Laestadiuksen elämäntyö

Ruotsin viranomaisten nimenomaisesta pyynnöstä Laestadius kirjöitti jo 23-vuotiaana teoksen "Om möjligheten och fördelen af allmänna uppodlingar i Lappmarken." (Yleisten viljelysten mahdollisuudesta ja edusta Lapissa.) Tähän tehtävään tarttuessaan kirjoittaja hyvin tiesi, että häntä vastassa oli luja ennakkoluulojen muuri. Yleensähän tuohon aikaan ajateltiin, ettei Lapissa ollut minkäänlaisia viljelysmahdollisuuksia. Laestadius ei ollut suinkaan haihattelija. Hän ei uskonut, että hän kykenee poistamaan kaikki ennakkokäsitykset, mutta rakkaudesta syntymäseutuun ja isänmaahan, hän ryhtyi annettuun tehtävään, saadakseen myöhemmin aikaan tutkimuksia koko valtakunnalle tärkeällä alalla. Sen tähden hän kuvaa Lapin maan muodostusta, ilmastoa, luontoa ja tietysti kasvillisuutta. Tämän lisäksi hän kiinnittää huomiota Lapissa tavattuihin malmeihin, ja tekee varsin mielenkiintoisia johtopäätöksiä tulevaisuutta silmällä pitäen. Vielä hän puhuu suonviljelyksen puolesta, ja osoittaa samalla, kuinka suoviljelyksellä olisi suuri merkitys Lapille ja sen väestölle, ja kuinka uudisasukkaiden tulisi menestyäkseen keskittyä kaikin voimin vain maanviljelykseen.

Kun hän edelleen on korostanut totuutta, että yksityisomistusoikeus on kaiken toiminnan tehokkain kiihotin tässä maailmassa", hän päättää kirjansa rohkeaan ehdotukseen "uudisasukaskoulun perustamisesta Lappiin," ja valvonnanalaisten avustusten jakamisesta uudisasukkaille.

Siinä oli todella Lapin talousohjelma, jonka äärellä Ruotsin säätyjen ja isänmaanystävien, kuten Laestadius toivoi, kannatti harkiten hiljentyä. Siinä on
myös ohjelma, jossa Laestadius ihmisenä pääsee hyvin lähelle nykypäivän suomalaista raivaajaa.

Laestadiuksen oma raivaajantyö Kaaresuvannon seurakunnassa alkoi "ensimmäisenä taisteluna viinan lohikäärmettä vastaan." Hän oli tosin jo aikaisemmin monta kertaa kirkossa kuuluttanut sen asetuksen, jolla oli kielletty kaikki viinan tuonti, myynti ja anniskelu Lapissa, mutta vasta sen jälkeen, kun hän itse v. 1842 - pitkällisen sairauden yhteydessä koki herätyksen armon, hän kävi taisteluun kapakoitsijoita ja juomareita vastaan. Hän nuhteli saarnastuolista ja henkilökohtaisesti tavatessaan, kaikkia viinanmyyjiä ja – käyttäjiä, sekä kehotti seurakuntalaisiaan ehdottomasti kieltäytymään alkoholista, kuten hän itse ensin oli tehnyt. Laestadiuksen rohkea rintamahyökkäys viinan virtaa vastaan, onnistui kuin onnistuikin, vaikkakin aluksi perin vaatimattomasti. Keväällä 1842 oli seurakunnassa Laestadiuksen ja hänen vaimonsa lisäksi yksi raittiuden ystävä, lappalainen Pekka Jouninpoika Pilto, joka teki raittius lupauksen, ja liittyi Kaaresuvanon raittiusseuraan. Pekka Pilton raittiuslupaus kuulutettiin sitten Kaaresuvannon kirkossa. Kuuluttaminen herätti suuren metelin, sillä kapakoitsijat, seurakunnan lukkari etunenässä, pelkäsivät nyt toisten seuraavan seppä Pilton esimerkkiä. Kesti kuitenkin lähes kaksi vuotta, ennen kuin Laestadius näki sen ihmeen tapahtuvan, että myös muutamat kapakoitsijat voitettiin. Tällöin oli käsillä hetki, jolloin "suurelle lohikäärmeelle” päästiin antamaan kuolinhaava, mutta sitä ennen oli taistelu, jonka alku merkitsi ensimmäisen raittiusseuran perustamista silloiseen Norrbottenin lääniin, siirtynyt toiselle rintamalimalle ja toiselle tasolle. Raittiustaistelun johtaja, yksi koko Pohjolan tunnetuimpia raittiusmiehiä, oli itse saanut juoda elämänveden lähteestä.

saara-.- kirjoitti:

Ruotsin viranomaisten nimenomaisesta pyynnöstä Laestadius kirjöitti jo 23-vuotiaana teoksen "Om möjligheten och fördelen af allmänna uppodlingar i Lappmarken." (Yleisten viljelysten mahdollisuudesta ja edusta Lapissa.) Tähän tehtävään tarttuessaan kirjoittaja hyvin tiesi, että häntä vastassa oli luja ennakkoluulojen muuri. Yleensähän tuohon aikaan ajateltiin, ettei Lapissa ollut minkäänlaisia viljelysmahdollisuuksia. Laestadius ei ollut suinkaan haihattelija. Hän ei uskonut, että hän kykenee poistamaan kaikki ennakkokäsitykset, mutta rakkaudesta syntymäseutuun ja isänmaahan, hän ryhtyi annettuun tehtävään, saadakseen myöhemmin aikaan tutkimuksia koko valtakunnalle tärkeällä alalla. Sen tähden hän kuvaa Lapin maan muodostusta, ilmastoa, luontoa ja tietysti kasvillisuutta. Tämän lisäksi hän kiinnittää huomiota Lapissa tavattuihin malmeihin, ja tekee varsin mielenkiintoisia johtopäätöksiä tulevaisuutta silmällä pitäen. Vielä hän puhuu suonviljelyksen puolesta, ja osoittaa samalla, kuinka suoviljelyksellä olisi suuri merkitys Lapille ja sen väestölle, ja kuinka uudisasukkaiden tulisi menestyäkseen keskittyä kaikin voimin vain maanviljelykseen.

Kun hän edelleen on korostanut totuutta, että yksityisomistusoikeus on kaiken toiminnan tehokkain kiihotin tässä maailmassa", hän päättää kirjansa rohkeaan ehdotukseen "uudisasukaskoulun perustamisesta Lappiin," ja valvonnanalaisten avustusten jakamisesta uudisasukkaille.

Siinä oli todella Lapin talousohjelma, jonka äärellä Ruotsin säätyjen ja isänmaanystävien, kuten Laestadius toivoi, kannatti harkiten hiljentyä. Siinä on
myös ohjelma, jossa Laestadius ihmisenä pääsee hyvin lähelle nykypäivän suomalaista raivaajaa.

Laestadiuksen oma raivaajantyö Kaaresuvannon seurakunnassa alkoi "ensimmäisenä taisteluna viinan lohikäärmettä vastaan." Hän oli tosin jo aikaisemmin monta kertaa kirkossa kuuluttanut sen asetuksen, jolla oli kielletty kaikki viinan tuonti, myynti ja anniskelu Lapissa, mutta vasta sen jälkeen, kun hän itse v. 1842 - pitkällisen sairauden yhteydessä koki herätyksen armon, hän kävi taisteluun kapakoitsijoita ja juomareita vastaan. Hän nuhteli saarnastuolista ja henkilökohtaisesti tavatessaan, kaikkia viinanmyyjiä ja – käyttäjiä, sekä kehotti seurakuntalaisiaan ehdottomasti kieltäytymään alkoholista, kuten hän itse ensin oli tehnyt. Laestadiuksen rohkea rintamahyökkäys viinan virtaa vastaan, onnistui kuin onnistuikin, vaikkakin aluksi perin vaatimattomasti. Keväällä 1842 oli seurakunnassa Laestadiuksen ja hänen vaimonsa lisäksi yksi raittiuden ystävä, lappalainen Pekka Jouninpoika Pilto, joka teki raittius lupauksen, ja liittyi Kaaresuvanon raittiusseuraan. Pekka Pilton raittiuslupaus kuulutettiin sitten Kaaresuvannon kirkossa. Kuuluttaminen herätti suuren metelin, sillä kapakoitsijat, seurakunnan lukkari etunenässä, pelkäsivät nyt toisten seuraavan seppä Pilton esimerkkiä. Kesti kuitenkin lähes kaksi vuotta, ennen kuin Laestadius näki sen ihmeen tapahtuvan, että myös muutamat kapakoitsijat voitettiin. Tällöin oli käsillä hetki, jolloin "suurelle lohikäärmeelle” päästiin antamaan kuolinhaava, mutta sitä ennen oli taistelu, jonka alku merkitsi ensimmäisen raittiusseuran perustamista silloiseen Norrbottenin lääniin, siirtynyt toiselle rintamalimalle ja toiselle tasolle. Raittiustaistelun johtaja, yksi koko Pohjolan tunnetuimpia raittiusmiehiä, oli itse saanut juoda elämänveden lähteestä.

Lue lisää

III

Jos Laestadiuksen latinankielinen pastoraaliväitöskirja, joka oli hänen uskonnollinen ja poliittinen uskontunnustuksensa, ja sitä seurannut adventtisaarna joulukuun 10. päivänä 1843 olivat selvä todistus sisäisestä janosta jonka hän nyt yötä ja päivää tunsi polttavan, niin varsinainen elämänveden virralle pääsy tapahtui vasta seuraavan vuodet alussa.

Kuten tunnettua määrättiin Laestadius heti pastoraalitutkinnon ` suorittamisen jälkeen Ruotsin Lapin seurakuntien rovastiksi ja tarkastajaksi. Hän matkusti ensiksi Föllingeen ja sieltä Åselen seurakuntaan, jossa tarkastus pidettiin tammikuun alussa 1844. Juuri Åselen seurakunnassa Laestadius tapasi "lukijaisliikkeen" edustajia, joista hän toukokuussa samana vuonna antoi jalon todistuksen: "Voi miten mielelläni soisinkaan löytäväni täältä (Kaaresuvannon seurakunnasta) joitakuita sieluja, jotka olisivat niin kokeneita armon järjestyksessä. kuin mitä löysin Åselessa."
Näihin "lukijoihin" kuului myös se Maria-niminen lappalaisnainen, joka vähäpätöisyydestään huolimatta sai monen raamatullisen esimerkin tavoin olla tien näyttäjänä suurelle herättäjälle. Laestadius itse kertoo tapahtumasta näin. Suomennan sen alkuperäisestä tekstistä: "Näiden joukossa oli eräs Maria-niminen lappalaistyttö, joka avasi koko sydämensä minulle, kun hän oli kuullut alttaripuheen.
Tällä yksinkertaisella tytöllä oli sellaisia kokemuksia armonjärjestyksessä, joita en koskaan ennen ollut kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja, etsiäkseen valkeutta pimeässä. Vaeltaessansa hän oli vihdoin tullut Noran pastorin, Brandellin luo, ja kun tyttö hänelle avasi sydämensä, niin hän päästi hänet epäilyksestä. Tyttö tuli hänen kauttaan saatetuksi elävään uskoon. Ja minä ajattelin: "Tässä on nyt yksi Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja nyt vasta, ajattelin minä, ”nyt minä näen tien, joka johtaa elämään. Se on ollut salattuna, kunnes minä sain jutella Marian kanssa. Hänen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistaan ja kokemuksistaan teki niin syvän vaikutuksen minun sydämeeni, että valkeus minullekin koitti; minä sain tuona iltana, minkä vietin Marian seurassa, tuntea taivaallisen ilon esimakua. Mutta Åselen papit eivät tunteneet Marian sydäntä, ja Maria myös tiesi, etteivät he olleet tästä lammashuoneesta. Olen muistava köyhää Mariaa niin kauan kuin elän, ja toivon, että minä kohtaan hänet kirkkaammassa maailmassa toisella puolen hautaa."

Marian "yksinkertainen kertomus kokemuksistansa", kuten Laestadius muistelee, avasi tarkastajalle sen lähteen, josta elämänvesi pulppuaa. Oliko tämä Maria Milla Glementsdotter, kuten ruotsalainen Gunnår Wikmark arvelee, on epävarmaa. Se on joka tapauksessa varmaa, että Laestadius sai tuolloin istua sellaisen Marian oppilaana, joka neuvoi hänelle "armonjärjestyksen." Ja kehotti häntä uskomaan syntien anteeksiantamukseen sellaisena, kuin hän on," kuten Juhani Raattamaa opettajansa uskoon tulemisesta kertoo. Enemmän kuin ihmetyttää, että ruotsalainen Allan Sandewall, tieteellisessä tutkimuksessa esittää mielipiteen, että Åselen tapahtuma merkitsi Laestadiukselle ainoastaan yhä lisääntyvää herätysliikkeiden arvostamista. Laestadiukselle itselleen tuo historiallinen tammikuun päivä oli uudestisyntymisen päivä, ja lappalaisille ja muille Pohjolan asukkaille se merkitsi monin verroin enemmän, kuin Laestadius ja Maria osasivat edes aavistaa.
Mutta vielä on jäljellä eräs mielenkiintoinen kysymys. Se on tämä: mikä mies oli sitten Noran pastori Brandell, joka oli päästänyt Marian hänen epäilyksistään?

Pehr eli Petrus Brandell oli Ruotsin Piitimestä kotoisin oleva pappi, joka itse sai herätyksen v. 1802, ja josta sitten tuli Norrbottenin ja Västerbottenin "lukijaisuuden" johtomies 1800 -luvulla. Häntä on pidetty „uuslukijana," jonka uskonkäsitykselle olivat tunnusomaisia ehdoton parannuksen teon vaatimus ja herrnhutilais sävyinen pelastusvarmuus. Hän oli lahjakas saarnamies ja sielunhoitaja, jonka luokse virtasi kansaa kaikilta suunnilta. Myös lappalaiset tulivat hänen tykönsä pyytämään ja saamaan lohtua sielunhädässään. Brandell toimi vaatimattomassa varapastorin virassa Noran seurakunnassa. Hän kuoli v. 1841, siis tasan 20 vuotta aikaisemmin kuin Laestadius ja samanikäisenä.

saara-.- kirjoitti:

III

Jos Laestadiuksen latinankielinen pastoraaliväitöskirja, joka oli hänen uskonnollinen ja poliittinen uskontunnustuksensa, ja sitä seurannut adventtisaarna joulukuun 10. päivänä 1843 olivat selvä todistus sisäisestä janosta jonka hän nyt yötä ja päivää tunsi polttavan, niin varsinainen elämänveden virralle pääsy tapahtui vasta seuraavan vuodet alussa.

