Hei, puhellaan siitä että millaista olsii mukava vanhuus

Terveys määrää, et sinä.

nen on terveytesi. Ei se itsestään hyvänä pysy.

mä haluaisni siivous apua, en tahdo jaksaa enään itse siivota, matot on jääny tuulettamatta jo pitemmän aikaa, imuroin niitä joskus, ja joskus pistän pesukoneeseen,
muutenki olisi joku vaikuinen kaveri mukava, semmonen jta ei tarvi pitää vieraskoreutta yllä, vaan se tulis ja olis, ja lähtis ku siltä tuntuis,
yksin on paha olla
vaikka ulkoilen ja uin jokapäivä, mutta siltiki oma kaveri olisi paras,

Minä haluaisin pysyä tällaisena kuin olen ja mennä joka paikkaan..Ikävä kyllä ,jalat alkavat kipeytyä,enkä ole keksinyt,miten sen vaivan saisi pysäytettyä.. Toivon,että pystyn lukemaan ,elämäni loppuun asti,sillä lukeminen on mukavinta,mitä tiedän..

Onhan söpösti sanottu "puhellaan":D Puhellaan nyt sitten, taidanpa haluta palvelutaloon, ennenkuin fysiikka rapistuu ihan.

Nyt vielä nautin kodista ja elämästäni, mutta jos elää saan, niin olis aika kivaa mennä aamiaiselle samassa talossa, ja seuraakin saattaisi olla -- jututtaa muita ukkeleita ja mujukaisia :D

Olis se mielenkiintoista: -- Kailottaisinkohan heti ovella, *Haluu seuraa, ja vieläpä hyvää sellaista justiinsa:DDDDD
ja kaffetta! ja sämpylää! ja makkaraa!

Naurattaa jo ajatuksenakin! Voi, miks'en laittanut caps lock'ia päälle!

:DDD Emmä taitaisi juoruilla!
Mutta kiitos hauskasta neuvosta, kaverimetsät on vaan ihan tuntematonta aluetta:D

Minä en enää halua mitään miten olla ja elää, kuhan jotenkin toimeen tulee.
Olen kokeillut omankodin asumisen, palvelutalon myös ja nyt asun myös palvelutalossa mutta rivitalossa ja yksin.
Kaikki toisetkin näissä asunnoissa ovat vanhoja, ja tuntuvat tyytyvän vain omaan seuraansa, kun en vain kehenkään ole päässyt tutustumaan.

Ei se palvelutalo asuminen halpaa ole, eikä siellä juurikaan kavereita kerkiä tulemaan. Kaikki ovat vaan omissa oloissaan ja huoneissaan , ruokailu ja kahviajat vain ovat tapaamis tapahtumia.
Niin se halpuus, Minulle jäi eläkkeestä ehkä 10€ käteen kuukaudessa kun olin maksanut vuokran ja siihen lisäksi palvelumaksun.

Meninkin kunnantoimistoon ja kysyin jotain muuta kunnan asuntoa ja nyt maksan vain vähän yli 200 €. Teen itse ruokani ja "hoitoni", ikävä vain tuppaa pakkaamaan mieleen

On toistaiseksi kokonaan hämärän peitossa miten ja missä elämän loppupuolta vietän. En osaa kuitenkaan tätä murehtia. Kaikki lutviutunee ajallaan.

Elämän vauhti ja tempo hidastuu, mutta niinhän se on aina ollut; kaikella on aikansa.

Aika on syntyä ja aika on kuolla,
aika nauraa ja aika itkeä,
aika on kylvää ja aika on kitkeä.

Voi kun näkisitte nämä ruotsalaiset ikäihmiset --nämä jotka ovat samma ikäluokkaa kun itseolen . nämä pukee itsensä hellemekkoihin . ja maalaavat varpaankyntensä ja pitävät itsensä kunnossa . Elämänhaluisia ovat ja harrastavat jokalailla -ulkona tässä on oleskelupaikkoja jossa tapaavat ulkosalla . Pelataan kaikenlaista mikä ei vie voimia - Italiasta on tullut se Botsi jossa heitellään palloja . on oikein aidattu aluekkin jonnekka ei saa pikkulapsia päästää .Sielä on grilli ja istumapaikkoja ja pöytiä Katoskin jos sade yllättää,
Vanhempia kunnioitetaan täälä minunmielestäni - Anteeksi että on paha sanoa , mutta näin se vaan on
V85 kun muutin ajattelin että tulen Suomeen kun pääsen eläkkeelle v 2000 jäin eläkkeelle mutta täälä on minun paikkani nyt .

Kengistä. Ostan usein kenkäni nettikaupasta ja Aran Jenny mallistoa.
Käyn sovittamassa paikallisissa kenkäkaupoissa joissa tätä mallistoa on myynnissä silloin tilaamani koko on just sopiva. Nettikauppa hinta on noin 20 - 30€ edullisempaakun kenkäkauppahinta.

