1-vuotias ongelmakoira?

neuvoton

Meillä on lapsiperheessä n. vuoden ikäinen suomenlapinkoirauros, jonka kanssa on, valitettavasti, monenmoista ongelmaa. Koira ei ole ensimmäinen koiramme, kokemusta on useasta (tämänkin rotuisista) ja niiden kanssa on hyvin pärjätty. Tämän kanssa vaan ei...
Kenties jonkun kouluttajan pakeilla käynti on aiheellista, mutta ennen kuin sellainen järjestyy, kuulisin mielelläni neuvoja vaikka tätä kautta. Tilannetta pahentaa se, ettemme oiken osaa edes tulkita koira luonteenlaatua. Moni asia viittaisi yksinkertaisesti dominanssihäiriöön, mutta toisaalta kaikki ei täsmää... Koira on fyysisesti terve, se on tutkittu.

Tässä ongelmalistaa:

Koira haukkuu. Tapahtui melkein mitä tahansa, se haukkuu. Se haukkuu innostuessaan, kuullessaan ääniä, ollessaan janoinen/nälkäinen , turhautunut, tylsistynyt - mitä vaan. Ollaan systemaattisesti ignoroitu haukkuminen, mutta se haukkuu näköjään joko ihan haukkumisen ilosta ja / tai siksi, ettei vaan osaa lopettaa haukkumista. Ei koskaan anneta koiran pomottaa, eli ruokaa tai juomaa ei haukkumalla tule. Siltikin se haukkuu. Jopa ultraäänipantaa kokeiltiin, melkoisen laihoin tuloksin. Korvat särkyy täällä sisällä koiraa kuunnellessa. Toisaalta koira haukkuu sisällä siksikin, että haluaisi ulos, viihtyy huomattavasti paremmin ulkona. Mutta eihän sitä voi ulkona pitää, kun se haukkuu käytännössä koko ajan.

Koira tuhoaa paikkoja. Lasten huoneista se hakee leluja, eteisestä kenkiä, varastaa pöydiltä tavaraa. Vaikka olemme kotona, se tekee tätä. Joka kerta asiaan puututaan, joka kerta kielletään, koira periaatteessa osaa "irti"-käskyn, mutta tottelee vähän miten huvittaa. Välillä yritettiin palkata tavaran luovutuksesta, se vaan pahensi tilannetta ja jatkuvasti sitten tuotiin jotain tavaraa. Välillä on yksinkertaisesti toruttu asiasta ja vähän kehuttu, kun luovuttaa tavaran, mutta tämäkin on ilmeisesti koiran mielestä kiitollinen kuvio, koska homma vaan jatkuu. Jos emme ole asiaa näkemässä, se toki pureskelee aarteensa pilalle. Ja leluja ja luitahan sillä olisi yllinkyllin itselläänkin.

Koira on purrut rikki myös sohvia ja sohvatyynyjä. Tämä mielestämme liittyy sukukypsyyteen jotenkin, innoissaan se puree sohvatyynyjen kulmia puuhaillessaan niiden tyynyjen kanssa. Kielto auttaa, jos on paikalla, mutta jos ei ole, tuho on äkkiä jo tapahtunut.

Silloin tällöin muutoin sisäsiisti koira tekee tarpeensa vaikkapa sohvalle (!) Emme ole osanneet yhdistää tätä käytöstä erityisesti mihinkään. Koira ei ole joutunut olemaan juurikaan yksin, pisimmillään n. 4h kerrallaan. Ihan kauhistaa aika, jolloin olisi itsekseen työpäivän ajan. Eihän talosta ole silloin mitään jäljellä?!

Koira kärsii myös jossain määrin eroahdistuksesta, vinkuu ja ulvoo perään aina kun poistumme, vaikka erossa olemisen harjoittelu on aikanaan ihan oikeaoppisesti aloitettu pikku hiljaa aikaa pidentämällä ja koira siis ei ole paljon yksin. Jos koira joutuu yli pari tuntia olemaan yksin, on se tehnyt usein tuhojaan ja joskus vaikkapa tarpeensa sisälle. Ollaan tehty monenmoista, rajattu oleskelutiloja ym. ilman suurempaa vaikutusta.

JATKUU...

82

8343

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • neuvoton

      ... JATKUU

      Koira on muutenkin perin levoton ja jotenkin "heikkohermoinen". Se menee tolaltaan lasten normaalista juoksentelusta ja leikin äänistä. Jos lapset hyppivät trampoliinilla, koira sekoaa: Haukkuu ja hyppii kuin hullu ja on kaikinpuolin hysteerinen. Koira sekoaa (paras termi tätä kuvaamaan, menee tolaltaan niin, ettei siihen tahdo saada kontaktia) myös mm. autoista, polkupyöristä, mopoista. Tämän takia koiraa ei uskalla pitää vapaana, sehän tapattaa itsensä jonkun auton alle.

      Koira karkailee systemaattisesti. Se kyttää ovella ja vilahtaa vaikkapa lapsen jalkojen välistä. Vaikka se osaa tänne-käskyn, se ei karkuun päästyään missään nimessä enää tottele. Ei se kauas lähde, mutta kiertelee lähistöllä missä huvittaa ja antaa kiinni sitten, kun huvittaa. Todella raivostuttavaa. Ollaan yritetty vahvistaa luoksetuloa ihan normiharjoituksilla ja harjoitellessa se sujuu mainiosti. Koira on muutenkin älykkään ja nopeasti oppivan oloinen; Jo muutaman kuukauden iässä osasi perustotteleveisuusjutut paikallaoloineen täysin moitteettomasti ja oppii tempun kuin tempun nopeasti. Mutta käytännössä unohtaa kaiken, kun sille päälle sattuu...

      Koira puree edelleen. Se tarttuu halutessaan "pentumaisesti" vaikkapa ranteeseen kiinni ja isokokoinen kun on, tuo jo todella sattuu. Käskystä ei irrota, vaan olemme päätyneet kääntämään koiran kyljelleen ja rauhoittamaan siinä, Rauhoittuu kyllä, kun jaksaa pitää sitä aloillaan pitemmän aikaa (10min), mutta eipä käytös tuosta muutu, sama on edessä joka kerta. Jossakin vaiheessa kokeiltiin puremiseen myös mm. vesisuihketta. Ei toiminut yhtään, koira meni vaan ylikierroksille ja homma paheni.

      Etenkin lapsia koira myös uhkailee murisemalla ja jopa näykkimällä. Lapset eivät voi siltä ottaa tavaroita, eikä lapsia ja koiraa uskalla oikein pitää keskenään. Ollaan aina puututtu tilanteisiin, joissa koira "pomottaa" lasta. Ollaan valvottu tilannetta ja lapsi on valvonnan alla sitten ottanut esineen koiralta. Jos koira on murissut, on kielletty ja tarvittaessa taas rauhoitettu kyljellään. On myös myöhemin palautettu esine koiralle, ettei se turhaan kokisi puolustustarvetta. Millään ei erityisempää vaikutusta.

      Koira ei ole koskaan saanut mennä esim. sänkyyn, mutta menee sinne kuitenkin aina, kun emme ole katsomassa. Se tietää varsin hyvin asian olevan kiellettyä ja hyppää alas jo ennen kuin pääsemme huoneeseen. Sängystä se varastaa tavaraa yöpöydiltä, kirjoja sun muuta. Mikään ei ole siltä turvassa. Jos koira pääsee vaikkapa vessaan, se repii wc-paperirullat silpuksi, syö saippuan ja mitä nyt keksii. Kaikki huoneet pitäisi pitää koko ajan kiinni.

      Koira nukkuu yönsä usein makuuhuoneessa, miehen sängyn puolella. Se myös vartioi vaikkapa miehen vaatteita ja murisee, jos joku lähestyy sitä tuolloin. Selkeästi siis mies on tässä perheessä koiran mielestä lauman johtaja, mutta veikkaisinpa, että koira itse seuraava. Minuun se suhtautuu vaihtelevasti ja saattaa murista myös minulle em. tilanteissa, vaikka en asiasta koskaan hätkähdä, vaan yritän osoittaa koiralle paikan. Ollaan laitettu koira pois makuuhuoneesta ja sinällään se nukkuu nykyään yön kohtuu rauhassa käytävälläkin. Mutta jos se syystä tai toisesta herää, voi se yölläkin tehdä tuhojaan.

      Toistaiseksi koira on ihan ystävällinen muille koirille, jopa muille uroskoirille. Se on koirapuistoissa ym. vähän pelokas ja taipuvainen alistettuna puolustautumaan puremalla, mutta ei itse aloita tappeluita. Se on varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, menee aikaa, että uskaltaa tulla luokse. Muutoin on perusystävällinen sitten, kunhan ensin tutustuu.

      Koira saa normaalisti liikuntaa, vapaanaoloakin. Aktivoidaan koiraa piilottamalla herkkupaloja ja antamalla sen ratkaista muita ongelmia. Tämä käytös ei varsinaisesti korreloi aktiviteetin määrän kanssa. Toki yli 10km lenkin ja juoksentelun jälkeen koira on hetken rauhallisempi, muttei meillä toki ole joka tilanteessa tällaiseen mahdollisuutta. Stressitaso tai mikälie aktiivisuustaso palautuu korkeaksi heti, kun koira on hetken levähtänyt... Pikkuisen tässä alkaa epätoivo hiipiä. Voisiko olla, ettei tämä yksilö vaan sopeudu lapsiperheen "kotikoiraksi"?

      • koulutusta.......

        Kuulostaa, että teidän olosuhteissanne ei sovellu lapsiperheen kotikoiraksi. Luovuta, hyvä ihminen. Ei koiraa ole luotu kiusaksi. Anna pois, ota parempi tilalle. Niitä on. Osaa antaa itsellesi anteeksi. Kaikille parempi. Teit vain oikean päätöksen.

        Itsellänikin on koira. Koiramme myös haukkuu. Joka kerta kun minä tai puolisoni tulee kotiin, livahtaa pari haukahdusta, murinan kera, myös yöllä, ja olemme vuorotyössä. Onneksi tässä kerrostalossa on suvaitsevainen porukka!!! Tästä meidän koirasta oli varoitus, EI LAPSIPERHEESEEN. No, meillä on juuri esikouluaan aloittava lapsi. Koira on ollut meillä nyt kaksi vuotta, ja se on kolmevuotias.

        Koira on niin vahva, ja iso, ettei sen lenkittelyn tarvetta kukaan ihminen pystyisi tyydyttämään, siksipä ajamme mökille kymmenen minutin matkan joka päivä. Ja siellä koira saa vapaana juosta niin että lepikko paukkuu. Ja se juoksee kanssa. Ihan yksin, täysin juoksemisen riemusta, tai sitten kissamme kanssa, toinen toistaan "pöllyttäen" (koira on niin ovela, että se tajuaa, että kissa kyllästyisi jo kohta jos sitä vain takaa-ajettaisiin, niin koira juoksee tosi sujuvasti myös edellä, kun kissa "pöllyttää" sitä. Ja lapsi siellä jossain välissä, edestakaisin.) Samalla kissa saa sitten ruokansa, kasvimaa vetensä, jne... ja illalla lähdemme kotiin.

        Koira on osoittautunut erittäin viisaaksi eläimeksi. Alkuun kun se tuli meille, se ei ollut sisäsiisti, ja oli todella pelokas, tarjosi hampaita joka asiaan. Juoksi eri suuntaan kun nimeltä kutsuttiin, ja vahtasi autoja?!? Koira oli hylätty vaikeana eläimenä siis koiran ollessa vajaan vuoden ikäinen.

        Alkuun siis koira otettiin napakasti haltuun, hampaiden tarjoamista asiaan kun asiaan ei voi hyksyä lainkaan, ja oli osoitettava olevansa vahvempi ja vihaisempi kuin koira, jotta koira ymmärsi, voivansa olla turvassa, ilman että hoitaa koko ajan puolustustaan. Ihminen puolustaa, ei koira.

        Sisäsiistiydyttiin kohtuullisessa kolmen viikon ajassa, hampaiden tarjoamisesta päästiin eroon suunnilleen samassa ajassa. (lapseen ei koskaan kohdistanut hampaiden tarjomista, ei edes alkuun) Huomattiin ettei koira osannut kulkea mm portaita, ( silloin emme vielä asuneet kerrostalossa) eikä ollut koskaan uinut järvessä. Portaat opittiin puolentoista viikon päästä kertarysäyksellä, ja seuraavan päivän vain juoksenteli portaita onnesta pulleena. Järvi meni vähän samallalailla. Ensimäinen kerta pakoitettiin ja asia aukeni rytinällä. Elämä helpottui, ja siihen tuli nautintoja. Luottamus puolin ja toisin syveni. Ihme juttu, mutta koira ei ole tuhonnut mitään meillä ollessaan, (kyllä edellinen tuhosi, vaikka mitä) Koiran suhtautuminen lapseen (villiin lapseen) on ollut äärimäisen kärsivällistä. Todella hyväpäinen otus.Vaikka mukula takoisi jollain, tai tönii ja sörkkii, ei koira ole millänskään, nuolaiseen vaan. Saattaa nuolla niin rivakasti että lapsi joutuu perääntymään. Ruuan suhteen, ei uhmaa lainkaan, jos kerron esim, lattialle jätettävästä ruokalautasesta, että se on minun, niin ei koske. Eikä enää kiinnitä siihen huomiota. Jos koiralle antaa ruuan jämät, ja siihen on unohtunut haarukka, ei koske, koska kokee ettei se voi olla hänelle. Hän ei haarukalla syö. Syö vasta kun haarukka on poistettu. Koiralta saa ottaa ruuan suusta. Tällä koiralla on myös hassu ominaisuus jota en tiennyt koirilla olevan, jos normaalin nappula-annoksen jälkeen intoudun esim poistamaan jääkaapista vanhoja ruokia, koiran herkkuja, niin tämä sankaripa kipaisee nurkan taakse ja oksentaa itsensä tyhjäksi, imaisee herkut ensin, ja sitten nappulat uudestaan jos mahtuu. Pakkaus järjestys kunniaan! Mihinkään ruokaan, joka on lapsen, koira ei ole huomaavinakaan. Ei edes nakkia jota heilutetaan nenän edessä. Sillä nelivuotias lapsi kyllä teki tahattomasti niin.

      • xyz-metodit

        Aloitusviestin viimeinen lause on vastaus jonka jo tiesitkin. Ihan kiva että saat runsaasti palautetta ja vihjeitä, mutta äitinä olet primääristi vastuussa lastesi hengestä, terveydestä ja turvallisuudesta. Toissijaisesti olet vastuussa odotettua hankalammasta nuoresta koirasta.

        En ole ihan nuori enkä ihan vihreä itse joten toivon että otatte ystävällisen neuvon onkeenne. Myykää tai antakaa koira jollekin poromiehelle tai erämiehelle pohjoiseen niin pian kuin mahdollista. Tilanteenne on sen sortin aikapommi, että jos vielä haluatte kokeilla koulutusmetodit x, y ja z koiran kunnostamiseksi, lopulta tulee äkkilähtö jonkun perheenjäsenen kanssa sairaalaan ja/tai koiraa viemään lopetukseen.
        Nyt ei ole aikaa eikä halua pidempään juttuun, hyvät yöt!

    • KA.ta.ri.na

      Kyllä aloittajan tekstiä lukiessa tuli ajatuksia dominanssista. Olette saaneet yksilön, jolla on sellaiseen voimakas taipumus, ettekä ole sitä kyenneet "suitsimaan" . Koira tekee mitä huvittaa, rajojen laitto ei ole onnistunut. Ns. luonteikas tapaus.
      Mistään häiriöstä ei toki ole kysymys, ja tilanne on korjattavissa niin, että omistajat opettelevat dominanssia, koiran hallintaa.
      Parhaiten saa tuloksia pevi-tyylin koulutuksella, joka keskittyy omistajan ja koiran suhteen korjaamiseen. Tilanne muuttuu nopeasti, ja pian teillä on sellainen koira, kun toivoittekin.
      www.Koiraneuvola.fi

    • pr_

      En ihan näe että mikä saa epäilemään mitään dominanssiin liittyvää. Resurssiaggrekaan ei muiden ongelmien valossa viittaa välttämättä mihinkään sellaiseen.