Kuten tunnettua määrättiin Laestadius heti pastoraalitutkinnon ` suorittamisen jälkeen Ruotsin Lapin seurakuntien rovastiksi ja tarkastajaksi. Hän matkusti ensiksi Föllingeen ja sieltä Åselen seurakuntaan, jossa tarkastus pidettiin tammikuun alussa 1844. Juuri Åselen seurakunnassa Laestadius tapasi "lukijaisliikkeen" edustajia, joista hän toukokuussa samana vuonna antoi jalon todistuksen: "Voi miten mielelläni soisinkaan löytäväni täältä (Kaaresuvannon seurakunnasta) joitakuita sieluja, jotka olisivat niin kokeneita armon järjestyksessä. kuin mitä löysin Åselessa."
Näihin "lukijoihin" kuului myös se Maria-niminen lappalaisnainen, joka vähäpätöisyydestään huolimatta sai monen raamatullisen esimerkin tavoin olla tien näyttäjänä suurelle herättäjälle. Laestadius itse kertoo tapahtumasta näin. Suomennan sen alkuperäisestä tekstistä: "Näiden joukossa oli eräs Maria-niminen lappalaistyttö, joka avasi koko sydämensä minulle, kun hän oli kuullut alttaripuheen.
Tällä yksinkertaisella tytöllä oli sellaisia kokemuksia armonjärjestyksessä, joita en koskaan ennen ollut kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja, etsiäkseen valkeutta pimeässä. Vaeltaessansa hän oli vihdoin tullut Noran pastorin, Brandellin luo, ja kun tyttö hänelle avasi sydämensä, niin hän päästi hänet epäilyksestä. Tyttö tuli hänen kauttaan saatetuksi elävään uskoon. Ja minä ajattelin: "Tässä on nyt yksi Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja nyt vasta, ajattelin minä, ”nyt minä näen tien, joka johtaa elämään. Se on ollut salattuna, kunnes minä sain jutella Marian kanssa. Hänen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistaan ja kokemuksistaan teki niin syvän vaikutuksen minun sydämeeni, että valkeus minullekin koitti; minä sain tuona iltana, minkä vietin Marian seurassa, tuntea taivaallisen ilon esimakua. Mutta Åselen papit eivät tunteneet Marian sydäntä, ja Maria myös tiesi, etteivät he olleet tästä lammashuoneesta. Olen muistava köyhää Mariaa niin kauan kuin elän, ja toivon, että minä kohtaan hänet kirkkaammassa maailmassa toisella puolen hautaa."

Marian "yksinkertainen kertomus kokemuksistansa", kuten Laestadius muistelee, avasi tarkastajalle sen lähteen, josta elämänvesi pulppuaa. Oliko tämä Maria Milla Glementsdotter, kuten ruotsalainen Gunnår Wikmark arvelee, on epävarmaa. Se on joka tapauksessa varmaa, että Laestadius sai tuolloin istua sellaisen Marian oppilaana, joka neuvoi hänelle "armonjärjestyksen." Ja kehotti häntä uskomaan syntien anteeksiantamukseen sellaisena, kuin hän on," kuten Juhani Raattamaa opettajansa uskoon tulemisesta kertoo. Enemmän kuin ihmetyttää, että ruotsalainen Allan Sandewall, tieteellisessä tutkimuksessa esittää mielipiteen, että Åselen tapahtuma merkitsi Laestadiukselle ainoastaan yhä lisääntyvää herätysliikkeiden arvostamista. Laestadiukselle itselleen tuo historiallinen tammikuun päivä oli uudestisyntymisen päivä, ja lappalaisille ja muille Pohjolan asukkaille se merkitsi monin verroin enemmän, kuin Laestadius ja Maria osasivat edes aavistaa.
Mutta vielä on jäljellä eräs mielenkiintoinen kysymys. Se on tämä: mikä mies oli sitten Noran pastori Brandell, joka oli päästänyt Marian hänen epäilyksistään?

Pehr eli Petrus Brandell oli Ruotsin Piitimestä kotoisin oleva pappi, joka itse sai herätyksen v. 1802, ja josta sitten tuli Norrbottenin ja Västerbottenin "lukijaisuuden" johtomies 1800 -luvulla. Häntä on pidetty „uuslukijana," jonka uskonkäsitykselle olivat tunnusomaisia ehdoton parannuksen teon vaatimus ja herrnhutilais sävyinen pelastusvarmuus. Hän oli lahjakas saarnamies ja sielunhoitaja, jonka luokse virtasi kansaa kaikilta suunnilta. Myös lappalaiset tulivat hänen tykönsä pyytämään ja saamaan lohtua sielunhädässään. Brandell toimi vaatimattomassa varapastorin virassa Noran seurakunnassa. Hän kuoli v. 1841, siis tasan 20 vuotta aikaisemmin kuin Laestadius ja samanikäisenä.

Lue lisää

Åselen tarkastuksen jälkeen oli Kaaresuvannon kirkon saarnastuolissa ja pitäjällä pidetyissä "iltarukouksissa" nyt Johannes Kastaja, joka sanankuulijoita ja voimiaan säästämättä julisti parannusta. Hänen julistuksensa toistuva aihe oli tämä: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt. 3: 2). Tästä aiheesta Laestadius ei tinkinyt mihinkään päin eikä kenenkään nähden. Kaikki ihmiset ja ihmisryhmät joutuivat saman, vavahduttavan tosiasian eteen: Parannuksen tekemättömän ihmisen kohtalo on kuin puun, joka ei tee hyvää hedelmää. Se hakataan pois ja heitetään tuleen.

Tämä väkevä ja karusanainen julistus synnistä ja sen palkasta, tulee meitä vastaan mm. siinä saarnassa, jonka Laestadius piti kolmantena paastonaikaisena sunnuntaina 1849. Lainattakoon siitä seuraava katkelma:
"Se väkevä haarniskoitu on valitettavasti varjellut kotonsa tähän päivään asti, ja hänen omansa ovat pysyneet rauhassa, nimittäin juopumuksesta, koreudessa, haureudessa, kirouksessa ja tappelussa. Ja erinomattain pysyvät hänen omassa rauhassa, koska heillä on ollut se usko tähän asti, että ulkonainen siveys ja ulkokultaisuus eli kuollut usko pelastavat heitä helvetin kadotuksesta. Vaikka he elävät ja kuolevat niin kuin luontokappaleet. Kyllä sillä tavalla pysyvät riettaan omassa rauhassa, koska he saavat olla niin rauhassa, ettei yksikään vaivaa heitä parannuksen huudolla, ei yksikään tee heille omantunnon rauhattomuutta, että he rupeisivat tuntemaan, missä huonossa ja viheliäisessä tilassa he ovat.
Kyllä vissimmästi riettaan omat ovat rauhassa, koska he makaavat siveyden peitteen alla, ja luulevat, että he ovat siveästi eläneet, ehkä he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja viinakauppaa pitävät, ja vääryydellä voittavat ja vielä sittenkin käyvät ripillä, niin kuin mitkäkin murheelliset ja katuvaiset syntiset. He käyvät siellä varastamassa armoa, että he saattaisivat oikein rohkeasti pilkata sitä kaikkein pyhintä."

saara-.- kirjoitti:

Åselen tarkastuksen jälkeen oli Kaaresuvannon kirkon saarnastuolissa ja pitäjällä pidetyissä "iltarukouksissa" nyt Johannes Kastaja, joka sanankuulijoita ja voimiaan säästämättä julisti parannusta. Hänen julistuksensa toistuva aihe oli tämä: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt. 3: 2). Tästä aiheesta Laestadius ei tinkinyt mihinkään päin eikä kenenkään nähden. Kaikki ihmiset ja ihmisryhmät joutuivat saman, vavahduttavan tosiasian eteen: Parannuksen tekemättömän ihmisen kohtalo on kuin puun, joka ei tee hyvää hedelmää. Se hakataan pois ja heitetään tuleen.

Tämä väkevä ja karusanainen julistus synnistä ja sen palkasta, tulee meitä vastaan mm. siinä saarnassa, jonka Laestadius piti kolmantena paastonaikaisena sunnuntaina 1849. Lainattakoon siitä seuraava katkelma:
"Se väkevä haarniskoitu on valitettavasti varjellut kotonsa tähän päivään asti, ja hänen omansa ovat pysyneet rauhassa, nimittäin juopumuksesta, koreudessa, haureudessa, kirouksessa ja tappelussa. Ja erinomattain pysyvät hänen omassa rauhassa, koska heillä on ollut se usko tähän asti, että ulkonainen siveys ja ulkokultaisuus eli kuollut usko pelastavat heitä helvetin kadotuksesta. Vaikka he elävät ja kuolevat niin kuin luontokappaleet. Kyllä sillä tavalla pysyvät riettaan omassa rauhassa, koska he saavat olla niin rauhassa, ettei yksikään vaivaa heitä parannuksen huudolla, ei yksikään tee heille omantunnon rauhattomuutta, että he rupeisivat tuntemaan, missä huonossa ja viheliäisessä tilassa he ovat.
Kyllä vissimmästi riettaan omat ovat rauhassa, koska he makaavat siveyden peitteen alla, ja luulevat, että he ovat siveästi eläneet, ehkä he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja viinakauppaa pitävät, ja vääryydellä voittavat ja vielä sittenkin käyvät ripillä, niin kuin mitkäkin murheelliset ja katuvaiset syntiset. He käyvät siellä varastamassa armoa, että he saattaisivat oikein rohkeasti pilkata sitä kaikkein pyhintä."

Lue lisää

Ankarimmankin parannussaarnan kannattavana voimana oli totinen hätä sieluista. Hyvän Paimenen rakkaus, jonka kirkastamiseen Laestadius tahtoi vuodattaa koko sydämensä, ja käyttää kaikki sopivat keinot, kuten esim. luonnosta ja arkielämästä otetut, sattuvat vertauskuvat. Hän näki todella vaivaa, että hän voisi asettaa sanankuulijoiden eteen "verellä priiskoitetun, ja orjantappuroilla kruunatun Vapahtajan" kärsimysmuodon niin elävänä, rakastavana ja armahtavana, että se särkisi kovimmankin tunnon. Hän saarnasi heränneille, kuten Raattamaa kertookin, evankeliumia. Kaikkein suloisimmin hän kuitenkin puhui jo uskossa kilvoitteleville. Kuulkaamme, kuinka hän ehtoosaarnassaan v. 1859 kirkastaa Jumalan lapsen päämäärää: "Silloin te pääsette lentämään lämpimään ilmaan, kussa aurinko paistaa pään päällä, ja on toisella puolen maata. Silloin jääpi tämä maa niin kuin pieni pallo, ja kaikki pienet lintuset pääsevät silloin veisaamaan ja visertämään elävän viinipuun oksilla.
He pääsevät laulamaan kiitosta sille suurelle Luojalle, joka hengen antanut on. Ja väsyneet matkamiehen iankaikkisuuteen kuuntelevat mielellään, kuinka kauniisti he veisaavat Siionin vuorella uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle ynnä enkeleitten ja kaikkein lunastetuin sieluin kanssa, jotka jo ovat päässeet onnellisesti poikki kuoleman virran. Ja siellä odottavat kristiveljet ja sisaret teidän ja meidän tuloamme, ja kaikki taivaan enkelit odottavat teitä, kalliisti lunastetut sielut. Pian pääsevät Jumalan lapset istumaan Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa."

saara-.- kirjoitti:

Ankarimmankin parannussaarnan kannattavana voimana oli totinen hätä sieluista. Hyvän Paimenen rakkaus, jonka kirkastamiseen Laestadius tahtoi vuodattaa koko sydämensä, ja käyttää kaikki sopivat keinot, kuten esim. luonnosta ja arkielämästä otetut, sattuvat vertauskuvat. Hän näki todella vaivaa, että hän voisi asettaa sanankuulijoiden eteen "verellä priiskoitetun, ja orjantappuroilla kruunatun Vapahtajan" kärsimysmuodon niin elävänä, rakastavana ja armahtavana, että se särkisi kovimmankin tunnon. Hän saarnasi heränneille, kuten Raattamaa kertookin, evankeliumia. Kaikkein suloisimmin hän kuitenkin puhui jo uskossa kilvoitteleville. Kuulkaamme, kuinka hän ehtoosaarnassaan v. 1859 kirkastaa Jumalan lapsen päämäärää: "Silloin te pääsette lentämään lämpimään ilmaan, kussa aurinko paistaa pään päällä, ja on toisella puolen maata. Silloin jääpi tämä maa niin kuin pieni pallo, ja kaikki pienet lintuset pääsevät silloin veisaamaan ja visertämään elävän viinipuun oksilla.
He pääsevät laulamaan kiitosta sille suurelle Luojalle, joka hengen antanut on. Ja väsyneet matkamiehen iankaikkisuuteen kuuntelevat mielellään, kuinka kauniisti he veisaavat Siionin vuorella uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle ynnä enkeleitten ja kaikkein lunastetuin sieluin kanssa, jotka jo ovat päässeet onnellisesti poikki kuoleman virran. Ja siellä odottavat kristiveljet ja sisaret teidän ja meidän tuloamme, ja kaikki taivaan enkelit odottavat teitä, kalliisti lunastetut sielut. Pian pääsevät Jumalan lapset istumaan Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa."

Lue lisää

On sanottu, että Laestadiuksen julistus Pajalan kauden loppuvuosina tuli yhä evankelisemmaksi. Tähän muutokseen, jos niin voi sanoa, vaikutti kristillisyydessä käytäntöön otettu synninpäästö, jota julistettiin sekä henkilökohtaisessa sielunhoidossa, että saarnassa. Ainakin kahdesta jo julkaistusta Laestadiuksen saarnasta saattaa päätellä, että Laestadius selvästi asettuu ehdottoman synninpäästön kannalle. Toinen niistä on Kirkkopostillassa oleva saarna 19. sunnuntaina kolminaisuudenpäivästä ja toinen kolmannessa postillassa oleva suomennos saarnasta, jonka Laestadius piti kolmantena rukouspäivänä vuonna 1856 Könkäisen rautaruukin ruotsalaisväestölle.

