Olen yksinäinen 50 nainen, eläkkeellä fyysisten sairauksien vuoksi. Ajattelin, että suomi24:stä löytyy varmaan yksinäisyys palsta ja löytyhän se mutta minkä otsakkeen alta, kysyn vaan. Onko se niinku sairaus ja mielenterveysongelma jos on yksinäinen?
Onko yksinäisyys sairaus?
Ihmettelen minä vaan
101
3638
Vastaukset
Hyvä pointti kysymyksenasettelussa. Sitä ei liene kiistäminen, etteikö mielenterveysongelmat jo pelkän stigmatisointinsa takia aiheuta yksinäisyyttä, ja yksinäisyyden noidankehä syvenee kun ajatellaan että ollaan jotenkin "sairaita"... "Ei mulla oo täällä normaaleiden planeetalla omaa paikkaa ollenkaan" ja tällaista settii. Siksi tämä mielestäni sopii tänne, tämä yksinäisyyspalsta.
- Yksinäinen mies
Joskus on ihan hyvä olla aivan yksin, mutta aina välillä kaipaa kyllä seuraa.
- kahistuksen_kanahäkki
nykylapset kasvaa läppäri/kännyvanhempien luona
http://yle.fi/uutiset/3-9194161
Miten mielenvikaisia heistä tulee !
- Ihmettelen minä vaan
Toinen asia mitä ihmettelen kun luen näitä kertomuksia tällä palstalla, niin miksi yksinäisyys yhdistetään parisuhteeseen. Onko sitten yksinäisyys poissa kun on parisuhteessa? On minulla parisuhde, ollut jo 20 vuotta ja lapsia on kanssa ja lapsenlapsia mutta ei he ole mun kavereita, he ovat perhettä ja olen kyllä onnellinen että minulla heidät on. Eivät he silti poista minun yksinäisyyttäni, kaipaan kaveria. Minulle yksinäisyys on kaverin puuttumista, ihmisen mielummin naispuolisen kaverin puuttumista, jolle voisi soitella ja vaihtaa kuulumisia, käydä joskus leffassa tai kävelyllä, ostoksilla, kirpparilla, viettää tuokio päivästä kavhikupin ääressä.
- GGW
Täällä osalla ei ole ollut minkäänlaista parisuhdetta, luultavasti koskaan. He voivat tuntea jääneensä jostain oleellisesta paitsi.
Heidän arkeensa kuuluu ehkä vain satunnaisia ihmiskontakteja, kuten sukulaisten vierailut, tai kassaneidin kohtaaminen kauppamatkalla. Useat heistä saattavat kokea itsensä aidommiksi yksinäisiksi, kuin sellaisen henkilön, joka saa elää jatkuvasti ihmisten ympäröimänä.
Osasyy tähän voisi olla se, että heiltä puuttuu kokemusta ihmissuhteista. Siksi he eivät välttämättä tiedä, että sadankin ihmisen keskellä voi tuntea olonsa yksinäiseksi.
Osaltaan syynä voisi olla se, että ne kaikista huonommassa jamassa olevat yksinäiset tuskin ovat koskaan, ainakaan aikuisiässä, saaneet kokea olevansa rakastettuja ja hyväksyttyjä, toisin kuin todennäköisesti esim. sinä.
Joten voiko sitten sinun kaltaisen ihmisen yksinäisyyttä verrata "aidosti yksinäisen" ihmisen yksinäisyyteen? Sinullahan on edes jotain, heillä ei mitään, näin kärjistetysti.
Tietenkin se on ikävää, jos jonkun yksinäisyyden tuntemuksia vähätellään, mutta sitä voisi ajatella siitäkin näkökulmasta, että ehkä nämä "aidosti yksinäiset" kokevat sinun kaltaistesi ihmisten vähättelevän heidän tuntemuksiaan, vain kertomalla olevanne yksinäisiä.
Sinulla on jo pitkä parisuhde takana, ja ilmeisesti myös paljon elämää. Ne, joilla ei ole, voisivat ihmetellä, miksi olla parisuhteessa, jossa tuntee olonsa yksinäiseksi. Harvoin sellaista voi todella ymmärtää, mitä ei ole kokenut.
Toki jotkut saattavat olla täällä vielä niin nuoriakin, että vaikka kavereita löytyisi, parisuhteen puuttuminen on heistä yhtä, kuin yksinäisyys. - Yksiin
Sellaista minäkin kaipailen...vaihdetaanko puh numeroita???
- Työttömän yksinolo
Yksiin kirjoitti:
Sellaista minäkin kaipailen...vaihdetaanko puh numeroita???
Nm:llä "Yksiin": Tarkoititko kenties minua?
En itse uskalla tänne puhelinnro:ani laittaa, mutta jos sä uskallat, niin laita toki; voin pirauttaakin, jos satut olemaan samalta paikkakunnalta, joka hyvin epätodennäköistä, mutta edes melko läheltäkin jos sattuisit olemaan, niin mikseipä voitaisi vaikkapa tutustua, ja tavata kahvitteluhetken lomassa.
Kerro edes asuinpaikkakuntasi? GGW kirjoitti:
Täällä osalla ei ole ollut minkäänlaista parisuhdetta, luultavasti koskaan. He voivat tuntea jääneensä jostain oleellisesta paitsi.
Heidän arkeensa kuuluu ehkä vain satunnaisia ihmiskontakteja, kuten sukulaisten vierailut, tai kassaneidin kohtaaminen kauppamatkalla. Useat heistä saattavat kokea itsensä aidommiksi yksinäisiksi, kuin sellaisen henkilön, joka saa elää jatkuvasti ihmisten ympäröimänä.
Osasyy tähän voisi olla se, että heiltä puuttuu kokemusta ihmissuhteista. Siksi he eivät välttämättä tiedä, että sadankin ihmisen keskellä voi tuntea olonsa yksinäiseksi.
Osaltaan syynä voisi olla se, että ne kaikista huonommassa jamassa olevat yksinäiset tuskin ovat koskaan, ainakaan aikuisiässä, saaneet kokea olevansa rakastettuja ja hyväksyttyjä, toisin kuin todennäköisesti esim. sinä.
Joten voiko sitten sinun kaltaisen ihmisen yksinäisyyttä verrata "aidosti yksinäisen" ihmisen yksinäisyyteen? Sinullahan on edes jotain, heillä ei mitään, näin kärjistetysti.
Tietenkin se on ikävää, jos jonkun yksinäisyyden tuntemuksia vähätellään, mutta sitä voisi ajatella siitäkin näkökulmasta, että ehkä nämä "aidosti yksinäiset" kokevat sinun kaltaistesi ihmisten vähättelevän heidän tuntemuksiaan, vain kertomalla olevanne yksinäisiä.
Sinulla on jo pitkä parisuhde takana, ja ilmeisesti myös paljon elämää. Ne, joilla ei ole, voisivat ihmetellä, miksi olla parisuhteessa, jossa tuntee olonsa yksinäiseksi. Harvoin sellaista voi todella ymmärtää, mitä ei ole kokenut.
Toki jotkut saattavat olla täällä vielä niin nuoriakin, että vaikka kavereita löytyisi, parisuhteen puuttuminen on heistä yhtä, kuin yksinäisyys.Ajattelen paljolti samoin kuin GGV. Rakkauden, läheisyyden ja hyväksynnän kaipuu nimenomaan parisuhdemielessä on se joka monia yksinäisiä ahdistaa. Ei parisuhteetonta ihmistä lohduta sekään välttämättä jos vaikka on niitä sukulaisia, tuttuja tai peräti ystäviäkin.
Mielenkiintoinen seikka johon olen törmännyt on se että monasti ihmiset kommentoi "parempi yksin kuin huonossa suhteessa". ??? Onhan niitä hyviäkin suhteita, jotkut niissä elää! Tunnen sellaisia ihmisiä! Ehkä mut sitten jotenkin vaan lajitellaan laatikoihin a) kelpoinen yksinäisyyteen b) kelpoinen huonoon suhteeseen :-D :-D- En nyt ymmärrä
harmonia71 kirjoitti:
Ajattelen paljolti samoin kuin GGV. Rakkauden, läheisyyden ja hyväksynnän kaipuu nimenomaan parisuhdemielessä on se joka monia yksinäisiä ahdistaa. Ei parisuhteetonta ihmistä lohduta sekään välttämättä jos vaikka on niitä sukulaisia, tuttuja tai peräti ystäviäkin.
Mielenkiintoinen seikka johon olen törmännyt on se että monasti ihmiset kommentoi "parempi yksin kuin huonossa suhteessa". ??? Onhan niitä hyviäkin suhteita, jotkut niissä elää! Tunnen sellaisia ihmisiä! Ehkä mut sitten jotenkin vaan lajitellaan laatikoihin a) kelpoinen yksinäisyyteen b) kelpoinen huonoon suhteeseen :-D :-D"Ehkä mut sitten jotenkin vaan lajitellaan laatikoihin a) kelpoinen yksinäisyyteen b) kelpoinen huonoon suhteeseen"
Eikö jokainen tee sen valinnan itse, jos on tarjolla huono suhde tai totaalinen yksinäisyys? Itse en koe järkeväksi roikkua huonossa suhteessa, mutta sallin sen valinnan muille.
Itse en myöskään lajittele ihmisiä lokeroihin sen mukaan, ovatko he totaalisen yksin vaiko sellaisia, joilla on kavereita/sukulaisia olemassa. Ennemmin lajittelen vastaantulevat sopivanikäiset naiset niihin, jotka eivät kiinnosta parisuhdemielessä ja niihin jotka kiinnostavat. - Yksin kierränlenkkiä
Olen 50-vuotias rouva alkoholistin puoliso siis, ja olen tosi yksinäinen.
Ei ole ketään kenen kanssa mennä lenkille ja kun ollaan vielä oikein köyhiä maksullisiin harrastuspiireihin ei ole varaa, taijepiirit on ihan jees, mutta ryhmässäkin on eri koulutuksen omaavia siis tarkoitan että ne yliopistotason taiteilijat eivät ota samaan pulpetti ryhmään kauppiksen käynnyttä sairaala-apulaista tai työtöntä alkoholistin omaishoitajaa.
Yksinolen lenkkeillyt 20-vuotta , ja luen toisten fb:päivityksiä kun he ottavat lenkille jonkun kaverin, eivät siis uskallatai kykene muutoin lenkkeilemään.
