Yksinkertaisia asioita

Kun niin tarkasti kerroin muutenkin, niin korjaan tuon, etteivät kaikki talot 12-kerroksisia, tämän minun asuntotalonikin viisikerroksinen.

Hervanta ei ole kovin hyvässä maineessa, yhtenä syynä suuri maahanmuuttajien osuus. Kantaväestö muuttaa pois ja mamujen osuus vaan kasvaa. Ihan hioenoa että susmorsian näet tämän asian rikkautena kohdallasi.

http://yle.fi/uutiset/maahanmuuttajien_kaupunginosista_muutetaan_nopeasti_muualle/5310602

Minäkin luulin että tuossakin on sosiaaliasunto kun oli poliisiauto ovipielessä. Mutta huomasin erhettyneeni kun kyseessä olikin omistusasuntojen talo. En kuitenkaan ala oikaisemaan yleistä väärää käsitystä näistä asunnoista ettei minuakin aleta luulemaan sosiaaliseksi ihmiseksi.

Kivasti kertoi susmorsian alueen suunnittelusta, puineen, kallioineen ja pihoineen! Se, että luonto on lähellä kotia on todettu merkitsevän paljon hyvinvoinnillemme.

Betonilähiöt pakottavat hakeutumaan kauemmaksi, mutta saada
mennä vaikka kalliolle istumaan oman kerrostalon pihassa on kesäaikana onnea!
Etnisyys on tuttua susmorsiamelle entuudestaan, vilkkaana ja sopeutuvana ihmisenä hän löytää paikkansa sielläkin.

Kiva, että viihdyt uudessa ympäristössäsi:D nautitaan me kesästä kaikki!

Olen muuttanut Tampereelta v 1985 ja hervantaoli jo silloin hieno osa tamperetta - Minun Serkkuni oli Opettajana sielä heti valmistuttuaan ja oli kai eläkkeelle asti . Viihtyi hyvin - Hän itse asui kyllä Messukylässä missä minäkin (on tamperetta)
Kävin hervannan uimahallissa oli tosi erikoinen kun on Kallioon hakattu .

Hiihtelemässä jävin aikaisemmin sielä Hervannan metsissä , sillon nuorena -- sielä oli Kioski Tai maja josta sai ostaa kuumaamehua .
Hervanta EI ole Slummiaasumaalue . sielä on hieno asua . Tunnen monta jotka eivät haluais asua missään muualla.

Kyllä täälä missä minä asun nyt on kaikki omistusasuntoja ja poliisiautot ramppa näissäkin taloissa . Täysin väärä käsitys että Vuokralla ihmiset ei asuis niinkun muutkin ihmiset -
Heillähän on vuokrakin paljon enemmä kun omistusasunnossa

Ne köyhistä oloista lähteneet luulee että ihmiset ovat erilaisia -- ei se asunnosta ole kiinni .
Mutta vika on asuntopolitiikan ,kun ahdetaan ihmiset huonosti suunniteltuihin asumaalueisiin . johonka ei tietenkään sellaset muuta joilla on paljon valinnanvaraa valita.

Minä asun Espoon kaupunginvuokratalossa.. Olen asunut jo y li 40 vuotta,, On kolmikerroksisia taloja 4 ja asuntoja 80.. Meidän pihalla en ole vielä koskaan nähnyt poliisiautoa.. Rauhallista on ja viihtyisää.. Luontopolku alkaa tuosta talon läheltä ja kiertää kallioita ja merenrantoja..kaunista on.. En täältä haluaisi muuttaa mihinkään.. Ei kaikki vuokra-asunnot ole huonoja ja rauhattomia.. Näissä taloissa,ei paljoa ole muutettu,kaikki viihtyvät..Tietenkin kuolema välillä korjannut asukkaita,mutta tilalle tullut ,rauhallista väkeä..Täällä ei paljoa ole maahanmuuttajia..Ovat kerääntyneet ,enemmän tuonne Espoon keskustaan Kirstinmäkeen ja Suvelaan.. Soukka on niemi ja meri on tässä ympärillämme..Pidän merestä.. Ihanaa päivää kasikille! t.Irkku