Tässä yhteydessä ei saa vaieten sivuuttaa erästä tärkeätä tietoa, tahi paremminkin olettamusta, joka on käytettävänä olevassa lähteessäkin. Sen mukaan Amerikkaan muuttanut Mikko Jokela, joka oli naimisissa Hedvig Charlotta (Lotta)-nimisen Laestadiuksen tyttären kanssa, hävitti osan Laestadiuksen saarnoja, koska ne Jokelan mielestä olivat muka liian evankelisia. Tämän tiedon paikkansa pitävyys olisi selvitettävä. (Se on ehkä liian raskas pala tutkimuksen
purtavaksi.)
On mieltä kiinnostavaa myös nähdä, minkälaisia saarnoja sisältää se kokoelma, jonka julkaisemista Suomen Kirkkohistoriallinen Seura on tehnyt sopimuksen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kanssa. Olisi suotavaa, että nämä ennen julkaisemattomat saarnat saataisiin jo tänä juhlavuonna kaiken kansan luettavaksi.

saara-.- kirjoitti:

On sanottu, että Laestadiuksen julistus Pajalan kauden loppuvuosina tuli yhä evankelisemmaksi. Tähän muutokseen, jos niin voi sanoa, vaikutti kristillisyydessä käytäntöön otettu synninpäästö, jota julistettiin sekä henkilökohtaisessa sielunhoidossa, että saarnassa. Ainakin kahdesta jo julkaistusta Laestadiuksen saarnasta saattaa päätellä, että Laestadius selvästi asettuu ehdottoman synninpäästön kannalle. Toinen niistä on Kirkkopostillassa oleva saarna 19. sunnuntaina kolminaisuudenpäivästä ja toinen kolmannessa postillassa oleva suomennos saarnasta, jonka Laestadius piti kolmantena rukouspäivänä vuonna 1856 Könkäisen rautaruukin ruotsalaisväestölle.

Tässä yhteydessä ei saa vaieten sivuuttaa erästä tärkeätä tietoa, tahi paremminkin olettamusta, joka on käytettävänä olevassa lähteessäkin. Sen mukaan Amerikkaan muuttanut Mikko Jokela, joka oli naimisissa Hedvig Charlotta (Lotta)-nimisen Laestadiuksen tyttären kanssa, hävitti osan Laestadiuksen saarnoja, koska ne Jokelan mielestä olivat muka liian evankelisia. Tämän tiedon paikkansa pitävyys olisi selvitettävä. (Se on ehkä liian raskas pala tutkimuksen
purtavaksi.)
On mieltä kiinnostavaa myös nähdä, minkälaisia saarnoja sisältää se kokoelma, jonka julkaisemista Suomen Kirkkohistoriallinen Seura on tehnyt sopimuksen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kanssa. Olisi suotavaa, että nämä ennen julkaisemattomat saarnat saataisiin jo tänä juhlavuonna kaiken kansan luettavaksi.

Lue lisää

IV

Tuntureilta alkaneesta herätyksestä ennustettiin, että se pian sammuu omaan mahdottomuuteensa, tahi että se muutamassa vuodessa hävitetään Suomen kamaralta. Kumpikaan ennustus ei ole toteutunut. Lestadiolainen kristillisyys vaikuttaa jatkuvasti keskuudessamme. Täällä suviseurojen sanankuulijoiden parissa on paljon niitä matkaystäviä, jotka ovat vasta äsken astuneet elämänsä suurimman ja ankarimman ratkaisun eteen, löydettyään Jumalan valtakunnan, nöyrtyneet
parannukseen omista synneistään, ja uskoneet ne anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä. Toivottavasti evankeliumintyö täällä Kuusamossa ja kautta Suomen vielä niin menestyy, että yhä uudet ja uudet ihmisyksilöt, kylät ja pitäjät joutuvat sen tartunnan piiriin, jota näilläkin seuduilla pelättiin „viilitautina", mutta joka merkitsikin elämää ja autuutta.

Mitä sitten Laestadiuksen hengellinen perintö puhuu meille, jotka tänä sangen vaarallisena aikana ahkeroimme kilvoitella kalleimmassa uskossa, ja suorittaa vartiopalvelustamme?
Ei varmaan erehdyttäne, kun sanotaan, että Laestadiuksen testamentti asettaa meidän kaikkein ensimmäiseksi sen tinkimättömän tosiasian eteen, jonka nimi on parannus. Parannuksenteko on vieläkin kokonainen ja ehdoton. Ei kukaan saa sitä millään tavalla lievittää eikä vetistää. Parannuksen saarnan on asetettava kuulijat niin ahtaalle, että, viimeisetkin luulot omista mahdollisuuksista ovat tipotiessään.

Yhtä ehdoton kuin parannuksen ja uudestisyntymisen vaatimus, on myös Kristuksen eli Jumalan valtakunnan evankeliumi, synninpäästö. Jumalan kansan tahi yksityisen kristityn eteen ei koskaan tule katuvaista tuhlaajalasta, ettei hänelle saisi julistaa vapaata syntien anteeksi antamusta. Sanoin tarkoituksellisesti, „vapaata", sillä evankeliumin vapaudesta on huolehdittava, ja tarpeen tullen sen puolesta myös taisteltava. Jos se menetetään, silloin tulee kuolema.

Jos pelastuksemme keskeisin totuus syntien anteeksi saamisesta ja julistamisesta on puhtainta luterilaisuutta, niin sitä on myös Laestadiuksen opetus, että vain Pyhä Henki johtaa uskomaan ja säilyttämään uskon salaisuutta hyvässä, loukkaamattomassa omassatunnossa. Niin säälimättömästi kuin Laestadius toisinaan ruoskikin omassa kirkossaan vallitsevaa tapain turmelusta, ja kärsi vainoa kirkon taholta, hän oli kirkon todellinen ystävä ja palvelija, joka pitäytyi sen tunnustukseen, kuitenkin niin, että hänen opetuksensa korkein ohje oli Pyhän Raamatun profeetalliset ja apostoliset kirjat. Näin on kaikki opit ja opettajat aina kristillisyydessä nyt ja tulevaisuudessa arvosteltava. Silloin pysytään entisten pyhien askelissa.

Shalom Rakas Saarasein...

Siunausta sinne runsain mitoin...
Sanopa muuta...mihin kirkkoa tarvitaan, kun on omat rukoushuoneet ja saarnamiehet...sitemminkin nyt kun kaikki on hyväksyttyä ja tilanne vain pahenee koko ajan...Jumalaa ei kunnioiteta...voi voi...

Laestadius oli todella Jumalan mies, eikä kuvia kumarrellut eikä ihmisiä mielistellyt...oli alamainen Herralle...Jumalalle...
Kuoli yksinäisenä jossain vanhainkodissa, hautajaisissa oli muutama uskollinen työtoveri, ystävä...

Totuudensanoja ei tässä maailmassa saa yösijaa..niinhän sitä sanotaan...

Täällä rukouksen hengessä mennään eteenpäin...
Kesä on tullut ja kielot kukkivat valkoisenaan...metsäorvokit ja muut..

Herra on Henki ja jotka Isää rukoilevat niiden tulee rukoilla Hengessä ja Totuudessa..

Oi kuinka rakastan JEESUSTA ...

GOLGATAN VERESSÄ VOIMA ON
VOIMA NIIN SIUNATTU IHMEELLINEN
PYHÄSSÄ VERESSÄ JEESUKSEN
VOIMA ON SIUNATTU IHMEELLINEN...

Tätä julistamme väsyneille sieluille...

Jatketaan rukousta Suomen Siionin herätyksen puolesta...
Rakkaat terveiset kaikille tutuille...

Jumalan rauhaan ja iloon...

*sisar* kirjoitti:

Shalom Rakas Saarasein...

Siunausta sinne runsain mitoin...
Sanopa muuta...mihin kirkkoa tarvitaan, kun on omat rukoushuoneet ja saarnamiehet...sitemminkin nyt kun kaikki on hyväksyttyä ja tilanne vain pahenee koko ajan...Jumalaa ei kunnioiteta...voi voi...

Laestadius oli todella Jumalan mies, eikä kuvia kumarrellut eikä ihmisiä mielistellyt...oli alamainen Herralle...Jumalalle...
Kuoli yksinäisenä jossain vanhainkodissa, hautajaisissa oli muutama uskollinen työtoveri, ystävä...

Totuudensanoja ei tässä maailmassa saa yösijaa..niinhän sitä sanotaan...

Täällä rukouksen hengessä mennään eteenpäin...
Kesä on tullut ja kielot kukkivat valkoisenaan...metsäorvokit ja muut..

Herra on Henki ja jotka Isää rukoilevat niiden tulee rukoilla Hengessä ja Totuudessa..

Oi kuinka rakastan JEESUSTA ...

GOLGATAN VERESSÄ VOIMA ON
VOIMA NIIN SIUNATTU IHMEELLINEN
PYHÄSSÄ VERESSÄ JEESUKSEN
VOIMA ON SIUNATTU IHMEELLINEN...

Tätä julistamme väsyneille sieluille...

Jatketaan rukousta Suomen Siionin herätyksen puolesta...
Rakkaat terveiset kaikille tutuille...

Jumalan rauhaan ja iloon...

Lue lisää

Heips rakas siskosein! Täällä touhutaan Lupun valmistujaisia. Lupu pesee just viimeistä ikkunaa, minä leivon lihapiirakoita ja kääretorttuja. Kermakakun ja voileipäkakun tilasin valmiina. Ilmat on ollut ihania. Voi kun olis kielot täälläkin jo kukassa, keräisin juhlapöytään! Mummi ja "Aune" tulevat kahdestaan aika paljon muita. Kivaa kun saadaan juhlat. Tuomi tosin kukkii, niitä haen tuomaan tuoksua. Rakastan tuomen tuoksua! Äiti sanoi aina mulle, että hae tuomenoksia niin saadaan toivottaa kesä tervetulleeksi. Se olikin jokavuotinen traditio. :)))

Voi meidän Larssia, kuinka hänet oli niin yksin jätetty? No, ikuisuudessa ei ole kukaan yksin! Odotamme niin Jeesusta ja kotiinpääsyä. Kiitosta tulvii sydän! Minun Pikku-Myy tulee lauantaina sinne. Tulee käymään sinun luona, voitte yhdessäkin keksiä menoja. Jos sattuisi vaikka hyviä kokouksia olemaan? Minä puolestani hemmottelen Lupuasi täällä, kun ei se ahkeraliisasi malta pitää lomaa, vaan aloittaa jo maanantaina työt, niinkun tietysti tiedätkin.

Pikku-Myy kävi tsekkaamassa veli-kullan siisteystilanteen ja hämmästyi kun oli niin siistiä! Sillä on kaverina yks A-P. Olen pitänyt näppini erossa sen huushollista! -Ja olen jopa onnistunut siinä! Hyvä minä, alan oppia! :p

Rakkaat terveiset täältä taas kaikilta! Odottelemme sinua tännepäin, tule heti kun onnistuu!

Totisesti: GOLGATAN VERESSÄ VOIMA ON!

Rakastavin halauksin sisaresi Herrassamme Jeesuksessa, Vapahtajassamme!

saara-.- kirjoitti:

Heips rakas siskosein! Täällä touhutaan Lupun valmistujaisia. Lupu pesee just viimeistä ikkunaa, minä leivon lihapiirakoita ja kääretorttuja. Kermakakun ja voileipäkakun tilasin valmiina. Ilmat on ollut ihania. Voi kun olis kielot täälläkin jo kukassa, keräisin juhlapöytään! Mummi ja "Aune" tulevat kahdestaan aika paljon muita. Kivaa kun saadaan juhlat. Tuomi tosin kukkii, niitä haen tuomaan tuoksua. Rakastan tuomen tuoksua! Äiti sanoi aina mulle, että hae tuomenoksia niin saadaan toivottaa kesä tervetulleeksi. Se olikin jokavuotinen traditio. :)))

Voi meidän Larssia, kuinka hänet oli niin yksin jätetty? No, ikuisuudessa ei ole kukaan yksin! Odotamme niin Jeesusta ja kotiinpääsyä. Kiitosta tulvii sydän! Minun Pikku-Myy tulee lauantaina sinne. Tulee käymään sinun luona, voitte yhdessäkin keksiä menoja. Jos sattuisi vaikka hyviä kokouksia olemaan? Minä puolestani hemmottelen Lupuasi täällä, kun ei se ahkeraliisasi malta pitää lomaa, vaan aloittaa jo maanantaina työt, niinkun tietysti tiedätkin.

Pikku-Myy kävi tsekkaamassa veli-kullan siisteystilanteen ja hämmästyi kun oli niin siistiä! Sillä on kaverina yks A-P. Olen pitänyt näppini erossa sen huushollista! -Ja olen jopa onnistunut siinä! Hyvä minä, alan oppia! :p

Rakkaat terveiset täältä taas kaikilta! Odottelemme sinua tännepäin, tule heti kun onnistuu!

Totisesti: GOLGATAN VERESSÄ VOIMA ON!

Rakastavin halauksin sisaresi Herrassamme Jeesuksessa, Vapahtajassamme!

Lue lisää

Shalom...

Herra on hyvä...

Rukoillen Hengessä ja totuudessa eteenpäin...

Herätyksen suloisia lounatuulia odotellen...uskon täysin, että herätys tulee...iloitaan Hengessä...

Jäädään Herran iloon ja rauhaan...

Kunnia Jumalalle ja Hänen kalliille tahdolleen elämässämme!

su. En tiedä sen kummennin LLL:n elämästä kuin mitä kirjoitukset kertovat. LLL uudestisyntyi toimittuaan jo rovastin virassa, joten sitä edeltävää elämää on turhakin tonkia virheitä etsiäkseen. Olihan hänen tuleva vaimonsa raskaana jo ennen häitä, joten siitä lienee lähtenyt huhut liikkeelle.

LLL:ta tarvittiin siihen aikaan ja siihen paikkaan. Kyllä siellä paljon ihmisiä tuli uskoon ja raitustui. Siitä oli valtava helpotus perheille, kun ei ukko ryypännyt perheen toimeentuloa, vaan alkoi käyttää sitä oikein.

En minä itse kannata LLL:n saarnojen jokasunnuntaista lukemista. Varmaan ne evankeelisemmat saarnat on voitukin hävittää vävypojan toimesta, mene ja tiedä. Aika herätysvoittoisia ja runsain kuvakielin sävytettyjä nämä saarnat ovat. Tuskin niistä tämän päivän lukija paljoakaan selvää saa.

Mitä hulluuteen tulee, oli LLL hyvinkin hulluuden partaalla jossain vaiheessa elämäänsä, oliko ihan hoidossa, en tiedä. Jotkut sanovat hänen kirjansa "Hulluinhuonelainen" viittaavan sell aiseen. Ihminen on herkkä, toiset enemmän herkkiä ja jos ajatuksissa pyörii isoja ristiriitoja niin voi siinä kuka tahansa väsyä.