      Jokainen ongelma jota kuvailet kuulostaa ylienergisen koiran pakonomaiselta yritykseltä purkaa energiaansa. Hyperaktiivinen koira myös ylläpitää itsellään jatkuvaa stressitilaa, ja noidankehä on valmis.
      Varmistaisin siis vielä että paljonko tarkalleen on "normaalisti" liikuntaa, ja miten paljon muuta aktiviteettia koiralle järjestetään? Kuulostaa siltä, että ihan tavallinen, positiivisessa hengessä tapahtuva tottelevaisuuskoulutus tulisi todella tarpeeseen muun aivojumpan ohella.

      Oletteko missään vaiheessa opettaneet erikseen koiraa rauhoittumaan?

      Yllä suositellaan PEVIä, minä puolestani suosittelisin välttämään ko. koulukunnan edustajia. Sen perusteella mitä kerrot, olisi hyvä idea etsiä kouluttaja joka ei ole ainoastaan ongelmakoirakokenut vaan myös koulutukseltaan oikeasti pätevä. Nimittäin jos koira saa hyvän määrän liikuntaa ja aivojumppaa ja muut peruspuitteet ovat kunnossa, niin pakostakin tulee kuvaamistasi ongelmista mieleen se pieni mahdollisuus neurologiseen tai muuhun lääketieteelliseen syyhyn koiran käytöksen taustalla.
      En siis sano että näin välttämättä tai edes todennäköisesti on, mutta olisi ihan ensiarvoisen tärkeää että joku asiantunteva henkilö varmistaisi ongelman laadun.

      Et kertonut ihan hirveästi – eikä tekstin välityksellä nyt kovin hyvää käsitystä muutenkaan asiasta saa – siitä miten olette yrittäneet puuttua ongelmiin ja kouluttaa koiraa. Esimerkiksi se että pistetään väkisin koira kyljelleen "rauhoittumaan" ihan mistä syystä vaan (erityisesti "aggressiviisista" eleistä) on omiaan lietsomaan entisestään koiran epäluuloa ja tarvetta vartioida niitä tavaroita.

      Noin muutenkin kun puhutaan koiran suhtautumisesta kehen vain perheenjäseneen, niin syyt siihen löytyvät yleensä välittömästi näiden henkilöiden omasta käytöksestä. Kouluttajasta olisi tässäkin mielessä hyötyä, ulkopuolisena tarkkailijana ja neuvojana.

      • canis.familiaris

        Juu, samalla linjalla. Yksi yhteinen piirre noista esimerkeistä löytyy noin pikaisesti luettuna.....Kaikki huomio viittaa monipuolisesti/voimakkaasti johonkin ympäristön aktiviteetti lähteisiin. Jos olisi neurologista, niin todennäköisesti sen huomio kohdentuisi suppeammin...kokeilemalla/haarukoimalla selviää....Kiinnittäisin myös huomion siihen, että voiko koira olla liian rasittunut/väsynyt ympäristöstään, -eli onko saanut nukuttua/levättyä rauhassa....käytös voisi siis soveltua yliväsyneeseen koiraan....

        Keskittyisin aluksi myös pelkkään liikuntaan ja ravintoon. Liikunta pitäisi olla säännöllistä, sekä riittävän pitkäkestoista. Ravinnon sisältö pitäisi olla suhteessa sen kulutuksen suhteen....Paljon on vaihtoehtoja.

    • tutki ennenku hutkit

      Itesellä hyvin samantapainen ongelma, johon tulin palstalta katselemaan neuvoa. Luin aloittajan kirjoituksen ja paljon samaa meilläkin. Ollaan kyllä edistytty, kun löytyi koirille tarkoitettu uimaranta. Näköjään rauhallinen ja reilu, mutta päättäväinen asenne auttaa, mutta lisäksi paljon tekemistä. Ehdottomasti työläin koira, jota olen ikinä kouluttanut, mutta se on terve, niin tietenkin teemme kaikkemme, jotta saamme siitä normaalisti käyttäytyvän perhekoiran.

      Pevi-koulutus on lähinnä koiran alistamista ja pelottelua, siihen ei kannata lähteä.
      Kiitos nimimerkille pr_, joka on samoilla linjoilla kuin me oman ongelmanuoremme kanssa.
      Itsekin mietin aloitajan kirjoitusta lukiessani, että vaikka hän kertoo, että koira on todettu terveeksi, niin voisiko taustalla kuitenkin olla jotain, joko neurologista tai sitten vaikka kilpirauhasen liikatoimintaa?

    • canis.familiaris

      "Oletteko missään vaiheessa opettaneet erikseen koiraa rauhoittumaan?"...tämä on muuten aika yllättävän vaikea homma ja johon liian vähän kiinnitetään huomiota tapakasvatuksen aikaan pentuna....tai ylipäätään lepoon.

    • neuvoton

      Kiitos paljon vastauksista :)

      Koiran ongelma todellakin vaikuttaa olevan se, ettei se osaa rauhoittua. On lukuisia tilanteita, etenkin hihnassa, joissa koira kertakaikkiaan menee pois tolaltaan. Alkuun kokeiltiin yksinkertaisesti käskyttää istumaan, mutta koira on niin poissa tolaltaan, ettei kerta kaikkiaan voi pysyä paikallaan, vaan vinkuu, läähättää, vilkuilee joka suuntaan, haukkuu... Ollaan sitten rauhoitettu koiraa systemaattisesti silittelemällä pitkin vedoin ja puhumalla rauhallisesti. Kotona ollessa on tehty samaa niin, että koira vaikkapa makoilee sylissä ja sitä silitellään hitaasti ja rauhassa. Koira kyllä rauhoittuu näin, joskin se ottaa aikaa. Ja valitettavasti aina ja joka hetkessä meillä ei aikaa tähän ole. Itse se ei (toistaiseksi) ole rauhoittumaan oppinut.

      Haukkumisongelmaa on koetettu ratkaista paitsi ignoroimalla haukkuminen, myös alkujaan opettamalla käskyt "hauku" ja "hiljaa". Kumpikaan metodi ei toimi: Koira on haukkuessaan kuuro millekään komennoille. Haukkuminen saattaa loppua, jos koiran aluksi kuvailemallani tavalla rauhoittaa, mutta epäilemme, että tämä vaan lisää koiran innostusta haukkua ja toimii palkintona? Koira on erittäin huomionkipeä ja yrittää jatkuvasti pomottaa mm. haukkumalla. Erityisesti se hermostuu tilanteissa, joissa omistajien huomio on muualla (keskustelut puhelimessa/vieraiden kanssa, sadun lukeminen lapsille, tv:n katselu).

      Meillä on iso talo ja koiralla on aina käytössään kokonaan oma huone, jos se sinne haluaisi mennä. Lapset on opetettu siihen, ettei koiraa saa häiritä, jos se nukkuu tai muutoin haluaa olla rauhassa. Koira vaan ei osaa siirtyä sivuun mistään toiminnasta, vaan on aina suuna päänä paikalla. Se tosiaan saattaa rauhoittua yöksi sisälle tai jopa ulos, jos mistään ei kuulu erityisiä ääniä tms. Mutta päivisin se ei oikeastaan rauhoitu koskaan.

      Koiraa ulkoilutetaan normikävelylenkeillä, rullaluistimilla (väsyy kyllä fyysisesti) sekä juoksuttamalla vapaana ja uittamalla (asumme onneksi rannalla). Koirapuistoissa on yritetty käydä säännöllisen epäsäännöllisesti oppimassa sosiaalisia taitoja. Pihalla koiralla on pitkä juoksunaru, jossa periaatteessa saisi olla, ellei olisi niin tolaltaan aina kaikenlaisia ääniä kuullessaan... Harrastamme luonnossa liikkumista ja koira on mukana patikointireissuilla (siksipä ko. rotu valittiinkin). Metsässä tai muuten luonnossa se onkin ihan eri koira, palautuu vaan kotiympyröissä aina samaksi hermoheikoksi. Ja liikuntaa siis vähintään pari kertaa kävelylenkit ( pissalenkit) päivässä vapaana oloa vaikkapa rannassa, usein huomattavasti enemmänkin. Enempään meillä ei kyllä ole resursseja, aiemmat lapinkoirat ovat olleet normi keskitasoa liikunnantarpeensa suhteen ja sellaiseen tasoon oli varauduttu... Liikunnan määrä ei muutenkaan oleellisesti korreloi käytökseen. Aktivoitu on niin, että saa etsiä herkkupaloja, toisinaan saa ruokansakin niin, että saa etsiä sitä piiloista tai vaan heitetään nappulat vaikkapa ympäriinsä jonnekin, erilaisia onglemanratkaisujuttuja muutenkin tarjotaan, peruskoulutusta (olen harrastanut aiempien koirieni kanssa tokoa) tehdään pihalla ja koira nauttiikin tästä kyllä. Joskin koulutustilanteessa aina yli-innostuu ja alkaa jatkuvan haukkumisen ja tästä seuraa taas rauhoittelun tarve ja ...

    • KA.ta.ri.na

      Edelleenkin, koirasi käytös on ilmiselvää dominanssia. Tarjoatte sille hyvän elämän, mutta kun se ei riitä tällaisten kanssa. Itsekin kerrot, että koira on huomionkipeä ja yrittää pomottaa teitä. Se, mitä kuvaat hermoheikkoutena, on koiran korostunutta kontrollin tarvetta. Se puuttuu joka asiaan.

      Kuvaamasi tapa ei toimi rauhoittumisen opettamisessa. Se on palkinto levottomuudesta, niinkuin itsekin epäilet. Käskyttäminen on se menetelmä, jolla koira saadaan rauhoittumaan.

      Pevi-menetelmää moititaan usein tietämättä edes sen lähtökohdista. Se on sääli, sillä niin moni on saanut nopean avun juuri tuollaiseen touhuun. Koira testataan siellä aluksi, ja keinot valitaan koiran luonteelle sopiviksi. Perusasia on, että koiran tulee kuunnella omistajaansa, ei ole hyväksyttävää ignoroida omistajan käskyjä.

      Kysymys on vain ihmisen ja koiran välisestä suhteesta. Elämä on huomattavasti helpompaa kun ihminen on se vastuullinen osapuoli. Kaikilla ei ole johtajantaitoja luonnostaan, joten niitä on syytä opetella.

    • neuvoton

      Olen taipuvainen itsekin ajattelemaan käytöksen syyksi dominanssihäiriötä. Vaikka toki tiedän, että näistä on etenkin nykyään monenlaisia mielipiteitä... Viimeksi tänään kävi esim. niin, että koira yritti ("odottaa"-käskystä huolimatta!) väkisin minun ohitseni ulos ja karkuun. Puutuin tilanteeseen ottamalla koiraa tiukasti pannasta kiinni ja komentamalla "ei". Koira hermostui heti ja yritti näykkäistä sivulle päin rannettani, onneksi osaan tällaisen ennakoida, enkä siitä hätkähtänyt. Käskytin koiran tämän jälkeen makuulle kauas ovesta ja vaptautin, kun lakkasi taistelemasta vastaan (nousemasta omin luvin istumaan/vaihtelemasta asentoa ym.) Mitähän tässäkin varsinaisesti olisi pitänyt tehdä..? Myönnän, että olemme jo melkoisen hukassa tässä. Ja toki tulee muistaa, että kasvatamme tätä koiraa kaiken lastenhoidon ja lasten kanssa touhuamisen ym. lomassa.

      Pevi-opastusta voisi kokeilla. Mietityttää yhä lisäksi se, miten tällainen on toteutettavissa lapsiperheessä? Meillä nuorin lapsi on 5-vuotias ja vaikka hän ihan kuuliaisesti _yrittää_ kohdella koiraa niin kuin olemme ohjeistaneet, luonnollisesti hänen auktoriteettinsa ei riitä. Koira tekee ihan mitä lystää lapselle, jos haluaa viedä lelun, vie sen. Tietenkin aikuiset tähän puuttuvat, mutta 24/7 ei toki satuta olemaan juuri siinä vieressä. Ja tietenkin lapsiin tehoaa vaikkapa koiran murina, toki he perääntyvät ja pelästyvät ja eikös koira tästä vaan opi, että on todellisuudessa heidän yläpuolellaan? Vai?

      Ollaan tietenkin mietitty pitkät illat koirasta luopumista. Se vaan tuntuisi hurjan suurelta siirrolta. En ole koskaan ottanut koiraa niin, että luovuttaisin sen kanssa. Ja tätä koiraa harkittiin pitkään ja perinpohjin, jopa hölmöt luulimme, että juuri tämä pentu on sopiva, koska vaikutti rohkealta, luottavaiselta, ei säikkynyt ääniä tms. Mutta olikin sitten kaiken tuon lisäksi ilmeisesti huomattavan kovapäinen :/ Koira on lapsille todella tärkeä. Heille hankaluudet koiran kanssa eivät niin näy, kun me aikuiset niiden kanssa painimme. Olisi kova pala perustella heillekin rakkaasta lemmikistä luopumista...

    • canis.familiaris

      "Ollaan tietenkin mietitty pitkät illat koirasta luopumista."....voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Tuossa on pitkälti kyse perushallinnan puutteesta...koira tekee mitä sen annetaan tehdä, ei se sen kummempaa ole.

      "eikös koira tästä vaan opi, että on todellisuudessa heidän yläpuolellaan? Vai?"..miksi se oppisi, ja minkä vuoksi? Koira hakee itselleen virikkeitä/tekemistä, ja ohjaa niitä..Koira, jonka päivittäiset tarpeet täyttyy, ei paljon kotona hössötä.
      Ikävältä kuulostava tosiasia.

      • neuvoton

        "Koira, jonka päivittäiset tarpeet täyttyy, ei paljon kotona hössötä." Joo, kyllä tämä ikävä tosiasia on tiedossa. Ja siihenkin on ymmärrys, että näköjään tämän koiran kohdalla (ainakaan toistaiseksi) ei kertakaikkiaan ole osattu täyttää koiran tarpeita. En sanoisi, että olemme ihan avuttomia koirankasvattajia, tämä on minun 4. ja miehen 3. koira. Olen hyvin paljon teoriassa lukenut koirankasvatuksesta ja aikanaan tosiaan pärjäillyt kohtuullisesti samanrotuisen nartun kanssa toko:ssa. Taidot ja kokemus vaan eivät nyt tunnu millään riittäv'än tämän yksilön kanssa :/ Olemme todella turhautuneita koko tilanteeseen ja joo, olemme syyttäneet itseämme monella tavoin (Olisi pitänyt osata nähdä pennun luonne, olla ottamatta uroskoiraa lapsiperheeseen...)

        Mitkä sitten ovat tämän yksilön päivittäiset tarpeet? Osaatteko arvata? Itse olemme usein puhuneet, että koira olisi, ehkä, loistoyksilö aikuisessa perheessä, jossa harrastetaan aktiivisesti vaikkapa jäljestystä. Jossa koira saisi _toimintaa_ viitisen tuntia päivässä ja muut ajat rauhoittua ilman lasten metelöintiä ja häseltämistä. En tiedä. Mutta neuvoja olinkin kyselemässä ensi alkuun, en siis edes oikein tiedä, minne ja minkälaiseen kouluttajaan ottaa asiassa yhteyttä.

        Niin, olemme harkinneet myös sellaista, että koira alkaisi saada ruokaa vaan kiitettyä toimintaa vastaan tai vähintään vain ihmisten, lastenkin, kädestä. Tiedä sitten, auttaisiko mihinkään.