Ennenkun unohan, yllytän lukaisemaan Hikipedian hauskaa tietolähdettä Hervannasta, Herwoodista, ymmärrätte, miksi esim. minä tänne niin hyvin sopeudun.
Tuosta vuokra-asumisesta en osaisikaan ymmärrettävästi enkä kiihkottomasti ´keskustellakaan´, voi tulla väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Niin monenlaisissa ympäristöissä olen itse asunut, etten ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, asuuko omistustaloissa parempaa väkeä kuin vuokrataloissa. Enkä usko kenenkään muunkaan palstalaisista tosissaan tällaista kastijakoa tekevän. Tuleehan monesti sanottua jotain, mitä ei oikeesti tarkoitakaan.

Taianpa olla sortin sakin sosialisti, kun täällä viihdyn. Kylkikylessä istutaan mummobussissakin ja juttua riittää, emmekä välitä hevonkuusta, istuuko vieressä omistusasuja vai vuokralla-asuja. Onhan minunkin ´arvoni´noussut huomattavasti, kun nyt asun omistusasunnossa....näkyyköhän se peräti ihan ulospäin....Luulevat vielä minua vahingossa joksikin porhoksi, enpä tietenkään kerro poikani asunnonomistajan olevan, ja minä vaan edelleen vuokralla, ei nyt ihan köyhänä kuin kirkon rotta kuiteskaan. Kumma sanonta tuo edellä mainittu rotta.

Netissä on paljon tietoa Hervannasta, jospa joku innostuu tänne joukkoon ´tummaan´muuttamaankin. Monimuotoinen Hervanta, josta tuntemani ihmiset sanovat - ei kulumallakaan poislähtevänsä. Se ongelma on muualla, ei täällä.

Sen verran vielä, että vuokra-asuntojen osuus on täällä noin 60%, asuuhan täällä suuri määrä myös opiskelijoita maahanmuuttajien lisäksi. Asukkaiden keski-ikä on 36-37 vuotta, joten ei ihme, jos minäkin näin nuorena pysyn. No naurut päälle.
Jännä tilastotieto oli myös, että joka viides Tampereen dipl.insseistä asuu Hervannassa.
Vilkaiskaapa sitä Hikipediaa, siellä sopiva annos hyvää tietoa.

Hervanta on Tampereella sijaitseva hyvin ankea betonilähiö, joka on kehittynyt ajan mittaan merkittävästi slummista ghetoksi..
----------
Ensimmäiset todisteet "älyllisestä" elämästä Hervannassa ovat peräisin varhaiselta 70-luvulta, jolloin neaderthaalit kansoittivat alueen. Asukkaiden pääasiallisena elinkeinona oli jo tuolloin hevosvarkaudet. Myöhemmin yksinhuoltajat, maahanmuuttajat ja eläkeläiset ovat valloittaneet neaderthaalien alueet...

----------

Pitääkö vielä opastaa, jos kaikilla ei hoksottimet toimi, että Hikipedia on älyllisten älykästä huumoria, jota ei ilmeisesti ylläoleva lainaaja ymmärrä.

Taas käy toteen se että, joka ei ole edes käynyt Hervannassa tietää parhaiten ainakin osaa moittia ja tietty olevinaan on oikeassa.
Pitänee tutkia kartasta mihin kyseinen alue Tampereella sijoittuu.
Kun aloittaja kertoo viihtyvänsä ja kotuitunut alueeseen eihän sitä vieras ihminen tiedä mistä toinen tuntematon pitää, ja asuuhan toki kerrostaloissa täysin tuntemattomia ihmisiä jo seinän takana.
Tuntuu ihan aidolta sinun mieltymys ja hyvä niin että paikkaan olet kotiutunut ja viihdyt, ympäristö ja kulkuyhteydet ovat hyvät ja sinun kodin sijainnista on kysymys.

