Heti alkuun haluan sanoa, että en kerjää tällä säälipisteitä. Oma yksinäisyyteni on sekä sattuman että omien valintojeni lopputulosta.
Olen tullut siihen ikään, jossa monet ovat jo löytäneet itselleen seurustelukumppanin. Itse en ole ikinä seurustellut. Olen kuitenkin siinä määrin karaistunut, ettei oma saamattomuuteni enää tunnu yhtä pahalta kuin aikaisemmin. Pari kertaa olen ollut ihastunut, mutta en uskaltanut kertoa tunteistani kenellekään.
Olen saavuttanut elämässäni muunlaisia asioita. Monessa suhteessa minulla on asiat hyvin. Yksinäisyys voi tarkoittaa monia hyviä asioita, kuten vapautta, rauhaa ja itsenäisyyttä.
On tullut ajateltua näitä asioita järjellä, mutta silti osa niistä on ilman vastausta. Etenkin se mietittää, että miten muut ovat kaverinsa löytäneet. Minua ei ikinä kutsuta mihinkään, vaikka pyrin olemaan toisia kohtaan ystävällinen ja huomioimaan heidän tarpeensa. Onko ihmisen itse tehtävä työtä, jotta hän löytäisi itselleen sopivaa seuraa? Yksipuoleinen seuranhaku ei kuitenkaan tunnu luontevalta - hyvät ihmissuhteet vaativat molempien osapuolien panostusta.
Etenkin aikaisemmin olen etsinyt itsestäni vikaa - miksi muuten olisin jäänyt yksin? Olenko
1) Kusipää
2) Tylsä
3) Outo
4) Liian tyhmä
5) Liian älykäs
6) Jotenkin luotaantyöntävä
7) Liian syrjäänvetäytyvä
8) Liian ujo
9) Pelottava
10) Ruma
11) Jotain muuta vastenmielistä
Kukaan tällä palstalla ei tietenkään osaa vastata tähän, mutta listaa saa vapaasti täydentää.
Minulla on kaikesta huolimatta hyvät suhteet sukulaisiini, joiden mielestä sosiaalisissa taidoissani ei ole mitään vikaa. Samaa olen kuullut muiltakin ihmisiltä, joiden kanssa olen joskus ollut tekemisissä. Siksi ihmetyttää, mikä on se piirre itsessäni joka aiheutti oman yksinäisyyteni.
Toisaalta on myös mahdollista, että ne kommentit olivat lohdutusta tai virhearvioita. Miten siis voin oppia sosiaalisia taitoja ilman kunnollisia ihmissuhteita?
Nykyään syynä yksinäisyyteeni on osittain se, etten jaksa enää yrittää. Muutama vuosi sitten minulla oli kavereita, joihin jouduin jatkuvasti ottamaan yhteyttä, koska he eivät ikinä ottaneet minuun yhteyttä. Pikkuhiljaa väsyin ja sosiaaliset suhteet kuolivat pois yksi kerrallaan. Tämä kaikki voi kuulostaa surulliselta, mutta hymyilen tätä kirjoittaessani ; ) Lopulta on ehkä hyväkin, että pääsin niistä ihmissuhteista eroon, koska en ikinä kokenut kuuluvani joukkoon siinä porukassa.
Minulla on aika omalaatuiset mielenkiinnonkohteet, joten mielessä on käynyt se, että ehkä olen vain liian erilainen moniin muihin verrattuna.
****************************************************************************************
*!*
Kiinnostaisi tietää, mitä muut palstalaiset pistävät yksinäisyytensä syyksi. Harva kai osaa esittää suoran vastauksen, mutta mikä tahansa pohdinta lievittäisi omaa tiedonjanoani.
****************************************************************************************
Haluaisin muuttaa tilanteeni. Elämästäni voisi tulla todella valoisaa jos minulla olisi joku, jonka kanssa voisin jakaa sen. En vain tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Tämä viesti sisältää ainakin kolme kysymystä, joihin kaikkiin ei ole selkeää vastausta. Siksi toivonkin vastaukseksi enemmän pohdintaa yksinäisyyden syistä kuin yksinkertaisia toimintaohjeita - toki niitäkin saa esittää jos on varma mielipiteestään.
**************************************************************************************
PS. Myönnän että tämä palsta ei ehkä ole paras paikka näiden asioiden vatvomiseen. Tänne on kuitenkin helppo kirjoittaa, eikä tässä käsittääkseni ole mitään arkaluontoista / paljastavaa, jolla voisi loukata itsensä.
o
/|\
/ \
http://www.youtube.com/watch?v=Fre8br8A5A4
Kuinka muut ovat saaneet ystäviä?