Jos asuu kaupungissa joka on pieni niin voihan sitä kirpparilla pyöriä ja yrittää jutustaa jotakin jos siten törmäisi samaan henkilöön niin jos sitten myöhemmin uskaltaiskahville kysyä häntä. - Näin on
Ihmettelen minä vaan
Yksinäisyys riippuu ihmisestä ja minkälaisena ns yksinäisyyden tuntee. Minulla on jo seitsämäs vuosi siitä kun vaimo kuoli, ja elän nyt juuri parasta aikaa elämässäni käyn eläkelläis tansseissa ym ja nautin yksinäisyydestä. Juuri siitä nautin kun kukaan ei ole minua kotiin odottamassa ja kontrolloimassa menemisiäni. Ei yksinäisyys sellaisena, että asuu yksin läheskään kaikille ole mikään taakka. Yksin on niin kiva esm katsella porno sivuja ja runkkailla kaikessa rauhassa kukaan ei ole vakoilemassa. Keskellä yötä voi lämmittää saunan ja kylpeä niin halutessaan. Lienekkö se sitten normaalia, että ihminen haluaa vierelleen jonkun joka loppujen lopuksi on sinulle taakaksi pari vuotta oltuanne yhdessä. Niin useampi mies ja nainen jo toivoo, että se toinen olis vähän aikaa muualla kuin kotona. Ei kaksin olo ole lähes tulkoonkaan aina mikään onni ja autuus. - satunnainen1
Näin on kirjoitti:
Ihmettelen minä vaan
Yksinäisyys riippuu ihmisestä ja minkälaisena ns yksinäisyyden tuntee. Minulla on jo seitsämäs vuosi siitä kun vaimo kuoli, ja elän nyt juuri parasta aikaa elämässäni käyn eläkelläis tansseissa ym ja nautin yksinäisyydestä. Juuri siitä nautin kun kukaan ei ole minua kotiin odottamassa ja kontrolloimassa menemisiäni. Ei yksinäisyys sellaisena, että asuu yksin läheskään kaikille ole mikään taakka. Yksin on niin kiva esm katsella porno sivuja ja runkkailla kaikessa rauhassa kukaan ei ole vakoilemassa. Keskellä yötä voi lämmittää saunan ja kylpeä niin halutessaan. Lienekkö se sitten normaalia, että ihminen haluaa vierelleen jonkun joka loppujen lopuksi on sinulle taakaksi pari vuotta oltuanne yhdessä. Niin useampi mies ja nainen jo toivoo, että se toinen olis vähän aikaa muualla kuin kotona. Ei kaksin olo ole lähes tulkoonkaan aina mikään onni ja autuus.Hei, yksinäisyys ja yksin olo ovat kaksi aivan eri asiaa. Minäkin tykkään olla yksin. Mutta välillä koen aivan pohjatonta yksinäisyyttää, vaikka ympärillä olisi lapsia/sukulaisia kuin Rautatientorilla..
Niin. Kai se on sitä että kummalta puolelta peiliä sä katsot. Mulla on muutama aika hieno kaveri, mutta se parisuhde puuttuu, lisäksi on ongelmia psyyken kanssa, joten lopulta rekisteröidyin sitten tänne, kaikista suoli24 haukuista huolimatta.
- Invisible boy
Ovat yksinäiset sairaita. Sen näkee, kuinka sellaisia vältellään, kuin muita sairauksia, ruttoa, esim. Yksinäiset ovat ylimääräisiä ihmisiä, joiden katoamista kukaan ei noteeraisi. Yksinäiset eivät kumminkaan katoa minnekään, vaan ovat täällä kuormittamassa turhaan maailmaa, jolloin oikeat ihmiset joutuvat maksamaan jollain tavalla osan. Yksinäiset ovat sairaus, josta tulisi päästä eroon, mutta koska yksinäiset ovat teknisesti ottaen ihmisiä, ei heitä voi hävittää ilman, että tekee ihmisoikeusrikoksia. Tämän takia heidät voidaan nakittaa hyötykäyttöön ja teettää heillä sellaisia hommia, joita muut eivät viitsi tehdä ja joiden kohdalla muut voivat aina vedota esim. velvollisuuksiin perheitään kohtaan.
- GGW
Eivät yksinäiset ole mielestäni maailmassa turhia.
Susilaumastakin löytyy ns. omega-susi, joka on alimpana lauman hierarkiassa.
"Omegat joutuvat ottamaan kaikilta muilta lauman jäseniltä eniten kurinpitoa ja ylemmyyden osoituksia. Omega on lauman leikkisin jäsen, ja poistaa laumasta sen sisäisiä jännitteitä tällä ominaisuudellaan."
(Lähde: http://www.tunturisusi.com/laumaelain.htm )
Joskus tuli muistaakseni sellaistakin dokumenttia seurattua, jossa eläintarhassa joutuivat poistamaan tällaisen omega-suden lauman aitauksesta, kun toiset sudet meinasivat ottaa sen päiviltä. Siirsivät omegan eri aitaukseen, joidenkin pentujen kanssa. Uudessa laumassaan kyseinen susi ei ollut enää omega. Ehkä joillakin asiaa auttaisi aitauksen vaihto?
Eiväthän kaikki yksinäiset varmaankaan ole omegoita. Toiset eivät elele laumojen liepeillä, vaan saattavat olla yksinäisiä susia, ja siis alfojakin.
Luuletko, ettei kukaan noteeraisi, jos vaikka sinäkin katoaisit tältä palstalta?
Minä noteeraisin ainakin. Jotain toista yksinäistä en välttämättä noteeraisi, mutta ehkä jokaiselle löytyy joku, joka heidän katoamisensa huomioisi. Ja varmasti lähes jokaisen vanhemmat tai sisarukset noteeraisivat katoamistempun.
Olet jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristösi kanssa. Ei kukaan täällä ole täysin irrallinen, vaikka niin toivoisi, se on vain illuusio. GGW kirjoitti:
Eivät yksinäiset ole mielestäni maailmassa turhia.
Susilaumastakin löytyy ns. omega-susi, joka on alimpana lauman hierarkiassa.
"Omegat joutuvat ottamaan kaikilta muilta lauman jäseniltä eniten kurinpitoa ja ylemmyyden osoituksia. Omega on lauman leikkisin jäsen, ja poistaa laumasta sen sisäisiä jännitteitä tällä ominaisuudellaan."
(Lähde: http://www.tunturisusi.com/laumaelain.htm )
Joskus tuli muistaakseni sellaistakin dokumenttia seurattua, jossa eläintarhassa joutuivat poistamaan tällaisen omega-suden lauman aitauksesta, kun toiset sudet meinasivat ottaa sen päiviltä. Siirsivät omegan eri aitaukseen, joidenkin pentujen kanssa. Uudessa laumassaan kyseinen susi ei ollut enää omega. Ehkä joillakin asiaa auttaisi aitauksen vaihto?
Eiväthän kaikki yksinäiset varmaankaan ole omegoita. Toiset eivät elele laumojen liepeillä, vaan saattavat olla yksinäisiä susia, ja siis alfojakin.
Luuletko, ettei kukaan noteeraisi, jos vaikka sinäkin katoaisit tältä palstalta?
Minä noteeraisin ainakin. Jotain toista yksinäistä en välttämättä noteeraisi, mutta ehkä jokaiselle löytyy joku, joka heidän katoamisensa huomioisi. Ja varmasti lähes jokaisen vanhemmat tai sisarukset noteeraisivat katoamistempun.
Olet jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristösi kanssa. Ei kukaan täällä ole täysin irrallinen, vaikka niin toivoisi, se on vain illuusio...alankin tästä lähin kutsumaan itseäni omega-naaraaksi ! Ja täytyy lakata haaveilemasta alfuroksista! ;-)
harmonia71 kirjoitti:
..alankin tästä lähin kutsumaan itseäni omega-naaraaksi ! Ja täytyy lakata haaveilemasta alfuroksista! ;-)
Alfauroksista a:lla. Automaattinen tekstinsyöttö prkl!
- Se Omega
GGW kirjoitti:
Eivät yksinäiset ole mielestäni maailmassa turhia.
Susilaumastakin löytyy ns. omega-susi, joka on alimpana lauman hierarkiassa.
"Omegat joutuvat ottamaan kaikilta muilta lauman jäseniltä eniten kurinpitoa ja ylemmyyden osoituksia. Omega on lauman leikkisin jäsen, ja poistaa laumasta sen sisäisiä jännitteitä tällä ominaisuudellaan."
(Lähde: http://www.tunturisusi.com/laumaelain.htm )
Joskus tuli muistaakseni sellaistakin dokumenttia seurattua, jossa eläintarhassa joutuivat poistamaan tällaisen omega-suden lauman aitauksesta, kun toiset sudet meinasivat ottaa sen päiviltä. Siirsivät omegan eri aitaukseen, joidenkin pentujen kanssa. Uudessa laumassaan kyseinen susi ei ollut enää omega. Ehkä joillakin asiaa auttaisi aitauksen vaihto?
Eiväthän kaikki yksinäiset varmaankaan ole omegoita. Toiset eivät elele laumojen liepeillä, vaan saattavat olla yksinäisiä susia, ja siis alfojakin.
Luuletko, ettei kukaan noteeraisi, jos vaikka sinäkin katoaisit tältä palstalta?
Minä noteeraisin ainakin. Jotain toista yksinäistä en välttämättä noteeraisi, mutta ehkä jokaiselle löytyy joku, joka heidän katoamisensa huomioisi. Ja varmasti lähes jokaisen vanhemmat tai sisarukset noteeraisivat katoamistempun.
Olet jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristösi kanssa. Ei kukaan täällä ole täysin irrallinen, vaikka niin toivoisi, se on vain illuusio.Invisible boy
Kyllähän meillä yksinäisillä ihan hyvin menettelis, ellei nuo aviossa olevat "onnelliset" aina olis valittamassa niitä olojaan ja sitä "Ukkoa" tai "Akkaa" kuinka se on ihan paska ja kelvoton aviosiippa, joka lisäks veuhtoo vieraissa ja riitelee sitte vielä kotona ja seksikin on vähä heidän välillään sitä ja tätä. Niin että lähtisinköhän lätkimään ym.. - Ärssyttäjä
Invisible boy
Mihin lokeroon laitat sitten ne riitelevät ja tappelevat pari eläjät. Ettei ne ihan tappais toisiaan jota sitäkin tapahtuu siellä sinun ihannoimassasi pari suhteissa. Ehkä sinulle sopiva homma olisi tässä parisuhde asiassa, veitsen teroittajan paikka parisuhde ongelmaisissa perheissä. - Invisible boy
Ärssyttäjä kirjoitti:
Invisible boy
Mihin lokeroon laitat sitten ne riitelevät ja tappelevat pari eläjät. Ettei ne ihan tappais toisiaan jota sitäkin tapahtuu siellä sinun ihannoimassasi pari suhteissa. Ehkä sinulle sopiva homma olisi tässä parisuhde asiassa, veitsen teroittajan paikka parisuhde ongelmaisissa perheissä.En minä ihannoi parisuhteita, vaan yhteiskunta. Tämän vuoksi yksinäiset ovatkin pohjasakkaa. Jos parisuhteessa ei mene ihan niin hyvin, kuin pitäisi, niin he ovat kumminkin parisuhteessa, eivät siis mitään epäilyttäviä ja outoja hiippareita, joita kukaan ei huoli ja joista pitää melkein lapsiakin varoittaa. Muistan lapsena, kuinka joistain tietyistä yksinään aina puistonpenkillä aikaansa tappavista puhuttiin, kuinka he ovat jotain pöpejä, tai potentiaalisia raiskareita, vain siksi, että heidän aina vain nähtiin istuvan yksin penkillä, kuin olisivat olleet eristettyinä muista, ja niinhän he ilmeisesti olivatkin. He suurella todennäköisyydellä olivat vain yksinäisiä. Nyt tajuan itse tekeväni sitä samaa, istun puistonpenkillä ja kävelen ympäri kylää yksinäni. Eiköhän meikäläisestäkin liiku jo vastaavia juttuja, kun näyn aina vain yksin jossain. Jos tällaisen ihmisen tiedettäisiin olevan parisuhteessa, ei meikäläisiä pidettäisi, kuin vähän ehkä hiljaisina ja omissa oloissaan viihtyvinä. Mutta sen suhteen puuttuminen tekee meistä vain tumman varjon, joka paikalle tullessaan hautoo päässään pahoja asioita, ja jonka lähelle ei kannata mennä.