Erityisen rankkaa on yhdistelmä raskaasta synnintunnosta ja vaikeudesta luottaa Jumalan armoon. Se on usein yliherkkien, itseään kohtaan ankarien ja vaativien vaiva ja sellaisella ihmisellä se näkyy kaikissa asioissa. Toisille he voivat olla hyvinkin armollisia ja rakastavia, mutta hyvin ankaria itseään kohtaan.

Mielenkiintoistahan se olisi nähdä dokumentti, silloisesta ajasta ja keskusteluista joissa LLL puhuttelee ihmisiä. Mielenkiintoinen persoona varmasti on ollut. Tässä tekstissä kuvattiin LLL:n köyhyyttä, mutta kyllä ainakin myöhempinä aikoina Pappilan iso pata oli sunnuntaisin täynnä kaikkien vähävaraisten tulla syömään.

Savon ukko on vakaumukseltaan kristinuskon pilkkaaja, hengellisesti täysin tyhjä mies.

näitä riittää kirjoitti:

Savon ukko on vakaumukseltaan kristinuskon pilkkaaja, hengellisesti täysin tyhjä mies.

Sinä nimetön suuri mies- Luultavasti olet se hel,vetin hevosmies. Minä olen hengellisesti täynnä totuuden uskoa Jumalaan. En ole höyrypää, joka joka mutkassa itseänsä kiittää ja kaveria potkii, kuin juuri sinunkaltaiset aivopestyt höyrähtäneet. Uskoa Jumalaan ja hyvyyteen voi ja pitää olla, mutta kun se menee ihmiselle vaivaksi. Vaikka sen itse pyhänhengen täytöksi sanotte. Vaikka te olisitte peräsuolia myöten mielestänne hyviä ainutlaatuisia pyhänhengen täyteläisiä. Sekä verellä pestyjä, te olette silti yhtä likaisia viimekädessä Suurelle Herrallemme, joka meitä ohjaa, suojelee jos vai oikealla tavalla hänelle sen esitämme. Ei niin höyrypäisellä kiihkolla, itse pyhyydellä, tuomarin ja sisään heittäjänä vallan Jumalalta ottaneina.
Sinulle täyspässipää kakkos Paavali sanon, että olen aina valmis haistattamaan pahnhajuiset pyhänhekesi takaisin. Jos haluat niin jatkan, ennenkuin serifin viikate niittää....

Joo ei, se on vain panettelijoiden puheita. Lihansa puolesta toki samanlainen syntisäkki oli kuin me kaikki muutkin, mutta varmasti oli tarkka vaelluksestaan uudestisyntymisen jälkeen. Ja pakkokin oli olla, sillä kuten tänä päivänä, niin silloinkin, panettelijat valheineen kyttäsivät hänenkin elämäänsä, jos jostakin vähän saisivat syyttää. Syyttivät sitten valehdellen, vastoin totuutta, kuten täälläkin syytetään kaikkia totuudenpuhujia.

Se ei haittaa, lihaamme saa haukkua! :))) Totuutta ei kukaan voi kuitenkaan kumota! Eikä Jumalan armahtamilta uskoa viedä!

saara-.- kirjoitti:

Joo ei, se on vain panettelijoiden puheita. Lihansa puolesta toki samanlainen syntisäkki oli kuin me kaikki muutkin, mutta varmasti oli tarkka vaelluksestaan uudestisyntymisen jälkeen. Ja pakkokin oli olla, sillä kuten tänä päivänä, niin silloinkin, panettelijat valheineen kyttäsivät hänenkin elämäänsä, jos jostakin vähän saisivat syyttää. Syyttivät sitten valehdellen, vastoin totuutta, kuten täälläkin syytetään kaikkia totuudenpuhujia.

Se ei haittaa, lihaamme saa haukkua! :))) Totuutta ei kukaan voi kuitenkaan kumota! Eikä Jumalan armahtamilta uskoa viedä!

Lue lisää

totta saara!

Kuulehan sumeri kun sinä et uudestisyntymisestä mitään ymmärrä niin kannattaa vaijeta! LLL:n ja Paavolan uudestisyntymisessä ei ole mitään eroa! Meillä on katson Kristuksen ruumiissa monilla eri nimillä kulkevien liikkeiden edustajia, silti olemme kaikki saman Jumalan lapsia. Muut nimitykset ovat ihmisistä lähtöisin. Me emme ole karsinoiden rakentajia vaan tunnemme Jumalan omat heti tekstistä ja sama tavatessa. Son kattos sellasta kun on yhdistävä Pyhä Henki kaikilla!

saara-.- kirjoitti:

Kuulehan sumeri kun sinä et uudestisyntymisestä mitään ymmärrä niin kannattaa vaijeta! LLL:n ja Paavolan uudestisyntymisessä ei ole mitään eroa! Meillä on katson Kristuksen ruumiissa monilla eri nimillä kulkevien liikkeiden edustajia, silti olemme kaikki saman Jumalan lapsia. Muut nimitykset ovat ihmisistä lähtöisin. Me emme ole karsinoiden rakentajia vaan tunnemme Jumalan omat heti tekstistä ja sama tavatessa. Son kattos sellasta kun on yhdistävä Pyhä Henki kaikilla!

Lue lisää

Kuulehan saara-.-, mene keskustelemaan esikoislestadiolaisten saarnaajien kanssa ja opettamaan heille raamatullista uudestisyntymistä.

saas nähdä mistä ovesta heittävät semmoisen Laestadiuksen tuntijan pihalle, vaiko ihan ikkunasta

ePaimen kirjoitti:

Kuulehan saara-.-, mene keskustelemaan esikoislestadiolaisten saarnaajien kanssa ja opettamaan heille raamatullista uudestisyntymistä.

saas nähdä mistä ovesta heittävät semmoisen Laestadiuksen tuntijan pihalle, vaiko ihan ikkunasta

Lue lisää

Mielellänihän minä keskustelen kenen kanssa tahansa. Olen keskustelutkin esikoisten saarnaajien kanssa. He ovat omalla peltosarallaan ja mielelläni rukoilen heille suurta viisautta ja ymmärrystä, jota voivat jakaa seurakunnalle. Jokainen vastaa Jumalalle oman peltosaransa hoitamisesta.

Tuollainen halveksiva asenne kuin sinulla on, ei tee mitään muuta kuin hallaa itsellesi. Kuinka monen esikoisen saarnaajan kanssa itse olet keskustellut? -Niin haukkunut olet ulkoapäin, sen tietää kaikki. Nettiruukusta lähtien olet usuttanut seurakuntalaisia nousemaan saarnaajiaan vastaan. Ei sellainen ole Jumalan lasten tapa toimia. Rukoilkaamme kaikki heille parasta mahdollista Jumalalta!

Etsi sinä sumeri ensin uudestisyntymistä ja sitten saat oman peltosarasi Jumalalta. Anna toisten peltojen olla. Ei Paavalikaan mennyt sinne missä joku toinen rakensi!

saara-.- kirjoitti:

Mielellänihän minä keskustelen kenen kanssa tahansa. Olen keskustelutkin esikoisten saarnaajien kanssa. He ovat omalla peltosarallaan ja mielelläni rukoilen heille suurta viisautta ja ymmärrystä, jota voivat jakaa seurakunnalle. Jokainen vastaa Jumalalle oman peltosaransa hoitamisesta.

Tuollainen halveksiva asenne kuin sinulla on, ei tee mitään muuta kuin hallaa itsellesi. Kuinka monen esikoisen saarnaajan kanssa itse olet keskustellut? -Niin haukkunut olet ulkoapäin, sen tietää kaikki. Nettiruukusta lähtien olet usuttanut seurakuntalaisia nousemaan saarnaajiaan vastaan. Ei sellainen ole Jumalan lasten tapa toimia. Rukoilkaamme kaikki heille parasta mahdollista Jumalalta!

Etsi sinä sumeri ensin uudestisyntymistä ja sitten saat oman peltosarasi Jumalalta. Anna toisten peltojen olla. Ei Paavalikaan mennyt sinne missä joku toinen rakensi!

Lue lisää

Niin miksiköhän sinä Saara olet nyt lestadiolaisten peltosaralla? Haluat opettaa lestadiolaisille oikeaa oppia!

Kunnioitatko sinä mielestäsi nyt näillä palopuheillasi toisten peltoja ja saarnaajia?

9+10 kirjoitti:

Niin miksiköhän sinä Saara olet nyt lestadiolaisten peltosaralla? Haluat opettaa lestadiolaisille oikeaa oppia!

Kunnioitatko sinä mielestäsi nyt näillä palopuheillasi toisten peltoja ja saarnaajia?

Lue lisää

Kasteopetukseen liittyen tiedätkö sitä, että eräs nuori perhe erosi kirkosta - juuri kuten sinä nyt yllytät täällä seurakuntalaisia tekemään.

Sitten heille syntyi lapsi. He olivat aivan ymmällään, kun eivät tienneet miten toimia - kysyivät sitten lähetysmiehiltä neuvoa.

Neuvo oli, että liittykää takaisin kirkkoon ja viekää lapsi kasteelle!

Minusta se oli aivan oikea neuvo.

9+10 kirjoitti:

Kasteopetukseen liittyen tiedätkö sitä, että eräs nuori perhe erosi kirkosta - juuri kuten sinä nyt yllytät täällä seurakuntalaisia tekemään.

Sitten heille syntyi lapsi. He olivat aivan ymmällään, kun eivät tienneet miten toimia - kysyivät sitten lähetysmiehiltä neuvoa.

Neuvo oli, että liittykää takaisin kirkkoon ja viekää lapsi kasteelle!

Minusta se oli aivan oikea neuvo.

Lue lisää

Lisään vielä, että mainitsit jossakin sellaista, että kun sinä osoitat sanalla toisen ajatukset vääriksi (et varmaan kirjoittanut juuri niin, mutta ajatus oli sellainen), niin keskustelu loppuu siihen.

Minä en ole saanut muutamia vastauksiani läpi siksi, että tämä on Saunalahden langaton laajakaista ja tässä on ongelmana se, että IP-osoite vaihtuu eivätkä viestit aina mene läpi.

Kysyin sinulta yhdessä viestiketjussa, mitä seurakuntaa edustat? Mihin kehotat esikoislestadiolaisa lähtemään oikeaa opetusta saadakseen, jos heidän tulisi erota kirkosta? Sinä et vastannut kysymykseeni ollenkaan.

9+10 kirjoitti:

Lisään vielä, että mainitsit jossakin sellaista, että kun sinä osoitat sanalla toisen ajatukset vääriksi (et varmaan kirjoittanut juuri niin, mutta ajatus oli sellainen), niin keskustelu loppuu siihen.

Minä en ole saanut muutamia vastauksiani läpi siksi, että tämä on Saunalahden langaton laajakaista ja tässä on ongelmana se, että IP-osoite vaihtuu eivätkä viestit aina mene läpi.

Kysyin sinulta yhdessä viestiketjussa, mitä seurakuntaa edustat? Mihin kehotat esikoislestadiolaisa lähtemään oikeaa opetusta saadakseen, jos heidän tulisi erota kirkosta? Sinä et vastannut kysymykseeni ollenkaan.

Lue lisää

Käyttäisit samaa nikkiä, niin erottaisi kenelle vastaa. Ilmeisesti kysymyksesi on osoitettu minulle?

Raamattu ei tunne mitään kahden seurakunnan oppia. Mihinkö essut menisivät? HÖH! Essuilla on omat rukoushuoneet ja saarnaajat, eikö ne riitä? Jos ei niin Miksi ei?

saara, kirjoitti:

Käyttäisit samaa nikkiä, niin erottaisi kenelle vastaa. Ilmeisesti kysymyksesi on osoitettu minulle?

Raamattu ei tunne mitään kahden seurakunnan oppia. Mihinkö essut menisivät? HÖH! Essuilla on omat rukoushuoneet ja saarnaajat, eikö ne riitä? Jos ei niin Miksi ei?

Lue lisää

Kerro ensimmäinen pätevä syy siihen, miksi sinä olisit oikeutetumpi täällä keskustelemaan kuin minä? En mene essusaarnaajien peltosaralle, en! Rukoilen kyllä heidän puolestaan, että saisivat suurta siunausta Jumalalta! Onhan oma isänikin essusaarnaaja! Lisäksi serkku ja siskon mies, sekä tätini mies. Että suvussa riittää kyllä saarnamiehiä. Jumala heitä runsaasti siunatkoon!

saara, kirjoitti:

Käyttäisit samaa nikkiä, niin erottaisi kenelle vastaa. Ilmeisesti kysymyksesi on osoitettu minulle?

Raamattu ei tunne mitään kahden seurakunnan oppia. Mihinkö essut menisivät? HÖH! Essuilla on omat rukoushuoneet ja saarnaajat, eikö ne riitä? Jos ei niin Miksi ei?

Lue lisää

Niinpä - miksi ei?

Onko sinusta hyvä, että seurakunnat eristyvät toisista kristityistä kokonaan ja alkavat elää kukin omaa elämäänsä? Lestadiolaiset eivät kirkosta erottuaan enää olisi missään tekemisissä muiden kanssa - etkö sitä muka tiedä?

Tunnetko Ruotsin lestadiolaisuutta? Tai lestadiolaisuutta Yhdysvalloissa? Tiedätkö, millaista se on?

Sinä Saara olet ilmeisesti yhteiskristillinen (mitä se sitten merkitseekään), mutta et vastaa kysymykseeni: mihin seurakuntaan kuulut? Luuletko, että lestadiolaiset kirkosta erottuaan olisivat kuten sinä?

Minä en ymmärrä sitä, että yllytät ihmisiä eroamaan kirkosta! Se on väärin, jos ei sinulla ole mitään antaa tilalle. Sinä olet ilmeisesti elänyt hyvin "vapaan" lapsuuden ja nuoruuden siinä lestadiolaisuudessa/perheessä, mihin olet syntynyt. Voin kai kertoa, että minä en ole! Sellaista ahdasmielisyyttä en soisi kenenkään kokevan - en sitä eristyneisyyttä, missä olen elänyt.

Yleensä tekstin alla olevat viestit on osoitettu yläpuolella olevalle - käytin myös sinun nimeäsi, joten luulin, että voit ymmärtää sen.

Sinä Saara pidät linkeistä. Oletko koskaan lukaissut tätä:

http://extoots.blogspot.fi/2013/05/questions-oalcers-want-to-ask-but-cant.html

Tämä lestadiolaisuus ei kuulu mihinkään "porttokirkkoon". Onko se sinusta hyvä?

9+10 kirjoitti:

Niinpä - miksi ei?