37
669
Vastaukset
- 7thseeker
Mitä mielenkiinnonkohteita sinulla sitten on? Se kyllä vaikuttaa paljon, jos ne poikkeavat useimpien ihmisten mielenkiinnonkohteista.
- yksin(äinen?)
Olen kiinnostunut monenlaisista asioista. En aio luetella niitä täällä, periaatteen takia, koska en halua levitellä omia asioitani netissä (en usko, että kukaan pystyisi päättelemään henkilöllisyyttäni, mutta silti).
Tiedän että ainakin osa mielenkiinnonkohteistani on vähän epätavallisia. Toisaalta olen kiinnostunut esimerkiksi historiasta, joka taitaa olla aika tavallinen kiinnostuksen kohde.
- yksin(äinen?)
Ihan on hiljaista, kuten aina. Taisin todella puhua totta kun aloitin tämän ketjun.
- Kaveri1234
Minä olen ystäväsi jos sen sallit :)
- yksin(äinen?)
Kaveri1234 kirjoitti:
Minä olen ystäväsi jos sen sallit :)
Olisi ihanaa kun asiat menisivät noin. Internetin keskustelupalstat vilisevät epämääräistä porukkaa, pedofiileja, ryöstäjiä ja vastaavaa porukkaa. Siksi en voi vastata yhteydenottopyyntöihin tämän palstan kautta.
En silti epäile sinua mistään. Voit olla minun internetkaverini.
Oma skeptinen luonteeni sai minut muotoilemaan viestini näin: "Miten olet saanut kavereita aikaisemmin?". - lol lol
yksin(äinen?) kirjoitti:
Olisi ihanaa kun asiat menisivät noin. Internetin keskustelupalstat vilisevät epämääräistä porukkaa, pedofiileja, ryöstäjiä ja vastaavaa porukkaa. Siksi en voi vastata yhteydenottopyyntöihin tämän palstan kautta.
En silti epäile sinua mistään. Voit olla minun internetkaverini.
Oma skeptinen luonteeni sai minut muotoilemaan viestini näin: "Miten olet saanut kavereita aikaisemmin?".Tässä on yksi syy miksi olet yksinäinen. Ei internetin keskustelupalstoilla ole sen kummempaa porukkaa kuin muuallakaan.
- yksin(äinen?)
lol lol kirjoitti:
Tässä on yksi syy miksi olet yksinäinen. Ei internetin keskustelupalstoilla ole sen kummempaa porukkaa kuin muuallakaan.
Ehkä olenkin liian arka tai pelokas. Voit olla täysin oikeassa.
Toisaalta saatoin ilmaista asiani huonosti. Tarkoitin, että täällä en näe millainen henkilö on kirjoittanut minulle. Siksi on vaikeaa arvioida kyseisen henkilön motiiveja. Roistoja on kyllä muuallakin aivan samassa suhteessa, kuten sanoit. - Kaveri1234
yksin(äinen?) kirjoitti:
Ehkä olenkin liian arka tai pelokas. Voit olla täysin oikeassa.
Toisaalta saatoin ilmaista asiani huonosti. Tarkoitin, että täällä en näe millainen henkilö on kirjoittanut minulle. Siksi on vaikeaa arvioida kyseisen henkilön motiiveja. Roistoja on kyllä muuallakin aivan samassa suhteessa, kuten sanoit.Mukava olen vaikkakin yksinäinen :) ei tarvitse pelätä :D kavereita vailla olen, kuten sinäkin. Parikymppinen mieshenkilö ja hieman ujo mutta tutustumisen arvoinen :)
Kaveri1234 kirjoitti:
Mukava olen vaikkakin yksinäinen :) ei tarvitse pelätä :D kavereita vailla olen, kuten sinäkin. Parikymppinen mieshenkilö ja hieman ujo mutta tutustumisen arvoinen :)
Se netissä tosiaan on että on aika vaikeaa päätellä mitään varmasti vastapuolesta, etenkin jos sattuu olemaan vähän epäileväinen. Sen tarkempia tietoja saati kuvaa ei tällä yleisellä palstalla kannata mielellään jaella vaan sen pitäisi tapahtua mieluiten vähintään profiilikeskusteluna. Ei pitäisi olla mitään "liikaa varovaisuutta" siinä että tällä yleisellä palstalla jakelee mieluiten vain mielipiteitä.