- onnellinen..
Invisible boy kirjoitti:
En minä ihannoi parisuhteita, vaan yhteiskunta. Tämän vuoksi yksinäiset ovatkin pohjasakkaa. Jos parisuhteessa ei mene ihan niin hyvin, kuin pitäisi, niin he ovat kumminkin parisuhteessa, eivät siis mitään epäilyttäviä ja outoja hiippareita, joita kukaan ei huoli ja joista pitää melkein lapsiakin varoittaa. Muistan lapsena, kuinka joistain tietyistä yksinään aina puistonpenkillä aikaansa tappavista puhuttiin, kuinka he ovat jotain pöpejä, tai potentiaalisia raiskareita, vain siksi, että heidän aina vain nähtiin istuvan yksin penkillä, kuin olisivat olleet eristettyinä muista, ja niinhän he ilmeisesti olivatkin. He suurella todennäköisyydellä olivat vain yksinäisiä. Nyt tajuan itse tekeväni sitä samaa, istun puistonpenkillä ja kävelen ympäri kylää yksinäni. Eiköhän meikäläisestäkin liiku jo vastaavia juttuja, kun näyn aina vain yksin jossain. Jos tällaisen ihmisen tiedettäisiin olevan parisuhteessa, ei meikäläisiä pidettäisi, kuin vähän ehkä hiljaisina ja omissa oloissaan viihtyvinä. Mutta sen suhteen puuttuminen tekee meistä vain tumman varjon, joka paikalle tullessaan hautoo päässään pahoja asioita, ja jonka lähelle ei kannata mennä.
Siis ovatko YKSINÄISET vai YKSINELÄVÄT pohjasakkaa? Nehän VOIVAT olla ihan eri asioita.
Itse pitkän parisuhteen jälkeen en halua parisuhdetta mutta en todellakaan ole yksinäinen. Kärsisin jos joutuisin nyt asumaan jonkun kanssa. Työssä joutuu olemaan sosiaalinen ja usein vapaalla haluan aikaa vaan itselleni.
Minulle on kyllä ihan sama millaisia juttuja vaikkapa minusta liikkuu. Oli ne totta tai ei. - Invisible boy
onnellinen.. kirjoitti:
Siis ovatko YKSINÄISET vai YKSINELÄVÄT pohjasakkaa? Nehän VOIVAT olla ihan eri asioita.
Itse pitkän parisuhteen jälkeen en halua parisuhdetta mutta en todellakaan ole yksinäinen. Kärsisin jos joutuisin nyt asumaan jonkun kanssa. Työssä joutuu olemaan sosiaalinen ja usein vapaalla haluan aikaa vaan itselleni.
Minulle on kyllä ihan sama millaisia juttuja vaikkapa minusta liikkuu. Oli ne totta tai ei.Yksinäiset ainakin ovat pohjasakkaa, hehän ovat niitä sellaisia luusereita. Jos jonkun tiedetään viihtyvän yksinään, on hän ehkä vain hivenen outo "taipumuksensa" takia, mutta ne jotka istuskelevat puiston penkeillä lähinnä näyttäen siltä, että ovat ajatuksissaan, tai tuijottavat kaukaisuuteen, eivätkä siis näytä istuskelevan hienosta päivästä nauttiakseen, ovat niitä, jotka kannattaa kiertää, koska ovat epäilyttäviä
Jos joku on seuraa vailla ja kylillä liikkuu juttuja, on se sitä seuran saamista ajatellen melkoinen takapakki. Jos viihtyy yksinään, tai on jo sitä seuraa, ei sillä tietenkään ole välttämättä mitään merkitystä, mitä juttuja liikkuu. - Aina yksin ollut
Hyvin huomattu, perheelliset ei ehdi hoitaa vanhuksiaan, mutta yksinäinen/naimaton sisko kyllä ehtii kun sillä ei ole perhettä! Sillä on aikaa!
Yksinäisiä/naimattomia ei koskaan kutsuta mihinkään tilaisuuksiin mukaan perheelliten/parisuhteessa olevien kanssa, paitsi ehkä 60v,65v häät yms.tilaisuudet, lahjojen toivossa:
Mutta esim sisarusten veljet parisuhteessa olevat exät-pitävät yhteyttä toisiinsa erosta huolimati.
Sama oli nuormepana sinkut ystävät piti yhteyttä niin kauan kun löytyi "se OIKEA".
Sen jälkeen ne vain katosi! Tai korkeintaan kutsui kylään silloin kun mies oli kaveriensa kanssa kaljalla!
- GGW
Tämä palsta löytyy käsittääkseni myös otsakkeen "tunteet" kautta.
Olen tosin itsekin tuota samaa ihmetellyt.
Ehkä se on tätä nykypäivää. Kaikki vähänkin negatiiviset tunteet ovat pahoja, ja niistä pitää pyrkiä eroon, kuin sairaudesta. Tarvittaessa vaikka pillereiden avustuksella. Yksinäinen poikkeaa normeista, ja normeista poikkeavaa pidetään sairaana, sekä usein myös mielenterveysongelmaisena.
Ollaanhan me jo siinä pisteessä, että itsemurhaa suunnittelevaa pidetään sairaana. Siitä ei ole isokaan harppaus siihen, että yksinäisyyttä pidetään sairautena.
Veikkaisin, että iso osa täällä kirjoittelevista kokee yksinäisyyden ikäväksi asiaksi, josta he haluavat "parantua".
Varmaan on jonkun verran niitäkin, joille yksinäisyys on vain yksinäisyyttä, jotka eivät siitä varsinaisesti kärsi, jotka eivät toivo muutosta, tai pyri muuttamaan asiantilaa mitenkään. Silloin yksinäisyys ei ole niinkään tunne, vaan olotila. Ilmeisesti tästäkin olotilasta tulisi parantua, ja yrittää vain väkisin, vasten tahtoaan, olla jonkun kanssa, jottei olisi sairas.
Sittenhän maailma on täydellinen paikka, kun kaikki määkivät yhdessä kuorossa, mustia lampaita ei ole, ja sudetkin ovat kaikki lampaiden vaatteissa.
Sitä odotellessa... Suhteet ja tunteet tms otsakkeen alta minä olen tämän palstan aikoinaan löytänyt ja itse tulkitsen yksinäisyyden nimenomaan tunteeksi. Ihmisellä voi olla parisuhde tai ystäviä tai jopa molemmat, mutta yksinäisyyden tunne tai kokemus riittää "oikeuttamaan" tällä palstalla keskustelemisen.
- ulos leikkimään?
MInä löysin sen "henkisen hyvinvoinnin" kohdalta.
Ujous ei ole sairaus, ei siis sekään ettei ole kavereita. - Varokaa kirveitä
simasuuneiti
Minä taistelen pari suhteessa olevien puolesta. Olen ehkä pelastanut kaverini hengen pari suhteessa jonka tunsin. Kun yksi pari tappeli minun näkyvilläni ja rouvalla oli jo aseenaan kirves ja miehellä paksu seiväs jolla hän otti vastaan kirveen iskuja. Kun sitten mies lähti pakosalle tavoitteenaan juosta nurkan taa. Niin rouvan heittämä kirves lensi uhkaavasti taistelu kaverin selkää kohti-Huusin kuin hengen hädässä. JUokse Toimi juokse!! Mies vilkaisikin juostessaan taakseen ja juuri ja juuri ehti väistämään lentävän kirveen. Kirves ohitti kaverini selän ehkä noin tuuman päästä hänen selästään. Tämä vain kirjoitettu siksi, ettei pari suhde ole aina sitä onnen auvoa, jota jotkin kirjoittajat näyttävät korostavan. Toinen tapaus erään rouvan kertomana: "Onni heitti kirveellä. No minä sillä kirveellä takaisin." Tähän minä vastasin hirtehis huumorilla: "No sehän nyt kumma Onni on kun se kirveillä heittelee". Rouva huomasi hirtehis huumorini kyllä kun minä tarkoitin sitä onnea joka parisuhteessa tavallisesti on.
- Minä itse + muut
Fiksu kysymys aloittajalta!
Olen todellakin samaa mieltä, ja ihmettelen, miksi tämä "yksinäisyys" on listattu tänne puolelle?
Ei yksinäisyys ole mikään sairaus, eikä kaikille ongelmakaan, jos tykkää itse olla yksinäinen, mutta onhan se yksinäisyys kuitenkin sellainen kelju olotila, jos on aivan totaalisesti yksin ja yksinäisyyden tunne piinaa alati ihmismieltä.
Tottahan on, että ihminen on jollain tapaa sosiaalinen, ja haluaa kontaktia muihin ihmisiin, senhän takia meille on luotu aistitkin eli puhe, kuulo, näkö, tunto, jotta voisimme kommunikoida toistemme kanssa. Itsensä kanssahan sitä ihminen kuitenkin loppuen lopuksi jokainen on, mutta olisi vähän hassua jutella itsensä kanssa ääneen:); tietäähän sitä muutenkin itse, mitä mieltä on jostain asiasta, ettei sitä nyt tarvitse kysellä itseltään, että noh, miltäpä nyt tuntuu tänään jne.
Itse olen osapäivä-yksinäinen, mutta onneksi on tämä internetti nykyisin, ja kirjoitustaito, ja täällähän pyörii näköjään muitakin enempi tai vähempi yksinäisiä. - Ihmettelen minä vaan
Mukavasti olette ottaneet kantaa aloitukseeni :)
Olen ihan positiivisesti yllättynyt, kiitos kaikille ajatuksista.
Anteeksi, jos pahoitin jonkun mieltä ihmettelemällä sitä että yksinäisyys korjaantuu parisuhteella, ei ollut tarkoitukseni loukata ketään.
Olen vain huomannut, että yksin voi olla vaikka on parisuhde ja lapset.
Olen kain vähän myös erakkoluonne eli tavallaan viihdyn yksinkin mutta joskus sitä kyllä kaipaisi sitä seuraakin. Sitten kain myös yksi syy yksinäisyyteeni on se, että olen kait aika erillainen ihminen kuin ihmiset yleensä. Asiat joista olen kiinnostunut ovat kait sellaisia jotka eivät ainakaan minun ikäluokan naisihmisiä niin kovin kiinnosta. Keskusteluni on kain liijan syvällistä ja pohtivaa. Olen myös ehkä liijan avoin tavatessani jonkun uuden tuttavuuden. En tiedä kain minä vaan olen sellanen outolintu, eksynyt tälle planeetalle :)
Kiitos vielä kaikille kannanotoista, oli kiva lukea teidän ajatuksia.