Suomessa ei ainakaan vielä rakenneta taloja kiinni toisiinsa ja puistoja on riittämiin joissa voi virkistyä monella tavalla, onhan ne kaupunkiemme keuhkot.
Olen ollut huomaavinani että betponista rakennetaan edelleenkin kerrostaloja, ei sekään mitään paha ole.

Niinhän se on että lapseton ihminen on paras kasvattaja ja siitäkään ei kannata ottaa mitään herneitä nenään niinhän sen pitääkin olla että saa hyviä ohjeita ainakin, joskus aivan liikaa.

Kyllä nuo muuttohalut mamujen kansoittamilta alueilta kertoo paljon. Turun Varissuolle kävi samoin.
Onhan se kumma jos ei saa kritisoida jotain asiaa ilman että on sen kokenut itse ! Onkos kukkahame itse ollut homo kun osaa inhota niin ettei jotain sarjaa sen takia katso.
Ei täällä mitään tasa-arvoista mielipiteiden vaihtoa synny, kun nämä kaverukset ja nuolesleölijat aina kehuu omiaan ja samasta asiasta vieras ja tuntematon saa huutia.

Vainko sinun "keskustelu kunniaan" - kiihkoilu on totta?:

Jäiköhän se juutas alakynteen? ;-DDD

Susmorsian, Sinä perhanan provokaattori!
Ajattelin heittäytyä asiallisen vakavaksi ja kirjoittaa jotakin oikein tärkeää.
Nyt olen unohtanut sen, mitä olin aikeissa j.n.e...
Kirjoitan pelkkiä lyöntivirheitä, kun yllytyksestäsi kävin tutustumassa (=nauramassa ja yskimässä melkein suoletkin pihalle) Hervantaan.
En tässä nyt ennätä kirjoittaa enempää, kun pitää kaivaa lisää luettavaa.
Että eipä tässä muuta kuin hellurei ja hellät tunteet!

(Lyöntivirheistä en vastaa, kun ne ovat ... no, olkoon)

Juha Vainio aikoinaan laulun kirjoitti "Mun sydämeni tänne jää, aina asuinpaikalleen, vaik` hetken voin mä viivähtää kesäiltaan hämyiseen”.

Asuinpaikka ei ketään miksikään muuta jokainen pysyy sellaisena kun pohjimmiltaan on. Hervanta ei ole sen kummempi paikka kun muukaan lähiö. Kuka onkaan se arkkitehti joka nämä betoni-punkkeri talot tasakattoineen Suomeen taiteili vai onko kyseessä plagiointi naapurista?
Nyt sitten ihmisten on asuttava näissä taloissa kun kerran ovat niistä omistusasunnon hankkineet, nyt hikoillaan ikkuna-, sauna-,putkiremonttien maksumiehinä. Kuka onkaan asiasta vastuussa?

On sse sentään hyvä että on joku luukku missä asuu, kodin hengen tosiasiassa luo asukas itse, sitä ei voi muuksi muuttaa, kuten laulussa todetaan jokaiseen asuinpaikkaan sydän aina ajatuksineen jää.

Sinäpä sen sanoit. Täällä juuri elämme kaaoksen keskellä. Kaikki nuo remontit päälle kaatuvat, paitsi putkiremontti, joka tuli jo kärsittyä.

Palaan noihin edellisiin kirjoituksiin. Tampere on kiva kaupunki.
Olen vieraillut paljon sukulaisissa ja hyvin viihtyisin asumassa siellä. Kylpylässä olemme vierailleet usein ja siinä lähistöllä on eläkeläisten kerostaloja monta ja näyttävät olevan niin hyvässä kunnossa. Tampere taitaa hoitaa vanhuksensa hyvin.

Täällä omalla tienoollani on sekä omistus- että vuokrataloja. Enkä ole nähnyt poliisiautoja vuosiin. Tässä omassa taloyhtiössäni oli joitakin vuosia sitten pari huumenuorukaista ja heidän luonaan poliisi usein vieraili. Olin pahoillani poikien vanhempien puolesta. Suruhan se heille oli.