ehdotus1 kirjoitti:
Se netissä tosiaan on että on aika vaikeaa päätellä mitään varmasti vastapuolesta, etenkin jos sattuu olemaan vähän epäileväinen. Sen tarkempia tietoja saati kuvaa ei tällä yleisellä palstalla kannata mielellään jaella vaan sen pitäisi tapahtua mieluiten vähintään profiilikeskusteluna. Ei pitäisi olla mitään "liikaa varovaisuutta" siinä että tällä yleisellä palstalla jakelee mieluiten vain mielipiteitä.
Se on totta että tällä julkisella palstalla kannattaa pysyä anonyyminä ja jossain yksityisessä chatissa varmistaa sillä kuvalla että kenen kanssa keskustelee täällä voi puhua vapaasti niinsanotusti ''naamattomasti'' ja sitten kun tutustuu niin voi näyttäytyä
Se vaatii silti ainakin vähän luottamusta jos netissä haluaa tutustua kyllä se luottamus siitä sitten paranee ajan myötäjuha260 kirjoitti:
Se on totta että tällä julkisella palstalla kannattaa pysyä anonyyminä ja jossain yksityisessä chatissa varmistaa sillä kuvalla että kenen kanssa keskustelee täällä voi puhua vapaasti niinsanotusti ''naamattomasti'' ja sitten kun tutustuu niin voi näyttäytyä
Se vaatii silti ainakin vähän luottamusta jos netissä haluaa tutustua kyllä se luottamus siitä sitten paranee ajan myötäAivan, ensimmäisen askeleen ottaminen on tässä kuitenkin varmaan se suurin vaikeus. Se loisi pohjan ainakin mahdollisuudelle. Sitä luottamusta sitten kehittämään sinnä ajan kanssa.
ehdotus1 kirjoitti:
Aivan, ensimmäisen askeleen ottaminen on tässä kuitenkin varmaan se suurin vaikeus. Se loisi pohjan ainakin mahdollisuudelle. Sitä luottamusta sitten kehittämään sinnä ajan kanssa.
Itselläni ihastumin sai sen ensiaskeleen aikaan
- rtb1
Kaveri1234 kirjoitti:
Mukava olen vaikkakin yksinäinen :) ei tarvitse pelätä :D kavereita vailla olen, kuten sinäkin. Parikymppinen mieshenkilö ja hieman ujo mutta tutustumisen arvoinen :)
Tämä saattaa kuulostaa aika kaukaa haetulta mutta olitko 29.6. Rammsteinin keikalla? Todennäköisesti et mutta etsin erästä pitkää tummaa miestä jonka siellä tapasin.. huoh.
juha260 kirjoitti:
Itselläni ihastumin sai sen ensiaskeleen aikaan
Tätä kautta on tietysti varsin vaikeaa saada toteutumaan sitä ensimmäistä askelta. Mutta tietysti täällä ollessa minkälainen tutustuminen tahansa kelpaisi, mitään ei siinä ainakaan pitäisi hävitä.
ehdotus1 kirjoitti:
Tätä kautta on tietysti varsin vaikeaa saada toteutumaan sitä ensimmäistä askelta. Mutta tietysti täällä ollessa minkälainen tutustuminen tahansa kelpaisi, mitään ei siinä ainakaan pitäisi hävitä.
Se voi löytyä myöskin työpaikalta
- sdgsgdgsdgsdg
Sitä on vaikea sanoa mikä kullakin on yksinäisyytensä syynä. Metsää ei aina näe puilta, mikä näkyy myös omasta viestistäsi. Mistäpä sitä siis tietäisi miksei oma seura kelpaa jollekin tai kenellekään. Sua näkemättä en ainakaan osaa sanoa miksei seurasi kelpaisi kenellekään. Hyvin ainakin kirjoitat ja mukavan vaikutelman annat itsestäsi.
Itse en ole myöskään koskaan seurustellut ja ystäviä on ollut elämäni aikana kaksi, joita olen siis tavannut koulun ja työn ulkopuolella "siviilimaailmassa". Kumpaakaan en tosin ole nähnyt enään melkein 8 vuoteen. Ainoat ihmiset joihin pidän yhteyttä ovat synnyinkotiväkeni ja siinä se.