Miten sitä muuten näin ikäihminen voi tutustua uusiin ihmisiin, kun kapakoissa en käy ja eläkeläispiirit ei oikeen tunnu omalta?- Osa-aikayksinäinen
Olisikin mielenkiintoista kohdata, ja jutella enemmänkin elämän menosta, ja vaihtaa aatoksia.
Itse olen samankaltainen kuin sinäkin. Itsellänikin on jo aikuistuneita lapsia, mutta jo tästä kotoa pois muuttaneita omiin koloihinsa, ja tässä sitä sitten olen kaksin tuon töissä käyvän aviomieheni kanssa, ja itse päivät pitkät kotosalla. Työelämä taitaa olla jo takana päin, ja pikku krempat senkun vaan ovat vieneet halun enää oikein hakeakkaan töihin, kun tämän hetken työllisyystilanteen huomioon ottaen, ei näytä kovin ruusuiselta nuoremmillakaan ja täysin terveillä tuo työllistyminen. Osa-aikayksinäinen kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista kohdata, ja jutella enemmänkin elämän menosta, ja vaihtaa aatoksia.
Itse olen samankaltainen kuin sinäkin. Itsellänikin on jo aikuistuneita lapsia, mutta jo tästä kotoa pois muuttaneita omiin koloihinsa, ja tässä sitä sitten olen kaksin tuon töissä käyvän aviomieheni kanssa, ja itse päivät pitkät kotosalla. Työelämä taitaa olla jo takana päin, ja pikku krempat senkun vaan ovat vieneet halun enää oikein hakeakkaan töihin, kun tämän hetken työllisyystilanteen huomioon ottaen, ei näytä kovin ruusuiselta nuoremmillakaan ja täysin terveillä tuo työllistyminen.Mielenkiintoisia pohdintoja! Jos jo ei olis nikkiä niin voisin olla osa-aika-erakko.
Ei se yksinäisyyden tunne katso siviilisäätyä. Tosin varmaan usealla perheellisellä on edes perhetuttuja tms.enemmän kuin yksin elelevällä keski-ikäisellä naimattomalla hlöllä...
En koe että yksinäisyys olisi sairaus sinänsä, mielentila kylläkin ja sanoisinko "oireyhtymä" joka on seurausta monista asioista. Synnynnäinen temperamentti vaik uttaa monilla, itse olen lapsesta asti ollut introvertti ja erakoituva. Sitten lapsuudenkodin olosuhteet; tunneilmapiiri, saako hyväksyntää ja rakkautta, miten oppii sosiaalistumaan omassa perheessä , koulussa jne. Itsellä ainakin on lähtenyt menemään pieleen jo lapsuudessa.
Ainahan asioita voi korjata aikuisiällä, mutta helpompaa elämä on niille jotka ovat saaneet kokea tasapainoisen lapsuuden. En nyt sitten toki tarkoita että yksinäisyys kaikilla johtuisi varhaisista kokemuksista. Joskus elämäntilanteet vaan menevät niin.
Mutta aika monen olisi hyvä pohdiskella omaa persoonaansa: mistä yksinäisyyden kokemus perimmältään johtuu? Vastauksia löytyy sisimmästä, mutta tämä sisimmän tonkiminen on rankka prosessi. Näin 40-vuotiaana onneksi olen jo tiellä kohti parempaa. Jos olisin havahtunut vasta eläkeiässä olisi voinut olla turhan rankkaa.
Terapoikaa itseänne, omasta sisimmästä löytyvät vastaukset ja avaimet. Helppoa se ei ole..- Ikätoverisi
Ethän sinä vielä "ikäihminen" ole. Olen ikäisesi ja olen esimerkiksi eilen illalla ollut blues-konsertissa. Minulla, siis 5-kymppisellä naisella, on vielä 15 vuotta aikaa eläkeikään, joten ymmärrän kyllä ettei eläkeläispiirit oikein nappaa.
Toki minullakin pientä fyysistä vikaa jo on, kuten 2-tyypin diabetes, kulumia selkärangassa ja käsissä, reumaa, kohonnutta kolesterolia, mutta ei mitään sellaista vakavampaa fyysistä sairautta, josta pääsisi eläkkeelle.
Joskus väsymys saa vain aikaan sen, ettei oikein jaksa eikä ehdi pitää yllä ystävyyssuhteita. Pelkäänkin, onko minulla enää ystäviä sitten, kun 15 vuoden kuluttua pääsen eläkkeelle ja ystäville olisi aikaa. - Huolehdi että on
Ikätoverisi kirjoitti:
Ethän sinä vielä "ikäihminen" ole. Olen ikäisesi ja olen esimerkiksi eilen illalla ollut blues-konsertissa. Minulla, siis 5-kymppisellä naisella, on vielä 15 vuotta aikaa eläkeikään, joten ymmärrän kyllä ettei eläkeläispiirit oikein nappaa.
Toki minullakin pientä fyysistä vikaa jo on, kuten 2-tyypin diabetes, kulumia selkärangassa ja käsissä, reumaa, kohonnutta kolesterolia, mutta ei mitään sellaista vakavampaa fyysistä sairautta, josta pääsisi eläkkeelle.
Joskus väsymys saa vain aikaan sen, ettei oikein jaksa eikä ehdi pitää yllä ystävyyssuhteita. Pelkäänkin, onko minulla enää ystäviä sitten, kun 15 vuoden kuluttua pääsen eläkkeelle ja ystäville olisi aikaa.Diabetes hoitotasolle ja mieluummin muuten kuin lääkkeillä, niin jaksat vaikka mitä ja olet terveempi kuin yksikään tautia sairastamaton. Elämäntaparemontti auttaa jaksamaan ja vie väsyn.
- Ikätoverisi
Huolehdi että on kirjoitti:
Diabetes hoitotasolle ja mieluummin muuten kuin lääkkeillä, niin jaksat vaikka mitä ja olet terveempi kuin yksikään tautia sairastamaton. Elämäntaparemontti auttaa jaksamaan ja vie väsyn.
Elämäntapa on jo remontoitu ja esimerkiksi sauvakävelen 7-12 km päivässä. Vielä en ole joutunut lääkitykselle, vaan omahoito (vai onko oikea termi itsehoito?) eli ravinto ja liikunta ovat tehonneet. Toivon vilpoista kesää, että jaksan kävellä luonnossa.
Kyllä, väsymys tosiaan iskee, jos syö väärin, eikä liiku. Yritän kääntää tämän sairauden voitoksi, kun en voi elää hälläväliä fiiliksella tai viikatemies tulee ja korjaa satoa. :)
- ????
Ettekö te huomaa, että tämä palsta on alaotsakkeen henkinen HYVINVOINTI ja mielenTERVEYS alla? miten te saatte noista väännettyä sen, että yksinäisyys olisi sairaus ja mielenterveysongelma?
- et silleen
Just, henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa sekin, onko ystäviä.
- Mummeli 40
Siis onko tuo rouva, joka on etusivulla laitettu tämän kuvitukseksi jonkun suomi24:n ylläpidon pikkupojan tai -tytön mielestä 50-vuotias? :D
- Riippuu ja roikkuu
Yksinäisyys sinällään ei tietenkään ole sairaus. Mutta kaikkine lieveilmiöineen, joita yksinäinen yksinäisyytensä tueksi kerää ja haalii, se saattaa olla jonniinmoinen bropleema.
Jos yksin on ihan hyvä olla, miksi sitä täytyy kenellekään selitellä. Jos yksin ei ole hyvä olla, niin muoalima on pullollaan immeisiä - niitä toisia yksinäisiä ja kaipaavia, että ei kuin etsimään, hakemaan ja kokemaan. Jos tähän ei pysty tai kykene kaikenlaisten tekosyiden nojalla, niin silloin on olemassa joku pipinpoikanen, joka on esteenä eli esto. Ja se on vähän ...- Olkapää
Monesti ne ystävät, joita tapaa alkavat todella riippumaan ja roikkumaan, pitäisi siis heidän kanssa mennä milloin minnekin, tavallaan haluavat määrätä vapaa-ajan käytöstäni. He ovat siis läheisriippuvaisia.
Pidän yksinolosta ja jostain syystä juuri minun tielleni ohjautuvat ihmiset, jotka alakavat elämään liian liki.
He soittelevan pulman kohdatessa, miten pitäisi toimia ja ruikuttavat joka asiasta. Minua alkaa ahdistaa negatiivisuus, auttaminen ja neuvojen antaminen, kaipaisin vain olkapään johon nojata enkä suinkaan haluaisi aina olla tukena ja neuvomassa saamatta itse mitään tukea.
Yksinolijalla ei ole kuuntelijaa, mutta monet eivät edes kuuntele toista, ovat täynnä itseään ja ajatuksiaan.
Toimin ottoautomaattina lainaten rahaa yhdelle ystävälle, joka on eläkkeellä. Hän kuvittelee, että jeesaan milloin mitäkin, kun hänen rahansa eivät riitä.Yritän etääntyä hänestä.
Eräälle toiselle käyn hyvän hyvyyttäni siivoamassa ja pitämässä seuraa yksinäisyyteen, mitään rahallista korvausta en saa.
Olen aina tekemässä jotain palvelusta ystävällisen luonteeni takia, mutta kaipaan ihan muunlaisia ihmissuhteita. - Snaijaatko ?
Olkapää kirjoitti:
Monesti ne ystävät, joita tapaa alkavat todella riippumaan ja roikkumaan, pitäisi siis heidän kanssa mennä milloin minnekin, tavallaan haluavat määrätä vapaa-ajan käytöstäni. He ovat siis läheisriippuvaisia.
Pidän yksinolosta ja jostain syystä juuri minun tielleni ohjautuvat ihmiset, jotka alakavat elämään liian liki.
He soittelevan pulman kohdatessa, miten pitäisi toimia ja ruikuttavat joka asiasta. Minua alkaa ahdistaa negatiivisuus, auttaminen ja neuvojen antaminen, kaipaisin vain olkapään johon nojata enkä suinkaan haluaisi aina olla tukena ja neuvomassa saamatta itse mitään tukea.
Yksinolijalla ei ole kuuntelijaa, mutta monet eivät edes kuuntele toista, ovat täynnä itseään ja ajatuksiaan.
Toimin ottoautomaattina lainaten rahaa yhdelle ystävälle, joka on eläkkeellä. Hän kuvittelee, että jeesaan milloin mitäkin, kun hänen rahansa eivät riitä.Yritän etääntyä hänestä.
Eräälle toiselle käyn hyvän hyvyyttäni siivoamassa ja pitämässä seuraa yksinäisyyteen, mitään rahallista korvausta en saa.
