Kokemuksia suomenuskon harjoittamisesta

Oma kiinnostukseni suomenuskoon alkoi, kun huomasin, että monet vanhat uskomukset, jotka kuuluvat erottamattomasti elämääni, vaikka niiden olemassaoloa harvoin edes mietinkään, ovatkin osa muinaista uskontoamme. Erityisesti huomioni kiinnitti se, että monet "virallisesti" olemassa olevat tavat, juhlat tms. liitetään tiiviisti kristinuskoon. On asettelu "uskontoon kuuluvasta" ja "kaikesta muusta, mikä ei kuulu uskontoon". Toisinsanoen virallisen kristinuskon opetuksen lisäksi on ollut aina sitä "uskontoon kuulumatonta", joka itseasiassa onkin vanhaa, hämärrettyä uskontoamme. Esimerkkinä mainittakoon monet (kristillisten) juhlien nimet, sanonnat, nykyistenkin ilmiöiden ja asioiden nimitykset, vanhat tavat, joita kukaan ei selitä, jne. Kun sitä kieltä, jota käytämme puheessamme, peilaakin vanhoihin uskomuksiin, yllättäen kaikessa on enemmän järkeä, asiat eivät tunnu niin irrallisilta ja merkityksettömältä.

Laitoin alkuun kysymyksen siitä, pitäisikö suomenusko "modernisoida" nykytarpeisiin. Onhan elämänmeno muuttunut, eikä suurin osa elä enää maanviljelystä ja metsästyksestä, kuten ennen. Oma kantani on, ettei perimmäistä sanomaa ole tarpeen muuttaa, vaan se käy täysin toteen nykyäänkin. Lapsi kokee kaiken luonnossa ihmeelliseksi, pyhäksi ja maagiseksi, eikä edes tarvitse suurta määrää luontoa kokeakseen sen ihmeellisyyden. Jokainen on varmasti lapsena kerännyt kauniita kiviä ja kokenut ne ainutlaatuisen ihmeellisinä; maannut nurmikolla ja tuntenut kuuluvansa juuri siihen paikkaan; ihmetellyt pilviä, tähtiä, vuodenaikoja, kaikkea sitä luontoa, mikä kaupungissakin on ympärillämme. Mielestäni suomenuskoa ei voi "modernisoida", koska luonto alkukantaisena ja kauniina on yhä olemassa, jos vain ehdimme sitä ihailla.

Toisaalta on myös se puoli, ettei ihminen voi erottaa itseään luonnosta. Nykyään on helppo nähdä ihmiskunta ja luonto vastakkaisina maailmoina, mutta tosiasiassa ihmisillä ei olisi mitään ilman luontoa. Esimerkiksi. Mistä muovi tulee kaikkiin tavaroihimme? Syvältä maasta, menneen elämän jäänteistä (öljy). Mistä sähkö tulee laitteisiimme? Samalta voimalta, mitä muinoin pidettiin taivaan herrana, Ukkona. Ukkosen jumalaa on täten yhtä helppoa kunnioittaa nykyisinkin, ehkä jopa enemmän kuin ennen, sillä nykyään se ei ole pelkästään vaarallinen, vaan myös auttava. Ehkäpä juuri sokeus luonnon tärkeyttä kohtaan on saanut ihmiset nostamaan itsensä korkeimmalle jalustalle ja valitettavasti myös riistämään luontoa, ajatellen ettei ilman häntä olisi mitään?

Tällaisia pohdintoja minulla. Kertokaahan omianne!

Tervehdys,

mukava kuulla, että olet kiinnostunut esivanhempiemme henkisestä perinnöstä ja muinaisesta maailmankuvasta. :) Vastailen tässä omasta puolestani, joten näitä vastauksia ei tule pitää yleismaailmallisena totuutena... Yhteneväisyyksiä muiden suomenuskoon samaistuvien ajatusmaailmaan kyllä lienee suuressakin määrin.

1. Miten lähipiirisi suhtautuu suuntaukseesi? Tapaatko muita suomenuskoisia?

- Hyvin suhtautuu. Jaan samankaltaisen aatemaailman avopuolisoni ja osan muuta perhettäni kanssa. Useimmista muistakin perinteiden ylläpito ja jatkaminen ovat hieno asia. Minusta (ja monesta muustakin) suomenusko ei varsinaisesti ole "uskonto" samassa merkityksessä kuin esim. kristinusko, koska tässä on kyse enemmänkin ehkä elämäntavasta ja perinteistä, ei niinkään tunnustuksellisesta uskosta.

2. Miten miellät uuspakanuus-käsitteen? Pidätkö itseäsi uuspakanana? Vai pelkästään suomenuskoisena? Vai kuuluuko suomenusko käsitteen uuspakanuus alle?