Olen silti käynnyt koulua ja tehnyt töitä elämäni aikana joten hyvinhän minulla loppujen lopuksi pitäisi mennä. Jos joskus ihmisten kanssa joudun juttelemaan, he pitävät minua yleensä hyväkäytöksisenä ja järkevänä. Olen aina positiivisella asenteella ihmisten ilmoilla ja useimmat ovat ihmetelleet hyvän oloni salaisuutta. Tietenkään en ole maininnut että olen ollut yksin enemmän tai vähemmän koko elämäni enkä ikänä ole seurustellut edes kertaakaan. Olihan minullakin pari kolme ihastumisen kohdetta peruskoulussa ja toisella asteella mutta en vain tiennyt miten asian olisi saannut heille mainittua. Toki olen noiden asioden kanssa jo kauan sitten ollut sujut enkä pahemmin enään noita mieti.
Syiksi nykyinen tilanteeni, yksi olen ujo ja epäileväinen ihmisten suhteen. En pysty luottamaan heti ihmiseen jota en ole koskaan tavannut enkä tiedä mitään hänestä. Kaksi, olen todennäköisesti liian "hyvämielinen". En ole koskaan juonnut, polttanut, aina pitänyt raha-asiat kunnossa ja en ole koskaan tietääkseni tehnyt mitään pahaa kenellekkään. Myös lähes aina mietin miten kannattaisi vastata toiselle ilman että hänen mieltään tarvitsisi pahoittaa.
Olen kuitenkin yksinäni pärjännyt todella hyvin, ainakin jos useimmilta tämän palstan kirjoittajilta on lukenut heidän tekstejään, kestän yksinäisyyttä ilmeisesti todella hyvin. Se yksinäisyys taitaa todella olla "olotila" joka on pahaksi vain jos siitä tekee itselleen pahan. Kuitenkin kun ikää tulee lisää alkaa mietityttämään tämä tilanne, aionko todella jatkaa näin koko ikäni.
Tässä kuitenkin hieman omaa kertomustani, jos haluat mahdollisesti jutella lisää, kirjoittele palstalle tai minulle.Niin kyllähän yksinäisyyttä kestää mutta välillä tulee hetkiä kun haluais tehdä jotain muuta kuin istua koneella tai ajella yksinään autolla se on vaan siinä kun ei ole mitään seuraa jota kutsua tekemään jotain
- yksin(äinen?)
Aivan kuin omasta elämästäni. Olen samaten "hyvämielinen" ja pyrin käyttäytymään sekä moraalisella että järkevällä tavalla. Käytän alkoholia kohtuudella enkä siedä valehtelua. Kuten ehkä huomasit, kirjoitan kirjakieltä. Olen tässä suhteessa hieman perfektionisti. On hyvä pointti, että se voi osaltaan aiheuttaa yksinäisyyttä, etenkin kun monet pitävät sitä "omituisuutena".
Ehkä yksinäisyys on tyypillistä itseni kaltaisille henkilöille. Löytyyköhän täältä muitakin "oman tien" kulkijoita.
Vaikutat miellyttävältä ihmiseltä. Harmi että emme tavanneet oikeassa maailmassa. yksin(äinen?) kirjoitti:
Aivan kuin omasta elämästäni. Olen samaten "hyvämielinen" ja pyrin käyttäytymään sekä moraalisella että järkevällä tavalla. Käytän alkoholia kohtuudella enkä siedä valehtelua. Kuten ehkä huomasit, kirjoitan kirjakieltä. Olen tässä suhteessa hieman perfektionisti. On hyvä pointti, että se voi osaltaan aiheuttaa yksinäisyyttä, etenkin kun monet pitävät sitä "omituisuutena".
Ehkä yksinäisyys on tyypillistä itseni kaltaisille henkilöille. Löytyyköhän täältä muitakin "oman tien" kulkijoita.
Vaikutat miellyttävältä ihmiseltä. Harmi että emme tavanneet oikeassa maailmassa.Kirjakieli on myös minulla meilkein itsestäänselvyys.
Näitä mainitsemiasi "oman tien kuilkijoita" uskon olevan kyllä maailmassa, tuskinpa me voimme olla ainoita maailmassa, sitä en kyllä usko.
