hyväksyn ettei mies koe tämän ikäiseen vetoa

Toi ev.biologian perustotuudet on hauska ja jotenkin traaginen determinismissään.

Taitaa olla myös defenssi-mekanismi?

Hei LeoLepotuoli, kiitos kommentistasi. Mielestäni tieteellisiä näkökulmia ei pidä ottaa kuin yhtenä näkökulmana, tosin ihan toimivana. Onhan se tosiasia, että nuorempi nainen on seksuaalisesti haluttavampi (luonto tehnyt asian näin) kuin 5kymppinen nainen. Toisaalta, hyvä ihmissuhde, ja etenkin rakkaus naisen ja miehen välillä, on paljon muuta kuin seksiä. Minun käsitykseni seksistä tässä iäsdä liittyy henkiseen ja = fyysiseen läheisyyteen. Ja ihmisen elämänkaaren arvostamiseen ja sen ymmärtämiseen (muuttuvan fyysinen ja henkinen ihminen).
Kannattaa katsoa yle areenasta kaksiosainen ohjelma naisen ja miehen libidosta!

Joo, defenssistä myös kysymys, mutta jotenkin hyväksyn oman rajoittuneisuuteni. Minkäs teet? Toisaalta hyväksyn omat tunteeni, mutta minä koen, että on jokseenkin hyvä asia, että en odota 'vastaihastumista', tai että hän kokee haltioitumista minusta (syvällisellä tavalla, ei silmiin ihastumisen -tasolla). Minä hyväksyn asiat ja elämän sellaisina kuin tulevat. Sinänsä on hyvin kiinnostavaa tutkia, miten tämä tilanne etenee. Tai eteneekö mitenkään, muuta kuin potkuna elämänvoiman uudelleen löytymisenä (hyvinkin epätyydyttävässä parisuhteessa). Omassa parisuhteessani en ole kokenut tällaista tuntematonta tekijää, vetovoimaa toista kohtaan. Epätyydyttävä parisuhde ei ole syy tähän vetovoimaan. Yllätyin, kun koin sen ensimm kertas tätä ihmistä kohtaan. Käsittelin kokemuksen, ymmärsinkö edes sitä? Se jäi siihen, koska seuraavaan kohtaamiseen meni muutama vuosi.

Nyt uusimman kohtaamisen jälkeen, olen ihmeissäni tästä tunteesta! On kieltämätön tosiasia, että nimenomaan tämän ihmisen silmiin katsominen on kuin astuisin maailmaan, jossa hän ja minä kohtaamme, aidosti. Kohtaaminen on yllättävä koska kohtaamisemme on muodollinen.

En tiedä, onko ihmisellä perhettä, onko aviossa. En ota asiasta selvää, koska se ei kuulu minulle. Minä annan asian tapahtua siten, miten se luonnollisesti tapahtuu. Se vasta mielenkiintoista! Kunhan tutkin tätä ilmiötä. Koska kokemukseni oli niin voimakas, ilmeisesti luonnollinen kysymys on sen molemminpuolisuus? Mutta kuten jo sanoin, ehkä 'ihastuminen' on jotenkin vaikeasti määriteltävissä, koska seksuaalisesti en usko olevani vetävä hänelle. Vanhemmalla ja henkisesti kehittyneemmälle, seksuaalinenkin vetovoima liittyy henkiseen yhteyteen.

Minä en tiedä, mistä on kyse. Katsotaan, mitä tapahtuu. Tuskin mitään. Tämä vouhotukseni johtuu siitä, että olen kohdannut tätä ihmistä harvoin muutaman vuoden sisällä, ja joka kerta jäänyt ihmettelemään kokemustani. Nyt, viimeisimmän kohtaamisen jälkeen tunnistan, että tämä on jotain aivan erityistä minulle. Ja että tämä tulee joka kerta kuin nurkan takaa, ja lyö minut ällikällä.

