 364 päivänä vuodessa pidä syödä vatsan täydeltä hilloa ennen kuin he ovat syöneet oikeaa ruokaa. Mutta yksi päivä vuodesta on hillopäivä, jolloin he saadat syödä pelkkää hilloa vaikka aamiaiseksi, jos niin tahtovat.

Seuraavaksi pitää varmaan opetella se hillonkeitto :)

Lue lisää

Periaatteesi lasten ruokkimisesta on järkeenkäypä ja pidetään siitä kiinni. Mutta odotan joka vuosi yhtä innolla lasten kanssa hillopäivää, sillä se on iloinen päivä se. :p

Akateeminen mies kirjoitti:

Periaatteesi lasten ruokkimisesta on järkeenkäypä ja pidetään siitä kiinni. Mutta odotan joka vuosi yhtä innolla lasten kanssa hillopäivää, sillä se on iloinen päivä se. :p

Lue lisää

voidaan keksiä kaikkea muutakin: tänään ei puhuta vaan pelkästään kosketetaan -päivä (kukin saa omien fiilistensä mukaan viettää, milloin huvittaa), ihanimmat vaatteet -päivä, tanssipäivä, siivouspäivä (:D), kakunkoristelukilpailupäivä, maalauspäivä, kaikkien syntymäpäivät, puutarhan kätketyt aarteet -päivä, vesieläinpäivä, ...

...ja nyt alkaa leffa.

Kaunista yötä!

Kaisa-Lotta kirjoitti:

voidaan keksiä kaikkea muutakin: tänään ei puhuta vaan pelkästään kosketetaan -päivä (kukin saa omien fiilistensä mukaan viettää, milloin huvittaa), ihanimmat vaatteet -päivä, tanssipäivä, siivouspäivä (:D), kakunkoristelukilpailupäivä, maalauspäivä, kaikkien syntymäpäivät, puutarhan kätketyt aarteet -päivä, vesieläinpäivä, ...

...ja nyt alkaa leffa.

Kaunista yötä!

Lue lisää

ja ratsastamme yhdessä kohti punertavaa auringolaskua.

Hyviä unia!

Kaisa-Lotta kirjoitti:

voidaan keksiä kaikkea muutakin: tänään ei puhuta vaan pelkästään kosketetaan -päivä (kukin saa omien fiilistensä mukaan viettää, milloin huvittaa), ihanimmat vaatteet -päivä, tanssipäivä, siivouspäivä (:D), kakunkoristelukilpailupäivä, maalauspäivä, kaikkien syntymäpäivät, puutarhan kätketyt aarteet -päivä, vesieläinpäivä, ...

...ja nyt alkaa leffa.

Kaunista yötä!

Lue lisää

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

Toivottavasti et säiky omistusmuotoa, jota käytin. Käytin sitä silkan metaforisesti. Olen ehdottoman uskollisen parisuhteen kannalla; en kuitenkaan ole omistushaluinen, vaan minusta ihmisilla pitää olla omaa tilansa, oma yksityisyytensä, myös omat salaisuutensa.

En suinkaan ole hyljännyt sinua tai suloista tulevaisuuttamme, olen vain kovin kovin kiireinen juuri nyt. Ajatus ihanasta tulevasta tuo toivoa ja iloa tähän konreettisten esineiden ja Akateemisten Papereiden kaaokseen, jonka keskellä parhaillani olen, ja joihin yritän luoda järjestystä. Samalla suunnittelen tulevaa.

Palaan kaaoksen keskeltä huomenna illalla.

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

..on puoliksi tehty, hiljaa hyvä tulee ja tärkeimmät asiat ensin.

Eli suunnitelmat ja paperit iskuun ennen lähtölaukausta!

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

Miten olisi, jos menisimme naimisiin vuoden päästä syksyllä? Itse en välttämättä halua perinteisiä häärituaaleja; minusta olisi hienoa, jos voisimme tehdä kodin valmiiksi ja kutsua sine tuomarin/papin vihkimään meidät vailla yleisöä. Minä en ymmärrä, miksi uskollisuus ja sitoutuminen pitäisi julistaa kaiken kansan edessä, kyse on meidän kahden välisestä asiasta. Etenkin, koska vaikka avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio, en suostu näkemään sitä yhteiskunnan perustavana instituutiona.

