pitäisikö jättää ja olla sinkku vai jatkaa?

"Tämä nykyinen suhteeni alkoi ns. salasuhteena, eli petin silloista, 5 vuotta minua vanhempaa poikaystävää deittailemalla nykyiseni kanssa"

sä et ole tarpeeksi kypsä vielä seurustelemaan

Otat liikaa syyllisyyttä tunneasioistasi.
Se johtaa tuohon pettämiskierteeseen, yrität mahdollisesti? miellyttää miehiä etkä saa sanotuksi mitä tunnet..ajaudut kenties noihin tilanteisiine ttä olet luvannut miehille yhtä sun toista.
sitten kun et sano ensimmäistäkään asiaa, päädyt pettämään vielä pahemmin.
Eli teet oikein kun yrität nyt edes toimia "oikein", mutta jos olet jonkun jätkän saanut itsellesi ja seurustelet, niin ei sun enää tarvi joka asiasta miettiä menneisyyttä tai katua tekojasi. Riittää että sillähetkellä kun olet, niin koitat ihan ITSESI takia pitää hommat yksinkertaisena, ja jos joku mies kiinostuu niin ajattele niin että voihan se sun jätkäski jättää sut, ja saat myöhemmin tilaisuuden,ainakin miehistä ei pulaa tule tuollamenolla, mikäli et suututa koko jalkapallojoukkuetta kerralla.

Sinä teit kuten parhaaksi näit, sitten kun saat uuden tilaisuuden niin opi entisistä virheistäsi ja koita olla rehellinen. ei sun ole pakko kenenkään kanssa olla, ja suhteita voimyös neuvotella esim jso suhde hiostaa, niin voit sanoa siitä miehelle että nähdään vaikka harvemmin, näin ei tule tarvetta pettää heti ongelmien tullessa.

Mutta liika rehellisyyskään ei aina palkitse, eli turha sun on miettiä niidenmiesten hyväksi asioita joita et itsekään enää ole kiinnostunut miettimään. Tai kertomaan heille yksityiskohtia liikaa.
Hyvä ett sulle on annettu anteeksi, mutta on eri asia ottaa vastuu teoista, kuin ladata ne toisten silmille aina pelkän oman syyllisyyden takia.
jos teet virheen, korjaa se, mutta älä tee uusia virheitä kokoajan sentakia, että kadut edellisiä virheitä.

...zzzz...sori en jaksanu lukee loppuun....

Olet selvästi aivan liian epäkypsä ja itsekäs parisuhteeseen. Et ajattele käytännössä muita kuin itseäsi.
Sanot olevasi suhteessa, mutta petät jatkuvasti jokaista miestä säätämällä selän takana muiden kanssa.
Miten oikeutat tuon? Miten perustelet sen että sinulla on lupa säätää muiden miesten kanssa vaikka olet suhteessa?
Onko vain sinun mielihaluillasi merkitystä, eikä miesten tunteilla ole mitään väliä? Totta hemmetissä se exäsi vihasi tuollaista naista.

Miksi edes yrität seurustella, jos olet noin itsekäs ja **sipäinen miehiä kohtaan? Ole sinkkuna ja säädä niin monen miehen
kanssa kuin haluat, mutta älä ala leikkimään seurustelua vain siksi että haluat sanoa olevasi suhteessa, kun et selvästi
pysty olemaan uskollinen.

Suoraan sanottuna olet minusta itsekeskeinen ja huonosti käyttäytyvä mukula. Kasva muutama vuosi ja yritä sitten uudestaan.

Monissa näissä kommennteissa on hyvinkin perää, en kiellä yhtään.

Pettämiset varmasti ovat ehkä seurausta siitä miten eka poikaystäväni kohteli minua. Suoraansanoen ensimmäinen ihminen kenen luulin pitävän itsestäni petti luottamukseni valehtelemalla ensin päin naamaa ja sitten haukkui maan rakoon ja petti häpeilemättä ja tämän jälkeen pari muutakin henkilöä joihin yritin kunnolla tutustua yrittivät vain käyttää hyväksi.
Sen jälkeen hyppelinkin itse monissa irtosuhteissa jossa en antanut kenenkään sen kummemmin kenenkään tuntea minua persoonana, kunnes nyt kahden viimeisen kanssa olen ollut enemmän oma itseni sekä samalla loukannut heitä enemmän.

En silti puolustele omaa käytöstäni tällä, vaan ymmärrän itsekkin olevani suoraansanottuna hirveä lutka käytökselläni...