Onko sinusta hyvä, että seurakunnat eristyvät toisista kristityistä kokonaan ja alkavat elää kukin omaa elämäänsä? Lestadiolaiset eivät kirkosta erottuaan enää olisi missään tekemisissä muiden kanssa - etkö sitä muka tiedä?

Tunnetko Ruotsin lestadiolaisuutta? Tai lestadiolaisuutta Yhdysvalloissa? Tiedätkö, millaista se on?

Sinä Saara olet ilmeisesti yhteiskristillinen (mitä se sitten merkitseekään), mutta et vastaa kysymykseeni: mihin seurakuntaan kuulut? Luuletko, että lestadiolaiset kirkosta erottuaan olisivat kuten sinä?

Minä en ymmärrä sitä, että yllytät ihmisiä eroamaan kirkosta! Se on väärin, jos ei sinulla ole mitään antaa tilalle. Sinä olet ilmeisesti elänyt hyvin "vapaan" lapsuuden ja nuoruuden siinä lestadiolaisuudessa/perheessä, mihin olet syntynyt. Voin kai kertoa, että minä en ole! Sellaista ahdasmielisyyttä en soisi kenenkään kokevan - en sitä eristyneisyyttä, missä olen elänyt.

Yleensä tekstin alla olevat viestit on osoitettu yläpuolella olevalle - käytin myös sinun nimeäsi, joten luulin, että voit ymmärtää sen.

Sinä Saara pidät linkeistä. Oletko koskaan lukaissut tätä:

http://extoots.blogspot.fi/2013/05/questions-oalcers-want-to-ask-but-cant.html

Tämä lestadiolaisuus ei kuulu mihinkään "porttokirkkoon". Onko se sinusta hyvä?

Lue lisää

Se on seurakunnan yksilöistä kiinni kuinka moni haluaa olla tekemisissä muidenkin seurakuntien uskovien kanssa. Ilman todellista halua ei kannata ollakaan, sillä se ei perustu rakkauteen. Minkä verran NYT riviessut ovat tekemisissä toisten uskovien kanssa? Mikä laittaa yksilön lokeroitumaan? Miksi ette mene tutustumaan paikkakuntanne muihin uskoviin? Tai osallistu yhteisiin toimintoihin? Yhteistä toimintaa on varmasti kaikilla paikkakunnilla.

Mikä estää yhteistyön luterilaisten kanssa vaikka essut eivät kirkkoon kuuluisikaan? Mikä nostaa papin saarnaajan yläpuolelle? Papin, josta ei ole mitään varmuutta uskooko edes Jumalaan? Miksi ei voi saarnaaja vihkiä avioliittoon Jumalan edessä? Tai kastaa? Tai jakaa ehtoollista? Toiminta essuilla ei perustu nyt Jumalan antamiin valtuuksiin, vaan noihin pitää olla "vihitty" tekijä ulkopuolelta. Se osoittaa vain epäuskoa Jumalaa kohtaan. Oliko alkuseurakunnalla paikkakuntien seurakuntatehtävät jollain muulla kuin oman seurakunnan uskovilla?

Minun mielipiteeni on se, että on sulaa hulluutta kuulua kahteen seurakuntaan. Omienkin toimitilojen ylläpito maksaa. Miksi maksaa kahteen paikkaan? Eikö uskovat luota Jumalaan? Pitääkö papin sanoa aamen, että se on pätevä? Eikö alkuseurakunta valinnut työntekijänsä omista, tutuista jäsenistään? Miten arvioitte työntekijän kelvollisuutta tehtävään, jos paikalle pitää kutsua tuntematon pappi? Onko sillä varmasti raamatun vaatima hyvä maine? Yhden vaimon mies? Lapsensa ja perheensä hyvin hoitava? Hyvä ja kunniallinen maine myöskin maailman ihmisten silmissä? Miten voi raamatullisesti arvioida, jos ei ole tekemisissä kuin tilatun toimituksen ajan?

Minusta näitä kaikkia asioita pitäisi ajatella. Miettiä miksi moinen hulluus on käytäntönä? Elää ja vaikuttaa keskenään, mutta kutsua ulkopuolelta pappi jakamaan ehtoollista, vihkimään ja kastamaan? Suurta hulluutta! Kuulostan radikaalilta, mutta tarkoituksella. Haluan herättää ajatuksia. Pitäisi joskus pysähtyä ja tarkistaa suunta!

Sinulle henkilökohtaisesti sanoisin, mikä pakottaa aikuisen ihmisen jäämään sellaiseen ympäristöön määräiltäväksi, jossa ei tule kuulluksi, arvotetuksi samaan arvoon toisten kanssa, jossa ei koe rakastavaa yhteyttä puolin ja toisin? Missä sellaisen ihmisen OMA VASTUU omasta hyvinvoinnistaan on? Onko sellaisen uskovan luottamus ihmisissä eikä Jumalassa, niinkuin pitäisi?

saara-.- kirjoitti:

Se on seurakunnan yksilöistä kiinni kuinka moni haluaa olla tekemisissä muidenkin seurakuntien uskovien kanssa. Ilman todellista halua ei kannata ollakaan, sillä se ei perustu rakkauteen. Minkä verran NYT riviessut ovat tekemisissä toisten uskovien kanssa? Mikä laittaa yksilön lokeroitumaan? Miksi ette mene tutustumaan paikkakuntanne muihin uskoviin? Tai osallistu yhteisiin toimintoihin? Yhteistä toimintaa on varmasti kaikilla paikkakunnilla.

Mikä estää yhteistyön luterilaisten kanssa vaikka essut eivät kirkkoon kuuluisikaan? Mikä nostaa papin saarnaajan yläpuolelle? Papin, josta ei ole mitään varmuutta uskooko edes Jumalaan? Miksi ei voi saarnaaja vihkiä avioliittoon Jumalan edessä? Tai kastaa? Tai jakaa ehtoollista? Toiminta essuilla ei perustu nyt Jumalan antamiin valtuuksiin, vaan noihin pitää olla "vihitty" tekijä ulkopuolelta. Se osoittaa vain epäuskoa Jumalaa kohtaan. Oliko alkuseurakunnalla paikkakuntien seurakuntatehtävät jollain muulla kuin oman seurakunnan uskovilla?

Minun mielipiteeni on se, että on sulaa hulluutta kuulua kahteen seurakuntaan. Omienkin toimitilojen ylläpito maksaa. Miksi maksaa kahteen paikkaan? Eikö uskovat luota Jumalaan? Pitääkö papin sanoa aamen, että se on pätevä? Eikö alkuseurakunta valinnut työntekijänsä omista, tutuista jäsenistään? Miten arvioitte työntekijän kelvollisuutta tehtävään, jos paikalle pitää kutsua tuntematon pappi? Onko sillä varmasti raamatun vaatima hyvä maine? Yhden vaimon mies? Lapsensa ja perheensä hyvin hoitava? Hyvä ja kunniallinen maine myöskin maailman ihmisten silmissä? Miten voi raamatullisesti arvioida, jos ei ole tekemisissä kuin tilatun toimituksen ajan?

Minusta näitä kaikkia asioita pitäisi ajatella. Miettiä miksi moinen hulluus on käytäntönä? Elää ja vaikuttaa keskenään, mutta kutsua ulkopuolelta pappi jakamaan ehtoollista, vihkimään ja kastamaan? Suurta hulluutta! Kuulostan radikaalilta, mutta tarkoituksella. Haluan herättää ajatuksia. Pitäisi joskus pysähtyä ja tarkistaa suunta!

Sinulle henkilökohtaisesti sanoisin, mikä pakottaa aikuisen ihmisen jäämään sellaiseen ympäristöön määräiltäväksi, jossa ei tule kuulluksi, arvotetuksi samaan arvoon toisten kanssa, jossa ei koe rakastavaa yhteyttä puolin ja toisin? Missä sellaisen ihmisen OMA VASTUU omasta hyvinvoinnistaan on? Onko sellaisen uskovan luottamus ihmisissä eikä Jumalassa, niinkuin pitäisi?

Lue lisää

Nyt saara kuulostaa jo hippiajan tirehtööriltä. Kunnon anarkia päälle, mitä väliä millään viroilla, ei kai niitä Raamatussakaan ole? (vai onko?)

Sanoisin sinulle nyt ihan tosissani, että lopeta tuollainen propaganda. Sinä et ole esikoislestadiolainen ollenkaan, etkä näytä ymmärtävän meidän seurakuntamme asioista mitään. Pysy sinä ilman seurakuntaa missä ikinä tahdot, mutta älä tule meille paasaamaan porttokirkoista.

Voin kertoa sinulle, saara, joka et ole luterilainen, etkä liioin lestadiolainen, vaan ulkona seurakuntamme asioista, ja vailla vaikuttamisen mahdollisuutta, ilman jäsenyyttä, että meidän esikoislestadiolaisten seurakunta on ev.lut kirkko. Sitten meillä on tämä oma herätysliikkeemme, joka on syntynyt Kristuksen rakkauden tulesta aikanaan, ja jolle on rakennettu vapaaehtoisesti rukoushuoneita, joihin kylän kaikki ihmiset ovat olleet tervetulleita, ja ovat niissä usein vierailleet. Meidän seurakuntamme on kirkko. Nyt on päässyyt ajan kuluessa käymään niin, että herätysliikkeessämme on hukattu sen tehtävä ja siitä on ruvettu muodostamaan seurakuntaa seurakunnan sisälle. Tällaisen kehityksen jäljet ovat karmeaa seurattavaa jo nyt. Sinä, saara ulkopuolinen, et tiedä näistä asioista mitään. Jos tämä kirkko kirkossa kehitys jatkuu se on vihollisen voitto, eikä tuo mitään hyvää perässään, tämän minä tiedän.

Meidän seurakuntamme jäsenet ovat kuljettaneet ilosanoman aikanaan saksasta Suomeen, ovat kääntäneet Raamatun äidinkielellemme. Esi-isämme ovat rakentaneet meille Jumalan huoneita, ovat haudanneet toisensa kristillisesti yhteisiin kirkkomaihin odottamaan Herraa Jeesusta. He ovat kastaneet lapsensa ja lastenlapsensa saman seurakunnan yhteyteen. Seurakunnassa on vihitty, siellä on siunattu ja rukoiltu sukupolvesta toiseen. Seurakuntamme kirkkomaille on haudattu sen jäsenet, jotka henkensä hinnalla taistelivat meille itsenäisen isänmaan. Seurakuntamme myötä on meille tullut myös kirjakieli, kun Kristuksen rakkauden voimasta on Jumalan sanaa käännetty äidinkielelle.

Ilman meidän seurakuntaamme, ei olisi Raamattua suomeksi. Yksikään paavolainen ei hääräisi täällä netissä. Me emme olisi uskossa. Kuka tietää mikä olisi tilanne. On Jumalan suuren suurta armoa, että meillä on seurakunta!

Ja nyt. Luopiot sylkevät kaiken päälle. He omien himojensa vallassa jättävät seurakuntamme ateistien haltuun. Juoksevat kiihkoissaan kuka minnekin ja sieltä nuoren anarkistin innolla tuhoavat sitä työtä, joka on kalliilla hinnalla tehty. Kyllä käy toteen, että itse teistänne nousevat ne sudet, jotka ei laumaa säästä.

Kuka tietää vaikka sinun lapsesi jo ovat mukana järjestäytymässä pyhien yhteisöksi, jota hallitsee joku narsistinen etujoukko. Ja lastesi lapset syntyvät suljettuun lahkoon, josta ei puutu väärinkäytöksiä.

Lopeta hyvä ihminen sotkeentumasta seurakuntamme ja herätysliikkeemme asioihin.

maan matkamies kirjoitti:

Nyt saara kuulostaa jo hippiajan tirehtööriltä. Kunnon anarkia päälle, mitä väliä millään viroilla, ei kai niitä Raamatussakaan ole? (vai onko?)

Sanoisin sinulle nyt ihan tosissani, että lopeta tuollainen propaganda. Sinä et ole esikoislestadiolainen ollenkaan, etkä näytä ymmärtävän meidän seurakuntamme asioista mitään. Pysy sinä ilman seurakuntaa missä ikinä tahdot, mutta älä tule meille paasaamaan porttokirkoista.

Voin kertoa sinulle, saara, joka et ole luterilainen, etkä liioin lestadiolainen, vaan ulkona seurakuntamme asioista, ja vailla vaikuttamisen mahdollisuutta, ilman jäsenyyttä, että meidän esikoislestadiolaisten seurakunta on ev.lut kirkko. Sitten meillä on tämä oma herätysliikkeemme, joka on syntynyt Kristuksen rakkauden tulesta aikanaan, ja jolle on rakennettu vapaaehtoisesti rukoushuoneita, joihin kylän kaikki ihmiset ovat olleet tervetulleita, ja ovat niissä usein vierailleet. Meidän seurakuntamme on kirkko. Nyt on päässyyt ajan kuluessa käymään niin, että herätysliikkeessämme on hukattu sen tehtävä ja siitä on ruvettu muodostamaan seurakuntaa seurakunnan sisälle. Tällaisen kehityksen jäljet ovat karmeaa seurattavaa jo nyt. Sinä, saara ulkopuolinen, et tiedä näistä asioista mitään. Jos tämä kirkko kirkossa kehitys jatkuu se on vihollisen voitto, eikä tuo mitään hyvää perässään, tämän minä tiedän.

Meidän seurakuntamme jäsenet ovat kuljettaneet ilosanoman aikanaan saksasta Suomeen, ovat kääntäneet Raamatun äidinkielellemme. Esi-isämme ovat rakentaneet meille Jumalan huoneita, ovat haudanneet toisensa kristillisesti yhteisiin kirkkomaihin odottamaan Herraa Jeesusta. He ovat kastaneet lapsensa ja lastenlapsensa saman seurakunnan yhteyteen. Seurakunnassa on vihitty, siellä on siunattu ja rukoiltu sukupolvesta toiseen. Seurakuntamme kirkkomaille on haudattu sen jäsenet, jotka henkensä hinnalla taistelivat meille itsenäisen isänmaan. Seurakuntamme myötä on meille tullut myös kirjakieli, kun Kristuksen rakkauden voimasta on Jumalan sanaa käännetty äidinkielelle.

Ilman meidän seurakuntaamme, ei olisi Raamattua suomeksi. Yksikään paavolainen ei hääräisi täällä netissä. Me emme olisi uskossa. Kuka tietää mikä olisi tilanne. On Jumalan suuren suurta armoa, että meillä on seurakunta!