Olen siis itse agnostikko enkä välttämättä halua mennä vihille papin edessä. Jos sinä kuitenkin olet tässä asiassa vakaumuksellinen, voin joustaa. Voin hyvin joustaa myös hääjärjestelyissä, jos haluaisitkin kirkkohäät. Yhdessä asiassa olen kuitenkin ehdoton: jos menemme kirkossa naimisiin, kukaan ei saata minua alttarille, vaan kävelen sinne aivan yksin, vapaana ihmisenä.

Vaikka vihkimisemme tapahtuisikin hiljaa, haluaisin joka tapauksessa järjestää juhlat ystävillemme: hyvää ruokaa, puheita(!), ex tempore esityksiä, musiikkia ja tanssia, värivaloja, riemua, lämpöä, arvoituksia, aarteita. Juhlat voidaan pitää joskus vähän vihkimisen jälkeen, kuitenkin syksyllä. Voisimme myös ottaa tavaksi kutsua rakkaat ihmiset kerran kuussa syömään, juomaan, juttelemaan, inspiroitumaan ja nauttimaan toistensa seurasta.

Mitä mieltä olet näistä aatoksista?

Pitäisikö meidän muuttaa omakotitaloon (puutarha) vai kävisikö kaupunkiasunto, jossa olisi iso parveke? Itse haluasin puutarhan, mutta sitten en taas tiedä. Haluaisin myös asua meren läheisyydessä...

Pyykkitupa kutsuu!

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

Ehdottomasti omakotitalo, jossa puutarha. Pidän puutarhan hoidosta ja siellä oleskelusta. Kerrostaloon en suostu.

Talon sijainti meren läheisyydessä on plussaa. Puutarhan kasvitkin menestyvät paremmin, koska meri tasoittaa lämpötilan vaihteluita. Sijainti kaupungissa tai sen läheisyydessä olisi hyvä palvelujen vuoksi.

Itse ole myös agnostikko joten sen puoleen ei vakaumusta ole. Varmasti kaksi ihmistä tietävät haluavatko toisensa, joten perinteiset rituaalit eivät asiaa muuksi muuta. Tosin, jos jotain rituaaleja järjestämme, niin minulla olisi auto, joka sopisi todella hyvin hääautoksi. Ja olenkin unelmoinut, että sitä voisi tähän tehtävään käyttää.

Ja kun puhuit "vapaasta ihmisestä" niin haluasin laajentaa sen koko suhteen ajaksi. Niin että olisit aina vapaa ajattelemaan niin kuin ajattelet, muuttamaan ajattelutapaasi niin kuin oikeaksi katsot, tekemää ratkaisuja kulloinkin siihen suuntaan mihin oma järkesi näyttää. En halua/enkä voisi milloinkaan kahlita ketään. Toki parisuhteeseen kuuluu tietyt pelisäännöt mutta luulen, että olemme suhteessa siksi että saamme siitä jotain enemmän kuin erillään ollessa.

Joten ensi syksynä sitten!

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

Nyt mulle tuli vähän paha mieli tuosta viestiketjun alimmaisesta viestistä: on kovin kummallinen se tarve, mikä joillakin ihmisillä on uskoa omiin kuvitelmiinsa toisten elämästä ja sitten kommentoida omia uskomuksiaan.

Mutta yö olkoon meille lempeä!

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

välillä julkisuus lyö kasvoille.

Mutta unelmiemme ja haaveidemme siltaa se ei voi murtaa sillä sitä ei ole tehty kivestä eikä tiilestä.. vaan ihmisen tahdosta!

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

hyvää harjoitusta tulevan varalle. Sinulla on suloinen ja vankka olkapää!