Kiitos kohteliaisuudestasi. Kyllähän me olemme ehkä saattaneet tavata oikeassa maailmassa mutta emme ikinä jääneet juttelemaan toisillemme, se on tietenkin vain "mahdollisuus".yksin(äinen?) kirjoitti:
Aivan kuin omasta elämästäni. Olen samaten "hyvämielinen" ja pyrin käyttäytymään sekä moraalisella että järkevällä tavalla. Käytän alkoholia kohtuudella enkä siedä valehtelua. Kuten ehkä huomasit, kirjoitan kirjakieltä. Olen tässä suhteessa hieman perfektionisti. On hyvä pointti, että se voi osaltaan aiheuttaa yksinäisyyttä, etenkin kun monet pitävät sitä "omituisuutena".
Ehkä yksinäisyys on tyypillistä itseni kaltaisille henkilöille. Löytyyköhän täältä muitakin "oman tien" kulkijoita.
Vaikutat miellyttävältä ihmiseltä. Harmi että emme tavanneet oikeassa maailmassa.Tunnistan itsenikin tuosta
Paitsi alkoholia tuli yhteen aikaan käytettyä vähän liikaa etsin sitä kautta sitä kadotettua sosiaalisuutta mutta onneksi ymmärsin ettei sitä kautta löydä muuta kuin harmia. Minulla tuo perfektionismi ilmenee siinä että yritän pitää esim DVD kannet naarmuttomina ja aina on pakko olla kaksi samanlaista esinettä tai esineet järjestyksessä mutta onneksi se on ajan kanssa lieventynyt
Itsekkin olen miettinyt mistä yksinäisyys johtuu ja olen tullut siihen lopputulokseen etten lapsena yrittänyt tarpeeksi ja olin omissa oloissani liian kauan parhaat kaverit kun tulee lapsuudesta joiden kanssa on elämänsä tavallaan jakanut ja joiden kanssa voi puhua niistä yhteisistä kiinnostuksenkohteista ja kommelluksista joita on matkan varrella tapahtunut.
-on yksi syy josta yksinäisyys myöskin johtuu se on hiljaisuus. kun on ollut ylä asteen lopusta tai kauemminkin yksin niin ei ole tarinoita joista kertoa ja sitä kautta ystävystyä ja kun niitä ei ole niin on vaikeampi saada kavereita mutta kuitenkin mahdollista kunhan vaan jaksaa yrittää ja löytää sellaisen joka haluaa pitää kiinni siitä seurasta joka on vaikka miten hiljaista välillä olisi tai välillä olisi riitaa niiden ei pidä antaa lannistaa vaan on yritettävä jatkaa eteenpäin ja ylitettävä esteet joita kohtaa niin kyllä niitä puheenaiheita sitten aikanaan tulee mitä pidenpi se ystävyys on
Itselläkään ei ole tällä hetkellä kunnon kavereita joiden kanssa vois mennä jonnekkin tai tehdä jotakin vaikka tässä vouden on tullut etsittyä välillä tulee mukavaa seuraa Skypeen tai suomi24:n mutta he katoavat aina jonnekkin:(Kyllähän tuo taitaa olla totta "juha260". Itse myös peruskoulusta lähtien kaikki välitunnit olin yksin eikä minua koskaan mihinkään kutsuttu. Eli hiljainen ja liian vähäinen yrittäminen. Mutta myöskin todennäköisesti itsevarmuuden puute lisänä vielä. Alkaa olla pikkuhiljaa jo pisteessä ettei melkeinpä edes kaipaa enään ketään paitsi kotiväkeänsä aina silloin tällöin kun tähänkin asti on sillä lähes koko elämä pärjätty. Todennäköisesti haluaisi vielä muuttaa elämäänsä mutta opitun elämänasenteen takia se ei ehkä tule olemaan niin helppoa.
ehdotus1 kirjoitti:
Kyllähän tuo taitaa olla totta "juha260". Itse myös peruskoulusta lähtien kaikki välitunnit olin yksin eikä minua koskaan mihinkään kutsuttu. Eli hiljainen ja liian vähäinen yrittäminen. Mutta myöskin todennäköisesti itsevarmuuden puute lisänä vielä. Alkaa olla pikkuhiljaa jo pisteessä ettei melkeinpä edes kaipaa enään ketään paitsi kotiväkeänsä aina silloin tällöin kun tähänkin asti on sillä lähes koko elämä pärjätty. Todennäköisesti haluaisi vielä muuttaa elämäänsä mutta opitun elämänasenteen takia se ei ehkä tule olemaan niin helppoa.
Onneksi menneet ovat menneitä ja voi keskittyä siihen millaisen tulevaisuuden itselleen haluaa ja tähdätä siihen ja antaa menneiden mennä.