    • KA.ta.ri.na

      Koirat ovat yksilöitä. Rotujen sisälläkin on isoja luonne-eroja. Nöyrempiluonteisten kansa selviää ilman muuta pehmeämmin keinoin kouluttamalla, mutta sitten on niitä kavereita, joiden kanssa ei valitettavasti onnistu. Näistä tuleekin usein ne parhaat harrastuskoirat, kun marssijärjestyksestä päästään yksimielisyyteen.

      Tuon ikäinen koira on ns. murkkuikäinen, jolloin ongelmat eskaloituvat, koska koiran aktiivisuus lisääntyy, samoin dominanssipyrkimykset, jos sellainen luonne on. Mielestäni teillä on jo liian kauan katseltu koiran sikailua, jos jo sinullekin hammasta tarjoaa. Ei taida nettivinkein enää onnistua.

      Suosittelen varaamaan ensin virallisen pevi-kouluttajan (katso Koiraneuvolan sivuilta lista)neuvolatunnin, jossa kouluttaja tutustuu koiraan ja kertoo käsityksensä tilanteestanne. Toivoton se ei ole ollenkaan. Sitten voit vielä miettiä, onko teillä halua ja voimia sitoutua korjaavaan koulutukseen. Koulutus ei ole pitkäkestoista, mutta vaatii omistajalta halua asennemuutokseen.

      Ja sitten viimeisenä vaihtoehtona uuden kodin etsiminen.

      • Rulla7

        Uhmaikäinen koira,niinkuin edellä on jo sanottukin. (Mielestäni tuon uhmaiän jälkeen tulee rauhoittuminen ja sitten murkkuikä tuolla päälle puolentoista vuoden ikäisenä. Sitten rauhottuu kun aikuistuu reilusti yli parin vuoden ikäisenä. Erityisesti nämä isot alkukantaiset koirarodut)

        Kunnon liikunta, jota te jo tarjoatte noilla mökkireissuilla ja kunnon juoksemisella lepikko paukkuen. Hyvä! Mahtavaa ! Ei se tuolle koiralle ainakaan pahaa tee.

        Tietysti on helppo neuvoa täältä vierestä, kun en koiraanne näe. Siksi suhtaudu tähän ihan ummikon yrityksellä auttaa.

        Meillä on pari samojediä, jotka nekään ei ihan helpommasta päästä koiria ole....

        Ensimmäiseksi mulle tuli mieleen se, että on hyvä jos koko koti on rauhallinen. En tarkoita sitä, että kakaroiden pitäisi olla hiljaa ja kaikkien hissutella. Vaan sitä, että ihmisten olotila kodissa olisi rauhallinen. Koira vaistoaa ristiriitaiset tunteet, ehkä se tosiaan yrittää olla laumanjohtaja, mutta siis rauhoittaakseen laumaansa. Juu, silloin on dominanssiongelma, mutta voiko koirakouluttaja auttaa jos kodissa ihmiset riitelee?

        Ja kyllä, vaikea koira saa ihmiset hermostumaan toisiinsa. Ja koira hermostuu hermostuneisiin ihmisiin... Ja siinä sitten mennään oravanpyörässä niin että pinnat paukkuu. Ja koira haukkuu, kun ihmisetkin haukkuu.

        Toiseksi mulle tuli mieleen, että ota se koira hihnaan ja kulje sen kanssa siellä mökin metikössä pitkiä rauhallisia haistelulenkkejä. Anna koiran haistella kunnolla,seuraa sinä koiraa. Vain te kaksi, ei ketään muuta. Eikä kukaan huutele mökiltä auton vieressä, että nyt pitäis mennä jo kotiin kun futismatsi alkaa. Tämä ajan antaminen ja ajan ottaminen on aika tärkeetä. Eniten sinulle!

        Äläkä ota sitä itseesi, että koira on sun mielestä jotenkin enemmän miehesi koira. Anna olla kaikessa rauhassa. Sinä olet koirasi mielestä osa tärkeää laumaa. Sinä ja miehesi voitte käydä valtataistelua keskenänne - mutta älä sotke koiraa siihen peliin. Te ihmiset olette laumassa koiran yläpuolella.

        Koirakouluttajat voisivat kyllä auttaa - nekin yleensä kouluttavat enemmän ihmisiä kuin koiria.

        Tsemppiä !

        Nimimerkki: "koirien kouluttama"

      • molossi

        "Nöyrempiluonteisten..."Ihan vaan,kun itse harrastan pääasiassa niitä vähemmän nöyriä rotuja,niin kiinnostaisi tietää,mikä tekee sen,ettei ns.pehmeämmät keinot onnistu?

      • molossi
        molossi kirjoitti:

        "Nöyrempiluonteisten..."Ihan vaan,kun itse harrastan pääasiassa niitä vähemmän nöyriä rotuja,niin kiinnostaisi tietää,mikä tekee sen,ettei ns.pehmeämmät keinot onnistu?

        Minua vieläkin kiinnostaisi kuulla edellisen viestiini vastaus ;)

    • lyhyt vastaus

      Murkkuikä.

    • neuvoton

      Ok. Kiitos taas vastauksista :)

      Toki koiralla uhma-/murkkuikä on. Taustaa sen verran, että "ongelmat" koiran kanssa alkoivat jo hyvin, hyvin varhain. Pikkupallerona se oli söpö ja hassu, jopa hiljainen. Haukkumisen se keksi n. 4kk iässä. Reagoitiin siihen, mielestämme, heti, sillä minulla on kokemusta haukkuongelmaisesta lapinkoirasta. Ei vaan saatu kitkettyä tapaa pois. Samaan syssyyn tuli kaiken irtaimiston tuhoaminen, haastava sisäsiisteyskasvatus (tämä pitkän ja systemaattisen harjoittelun tuloksena onnistunut) ym. Samaan aikaan alkoivat autojen/mopojen/pyörien haukkumiset ja sillä tiellä ollaan hyvistä yrityksistä huolimatta.

      Kyllä aion viedä koiran vaikkapa tuonne mainittuun koiraneuvolaan arviointiin. Haluan kuulla asiantuntijan mielipiteen sen luonteesta.

      On totta, että koira kiristää kotona hermoja. Muutoin meillä ei ole riitaista ja pyrimme selvittelemään vaikkapa tätä koiraongelmaa iltaisin ja ihan rauhassa puhumalla. Ollaan tiedostettu se, että koira hermostuu kyllä, jos ihmiset hermostuvat. Toisaalta koira siis hermostuu myös nk. normaalista lasten leikistä, kuten jo mainitsin, esim. trampoliinilla pomppimisesta, jopa hihkaisuista lautapelejä pelatessa tai mitä tahansa...

      Kyllähän tässä jaksaa vielä ja pystyy varmaan odottamaankin, että mahd. murkkuikä menee ohi. Vähän neuvoton olen tämän oman asemani vahvistamisen suhteen ja etenkin lasten aseman suhteen. Sinällään olen tyytyväinen, että edes miehen koira hyväksyy pomoksi :D

      • ...

        Aloituksessa kerroit koiran olevan pehmeä ja pelokaskin tai jotain sellaista, eikös?

        Älä mene koiraneuvolaan ollenkaan. Ensinnäkin tekevät PeVin ideologiaa vastoin jos ottavat pehmeän koiran koulutettavakseen. Topisekseen se juttu että ottavat vain kovia on ihan syystä: yhdellekään koiralle kyseinen metodi ei tee hyvää, mutta kovat sentään edes selviävät siitä joten kuten.

      • molossi
        ... kirjoitti:

        Aloituksessa kerroit koiran olevan pehmeä ja pelokaskin tai jotain sellaista, eikös?

        Älä mene koiraneuvolaan ollenkaan. Ensinnäkin tekevät PeVin ideologiaa vastoin jos ottavat pehmeän koiran koulutettavakseen. Topisekseen se juttu että ottavat vain kovia on ihan syystä: yhdellekään koiralle kyseinen metodi ei tee hyvää, mutta kovat sentään edes selviävät siitä joten kuten.

        "että ottavat..."Jaa... Kovia koiria suomessa on testattu kourallinen,siis ihan oikeassa lt:ssä,oikeilla tuomareilla.Kohtuullisen koviakaan ei niin pilvein pimein ole...
        Oikeissa luonnetesteissä on jokusiakin koiria käynyt,jotka noissa ns.testeissä todettu kovuuteen,jotka kuitenkin oikeissa testeissä todettu hieman pehmeiksi tai jopa pehmeäksi.
        Että noin.

    • sammy711

      Hyvällä tiellä olet. Tsemppiä edelleen.

      Joskus omat voimat ei riitä, silloin taustatuen haku on paikallaan.

      Sinä olet hyvä ja loistava ja mahtava, sekä ihana ihminen.

      Kyllä se siitä menee - mahtavasti!

      Kun aamulla tartut koirasi hihnaan kiinni, aamulenkille mennessä. Pysähdy paikallesi eteisessä, hengitä syvään, laske hihna vapaalle, nosta olkapääsi ja selkäsi kunnolliseen ryhtiin.

      Koira on vieressä rauhallisesti. Luota koiraasi, luota itseesi.

      Luota itseesi. Koira ei koskaan luota epävarmaan ihmiseen.

      Sinuun voi luottaa, sillä sinä olet vahva ja voimakas ihminen. Sinä olet.

    • pr_

      "Viimeksi tänään kävi esim. niin, että koira yritti ("odottaa"-käskystä huolimatta!) väkisin minun ohitseni ulos ja karkuun. Puutuin tilanteeseen ottamalla koiraa tiukasti pannasta kiinni ja komentamalla "ei". Koira hermostui heti ja yritti näykkäistä sivulle päin rannettani, onneksi osaan tällaisen ennakoida, enkä siitä hätkähtänyt."

      Yritänpä nyt vielä antaa vaihtoehtoisen selityksen tälle. Lähtökohtainen oletuksesti on, että normaali koira tottelee. Erityisesti tuossa iässä niin ei kuitenkaan todellakaan ole – voit vain kuvitella miten paljon enemmän koiraa kiinnostaa singota ulos kuin kuunnella odota-käskyä. Miksi ihmeessä se siis kuuntelisi?

      Kun hormonit jylläävät, usein käytetty ilmaus siitä miten koiran "korvat katoavat" pitää varsin hyvin paikkaansa. PEVI näkee tämän dominanssina koska koira ei kuuntele laumanjohtajaa.
      Kuitenkin tuossa iässä hormonit aikaansaavat koiran päässä ihan valtavan voimakkaita tarpeita päästä mm. hajujen perään – voitaisiin verrata ovella oloa tilanteeseen jossa yrittäisit vetää nuoren uroskoiran kanssa tokoa metrin päässä juoksuisesta nartusta. Yrittääkö koira siinä tilanteessa pomottaa, jos ei tottele?

      Ja kyllä, koira myös alkaa kasvaessaan ajattelemaan enemmän omilla aivoillaan, ja hoksaa että on muitakin vaihtoehtoja kuin totteleminen. Omistajan tehtävänä on olla koiraa fiksumpi ja ohjata se oikeaan käytökseen sekä ihmisen kuuntelemiseen.

      Koiran ja sinun suhde on selvästi jo valmiiksi koetuksella, ja on hyvä tajuta että koiran niskaan (pantaankin) nappaaminen on sen näkökulmasta hyökkäys. Se ei koe sitä kurinpalautuksena tai dominanssina, vaan reagoi samoin kuin jos toinen koira yrittäisi käydä sen niskaan.
      Näykkääminen tuollaisessa tilanteessa tulee itse asiassa helposti koiralta ihan selkärangasta ellei sitä tavalla tai toisella ole opetettu reagoimaan toisin.

      Tähän liittyviin ongelmiin voidaan reagoida hyvällä tai pahalla – joko kärsivällisesti koiraa ohjaten, tai sitten sillä rajulla fyysisellä ja henkisellä "kurinpalautuksella" jota PEVI käyttää. Voin minäkin melkein taata että jälkimmäisellä saatte nopeammin tulokset – pelko ja rangaistus toimivat ihan loistavasti minkä tahansa eläimen kouluttamisessa. Eri asia sitten on (eettisen näkökulman lisäksi) että minkälainen perheenjäsen on koira joka ei uskalla tehdä mitään muuta kuin kuunnella "johtajaa". Minusta sellainen suhde koiran ja ihmisen välillä on täysin kieroutunut.

      Uskallan edelleen tilanteita näkemättäkin melkein väittää, että useimmat ongelmat koiran suhtautumisessa sinuun johtuvat siitä miten olet itse reagoinut koiraan – esimerkiksi vaikka tässä ovitilanteessa.

    • KA.ta.ri.na

      Tuohan se on se väärinkäsitys juuri, että pevi-kannattajien koirat ovat rangaistuja ja peloteltuja raukkoja. Se nyt vaan ei pidä paikkaansa. Ihan normaalit, iloiset aktiiviset koirat, joita hellitään ja halitaan. Mutta kunnioittavat omistajaansa laumanjohtajana, myös murkkuiässä. Korvat pysyvät päässä. Mitähän kieroutunutta tässä on? Tai epäeettistä?

      Myös ihmisen lasten kasvatuksessa rankaiseminen on joskus välttämätöntä, rankaisemme myös aikuisia väärintekijöitä. Sitä ei pidetä epäeettisenä. Eikä kieroutunutta ole, että esim. vanhemmilla on määräysvalta ja vastuu lapsistaan. Demokratia koiran kanssa ei toimi, mielestäni SE on kieroutunut ajatus.

      "pr_": Miksi pitää hakea koiran karkaamiseen ties mitä vertauksia, selitellä jotenkin pois se, että koira ei tottele? Karkaaminen on karkaamista.

      "...rajulla henkisellä ja fyysisellä kurinpalautuksella..."
      Noh, jos määräysvallan pois ottaminen koiralta on jotenkin rajua, niin on sitten. Ei pevi-menetelmässä kuitenkaan koiraa ruveta lyömään, en ymmärrä miksi pidät rajuna sitä, että kieltoa tehostetaan kovaäänisellä kolinapurkilla joka kertoo koiralle, että omistaja on ihan tosissaan. Opittujen virheiden korjaaminen on aina vaikeampaa kuin kasvattaa alusta lähtien oikein.

      Pevi-menetelmässä ei myöskään selätetä, eikä retuuteta koiraa niskasta eikä kaulapannasta. Vaan opetetaan noudattamaan sanallista käskyä. Lähinnä opetetaan omistajalle katu-uskottavuutta: käsky on käsky eikä ehdotus.

      • pr_

        En haluaisi tehdä tästä ketjusta taas uutta PEVI-vääntöä, mutta on vaikea olla vastaamatta kun aihe on kuitenkin relevantti. Yritän tehdä sen tiiviisti.

        Kun koira opetetaan kävelemään hihnassa ja ohittamaan muut koirat niin että kyseisissä tilanteessa ei-toivotusta käytöksestä seuraa koiralle kovan äänen tuottama voimakas pelästyminen, ei koira tottele kunnioituksesta omistajaa kohtaan vaan koska yrittää välttää erittäin epämiellyttävää tilannetta. Muuten menetelmä ei toimisi.

        Kun koira karattuaan häädetään ihmisten luota palatessaan, ei se jatkossa pysy omistajiensa luona kunnioituksesta vaan koska kokemus on joskus jo kertaheitolla saanut koiran mielentilaan jossa se ei konkreettisesti uskalla päästää omistajiaan silmistään tapahtuman toistumisen pelosta.

        Kun koira jätetään useamman viikon ajaksi täysin huomiotta tai minimaaliselle huomiolle, ihminen ei enää vahvista omalla käytöksellään huonoja käyttäytymismalleja, mutta ei myöskään anna koiralle mitään palautetta oikeasta käytöksestä. Vaikka ohella tapahtuu myös jotain hyvää, niin ennen kaikkea koira tiputetaan sosiaaliseen tyhjiöön joka sekä lähes itsestäänselvästi sekä kuvausten perusteella saa monet koirat paniikin partaalle. Ja joo, ei ihme että koira sen jälkeen on taipuvainen kuuntelemaan.