Taas on kovin, kovin kiire. Silti muistin tulla ajatelleeksi, että kaikkea ei pidä suunnitella, muuten emme avarru ja opi. Sitä paitsi jos elämä on pelkkää toteutusta, intuitio surkastuu.

Edeltävistä sanoistani huolimatta paljastan nyt, että pidän nimistä Ilona, Kivi ja Pyry.

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

..sillä kiireys tekee tärkeäksi ja tärkeys taasen on miellyttävä olotila.

Elämä siis on jatkuvaa suunnittelemisen ja toteuttamisen vuorottelua. Jos suunnitelmat on tehty kaikki valmiiksi ja jäljelle jää vain toteuttaminen, johtaa tämä toisen osa-alueen surkastumiseen.

Nimet ovat omaperäiset.. hauskat ja omaperäiset.

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

on tuntea itsensä tarpeelliseksi sellaisenaan,ei suorittamiensa tekojen kautta. Ihmiset eivät tule rakastetuiksi teoistaan, vaan siitä, että he ovat mitä ovat. Ihminen palaa loppuun, jos mieltää olemassaolonsa merkitykseksi suorittamiensa toimien määrän ja laadun.

Siltalalaisittain voisi varmaan ajatella, että nykyajan yläluokkaa ovat ne, joilla on varaa sanoa, että aion nyt pitää vapaata, koska olen sen tarpeessa.

Joskus on kiva olla kiireinen, koska niin monet asiat ovat kiinnostavia ja työskentely on mukavaa. Mutta pitää pystyä ymmärtämään, että kaikkeen ei ehdi, vaikka mieli tekisi. Ja pitää pystyä muistamaan, että työ ja kiire ovat mukavia juuri niin kauan, kun ne eivät muodostu oman itsen merkityksen mitaksi.

Muista, suloisista asioista myöhemmin. Sade on lakannut!

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

havaita, että jopa itse Siltalakin rämpii suorittamisen upottavassa suossa. Tällä viikolla (olikohan maanantaina) hän oli jo toistamiseen lyhyen ajan sisään tv:ssä ja katsoin myös tämän haastattelun.

Kun Siltalalta kysyttiin omasta työstään yliopistossa, niin hän hieman ylpeähkösti mainitsi sen olevan raskasta. Ja vähän vastentahtoisesti sanoi että "ehkä pitäsi tyytyä pienempään valtaan ja palkaan".

Tuntuu siis siltä, että nykyajan trendin mukaan raskaampi työ takaa suuremman kunnian. Yläluokka taasen tunnetusti on erittäin kunnianhimoista joten heidän on kohtalokasta ainakaan julkisesti rummuttaa helppouden perään.

Tästä viisastuneena sanommekin, että elämämme on suloista mutta se on kovan työn tulosta!

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

Taidamme olla asioista vähän eri mieltä...

Ei suloinen elämä ole palkkio tai saavutus; se on olotila ja asenne. Luulen, että ihmiset lankeavat liian helposti siihen, että luulevat elävänsä suloista elämää sitten joskus kestettyään ensin hirmuisen määrän työtä ja paineita. Ja turhan moni ei ehdi ikinä suloiseen elämään. Tällainen ajattelu vääristää minusta työn ja elämän. Työn pitäisi olla osa suloista elämää, olipa se sitten mitä työtä tahansa. Ja työ on osa suloista elämää vain, jos se ei nakerra tilaa elämän muilta ulottuvuuksilta.

En nähnyt Siltalan maanantaistakaan haastattelua. Jäin ihmettelemään, miksi tulkitsit hänen olevan ylpeä työnsä raskaudesta? En usko hänen kärsivän suorittamisesta vaan pikemminkin velvollisuudentunnosta: vain todella typerä ihminen ryhtyy akateemiselle uralle, jos haluaa tienata paljon rahaa. Olkoonkin, että professorien palkat ovat hyvät, niin muiden palkat ja apurahat eivät sitten kummoisia olekaan. Professoreiksi päädytään vasta iässä, jossa muissa töissä olisi jo professorin koulutuksella ehtinyt säästää sievoisen summan.