Olen itse huomannut että itseään pystyy ainakin vähän muuttamaan mutta on asioita joiden kanssa vaan pitää tulla ''sinuiksi'' eli ainakin hiljaisuus on itselläni sellainen mutta esimerkiksi siitä tunteesta että miettii mitä muut miettivät sinusta pääsee kyllä eroon kunhan vaan lopettaa sen miettimisen
oudoltahan tämä kuulostaa mutta kokemuksen kautta koettuna voin näin sanoajuha260 kirjoitti:
Onneksi menneet ovat menneitä ja voi keskittyä siihen millaisen tulevaisuuden itselleen haluaa ja tähdätä siihen ja antaa menneiden mennä.
Olen itse huomannut että itseään pystyy ainakin vähän muuttamaan mutta on asioita joiden kanssa vaan pitää tulla ''sinuiksi'' eli ainakin hiljaisuus on itselläni sellainen mutta esimerkiksi siitä tunteesta että miettii mitä muut miettivät sinusta pääsee kyllä eroon kunhan vaan lopettaa sen miettimisen
oudoltahan tämä kuulostaa mutta kokemuksen kautta koettuna voin näin sanoaTuo on kyllä totta. Olenhan minäkin muuttunut vähän itsevarmemmaksi ja pystyn kyllä puhumaan järkevästi ihmisten kanssa kun sellainen tilanne tulee. Kyllä tässä siis on saatu asioita muutettua parempaan suuntaan se on selvä. Tämä "yksinäisyys" on kai vain ainoa asia, jolle haluaisi aika ajoin tehdä jotain.
ehdotus1 kirjoitti:
Tuo on kyllä totta. Olenhan minäkin muuttunut vähän itsevarmemmaksi ja pystyn kyllä puhumaan järkevästi ihmisten kanssa kun sellainen tilanne tulee. Kyllä tässä siis on saatu asioita muutettua parempaan suuntaan se on selvä. Tämä "yksinäisyys" on kai vain ainoa asia, jolle haluaisi aika ajoin tehdä jotain.
Itse ainakin silti huomaan että stressaan vielläkin siitä puhumisesta onneksi se on ainoa ongelma
Yksinäisyyttä taas on vaikeampi muuttaa kun on ollut niin kauan neljän seinän tai oman pään sisällä vankina jolloin ei välttämättä ole tarinoita joita kertoa ja jää sanattomaksi kun yrittää tutustua jonkun kanssa- ^^^^
juha260 kirjoitti:
Itse ainakin silti huomaan että stressaan vielläkin siitä puhumisesta onneksi se on ainoa ongelma
Yksinäisyyttä taas on vaikeampi muuttaa kun on ollut niin kauan neljän seinän tai oman pään sisällä vankina jolloin ei välttämättä ole tarinoita joita kertoa ja jää sanattomaksi kun yrittää tutustua jonkun kanssaTuohon auttaa se, että menee ulos ja tekee asioita vaikka sitten yksin. Kaikkeen ei tarvita kaveria.
- Yksinäinen(kin)
Hei!
Niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin; tuntuu että puhut minusta minun suullani :O Eli kyllä samanlaisesti tuntevia näköjään on. Olen samaa miettinyt monesti, että missä vika!?? Minun kohdalla yksi syistä on varmaan sijainti pienellä paikkakunnalla, mutta silti ei enää tule niitä vähäisiäkään kylästelypyyntöjä. KAiholla (ja kenties naiivistisesti) katselen joskus Sinkkuelämän-sarjan uusintoja miettien, että voisiko sellaista oikeasti olla olemassa. Kyllä se apeaksi mielen vetää.
Toisaalta luin jostain, että pitäisi nähdä se myös mahdollisuutena mm. uuden oppimiselle tms. Sitä mahdollisuutta toki täytyy pakostakin käyttää, mutta eihän konkreettista sosiaalista kanssakäymistä varmaan ole voittanutta, vai? MInusta olisi hirmu mukava ´´juoruta´´ tyttöjen juttuja toisen samanhenkisen kanssa, tehdä yhteisiä reissuja, kahvistella yms. Vai onko tämä sitä, että sitä ihminen kaipaa mitä ei ole?- take a chance
No oletko koittanut hakea netin kautta seuraa? Kirjoitit jo, että olet kauhean epäileväinen jne, mutta mitään ei saa jos ei yritä. Hae vaikka pelkkää tyttöseuraa mikäli suhtaudut epäilevästi miehiin. Tälläkin palstalla on varmasti paljon yksinäisiä naisia (miehistä puhumattakaan), jotka voisivat olla onnellisia saadessaan susta seuraa oikeaan elämään. Itse olen muuten tavannut useita tyyppejä tämän palstan kautta hyvin tuloksin!