        Olen nähnyt ja kuullut sekä PEVI-tyyppisten kouluttajien että myös yhden muutoin "positiivisen" kouluttajan käyttävän metodeita jotka perustuvat koiran sosiaalisen riippuvuuden hyödyntämiseen. Yhteistä niille on ollut koiran ahdistuminen, joka on usein ollut pitkäaikaista ja niin voimakasta että monien kouluttajien käyttämät fyysiset pakotteet tai rankaisut tuntuvat lieviltä vaihtoehdoilta.

        "Miksi pitää hakea koiran karkaamiseen ties mitä vertauksia, selitellä jotenkin pois se, että koira ei tottele? "
        Yritin selittää mitä koiran päässä liikkuu, eli karkaamisen syitä.

        Tavallaan kyse on nimittäin nimenomaan siitä että karkaaminen ei ole karkaamista koiralle. Se on koiralle mielenkiintoista puuhaa, viettien toteuttamista, hauskanpitoa. Ainoastaan ihmisen näkökulmasta se on jotain mikä on pahaa ja väärin.
        Koirat eivät anna toisilleen mitään ihmisten käskyihin verrattavia operantteja käskyjä, eikä jossain hypoteettisessa luonnollisessa koiralaumassa olisi mikään erikoinen juttu jos yksi koira lähtisi huitelemaan omilleen päiväksi.

        Pointti: ainoa syy siihen että koira ei tottele on se, että sitä ei olla opetettu tottelemaan. Vanhempi-lapsi suhde on, jos jotain vertauskuvia nyt pitää käyttää, erittäin hyvä kuvaus siitä mitä ihmisen ja koiran välinen auktoriteettiasetelma pitäisi olla. PEVIn lähestymistavassa en näe siihen yhtäläisyyksiä.

        Voin vakuuttaa että olen kaikin puolin tottelevaisten koirien kannalla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitkä vain keinot tottelevaisuuden saavuttamiseksi olisivat ok.

      • KA.ta.ri.na
        pr_ kirjoitti:

        En haluaisi tehdä tästä ketjusta taas uutta PEVI-vääntöä, mutta on vaikea olla vastaamatta kun aihe on kuitenkin relevantti. Yritän tehdä sen tiiviisti.

        Kun koira opetetaan kävelemään hihnassa ja ohittamaan muut koirat niin että kyseisissä tilanteessa ei-toivotusta käytöksestä seuraa koiralle kovan äänen tuottama voimakas pelästyminen, ei koira tottele kunnioituksesta omistajaa kohtaan vaan koska yrittää välttää erittäin epämiellyttävää tilannetta. Muuten menetelmä ei toimisi.

        Kun koira karattuaan häädetään ihmisten luota palatessaan, ei se jatkossa pysy omistajiensa luona kunnioituksesta vaan koska kokemus on joskus jo kertaheitolla saanut koiran mielentilaan jossa se ei konkreettisesti uskalla päästää omistajiaan silmistään tapahtuman toistumisen pelosta.

        Kun koira jätetään useamman viikon ajaksi täysin huomiotta tai minimaaliselle huomiolle, ihminen ei enää vahvista omalla käytöksellään huonoja käyttäytymismalleja, mutta ei myöskään anna koiralle mitään palautetta oikeasta käytöksestä. Vaikka ohella tapahtuu myös jotain hyvää, niin ennen kaikkea koira tiputetaan sosiaaliseen tyhjiöön joka sekä lähes itsestäänselvästi sekä kuvausten perusteella saa monet koirat paniikin partaalle. Ja joo, ei ihme että koira sen jälkeen on taipuvainen kuuntelemaan.

        Olen nähnyt ja kuullut sekä PEVI-tyyppisten kouluttajien että myös yhden muutoin "positiivisen" kouluttajan käyttävän metodeita jotka perustuvat koiran sosiaalisen riippuvuuden hyödyntämiseen. Yhteistä niille on ollut koiran ahdistuminen, joka on usein ollut pitkäaikaista ja niin voimakasta että monien kouluttajien käyttämät fyysiset pakotteet tai rankaisut tuntuvat lieviltä vaihtoehdoilta.

        "Miksi pitää hakea koiran karkaamiseen ties mitä vertauksia, selitellä jotenkin pois se, että koira ei tottele? "
        Yritin selittää mitä koiran päässä liikkuu, eli karkaamisen syitä.

        Tavallaan kyse on nimittäin nimenomaan siitä että karkaaminen ei ole karkaamista koiralle. Se on koiralle mielenkiintoista puuhaa, viettien toteuttamista, hauskanpitoa. Ainoastaan ihmisen näkökulmasta se on jotain mikä on pahaa ja väärin.
        Koirat eivät anna toisilleen mitään ihmisten käskyihin verrattavia operantteja käskyjä, eikä jossain hypoteettisessa luonnollisessa koiralaumassa olisi mikään erikoinen juttu jos yksi koira lähtisi huitelemaan omilleen päiväksi.

        Pointti: ainoa syy siihen että koira ei tottele on se, että sitä ei olla opetettu tottelemaan. Vanhempi-lapsi suhde on, jos jotain vertauskuvia nyt pitää käyttää, erittäin hyvä kuvaus siitä mitä ihmisen ja koiran välinen auktoriteettiasetelma pitäisi olla. PEVIn lähestymistavassa en näe siihen yhtäläisyyksiä.

        Voin vakuuttaa että olen kaikin puolin tottelevaisten koirien kannalla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitkä vain keinot tottelevaisuuden saavuttamiseksi olisivat ok.

        No minusta on aika noloa väittää, ettei aloittaja ole opettanut koiraansa tottelemaan. On sentään aiempaa kokemusta ja toko-harrastuskin pohjalla. Minkälaista avaruustiedettä mahtaa olla koirankoulutus, kun ei siihen kokenut harrastajakaan pysty?
        Koirahan on tottelematon siksi ettei se HALUA totella kun näkee mukavamman vaihtoehdon edessään. Ja tässä tilanteessa omistajaansa kunnioittava koira tottelee.
        Esimerkki:
        Minun murkkuikäinen joskus vitkuttelee luoksetulon kanssa kun olis kotiinlähdön aika metsästä, näen, ettei se haluaisi lähteä. En ole sitä ikinä rankaissut enkä häätänyt, en pelotellut enkä uhannut, kuitenkin se hetken pohdittuaan päätyy tulemaan luokse. Käytän käskevää äänensävyä, namilla en palkitse, miksi ihmeessä se vaivautuu tulemaan? Kait siellä metsässä nyt on kivempaa kuin tuon kärttyisen eukon kuumassa autossa? Varsinaisia luoksetuloharjoituksia ei juurikaan ole pidetty.

      • molossi

        Telkusta tuli ohjelmaa,jossa oli pevikouluttaja myös.En kyllä nähnyt kovinkaan iloista koiraa siinä filmissä...
        Ja täytyy sanoa,että on noita muutama vastaavaa nähty livenäkin,pevin jäljiltä.
        En sano tokikaan,että kaikki,mutta en yhtään ihmettele "väärinkäsityksiäkään"...

        Riippuu mitä tarkoitetaan lyömisellä,mutta purkin heittäminen koiraan,on kyllä vastaavaa,jos ruvetaan tarkkaan ajattelemaan...
        Sama jos käytetään remmistä kiskaisua,niin kylläsiinä opetetaan ihan fyysisesti käskyä noudattamaan.Ei ihan pelkästään käskyllä opeteta :D

        Mitenkään nyt osoittamatta aloittajaa,mutta se,että on ollut useampia koiria,tai se,että on tokoa harrastanut(varsinkaan kilpatasolle),ei vielä tee välttämättä pätevää,valitettavasti.Se on eri juttu,kun tuleekin yhtäkkiä vaativa koira.Mainitut asiat ei välttämättä siihen pelkästään auta.

        Itse en myöskään näe mitään "dominanssijuttuja" tuossa.
        Viimekädessä vaikea tietty sanoa,mistä kiikastaa,kun ei tunne.Aloittajalle
        Kyllä suosittaisin jotain pätevää ihmistä tsekkaamaan.Valitettavasti ei pääse vielä oikeaan viralliseen luonnetestiin,sillä siinä olisi yksi tapa nähdä,onko hermoissa kenties feelua.Oikeassa kun on ihan koulutetut tuomarit arvioimassa luonnetta...
        Feelua hermoissakin voi aiheuttaa ylikierroksia.Ihan mielenkiinnosta olisi mielenkiintoista tietää,millaisia on vanhemmat ja sisarukset...

        Lyhyesti itse olen kunnolla opettamisen kannalla/jolloin voi myös vaatia(en siis kannata mitään huomioimattomuutta,tosin jossain se puree,mutta parhaiten ihan pennulla ja oikeassa kohtiin).
        Aktiviteetit balanssiin,riittävästi fyysistä,MUTTA ei liikaa,ja enemmän painotusta nupin käyttöön.
        Rauhoittumisen opettaminen on myös aina hyväksi koiralle.Vielä enemmän,jos on kierroksia keräävä tai hermoissa kenties prakaa.

      • pr_
        KA.ta.ri.na kirjoitti:

        No minusta on aika noloa väittää, ettei aloittaja ole opettanut koiraansa tottelemaan. On sentään aiempaa kokemusta ja toko-harrastuskin pohjalla. Minkälaista avaruustiedettä mahtaa olla koirankoulutus, kun ei siihen kokenut harrastajakaan pysty?
        Koirahan on tottelematon siksi ettei se HALUA totella kun näkee mukavamman vaihtoehdon edessään. Ja tässä tilanteessa omistajaansa kunnioittava koira tottelee.
        Esimerkki:
        Minun murkkuikäinen joskus vitkuttelee luoksetulon kanssa kun olis kotiinlähdön aika metsästä, näen, ettei se haluaisi lähteä. En ole sitä ikinä rankaissut enkä häätänyt, en pelotellut enkä uhannut, kuitenkin se hetken pohdittuaan päätyy tulemaan luokse. Käytän käskevää äänensävyä, namilla en palkitse, miksi ihmeessä se vaivautuu tulemaan? Kait siellä metsässä nyt on kivempaa kuin tuon kärttyisen eukon kuumassa autossa? Varsinaisia luoksetuloharjoituksia ei juurikaan ole pidetty.

        En pidä mitenkään erikoisena – tilastollisesta tai muustakaan näkökulmasta – että kenellä tahansa saattaa olla ennemmin tai myöhemmin koirankasvatuksessa ongelmia koirakokemuksesta huolimatta. Ei siihen tarvita kuin koira jonka ajatus kulkee ihan eri tavalla kuin edellisten, ja voi äkkiä olla pulassa.

        Minusta "noloa" on nähdä vika koirassa. Myös pointtisi avaruustieteestä on erikoinen, selvästi nyt kuitenkin jostain kiikastaa kun koira ei halua kuunnella. Miksi itse suosittelet kouluttajaa, jos mitään vaikeaa ei asiaan liity?

        Totta kai koira sosiaalisesti älykkäänä eläimenä ymmärtää äänensävyjä. Rivien välistä ymmärtäisin, että myös aloittajan aikaisemmat koirat ovat totelleet käskemistä mutkitta. Tämä koira ei kuuntele.

        Minulle on ihan selvää että ihminen on tyypillisessä suhteessa koiralle auktoriteetti, ja minulla ei ole mitään käskemistä vastaan niin kauan kuin sitä ei käytetä oikotienä koiran kasvattamiseen ja se ei ole ensisijainen kommunikaation keino.

        Olen vain PEVIn kanssa täysin eri mieltä siitä miten tällainen tilanne saavutetaan, ja mistä on koiran näkökulmasta kyse.

      • KA.ta.ri.na
        pr_ kirjoitti:

        En pidä mitenkään erikoisena – tilastollisesta tai muustakaan näkökulmasta – että kenellä tahansa saattaa olla ennemmin tai myöhemmin koirankasvatuksessa ongelmia koirakokemuksesta huolimatta. Ei siihen tarvita kuin koira jonka ajatus kulkee ihan eri tavalla kuin edellisten, ja voi äkkiä olla pulassa.

        Minusta "noloa" on nähdä vika koirassa. Myös pointtisi avaruustieteestä on erikoinen, selvästi nyt kuitenkin jostain kiikastaa kun koira ei halua kuunnella. Miksi itse suosittelet kouluttajaa, jos mitään vaikeaa ei asiaan liity?

        Totta kai koira sosiaalisesti älykkäänä eläimenä ymmärtää äänensävyjä. Rivien välistä ymmärtäisin, että myös aloittajan aikaisemmat koirat ovat totelleet käskemistä mutkitta. Tämä koira ei kuuntele.

        Minulle on ihan selvää että ihminen on tyypillisessä suhteessa koiralle auktoriteetti, ja minulla ei ole mitään käskemistä vastaan niin kauan kuin sitä ei käytetä oikotienä koiran kasvattamiseen ja se ei ole ensisijainen kommunikaation keino.

        Olen vain PEVIn kanssa täysin eri mieltä siitä miten tällainen tilanne saavutetaan, ja mistä on koiran näkökulmasta kyse.

        Pevi ei milloinkaan näe vikaa koirassa, vaan koiran ja omistajan suhteessa. Siinä on ongelma ja koulutusta tarvitsee ensisijaisesti omistaja, eikä koira. Koira toimii aina "oikein".
        Pevissä erotetaan kasvatus ja koulutus toisistaan. Molemmat aika yksinkertaisia asioita, mutta toteutetaan eri periaattein.
        Kasvatus: koiran kunnioitettava omistajaansa, perustuu laumadynamiikkaan
        Koulutus: positiivisesti vahvistaen temppuja, jotka eivät hyödytä koiraa sinällään

        Ja pr_ : keskusteluhan menee pevi-väännöksi siinä vaiheessa, kun itse alat kritisoimaan toisten näkemyksiä. Eikö riittäisi, kun aloittaja saisi neuvoja eri näkökannoilta, ja itse päättäisi, mikä parhaiten sopii hänelle? Onko siis vain yksi oikea tapa käsitellä koiraa, se, jota sinä edustat? Mielipiteen muodostus yksittäisten, taustoistaan irroitettujen esimerkkien pohjalta on aikamoista yksisilmäisyyttä. Sinuun tuskin tekee vaikutusta pevin kannattajien runsaat esimerkit ongelmattomista, hyvistä koirista. Joita tunnen paljon, omieni lisäksi. Hyvä suhde omaan koiraan on se, jota me kaikki tavoittelemme. Olen keinoni löytänyt ja hyviksi havainnut, ja mielelläänhän sitä ilosanomaa toisillekin jakaisi...
        Enkä halua tyrmätä kenenkään neuvoja, jos niillä on hyvään tulokseen päästy. Aloittaja itse on paras arvioimaan, minkä menetelmän valitsee.

    • canis.familiaris

      Käytti mitä keinoa hyvänsä, niin se perimmäinen asian ydin on, että onko aikaa ja resursseja sitoutua pitkäjänteisesti asian hoitoon ja jatkossa sen ylläpitoon.

    • neuvoton

      Miettimisen aihetta paljonkin keskustelussanne...

      Toki tilanne meillä on se, että tavallaan tuloksia pitäisi saada kohtuu nopeasti. Edelleen arvelemme, että koira saattaisi olla jopa ihanteellinen harrastuskaveri aktiiviselle, aikuiselle koiraharrastajalle. Me kasvatamme sitä lapsiperheessä ja vaikkapa mainitsemani karkailu on iso onglema; koira pääsee pahimmillaan karkuteille useita kertoja päivässä, kun lapset eivät mitenkään voi kulkea ovesta koiran karkaamatta. Ollaan itsekin oltu kahden vaiheilla tuon dominanssin suhteen, joskus tuntuu, ettei se millään sittenkään selitä kaikkea. Voisin nostaa esiin silti muutaman esimerkin, joille en oikein muutakaan selitystä keksi. Jos joku osaa arvella koiran "ajatusmaailmaa" näissä, saa tulkata :)

      Koira ei ole siis koskaan, ikinä milloinkaan saanut mennä sänkyyn. Mutta se menee melkein _aina_ sänkyyn, kun emme ole näkemässä. Siellä se tekee mitä lystää, poistuu hyvissä ajoin, kun kuulee jonkun tulevan. Miksi se a) menee sinne b) poistuu kuitenkin ajoissa? Siis selvästi se tietää asian olevan kielettyä, muttei välitä?