Olen aina tekemässä jotain palvelusta ystävällisen luonteeni takia, mutta kaipaan ihan muunlaisia ihmissuhteita.Sun pitää lukea sellainen kirja kuin Kiltteydestä kipeät. Sairastat kiltteyssyndroomaa etkä uskalla sanoa kenellekään suoraan mitä mistäkin asiasta ajattelet ja olet mieltä. Silloin et voi tietää, onko sulla todellisia ystäviä vaiko vain ihmisiä, jotka käyttävät sua hyväkseen.
Oikealle ystävälle voi sanoa EI ja jos hän ei sitä ymmärrä, niin ei ole ystävä ollenkaan. Ystävällinen luonne on luonteen heikkoutta ja kiltteyttä, joka on tyhmyyttä. Oikea ystävyys on ihan jotain muuta kuin luonteen ystävällisyyttä. Ja hyväsydämisyydellä, joka lähtee aidosta halusta auttaa ja olla läsnä, ei ole mitään tekemistä kiltteyden kanssa.
- nuppi hajoo
On ihmisiä, joille "ystävät" ovat sitä varten, että ne tarvittaessa ovat aina
auttamassa kun tämä henkilö tarvitsee, milloin mitäkin askareapua, kyytiä,
mitä tahansa. Ja niin kauan kun tällainen henkilö saa aina haluamansa, se
on mitä parasta kaveria, ainakin silloin tällöin kun sen elämäntilanteeseen sopii.
Sitten vaan kun jostain syystä se ei sitten enää saakaan sitä kaipaamaansa
"ystävä" apua, välit viilenevät välittömästi, voivat vallan mennä jopa poikki
kokonaan.
Mistä tunnet sä ystävän...
Miksi pitää alkaa semmoiseksi hyväksikäytettäväksi?
Suvussani on tuommoisiakin piirteitä, myös itsessäni jonkin verran.
Enkä varmaan opi koskaan itsekään miksikään täydelliseksi ihmiseksi, voin
vain ihmetellä miten kaikki menee, ja sitten koettaa edes joten kuten pärjäillä.
Vanha koira ei opi uusia temppuja, tai ainakin prosessi taitaa olla kohdallani
niin hidas, että parempi jättää suosiolla suurin osa silleen ja mennä niillä
mitä on, näillä mennään. Tämä siis niistä oman nupin levälleen tonkimisista,
jonkin verran sitä harrastaneena. - Yksi lääkäri
Ei ole.
- kuhilas52s
No eipä varmana oo.Maalimassa on kyllä tosi paljon kaikenmoisiin keksijöitä.Yksinäisyys ja yksinoloa toki on myös kaksi aivan eri asiaa.Sama noista katerioista mitä sillä nyt sit on väliä. Katsellaan ja jne.
- Olka2
Kiitos kirjaehdotuksestasi Snaijaatko. Olen sitten liian kiltti. Minua säälittävät ihmiset, jotka ovat masentuneita ja yksinäisiä ja haluan auttaa heitä, mutta he vaan imevät minusta kaiken energian. Kai syy on heissäkin, heidän negatiivisessa asenteessa elämään ja yleensäkin elämäntavassa, haluan antaa positiivisuutta elämään.
Jos ihmisellä on rahat loppu eikä hänellä ole ruokaa en voi olla auttamatta, vaikka sisimpäni huutaa, että ei ole minun asiani, jos hän ei pärjää. Erään peliriippuvaisen pelastin pelaamiselta tekemällä retkiä hänen kanssaan keväiseen luontoon, ei pelaa enää vaan ulkoilee.
Näen kyllä "ihmisen läpi" hänen ongelmansa ja pystyn auttamaan, mutta jatkuva auttaminen kostautuu, kun ystävyyssuhde ei ole tasapainoinen.
Ihmisistä kai vain tulee reppanoita mun seurassa, kertovat koko elämäntarinansa ja sitä aletaan työstään ja pohtimaan. Usein ihmettelen sitä, miten vähän joku kestää vaikeuksia, heti pienestä asiasta on elämä sekaisin.
He eivät siinä tilanteessa pysty keskittymään kuin itseensä ja ongelmiinsa.
Itse olen purjehtinut kovan myrskyn halki elämässäni ja tiedän että selviän aina. Kai se kiltteys on myös huomioonottamista, jos itse on ollut lasten yksinhuoltajana raha-asiat tiukalla, ilman tukea ja turvaa vain oma apu tukenaan, itkenyt yksin itkunsa ja hoitanut asiat ilman neuvonantajia. Kai mut on tarkotettu auttamaan, kun oon tullut "liian vahvaksi" ? - hayet
Olka2 kirjoitti:
Kiitos kirjaehdotuksestasi Snaijaatko. Olen sitten liian kiltti. Minua säälittävät ihmiset, jotka ovat masentuneita ja yksinäisiä ja haluan auttaa heitä, mutta he vaan imevät minusta kaiken energian. Kai syy on heissäkin, heidän negatiivisessa asenteessa elämään ja yleensäkin elämäntavassa, haluan antaa positiivisuutta elämään.
Jos ihmisellä on rahat loppu eikä hänellä ole ruokaa en voi olla auttamatta, vaikka sisimpäni huutaa, että ei ole minun asiani, jos hän ei pärjää. Erään peliriippuvaisen pelastin pelaamiselta tekemällä retkiä hänen kanssaan keväiseen luontoon, ei pelaa enää vaan ulkoilee.
Näen kyllä "ihmisen läpi" hänen ongelmansa ja pystyn auttamaan, mutta jatkuva auttaminen kostautuu, kun ystävyyssuhde ei ole tasapainoinen.
Ihmisistä kai vain tulee reppanoita mun seurassa, kertovat koko elämäntarinansa ja sitä aletaan työstään ja pohtimaan. Usein ihmettelen sitä, miten vähän joku kestää vaikeuksia, heti pienestä asiasta on elämä sekaisin.
He eivät siinä tilanteessa pysty keskittymään kuin itseensä ja ongelmiinsa.
Itse olen purjehtinut kovan myrskyn halki elämässäni ja tiedän että selviän aina. Kai se kiltteys on myös huomioonottamista, jos itse on ollut lasten yksinhuoltajana raha-asiat tiukalla, ilman tukea ja turvaa vain oma apu tukenaan, itkenyt yksin itkunsa ja hoitanut asiat ilman neuvonantajia. Kai mut on tarkotettu auttamaan, kun oon tullut "liian vahvaksi" ?Minäkin olen liian vahva johon kaikki ihmiset aina turvautuu.Oikeasti mun sisällä asuu pieni tyttö joka haluaisi nojata vahvaan olkapäähän..olen vain oppinut piilottamaan sen tytön. Joskus öisin se tyttö itkee.
- kohtalotoveri(nainen
hayet kirjoitti:
Minäkin olen liian vahva johon kaikki ihmiset aina turvautuu.Oikeasti mun sisällä asuu pieni tyttö joka haluaisi nojata vahvaan olkapäähän..olen vain oppinut piilottamaan sen tytön. Joskus öisin se tyttö itkee.
Olisi mahtava jutella kanssani ja tutustua suhun ihmisenä, ystävänä. Mulle käynyt samoin elämässä.
- hhhgbfv
Minä ainakin nautin yksinäisyydestä. Miten se muka voisi olla sairaus, jos se on täysin itsestä kiinni?
- oikea olomuoto
Hymyilytti kun löysin tämän. ensi kertaa luin nyt, että sitä joksikin sairaudeksi epäillään...
Omalla kohdallani on kyse ammatillisesta yksinäisyydestä- ja, jo keski-ikä, lapset maailmalla. Mieskaverikin on muttei hänestä ole apua- yrittäjämäisesti kello silloin, tällöin, ja sitä sun tuota töikseen tekevä on- yksin, niinkuin vapaassa pudotuksessa... Nytkin pari viikkoa, pomo olettaa ja luottaa, et hommat pyörii. Töiden kirjallinen puoli on sänkyä lähinnä olevalla pöydällä levallaan. Joten en kotiinikaan oikein ilman pika"siivousta" voi ketään kutsua, se on osittain toimistona..
Parin vk päästä jään lomalle, palailen sitten elokuulle... arkena, viikonloppuisinkaan en ole oikein voinut irtautua, mutta lomalla pakkaan lemmikin koppaan, reissukamat- ja menoksi, lapsuuskotipaikalla voisi käydä latailemassa nuppia, ja tekemässä pieniä korjauksia, ym. Siellä ainakin saa olla työasioista rauhassa.
Tässä ketjussa on viitattu yksinäisyyden ahdistuksen olevan parisuhteen puuttumisen seurausta. Tuskin. En itse ainakaan näe että asiat on sen paremmin, kun kaverin kanssa ollaan yhdessä. Ei asuta saman katon alla, hyvä niin... Minunkin työajat, jne. on niin outoja välillä, etten millään sopisi kenenkään emännäksi. Toisinaan tulen erityissiivouskeikalta henkisesti kaikkeni antaneena, kuorin eteisessä roskiin vaatteitani, enkä ole puhekykyinen.
Näissä tilanteissa ei ole puhekaveria. Ja viimeinen jota haluaisin nähdä on vaatimuksia ja odotuksia täynnä oleva mies, joka ei tajua millaisten perimmäisten äärellä voi pähkäillä vaikkava runsaampaa verimäärää poistanut, tai jotain jo sellaista, mihin ehti kärpäsetkin...
Tässä puhutaan yksinäisyydestä kapealta kantilta. Se voi olla ihmisen oma valintakin. Tai tosiaan muutakin kuin kunhan jonkun seuran kaipuuta- se voi olla ammatillistakin. Tai ikävää ihan omia- oman perheen jäseniä kohtaan,niin kuin nyt muisto nuorista askelista lattioilla olisi sama kuin oman näkeminen naamakkain... Ainakin itse äitinä tunnistan sen hirveen ikävän, ja lapsissa jotka jo aikuisia, ei saa roikkua, siitä taas syntyy yleensä ne kaikki peräkammaripojat jne.
Pohdiskelin itse, olisiko tukihenkilötoiminnan kautta eri paikkakunnilla mitään heille, jotka kokevat yksinäisyyden liian vaikeaksi. Itse olen mukana vapaaehtoistyössä oman työn, ammatin sallimissa puitteissa, eli hiljaisempina aikoina. Kiireaikoina en ehdi.
Nyt juuri ennen lomaa on tosikiireet ajat vielä, itseenikin pitäisi tutustua. Mieskaverinikin on... erilainen, hän saa ajoittain minut epäilemään mt-puoltani, mutta esim. tutuilta/ta :lta kysyttyäni, he taas sanoneet et ei sul mitään vialla ole... Työterveyskään löytänyt aihetta ihmeempään.
Mieskaverini on työtön, muttei ehdi(halua) pitää kodistaan huolta, jne. ja yleensä löydän hänet telkkua tuijottamasta, koti saastaisena. Urheilee kyllä jonkin verran, ikäänsä nähden kohtuullisestikin.
Koen itse kauheeta syyllisyyttä, kun en jaksa toisen kotiolossa, jos vapaalla käyn, tehdä kuin jotain... Ihan samoja juttuja osin kuin ammatissani. Niin, ja kotini kyllä hoidan.