Itsekin olen ihan oikeasti miettinyt että olen liian itsekäs suhteeseen. Mutta nyt vain mietin miten tehdä oikein sekä nykyisen että itseni kannalta.

Millainen lapsuudenkotisi oli? Suhde isään, suhde äitiin? Ovatko muistot lapsuudestasi onnellisia vai ahdistavia? Millainen olo, tunne itsestäsi sinulla on enimmän osan aikaa? Koetko pystyväsi olemaan oma itsesi muiden seurassa?
Niin nuori kuin oletkin, minusta sinun olisi hyvä päästä juttelemaan näistä asioista jonkun tunne-elämän ja ihmissuhteiden asiantuntijan kanssa. Se voisi olla seurakunnan perhetyön ihminen, tai psykologi tai pariterapeutti. Jostakin syystä et suostu olemaan rakastettu, vaan tarvittaessa pilaat itse suhteen uskottomuudella ja tuittuilulla.
Hyvän miehen arvon ymmärtää vasta menetettyään, eikö?

Tuosta ensimm. avautumisesta tulee mieleen että et seurustele sen vuoksi että haluat hänet vaan siksi että se kuuluu asiaan. ONKO sinulla tyttöystävä joka seurustelee myös--- vähän kilpailua näen tuossa sun sooloilussa. Todellisuudessa sun ei kannata olla kenenkään kanssa jota et rakasta. Et ole tainnut rakastua koskaan vielä. KUN ikää tulee lisää huomaat mitä rakkaus on ja nuo kokeilut vähän jokaisen kanssa vähenee.

Sinä et ymmärrä kaveri- ja seurustelukummpanin eroa.
Kavereitä kuuluukin olla, hyviä ystäviä joiden kanssa vietetään aikaa, yhdessä ja erikseen.

Seurustelussa seurusteluystävä otetaan mukaan yhteisiin tapaamisiin muiden kavereiden kanssa.

"suhteen, seurustelun, pitäminen " monen eri ihmisen kanssa: sillä on ammattinimi jonka jokainen tietää. Alkaa H.lla
Saadessaan tuon ammatiarvon, ystävät kaikkoavat ja tilalle tulee vain "ammatiystäviä"

Ei syytä huoleen.

Sinuna olisin sinkku jonkun aikaa ja antaisin itseni tasoittua ja rauhoittua. Ei ole mitään kiirettä vakinaiseen suhteeseen. Voit huoletta antaa itsellesi aikaa tutustua ensiin itseesi ja siihen mitä haluat.
Oma ongelmani tuossa iässä oli se, että oli niin monia mukavia mutta hieman yksinäisen epätoivoisia poikia, jotka olisivat halunneet olla kanssani. Tavallaan tuntui hyvältä saada huomiota, mutta oli se hirveääkin, kun ei millään olisi raskinut sanoa ei. Varsinkin sellaiset nuoret miehet, jotka todellakin näkivät minussa "sydämensä kodin", oli kaikkein vaikeinta kohdata, koska tiesi, että heillä olisi yksin kurjaa. Mutta ihmissuhdetta ei voi rakentaa sen varaan, että pitää olla toisen kanssa, koska hän ei pärjää yksin tai koska olen hänelle niin tärkeä. Siitä seuraa aina ongelmia.

Vaikutat myös itse olevan hieman epävarma ja hämmennyksessä, kun on viritelmiä usean kanssa. Mielestäni se ei tee sinusta lutkaa tai edes epärehellistä, olet vain hieman eksyksissä, etkä tiedä mitä haluat. Vaikka elämme suhteellisen vapaassa kulttuurissa, vallisee kuitenkin meillä outo odotus, että tietyn ikäisen pitää jo seurustella ja olla parisuhteessa, vaikka mielestäni se on oiva ja oikein oleellinen vaihtoehto että elelee sinkkuna itsekseen. On turhaa sitoutua liian aikaisin. Etkä ole sellaiseen vielä valmis.
Myöskin tuo viritelmäsi useiden kanssa yhtäaikaa voi tarkoittaa myös sitä, että kenties et olekaan kohdannut vielä kertaakaan ketään itsellesi todella sopivaa, sillä kun sellaisen kohtaat, ei siinä tule mieleenkään viritellä mitään toisten kanssa. Ihan mukavia ja melkein sopivia miehiä on yllättävän paljon. Ainakin itseni kohdalle jatkuvasti edelleenkin tulee paljon aloitteita miehiltä. Silloin se oli hankalaa, kun oli sinkku ja kaipasi jotakuta, mutta kun miehet olivat vaan niitä ihan kivoja, ei tiennyt oisko pitänyt olla niiden vai ei.