Ja nyt. Luopiot sylkevät kaiken päälle. He omien himojensa vallassa jättävät seurakuntamme ateistien haltuun. Juoksevat kiihkoissaan kuka minnekin ja sieltä nuoren anarkistin innolla tuhoavat sitä työtä, joka on kalliilla hinnalla tehty. Kyllä käy toteen, että itse teistänne nousevat ne sudet, jotka ei laumaa säästä.

Kuka tietää vaikka sinun lapsesi jo ovat mukana järjestäytymässä pyhien yhteisöksi, jota hallitsee joku narsistinen etujoukko. Ja lastesi lapset syntyvät suljettuun lahkoon, josta ei puutu väärinkäytöksiä.

Lopeta hyvä ihminen sotkeentumasta seurakuntamme ja herätysliikkeemme asioihin.

Lue lisää

Aamen maan matkamies!!!

Kirjoitat aivan ydinasiaa!

Totisesti juuri noista asioista on kysymys!

Luterilainen kirkko on seurakuntamme. Tämä kamala eksytyksen henki, mikä maassamme joka puolella myllertää kiihtyvällä vauhdilla yrittää tuhota kaiken Jumalan työn.

Suomen hyvinvointi ja laki ovat Jumalan siunausta. Kun sota-aikana vihollinen oli tulla ja valloittaa maamme, ihmiset presidentin käskystä-kin riensivät kirkkoon rukoilemaan ja Jumala säästi itsenäisenä maamme.

Nyt tämä sukupolvi, joka ei ole kokenut mitään ulkoistakaan ahdinkoa, on repimässä rikki kaiken sen, minkä Jumala on antanut.

Kun niin on, että ateistit yrittävät vallata kirkkomme, nämä lähtevät karkuun ja auttavat hajoitustyössä.

Lapin hullutus repii esikoisuutta irti kirkosta ja hajoittaa herätysliikettämme. Ihmisille ei kohta mikään ole pyhää, vaan ylpeinä itsestään suostuvat kauppamiehiin ja huoraavat. (hengellisesti)

Herra armahda meitä, Herra armahda tätä nurjaa sukupolvea, sillä he eivät ymmärrä mitä tekevät!

saarelma<3 kirjoitti:

Aamen maan matkamies!!!

Kirjoitat aivan ydinasiaa!

Totisesti juuri noista asioista on kysymys!

Luterilainen kirkko on seurakuntamme. Tämä kamala eksytyksen henki, mikä maassamme joka puolella myllertää kiihtyvällä vauhdilla yrittää tuhota kaiken Jumalan työn.

Suomen hyvinvointi ja laki ovat Jumalan siunausta. Kun sota-aikana vihollinen oli tulla ja valloittaa maamme, ihmiset presidentin käskystä-kin riensivät kirkkoon rukoilemaan ja Jumala säästi itsenäisenä maamme.

Nyt tämä sukupolvi, joka ei ole kokenut mitään ulkoistakaan ahdinkoa, on repimässä rikki kaiken sen, minkä Jumala on antanut.

Kun niin on, että ateistit yrittävät vallata kirkkomme, nämä lähtevät karkuun ja auttavat hajoitustyössä.

Lapin hullutus repii esikoisuutta irti kirkosta ja hajoittaa herätysliikettämme. Ihmisille ei kohta mikään ole pyhää, vaan ylpeinä itsestään suostuvat kauppamiehiin ja huoraavat. (hengellisesti)

Herra armahda meitä, Herra armahda tätä nurjaa sukupolvea, sillä he eivät ymmärrä mitä tekevät!

Lue lisää

Saarelma, aamen. Kyllä sydän itkee tätä luopumusta. Jumalan sanan myötä on meidän maallinenkin yhteiskuntamme sivistynyt ja kasvanut hyvinvointivaltioksi. Jumala on suojellut kansaamme vaikeissakin ajoissa.

Kyllä nykyäänkin, kun sattuu joku traaginen onnettomuus ja kuolema tulee lähelle, kokoonnutaan seurakuntamme kirkkoihin suremaan ja hiljentymään. Viikon päästä taas jatketaan hajoitustyötä. Ja sitten hautaansiunaus halutaan vielä lopuksi.

Jumala ottaa parhaillaan siunausta pois kansamme päältä. Huonot talousuutiset kulkevat käsi kädessä luopumisen kanssa. Sitten on nämä hengelliset helppoheikit, jotka kuuluvat pullamössö-sukupolveen ja ovat saaneet kaiken valmiina, tahtovat oman hienon henkensä voimalla vetää Jumalan vihan itsensä ja lastensa päälle. Hirveän lyhytnäköistä mullehetikaikki-toimintaa, jossa usko on omia elämyksiä. Kunnianteologiaa yhtä kaikki.

Hävityksen kauhistus on pyhässä sijassa.

Kun ihmisen poika tulee, niin löytäneekö enää uskoa maan päältä.

Herra armahda!

saara-.- kirjoitti:

Se on seurakunnan yksilöistä kiinni kuinka moni haluaa olla tekemisissä muidenkin seurakuntien uskovien kanssa. Ilman todellista halua ei kannata ollakaan, sillä se ei perustu rakkauteen. Minkä verran NYT riviessut ovat tekemisissä toisten uskovien kanssa? Mikä laittaa yksilön lokeroitumaan? Miksi ette mene tutustumaan paikkakuntanne muihin uskoviin? Tai osallistu yhteisiin toimintoihin? Yhteistä toimintaa on varmasti kaikilla paikkakunnilla.

Mikä estää yhteistyön luterilaisten kanssa vaikka essut eivät kirkkoon kuuluisikaan? Mikä nostaa papin saarnaajan yläpuolelle? Papin, josta ei ole mitään varmuutta uskooko edes Jumalaan? Miksi ei voi saarnaaja vihkiä avioliittoon Jumalan edessä? Tai kastaa? Tai jakaa ehtoollista? Toiminta essuilla ei perustu nyt Jumalan antamiin valtuuksiin, vaan noihin pitää olla "vihitty" tekijä ulkopuolelta. Se osoittaa vain epäuskoa Jumalaa kohtaan. Oliko alkuseurakunnalla paikkakuntien seurakuntatehtävät jollain muulla kuin oman seurakunnan uskovilla?

Minun mielipiteeni on se, että on sulaa hulluutta kuulua kahteen seurakuntaan. Omienkin toimitilojen ylläpito maksaa. Miksi maksaa kahteen paikkaan? Eikö uskovat luota Jumalaan? Pitääkö papin sanoa aamen, että se on pätevä? Eikö alkuseurakunta valinnut työntekijänsä omista, tutuista jäsenistään? Miten arvioitte työntekijän kelvollisuutta tehtävään, jos paikalle pitää kutsua tuntematon pappi? Onko sillä varmasti raamatun vaatima hyvä maine? Yhden vaimon mies? Lapsensa ja perheensä hyvin hoitava? Hyvä ja kunniallinen maine myöskin maailman ihmisten silmissä? Miten voi raamatullisesti arvioida, jos ei ole tekemisissä kuin tilatun toimituksen ajan?

Minusta näitä kaikkia asioita pitäisi ajatella. Miettiä miksi moinen hulluus on käytäntönä? Elää ja vaikuttaa keskenään, mutta kutsua ulkopuolelta pappi jakamaan ehtoollista, vihkimään ja kastamaan? Suurta hulluutta! Kuulostan radikaalilta, mutta tarkoituksella. Haluan herättää ajatuksia. Pitäisi joskus pysähtyä ja tarkistaa suunta!

Sinulle henkilökohtaisesti sanoisin, mikä pakottaa aikuisen ihmisen jäämään sellaiseen ympäristöön määräiltäväksi, jossa ei tule kuulluksi, arvotetuksi samaan arvoon toisten kanssa, jossa ei koe rakastavaa yhteyttä puolin ja toisin? Missä sellaisen ihmisen OMA VASTUU omasta hyvinvoinnistaan on? Onko sellaisen uskovan luottamus ihmisissä eikä Jumalassa, niinkuin pitäisi?

Lue lisää

"Sinulle henkilökohtaisesti sanoisin, mikä pakottaa aikuisen ihmisen jäämään sellaiseen ympäristöön määräiltäväksi, jossa ei tule kuulluksi, arvotetuksi samaan arvoon toisten kanssa, jossa ei koe rakastavaa yhteyttä puolin ja toisin? Missä sellaisen ihmisen OMA VASTUU omasta hyvinvoinnistaan on? Onko sellaisen uskovan luottamus ihmisissä eikä Jumalassa, niinkuin pitäisi?"

En vastaa jokaiseen kysymykseesi. Otan esille vain tämän viimeisen kappaleen viestistäsi, koska se on henkilökohtainen.

Minua ei kukaan pakota mihinkään. Juureni ovat esikoislestadiolaisuudessa. Suurin osa sukuani on myös siellä tänä päivänäkin kuten myös kaikki rakkaat ystäväni.

Itse olen löytänyt suurimman aarteen mitä ihminen voi löytää luterilaisen seurakuntamme eräästä lähetysjärjestöstä. Olen siitä joskus täällä kirjoittanutkin. Sansan Radioraamattukoulu on avannut minulle aivan uuden maailman - Raamatun maailman.

Se on myös auttanut ymmärtämään sitä hengellistä kotia, mihin olen syntynyt. Olen käsittänyt, että se ON minun kotini kaikesta huolimatta. Hengellinen kotini on myös luterilainen kirkkomme. Jos tässä on jonkun mielestä ristiriita, itse en ajattele niin.

Olen myös saanut apua eräältä luterilaiselta papilta elämäni vaikeimmissa asioissa ja niiden käsittelyssä. Hän jaksoi kuunnella minua ja otti ongelmani todesta vähättelemättä niitä. Kiitos siitä hänelle! Jos hän tämän viestin jostain syystä lukee, voin kertoa hänelle, että näin pitkän aikaa sitten jo unen, jossa lapsuudenkotiani (sitä fyysistä) ei ollut enää. Se oli poissa! Se on ohi!

Sen verran viittaan tekstiisi, että olen tämän elämäni aikana nähnyt, että ihmistä ei voi mitata millään näkyvillä mittareilla. Se minkä me näemme ei välttämättä ole totuus. Jumalan sana on ikuisesti pysyvä ja muuttumaton, mitä ei voi sanoa yhdestäkään ihmisestä oli hän sitten pappi tai saarnamies.

Jääköön tämä nyt tähän. Mielenkiintoinen ja hauska on sanonta: hanki elämä. En sano sitä sinulle, vaan sanon sen nyt itselleni. Hankin elämän! :)

9+1+ kirjoitti:

"Sinulle henkilökohtaisesti sanoisin, mikä pakottaa aikuisen ihmisen jäämään sellaiseen ympäristöön määräiltäväksi, jossa ei tule kuulluksi, arvotetuksi samaan arvoon toisten kanssa, jossa ei koe rakastavaa yhteyttä puolin ja toisin? Missä sellaisen ihmisen OMA VASTUU omasta hyvinvoinnistaan on? Onko sellaisen uskovan luottamus ihmisissä eikä Jumalassa, niinkuin pitäisi?"

En vastaa jokaiseen kysymykseesi. Otan esille vain tämän viimeisen kappaleen viestistäsi, koska se on henkilökohtainen.

Minua ei kukaan pakota mihinkään. Juureni ovat esikoislestadiolaisuudessa. Suurin osa sukuani on myös siellä tänä päivänäkin kuten myös kaikki rakkaat ystäväni.

Itse olen löytänyt suurimman aarteen mitä ihminen voi löytää luterilaisen seurakuntamme eräästä lähetysjärjestöstä. Olen siitä joskus täällä kirjoittanutkin. Sansan Radioraamattukoulu on avannut minulle aivan uuden maailman - Raamatun maailman.

Se on myös auttanut ymmärtämään sitä hengellistä kotia, mihin olen syntynyt. Olen käsittänyt, että se ON minun kotini kaikesta huolimatta. Hengellinen kotini on myös luterilainen kirkkomme. Jos tässä on jonkun mielestä ristiriita, itse en ajattele niin.

Olen myös saanut apua eräältä luterilaiselta papilta elämäni vaikeimmissa asioissa ja niiden käsittelyssä. Hän jaksoi kuunnella minua ja otti ongelmani todesta vähättelemättä niitä. Kiitos siitä hänelle! Jos hän tämän viestin jostain syystä lukee, voin kertoa hänelle, että näin pitkän aikaa sitten jo unen, jossa lapsuudenkotiani (sitä fyysistä) ei ollut enää. Se oli poissa! Se on ohi!

Sen verran viittaan tekstiisi, että olen tämän elämäni aikana nähnyt, että ihmistä ei voi mitata millään näkyvillä mittareilla. Se minkä me näemme ei välttämättä ole totuus. Jumalan sana on ikuisesti pysyvä ja muuttumaton, mitä ei voi sanoa yhdestäkään ihmisestä oli hän sitten pappi tai saarnamies.

Jääköön tämä nyt tähän. Mielenkiintoinen ja hauska on sanonta: hanki elämä. En sano sitä sinulle, vaan sanon sen nyt itselleni. Hankin elämän! :)

Lue lisää

Siis ylläoleva viesti on tarkoitettu Saaralle. Nimimerkkiinkin tuli virhe. :(

Elämä kutsuu nyt! Moi!

Melko lailla ovat nyt mielikuvitusta sisaren ja saaran historiat.

Laestadius ei suinkaan kuollut hylättynä ja yksinäisenä, vaan kuolinvuode oli ympäröity ystävillä. Hautajaisissa jono ei ollut päässyt täyteen mittaansa, kun arkku jonon keulilla oli jo haudalla. Hautajaisissa oli siis ennennäkemättömän suuri saattojoukko, eikä yhtään kuivaa silmäparia nähty. Jopa vastustajansakin jäivät kaipaamaan. Eikä LLL eläissään yksinään mitään heräystä järjestänyt, vaan sen levittäjinä toimivat maallikot. Toki heräys alkoi rovastin työn teosta, mutta muutamassa vuodessa sen leviäminen oli jo lähes täysin maallikoiden varassa. Rovasti kävi myös verrattain laajaa kirjeenvaihtoa uskonveljiensä kanssa ja kysyipä joskus ystäviltään neuvoakin.

Myöskään mitään hulluutta, saati hullujenhuonetta, ei hänen elämäänsä kuulunut. Ajoittaista masennusta, niin kuin elämässä kellä tahansa. Hänen tutkielmansa nimi "hulluinhuonelainen" on itseironisen sarkastinen näpäytys, joka kertoo millä nimellä hänen vastustajansa hänet leimasivat.