Puhuakkin olen ukolle koittanut- mutta ei tehoa. Ja muutenkin, on kuin päivä siihen vrt. että minä niinkuin yö. Minä tykkään pitää jotain päälläni. Toinen on naturisti. Minä tykkään rauhallisuudesta, toinen "äkkiä-nyt-että-asia-alta-pois.) Toinen on pitänyt ja pitää kropastaan huolen, minä en- lihava en ole, mutta pari synnytystä, fyysinen keskiraskas työ- ne jättää jälkiä keholle, reidetkin kuin jätkällä minulla. En ole siron naisellinen, ja en voi pitää T-paitoja jos menen jonnekin vapaalla. Naisten T-paidoissa on liian kapea hiha, hihansuu minulle- näyttää karmeelta nämä junttikäsivarret.
Yksinäisyys? Ihana asia siinä mielessä, ettei ole tilivelkaa väsymyksestään, ja semmoiseta. Nytkin lähden kohta kirjastosta, käyn kastelemassa hyötykasvitarhani, menen kotiin pyykille, suihkuun, iloitsen kissani korvaamattomista tervehdyksistä, ja niin- se on liki 9 vuotta tajunnut minua ehkä ainoana kaikkein parhaiten. Taas iltamyöhään sitten lenkkeilemme yhdessä, toinen kytäten välillä päästäistä tai myyrää, lintujakin, ja minä? Elpyen kaikesta joutavasta. - Löhöämättä
Sinä oikea olomuoto, sinulla on lähes samanmoinen mieskaveri kuin minulla. Itseään vaalii ja kuntoilee, mutta asuntoaan ei saa siivottua.Valittaa yksinäisyyttään ja välillä ryyppääkin yksinäisyyteen tämä mun urho.
En ikinä alkaisi olemaan hänen kanssaan saman katon alla. Nautin rauhasta, aamuista kun aurinko nousee ja saa hörppiä kahvit luontoa katsellen.
Mitä enemmän olen tavannut avio- ja avopareja sitä selkeämmin tajuan, miten suurin osa on kateellinen minulle minun vapaudestani olla yksin. Äijät kuulema eivät monen kehotuksen jälkeenkään halua tehdä muuta kuin löhötä sohvalla! - human know...
Yksinäisyys ei ole sairaus. Useissa tapauksissa siitä koituvat mielenterveysongelmat taas voi mennä psyykkisiksi sairauksiksi..
Yksinäisyys ei ole koskaan hyvästä jos sitä on liikaa. Ihmisen psyyke tarvitsee ystäviä ja aktiivisuutta joka parantaa mielenterveyttä.
Yksinäisyydessä ihmisellä on aikaa turhautua ja miettiä esim menneitä aikoja, murheita ja surea paljon. Yksinäisyys voi johtaa eri mielenterveysongelmiin.,. - taas rampa
No, mulla näitä oireita ainakin piisaa, vaikka nuori olen. Selässä kumma mutka, joka tuli kaatumisen jälkeen ja nyt sydänkin hakkaa aivan miten sattuu. Rytmihäiriöt pelottaa :(
Eihän tämä nyt kyllä aiheeseen liittynyt. - Yksin viihtyvä
Yksinäisyys ei ole sairaus. Ihmisen suhde itseensä ja itsetuntemus on normaalia, tervettä elämää. Yksinäisyys on monen mielestä, se ainut ja paras olotila, miten elää ja asua. Vapaus liitetään yksinelämiseen, eikä syyttä. Saat ihan itse päättää, mitä teet ja milloin teet, kenen kanssa ja missä. Päätät itse omista asioistasi, ei tarvitse kysyä keneltäkään, lupaa, tai neuvoja mihinkään.
Pelkän seksin takia, ei kannata alkaa parisuhteeseen, jonka dynamiikka on sairas. Seksiä saa kyllä tarvittaessa, jos ei muuten niin kontaktipalstojen kautta. Itsetyydytys on ihan yhtä paljon seksiä, kuin yhdyntä. Masturboimalla saadut orgasmit, ovat ihan yhtä paljon orgasmeja, kuin toisen ihmisten kanssa saadut. Erilaisia mutta lopulta sama asia. Toisten ihmisten seuraa löytyy, kun astuu ovesta ulos. Yksin ei tarvitse olla, vaikka eläisi / asuisi ns. yksin. - tiede sen taustalla
Ei masturbointi ole sama kuin seksi. Suojaamattomassa seksissä ihmisestä toiseen siirtyy hormoneja jotka vaikuttavat mielialaa kohottavasti.
- 436346646
Suojaamattomassa seksissä ihmisestä toiseen siirtyy myös jotain muita juttuja...
- Hah !
Kiitti sulle päivän naurunpärskähdyksestä.
- Hyvät hormonit
436346646 kirjoitti:
Suojaamattomassa seksissä ihmisestä toiseen siirtyy myös jotain muita juttuja...
Vakituisessa, luotettavassa ja terveessä parisuhteessa ei siirry mitään "vaarallista" ihmisestä toiseen, vaan ainoastaan hyviä juttuja. Ehkäisyä toki silti kannattaa käyttää, jos ei lisääntyä halua. :)
- Ahtaat ajatukset
Hyvät hormonit kirjoitti:
Vakituisessa, luotettavassa ja terveessä parisuhteessa ei siirry mitään "vaarallista" ihmisestä toiseen, vaan ainoastaan hyviä juttuja. Ehkäisyä toki silti kannattaa käyttää, jos ei lisääntyä halua. :)
Riittää, kun terveet ihmiset harrastavat ... Turvaseksi tosin kuuluu asiaan, kun haluaa muuta kuin vakituista ja luotettavaa, jotka eivät aina ole niin kovin "terveitä".
- kolmella koivella
niin, onko yksinäisyys sairautta vai tekeekö sairaus yksinäiseksi, ulkopuoliseksi? Totta toinen puoli varmaan kumminkin päin, mutta jotkut ihmiset ovat yksinäisiä sieluja ihan pohjimmiltaan. Nykyään se tietysti diagnosoidaan jonkinlaiseksi sairauden esiasteeksi vähintään, aikamme lähestymistapa erilaisuuteen on sellainen.
Jos puhuu paljon sairauksistaan ihmisille, he saattavat alkaa karttaa, eivät jaksa kuunnella kun jokaisella omatkin murheensa. Sairaus on asia jonka kanssa joutuu elämään, sen kanssa on tultava tuttavaksi ja pärjättävä parhaansa mukaan. Jos ei pääse liikkeelle ja mukaan, unohtuu helposti ulkopuolelle ystäväpiirin.
Vaikka ei ajattelisikaan, mitä kaikkea ei voi tehdä, huonoina päivinä ei jaksa olla positiivinen, ei ajatella mitä kaikkea voi tehdä. Niin se vain on. Parempina päivinä tahtoisi vain sulautua olemaan kuin ihminen kuka tahansa.
Toivon että sairauksista huolimatta löytäisit yhteisyyttä muihin ihmisiin. Itsellesi sopivasti. Yksinäinen olen itsekin, mutta ajan kanssa siihen on tullut yksin viihtymisen tunne. Yksin ollen ei tarvitse yrittää pysytellä muiden matkassa eikä esittää vahvempaa kuin on, eikä surra sitä mitä on. - mertsu09
Ei ole mutta sen seuraksena saatta sairastua vielä psyykkisesti ja sitten vitsit vähissä (:
- 20+3
Suhteet osion alla voisi olla aivan hyvin toinen yksinäisyys -palsta.
Minä näen asian niin, että yksinäisyys huonontaa ihmisen henkistä hyvinvointia ja sehän ei ole ollenkaan toivottava tila -ainakaan omalla kohdalla. Tosin erakkoja ja yksinviihtyviäkin ihmisiä on. Yksinäisyys on aika turvataton olotila, sillä enin osahan meistä kuitenkin kaipaa ihmiskontakteja. En tiedä Teistä muista, mutta minun yksinäisyys juurta juurensa jo lapsuudesta ja siellä sattuneista pettymyksistä ja "kaltoin kohtelusta". Luottamus ihmisiin menetetään siis usein aika varhaisessa vaiheessa. -vai miten ajoittaisitte oman yksinäisyytenne alkamisajankohdan?
IKää on jo sen verran, jotta ihmis-suhde rintamalla tuskin enää mitään positiivista kerkiää tapahtumaankaan?
Kyllä yksinäisyyteenkin lopulta tottuu, vaikka huonoina päivinä vähän masennusta pukkaa.
No mulla on noita lemmikkejä, jotka osaltaan auttavat jaksamaan.
Yksinollen tulee myöskin usein pohdittua kaikkinaisia henkisiä/syvällisiä asioita, joilla on jonkinlainen korvaava vaikutus puuttuvista ihmis-suhteista.
Lauma-eläimiähän ihm,isetkin ovat ja kaikki kaipaa rakkautta, hyväksyntää, mielenrauhaa ja turvallisuutta.
Toistaiseksi olen siis selvitynyt elämästä suhteellisen tervejärkisenä näi yksin ollenkin.
Selvitymisvoimia vain kaikille yksinäisille, ehkä me jossain joskus kohdataan.
- Oikea olomuoto
Vielä, että seksinkin joku veti tähän, mutta ei yksinäisyys sillä pakene minnekään. Oikee olomuoto tässä on pohtinut joskus sitä, millä hän jaksaa. Nimenomaan sillä, ettei tartte kantaa näinä vuosina enää vastuuta muista- Elpyminen on vaikka ilman puhekaveriakin mahdollista tiettyjen työasioiden jälkeen.
Pidän itse pahimpana lajina tosiaan sitä vapaassa pudotuksessa oloa, että kun ei ole itse yrittäjä, mutta asiat on hoidettava pomonsa tyyliin, ja itsenäisesti.
Kentällä ei ole tukea. Eikä rankkojen kokemusten jälkeen, ja en edes tiedä missä purkaisin...
Miehelle en voi puhua, vaitiolokin sitoo, ja työterveys ei ole stressireaktioita varten. Jussit olin maastossa. Ja järvellä. Vähän helpotti. - ei ole sairaus
Yksinäisyys ei ole sairaus. Miten se olisi sairaus? Kyseessä on elämäntilanne. Elämän olosuhteet eivät ole sinänsä sairauksia, vaikka voivat olla seurausta sairaudesta.
- JOOOOOOOOOOOOOO.....
Kaikki ei vain kaipaa seuraa ja viihtyy yksinkin,EI SE MIKÄÄN SAIRAUS OLE!