Tässä lähellä on vanhusten vuokratalo ja siinä vierailee valitettavan usein ambulanssi. Niinhän siinä käy, kun ikää ja vaivoja tulee ylenmäärin.

P.S. Tampereellehan presidenttikin kutsuu vieraansa 6.12.2013.

Luin kirjoitukset ja pisti miettimään että kuinka ei ole suvaitsevaisuutta tääläkään -- ei tarvitse olla kun eri paikkakunnalta niin jo haetaan toisesta jotai virhettä -- nyt on asuma alueista kyse ja sama lauluo askelten -- ihan kun sen tekiälläkin oli --lähti pois suomesta kun tuli sota .. yllytti hurmokseen vaan toiset . ja itse lähti sotaapakoon. Hämeenkyrön Taata , mutta hyviä joulukertomuksia olen häneltä kuunnellut ,aina ennen joulua --oliko ihan jouluaattona.

Mutta nyt on kesä ja köyhälläkin on ystäviä sanotaan .

Minä olen sieltäpäin kotosin ja tiedän sen järven joka sielä on uimaranta oli siihenaikaan kovassakäytössä ja mene sinäkin Sus nyt helteillä sinne uimaan on hyvä ranta -

googletin ja hyvät kartat tulikin
Olen aikaisemminkin voinut katoa isona selvänä kuvana-- paikan voi kohdentaa ja näin katselin talot ja kirkotkin sieltä kotikonnuiltani .
Oma rakentamani ( tietysti mieheni kanssa ) talonkin sain ihan värikuvana on vaan osattava liikutella sitä maisemaa --
Olis siinä mennyt aamuun asti --mutta ei se nyt katselemisella ainakaan parane --tulee vaikka pian kotiikävä.
Nyt nukkuun -- täytyypä katsella aamulla lisää -- kun taas sain sen kartan josta voi kohdetaa paikka ja katsella kun autonikkunasta.

Tampere on komea kaupunki, tuttu virtolaissyntyisen mieheni ansiosta ja anoppi oli ruovetinen. Virroilla käydään vieläkin monasti vuodessa, siellä on maailman paras savusauna ja Vaskiveden lempeät aallot ...puolukoitakaan en osaa muualta poimia.

Hervannassa on kierros tehty, onhan se arkkitehti Aarno Ruusuvuoren luomus ja Pietilätkin ovat jättäneet kädenjälkensä. Teekkareistaan kuuluisa se on siinä missä Otaniemikin. Tampereen upein rakennus on mielestäni Tuomiokirkko, jossa on Hugo Simbergin freskot ja Magnus Enckellin maalauksia. Viime kesänä käytiin Hatanpään puistossa ja varsinkin sen rosario on ihastuttava. Kissanmaalla - siellä on muuten Sudenkatukin - asuva veljeni ylpeänä ajeluttaa joskus meitä Näsijärvellä paatillaan ja kälyn kanssa huvitellaan Nokia Edenissä, teatteriliputkin hän silloin tällöin varaa.

Syystä tunnet kotiseutuylpeyttä , Susmorsian, ja mukavaa kuulla että olet kotiutunut uuteen asuinpaikkaasi ja sen suvi Sinua hellii.

Huomenta! Minusta Tampere on hieno kaupunki.. Pitää taas ,nyt kesällä käydä..

Olen muuttanut maalta kaupunkiin, vaikka virtahan käy yleensä päinvastoin, moni kun halajaa takaisin maalle.

Maaseutua se tämäkin, ei taajamaa kummempaa, rivi- ja luhtitaloja omakotitalojen ryydittämänä, pääväylän varrella jokunen kerrostalokin, mutta puita ja nurmea, eikä keskustaan ole kuin pari kilometriä.

Rauhallistahan täällä, vaikka lapsiperheitä ja nuorisoa naapureina. Harvoin iltasella mitään ääniä kuuluu, ei seinän takaa enempää kuin pihaltakaan.
Joskus ihan kaipaa elämää!