      Sama koskee esim. keittiön pöydältä varastelua. Ehdottomasti on kielletty em. aina ja toisinaan saatu kiinni itse teosta, jolloin myös toruttu, poistettu paikalta, osoitettu homman olevan kiellettyä. Ikään kuin huvikseen (ei edes nälkäisenä) koira kuitenkin aina hakee pöydiltä yhtä sun toista. Riipii sieltä jonkun keksipaketin tai mitä vaan, ei edes jaksa syödä, kunhan hakee. Ja kyllä, poistuu äkkiä rikospaikalta, jos joku lähestyy. En oikein ymmärrä, mikä tässä toiminnassa palkinto koiralle on, se kun ei sinällään edes ole kiinnostunut "aarteistaan".

      Näitä tällaisia em. juttuja on vaikka kuinka. Tokihan on mahdottoman hankalaa pitää koiraa, johon ei voi luottaa missään...

      Olemme tutustuneet koiran molempiin vanhempiin jo ennen pennun hankintapäätöstä. Emä varsinkin on hyvin rauhallinen ja lempeä, melkeinpä siinä määrin flegmaattinen, ettei vaikkapa harrastuskoiraksi olisi kovinkaan helposti muokattavissa, luulen. (Itsellä ollut yksi vastaava yksilö aiemmin, ei millään olisi jaksanut kiinnostua esim. noutamisesta.) Isä on urosmaiseen tapaan hieman luonteikkaampi, mutta silti varmaan skaalan pehmeämmästä päästä. Sisaruksista en tarkemmin tiedä toistaiseksi.

      • advicer

        Teillä on fiksu, viisas ja aktiivinen koira, jonka koulutus on ollut epämääräistä ja kotielämä kaoottista --> koira ei tottele, on levoton ja yhtäaikaa seka tekemisen että rauhoittumisen tarpeessa.

        Eli, koulutukseen johdonmukaisuutta, ei kuitenkaan mitään Pevi-sulkeisia. Määrätietoinen ja aina johdonmukainen ja ennen kaikkea rauhallinen asenne, EI väkivaltaa tai alistamista.

        Kotona koiran pitää saada lapsista huolimatta levätä ja rauhoittua.

        Aktiviteetteja lisää ja aivojumppaa.

    • sarakoira

      lue mun kirjoittama artikkeli asiasta ei ole uus asia google tai num 0500 601706 siitä saat lisää tietoo

    • neuvoton

      Ok. No ihan käytännön vinkkejä sitten olisin tällä välin vailla.

      Miten aktivoidaan? Minkä verran liikuntaa ja miten (kiltisti hihnassa vai kunnon revittelyä metsässä, missä suhteessa)? Pitää muuten mainita, että koira on usein juurikin lenkin jälkeen erittäin levoton, ikäänkuin virta jäisi päälle ja kestää aikaa rauhoittua, vaikka olisikin fyysisesti ihan väsynyt.

      Edellä olen selostanut nykyisen liikunnan tason. Aktivoitu on lähinnä peruskoulutuksella (pihalla tai sisällä tottelevaisuusharjoituksia), herkkupalojen piilottamisella, ongelmanratkaisutehvävillä (herkkupaloja erilaisiin kätköihin). Koiralla on käytössään muutamakin erilainen kong-lelu ym. mutta on kyllä noiden kanssa armottoman nokkela, keksii jutun kuin jutun niin nopeasti, ettei noista kummempaa hyötyä. Eli siis kyllä, hyvinkin fiksu koira varmaan on kyseessä, se huomattiin heti pentuna.

    • suomutaa

      Hyvä alku, ja joku perheenjäsen voisi aloittaa järjestelmällisen harrastamisen ja koulutuksen, esim tokoa, agilitia, tai kumpaakin -rauhottumisharjoitteluita unohtamatta; koira on ihan normaali energinen, periksiantamaton paimenkoira, josta voi koulia vaikka mitä. Ei kannata odotella enempää ettei koiran turhautuminen muutu aikuiseksi tullessa agressiiviseksi...

      Reppu selkään ja vaeltamaan, pari yötä teltassa rauhoittaa -sekä koiraa että omistajaa?! ;D

    • doggii321

      Eiks koiral pie olla koko ajan raikasta vettä tarjolla, eikä sen tarvii sitä erikseen pyytää ?

    • huono Rotu?

      Normaalia käytöstä suomenlapinkoiraurokselta. Se sosiaalisuuden vaivakin muita koiria kohtaan tulee korjaantumaan seuraavan vuoden aikana. Kaikki ne on rähisijöitä.

      • Vitikonpaarustaja

        Hyviä koiria ovat; ei ole koirien vika kun osaamattomat ihmiset ottavat söpön lapinkoiran sohvapuudeliksi, vaikka lapinkoira on paimenkoira ja muinoin ollut monikäyttöisempikin.

        Vähemmästäkin tulee ongelmia kun yritetään survoa monipuolista ja energista käyttökoiraa seurakoiran rooliin.

    • lover&anarcist

      Mielenkiintoinen ongelma. Itse lähtisin koiran kanssa tosiaankin vaeltamaan muutamaksi päiväksi, kuten joku edellä ehdotti.
      Alkuun koira taatusti sekoilee ja koheltaa, mutta rauhoittuu varmastikin ekan päivän jälkeen, veikkaisin.
      Myös jättäisin kotona rankimmat aktiviteetit vähemmälle ihan ensimmäiseksi, sillä suurin ongelma koiralla vaikuttaa olevan ylikierroksilla oleminen. Nyt vaan rauhoittamista ja jonkin verran aivojumppatehtäviä, ne yleensä väsyttää koiraa. Kunhan koiraparka saa vähän kierroksiaan alas, niin sitten voi alkaa kouluttaa tottelevaisuutta. Ja olen samoilla linjoilla kuin useimmat ketjussa, ei peviä, siinä koira menettää luottamuksen omistajaan. Koiriin pätee samat ohjeet kuin lapsiin: Rakkautta ja rajoja

      • lover&anarcist

        Lisään vielä: Mitkään konstit ei tehoa yhdessä yössä. Pitää jaksaa toimia yhden metodin mukaan väh. 1kk ennen kuin vaihtaa taas tyyliä. Toivottavasti saat koko perheen mukaan, jotta opetus ja kouliminen olisi riittävän johdonmukaista.

    • neuvoton

      Ensiksikin: Toki koiralla on vettä saatavilla, miksei olisi? Vettä se pyytää haukkumalla, mikäli lenkiltä tultuaan tai muulloin on juonut veden loppuun. Tähän viittasin aiemmin, ja ilmeisesti siihen tuossa vähän ylempänä viitattiin..? Koiran ongelma ei ole jano :D

      Toiseksi: Koiran kanssa todellakin vaelletaan (yksi syy rodun valinnalle). On vaellettu ihan vastakin. Tunturissa koira on ihan ok. Alkumatkasta sinkoilee sinne tänne, sitten juoksentelee n. 20 metrin säteellä meistä ihan rauhassa ilmaa nuuhkien. Nukkuu kiltisti yöt _vapaana_ teltan vieressä vartioiden, lähtemättä minnekään (edes porojen tai muiden vaeltajien/koirien perään). Ongelmat alkavat kotona - tai muussa lähiöympäristössä. Ollaan joo jopa mietitty koiran lahjoittamista jonnekin Lappiin paimenkoiraksi, siihen siitä varmaan olisi.

      Kotona olen huomannut, että koira rauhoittuu huomattavasti, jos sen laittaa "omaan huoneeseensa" itsekseen ja sulkee oven. Tällöin se nukkuu, ei edes hauku ääniä. Ongelma on, ettei se pysy huoneessaan vaan sählää kaikkialla, jos ovi on auki. Kokeeko koira oven sulkemisen eristämisenä? Vai voisiko se tässä tapauksessa olla hyvä asia ja antaa koiralle tarpeellisen signaalin rauhoittua? Mitä olette mieltä? Tämä on itseltäni uusi havainto, jota tulin vahingossa kokeilleeksi, kun koira oli ihan pakko saada hetkeksi jaloista. Odotin sen vauhkoontuvan ja ulvovan ja raapivan ovea, mutta ei.

      Minun käsitykseni mukaan lapinkoira ei ole mitenkään erityisesti rähisevä rotu, tai muutenkaan hankala. Urokset joo voivat olla kovapäisiä, mutta keskimäärin väittäisin, että aika terve hermorakenne rodulla on.

    • ex-lappalainen

      En jaksanut lukea kaikkia viestejä. Itsellä oli 15 vuotta suomen lapinkoira uros. Se hengitti haukkumalla. Hau, harakka lentää, hau -ei lennä enää, hau-menen nukkumaan, hau-heräsin jne. Haukusta oppi erottamaan milloin oli vaan haukkua, milloin ilmoitti että hevosilla oli hätä, milloin ilmoitti aistivansa susia jne. Jotkut lappalaiset vain haukkuvat paljon.

      Lapinkoira tarvitsee älyttömästi liikuntaa päivittäin. Se on oikea kone. Itse kävin 15-25km lenkit päivittäin ja koira oli rauhallinen ja mukava. Leikin sen kanssa vetoleikkejä ja tuli painittuakin, mutta kerran vahingossa puraisi kämmenestä läpi ja sen jälkeen ei enää ikinä suostunut leikkimään vetoleikkejä rennosti vaan aina arasteli ja varoi käsiä.

      Lapinkoira on itsenäinen ja sillä voi olla älytön riistavietti ja se saa koiran lähtemään lipettiin. Omaa koiraa en enää vuoden ikäisenä voinut pitää irti koska se lähti kaikkien hajujen perään kuurona.

      Sanoisin näin oman koiran kokemuksen kautta että:
      -liikuntaa vähintään 2 tuntia päivässä mahdollisimman pitkässä fleksissä ja antaa paljon haistella ja tutkia ympäristöä, metsäisiä lenkkejä, jne.
      -ei riehunta leikkejä, lelutkin voi kerätä pois ja sen sijaan antaa lenkin jälkeen lihaisia luita järsittäväksi.
      -koiran voi antaa olla pihalla vaikka koko päivän narussa tai tarhassa, se ei juuri viihdy sisällä. Se on alkukantainen koira, joka on tottunut olemaan itsenäinen eikä niin ole kiinni perheessä, vaan pysyttelee ennemmin taustalla eikä tarvi olla joka paikassa mukana.

      Itsellä on nyt hieman dominanssi"ongelmainen" narttu 1,5v. Dominassi on ominaisuus, joka on joillakin koirilla ja sen kanssa pitää oppia elämään. Mitä dominoivampi eläin, sitä hellävaraisemmin ja hienotunteisesti sitä pitää käsitellä. Dominoiva yksilö on niin vahva ettei sen tarvi kunnioittaa ketään jos se katsoo ettei kyseinen henkilö ansaitse kunnioitusta. Tässä ohjeet jolla meillä saatiin narttu nöyräksi:
      -huomio: älä huomioi koiraa ikinä sisällä, ei puhetta, katsetta, kosketusta, ei edes komennusta. Huomioi koiraa ulkona jos se oma-aloitteisesti tulee luoksesi ja myös silloin kun kutsut koiran luokse (sama sisällä, kutsusta tullessa voit huomioida). Älä puhu paljoa koiralle, jos joudut esim tilanteeseen ettei koira luovuta esinettä ensimmäisellä irti-käskyllä, älä ala taistelemaan tai jankkaamaan vaan suorista selkäsi ja pidä päättäväisesti esineestä kiinni ja katso silmiin ja odota vaikka tunti, jos ei sitä luovuta. Koiralla on yllättävän lyhyt pinna ja antaa periksi nopesti. Voi kokeilla jonkun kerran vähän pitää vielä, mutta sitten jo antaa periksi ja antaa heti pyydettäessä irti. Sitten kun suhde on kunnossa voit alkaa palkkaamaan oikeasta toiminnasta.

      Siihen asti kun koira kukkoilee, ei anneta herkkuja, ainoastaan vaaditaan hiljaa, päättäväisesti ja rauhallisesti omalla olemuksella. Lapset eivät sovellu tähän toimintaan, pidä siis huoli siitä että lapset ja koira eivät ole keskenään valvomatta tekemisissä. Vasta myöhemmin voit opettaa, että lapset ovat erityiskohdeltavia ja sinä vaadit koiraa kohtelemaan lapsia kunnioittavasti. Meillä koira ei pidä lapsia johtajina, vaan erityiskohdeltavina laumanjäseninä. Meillä koira on tuplasti lasten kokoinen, itse asiassa minun kokoinen noustessaan takajaloilleen ja painoakin on yli 50kg.
      -Älä alista fyysisesti vaan laita koira alistumaan henkisesti sillä ettet anna periksi. Jos koira tulee eteesi murisemaan ja estämään kulkusi, mene koiran eteen ja tuijota taivaalle ja odota, odota, odota, jossain vaiheessa koira kääntyy ja luovuttaa, sen jälkeen älä kehu, älä tee mitään, kävele vain. Voit n. minuutin jälkeen käskeä koiran luoksesi jos haluat, älä muistele mennyttä, älä ole vihainen, voitit jo tilanteen ja koira alistui sinulle.

      -arjessa noutava passiivistadominointia: -jos koira on kulkuväylälläsi, älä koskaan kierrä koiraa vaan mene niin lähelle eteen että koiran on väistettävä. Jos koira nukkuu reitillä, kävele yli. Pidä kodissa alueita joihin koiralla ei ole asiaa, esim lasten huoneet ja ohjeista lapsia häätämään koira huoneestaan hiljaa omalla keholla, ts menemällä lähelle ja rauhallisesti "ajamalla" huoneesta ja portti kiinni. Kaikki makuuhuoneet voisivat olla koira vapaita. -koira syö viimeisenä, syö aina itse ennen ja ruoki koira viimeisenä illalla. -älä anna koiran rynnätä mihinkään ensimmäisenä, vaadi odottamaan ja mene sinä edellä. Jos koira on rauhallinen niin voit antaa "ole hyvä" luvan mennä edelläkin. Pääasia on ettei koira röyhkeästi rynni ohitsesi.

      Ja tärkeintä: älä ole vihainen, ole rauhallinen ja itsevarma, periksiantamaton ja tarkkaavainen. Kun suhde on kunnossa, aloita älyllisiä leikkejä, esim namin piilotusta ja sen etsintää yms. Nykyiseen koiraani verrattuna Suomenlapinkoira oli aika huono oppimaan yhtään mitään ja sillä oli suuria vaikeuksia oppia ymmärtämään puhetta, pikemminkin viittomalla ymmärsi käskyt paremmin. Muista paaajon liikuntaa! Mukavia vuosia teille!!!

    • neuvoton

      Kiitos vastauksesta, ex-lappalainen :)

      Neuvosi kuulostavat hyviltä. Vähän toivottomalta kuulostaa kokemuksesi lapinkoirauroksen haukkumisesta :D Mutta niinhän se taitaa olla, että näistä jotkut yksilöt vaan kertakaikkiaan haukkuvat... Tiedämme kyllä, että lapinkoira viihtyisi ulkona. Meillä on iso piha ja koiran oli tarkoitus saada olla siellä niin paljon kuin tykkää. Sitä vaan ei voi pihalla pitää, koska se haukkuu koko ajan, siis koko ajan, ja eipähän sellaista tarvitse naapureidenkaan kestää...