- EPPU3
Minä olen 47v.eläkkeellä oleva nainen,ja etsin palstaa eläkeläisille,vaan en löytänyt.Tunnen itseni hyvin yksinäiseksi perheestäni huolimatta. Minulla on joitakin ns.ystäviä,mutta yhteydenpito on riippuvaista heidän ajankäytöstään,koska käyvät työssä.En ole mikään puhelinihminen,enkä soittele enkä osaa puhua luontevasti puhelimessa.Onneksi minulla on pari ystävää joiden kanssa kirjoittellaan kirjeitä.Joskus olisi mukava lähteä viihteelle naisystävän kanssa,tai vaikka ihan rannalle istuskelemaan ja kesää katselemaan.Monissa ihmisissä on vain sellaisia piirteitä joita en siedä,taikka sanotaanko niin että siedän harvoja ihmisiä.Ärsyynnyn helposti.Näen helposti toisen läpi,tunnistan ne jotka haluavat hyötyä joutilaisuudestani.Olen tehnyt pitkähkön uran fyysisesti raskaassa työssä,ja tuntuu että nyt on aika hengähtää,sen minkä sairauteni antaa myöten.Nyt olisi aikaa ystävälle...mutta tuntuu ettei heillä ole aikaa minulle.Nautin yksinolostakin mutta olisi kiva jakaa ajatuksia elämänmenosta toistenkin kanssa...eikä vain netin.
- ärsyyntyvä2
Hei. palataankohan näihin enää myöhemmin. EPPU3, jos sinulla olisi tuo nimimerkki linkkinä profiiliisi ja sitä kautta sähköpostiisi, olisit hyvinkin voinut saada postia täältä, yhdeltä aika yksinäiseltä keski-ikäiseltä naiselta. Se olisi paras tapa tunnustella onko samalla aaltopituudella toisen kanssa.
- kaurisrm
Hei! Ei yksinäisyys ole sairus,vaan olotila.Itse haluaisin olla yksin ,pidän niistä hetkistä kun saan olla kotona yksin .Minullakin on monia sairauksia mutta silti olen töissä 50 %toinen puoli työttömänä.Nyt suurin haitta on hirveä väsymys nukkuisin koko päivän ,mikään ei kiinosta ja en jaksa ryhtyä mihinkään isompiin projekteihin,lapsenlapsista saan virtaa,he ovat niin ihania.Olen 55-vuotias ja odotan hartaasti päätöstä puolikaasta työkyvyttömyyseläkeestä.
- minä itte vain
Yksin oleminen on parhaita asioita maailmassa.
Ihmettelen, kun yskin olemisesta tehdään ongelma, jopa sairaus. Siinä on jotain sairasta! - niin,,
Joku yläasteikäinen ja toivottoman sivistymätön luultavasti laatinut tän Suomi24.fi:n palstajaottelun; epäilen, koska todellakaan ei "yksinäisyys" ole edes lääketieteellisesti mikään sairaus ja siksi minä ainakaan en halua tälle nimenomaiselle palstalle yleensä edes kirjoittaa, koska ällöttää tän Suomi24.fi:n pakkomielteinen kirjoittajien kategorisoinnin tarve, että tyyliin jos satut kirjoittamaan "yksinäisyyspalstalle" jonkun yksittäisen kommentin, olet automaattisesti muka yksinäinen ja sitä rataa. Kun kaikki tänne Suomi24.fi:n kirjoittavat eivät kuulu edes mihinkään nettiyhteisöihin ( en minä ainakaan), on todella oudot palstojen nimet tällä foorumilla. Nyt tätä aloitusta tulin lukemaan Suomi24.fi:n Terveys-osion etusivulta. En tiedä oletko yksinäinen vaikot et, mutta ihan samaa olen minäkin ihmetellyt, kuin mitä nimettömän ja naamattoman tekstissäsi lukee. Nimetön ja naamaton minäkin, mutta en tasan mikään nettihäirikkö, enkä ole missään sosiaalisessa mediassa, sinusta en tiedä.
- doorisdooriz
plaza keskusteluissa on ihan hyviä kirjoittajia jotka ovat kokoneet niin yksinäisyyden kuin huonon parisuhteen. Palstan pitäjillä on monta kuoppaa vielä edessä.
- heti 60v
Minulle yksin olo on ylellisyyttä.
Olen joutunut koko elämäni elämään toisten ehdoilla, viimeksi hoidin 12 vuotta sairasta puolisoani. Puolisoa ei sanan oikeassa merkityksessä koskaan ollut hänen mielenterveysongelmiensa takia. Sanoinkin että kaksin yksin on vielä yksinäisempi kuin sinkkuna jolla on sentään vapaus. Olisi pitänyt erota, tiedän.
Viimeiset kaksi vuotta olen asunut yksin, en halua vieraita, enkä vastaa edes puhelimeen. Vastaan vain jos näen nimestä että soitto koskee jotain asiaa eikä lörpöttelyä.
En vaikuta erakolta, osaan olla ihmisten kanssa halutessani, enkä kärsi yksinäisyydestäni. Enkä ole sairaskaan. Haluan elää näin.
Ymmärrän että vapaaehtoinen yksinäisyys on kokonaan eri asia kuin sellainen joka ei ole oma valinta.- Tempaisu ulos
Jotkut ihmiset eivät vain osaa olla yksin, heitä ahdistaa omassa seurassa. Usein heillä on takanaan pitkä suhde, joka on kariutunut tai loppunut totaalisesti toisen kuoltua.
Heillä ei ole ketään, jolle puhua asioistaan tai oikeammin joskus tuntuu, että heidän kanssaan ei kerta kaikkiaan jaksa seurustella, koska he ovat juuttuneet menneisyyteen ja ainoa puheenaihe on entinen puoliso. Ymmärrystä riittää tiettyyn määrään saakka, mutta jatkuva asioiden hautominen etäännyttää ystävät.
Minulla on eräs ystävä, joka erosi miehestään, koska mies löysi uuden rakkaan.Tämä ystävä ei edes pysty ruokailemaan yksin vaan jättää ateriat väliin ja nukkuu päivisin. Aloitekyky on tipotiessään ja elämänhalu.
Hän on sairastunut yksinäisyydessään. Vaikeahan sellaista on ulkopuolisen käsittää, miten riippuvainen joku voi olla ihmissuhteesta.
Nyt hän on jotenkin piristynyt ja yritän vetää hänet ulos asunnosta aina milloin mihinkin, jotta hän pääsisi eroon ahdistuksestaan ja edes hetken ajattelisi muutakin kuin menetettyä rakastaan.
Yksinäisyydessä voi sairastua.
- tätitäti
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9231556#comment-0
Tuota samaa "osastojakoa" ihmettelin jo muutama vuosi sitten... - minunmielestä
Yksinäisyys ei johdu vain yhdestä asiasta, voi olla monta syytä mistä se johtuu, eikä se ole aina oma syy.
Esimerkiksi ujous/herkkyys ei ole sairaus, vaan luonteenpiirre vaikka ne rajoittaakin ystävän etsintää.Ei kannata tuntea huonommuutta siitä, että on joutunut yksinäiseksi tai on muuten yksinäinen, sillä niin on moni muukin ja jos sille asialle ei voi mitään, koittaa elää sen kans ja keksii jotain muuta sisältöä elämään. Aina löytyy vaihtoehtoja. - Vittu...
On, entisaikaan yksinäiset hylkiöt kivitettii tai poltetii. Nykyään meitä koitetaan hoitaaa mömmöillä. Hullut tekee aivan sairaita väkivallantekoja koska ne saa olla vapaana. 50 vuotta sitten kaikki suljettiin lukkojen taakse. Ei nähny koskaan muuta kun suljetun tilan. Kaikki politiikka on perseestä, maksaa niin helvetisti. Päivän hinta vois olla korkeintaan kympin näille hylkiöille jotka on väkivaltasia mulkkuja kun saa päihteitä nuppii. Hirttää ne pitäs heti ensimmäisestä sekopäisestä teosta. Tää homma tulee erittäin rankasti kuseen.
- Vittu...
Suljetaan vaan kaikki hullujen huoneet. Ja sekopäät päästää heti takasin luontoon. Kaikki voi joutua uhriks kun sekopää päättää niin koska se voi. Tulis meteoriitti ja tuhois tän koko ihmiskunnan.
- e=mc toiseen
nimimerkin olkapään kirjoituksessa oli paljon samaa mitä itse koen..silloin jos ystävilläni,tai pitäskö laittaa "ystävilläni" on ongelmia puhelimeni soi usein ja odotetaan että kuuntelen murheet ja koetan auttaa purkamaan ongelmia yms.mut ootappa vain kun näillä on kaikki hyvin,eipä niitä silloin näy..jos koetan ehdottaa tapaamisia on kaikilla olevinaan niin kiire..välillä tekis mieli vaan kovettaa sydän ja huutaa puhelimeen et hoitakaa ite ongelmanne! minä jaksa aina kuulla pelkkää ruikutusta..kyllä se omiakin henkisiä voimia vie jatkuvat valitukset..
- auuuuuuuuuuuu
yksinäisyys voi joskus johtaa kummallisiin reaktioihin,kun katselee muita olentoja ja ihmettelee miksi mikä on tuo apinointi miksi he kayttäytyvät kuin apinat tai kivikauden ihmiset"ei osata puhua vaan elehditään,
- 3+17
Yksinäisyys ainakin lisää todennäköisyyttä sairauksiin. Siksi kannattaa yrittää pyrkiä yksinäisyydestä eroon.
- näkymätönkö?
ei se ole sairaus eikä mielenterveysongelma.
mulla on yksinäisyys tullut vähän niinkuin pakosta, ulkopuolisen painostuksesta ja sitten olen itse karsinut ystävistäni ne, jotka eivät olleet muutakuin selkäänpuukottajia ja jatkuvasti moittivia ja kiusaavia.
ja aikuisiällä on vaikeampi tutustua uusiin ihmisiin......
mutta kuitenkin olen mieluumin yksin, kuin seurassa missä saan itseni tuntea jatkuvasti huonoksi ihmiseksi ja pyytää anteeksi olemassa oloani ja minua ei kuunnella eikä anneta puheenvuoroa.- näkymätönkö?
tilannetta vielä pahentaa se etten ole mikään alkoholin ystävä ja suomalaisista alkosta kieltäytyvä on nuivaa ja nokkavaa seuraa sekä tuon lisäksi perusluonteeltan i olen ujo ja arka.
- yksittäinen
Olipa mielenkiintoista luettavaa koko rimpsun verran.
Itse olen kans yksinäinen työkyv.eläkeläinen ja pakko on sanoa että kadehdin ihmisiä joilla työnsä tms puolesta on ainakin jonkinlainen ystävä/tuttavapiirinsä.
Mullakin on ollut aikoinaan mut kaikkien sairauksieni ja elämänkohtaloitteni johdosta vanhat ystävät on kaikonneet :(
Vai oliko ne ystäviä kun eivät kestäneet mun pahaa oloa /eroa/ muuttoa / sairastumisia yms?
Tai sitä etten jaksanut/pystynyt lähteä autolla kuljetteleen sinne tänne?
Nyt yritän koota elämääni pienistä sirpaleista; olen aika erakoitunut enkä tahdo 'uskaltaa' ihmistenilmoillekaan välillä.. tylsäähän se onkin yksin istua kahvikuppinsa kanssa tai mennä teatteriin tms kun ei voi kokemuksia jakaa muualla kun nettiyhteisössä.
Juu, lapsia on.. ja lastenlapsia; he eivät vaan ole minun arkeani eikä ole mahdollisuutta edes tavata niin usein kuin tahtoisin joten heistä ei elämän yksinäisyyteen ole apua.