Tässä linkki josta löytyy myös punasia kenkiä, ne antavat väriä pukeutumiseen.
http://www.zalando.fi/naiset-kengat/jenny-by-ara/

Poikkesinpa myöskin kenkö ostoksille klikaten tarkoittamaasi osoitetta.
Kauniita olivat (kuten Snelmannin makkarat ovat hyviä)
Kuitenkin aina ihmettelen miksi ei oikein löydä vähän suomalaiseen jalkaan sopivia kenkä malleja,Olen aina kyllästynyt sopivia kenkiä hakiessani ja ostan sitten jotain(vähän sinnepäin"
Minulla ei ole yhtäkään sopivaa kenkäparia.
Kerrankin ostin tehtaan myyjäisistä oikein mukavat suomalaiset kengät, mutta nyt on jalkani paisuneet senverran että ne puristavat, tuntuen liian pieniltä.
Voi tätäkin-- kenkäsurkeutta

Olen siirtynyt piikkareista matalampikorkoisiin 3 - 5cm kenkiin. Kun ikää karttuu nauhakengät ovat hankalat sitoa joka kerta jalkaan. Kenkälusikka on parasta olla käytössä, kengän pitää olla tukeva, tarkoitan pohjaa ja korko leveä. Paha juttu, melkein aina joudun viemään uudet kengät suutariin ja uusimaan korkolapun koska monet kengät kopisevat kävellessä kun rykmentin hevonen laukkaisi. Iän mukanan asuste hankinnat tulevat yhä hankalammiksi, kengistä puhumattakaan.

Asusteliikkeet ovat panostaneet vaatevalikoiman nuorille, hoikille henkilöille, meille vähän varttuneemmille tarjotaan jos on mummovaatteita - huh. Olen hankala asiakas, en halua ostaa sopimatonta asustetta, vaadin kokonumeron on edes oltava oikea. Usein lähden pois ostamatta mitään ja myyjä on nyrpeissään ilmiselvästi.

Minäkin tykkään korkkareista. Korkokengät tekevät naisen. Antavat ryhtiä ja itseluottamusta.

Mitä tuohon toiveeseen tulevasta "vanhuudesta" tulee, niin toivon voivani elää mieheni kanssa mahdollisimman kauan tällaista hyvää toimivaa elämää. Harrastamme vielä kaikenlaista yhdessä ja erikseen. Elämä soljuu vielä melko mukavasti pienistä raihnaisuuksista huolimatta. Emme jää miettimään noita kolotuksia.

Huvitti tänä aamuna, kun mieheni tuli keittiöön, hän käveli kumarassa ja oli surkean näköinen. Sanoin vain leikilläni että, Voi mun ukkoraasuani! Olimme sitten lähdössä pyöräilemään, hän huuteli minulle vessan ovelta, että minä en ole sitten mikään ukkoraasu. Naurattihan minua. Myöntelin, että ethän toki!

Olen lähettänyt toiveeni tuonne yläkerran Herralle, että saisimme asua yhdessä omassa kodissamme niin kauan kuin meille elonpäiviä suodaan. Näin voimme toisiamme hoivata tarpeen mukaan.

Meillä on vielä asiat kohtalaisen hyvin, siitä olen kiitollinen.

kuinka suuri eläke teillä on, kuinka pärjäätte,
mulla tekee tiukkaa vaikka on oma velaton asunto, auto, en hallitse rahan käyttöä,
mistä siihen saisi apua,
eläke on vähän yli tuhat euroa nettona, nettona vähän alle kaksituhatta ,
raha on aina kaikki loppukuusta,
mulla menee peleihin enkä hallitse pelihalua ollenkaa, mistä saan apua,
on pakko tehdä jotain,
pelikoneet on hävitettävä kaikista julkisista paikoista, muuten niihin sortuu ja raha ei riitä enään mihinkään oikeaan asiaan.
kuinka suuret on teidän eläkkeenne, kuinka tulette toimeen ,
neuvokaa hyvät ihmiset etten joudu hunnigolle lopullisesti,
yksi syy pelikoneisiin on yksinäisyys, jos olis kaveri luulisin että olis muuta puuhaa eikä sortuis pelikoneisiin,
mikä ihme niissä pelikoneissa viehättää ja vetää puoleensa sitä en ymmärrä vaikka itte niihin sorrun,
olen lähinnä vihanen koko koneille, mutta niinhin vaan pitää aina mennä

Kiitos Atolfia tuesta,
kokoajan ajattelen etten nyt enään ikinä sorru peliautomaateihin,
toivottavasti pystyn kävelemään niiten ohi " nokka pysyssä " heh,
se on todellinen kirous ihmiselle joka on pelihimon valtaan joutunu,
huomenna on kauppareissu, katotaan illalla miten on käyny,
muita paheita ei meikällä olekkaan kuin tuo pelihimo,
mutta se onkin paha juttu,

Tietenkin toivoisin nykyisen elämisen muodon jatkuvan finaaliin saakka.
Omassa kerrostalon kolmiossa. Keskustassa. Palvelujen keskellä.

Ennusteen mukaan pysyn toimintakykyisenä mutta noin 2 - 3kk ennen lähtöäni joudun laitoshoitoon.
Luuydin muuttuu kuitumaiseksi ja peli on sillä selvä.
Tämä tosiasia iskettiin eteeni yli 10 vuotta sitten.

Tuolla joku kyseli eläkkeistä.
Minulla ei ole autoa, en ole koskaan tupakoinut ja koko sairauteni ajan olen kieltäytynyt täysin alkoholista.
En syö ravintoloissa enkä baareissa.

Ylellisyyttä minulle edustavat muutama vuosittainen ulkomaan matka joihin vajaan 1000€: nettoeläkkeeni riittää erinomaisesti.