Hain joku aika sitten apua vaikeaan elämäntilanteeseen, koska minä tiesin että kyseinen elämäntilanne kävisi muuten liian raskaaksi minun psyykkelleni jos minä yksin sen tekisin. Olin juuri tullut ymmärtäneeksi että ympäristöni oli aikaisemman huonovointisuuteni takana ja tiesin että jos pääsisin pois niin voisin aloittaa paremman elämän. Voimani olivat kuitenkin rajalliset. Olin yhteydessä lääkäriin, psykologiin nuorten hyvinvointiasemalla sekä sosiaaliohjaajaan.
Olin toivonut ymmärrystä kriittiselle elämäntilanteelle sekä läsnäolevaa - ehkä jopa konkreettistakin apua - itselleni. En ollut koskaan aikaisemmin luottanut muihin, mutta nyt päätin tehdä niin koska tarvitsin sitä. Keskustelin useaan otteeseen heidän kanssaan, mutta kukaan ei tuntunut ymmärtävän että minä halusin akuuttia apua. Minua autettiin kyllä paperityössä, mutta sen minä olisin taatusti voinut älytä itsekin. Tuntui että kävin vain toimistoissa tapaamassa työntekijöitä, mutta en inhimillisiä ihmisiä. Kysyin jopa psykologilta että voiko joku toinen auttaa minua siellä, mutta hän vain sanoi ei. Lopulta minä tunsin jääneeni yksin.
Kriittinen elämäntilanne tuli ja minä muserruin paineen alle niinkuin olin ennustanutkin. Menin shokkiin. Siitä on kulunut useita kuukausia, mutta en vieläkään osaa selittää tapahtunutta itselleni. Olen ollut ahdistunut ja masentunut sekä vältellyt koko tapahtumat ajattelua. Trauma todennäköisesti. Kävin vielä jälkeenpäin kahdella muulla lääkärillä saadakseni ehkä rauhoittavaa(en ole koskaan aikaisemmin käyttänyt, mutta tiesin tarvitsevani jotta olo ei pahene), mutta kumpikaan ei luonnollisestikaan ymmärtänyt minua jälleen - kumpikin vain sanoi että kyseessä on elämänmuutokseen liittyvä perusstressi eikä mitään "pahaa" vaikka olen aikaisemmin elämässäni kokenut trauman(en tosin maininnut toiselle), joten tiedän mistä puhun. Olin myös yhteydessä kerran s-postilla siihen psykologiin, jonka kanssa olin tekemisissä ennen tätä ja hänkin sanoi tasan samaa kuin lääkärit(vaikka hänelle minä jopa kerroin kärsineeni ptsd:stä aikaisemmin). Fakta on että kyseinen psykologi ei alunperinkään sopinut minulle, mutta en päässyt muulle.
Miten minun kannattaisi käsitellä asia itseni kanssa? Millä sanoilla selitän itselleni tapahtuneen ja pääsen siitä yli. Olin juuri oppinut luottamaan muihin.
En kokenut saaneeni apua...
5
102
Vastaukset
- Järjen hiven
Keskity olennaiseen eli siihen terveeseen puoleen. Kasvata ja kehitä sitä ja jätä taakse kaikki tuollainen turha potaskan jauhanta. Oman navan ympärillä ei kannata pyöriä liikaa, se sairastuttaa, kasvata elämänpiiriäsi ja opi huomaamaan, että antamalla saa.
- SairasTerve
Minä en sanonut että olen terve? nimimerkkini tarkoitti sitä että muut ovat kuitanneet minut terveeksi. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä että oman navan ympärillä pyöriminen on epätervettä, mutta olen myös sitä mieltä että jos minulla on jotain mieltä painavaa niin minun pitää käsitellä ne. Muuten menneisyys aina hyppii silmille. Ja tunteisiin ei kannata suhtautua kuin ne olisivat potaskaa...
SairasTerve kirjoitti:
Minä en sanonut että olen terve? nimimerkkini tarkoitti sitä että muut ovat kuitanneet minut terveeksi. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä että oman navan ympärillä pyöriminen on epätervettä, mutta olen myös sitä mieltä että jos minulla on jotain mieltä painavaa niin minun pitää käsitellä ne. Muuten menneisyys aina hyppii silmille. Ja tunteisiin ei kannata suhtautua kuin ne olisivat potaskaa...
Turhiin tunteisiin ei kannata takertua vaan niihin hyviin
Hei
Itse olen käynyt työpaikan kautta Psykologilla eikä se auttanut oikeastaan yhtään siihen tunteeseen etten osaa keskustella ja siihen luottamukseen. Pari kertaa siellä kävin ja psykologi sanoi etten tarvitse tätä enään ja ne käynnit loppuivat ja sen jälkeen olen itse yrittänyt saada henkisen psyykkisen kuntoon ja jotenkuten siinä onnistunutkin mutta yksinäinen kun on niin se keskustelutaidon saaminen onkin vähän eri juttu
Voisitko yrittää kertoa mitä on tapahtunut elämäntilanteesi suhteen joka tämän aloitti?- toivottavasti apua
En ole psykologi, mutta kyllä traumoihin pitää suhtautua eri tavalla kuin nuo ammatilaiset ovat sinua kohdelleet. Eihän siitä mitään tule, jos henkilökemiat eivät synkkaa. Puhuit että sinulla on olliut jonkinlainen shokkitilanne. Kun jokin tunne, elämys tai kokemus ylittää psyyken kestokyvyn ihminen menee shokkiin tai spykoosiin. Se on mielen puollustuskeino kun läikkyy yli.
Hyvä olisi jos sinulla olisi lähipiirissä hyvä luotettava henkilö, joka kanssa jutella ja käydä läpi noita vaikeita asioita ja traumaa. Kun asiaa puhuu ja käy läpi puhumalla niin järki alkaa voittaa tunnetodellisuuden että nyt voi hallita tilannetta ja asia ei voi enää vahingoittaa sinua.
Sinun pitäisi saada käydä muistoja ja painajaistasi perusteellisesti läpi. jokin pinnallinen jutuselu kerran pari ei auta.
Onko liian kauheaa kirjoittaa yksin asiasta vaikka tänne. Iltasella ja nukkumaan mennessä ei kannata kauheita asioita miettiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikaela Nylander: Jos pakkoruotsi poistetaan, niin ruotsin kielen asema romahtaa
(Nylander on vanha RKP:nen) Mutta niin heikossa vedossa muumiruotsi siis on Suomessa, että vain tekohengityksellä se pys652572Nainen aion pilata elämäsi täysin, opetus sulle, että pelasit väärän ihmisen sydämellä.
Empatiani sua kohtaan katosi siinä kohtaan, kun teit tietoisen valinnan leikkiä mun sydämellä. Luulet olevas joku älykäs2411585- 941380
6 vkoa kulunut ilman sua
…ihme että olen vielä hengissä. 😔 Kyynelillä pessyt lattioita. Rakastan ja odotan sua ikuisesti❤️Projekti jäi kesken jo8901- 65882
Jotenkin se harmittaa
Etten voinut antaa itselleni mahdollisuutta tutustua. Tulit vain liian lähelle ja syvälle kemia oli alusta alkaen liian46700Olen yrittänyt tavoittaa sinut kolmesti
Elämän aikana. Kahdesti hakenut numeroa ja lähettänyt jollekkin nimisellesi viestin. Kerran aivan summassa keksimääni os2652Haluan kysyä vain yhden asian
Miksi et koskaan halunnut kohdata minua kasvotusten silloin, kun molemmilla oli tunteita? Kaiken muun olen jo hyväksymäs39579- 73562
- 22512