En aio tehdä yhtään mitään asian eteen. Mitä nyt tekisinkään. Ensisijaisesti voin näiden tunteiden avulla herättää elinvoimani ja irrottautua huonosta parisuhteesta. Minä uskon, että jos tuosss kohtaamisissamme on jotain 'syvempää' , niin näillä energioilla on omat voimansa. Antaa tapahtua, mitä tapahtuu. Turha yrittää ohjailla.
Tällainen realistinen ja maallinen näkemys vain on, ainakin minulla, että ei tuo mies voi minuun oikeasti ihastua ja rakastua, jotain henkistä ihastumista ja kemiaa, joka ei yllä tähän materiaaliseen tasoon.

Toisaalta, on oikeasti mielenkiintoista avautua elämälle, kaiken ikäisenä. Tämä hetti minut ainakin pohtimaan, että rakkaus on ihme. (Tälläkään kommentilla en tarkoita mitään toivomusta. Kunhan totean, että sitä voi elää oman rajoittuneisuutensa nanssa, mutta saada pieni välähdys siitä, ettei ehkä tiedä elämästä kaikkea. Elämä on aina seikkailua tuntemattomaan.)

itsellä samanlainen kokemus eräästä naisesta, itse olen mies ja nuorempi kuin tämä nainen kohdataan kerran kaksi vuodessa ja itsekin ihmettelen sitä tunnetta mikä kohtaamisiin liittyy kemiaa tai jotain sellaista se on .Jonkinlaisella tasolla hän tuntuu tutulta vaikken tunne kokoi ihmistä sen kummemmin ja se tunne tuttuudesta tuli heti,ehkäpä tämä on niitä elämän mausteita jotka tekevät elämästä kiinnostavaa ja mielenkiintoista kannattaa kulkea aistit avoinna ja uteliaana .

Nimimerkki Kesällä kerran. Oli kivaa saada jakaa kokemuksesi! Heti kohtaamisen jälkeisinä päivinä tunne on kamalan aktiivisena mielessä, tuntuu todelliselta, ja totta kai se kokemuksena ainakin minulne oli totta (hänestä, eli tästä itseäni ehkä nuoremmasta miehestä en tiedä). Nyt taas tunne haalistuu, ja jollei kohtaamista olisi edessä sattuneesta syystä, hän unohtuisi.

Ihan oikeassa olet, kannattaa kulkea aistit avoimina, avoimina sille, mitä elämä antaa edes hetkellisesti. Toisaalta tajuta, ettei rajoittuneisuuttaan kuvittele, ettei elämällä ole enää lahjoja itsen varalle.

Aistit avoimina kannattaa toki kulkea. Ja ne "evoluutiobiologian perustotuudet" heittää ihan sinne mukatieteiden jorpakkoon, johon pääosin kuuluvatkin. Ihmissuhteissa kun vaikuttavat niin monenlaiset asiat.

Vuosi sitten pähkäilin itse voiko 7 vuotta nuorempi mies olla minusta aidosti kiinnostunut. Ihan turhaan, voihan se, nyt on takana vuosi onnellista yhteiselämää, eikä ikäeroamme huomaa kukaan.

Mitäpä, jos lakkaisit analysoimasta ja etenkin maalaamasta epäonnistumista, ellet ole jo kunnon pakkeja edes saanut. Miksi et siis menisi suoraan asiaan. Pyydä miestä elokuviin tai syömään. MItä menetettävää sinulla on? Olet jo sen ikäinen ettei yksien pakkien luulisi maailmaasi kaatavan. Tsemppiä!!

Nainen 42. Kiitos hyvistä ajatuksista ja myötäelämisestä. Olen sinua jonkin verran vanhempi, ja asenne muuttuu iän myötä. Tiedät mitä tarkoitan muutaman vuoden kuluttua. En tarkoita patronisoida, vaan oikeasti on kiinnostavaa miten ihminen voikaan muuttua. Eikä nuorempana ole aavistustakaan mitä on tulossa. Tämä kuuluu asiaan!