- Pidän uuspakanuutena kaikkia täysin ns. moderneja pakanasuuntauksia, esim. wicca ja satanismi, joilla ei ole suoria yhtymäkohtia mihinkään vanhaan traditioon. Kutsun itseäni mieluiten ihan vain pakanaksi tai suomenuskoiseksi, sillä perinteemme ovat suurimmilta osin vuosisatoja ellei jopa vuosituhansia vanhoja (esim. tasausten juhlistaminen ja kekri). Mielestäni suomenuskosta ei voida siis puhua uuspakanuutena. Pakanuutena kylläkin, ainakin kristinuskon näkökulmasta. :)

3. Onko mielestäsi tarpeen "modernisoida" vanhoista uskomuksista uusi, nykyaikainen suomenusko? Jos on, miten?

- Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ei ole todellakaan tarpeen lähteä modernisoimaan ainakaan merkittävästi, koska siinä häviäisi kaikki alkuperäinen. Perinteet ovat olemassa, moni niistä osana katkeamatonta jatkumoa, eikä niitä ole tarvis ryhtyä ronkkimaan uuteen uskoon. Luonto on pysynyt syvimmältä olemukseltaan samanlaisena kuin vuosituhansia sitten - sekä ihmisen että kaiken muunkin luonto.

4. Pidätkö jotain kirjoitettua lähdettä uskosi pohjana? Mitä mieltä olet Kalevalasta?

- Kalevala on hieno kirjallisuuden klassikko, mutta siinä on tallennettu (ja muokattu) vain häviävän pieni osa itämerensuomalaista mytologiaa ja runoperinnettä. Minulle suomenuskon harjoituksen pohjana toimivat lähinnä omat tunnetilat ja vaisto, vuodenkierto juhlineen ja vanhat, osittain kirjallisesti (Suomen kansan vanhat runot) ja osittain suullisesti säilyneet perinteet (esimerkiksi: meillä puhuttiin perheessä saunanhaltijasta ja vedenhaltijasta, kun olin pieni. Ne ovat elävää perinnettä, jos mikä!).

5. Mikä on keskeisin ajatus/sanoma uskonnollisessa elämässäsi? Onko sinulla "henkilökohtaisinta/tärkeintä" olentoa/jumalaa/haltijaa omassa uskonnollisessa elämässäsi?

- Keskeisin elämänohje on kai tämä: "Kulje kultaista keskitietä". Tavoitteena on aina säilyttää tasapaino, oli se sitten ihmisen ja luonnon välillä tai ihmisten keskinäisissä suhteissa. Se on mielestäni viisain ja jaloin pyrkimys. Itselleni läheisimmiksi koen Tapion ja Mielikin, muun metsän väen sekä saunanhaltijan.

6. Miten harjoitat suomenuskoa (mieluummin käytännön toimia kuin uskomuksia tms. ei-näkyvää toimintaa)?

- Juhlistan vuodenkierron kohokohtia, esim. kekriä yhteisöllisesti. Itsekseni muistan edesmenneitä sukulaisiani ja ystäviäni, erityisesti juhannuksen ja kekrin/joulun tienoilla. Tervehdin aina saunanhaltijaa, paikanhaltijaa (kun saavun uuteen paikkaan) ja metsää, juttelen välillä puille ja tarpeen tullen uhraan tilkan viinaa tms. kiittääkseni tai pyytääkseni apua. Pitkän pimeän tai sateisen jakson jälkeen tervehdin Päivätärtä, aurinkoa.. Siinäpä niitä... :) Vaikea vastata tyhjentävästi. Varmasti jotakin tärkeää unohtui tästäkin.

Miksi muuten halusit kysyä juuri nämä kysymykset? :) Miten niihin itse vastaisit?

Kiitokset vastauksesta, nimimerkki "ei yksikään"! Olen ihan unohtanut tehneeni tämän aloituksen, onneksi löysin sen nyt uudestaan.

Halusin kysyä nuo kysymykset, koska aloittelevana suomenuskoisena minulla oli tarve avata keskustelua käytännön uskon harjoittamisesta ja ihmisten kokemuksista. Eli mitä suomenusko käytännössä tarkoittaa, mitä se teille merkitsee ja miten vaikuttaa elämään. Vastaan niihin nyt itse, siltä osin kun minulla on mitä vastata. Ja kysymykseen kolmehan vastasin jo vähän tuossa ensimmäisessä kommentissani.