Oma piha, sitäkin, mutta on vielä alkuasetelmissa, kaipaa ja odottaa taitavia käsiä luomaan pohja helpohoitoiselle "Eeedenilleni".

Helsingissä pitkään asuneena, sen meluun ja kiireeseen kyllästyneenä pois muuttaneena olen nyt huomannut kuinka helppoa se julkisen liiikenteen läheisyys ja toiminta oli ja olis täälläkin, mutta eihän ihmiset käytä julkisia, ei, mennään omalla autolla ja siten tapetaan se vähäinenkin palvelu jota on tarjolla.

Kyllä, kyllä, oma auto on tarpeellinen, mutta ei nyt sentään jokaista kauppareissua varten kannata sitä käynnistää. Liikunta tekee hyvää, pakkohan se on joskus kauppaankin. Vain isojen kantamusten kanssa autolla.

Olen käynyt Hervannassa joskus viime vuosisadalla. Majoituimme viikonlopun ajan oppilas-asunnossa kilpailumatkallamme. Silloinkin se vaikutti luontoläheiseltä, mutta on varmasti nykyisin tiiviimmin rakennettu.
Läheinen suhde luontoon asumalla lähellä vehreyttä, sitähän me maaseudun lapset kaipaamme ja rakastamme. Hyvin sus kuvasit ja osaat elää ihmisten keskellä arvioimalla kuka nyt on muualta ja kuka meiltä. Ulkomaalaisten osuus kun kaiken aikaa kasvaa jokaisessa asumalähiössä, kuten keskustoissa ja kirkonkylilläkin. Entisellä asuinpaikkakunnallani on maahamuuttajilla omat yritykset ja työteliästä väkeä, toisin kuin monet oman maamme kansalaiset joilta olen huomannut puuttuvan uskallusta ja rohkeutta edes hakea työtä, mennä kysymään, tarjoutua töihin, kuten nuoruudessani monet tekivät ja pääsivät elämän syrjään kiinni.

En halua arvostella ketään työtöntä, tai työtä tekevää, kerronpahan vain huomioitani ja kokemuksiani.

Missä on kotisi, siellä syydämesi! Voin sanoa etttei se aina noin mene, sittenkään.

Hervannassa on yhtä hyvin oman asunnon omistajia kuin myös vuokralla asuvia.

On myös kaupungin vuokrataloja, joissa asuvat ne, joilla ei ole ollut varaa oman asunnon hankkimiseen.

Vuokra-asuntoja ja etenkin kaupungin vuokra-asuntoja väheksytään. Kuitenkin niissä asuu ihan kunnon kansalalsiakin.

Voi tietenkin hyvällä syyllä kysyä, miksei joku eläkeikään ehtinyt ei ole saanut varoja kokoon sen vertaa, että olisi pystynyt hankkimaan oman asunnon.

Ei se oma asunto ole mikään elämisen mittapauu -- On niinpaljoj jotka saavat periä --tai muuten laittavat rahansa johonkin heille tarpeellisempan .
minä mieheni kuoltua olin nuori ja saatu jo oma talokin (velaton) .
Hyvä että tein ratkaisun kun lapset olivat jo aikuiset . Myytiin kaikki ,ja jaettiin omaisuus 3 osaan . ei olla kaduttu . Jokainen on ollut jälkeenkinpäin tyytyväisiä-- Nyt voin tehdä jäämistöni kanssa ihan mitä haluan ei ole enään saamisia isän perinnöstä - Ja onhan sitä minullakin josta sitten (tappelevat) :=)

Onhan niitä maatiloja ja kivitaloja hulauteltu kurkusta alas, juomiseen liittyy tietysti muutakin holtittomuutta, sehän on selvä

Niin, tietysti luin tässä kotiin tultuani uudet kirjoitukset, kiitos ystävällisyydestänne,
Monipuolisestihan tulikin käsiteltyä Hervanta, omistaminen kuin myös ei omistaminen siinä sivussa.. Kukin olkoon tyytyväinen ko. käsitteiden omalla tavallaan ymmärtämisessä.