- dffdfddfdffd
Pari ystävää löysin harrastusten kautta. Toiseen tutustuin eräällä kurssilla. Itseasiassa se oli hän, joka alkoi soittelemaan minulle ja pyysi käymään. Ystävyytemme kesti alle vuoden. Lopulta sain pettyä häneen ja ystävyytemme päättyi, mutta hänen kanssaan olin hetken aikaa onnellinen ja se oli hyvää aikaa.
Toiseenkin ystävään tutustuin erään yhteisen kiinnostuksenkohteen yhdistyksen illassa. Ystävyytemme kesti muutaman vuoden, kunnes häneenkin jouduin pettymään pahasti.
Molemmat olivat jonkun aikaa parhaita ystäviäni. Eli ihmisiin voi tutustua kursseilla ja yhdistyksissä, joissa yhteinen kiinnostuksenkohde toimii yhdistävänä tekijänä.
Kyllä ystäviä voi löytää aikuisiälläkin, oma kokemukseni sen todistaa. Mutta se on harvinaista ja aikuisiän ystävyyssuhteet eivät taida olla niin kestäviä kuin nuorempana solmitut. Ainakin itse laitan herkemmin välit poikki huonon käytöksen johdosta kuin jäisin kärsimään huonoa kohtelua ja setvimään kaikenmaailman draamaa toisin kuin nuorempana. - Mökö
Itse olen miettinyt myös paljon yksinäisyyttäni, miksi koen olevani yksinäinen, miten olen itse vaikuttanut tilanteeseen, pitääkö sen aina olla negatiivinen juttu?
Olen lähteny ihan lapsuudesta, olen ainut lapsi, lapsuuteni koti oli alkoholin ja väkivallan värittämä ja loppunuoruuden asuin laitoksessa. Ehkä tämä loi jo "yksinäisen ihmisen" leiman, ainakin hyvässa mielessäni. Minulla on ollut seurustelusuhteita, ja olen saanut pari lastakin....olen niissä ollut tosi hankala, pelännyt hylätyksi tulemista, toisaalta yrittänyt määrätä kaikessa. En ihmettele, että seurustelusuhteeni on mennyt mönkään.
Varsinainen kipupiikki ovatkin ystävät....en koe olevani tärkein ja paras ystävä kenellekään....minua ei ole ikinä pyydetty kummiksi, kaasoksi tai muutenkaan ylistetty hyväksi ystäväksi. Minut kutsutaan mukaan jos muistetaan ja aina ei minun kutsuille tule kuin yksi ihminen. Olen aina haudannut nämä häpeälliset asiat johonkin sydämen sopukoihin, mutta nyt olen alkanut niitä tarkkailemaan. On selkeästi oltava syy, miksi kanssani ei haluta olla niin läheisiä.....olenko liian piikikäs, määräilevä, oikukas, ailahteleva....en muista tarpeeksi sanoa positiivisia asioita toisesta...
Työssäni olen kiinnittänyt viime vuosien aikana huomiota tähän ja koen onnistuneeni. Töissä jaksan olla iloinen, huomaavainen, reipas ja positiivinen. Koen, että asiakkaat ja työkaverit pitävät minusta. Mutta mitä tapahtuu, kun pääsen vapaalle!? Oikea minä pääsee esiin, enkä enää olekaan niin pidetty.
On kuulemma taitolaji olla pidetty ja suosittu ystävien keskellä ja sitä voi kuulemma harjoitella (silti myymättä omaa sieluaan), mutta on se totta vie vaikeeta! Silti toivotan lykkyä pyttyyn meille kaikille, jotka toivovat parannusta sosiaaliseen elämäänsä! Kyllä ihminen tarvitsee muitakin ihmisiä, vaikka yksinäisyydestäkin voi nauttia....asenne ratkaisee joka hetkessä! Hyvää kesää! - kyllästynyt_
Minusta taas tuntuu siltä, että olen liian kiltti. Kun katson ympärilleni näen vain pahuutta. Kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa ja se pilaa monen elämän. Tuntuu, että ihmiset ovat todella suvaitsemattomia.