Naistenmies hän ei myöskään ollut. Hän kertoo itse, että siveyden taakse kätkeytynyt ylpeys (jota esiintyy muuten tällä palstalla yllinkyllin) esti häntä sortumasta seikkailuihin nuoruusvuosinaan. Brita Kajsan kanssa hän sitten retkahti ja otti tämän myös sen perästä vaimokseen, niin kuin kuuluukin sellaisessa tapauksessa. Hänen kuolinpesänsä oli verrattain varakas, vaikka elämän alkutaival olikin hyvin niukkaa ja puutteenalaista. Myöskin hän oli tiedemiehenä monella saralla kunnostautunut.

Luonteeltaan LLL oli peräänantamaton ja vakaumuksessaan vankkumaton. Tämä tietysti johti myös ongelmiin, mutta niinhän sitä aina tuppaa periaatteen miehille käymään. Kielensä liukkaudesta en tiedä, mutta kynänsä piirrot ovat teräviä edelleen.

Tärkeää on tietää, että Laestadius ei olisi ikinä eronnut luterilaisesta kirkosta, vaan pysyi paikalla, johon Jumala hänet oli asettanut ja teki Herran työtä pelkäämättä. Siis täysin päinvastoin, kuin nyt täällä suurisuut uhoavat porttokirkko-populismillaan.

maan matkamies kirjoitti:

Melko lailla ovat nyt mielikuvitusta sisaren ja saaran historiat.

Laestadius ei suinkaan kuollut hylättynä ja yksinäisenä, vaan kuolinvuode oli ympäröity ystävillä. Hautajaisissa jono ei ollut päässyt täyteen mittaansa, kun arkku jonon keulilla oli jo haudalla. Hautajaisissa oli siis ennennäkemättömän suuri saattojoukko, eikä yhtään kuivaa silmäparia nähty. Jopa vastustajansakin jäivät kaipaamaan. Eikä LLL eläissään yksinään mitään heräystä järjestänyt, vaan sen levittäjinä toimivat maallikot. Toki heräys alkoi rovastin työn teosta, mutta muutamassa vuodessa sen leviäminen oli jo lähes täysin maallikoiden varassa. Rovasti kävi myös verrattain laajaa kirjeenvaihtoa uskonveljiensä kanssa ja kysyipä joskus ystäviltään neuvoakin.

Myöskään mitään hulluutta, saati hullujenhuonetta, ei hänen elämäänsä kuulunut. Ajoittaista masennusta, niin kuin elämässä kellä tahansa. Hänen tutkielmansa nimi "hulluinhuonelainen" on itseironisen sarkastinen näpäytys, joka kertoo millä nimellä hänen vastustajansa hänet leimasivat.

Naistenmies hän ei myöskään ollut. Hän kertoo itse, että siveyden taakse kätkeytynyt ylpeys (jota esiintyy muuten tällä palstalla yllinkyllin) esti häntä sortumasta seikkailuihin nuoruusvuosinaan. Brita Kajsan kanssa hän sitten retkahti ja otti tämän myös sen perästä vaimokseen, niin kuin kuuluukin sellaisessa tapauksessa. Hänen kuolinpesänsä oli verrattain varakas, vaikka elämän alkutaival olikin hyvin niukkaa ja puutteenalaista. Myöskin hän oli tiedemiehenä monella saralla kunnostautunut.

Luonteeltaan LLL oli peräänantamaton ja vakaumuksessaan vankkumaton. Tämä tietysti johti myös ongelmiin, mutta niinhän sitä aina tuppaa periaatteen miehille käymään. Kielensä liukkaudesta en tiedä, mutta kynänsä piirrot ovat teräviä edelleen.

Tärkeää on tietää, että Laestadius ei olisi ikinä eronnut luterilaisesta kirkosta, vaan pysyi paikalla, johon Jumala hänet oli asettanut ja teki Herran työtä pelkäämättä. Siis täysin päinvastoin, kuin nyt täällä suurisuut uhoavat porttokirkko-populismillaan.

Lue lisää

Shalom...

Siunausta iltaan mm..

Eiköhän herätys ole aina..Jeesuksen työtä..Pyhä Henki koroittaa aina Jeesusta..

Rukoillaankin Suomen Siioniin herätystä...koko Kristikansalle...
Rukoillaa, että Herra avaisi sydämet ja hengen silmät näkemään...mitä aikaa elämme...

Kaikki olemme viallisia...

Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

Herran tulo on niin lähellä...

Runsaita siunauksia iltaasi...

Rukoillen Hengen vuodatusta tähän lopunaikaan

maan matkamies kirjoitti:

Melko lailla ovat nyt mielikuvitusta sisaren ja saaran historiat.

Laestadius ei suinkaan kuollut hylättynä ja yksinäisenä, vaan kuolinvuode oli ympäröity ystävillä. Hautajaisissa jono ei ollut päässyt täyteen mittaansa, kun arkku jonon keulilla oli jo haudalla. Hautajaisissa oli siis ennennäkemättömän suuri saattojoukko, eikä yhtään kuivaa silmäparia nähty. Jopa vastustajansakin jäivät kaipaamaan. Eikä LLL eläissään yksinään mitään heräystä järjestänyt, vaan sen levittäjinä toimivat maallikot. Toki heräys alkoi rovastin työn teosta, mutta muutamassa vuodessa sen leviäminen oli jo lähes täysin maallikoiden varassa. Rovasti kävi myös verrattain laajaa kirjeenvaihtoa uskonveljiensä kanssa ja kysyipä joskus ystäviltään neuvoakin.

Myöskään mitään hulluutta, saati hullujenhuonetta, ei hänen elämäänsä kuulunut. Ajoittaista masennusta, niin kuin elämässä kellä tahansa. Hänen tutkielmansa nimi "hulluinhuonelainen" on itseironisen sarkastinen näpäytys, joka kertoo millä nimellä hänen vastustajansa hänet leimasivat.

Naistenmies hän ei myöskään ollut. Hän kertoo itse, että siveyden taakse kätkeytynyt ylpeys (jota esiintyy muuten tällä palstalla yllinkyllin) esti häntä sortumasta seikkailuihin nuoruusvuosinaan. Brita Kajsan kanssa hän sitten retkahti ja otti tämän myös sen perästä vaimokseen, niin kuin kuuluukin sellaisessa tapauksessa. Hänen kuolinpesänsä oli verrattain varakas, vaikka elämän alkutaival olikin hyvin niukkaa ja puutteenalaista. Myöskin hän oli tiedemiehenä monella saralla kunnostautunut.

Luonteeltaan LLL oli peräänantamaton ja vakaumuksessaan vankkumaton. Tämä tietysti johti myös ongelmiin, mutta niinhän sitä aina tuppaa periaatteen miehille käymään. Kielensä liukkaudesta en tiedä, mutta kynänsä piirrot ovat teräviä edelleen.

Tärkeää on tietää, että Laestadius ei olisi ikinä eronnut luterilaisesta kirkosta, vaan pysyi paikalla, johon Jumala hänet oli asettanut ja teki Herran työtä pelkäämättä. Siis täysin päinvastoin, kuin nyt täällä suurisuut uhoavat porttokirkko-populismillaan.

Lue lisää

Sepäs kiva kuulla, että Larssilla oli sellaiset hautajaiset. En ole tutkinut itse sen kummemmin hänen elämänsä loppuaikoja.

Pitää ottaa mm huomioon se, että luterilaisen kirkon tila on aivan muuta toista kuin LLL:n aikaan. Nykyisin hyväksytään kaikki jumalattomuus homoineen ja Jumalankieltäjä -pappeineen!

Raamatun auktoriteetilla ei ole mitään väliä. Lihallista ekumeniaa rakennetaan katolilaisuuden helmaan. Ei ole Jumala sellaista siunaava! Menemme vauhdilla kohti antikristuksen aikoja. Pitäisi oppia päästämään irti maallistuneesta kirkosta, muuten joutuu osalliseksi heidän synteihinsä. Jumalan sana sanoo sen aivan selkeästi.

Jeesuksen seuraajat sen ymmärtävät ja karistavat tomutkin kengistään lähtiessään. Mitä yhteistä on Kristuksella ja Beliarilla? -Ei yhtään mitään!

saara-.- kirjoitti:

Sepäs kiva kuulla, että Larssilla oli sellaiset hautajaiset. En ole tutkinut itse sen kummemmin hänen elämänsä loppuaikoja.

Pitää ottaa mm huomioon se, että luterilaisen kirkon tila on aivan muuta toista kuin LLL:n aikaan. Nykyisin hyväksytään kaikki jumalattomuus homoineen ja Jumalankieltäjä -pappeineen!

Raamatun auktoriteetilla ei ole mitään väliä. Lihallista ekumeniaa rakennetaan katolilaisuuden helmaan. Ei ole Jumala sellaista siunaava! Menemme vauhdilla kohti antikristuksen aikoja. Pitäisi oppia päästämään irti maallistuneesta kirkosta, muuten joutuu osalliseksi heidän synteihinsä. Jumalan sana sanoo sen aivan selkeästi.

Jeesuksen seuraajat sen ymmärtävät ja karistavat tomutkin kengistään lähtiessään. Mitä yhteistä on Kristuksella ja Beliarilla? -Ei yhtään mitään!

Lue lisää

Ei se tainnut kirkossa olla juuri hengellisyyttä silloinkaan. Ainakin LLL suomi kovin sanankääntein kirkkonsa papistoa ja olisi kuka tiesi erotettu virastansa, ellei maallinen hyvä, joka seurasi Lapin raitistumista, olisi ollut niin kiistatonta.

Ei tarvitse kirkkohistorioita lukea todetakseen, ettei pallomme päällä ole ikinä ollut yksimielistä seurakuntaa, eikä tule. Raamattu kertoo jo alkuseurakunnassa olleen riitoja ja erimielisyyksiä. Ei Paavali kuitenkaan, esim. Korintiin, kirjoittanut omille samanmielisilleen kehoituksia erottautua erimielisistä ja perustaa aina uusia ja uusia ryhmittymiä, niin kuin nyt on tapahtunut. Mitäs luulette Paavalin tuumivan, jos hän nousisi historian hämäristä katselemaan kristikuntaa, joka on hajaantunut tuhansii eri puolueisiin, jotka kaikki ovat omasta mielestään oikeassa opissa. Paavolaiset olisivat varmaan ensimmäisinä kättä lyömässä ja kehumassa kuinka hyvin me ollaankaan jäljitelty alkuseurakunnan pyhyyttä.

Joku toisessa ketjussa mainitsi näitä pieniä sirpaleryhmiä. Skismaattiset persoonat perustavat aina uusia yhteisöjään, jotka sitten hajoavat edelleen, tai hiipuvat erimielisyyksiin.

Kristuksen seuraaja on vieras ja muukalainen tässä maailmassa, ei tänne pysyviä sijoja saa rakennetuksi. Ainoa oikea tapa nykyaikana, jos vain olosuhteet suinkin sallivat, on Totuuden tuntoon tulleella kristityllä pysyä sijallansa ja siinä palvella, eikä juosta ympäri ja suostua maakuntien kauppamiehiin, tai ruveta itse sellaiseksi. Toki ymmärrän arkamielisiä, jotka eivät henkisesti jaksa pysytellä alkup. yhteisössään, heidän on hyvä hakeutua itselleen sopivampaan seurakuntaan. Mutta yhtään uutta puoluetta ei tarvita. Eikä tarvita ulvovia kansankiihottajia, jotka huutavat porttokirkkoa omasta suusta ulospäin muistamatta, että suusta tulee synti ulos, eikä toisinpäin.

*sisar* kirjoitti:

Shalom...

Siunausta iltaan mm..

Eiköhän herätys ole aina..Jeesuksen työtä..Pyhä Henki koroittaa aina Jeesusta..

Rukoillaankin Suomen Siioniin herätystä...koko Kristikansalle...
Rukoillaa, että Herra avaisi sydämet ja hengen silmät näkemään...mitä aikaa elämme...

Kaikki olemme viallisia...

Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

Herran tulo on niin lähellä...

Runsaita siunauksia iltaasi...

Rukoillen Hengen vuodatusta tähän lopunaikaan

Lue lisää

Rauhaa ja lepoa Herrassa sisarelle. Olet Jumalan silmäterä. Toivotan sinulle voimia kilvoitukseen ja rohkeutta uskomaan sen, minkä Pyhä Henki sinulle Bibliasta kirkastaa, kaikki kalliit lupaukset. Kaiken muun saat rohkeasti hylätä, me emme tarvitse uusia oppeja, koska sellaisia ei ole. Meidän oppimme on tuhannet vuodet pysynyt järkähtämättä samana, ja se kestää vaikka taivaat ja maat katoavat. Se on sanoma syntien sovittajasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka sisarenkin sydämessä asuu.

Ole siis pelkäämättä, olet Jumalan lapsi valitussa suvussa.

maan m.. kirjoitti:

Ei se tainnut kirkossa olla juuri hengellisyyttä silloinkaan. Ainakin LLL suomi kovin sanankääntein kirkkonsa papistoa ja olisi kuka tiesi erotettu virastansa, ellei maallinen hyvä, joka seurasi Lapin raitistumista, olisi ollut niin kiistatonta.

Ei tarvitse kirkkohistorioita lukea todetakseen, ettei pallomme päällä ole ikinä ollut yksimielistä seurakuntaa, eikä tule. Raamattu kertoo jo alkuseurakunnassa olleen riitoja ja erimielisyyksiä. Ei Paavali kuitenkaan, esim. Korintiin, kirjoittanut omille samanmielisilleen kehoituksia erottautua erimielisistä ja perustaa aina uusia ja uusia ryhmittymiä, niin kuin nyt on tapahtunut. Mitäs luulette Paavalin tuumivan, jos hän nousisi historian hämäristä katselemaan kristikuntaa, joka on hajaantunut tuhansii eri puolueisiin, jotka kaikki ovat omasta mielestään oikeassa opissa. Paavolaiset olisivat varmaan ensimmäisinä kättä lyömässä ja kehumassa kuinka hyvin me ollaankaan jäljitelty alkuseurakunnan pyhyyttä.

Joku toisessa ketjussa mainitsi näitä pieniä sirpaleryhmiä. Skismaattiset persoonat perustavat aina uusia yhteisöjään, jotka sitten hajoavat edelleen, tai hiipuvat erimielisyyksiin.