      On tehty tuota, että on passiivisesti osoitettu dominanssia. Portaissa esim. koiraa ei koskaan päästetä ohi (se yrittää aina), vaan kuljetaan korostuneen hitaasti ja pakotetaan koira näin seuraamaan. Lapsille voisi enemmänkin yrittää painottaa ja opettaa tuota omalla keholla pois ajamista. Ovesta koira kulkee myös viimeisenä, toki kovasti yrittää tätä kuviota uhmata ja pyrkiä karkaamaan ohi.

      Lapsethan tässä ovat vaativa osuus. Pieni lapsihan ei ole johdonmukainen tai päättäväinen, eikä vaikkapa 5-vuotiaalta voi oikein millään vielä sellaista vaatia. Olisiko siis parempi, että lapset yksinkertaisesti ignoroisivat koiraa, jos me emme ole vieressä? Miten muissa lapsiperheissä on ongelmatapauksia ratkottu..?

    • hjhnmvg

      Tärkeintä tuossa, mitä exlappalainen sano, nii on se perushuomioimattomuus! Sitä kannattaa harrastaa ja varsinki kun jos koira säheltää, nii sillon sille ei puhuta, ei kosketa eikä myöskään katsota. Esitetään että koiraa ei olisi olemassa.

    • Siinä on näköjään

      mennyt kaikki niin pieleen koiran koulutuksessa, kun vaan voi mennä.

      Toivottavasti ette todellakaan ota uutta koiraa, jos tuosta luovutte niin, kuin joku tuola neuvoi. Tai jos otatte niin ottakaapa ensin selvää miten koiria koulutetaan.

      Huh huh...

      • Hei, nimimerkki

        "siinä on näköjään", kerro toki miten koiraa koulutetaan. Mollata osaat, mutta et antaa oikeita neuvoja.

    • neuvoton

      Kiitos vastauksista edelleen. Ja myöskin tälle nimimerkille "siinä on näköjään", joka näköjään tarpeellisesti pääsi purkamaan paineitaan ;)

      Kyllä toki on koiran kasvatuksessa meillä jotain mennyt pieleen, jos kaikki ois nappiin mennyt, eihän tässä tilanteessa oltaisi. Se vaan, että ennalta ei olla selkeästi osattu reagoida kyseisen koiraan luonteen vaatimalla tavalla. Ja vieläkin sitä tapaa etsitään.

      Voin raportoida, että tilanne on ehkä hitusen parempi. Voi olla ihan tuuriakin tai sattumaa tai muuten vaan jotain, mutta silti. Ollaan nyt päädytty, vaihteeksi, reagoimaan haukkumiseen vesisuihkeella ja se tuntuu toistaiseksi jossain määrin toimivan. (Aiemmin vaan villitsi koiraa ja stimuloi sitä haukkumaan enemmän...) Ulkona koira edelleen haukkuu taukoamatta, eli sisäkoira se toistaiseksi on :/ Tavaroiden varastelussa koira on alkanut testata sellaista, että tulee kielletty tavara suussaan aina emännän/isännän luo, vähän kuin lupaa kysyen. Ei siis niinkään salassa riko enää mitään. Uhmaltahan tämä edelleen vähän vaikuttaa, tulee siis tavara suussa vähän kysyvästi katselemaan ja kyllä yrittää olla luovuttamatta aarrettaan. Lopulta se sitten nöyrtyy tahtojen taistelussa, mutta ehkä pientä edistystä siis.

      Perushuomioimattomuus muuten on ollut meillä käytössä. Ongelmana tässä ovat lapset, jotka eivät millään tahdo muistaa, ettei söpöä koiraa saisi muuten vain rapsuttaa ja silittää ja paijata. Osaisiko kukaan arvioida, miten suuri lasten rooli on tässä..? Riittääkö, jos me "lauman johtajina" ignoroimme koiraa ja osoitamme sille paikan, vai riittääkö lapsilta satunnaisesti tullut huomio jotenkin ylläpitämään sen kuvitelmia korkeasta asemastaan?

    • ex-lappalainen

      Parasta olisi jos kukaan ei huomioisi koiraa, ei vieraat, ei kukaan. Meillä lapset muistivat ja nykyäänkin kysyvät luvan saako koiraan koskea tai saako koiraa leikittää. Vieraiden kanssa oli vaikeinta, ja ne vieraat jotka eivät totelleet, saivat olla tulematta meille tänä aikana. Koirallamme oli "mukava" tapa pomottaa vieraita pentuna, ensin oltiin niin kavereita, sitten ahdistettiin nurkkaan ja jäätiin eteen makaamaan ja murisemaan. Monet pelkäsivät koska koira oli pentuna jo ison koiran kokoinen, koska on ison rodun edustaja.

      Minkä näköisenä koira tulee luoksesi, jos tulee oma-aloitteisesti luo, tai tervehtimään? Itse pidän sitä mittarina josta katon että koira ei kuvittele itsestään liikoja. Tuo tuli ennen häntä, pää, korvat pystyssä luokse tiukalla katsekontaktilla ja silloin saattoi tulla hammastakin. Nyt laskee hännän, pään ja korvat alas ja ei katso pistävästi suoraan. Jos kutsun luo, niin silloin pitää korvat tarkkaavaisesti hörössä ja katsoo tarkasti silmiin ja odottaa lisäkäskyjä.

      Silloin kun koira on pidemmän aikaa näyttänyt kunnioitusta, voi huomioimattomuutta vähentää ja pikku hiljaa paijata. Katseesta näkee jos paijaat liikaa, myöhemmin ainakin meillä pystyy lällyttämään ja lässyttämään melko paljonkin koiraa, kuhan silloin tällöin on täysin huomioimatta koiraa.

      Tuohon haukkumiseen en osaa sanoa mitään, koska omalta lappalaiselta sitä ei edes yritetty pois. Hiljaisemmaksi sai kun lenkitti paljon. Tämä nykyinen koira haukkui komennushaukkua sisällä, eli tuijotti samalla ihmistä ja haukussa oli käskevä sävy. Sen sai helposti pois kun kukaan ei reagoinut mitenkään haukkuvaan koiraan, ei edes katsonut päin, jatkettiin vain omia puuhia.

    • neuvoton

      Noh, ollaan nyt lopulta huomioimattomuudessa päästy siihen, että lapsetkaan eivät juuri koiraa huomioi. Koira sitten on seonnut tästä täysin... Ilmeisesti pelkkä lasten huomio on koiralle sitten ollut riittävää tai tärkeää, koska nyt tuo otus on seonnut täysin. On nyt muutaman päivän tehnyt extrasti kaikkea mahdollista, tuhonnut omaisuutta, kiivennyt pöydille ja lipastojen päälle (!), haukkunut taukoamatta vaikka yksikseen huoneessa, ilmeisesti merkkaillutkin tuolla sohvaa ja portaita. Huoh! Ognoroidaan sitä edelleen. Lisäksi ollaan alettu antaa _kaikki_ ruoka siten, että heitellään vaikka nappuloita ympäri pihamaata ja koira saa nuuskia ja etsiä.

      Mietin tuota, minkä näköisenä koira tulee luokse. Kun tullaan kotiin pitemmän (muutama tunti) poissaolon jälkeen, koira tulee vastaan korvat luimussa, matalana, häntä heiluen. Useimmiten tuo myös isännän/emännän jalkojen juureen jonkun "aarteistaan", luun tms. Mutta jos ollaan oltu kotona, koira tulee luokse aina valppaana, korvat höröllä, häntä ylhäällä ja useimmiten vaatien jotakin haukkumalla/tökkimällä kuonolla, jopa hyppimällä. En tiedä, mistä johtuu ero kotiin palatessa ja kotona oltaessa..? Mutta ei se mitenkään nöyrältä kaverilta kyllä toistaiseksi vaikuta. On muuten nyt, kun sitä systemaattisesti ignroidaan, alkanut jälleen myös repiä lapsia lahkeista, paidan helmasta, jalasta tms. huomiota saadakseen... :/ Ongelmahan on, että tällöin sitä ei voi jättää huomiotta, vaan tilanteeseen on puututtava. On yritetty puuttua mahdollisimman vähäeleisesti: Koira niskanahasta/pannasta pois ja sitten ajetaan se pois huoneesta ihan vaan omalla keholla ajamalla se pois ja sitten taas ignoroidaan.

    • KA.ta.ri.na

      Tuo on normaali reaktio, että koira lisää huomionhakuista käytöstään, kun huomiota on vähennetty. Sitkeästi vaan, älkää antako periksi, koira antaa periksi kun jaksatte.

    • ex-lappalainen

      Kuullostaa siltä että alkaa huomioimattomuus tehoamaan, jatkakaa vielä! Jotkut kovapäät alkaa murisemaan ja uhkailemaankin, mutta silloinkin älä katso edes päin vaan koira on ihan ilmaa! Koiran pitää tulla korvat ja pää alhaalla luokse aina kun se tulee itsekseen luokse. Jos kutsuu koiraa, niin on ok vaikka tulee korvat höröllä, silloin se on vain tarkkaavainen. Olkaa huomioimatta mahdollisimman paljon myös tuota vaatteista repimistä. Kaksi viikkoa pitäisi riittää, mutta sen jälkeen ei voi alkaa huomioimaan heti mielin määrin vaan pikku hiljaa lisätä ja toisaalta on ansaittava huomio. Ärsyttävää kun pitää aina miettiä mitä tekee, eikä voi vain helliä koiraa, mutta tällaista se on joidenkin yksiöiden kanssa. Toisaalta tällaiset yksilöt ovat erittäin hyviä koiria koulutettuina. Lojaalius on aivan eri luokkaa. Itse en vaihtaisi tuota "lady Dominaa" mihinkään vaikka sen kanssa saakin olla joka hetki tarkkana. Siihen pystyy luottamaan täysin. Koira, jolle pitää näyttää oma asema ja ylläpitää passiivista dominointia, noudattaa vastaavasti tunnollisesti käskyjä ja on palvelualtis.

      Jos teistä alkaa tuntua liian raskaalta ja vaikealta (epätoivoiselta), kannattaa etsiä hyvä ongelmakoirakouluttaja, mutta varmistakaa että kyseinen henkilö käyttää positiivisia menetelmiä. Vielä nykyäänkin on koiria hakattu ja fyysisesti alistettu ja saatu pahaa aikaan.

    • neuvoton

      Meillä on ollut tarkoituksena ainakin käyttää koira ongelmakoirakouluttajalla arvioinnissa. Pitäisi vaan tosiaan löytää sopiva. Kun nyt on alettu noudattaa tätä huomioimattomuus-linjaa, ei heti varmaan kannata alkaa sotkea sitä muilla kuvioilla.

      Ollaan joo jatkettu huomioimattomuutta. Lisäksi koira ei enää saa mennä sohvalle (valitettavasti ennen sai, sänkyihin ei ole päässyt koskaan), eikä saa tulla meidän makkariimme (ennen sai nukkua siellä lattialla). Väittäisin, että esim. huomiohaukkuminen on huomattavasti vähentynyt. Joskus koira kokeilee haukkua, mutta lopettaa hyvinkin pian. Ei yritä enää ohittaa esim. portaissa ainakaan meitä aikuisia. Uutena ongelmana on edelleen se, että kaiketi laskee lapset sikäli heikoiksi lenkeiksi, että yrittää saada huomiota lahkeesta/sukasta repimällä. Ollaan toistaiseksi toimittu niin, että jos koira saa esim. sukan jalasta, ollaan kuin ei huomattaisikaan ja lapsi vaan hakee itselleen uuden sukan kaapista. Yleensä koira tällöin hämmentyy ja luopuu heti aarteestaan ja käydään sitten vaivihkaa noukkimassa sukka lattialta. Hätätilanteessa (koira uhkaa repiä lahkeet rikki) ollaan käytetty joskus vesisuihkua ja sitten heti sen jälkeen taas huomioimattomuuta.

      Onhan tämä kurjaa kyllä, kun koira otettiin perhekoiraksi ja seuraksi. Selitettiin lapsille, että tämä nyt täytyy tehdä, että koirasta koskaan saadaan kunnon perheenjäsentä. Toivotaanpa parasta :)

    • ex-lappalainen

      Niin, ei tällasista koirista ole pelkästään seurakoiriksi. Tuon kanssa on pakko harrastaa ja meillä onkin joka viikko maastoharjotukset ja tottelevaisuustreenit. Sitten joka päivä on 5-10 min treenit omalla kentällä. Sisällä harjoitellaan uusia juttuja, kuten hajuerottelua. Ilman hommaa tuo koira olisi mahdoton. Oletko jo huomannut mikä olisi sinun koirasi "juttu". Mikä on asia mitä se tekee aivan intona? Meillä se oli ihmisen jäljen ajaminen ja tuo on ollut niin ilmiömäinen jälkikoira, joka palkkautuu jäljen ajamisesta itsestään eniten maailmassa ja nyt tähdätäänkin pelastushakuun. Löytämällä koiralle mieluisan tehtävän ja tekemällä sen luvalliseksi harrastukseksi, saa siitä tosi paljon irti.

    • neuvoton

      Enpä oikein osaa sanoa, mikä olisi erityisesti tämän koiran juttu. Se on selvää, että se kaipaa hurjasti virikkeitä ja on aina innoissaan uuden oppimisesta ja toki oppii nopeasti, Taisin mainitakin, että yllätyin aikanaan todella, kun koira aivan pikkupentuna oppi normaalit istu-, maahan-, paikka- ym. käskyt käytännössä parilla toistolla. Olen aikanaan vääntänyt lapinkoiranartun kanssa esim. tuota paikallaanoloa ihan pitemmän kaavan kanssa... :D Tämä nykyinen "ongelmatapaus" on todella innokas esim. noutamaan (aiemmilta lappareiltani puuttui noutamisvietti täysin), toisaalta se on haka etsimään haistelemalla yhtä sun toista. Halutessaan jonkun henkilön lähtevän ulos se tuo muitta mutkitta eteisestä oikeat kengät oikealle henkilölle. Fiksua - joskin tähänkin on jouduttu toki puuttumaan, koska pomottamistahan tuo sinällään on. Heh, nyt kun miettii, tuo on hyvin innostunut kaikesta. Vaan voisi tosiaan ihan miettiä, mitä sen kanssa kannattaisi enemmän treenailla.

      • ex-lappalainen

        En tiedä pitääkö paikkansa, mutta ilmeisesti dominoivat/hankalat koirat ovat keskimääräistä fiksumpia. Oma nykyinen koirani on todellakin niin hämmästyttävän nopea oppimaan että olen ihan kummissani. Periaatteessa 1-2 kertaa riittää niin tietää mistä on kyse ja joitakin asioita osaa jo heti ilman opettamista. (Jopa rullailmaisun pitkä kaava näyttöineen meni kerralla oikein ja se oli siinä!!!) Hajuerottelu ja käskyllä pyydetyn hajun etsiminen on haastavaa ja mielenkiintoista koiralle. Luulen että sinunkin pitää alkaa harjoittelemaan vaativia asioita koirasi kanssa, jotta sen ei tarvi keksiä omiaan.

        Tuo kenkien ja sukkien hakeminen oikealle henkilölle on todella hienoa. Meillä tekee myös sitä. Kenkien kanniskeluun puutuin jossain vaiheessa mutta se vain innosti lisää kanniskelemaan niitä. Jätin totaali huomioimatta ja kerran jopa tuli eteeni järsimään mun kenkää, enkä ollut huomaavinaankaan ja siihen loppui. Se ei ollut enää hauskaa. Koiraa pitää tietysti kieltää, jos se ei tiedä sen olevan kiellettyä, mutta tässä tapauksessa tiesi sen olevan kiellettyä ja teki sitä vain huomiohakuisesti...

        Hanki jostain puupalikoita. Laita 3 niistä puserosi alle puoleksi tunniksi, sitten käy tiputtamassa yksi huoneen lattialle ja pimennä huone pilkkopimeäksi (jos on pimennysverhot) ja pyydä koiraa etsimään oma. Pimeässä joutuu käyttämään vain hajuaistiaan ja oppii niin etsimään kuonolla.