1. Miten lähipiirisi suhtautuu suuntaukseesi? Tapaatko muita suomenuskoisia?

En ole selkeästi avautunut suuntaumuksestani sukulaisille tai tuttavilleni, joten en tiedä heidän mahdollista suhtautumistaan. Jotain tietysti voi aavistaa joku, joka tietää suomenuskosta, mutta mitä todennäköisimmin kukaan lähipiirissäni ei tiedä. Olen huomannut tuon käytännössä, että perinteet ovat tärkeämpiä kuin jonkin sortin tunnustuksellisuus. Esim. isoäitini kertoilee monista vanhoista perinteistä, tavoista ja uskomuksista, vaikka tuskin edes tietää, että niillä olisi jotain tekemistä muinaisuskon kanssa. Hän itse ei ole vahvasti kristinuskoinen, mutta virallisesti nimittää itseään enemmin kristityksi kuin vaikkapa kansanperinteiden kannattajaksi. Liekö sitten tuttavapiiristään tuleva sosiaalinen paine syynä.
En ole ainakaan tietääkseni tavannut suomenuskon kannattajia.

2. Miten miellät uuspakanuus-käsitteen? Pidätkö itseäsi uuspakanana? Vai pelkästään suomenuskoisena? Vai kuuluuko suomenusko käsitteen uuspakanuus alle?

Mielestäni pakanuus-sanan käyttö on kristinuskon ajoilta juontuvaa "laiskuutta" tai yksinkertaistava ajattelutapa. Kaikki kristinuskon ulkopuolinen on nähty vain sinä jonain muuna, ja tälle "kaikelle muulle kuin kristinuskolle" on vakiutunut käsite pakanuus. En oikein pidä pakanuus-käsitteestä, koska siihen liitetään negatiivisia asioita juuri tuosta syystä, että alunperin käsitteellä on erotettu kaikki kristinuskolle vastakohtainen (vastustettava). Miksei jokaista uskontoa voisi kutsua suoraan omalla nimellään? Tai jos pitää laajemmista ryhmistä puhua, niin vaikka luonnonuskonnot olisi mielestäni käypä nimitys. Saa toki selvittää, jos olen ymmärtänyt pakana-sanan historian ihan väärin :)

3. Onko mielestäsi tarpeen "modernisoida" vanhoista uskomuksista uusi, nykyaikainen suomenusko? Jos on, miten?

Ei ole (kts. aiempi viestini). Asioita voisi vain tuoda enemmän esille, esim. mediassa enemmän eri kohderyhmille suunnattua luontoon liittyvää ohjelmaa jne. Satuin näkemään elokuvan Metsän tarina. Tällaiselle olisi mielestäni enemmänkin tilausta.

4. Pidätkö jotain kirjoitettua lähdettä uskosi pohjana? Mitä mieltä olet Kalevalasta?

En pidä, tietämystasoni on näissä kirjallisissa lähteissä aika hatara. Minusta on outoa, että esim. suomenuskon facebook-sivua lukiessani silmiin ei ole osunut yhtään kansantarua tai uskomusta, jossa esiintyisi Väinämöinen tai muut Kalevalan kuuluisat hahmot. Ihan kuin Kalevala olisi lähes erillinen, muinaisuskontoon liittymätön teos.

5. Mikä on keskeisin ajatus/sanoma uskonnollisessa elämässäsi? Onko sinulla "henkilökohtaisinta/tärkeintä" olentoa/jumalaa/haltijaa omassa uskonnollisessa elämässäsi?

"Kunnioita kaikkea elävää tasapuolisesti." Myös perinteiden ja uskomusten vaalimisella on minulle iso merkitys. Rakastan uimista, joten veden haltija on minulle tärkeä. Metsä on minulle erittäin tärkeä rauhoittumisen paikka, joten metsän henki on minullekin läheinen. Muuten, kun olin lapsi, meilläkin puhuttiin, että saunassa on oltava rauhallisesti, ettei saunan haltija/tonttu tule äkäiseksi. Kirjoittelimme höyrystyvään saunanoven ikkunaan viestejä tälle hengelle :) Eli saunan haltija on minulle lapsuudesta asti ollut rakas. Ja kun nykään monenmoisten laitteiden keskellä eletään, myös ukkosen herra on minulle kunnioitusta herättävä.

Kaipailisin muuten tarkkoja nimiä näiden elementtien haltijoille, jos niitä on olemassa :)

6. Miten harjoitat suomenuskoa (mieluummin käytännön toimia kuin uskomuksia tms. ei-näkyvää toimintaa)?

En ole valitettavasti päässyt käymään suomenuskoon liittyvissä tapahtumissa. Tiettyinä juhlapäivinä muistan menneitä sukulaisiani, sekä itse muistamiani että heitä, joita en ole ikinä nähnyt. Tämä ei aina edes ajoitu juhlapäiviin, joskus heitä muistellaan muuten vain ihan perheenkin kesken. Hiljennyn aina ennen metsään menoa, ja joskus menen metsään vain kokeakseni rauhan. Sauna on myös rauhoittumisen ja elinvoimaisuuden paikka. Kesämökillä tervehdin aina yhtä tiettyä puuta, joka on koko paikan sydän. Mutta mitään järjestelmällistä tai "oikeaoppista" uskonnonharjoittamista minulla ei tiedon vähyydestä johtuen ole.