En pidä Suomea hyvänä asuinmaana. Tietysti täällä ei ole sotia yms, mutta täällä on niin paljon kiusaamista, eristämistä, työttömyyttä, väkivaltaa, tuloeroja ja muuta pahaa. Tietysti jokaisessa maassa on omat epäkohtansa. Olisikin kiva asua ulkomailla niin voisi sitten verrata kokemuksiaan. Mutta tällä menolla en pääse mihinkään, kun rahat eivät riitä. No, meni aiheesta ohi.
Sopisin varmasti johonkin viidakkoon asumaan :)- HuggalaBuggala
Hienoa pohdintaa...
mutta ihan vaan tiedoksi...ei muilla ole sen helpompaa kuin sinullakaan
ja viidakossa ja muissa maissa ihmiset ovat aivan samanlaisia
fysiikan lait pakottavat ihmisen siihen tilaan missä se on...
ja ne haluaa että selviydyt ja lisäännyt...
ja sitten ekolokeroista tulee taistelua...
ota huumorilla ja heitä läppää...
Koita paritella ja juo viiniä kohtuudella
eikä rakkauteen tarvii niin paljon rahaa kuin luulet...siihen tarvitaan paljon enemmän
confidence is not for sale
- 4 + 2
Itselläni syynä oli lähes neuroottinen huomaavaisuus/miellyttämishalu. Mietin jokaista muiden elettä, äänensävyä, tapaa sanoa asioita jne. Jos joku sanoi jotain tympääntyneen kuuloisesti, mielessäni oli heti miljoona asiaa, kuten olenko tylsää seuraa?, onko hänellä ollut rankka päivä?, rasittaako keskustelu liikaa, haluaisiko hän tehdä jotain muuta?, voinko tehdä asialle jotain? jne. Sitten tipuin aina keskustelusta kun huomio oli liikaa ei-kielellisessä kommunikoinnissa.
Nykyään olen erilainen. En voi sanoa, että vähemmän muita ajatteleva, mutta olen oppinut "tunnistamaan" todellisen tarpeen "huolestua" ihan tavallisesta tarkoituksettomasta huokauksesta. Ja tietysti oppinut myös kysymään asioista ihmisiltä suoraan, en vain eleitä tulkiten :) - classAweirdo
Mussa on kolme samaa asiaa kuin aloittajassa:
1. Hyvät suhteet sukulaisiin jotka ovat kuvailleet sosiaalisia taitojani hyviksi
2. Yksipuoliset kaverisuhteet, joissa toinen osapuoli lopetti yhteydenpidon ja "ystävyyssuhde" pysyi kasassa niin kauan kuin minä jaksoin ottaa yhteyttä
3. Erikoiset mielenkiinnonkohteet, vaikea aloittaa keskustelua "tavisten" kanssa
Lisäksi mun on vaikea tutustua naisiin, vaikka itse olen nainen. Miehiin tutustuu helpommin ja he ovat aktiivisia yhteydenotoissa. Vielä bonuksena se etten juo alkoholia tai viihdy sosiaalisissa pippaloissa.Kolmonen on hyvä piirre ihmisessä, erikoisuus on monesti hyvästä - ei välttämättä aina. Mutta se ettet juo alkoholia on pahasta, koska sen avulla on helpompi rentoutua ja tutustua, toisaalta liika juominen voi vaikeuttaakin elämää.
Olit oikeassa miehiin tutustuu helpommin, itsekin olen mies ja vastasin ensimmäisenä viestiisi.
- en ole se oikea...
Minä olen saanut ystäviä siten että muut ovat valinneet minut seurakseni. Itse en oikein osaa valita, kynnys ehdottaa jotakin on korkealla.
Kun olen seurannut miten muut toivovat on keino ollut se että he tervehtivät ja kysyvät "mitä kuuluu, miten menee?". Sen jälkeen ovat ehdottaneet jotakin tekemistä, jopa kutsuneet kotiinsa. Toisaalta näille joille tutustuminen on helppoa ei ehkä jää pysyväksi kaveriksi jos he löytävät jonkun jännittävämmän tyypin seuraa.
Ehdottamalla tekemistä ystävystyy paremmin kuin pelkällä läsnäololla, eikä kielteiseen vastaukseen saa jumittua. Kaikkien kaveri ei voi olla, pitää vain etsiä niitä oikeita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.34888201 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12571Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill692348- 1791955
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161542Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91391- 1121337
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181841328RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j601310Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j421227