        Tosin voi olla että joudut aluksi opettamaan palikan tuonnin itselle. Tekisin sen noin älykkäälle koiralle näin: kun koira ei huomaa, tiputtele muutama palikka sisälle kulkuväylille tai huoneen keskelle ja ota taskuusi namia. Kun koira sitten omia aikoja hääräilee ja kiinnittää huomiota palikkaa, kehu ja nami. Vähitellen ala palkkaamaan kun nostaa palikan suuhun ja lopulta vasta kun tiputtaa sen käteesi ja lopulta joutuu kävelemään luoksesi ja tiputtamaan kepin sinulle. Sitten kun tämä on hanskassa voit opettaa siihen käskysanan. Itse tein niin että tiputin palikoita sisälle koiran huomaamatta, kutsuin koiran luo ja näytin että mulle oli superherkkua kädessä ja istuin tuolille ja sanoin "etsi oma" ja sitten vain odottelin. Palikat on hyvä olla niin että näet ne tuolistasi. (tuoli siksi koska aikaa voi kulua joskus kauankin kunnes koiran piuhat yhdistyy päässä). Kun sitten hoksaa palkan voit sanoa hyvä, ja toistaa käskyn. Kun ekan hoksaa niin sen jälkeen kantaa innoissaan kaikki. Voi tosiaan tehdä kaikki muut temput ennen kuin hoksaa tuoda ekan palikan. Meillä tuijotti hyvää katkematonta katsekontaktia, toi puruluita ja leluja, meni maahan, istui, seisoi, raapi itseään yms. kunnes äkkäsi palikan...

        Hajuerotteluun on myös olemassa ohjeet ja se onkin tosi kivaa harjoiteltavaa johon kannattaa satsata aikaa. Itse tankattiin rauhassa useita kuukausia vaikka tuntui olevan jo kunnossa niin varmuuden vuoksi perusta tehtiin kunnolla.

        Lenkilläkin voit tehdä kiinnostavia juttuja, nakkaat vaivihkaa naksuja puskaan ja kutsut koiraasi ja näytät kädellä alueen ja "etsi". Koira oppii että sinulla on kivoja tehtäviä sille. Sitten meillä on lemppari "apua, missä hanska?", heitän lenkin aikana hanskan puskaan niin ettei koira huomaa ja kun tuon sanon, koira lähtee viivana etsimään kadonnutta hanskaa sieltä päin mistä ollaan tultu ja ottaa hajun ilmavainuna.

        Se on jo puoli voittoa kun saat useimmiten vain kehua koiraa. Vältä tilanteita joissa joudut kieltämään koiraa. Toki koiraa on kiellettävä kun se menee liian pitkälle. Meillä koira ymmärtää sanat "ei saa". Tuon kun sanoo lempeästi hiljaa, se tietää että tämä toiminta on kiellettyä, mutta se ei ole negatiivinen käsky. Koira tottelee hienosti tätä "ei saa" kieltoa. Silloin kun koira tekee jotain joka on ollut jo aiemmin kiellettyä, käytän tiukkaa äänen sävyä, esim jos koira ylittää sallitun rajan sanon tiukasti " ei sinne saa mennä, pois sieltä!" ja heti kun ottaa askeleenkin oikeaan suuntaan kehun heleällä äänellä ja kun on kokonaan oikealla puolella, kehun lisää.

        Pahin rangaistus siitä että on mennyt liian pitkälle, vaikka hyppinyt minun päälle, sanon kerran tiukasti "ei" ja painan etusorman kuonolle ja tuijotan tiukasti kunnes koira kääntää pään pois päin. Silloin kun koira itse kääntää pään tai jopa kääntyy kokonaan itse ja menee makaamaan, on sen merkki että viesti on mennyt perille. Turhaa tappelua tulisi välttää dominoivien kanssa, sillä ne todennäköisesti voittavat ja muutenkin vahvat yksiöt pitävät heikkoina niitä jotka joutuvat turvautumaan fyysiseen sen sijaan että pystyisivät henkisesti voittamaan.

        Yleensä koirat alkaa rauhottumaan 1,5 vuotiaana. Mutta tilanteeseen pitää kuitenkin puuttua eikä vain odottaa että aika korjaa.

    • neuvoton

      Edellisessä viestissä muka raportoin edistymisestä. No, sellaista ei enää ole nähtävissä :( Ollaan jatkettu huomioimattomuuslinjaa ennallaan. Koiralta on rajattu enemmän alueita, joille se ei saa mennä (kaikki makkarit, työhuoneet), ruuan se saa edelleen vaan nurmikolle tms. ripoteltuna, niin että joutuu näkemään vaivaa nappuloiden etsimiseen. Lenkit käydään vähäeleisesti, jossain määrin käskytyksiä harjoitellaan ja tästä palkkiona vain yksinkertainen "hyvä" tai muu positiivinen kommentti.

      Nyt on kuitenkin suorastaan h***etti irti tuon koiran kanssa ja alamme olla todella väsyneitä tähän. Viimeiset päivät koira on tehnyt ihan mitä tahansa pahaa, mitä suinkin on keksinyt. Harmi sanoa, mutta se tuntuu tällä hetkellä pelkältä pirulliselta otukselta, jota emme ollenkaan tänne toivoisi. Nykyisellään koira esim. kiipeää lähes aina keittiön pöydälle, kun poistumme huoneesta. Jos pöydälle on jäänyt ruokaa, se syö sen. Jos sinne on jäänyt vaikkapa muoviastia, se rikkoo sen pureskelemalla. Se hyppää ikkunalautaa vasten ja repii huonekasvit. Se kiipeää käytännössä kaikille tasoille (on tosi ketterä, eikä ihan pienikokoinenkaan) ja repii niillä olevat esineet. Jos vessan ovi unohtuu raolleen, se repii wc-paperirullat, pyyhkeet, saippuan. Verhoja se repii ja myös pissaa niihin ilm. öisin. Ehkä ikävimpänä se on alkanut öisin pissata olohuoneen suurelle kangassohvalle. Viime yön jäljiltä koko sohva on ilmeisesti pilalla: Koira on kävellyt sohvalla ja pissaillut, nostanut jalkaansa kaikkiin istuintyynyihin ja selkänojaan. Koko talo haisee pissalle, tietenkin. Jos koiran rajaa yhteen/pariin huoneeseen, se haukkuu, vinkuu ja ulvoo sekopäisenä, sama, jos sen laittaa ulos juoksunaruunsa. Kaiken lisäksi se repii nyt kaikkia perheenjäseniä surutta lahkeista, jaloista, sukista, kengistä - myös tuota isäntää, jota se muka aiemmin kunnioittti? Irti- tai ei-komennoille se ei alistu, saattaa jopa kuono kurtussa murista. Vesisuihkukaan ei näköjään enää haittaa.

    • KA.ta.ri.na

      Sinne ongelmakoirakouluttajalle nyt mars!

      www.koiraneuvola.fi

      • vanahaviisas

        Joskus on viisainta luovuttaa. Tunnustaa tappionsa.
        Uutta kotia etsintään!
        Kyllä lapsille ja ns. parisuhteen hoidollekin tulee jäädä aikaa koirankasvatukselta.

      • radicalmadcap
        vanahaviisas kirjoitti:

        Joskus on viisainta luovuttaa. Tunnustaa tappionsa.
        Uutta kotia etsintään!
        Kyllä lapsille ja ns. parisuhteen hoidollekin tulee jäädä aikaa koirankasvatukselta.

        Käytännössä: nyt aloittaja otat puhelun koirasi kasvattajalle.
        "Moi täällä Tsähpen perhe. Tuodaan huomenna koira takaisin, otat kai kasvattisi sinne uutta kotia etsimään. Muuten viedään piikille."
        Teinä veisin koiran mieluummin johonkin koirahoitolaankin muutamaksi päiväksi odottamaan uutta kotia (koeajalle). Saisi raukka ainakin olla ulkotarhassa riittävästi ja haukkua vaikka äänensä käheäksi, ilman että joku koko ajan hyökkää kurittamaan. Otatte kaivatun aikalisän ja saatte kotia kunnostettua.
        Tuota juuri pelkäsinkin, että on milloin minkin -ismin teemaviikko, siis kohtelu koiran kannalta vaihtelee muutaman päivän välein aina eriksi.
        Yhteistä on ainoastaan että simputus jatkuu, vaihtuvin keinoin.
        Uskokaa jo pahvit että juuri tämä perhe, juuri tämä ympäristö ja juuri tämä välkky jukuripää tarmonpesä-uros ette sovi yhteen. Tulee sitä avioerojakin, eikä miestä yleensä viedä ongelmapuolison kouluttajalle vaan tiet eroavat sovinnolla. Nykyisessä tilanteessa missä koiranpito on päivittäistä valtataistelua turhautuneen "pirunkurisen" koiran kanssa en näe mitään järkeä. Aikuiset päättävät pidetäänkö koiraa, ja lasten tehtävä on sopeutua tehtyihin päätöksiin.

    • ...

      Neuvoni samnalaisen koiran kanssa elävänä.

      Unohda kaikki nuo dominanssi häiriö höpinät ja sisäistä ajatus siitä, että sinulla on tosi aktiivinen koira.

      Tärkein ensimmäinen juttu joka opeta koiralle heti on se että lapset saavat olla täysin rauhassa. Lapsi liikkuu, juoksee häseltää jopa lelut kädessä ja sitähän aktiivinen koira ei voi katsella lähtemättä leikkiin. Näet selkeästi,e ttä nyt koiralla lähti leikki vaihe päälle; se lähestyy lastasi riehuen, kutsu koiraa luoksesi ja leikitä sinä sinä. Aina kun koira kiihtyy lapsesta ole kärppänä paikalla ja ja leikittämässä, älä milloinkaan anna koiran mennä lapsen leikkiin. Näin saat koirallesi taottua päähän,e tä lapsen toiminnasta kiihtyessään se hakeutuu sinun luoksesi. Ja kun se hakeutuu luoksesi sinä palkkaat sen sillä mitä se sillä hetkellä on vailla; leikillä. Leikin lopetat aina rauhoittumiseen, eli hetki vaikka rievusta taistelua ja siten pitkävetosita silittelyä, hieromista ja rauhoittavaa puhetta.

      Nuokin leikkituokiot, kuten kaikki muutkin leikit aina ulkona. Opeta koira siihen että sisällä vain maataan, silitellään ja syödään. Sisällä ei minkäänlaista kierrosten nostelua, vaan kun kierrokset nouisevat, aina ulos. Ei minkäänlaisia aktivointileluja, naumujen piilotuksia tai mitään muutakaan sisällä.

      Ja aina kun koira tahtoo jotain, (paitsi tuo leikki, jolla suuntaat pois lapsesta) koira istuu ja odottaa rauhassa hetken. Ovi ei aukea ennekuin se istuu ja odottaa. Hihna ei mene kaulaan ennekuin se istuu ja odottaa. Autosta se ei poistu ennekuins e istuu ja odottaa. Jos käytte koirakentillä tai muissa harjoituksissa, käykää muutamia kertoja vain rentoutumassa, eli kun muut työskentelee, te vain laidalla vetelette hirsiä, koirasi on maassa ja sinä silität ja rentoutat sitä syötellen makupaljoa.

      Riittävästi aktiviteettia. Meillä korian kanssa ahrjoitellaan viikoittain muutamia kertoja treeneissä tokoa, jälkeä, agilitya ja rally-tokoa. Silti koira vetää ylikierroksilla usein. Mieti myös sitä mikä on ylikierroksilla. jos vertaan aiempia koiriani ja tätä nykyistä, niin silloin kun puhuin että edelliset saivat hepulikohtauksen, niin nyt on myönnettävä, että tämä silloisessa hepulikohtauksessa olo on koiran normaali virkeystila ja sen kanssa on vain elettävä. Kiihdytä koira silti monia kertoja päivässä korkeammalle vireelle, vaikka tiedän, että vielä harjoittelu vaiheessa siinä tulee usein tunne jopa siitä, että nyt lähtee itseltään henki, mutta koiran pitää antaa kiihtyä välillä jotta se voi myös rauhoittua. Vetoleikit on erittäin hyviä ja käytännöllisiä tälläisen koiran (jolle ei kuitenkaan ruoka kelpaa palkkioksi, arvaan) motivointiin temppujenkin opettelussa. Mutta alkuun on opetettava koira vain leikkimään ja vasta sitten aloitettava käyttämään sitä motivointiin.

      Aktiivinen koira vaatii aktiivisen kodin. Ja koira näyttää koko ajan aktiivisesti myös sitä mitä se on vailla milläkin hetkellä. Kun sen tarpeita tyydyttää (se haluaa nyt leikkiä, se haluaa nyt juosta, joskus se haluaa jopa ruokaakin...) siltä vähenee arkielämän stressi ja se kykenee rauhoittumaan paremmin. jos koira tarpeet jättää noteeraamatta, se elää jatkuvassa puutteessa ja siksi jo ruokkii omaa stressitilaansa (vireystilaansa) kokoajan.

      • curkgjgvb6

        Siis mikä kasvatusmenetelmä on tämä, että koira saa koko ajan ja välittömästi sitä mitä se haluaa? Ja sitten vielä välillä riehutetaan?

        Sinulla on itselläsi kotona riehukoira, ja neuvot toisia, jotka haluaisivat koiransa rauhallisemmaksi. Siis eivät halua nostaa koiran vireystilaa vaan laskea sitä. Sinun menetelmäsi varmasti lisäävät koiran aktiivisuutta, mutta aloittajahan halusi ihan päinvastaista.

      • ...
        curkgjgvb6 kirjoitti:

        Siis mikä kasvatusmenetelmä on tämä, että koira saa koko ajan ja välittömästi sitä mitä se haluaa? Ja sitten vielä välillä riehutetaan?

        Sinulla on itselläsi kotona riehukoira, ja neuvot toisia, jotka haluaisivat koiransa rauhallisemmaksi. Siis eivät halua nostaa koiran vireystilaa vaan laskea sitä. Sinun menetelmäsi varmasti lisäävät koiran aktiivisuutta, mutta aloittajahan halusi ihan päinvastaista.

        "Siis mikä kasvatusmenetelmä on tämä, että koira saa koko ajan ja välittömästi sitä mitä se haluaa?"

        Se on koiran tarpeiden tyydyttämsitä, jotta koira voisi olla rauhallinen. puutteessa elävä koira ei voi olla rauhallinen.

        Koira ilmaisee luonnollisesti mitä se haluaa. Ensin sen pitää oppia siihen että kuka on se tyyppi johon otetaan kontaktia kun jotain halutaan ja sen opettamisessa on oleellista että juuri se tyyppi reakoi koiran tarpeisiin. Sitten koiraa opetetaan malttamaan ja sietämään odottamsita; sitä mitä haluaa ei saakkaan heti, vaan vasta kun on tehty odoteuttua tekoa, eli maltetaan keskittyä muuhunkin. Sitä siis opetaan sillä, että koira joutuu rauhoittumaan ennenkuin saa haluamansa jutun, jonka se siis omalla käytöksellään on näyttänyt.

        Meidänkin lähtökohdista,e rittäin vilkkaasta koirasta on kasvanut erittäin hyvä koira jo tähän mennessä. Eli tällä kokemuksella ja parin aiemman koiran kokemuksella voisin sanoa, että kasvatustyyli on siis erittäin hyvä, motivoituneen ja aktiivisen harrastekoiran tekemiseen. Koirasta itsestään lähtvää motivaatioitta, joka on siis koiran paras motivaatio ei tapeta, vaan se valjastetaan koiran harrastekäytön tarpeisiin.