Vallantahtoa hänellä varmaan on jossain mielessä. Tieto on valtaa, mutta tieto on myös velvollisuus. Kun tutkija huomaa tai keksii uusia asioita, hänellä on velvollisuus valistaa muuta yhteisöä; tutkija tietää, että kukaan muu ei oletettavasti muuten huomaisi asiaa, koska kukaan muu ei ole niin perehtynyt juuri kyseiseen asiaan. Tämä lienee yksi yliopiston yhteiskunnallisista tehtävistä. Etenkin Siltalan tapauksessa tieto tuo myös vastuuta, onhan hän perehtynyt arkeamme aivan konkreettisesti muovaaviin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Sitä paitsi tieteellisen tiedon periaatteisiin kuuluu avoimuus, myös muuta kuin tiedeyhteisöä kohtaan.

Olen yhä sitä mieltä, että nykyaja yläluokkaa ovat ne, jotka voivat olla niin varmoja kykyjensä ainutkertaisuudesta tai työsuhteensa jatkuvuudesta, että uskaltavat kieltäytyä töistä. Jollain tavalla tämä heijastuu myös mediaan: vielä 90-luvun alussakin oli lehdistössä sankaritarinoita huippuammattilaisita, jotka nukkuivat työpaikallaan neljä tuntia yössä. Tuollaisia juttuja ei enää ole: julkkikset ja johtajatkin kuvataan kotonaan tai vapaa-ajan harrastusten parissa, ehkä suosituimpia kliseitä ovat "perhe on kaikista tärkein" ja että "perheelle pitää jäädä aikaa" ja "erhe on tärkein tuki". Juu, ihan tärkeitä asioita. Mutta luulen, että tuonkaltaiset lausunnot ovat nykyisiä Rolexeja.

Juttuni ydin on kuitenkin se, että työ ja suloinen elämä eivät minusta ole syy - seuraus -suhteessa toisiinsa. Toki ihmisen pitää tehdä työtä elättääkseen itsensä, ja myöskin siksi, että työ on parhaassa tapauksessa kivaa, haastavaa, kehittävää ja sen sellaista. Aina niin ei ole eikä aina ole etenemismahdollisuuksia, mutta silloinkin on mahdollista elää suloista elämää, koska työ ei ole ihmisen arvon mitta.

Huomaan kirjoittaneeni pitkästi; toivottavasti en kuitenkaan kovin sekavasti. Olen yhä kovin kovin kiireinen, mutta olen tällä hetkellä myös kovin kovin väsynyt. En kuitenkaan työhön, elämään tai olemiseen yleensä, vaan silkasti pitkästä, keskittymistä vaatineesta päivästä.

Akateeminen mies kirjoitti:

Noh, minut unohdettiin tyystin tänne.

Miten sotasuunnitelmamme rakentuu tästä eteenpäin, että pääsemme tuottamaan niitä lapsia..

Koska menemme naimisiin jne..

Lue lisää

sen kaavan mukaan, että mitä suurempi kärsimys sitä suurempi nautinto.

Vaan työ on osa suloista elämää niin, että se olennaisena osana kuuluu siihen, ei tuottaen kärsimystä vaan nautintoa. Raskas työ voi olla voimia vaativaa ja uuvuttavaa mutta se ei merkitse, että se olisi näistä johtuen kärsimystä tuottavaa.

Se miksi tulkitsin Siltalan olevan ylpeä työnsä raskaudesta, johtuu kahdesta seikasta. Ensinnäkin hän kuvaili sanoin tähän suuntaan ja toiseksi eleet, ilmeet ja kehon kieli viestivät tästä. Toki tämä on oma tulkintani asiasta ja voi olla että arvioin tilanteen väärin. Joka tapauksessa hänen työn raskaus ei välttämättä merkitse kärsimystä hänelle tai että se olisi paha asia (kuten edellä todettiin yleisesti ja tässä kohdennetaan yksittäiseen).

Olkoon työ meille hyvä renki, eikä huono isäntä!

