De svenskspråkiga finnarnas lobbyverksamhet

Oikein kirjoitat! Nyt saa ruotsinkielisten lobbaamiset olla lobattu tässä pakkoruotsiasiassa.

Kyllä asiat täytyy järjellä hoitaa. Muuten tapahtuu ojaanajo.

Det finns inte heller så mycket stöd, annat än finansiellt, att hämta från "moderlandet", som kulturellt inte längre är särskilt framstående. Skolsystemet i Sverige har havererat svårt och några kulturella prestationer att tala om förekommer ej längre. Landets befolkning består mest av djupt amerikaniserade individer och fotbollshuliganer. Någon vändning där är inte heller att vänta.

Suomalainen, suomenkielinen, yhteiskunta on tätänykyä selvästikin kehittyneenpi kulttuurillisesti. Ruotsinkielisestä en tiedä.

I minst 170 år har den nu pågått. Försöket att helt förbjuda finskan 1850 var ett mycket fult försök av i denna lobbyverksamhet. Dagens tämligen genomskinliga finansiering av allehanda medier i detta arbete, mot folkets vilja, undgår inte heller någon som i någon mån kan tolka skeenden. Lobbyn engagerar till och med svenska medier för vinklade reportage i denna propagandaverksamhet.

Jag kan gissa vad J. V. Snelman hade sagt om er: "Dessa människor är inte i sina sinnens fulla bruk och agerar mot sina egna långsiktiga intressen".

Vad vill ni lobbymänniskor egentligen åstadkomma? Skapa en konflikt och stor skada i landet som helhet?

Min rekommendaton är att ni lutar er tillbaka nu och låter sakerna ha sin gilla gång. Klart är att den tvångsmässiga svenskan skall bort. Att bedriva en mycket kostsam lobbyverksamhet mot detta oundvikliga är bara till skada för alla parter.

Vad är en "svenskspråkig finne?" det betyder "ruotsinkielinen suomenkielinen" - skall ni tvinga oss att förneka vår egen identitet. Det är rasism i högsta grad!

finne ei todellakaan tarkoita "suomenkielinen" vaikka kuinka yrität niin väittää. Finne tarkoittaa "finne" ja on aina ollut haukkumasana suomalaiselle. Suomalaiset eivät ole tyhmiä, me todellakin ymmärrämme tämän, me osaamme myös lukea suomenruotsalaista ja ruotsalaista mediaa erinomaisesti. Suomenkielinen = finskspråkig.

Begreppet uppfanns för bara ca hundra år sedan, sannolikt av rikssvenskar och av politiska skäl. Det fanns en bitterhet i Sverige över att den svenskspråkiga eliten omkring 1870 började frivilligt byta sitt språk till finska. Till och med de diplomatiska förbindelserna mellan länderna var i fara.

Jörn Donner intervjuades häromveckan hr i Sverige på SVT. Den första frågan löd: "Jörn, du som är finlandssvensk....". Jörn avbröt: "Jag är inte finlandssvensk"

Tystnad........

"Vad är du då?"

"Jag är en svenskspråkig finne."

Ja. Sanningen är den att svenskar är endast de som bor och är medborgare i Sverige. Det kan då rimligen inte bo några svenskar i Finland, som inte antingen varit födda i Sverige eller bott i Sverige och skaffat sig ett svenskt medborgarskap och därefter flyttat tillbaka.

Begreppet "finlandssvenskar" är ett helt konstlat begrepp.

Aikanaan Pasi Saukkonen analysoi Magman toimeksiannosta tätä suomalaista kielidebattia. Hänen sanoi avoimesti sen, mitä pitikin: monet ruotsinkieliset ajattelevat että, jos joku vastustaa jotain kielipoliittista järjestelyä, niin se samalla tarkoittaa negatiivisuutta ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisuutta kohtaan, mutta tämä ei pidä paikkaansa.

Pakon kriitikot Saukkonen jakoi uusfennomaaneihin ja pragmaatikkoihin. Hänen mukaansa uusfennomaanit sitovat kielen ja kansakunnan yhteen sekä lähtevät historian tulkinnoissaan Ruotsin vallan ajan "vääryyksistä". Pragmaatikot taas esimerkiksi katsovat, että ruotsin kielen opetus vie aikaa muilta kieliltä (ja ruotsin opetus onnistuu huonosti, koska kielellä ei ole käyttöä; ja ruotsi on monelle kielellisesti hitaalle oppijalla tai maahanmuuttajalle melkoinen riesa ja muun oppimisen hidaste sekä virkauran este jne.).

Uusfennomania on mielestäni oleellinen osa kielidebattia juuri siksi, että ruotsinkielisellä puolella ohitetaan pragmaattiset argumentit. Pakollisen ruotsin ystävät katsovat, ettei mikään pragmaattinen argumentti voi ohittaa ruotsin ikiaikaista asemaa Suomi-Finlandissa. Ilman ruotsia maa ei olisi enää entisensä, kansakunnan sivistys olisi tuhottu.

Tämän vuoksi jokainen kohtaaminen pakollisen ruotsin kannattajan kanssa kuorii pragmaatikosta esiin sen uusfennomaanin, sillä pakollisen ruotsin kannattajat puhuvat vain "historiallisista ja kulttuurisista syistä" - heillä ei oikeastaan ole pragmaattisia argumentteja, ellei sellaisiksi lueta ivallisia heittoja tyyliin
- "kateelliset suomalaiset taas..."
- "haluatteko olla baltteja tai venäläisiä"
- "ovatko suomenkieliset lapset tyhmempiä kuin suomenruotsalaiset, kun eivät opi kolmea vierasta kieltä",
- "ymmärtämättömät vanhemmat istuttavat lapsiinsa ruotsivastaisuuden ja yrittävät kieltää näiltä osallisuuden Nordeniin ja pohjoimaiseen kulttuuriperintöön"
- "ruotsia luetaan niin vähän, ettei kellään pitäisi olla valittamista, sitä paitsi ruotsi on helppoa"...

Aito keskustelu on häivytetty ja folktinget-verkosto vyöryy koko painollaan toimien jossain hämärän rajamailla mutta äärimmäisen tehokkaasti.

Oma ajatukseni on ollut, että jos riittävän sitkeästi ja viileästi toistaa pragmaattisia argumentteja, ne on viimein kuultava. En näe tälle vieläkään vaihtoehtoja, vaikka näen yhä kipeämmin sen, miten pakollisen ruotsin ystävät haluavat ohittaa nämä argumentit sivuseikkoina ja painottaa sitä, että pakollisuuden vastustajat ovat maata tärveleviä populisteja, jotka eivät haluaisi opiskella mitään kieliä. Saukkonen debattianalyysissään kuitenkin jo kehoitti pakollisen ruotsin kannattajia hyväksymään sen, että pragmaattisiin argumentteihin on pystyttävä vastaamaan asiallisesti.