1. Miten lähipiirisi suhtautuu suuntaukseesi? Tapaatko muita suomenuskoisia?
Lähipiirini toteuttaa itsekin muinaisuskoon kuuluvia tapoja, vaikka kaikki eivät aina sitä ymmärräkään. En ole tullut "kaapista ulos", mutta kaikki minut tuntevat voivat aavistaa, että luonto ja perinteet ovat minulle tärkeitä. En tapaa muita suomenuskoisia, vaikka tulevaisuudessa toivon voivani osallistua yhteistapahtumiin.

2. Miten miellät uuspakanuus-käsitteen? Pidätkö itseäsi uuspakanana? Vai pelkästään suomenuskoisena? Vai kuuluuko suomenusko käsitteen uuspakanuus alle?

Minusta käsitteillä ei ole merkitystä. Kuten aloittajakin sanoi, määritelmät riippuvat niiden laatijoiden näkemyksestä asiasta. Mielestäni uuspakana on hieman "trendisana" tällä hetkellä, halutaan olla pakanoita ja kapinoida vanhanaikaista kristinuskoa vastaan. Itse kutsuisin itseäni luonnonuskoiseksi, kosksa se kuvaa uskoni laatua parhaiten.

3. Onko mielestäsi tarpeen "modernisoida" vanhoista uskomuksista uusi, nykyaikainen suomenusko? Jos on, miten?

Mielestäni suomenusko pitäisi modernisoinnin sijaan entisöidä. Moderneja piirteitähän siihen kai tulee joka tapauksessa, kun emme pääse näkemään muinaisten ihmisten mielen sisään.

4. Pidätkö jotain kirjoitettua lähdettä uskosi pohjana? Mitä mieltä olet Kalevalasta?

Kuten aloittajakin sanoi, kirjallisuutta ei mielestäni pitäisi painottaa liikaa. Suullinen perinne ja vanhat suvussa kulkevat tavat ovat aivan yhtä tärkeitä. Lisäksi muuttumattomuuden pyrkimys (kuten "virallinen uskonkirja") tekee uskonnon kankeaksi ja staattiseksi. Luonnonuskonnot ovat aina mukautuneet tilanteeseen, eivät pakottaneet muita muuttumaan kaltaisekseen. Tällaisia kankeita ajatuksia saattaa esimerkiksi "ikuinen" uskonteksti synnyttää.

5. Mikä on keskeisin ajatus/sanoma uskonnollisessa elämässäsi? Onko sinulla "henkilökohtaisinta/tärkeintä" olentoa/jumalaa/haltijaa omassa uskonnollisessa elämässäsi?

Elämällä on juuret ja vain taivas rajana. Omien juurien vaikutusta ei sovi vähätellä, ja toisaalta menneiden suvun jäsenten panos kumuloituu tulevaan, sinun hyväksesi. Joten jokainen tehköön oman pienen osansa huolella ja rakkaudella.

Eniten kunnioitan Tapiota ja Ahtia. Vietän paljon aikaa metsässä ja luonnonvesissä, sekä myös käytän metsän antimia. Talon haltijapuu on myös juhlapyhien keskushahmo.

6. Miten harjoitat suomenuskoa (mieluummin käytännön toimia kuin uskomuksia tms. ei-näkyvää toimintaa)?

Uhraan läheiseen vesistöön Ahdille silloin tällöin kourallisen jotain kuivaruokaa, varsinkin jos minulla on joku koitos edessä. Pidän haltijapuun ympäristön siistinä. Metsässä vältän poikkeamasta poluilta turhaan ja vahingoittamasta muurahaiskasoja. Metsään mennessä pyydän luvan Tapiolta vierailulle, ja pyrin liikkumaan siivosti, metsän eläimiä häiritsemättä. Metsästä lähtiessä jätän kivelle pienen uhrin jotain luonnonmukaista syötävää. Etenkin juhlapäivinä käytän kynttilöitä vuodenajasta riippumatta. Teen käsitöitä ainakun ehdin, ja pyrin kaikissa kotiaskareissa hoitamaan asiat mieluummin huolella loppuun kuin kiirehdin nopeasti.

Onhan niitä paljon, tässä vain pieni osa.