Kristuksen seuraaja on vieras ja muukalainen tässä maailmassa, ei tänne pysyviä sijoja saa rakennetuksi. Ainoa oikea tapa nykyaikana, jos vain olosuhteet suinkin sallivat, on Totuuden tuntoon tulleella kristityllä pysyä sijallansa ja siinä palvella, eikä juosta ympäri ja suostua maakuntien kauppamiehiin, tai ruveta itse sellaiseksi. Toki ymmärrän arkamielisiä, jotka eivät henkisesti jaksa pysytellä alkup. yhteisössään, heidän on hyvä hakeutua itselleen sopivampaan seurakuntaan. Mutta yhtään uutta puoluetta ei tarvita. Eikä tarvita ulvovia kansankiihottajia, jotka huutavat porttokirkkoa omasta suusta ulospäin muistamatta, että suusta tulee synti ulos, eikä toisinpäin.

Lue lisää

Kuinka paljon olette puhuneet luterilaisille papeillenne raamatn vastaisuudestaan? LLL teki niin! Ummistatko tahallasi silmäsi luterilaisen kirkon muotojumalisuudelle vai oletko oikeasti noin sokea? Entä mitä teet essujen seassa, rakennatko vai hajoitatko?

Oletko sokea muissa seurakunnissa olevien Jumalan lasten suhteen? Eikö heitä ole? Oletko sinä se lahkohenkinen vain me -tyyppi, joka ei osaa siunata mitään toista seurakuntaa eikä näe siellä Jumalan omia?

Luettelepas sellaisia uskovia essujen ja luterilaisten ulkopuolelta joita tiedät? Kuuntelen mielelläni löydätkö yhtään?

saara-.- kirjoitti:

Kuinka paljon olette puhuneet luterilaisille papeillenne raamatn vastaisuudestaan? LLL teki niin! Ummistatko tahallasi silmäsi luterilaisen kirkon muotojumalisuudelle vai oletko oikeasti noin sokea? Entä mitä teet essujen seassa, rakennatko vai hajoitatko?

Oletko sokea muissa seurakunnissa olevien Jumalan lasten suhteen? Eikö heitä ole? Oletko sinä se lahkohenkinen vain me -tyyppi, joka ei osaa siunata mitään toista seurakuntaa eikä näe siellä Jumalan omia?

Luettelepas sellaisia uskovia essujen ja luterilaisten ulkopuolelta joita tiedät? Kuuntelen mielelläni löydätkö yhtään?

Lue lisää

Suomessa on oma kirkko joka pitäjässä, isommissa useita.
Jos oman seurakunnan pappi on liberaaliteologi tai vaikka ateisti, voi etsiä sellaisen seurakunnan, jossa pappi tunnustaa raamatun joka kohdiltaan auktoriteetiksi. Ei siis tarvitse tyytyä luopioiden opetuksiin.

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että kotiseurakuntani papit ovat sydämeltään aitoja Jeesuksen seuraajia. Ei siis ole tarvetta ojennukseen.


"Oletko sokea muissa seurakunnissa olevien Jumalan lasten suhteen? Eikö heitä ole? Oletko sinä se lahkohenkinen vain me -tyyppi, joka ei osaa siunata mitään toista seurakuntaa eikä näe siellä Jumalan omia?"

Tuota kirjoittaja voisi kysyä itseltään ja alkaa siunata neuvonsa mukaan muita Jeesuksen omia. Ettei vain pilkka sattuisi omaan nilkkaan.

saara-.- kirjoitti:

Kuinka paljon olette puhuneet luterilaisille papeillenne raamatn vastaisuudestaan? LLL teki niin! Ummistatko tahallasi silmäsi luterilaisen kirkon muotojumalisuudelle vai oletko oikeasti noin sokea? Entä mitä teet essujen seassa, rakennatko vai hajoitatko?

Oletko sokea muissa seurakunnissa olevien Jumalan lasten suhteen? Eikö heitä ole? Oletko sinä se lahkohenkinen vain me -tyyppi, joka ei osaa siunata mitään toista seurakuntaa eikä näe siellä Jumalan omia?

Luettelepas sellaisia uskovia essujen ja luterilaisten ulkopuolelta joita tiedät? Kuuntelen mielelläni löydätkö yhtään?

Lue lisää

Olen kyllä keskustellut kirkkomme tilasta useamman papin kanssa kirkollisten tilaisuuksien yhteydessä. Tähän asti jokainen heistä on tunnustanut luopumisen ongelman, joku ehkä hieman hymistellen. Oman seurakuntani kirkkoherra jopa rohkaisi taistelemaan Sanan puolesta. Puheet porttokirkosta ovat populismia ja luterilaisuutta tuntemattomien rakkikoirien räksytystä.

On totta, että epäuskoiset jumalattomat ovat tekemässä tuhojaan kirkossa ja kehitys kulkee huonoon suuntaan. Yhtä totta se on vapaissa suunnissa ainakin sinun sanomasi perusteella. Sinun, saara, sekavien ja muuttuvien oppiesi perusteella minulle on kasvanut hyvin suuria ennakkoluuloja vapaisiin suuntiin, joita ei ennen ollut. Jos paavolaiset ym. edustavat mielestänne oikeaa oppia, niin kyllä kamalaa on.

Tietysti eläviä kristityitä löytyy vapareistakin, mutten usko, että yhtään sen enempää kuin kirkostakaan.

Jos sinä olet juossut kaikkien leirien ulkopuolelle, niin ei tarvitse sinne muita houkutella. Miten se Jeesus puhuikaan niistä, jotka kiertävät maita ja meriä tehdäkseen yhden uuden juutalaisen ja kun ovat sen löytäneet tekevät siitä seitsemän kertaa pahemman kuin itse ovat.?

Tulisit pois sieltä mustasta maailmasta. Älä usko korvaankuiskuttelijoita, jotka ovat sinua vedättäneet noihin henkiharhoihin. Et sinä ole niitä itse keksinyt, sen huomaa kyllä. Joku kauppamies on houkutellut ja päässyt pettämään.

maan m.. kirjoitti:

Olen kyllä keskustellut kirkkomme tilasta useamman papin kanssa kirkollisten tilaisuuksien yhteydessä. Tähän asti jokainen heistä on tunnustanut luopumisen ongelman, joku ehkä hieman hymistellen. Oman seurakuntani kirkkoherra jopa rohkaisi taistelemaan Sanan puolesta. Puheet porttokirkosta ovat populismia ja luterilaisuutta tuntemattomien rakkikoirien räksytystä.

On totta, että epäuskoiset jumalattomat ovat tekemässä tuhojaan kirkossa ja kehitys kulkee huonoon suuntaan. Yhtä totta se on vapaissa suunnissa ainakin sinun sanomasi perusteella. Sinun, saara, sekavien ja muuttuvien oppiesi perusteella minulle on kasvanut hyvin suuria ennakkoluuloja vapaisiin suuntiin, joita ei ennen ollut. Jos paavolaiset ym. edustavat mielestänne oikeaa oppia, niin kyllä kamalaa on.

Tietysti eläviä kristityitä löytyy vapareistakin, mutten usko, että yhtään sen enempää kuin kirkostakaan.

Jos sinä olet juossut kaikkien leirien ulkopuolelle, niin ei tarvitse sinne muita houkutella. Miten se Jeesus puhuikaan niistä, jotka kiertävät maita ja meriä tehdäkseen yhden uuden juutalaisen ja kun ovat sen löytäneet tekevät siitä seitsemän kertaa pahemman kuin itse ovat.?

Tulisit pois sieltä mustasta maailmasta. Älä usko korvaankuiskuttelijoita, jotka ovat sinua vedättäneet noihin henkiharhoihin. Et sinä ole niitä itse keksinyt, sen huomaa kyllä. Joku kauppamies on houkutellut ja päässyt pettämään.

Lue lisää

Minä en ole ketään käännyttämässä mihinkään seurakuntaan. Omalla paikkakunnallani toimii hienosti yhteistyö eri seurakuntien kanssa. Mistä olette saaneet päähänne tuon kauppamies nimityksen? Mitään kauppamiehiä ei ole minun tarvinnut kuunnella. Netistä löytyy paljon tietoa, jos osaa erottaa oikean väärästä.

Olisi kiva kuulla Paavolan kirjoituksista erittelyjä ja selvitys mikä ei ole sananmukaista. Siihen ette ole pystyneet, joten heitän haasteen, koska sitä niin paljon haukutte.

Et siis vastaa kysymykseen muista uskovista? Itse olen jo vastannut. Tunnistan uskovia monissa eri piireissä, myös essuissa. Sinä sen sijaan et edes tutustu muihin! Törkeää sanoa Jeesuksen verellä pestylle Jumalan lapselle: "Tule pois sieltä mustasta maailmasta"! Suoraan tuomitset, joten tuomio kohdistuu takaisin sinuun, sillä tuomiosi on väärä!

Saara, kirjoitti:

Minä en ole ketään käännyttämässä mihinkään seurakuntaan. Omalla paikkakunnallani toimii hienosti yhteistyö eri seurakuntien kanssa. Mistä olette saaneet päähänne tuon kauppamies nimityksen? Mitään kauppamiehiä ei ole minun tarvinnut kuunnella. Netistä löytyy paljon tietoa, jos osaa erottaa oikean väärästä.

Olisi kiva kuulla Paavolan kirjoituksista erittelyjä ja selvitys mikä ei ole sananmukaista. Siihen ette ole pystyneet, joten heitän haasteen, koska sitä niin paljon haukutte.

Et siis vastaa kysymykseen muista uskovista? Itse olen jo vastannut. Tunnistan uskovia monissa eri piireissä, myös essuissa. Sinä sen sijaan et edes tutustu muihin! Törkeää sanoa Jeesuksen verellä pestylle Jumalan lapselle: "Tule pois sieltä mustasta maailmasta"! Suoraan tuomitset, joten tuomio kohdistuu takaisin sinuun, sillä tuomiosi on väärä!

Lue lisää

Paavola on eksyttäjä, miksi pitäisi hänen järkioppiaan pitää esillä?

On varoitettu ja vieläkin varoitetaan, ettei kukaan taivaan tien etsijä sotkeentuisi siihen.

Luuletko että löytäisit yhteyden joihinkin esikoisiin? Luterilaisiin?
Vai onko hengen silmä sumentunut niin, että se löytyy vain samanmielisiin?

Itse olen löytänyt eri yhteyksissä Jumalan lapsia. Aika nopeasti huomaa, syntyykö yhteys. On suuri ilo kun näin käy. Ulkonaisten tapojen erilaisuus ei ole este, eikä saa sitä olla.

päivävuoro kirjoitti:

Luuletko että löytäisit yhteyden joihinkin esikoisiin? Luterilaisiin?
Vai onko hengen silmä sumentunut niin, että se löytyy vain samanmielisiin?

Itse olen löytänyt eri yhteyksissä Jumalan lapsia. Aika nopeasti huomaa, syntyykö yhteys. On suuri ilo kun näin käy. Ulkonaisten tapojen erilaisuus ei ole este, eikä saa sitä olla.

Lue lisää

Samassa rukous- ja raamattupiireissä, joissa käyn, on luterilaisia ja muita uskovia. Ei ole esikoisuudessa kaan ihmisissä ole mitään vikaa. Vain se tahtoo toimia se lestadiolainen henkienerottamisen armolahja. Kun on leiman saanut, niin se ei lähde pois. Ainakaan helpolla. Esikoisuudessa on niin tehokas viestintä, että muutamassa kuukaudessa tiedetään hangosta petsamoon, jos joku on tehnyt jotain epämääräistä ja, kun leimakirves heilahtaa, niin juttu on saletti.

Lestadiolaiselle kerroin sitten uskoontuloni ja muutakin, ja hän sanoi että noo on se nyt sinnepäin, mutta ei sillä ole mitään merkitystä kun ei ole ollut päästäjää heikäläisistä !

En tiedä mitä sekin mies mahtaisi sanoa, jos nousis haudasta katsomaan omaa "kirkkoaan" jota suurella touhulla aikanaan laittoivat.

nyt on samaisen kirkon seinään ilmestynyt iso autotallin ovi !

voihuutoja!

Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti

Teu, mikä on järjestys uskoviksi tultuanne? Miten se tapahtui ihan tämän yhden jakeen perusteella? Ei ole vaikea kysymys!

saara-.- kirjoitti:

Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti

Teu, mikä on järjestys uskoviksi tultuanne? Miten se tapahtui ihan tämän yhden jakeen perusteella? Ei ole vaikea kysymys!

Lue lisää

"Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" -Kysyy APOSTOLI PAAVALI, ja teu tietää paremmin kertoa ettei uskoon tulla!

-Mistä sinä teu nuo oppisi vedät?

mIETITÄÄN , VIELÄ MINÄ NÄIN ALKON KESKARIA ENSIKERRAN 50 LUVUN
LOPULLA , JOLLOIN OLIN LIIAN NUORI EDES MAISTANMAAN KUN MAISTOIN
OLIN JO 30. SE JÄI SIT NIIHIN , VÄKEVIÄ MAISTIN JOSKUS , JOS AJATELLAAN
TÄMÄN PÄIVÄN TULOSTA 10 .5l /VUOSI , EN OLE KOSKAAN TÄYTTÄNYT MINÄÄN
VUONNA , SIKSI TOISEKSI PARANNUKSIAON TEHTY JA ELÄMÄSTÄ ON KYM-
MENET VUOTE OLLEET RAITTIITA .

sIIS SE ALKON 10.5 l ON SATA % VIINAA , JOSPA LASKETAAN KOSKEN KORVASSA LASKELMA OLI SI SEURAAVA KOSSUA TARVITAAN 2.6 X 2=1=
100 % ( 5,2 =0,5 lTAVALLISTA KOSSUU 10,5 100 % ON . 57 KOSSUU /VUOSI
SELLAINEN OSTAJA JOKA OSTAA 1 /PE VÄÄ VÄHÄN VAILLE TUON MAAKISEN
LUVUN , NYTTEMMIN OLEN ABSOLUT JO VUOSIA. n. 2006.

KYLLÄ SITÄ TARVITTAISIIN lARSSIA MEINAAN , MUTTA EI OLE NÄKYVISSÄKÄÄN
UUTTA LARSSIA , MISTÄ JOHTUNEE OLEMMEKO ME NYKYÄÄN NIINPALJON
VAATIVAISENPIA VAI EMMEKÖ TAJUA ASIOIDEN OIKEELLISUUTTA .
PUHUMATTAKAAN MITEN LAITTAISIMME ASIAT KUNTOON .-.

Ikävä kyllä, he ovatkin luopuneet uskosta. Mutta jos saavat Jumalan armosta herätä ja kääntyä tuhon tieltään, jumala ottaa tuhlaajapojat ja -tyttäret takaisin armoliittoonsa.

Jos sinulla 10- olisi rukouksen henki, alkaisit rukoilemaan jokaisen eksyneen edestä, etkä panettelisi täällä Jeesuksen omia!