Kun nyt kuitenkin jäi mieltä painamaan tämä halveksiva suhtautuminen ihmisen vuokralla asumiseen, ettäkö omistaminen olisi se tärkein mittapuu ihmisen ´arvoa´mitattaessa, niin sittenkin otan esille omat syyni, miksi..... jospa nekin, jotka pitävät itsestään selvänä sitä ikiomaa kotia, osaisivat ajatella toisinkin.
Ensiksi sanon kyllä yleisesti, että halveksin sellaista ihmistä, joka selvästi erottelee hyvät ja huonot ihmiset asumisen perusteella. Onhan tämäkin yksi suomalaisten erityispiirteistä, tällaisia negatiivisia asenteitahan meillä riittää rasismiin saakka.
Ja mielestäni koko elämän ajan säästäminen, pihistäminen, jotta eläkkeelle mennessään olis oma talo tai että perillisille perinnöksi jäisi, on omituista elämistä.

Niin...mistähän aloittaisin tämän epätavallisen ´selittelyn´, jollaista en yleensä harrasta. On varmasti monia, jotka avioiduttuaan eivät mitään apua saatikka sitten vanhempien kuoltua perintöä saaneet. Miehellänihän oli liikkuva ammatti, siihen aikaan paikkakunnalta toiselle siirryttiin, olisiko pitänyt joka kerta ostaa oma talo, muutamaksi vuodeksi. Armeijan asunnoissahan asuttiin varuskunnan alueella.
Sitten kuitenkin mieheni lähdettyä eläkkeelle, silloin voi lähteä 25 vuoden palveluksen jälkeen, jatkoin minä tietysti työssäkäyntiä. Jossain vaiheessa sitten asetuimme muutamaksi vuodeksi aloillemme, jotta kaikki neljä lastamme saivat koulunsa loppuun, joten saimme mekin ´nauttia´omistuksen hurmasta omakotitalossamme. Näinpä sekin on koettu, omistaminen.

No, siinä välissä tapahtui sitten yhtä sun toista, josta ei ole aiheellistakaan kertoa. Kuitenkin palasimme vielä yhteen, lapset olivat jo kaikki maailmalla, välähti päähämme muuttaa pois Suomesta, se ei ollutkaan Portugal vaan Viro.
Siinä vaiheessahan luovuimme kaikesta irtaimesta, talo myytiin ja vähäiset rahat jaettiin neljän lapsen kesken. Siinäpä se sitten olikin.

Ja sitten kävi kuin käv, miehenihän kuoli siellä, minä palasin sen yhden kapsäkkini kanssa Suomeen. Vielä täällä Tampereella tein joitain keikkatöitä, olin muutamassa kahvilassa töissä, jopa kaksi kertaa entisessä ammatissanikin, kun nuori ope ei burnoutiltaan jaksanut ihan mukavan tyttötarkkiksen kanssa hommia hoitaa. Olin myös nimikkeellä ´vapaa kirjoittaja´vakinakin parissa lehdessä, yleensä paljon kirjoitin.

Olisinhan hyvinkin voinut oman bunkkapaikan ostaa, sellainenhan on ihan järjestelykysymys vaan, mutten minä sellaista halunnut. Vapaa pitää olla lähtemään, kun siltä tuntuu.
Tulikohan nyt suurin piirtein selväksi, miksi kaikki eivät ole omistajia, ihan omasta tahdostaankin. Jumittua nyt koko elämäkseen samaan paikkaan, eihän se sovi kaikille.

Ja nyt tää ilmeisesti viimeinen paikka....tai mistäpä sen tietää...on tässä poikani omistamassa kaksiossa, josta täyden vuokran tietysti maksan. Minua enimmäkseen huvittaa tiettyjen kaupunginosien leimaaminen kunnon tai kunnottomien ihmisten asuinpaikoiksi, isäni puoleinen tätikin oli Sörkassa talkkarina, mukava sinne oli nuorena päästä koululomilla. Pikkuruinen asunto oli heillä, kadun tasolla ikkunat, josta ihmisten jalat näkyivät.