Pitäsköhän meidän 'vanhentuneitten yksinäisten' pitää livetreffit jossain ;)
Ainiin; ja eihän yksinäisyys sairaus ole, itse en ees ajatellut 'terveyspalstalla' olevani mut valitettavan usein sairaus johtaa jonkinlaiseen yksinäisyyteen tai jopa yksinäisyys sairastumiseen!- tavallinen tarina
Sama täällä, yksinäisyys on syventynyt ongelmien ilmaantuessa. Kun tulee ero, kun sairastuu tai jää työttömäksi, niin joka kerralla tippuu pois vanhojakin tuttuja, sukulaisia, jopa läheisiäkin...Onko ihmiset heikkoja vai julmia vai sekä että, kun tämä on tavallinen ilmiö? Eli pikkuhiljaa käy niin, että ei kysellä enää edes kuulumisia tai kutsuta mihinkään. Siis tietoisesti hylätään. Itse kun tähän havahduin, silmäni kyllä avautuivat myös sille, että olen tuhlannut omia tunteitani ihan liian pitkään täysin vääriin ihmisiin. Surullista silti.
- carlo4
Yksinäisyydessä on hyviä puolia voit keskittyy itseesi ja tehdä mitä huvittaa ei tarviste miettiä puolisosi tarpeita. yleensä nykyään on yleistä että erotaan etsitään uusi mies/nainen.
- Kasvunpaikka
Ihminen tarvitsee yksinoloa rakentaakseen oman identiteettinsä. Jos hän on aina elänyt muiden kautta, ei omaa persoonallisuutta ole ehtinyt muodostua.
Tämä selittää sen, että ero parisuhteesta koetaan ylitse pääsemättömäksi.
Eron jälkeen on aika tutustua itseensä. Mitä minä haluan, osaan. Pahinta on etsiä heti uusi naulakko, johon ripustautua. - prian
ei ole sairaus.....koska joskus tuntuu raskaaksi olla mukana porukassa joka
ei osa ajatella ja päättää asioistaan itse,,,,,vaan median moukattuna aina toistaa vain,,et--kuule ,siellä lukee,,,,,
normaalisti 85% ihmiskunnasta on pässija,,,,mut media( radio..tv,,internet,,,lehdistö,,y,m), on onnistnut nosta sitä 95%,,,, - nine2
Mielestäni yksinäisyys ei ole mitenkään yhteydessä sairauteen eikä mielenterveysongelmiin. Olen todella pahoillani, että olet yksinäinen eikä kavereita juuri nyt ole. Toivottavasti löydät vaikka netin kautta uusia ihmisiä elämääsi. Minä itse löysin monta vuotta sitten hyviä ystäviä juuri netin välityksellä. Kaikkea hyvää sinulle.
- eltonii
on
- uni3
Olen nuorehko nainen ja minulla on uniapnea. Siis käytän semmosta naamaria yöllä ettei ne hengityskatkokset vaivaa. Niinpä olen ollut yksinäinen jo monta vuotta. En kehtaa kenellekkään näyttäytyä naamari kasvoillani, Yök. Inhoan itseäni. Olen päivällä kaunis, huumorintajuinen, ihan normaali ihminen, mutta yöllä .....jotakin hirviötä muistuttava.
- maximusyksin
Hei älä asennoidu tuolla tavalla! Mitäpä jos ihan reilusti kertoisit asiasta samaan tyyliin, kuin "mä poltan tupakkaa"!
Onko se asia enemmän sulle häpeä vai muille?!
Reilusti vaan asia puheeksi ja uskompa, että koet yllätyksen.
Onnea sulle tulevaisuuteen! :D
Mä olen yksinäinen muuten...itseasiassa pitkä tarina...
Onneksi on työ mikä tällä hetkellä kantaa eteenpäin, mutta entäpä kun se ei enää kanna...
Ei se on voimavara.
- täpä
EI OLE.
Se on ihan itse haettu juttu.
Ei tarvi olla yksin, kun vain menee torille penkille syömään jätskiä, niin jo vain seuraa alkaa löytyyn.
Sanoisimpa, että valinnan vankeus alkaa vsaivatapi.- järki käteen
Ai mutta puiston penkiltäkö niitä oikeeta ystäviä löytyy? Kyllä olet ilkeä. Minä en ole tosin yksinäinen mutta ei seuraa haeta puistoissa, ellet ole täys deeku. No niillähän tuntuu ystäviä olevan. Kyse on nyt normaali ihmisen yksinäisyydestä. Toiset ei vain osaa eikä saa niitä ystäviä. Ja oikee ystävä, se ilmaantuu ehkä kun et osaa odottaa. Joku odottaa koko ikänsä. Vaikka oisit puhelias törppö, voit saada kavereita mutta silti puuttuu se ystävä.
- la vida
Olin 16v naesistin (miehen) kanssa naimisissa. Oli lähes koko suhteemme ajan yksinäinen. Jo alusta alkaen kaikkosi ystäväni. En tajunnut asiaa silloin. Narsistin kanssa on hel- vettiä elää. Senkin tajusin myöhemmin.
Mulla ei saanut olla omii mielepiteitä, ei yhteyttä sukulaisiin eikä kavereihin. Töissä olin mielelläni. Siellä sain olla oma itteni ja nauraa. Mitään omaa ei saanut olla. Jopa kissani oli syy mustasukkaisuus kohtauksiin. Kissa joka oli mulle henki ja elämä. Turruin olotilaani ja olin yksin. Ei voinut ees vaihtaa mielipiteitä miehen kanssa asioista vaan kaikki meni niinkuin hän suunnitteli. Hänen kuoltuaan aloin elämään. En tarkoita uusia suhteita tai kapakka iltoja. Opin olemaan oma itseni, mutta siihenkin meni aikaa. Nyt 4v myöhemmin olen ymmärtänyt miksi hänestä ei päässyt eroon. En toivo kenellekään samanlaista yksinäisyyttä. - Urppo
Todella monenlaisia ovat nämä yksinäisyyden syyt, myönnettäköön heti, että omani on pääsääntöisesti oma valintani.
Olin naimisissakin nuorena pienen aikaa, mutta sehän päättyi vaimoni uskottomuuteen, jota olin naivisti pitänyt täysin luotettavana, kunnes....
Tässä vuosien saatossa olen sitten tapaillut useitakin naispuolisia ja melkein kaikilla on ollut samaan aikaan jokin toinen suhde menossa, eli ovat naimisissa tai seurustelevat toisaalla, osa on kertonut suoraan ja osa valehteli olevansa vapaa, joten luottamus naisiin on totaalisesti kadonnut, tosi surullista, sillä kaipaisin vielä jotakin, vaan kun olen tullut niin skeptikoksi, etten enää luota kehenkään.
Silti vielä toivon että nonain päivänä.... - Paree kuin jäätyä
"On ehdottomasti onnellisempaa uskoa ihmisiin, vaikka kenties silloin tällöin pettyykin, kuin olla uskomatta." (H. Zetterström)
Epäily kylmettää ihmisen sisimmän eikä ole mikään häpeä tulla petetyksi siitä syystä, että uskoo hyvää lähimmäisestä. Mulla on lämmin sydän, luotan kaikkiin ihmisiin, eikä se ole mun moka, jos joku osoittautuu petturiksi. Kymysys on minusta, ei muista. Mieti sitä, "Urppo". - hietatokko1
Yksinäisyys ei ole sairaus vaan epäsuotuisa elämäntilanne. Ihminen kuten muutkin kädelliset, on laumaeläin ja voi huonosti ilman toisia lajikumppaneita. Olet siis täysin normaali.
Etsiydy toistem seuraan kerhoihin, harrastuspiireihin, joukkuepeleihin tai vaikkapa kursseille, yhdistyksiin, järjestöihin ja seurakunnan tilaisuuksiin. - 2+2
yksinäisyys ei itsessään ole sairaus. voi tosin johtaa sairauteen mutta ei ole sairaus.
- xxxsprosa
joo vitun vammanen
- Just life
Yksinäisyys ei ole sairaus. Jos olet nuori kuten minä(22v), yksinäisyys voi olla loistava polku tutkia maailmaa ja löytää itsensä. En ollut yksinäinen ennen kuin halusin olla, ihminen on luonnostaan yleensä seurallinen ja kaipaa muita ympärillensä. Olen välillä tientenkin muiden kanssa tekemisissä, mutta nämä 2v olen antanut aikaa paljon itselleni ja omille mietteilleni. 2v olen lukenut ja tutkinut maailman asioita, josta minulle on tullut "maailman tuskaa" mutta silti näitä päiviä en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Olen avannut vihdoin silmäni. Ja jos olet henkilö joka tykkää lukea ja tutkia paljon asioita niin sinun täytyy myös oppia sulattamaan niitä, ettet ota turhaa stressiä asioista joihin et pysty vaikuttamaan. Sitten se asia että jos taas olet 40 niin ymmärrän hyvin että kaipaat seuraa ympärillesi etkä tahdo olla yksin, joten tässä pieni vinkki, internetissä on ainakin 500 sivustoa johon voit rekisteröityä ja etsiä elämän kumppania tai muita ystävyys suhteita, joten anna palaa vaan, mitä sitä turhaan ujostella.
- Anonyymi
Ei missään nimessä ,olen samanlainen
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi palstalla paljon venäjä mielisiä?
Palstalle näyttää kerääntyneen varsin paljon venäjä mielisiä. Mistä tämä johtuu?5125567Asianajaja Herman Ljungberg
Ei ole tällä herralla kaikki muumit laaksossa, kun väittää, että kaapelien katkominen on NORMAALIA. Kaikkea se leipä elä1254979Löytyykö jyväskylästä naista kenenkä pyllyä saisi kosketella ja haistellla??
Olen ihan mukava ja kunnollinen herras mies 41 vuotta.292372- 4082234
Minun on vaikea ymmärtää
Kuinka voin rakastua sinuun, tai siltä se ainakin tuntuu, kun koko ajan pyörit mielessäni. Emmekä me edes näe, eikä muut401390Sähköauto sopii erinomaisesti maaseudulle, jopa paremmin kuin kaupunkiin.
Sähköautolla pärjää maaseudulla jopa paremmin kuin kaupungissa, sillä jokainen sähköistetyn talon piha on mahdollinen la1711195- 631110
Harvinainen yhteiskuva! Anna Puu ja Jukka-rakas uudenvuoden yössä - Hän on Jenni Vartiaisen EX-mies
Laulaja, lauluntekijä Anna Puu on naimisissa tuottaja Jukka Immosen kanssa, joka on myös laulaja Jenni Vartiaisen ex. N91011Nainen, taidan inhota minua todella
tai sitten et halua olla missään tekemisissä kanssani. Sellaiset otteet sulla. On tosi karmeata olla toiselle kuin kuoll73991Teennäinen ihminen?
Eilen joku halusi ottaa siitä aihetta. Millainen ihminen on teennäinen? Joku mielikuva itsellänikin on, että sellainen132948