Koulutustaso ei kerro yhtään mitään ihmisen älystä. Ja jos muuten synkkaa niin pitäisikö hyvä mies heivata kuuseen siksi, että koulutus ei vastaa neidin vaatimustasoa? Kasva aikuiseksi.

koulutus ei kerro ihmisestä yhtään mitään. Se on vaan nimi paperissa. Jos pitää itseään jotenkin älykkäänä (tiedän tunteen), se älykkyys taitaa jäädä siihen. Itselleni kelpaisi itseäni korkeammin koulutettu tai päinvastoin, kunhan muuten vain synkkais. Toivottavasti vastapuolikin tajuaisi tämän niin säästyttäis turhilta katkeruus/ylimielisyys puuskilta. En minä rupea pelkäämään kun esim. fudiksesta kohdataan joku Italia tai en rupea ylimielistelemään kun kohdataan joku kääpiövaltio. En minä jaottele ihmisiä joihinkin kategorioihin sen mukaan mitä titteleitä todistuksisssa lukee. Todellinen itsevarmuus löytyy ihmisestä itsestään, ilman ulkopuolisia empiirisen maailman vaikutteita.

Huh huh!
Onko "sihteerityyli" sitten niin tavoiteltavaa? Ja mitä se on? Erin Brokowitz -munahaukkahame ja palanut permis?
Itse joudun asemani vuoksi pukeutumaan jakkupukuun, mikä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi tyylikäs ja trendikäs. Minua ei vaan nuorena vastavalmistuneena ja nättinä naisena otettaisi vakavasti, jos en pukeutuisi kuten kollegani. Enkä muuten ole kauppiksesta valmistunut, vaan ihan vaan valtsikalainen.

ammatikorkeakoulu on entinen opistotaso?
tietysit kun sä et ole käynyt mitään oikeita kouluja, vaan ehkä suhteilla edennyt niin sä et ymmärrä näitä koulutusjuttuja ollenkaan...

sää että kirjoitti:

ammatikorkeakoulu on entinen opistotaso?
tietysit kun sä et ole käynyt mitään oikeita kouluja, vaan ehkä suhteilla edennyt niin sä et ymmärrä näitä koulutusjuttuja ollenkaan...

Lue lisää

Joo juuri tuollaisia hölmöjä kommentteja tässä kaivattiinkin. Oliko vielä muuta ...

En ole tämän viestiketjun luoneen ja tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja mutta kyllä todella olen akateeminen.

Jotenkin hassua tuo, kun sanoit että "OVAT todella" akateemisia. Näkeekö sen jotenkin kirjoitustyylistä..

En ole illuusiota luomassa vaan olen tosimielellä matkassa.

Ja onnea teille, kun olette jo saaneet lapsiakin.

Sinun viikonloppusi on muuten todella lyhyt, jos se todellakin on vain se aika, mikä on kulunut minun nettikirjoittelussani.

Mutta mitä sitten, luommeko illuusiota vai todellisuutta. Nettikirjoitteluhan on joka tapauksessa julkista illuusiota tai julkista todellisuutta, mikä on yhtä kuin illuusio sen lukijan mielessä, joka ei tunne alkuperäistä kirjoittajahenkilöä. (Miten voit muuten olla varma, että Kaisa-Lotta ja Kaisa-Lotta tai Kaisa-Lotan Akateeminen mies ovat joka kerta sama kirjoittajahenkilö?) Ja illuusio lukijan mielessä voi vaikuttaa lukijan elämään, tulla osaksi lukijan todellisuutta. Minun ja Akateemisen miehen kirjoittama todellisuus/illuusio on mielestäni suloinen ja hyvä. Miksi pidät sen tekemistä pahana?

Ja miksi kytket nettikirjoittelun ja akateemisuuden yhteen? Akateemisuudessahan ei välttämättä ole kyse todellisuudesta vieraantuneisuudesta (mikä on valitettava ennakkoluulo - ja mistä minun ja Akateemisen miehenkään jutussa ei ole kyse), vaan todellisuuden analyysistä, mikä perustuu aivan empiiriseen havainnointiin ja kokemukseen.