Jopa tuli nyt tarinaa. Mutta voipa sanoa, että elämälle kiitos, kun on niin monimutkaista ollut..

Niin meitä on sellasiakin --luulisin että ei kertakaikkiaan kehtaa puhua menneisyydestään -
Olis heillekkin varmaan helpotus jos sanoisivat suoraan , että tulipa elettyä huonoo elämää.
Nyt nämä " Pitää Suunsa supussa " eivät käsitä kuinka voi olla näitäkin , joilla on ollut normaalia -- elämässä kun voi tapahtua kaikenklaista . jota on kiva muistella .
Ja eihän täälä nyt olla mitään senkummempia juteltu kun ihan tavallisista menneistä elämän vaiheista -eiköhän näitä ole kerinnyt meille kaikille jo kertyä.
Kuinka ollakkaan jos vaikka rupean kehumaan kuinka nyt olen elämäni parasta aikaa saanut elää -- Jerrycottoninkanssa . Kun vaan jatkuis kauuaan:=)

Mielenkiintoinen ketju, mikä on ettei aikuinen ihminen saa kirjoittaa elämästään?
Onhan täällä varmasti monta mielenkiintoista persoonaa ja hyvällä tyylillä ja taidolla kertominen vie lukijan mukaansa.
Ketään loukkaamatta kertomalla pieniä paloja elämästään, paljastamatta sieluaan, mikä on ettei jollekin maita mikä on kun ei onnistu hyväksyntä, meitä on niin mongta laatua ja rotuakin.

Evakkona minulla olisi paljonkin muutoista ja elämästä, mutta en ole niin hyvä sanoittamaan sitä kirjoitukseksi, tuntui kuitenkin hyvältä, että ''sus'' kin on muuttanut ja kotiutunut erilaisiin ympäristöihin.
En kyllä um:n mainitsemaa huonoa elämää ole elänyt, mutta hyvin vaihtelevaa kyllä, pakattu ja purettu mutta eletty kaiken aikaa.

Näin se maailman matkailukin tehdään, on lähdettävä että voi palata ja juurtua.

Minäkin olen käynyt Hervannassa pariinkiin otteeseen.
Siskoni asui siellä, katua en muista, ja toisen siskoni tytär asui myöskin Hervannassa,oli jossain hommassa siellä , mikä se nyt olikaanse suuri talo joka sinne rakennettiin ja tv:ssäkin on näytetty.
Siskoni kuoli , mutta oli jo muuttanut kaupungin niihin punataloihin
Toisen siskoni tytär muutti myös pois sieltä, mutta en osaa sanoa minne,tuommoista se on kun ei pidä yhteyttä sukuunsa.
Olin siellä pimeään aikaa sen eka kerran , enkä oikein tykännyt.

Mutta siihen Sus, kun sanoit ettei tarvitse muuta oivallusta kun lähteä ovesta ulos....
Minä olen ollut vaisusti sisätiloissa ja ilman kuteita, muuten en olisi pärjännyt tässä helteessä.
Että oivallukseni ovat olleet hieman höllässä.

No kuule fiuliin, oikeessa oot, ei kestä tuo kehotus tätä eikä varmaan huomistakaan. Mutta minä kun niin aamuvirkku, voin hyvin noudattaa sitä vaikka aamulla kello 5. Ilman kuteita minäkin täällä sisätiloissa, mutta yöpaidan voin aamuyöstä uloslähtiessäin laittaa, ei sitäkään kukaan ihmettele.
Varmaan kävit DUO:ssa, kauppakeskuksessa, juu eihän pimeessä käynnillä ja siinä keskustassa vaan saa mitään käsitystä, pitää tulla päivällä ja asuinrakennusten pihaan.

Nyt muistui mieleen, ei ollut kauppakeskus vaan Tampere talo.
Siitä on näes paljon aikaa kun sisareni siellä päin asustelivat.
Nyt en jaksa enää minnekään lahteä.

Juuri tällainen pitää viestien kautta keskustelun oleman.
Mielipiteitä puolin ja toisin, sattuman satoa ja sanojen kirpeyttä.