Olen päättänyt etten enää tee aloitteita miehen suhteen. Miehellä pitää olla niin voimakas sisäinen tunne, että haluaa tehdä aloitteen minun suuntaani. Tässä 'tilanteessamme' voisi olla maailman yhdeksäs ihme, jos tekisi aloitteen. Se on kuitenkin mahdollista, jos tässä on mitään todellista, näissä ihmeellisissä, lähes henkisissä fiiliksissä.

Kaunista kesää teille jokaiselle!

Ystävättäreni antautui kemian vietäväksi ja rikkoi perheensä. Mies oli juuri eronnut ja haki vain laastaria. Vuoden päästä nainen tahtoi ex miehensä takaisin vaikka miehellä oli jo uusi suhde.

Se kemia ei välttämättä ole molemminpuolista, harvoin on.

Jaahas. On se sitten ihanaa, että löysin nykyisen - 40-vuotiaan - mieheni 45-vuotiaana naisena. Kun se naisen itsetunto näköjään alkaa muutamassa vuodessa noin epäseksikkäästi alenemaan...

No juu, olen samaa mieltä nainen 42 kanssa. Liiallinen pseudotieteellinen analysointi on suurin ongelmasi - ei ikä.

Vai onko niin, että joko sinä tai mies ette ole vapaita? Jos näin, ihan hyvä että pidätkin noita defensseja yllä.

Voisin tähän todeta,että
Nainen on parhaimmillaan
kun hän on yli ,45 v

helmeilevän aistillinen
Nam..

Olen alkanut vierastamaan ajallemme tyypillistä ylianalysointia. Mistä se kumpuaa? Olisko aika siis analysoida sitäkin.:)

No, meillä tuntuu olevan suuri tarve saada selityksiä asioille. Selityksien avulla selviämme eteen päin, olivatpa ne osuvia, oikeita, vääriä tai mitä vain. Ne ilmeisesti lohduttavat.

Ei nainen (eikä mieskään) liene vuosiensa summa. Vieras ajatus. Olemme erilaisia ja yksilöitä, mutta yksi asia aluperäisen kirjoittajan osalta minua kiusaa - epätietoisuus, onko mies kiinnostunut vai ei? Ja mistä se johtuu?

Olen mies ja jos nainen kysyy minulta, haluaisinko lähteä hänen kanssaan viinilasilliselle, asian ensimmäinen stage lienee selvitetty. Lasillisella voi kysyä lisää. Kyllä minä kerron mitä tunnen. Tuollaista on turha pohtia. Kysy, niin saat vastauksen. Ja kerro, mitä itse ajattelet. Jos en itse ole kiinnostunut, niin ei se tarkoita, että tuon kysyjän tarvitsee kysymistään hävetä. Päin vastoin, se kertoo poikkeuksellisesta persoonasta ja ainakin rohkeudesta. Sitä kunnioitan vastauksestani riippumatta.

Hop-hop siitä kysymään!

Keskitytään Elämään analysointien sijaan, jookosta? Suosittelen asenteeksi flow-tilaa jossa asiat tapahtuvat nyt-hetkessä.
Niinpä ei etukäteen murehtimista tai jälkikäteen katumista- on vain nyt-hetki.
Eli rennosti eteenpäin ja muista nostaa aina välillä onki vedestä ja katsastaa saalis.

Ihmettelen aloitusta, koska täällä "vetoa" tuntuu olevan jopa tarvetta enemmän, varsinkin oman ikäisten ja vanhempien puolelta, joskus jopa runsaasti nuorempien.

Pitäisiköhän asennetta, katsantokantaa ja näkemystä laajentaa, niin ei tarvitse jämähtää kovin pieneen piiriin pyörimään. Silloin ei tarvitse miettiä toisen puolesta miten hän tuntee vetoa ja mihin vaan voi ottaa siitä selvää, jos se kiinnostaa. Myös kemiat toimivat kaksin puolin, yksin pyörittelee vain omia tuntemuksiaan - ja luulojaan.