On kiva lukea kuinka elämä on sipaissut hetkin hellästi, sitten läimäissyyt kovalla kouralla.

Miksi ei saisi omia asioitaan kertoa? Kerroon minäkin jopa tanssiessa kaverille oman elämäni vaiheita ja tapahtumia, vaikka tapaisin vain sen yhden tanssin ajan.
Mitä kummallista siinä on?

Tässä tuntee itsensä samanarvoiseksi muiden kanssa, kun huomaa etteivät muutkaan ole elämässä kolhuitta selvinneet.
Täällä palstoilla saa niitä lisää, mutta eihän lisä pahaa tee muualla kuin täyteen ahdetussa suussa!

Hellettä, yöpaita asusteena suuren osan päivää, nyt tässä melkein Aatamin asussa, kun hikittää aina vain.

Ei minunkaan enää pitäisi jatkaa tätä sinänsä monipuolista ketjua, mutta jo eilen oli mielessäni lieventää liian kiivaita sanoja tästä omistamisesta. .Kun ilman konsepteja kirjottaa ajatuksiaan ja mielipiteitään ei niin harkiten kirjoita jokaista sanaansa punniten.Mutta toisaalta luojalle kiitos ei ole enää niin perfektionisti, että täysin jokaista sanaansa harkiten ajatuksensa ilmitoisi.


Tietysti kirjailija kirjoittaa henkensä tuotteen moneen monituiseen kertaan ennenkuin se alkaa tuntua valmiilta. Mutta eihän tässä ollakaan kirjaa kirjoittamassa, meidän tekstimme ovatkin juuri siksi eläviä, monivivahteisia, usein mahdotonta kuvitellakaan, että kaikki lukijat samalla tavalla ymmärtäisivät palstakirjoittajan impulsiivisesti esille tuomansa ajatukset. Siitähän se värikkyys syntyy, ja ajatukset esittää omiaan.
Eihän liian valmiiseen ´aloitukseen´ oikeestaan olekaan lisäämistä, jos aloittajalla on asiasta täydellisesti asiat huomioonotettuina jo omassa aloituksessaan. Epäselvyys aiheuttaa mielenkiintoa ja halun jatkaa mieleensä putkahtaneilla ajatuksilla.

No tuossapa olikin malliesitys puhua ´puutaheinää´ , ei päätä eikä häntää ihan kirjoittamisen ilosta. Asian ydin, mistä piti sanomani, unohtui kaiken hölynpölyn alkuun. Mutta minusta ´sekavat söhellykset´ voivat ollakin toisia innostavia, ainakin kritiikkiä tulee.
Esimerkiksi järjestelmällisiä järki-ihmisiä pöyristyttää tällainen ´hyvää päivää kirvesvartta´- söhellys.

Mitähän siis olin taas tarkoittamassa...ai niin, se omistaminen. Kadun kovasti, kun kiivauksissani sanoin halveksivani jotain, no mitähän lienee ollut. En kai mie tosissaan halveksi ihmistä, jolla on tavoite hankkia ihan ikioma kotitalo, sehän on hienookin, ettei vaan rellestelyyn ja shoppailuun ansioitaan käytä.
"Kärsi, kärsi, kauniimman voiton saat" - vois ihan hyvin sopii siihen uurastukseen.
Monesti minä tulen sanoneeksi montakin väärää sanaa, jotka voi helposti ymmärtää ihan miten sattuu. Tietysti kaikki kunnia sillekin työlle, jolle rahakaan ei ihan taivaasta tipu, joten on kieltäydyttävä monestakin ´hauskasta´. Onhan se oma talo sitten todella rakas.

No, eiköhän tämä riitä sopuisaksi lopuksi. Ja vielä kunniakkaaksi lisäykseksi
, joskin jo kliseeltä tuntuva Leinon runonsäe, "Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää"....jne.

P.S. Eiks tullukki ihan kauniisti sanottua ( heh), kun hellyin noin kauniisti lopussa.