        Toinen vaihtoehtohan olisi tappaa vilkkaan koiran vilkkaus ja tehdä siitä apattiinen ja sitten keinotekoisiesti vaikka ruualla houkuttelmalla saada se uudestaan edes vähän kiinnsotumaan esim. tottelevaisuusharjoittelusta. Täysin typerää, koska jos koiran leikkisyyttä käytetään hyväksi tiedetään, että koira on varmasti leikistä motivoitunut. Ja toinen ongelma onkin sen vilkkauden tappaminen... Joidenkin koirien kohdalla ainut keino on ottaa henki koko koiralta.

        Se oli PeVi kouluttaja Pertti Vilander, joka kerran vilkkaan koiran hepulikohtauksen suuntautuessa ohjaajaansa agilityradalla sanoi, kun ohjaaja kysi miten ihmeessä saisi tälläisen päälle hyppimisen ja käsistä puremisen pois: "Miksi ihmeessä pitäisi saada pois? Koirahan on mitä motivoitunein ja suuntautunein ohjaajaansa, sehän on vain tavoiteltavaa". Hän vihjasi siihen, että koirahan oli irti ja se olisi voinut tehdä mitä tahansa muutakin, mutta kun se innostui, se lähti hakemaan huomiota ohjaajaltaan... Miksi ihmeessä siis olla huolissaan jos koira innsotuu ohjaajastaan? Ensin sen innostuneisuus vain on suunnattava ohjaajaan ja sitä ei saavuteta muulla kuin sillä, että ohjaaja antaa koirialle sitä mitä koira on vailla.

        Vilkas koirahan ei eroa muista koirista kuin siinä, että se kerkeää enemmän ja siksi se kerkeää kymmenentunnin hereillä ollessaan vuorokaudessa olla hyvin paljon enemmän huomiotakin vailla.

      • 16+16

        Hyviä pointteja! Kertoisitko vielä koiriesi rodun? Arvatenkin paimenkoiria, esim. malinois?
        Aloittajalle taitaa jäädä tekemättä, esim. koska koira aina karkaa (?) pihalla vapaana ollessaan, eikä näinollen saa olla lainkaan kotipihassa vapaana (?) Myöskin senverran primitiivinen villin pohjolan kasvatti tuntuu "neuvottoman" lapinkoirauros olevan, että luulen sen itsenäisen luonteen tekevän tyhjäksi suuren osan hyvistä koulutusideoista. Koira, joka tyytyväisenä kaluaisi hirvenluita kotipihallaan joko juoksulangassa tai vapaana jossakin maatalon edustalla, tai työskentelisi väsymättömällä innolla poroja kokoavana koirana poromiehen kanssa. Yksilö joka ei oikein ole sisäkoiraksi koulutettavissa ilman lobotomiaa.

      • ...
        16+16 kirjoitti:

        Hyviä pointteja! Kertoisitko vielä koiriesi rodun? Arvatenkin paimenkoiria, esim. malinois?
        Aloittajalle taitaa jäädä tekemättä, esim. koska koira aina karkaa (?) pihalla vapaana ollessaan, eikä näinollen saa olla lainkaan kotipihassa vapaana (?) Myöskin senverran primitiivinen villin pohjolan kasvatti tuntuu "neuvottoman" lapinkoirauros olevan, että luulen sen itsenäisen luonteen tekevän tyhjäksi suuren osan hyvistä koulutusideoista. Koira, joka tyytyväisenä kaluaisi hirvenluita kotipihallaan joko juoksulangassa tai vapaana jossakin maatalon edustalla, tai työskentelisi väsymättömällä innolla poroja kokoavana koirana poromiehen kanssa. Yksilö joka ei oikein ole sisäkoiraksi koulutettavissa ilman lobotomiaa.

        Meillä on ollut tolleri ja aivan oikein, belgianpaimen ja nykyinen nyt joka on lähes samalainen kuin aloittajalla käytökseltään on seisoja.

        Tollerin ja paimenen kanssahna ei juurikaan ollut ongelmaa koiran innon suuntaamisessa ohjaajaan, koska molemmat ovat ihmisen kanssa läheiseen työskentelyyn jo jalostuksessa suunnattu. Tämän seisojan kanssa on täysin erijuttu.

        Minulla on tällä hetkellä puolitoista vuotias koira, jonka kanssa edelleen työstetään kontaktia ohjaajaansa ja motivoitumista ihmisestä. Eli tämäkinhän häviää vilauksessa esimerkiksi metsässä kontaktista ja kun on jäljestys päällä, niin on yksi ja sama mitä sanon tai teen, vaistot siis vie koiraa enemmän kuin minä. Tässä iässä molemmat aiemmat koirani kuitenkin olivat jo tokossakin melko pitkällä kilpailu-urallaan, tämän kanssa ei tulisi mieleenkään vielä lähteä kisaamaan, juuri mitään liikkeitä tai temppuja ei osaa, koska pääpaino on tosissaan edelleen siinä, että koira motivoituisi työskentelyyn. Ja ei siinä mitään se motivoituukin, mutta täysin tilannesidonnaisesti. Koska motivaatio ja kontakti ei ole kunnossa vielä kaikissa tilanteissa, en ole nähnyt vielä mitään mieltä lähteä opettamaan mitään kikkailuja. Perusjutut osaa, koska niitä harjoitellaan tietenkin motivaatiota ja kontaktia harjoitellessa, eli istumaan ja maahan menon kautta harjoitellaan, että jotain pitää tehdä, jotta saa sen minkä haluaa ja seuraamisella harjoitellaan kontaktia, jonka jälkeen myös saa sen mitä haluaa.

        Sen jälkeen kun olen päässyt itse eroon kaikista johtajuuteen perustuvista ajatuksista koiran kouluttamisessa, olen keskittynyt vain tarpeisiin. Jo Maslow aikoinaan esitti kattavan filosofian tarpeista; kaikki mitä teemme (me kaikki eläimet) lähtee siitä, että tarvitsemme jotain, jotta sen saavuttaa täytyy usein työskennellä aktiivisesti sen suuntaisesti. Jos jokin tarve on tyydyttämättä, niin se painaa mieltä (aiheuttaa stressiä), eikä silloin kykene keskittymään mihinkään muuhun. Puutostilassa elävälle olennolle on turha yrittää mitään opettaa. Tätä ajatustahan voi soveltaa monilla tavoin. Voi lähteä deletoimaan tarvetta; esim lapsi haluaa tulla isona taitelijaksi ja vanhemmat voivat hänet aivopestä haluamaan mielumin sotilaaksi, jolloin tarvetta tulla taiteilijaksi ei enää olisi tai koira voi kokea tarvetta rähistä vastaantuleville ja ohjaaja voi sille rähisemisen tehdä epämiellyttäväksi, jolloin koira ei enää koe tarvetta rähistä. Esimerkeistä voi vain miettiä miten oltaisiin (maailman laajuisestikin) onnellisempia jos Hitler olisi saanut tehdä kuten oma tarve oli ja ryhtyä taitelijaksi vanhempien valitseman sotilaan uran sijaan tai miten paljon onnellisempia olisivat monet koirat jos niiden pelokkuuteen toisista koirista olisi puututtu, eikä puututtu vain niiden oireiluun. Tarpeita voi myös tyydyttää, jolloin olennosta tulee tasapainoinen, kun se ei elä puutoksessa. Antaa tarpeiden olla ja auttaa saamaan niihin täyttymyksen, tällöin voidaan puhua onnellisuudesta.

        Mä en usko, että aloitajan koira on toivoton tapaus. Omaanikaan en pidä toivottomana. Luovuutta se vaatii koiran kanssa, joka ei motivoidu ihmsien tarjoamasta palkkiosta. Aloittajan koira voisi olla onnellisimmillaan porojen perässä, meidän koira on onnellisimmillaan metsässä lintujen jäljillä täysin ihmisestä riippumatta. Meillä on ollut palkkiojärjestelmänä jälkeä, linnunsiipiä, saippuakuplia, hajuriepuja jne, mutta se mikä yleensä aina vilkkalle kuin vilkkaalle koiralle kelpaa on nuo vetoleikit. Pelkällä makupalalla kouluttamisen harhaan on ihan turha uppoutua, ei tule toimimaan.

      • molossi ei rek
        16+16 kirjoitti:

        Hyviä pointteja! Kertoisitko vielä koiriesi rodun? Arvatenkin paimenkoiria, esim. malinois?
        Aloittajalle taitaa jäädä tekemättä, esim. koska koira aina karkaa (?) pihalla vapaana ollessaan, eikä näinollen saa olla lainkaan kotipihassa vapaana (?) Myöskin senverran primitiivinen villin pohjolan kasvatti tuntuu "neuvottoman" lapinkoirauros olevan, että luulen sen itsenäisen luonteen tekevän tyhjäksi suuren osan hyvistä koulutusideoista. Koira, joka tyytyväisenä kaluaisi hirvenluita kotipihallaan joko juoksulangassa tai vapaana jossakin maatalon edustalla, tai työskentelisi väsymättömällä innolla poroja kokoavana koirana poromiehen kanssa. Yksilö joka ei oikein ole sisäkoiraksi koulutettavissa ilman lobotomiaa.

        Joo, noinhan se vähän on, että rodutkin on erilaisia...

        Minä taas en näe näe sitä,että koiraa kielletään,tehdään sille selkeät säännöt ja vaaditaan ne pienestä pitäen,mitenkään huonoksi tai motivaatiota tappavaksi,vaikka harrastuksia ajatelle...
        Toki jos kokee jonkun tavan omakseen,niin sitten toimii sen mukaan.Itse olen harrastanut pääasiassa ei-miellyttämishaluisia rotuja,vahvapäisiä.Joukkoon mahtunut myös hyvinkin vilkkaita.Ja kyllä niistä ihan harrastuskoiria on tullut,vaikka ei pääasiassa ne edes niitä ole.
        Jos ajattelisin omia isoja rotujani,että saisi "toteuttaa" itseään vielä jonain puolitoistavuotisinakin(saati kauemmin),niin voisi kyllä olla jo vähän lirissäkin.Ja itseasiassa,niin on jokunen ollutkin,jos on päästetty noin pitkälle ilman selkeää toimintatapojen osoitusta koiralle.En kyllä myöskään haluaisi,että omat rotuni yli vuotisena kävisi käsiin kiinni,edes leikillään.Se ote on sitä luokkaa,että voi mennä sormet,jos koira itseään on saanut toteuttaa...Joten,vaikka meillä ei ole yksikään koira saanut käydä kiinni ihmiseen missään tilanteessa,niin ei niistä mitään patoutuneita motivoitumattomia passiivisia ole tullut :D Villkkana on vilkkaat pysynyt,itseasiassa niinkauan, että ikä,ja sekin ihan loppusuoralla on sen rauhoittanut.Käytöstavat on ollut siis hyvinkin aikaisessa vaiheessa,mutta mitenkään persoonaa se ei ole muuttanut.

        Omasta mielestäni koiran tarpeiden tyydyttämiseen ei tarvi se,etteikö voisi siltä vaatia tietyt käytöstavat.Mutta se,että koiran lajinomaiset tarpeet täytetään,on aina ihan ykkösjuttuja.
        Toinen mihin saisi mielestäni kiinnittää huomioita enemmän ja myös paljon ongelmia ehkäistäisiin,että pitäisi miettiä tarkoin,että ottaako rodusta,jolla on vielä lisäksi jotain ominais rodunomaisia vaatimiksia,että pystyykö/onko halua täyttää ym.Tai sitten,pystyykö antamaan RIITTÄVÄSTI jotain,mikä vastaisi edes(kaikkeen ei välttämättä edes pysty) rodunomaista toimintaa.

        Ei koirat kuitenkaan ihan mustavalkoisia ole,tai no,korkeintaan jotkut ulkonäöltään :D
        Vaikka yksiesimerkki,että meillä on saaneet koirat omalla pihalla kyörätä kissat ym.Ja niin on tehtykkin ja urakalla...Mutta kun portista ulos on astuttu,niin vapaana ollessa ei edes kärpästä kyörätä.Toisin sanoen,ei se mitään ole vaikuttanut,vaikka vaatimusta on tietyuihin tilanteihin tehtykkin,häviämään haluja ei ole itse toimintaan vekeen lähettänyt,saati heikentänyt...

      • ...
        molossi ei rek kirjoitti:

        Joo, noinhan se vähän on, että rodutkin on erilaisia...

        Minä taas en näe näe sitä,että koiraa kielletään,tehdään sille selkeät säännöt ja vaaditaan ne pienestä pitäen,mitenkään huonoksi tai motivaatiota tappavaksi,vaikka harrastuksia ajatelle...
        Toki jos kokee jonkun tavan omakseen,niin sitten toimii sen mukaan.Itse olen harrastanut pääasiassa ei-miellyttämishaluisia rotuja,vahvapäisiä.Joukkoon mahtunut myös hyvinkin vilkkaita.Ja kyllä niistä ihan harrastuskoiria on tullut,vaikka ei pääasiassa ne edes niitä ole.
        Jos ajattelisin omia isoja rotujani,että saisi "toteuttaa" itseään vielä jonain puolitoistavuotisinakin(saati kauemmin),niin voisi kyllä olla jo vähän lirissäkin.Ja itseasiassa,niin on jokunen ollutkin,jos on päästetty noin pitkälle ilman selkeää toimintatapojen osoitusta koiralle.En kyllä myöskään haluaisi,että omat rotuni yli vuotisena kävisi käsiin kiinni,edes leikillään.Se ote on sitä luokkaa,että voi mennä sormet,jos koira itseään on saanut toteuttaa...Joten,vaikka meillä ei ole yksikään koira saanut käydä kiinni ihmiseen missään tilanteessa,niin ei niistä mitään patoutuneita motivoitumattomia passiivisia ole tullut :D Villkkana on vilkkaat pysynyt,itseasiassa niinkauan, että ikä,ja sekin ihan loppusuoralla on sen rauhoittanut.Käytöstavat on ollut siis hyvinkin aikaisessa vaiheessa,mutta mitenkään persoonaa se ei ole muuttanut.

        Omasta mielestäni koiran tarpeiden tyydyttämiseen ei tarvi se,etteikö voisi siltä vaatia tietyt käytöstavat.Mutta se,että koiran lajinomaiset tarpeet täytetään,on aina ihan ykkösjuttuja.
        Toinen mihin saisi mielestäni kiinnittää huomioita enemmän ja myös paljon ongelmia ehkäistäisiin,että pitäisi miettiä tarkoin,että ottaako rodusta,jolla on vielä lisäksi jotain ominais rodunomaisia vaatimiksia,että pystyykö/onko halua täyttää ym.Tai sitten,pystyykö antamaan RIITTÄVÄSTI jotain,mikä vastaisi edes(kaikkeen ei välttämättä edes pysty) rodunomaista toimintaa.

        Ei koirat kuitenkaan ihan mustavalkoisia ole,tai no,korkeintaan jotkut ulkonäöltään :D
        Vaikka yksiesimerkki,että meillä on saaneet koirat omalla pihalla kyörätä kissat ym.Ja niin on tehtykkin ja urakalla...Mutta kun portista ulos on astuttu,niin vapaana ollessa ei edes kärpästä kyörätä.Toisin sanoen,ei se mitään ole vaikuttanut,vaikka vaatimusta on tietyuihin tilanteihin tehtykkin,häviämään haluja ei ole itse toimintaan vekeen lähettänyt,saati heikentänyt...

        Noin moni puhuu...

        Itse olen törmännyt tuossa vain täydelliseen ristiriitaan.

        Koira ei ole pätkääkään kuiinnostunut minusta. Teen töitä kovasti sen eteen, että se kokee kannattavaksi ottaa kontaktia minuun. Kaikki se siis on kovalla työllä rakennettua, että koira yleensäkin lähtee leikkiin kanssani. Nyt sitten alkaisinkin jostain käsittämättömästä syystä kieltämään koiraa kun se ottaa kontaktia puremalla käsiin?

        Minä en käsitä... Mä tiedän, että tämä koira on nopea oppimaan, ei tarvita kuin muutama kielto leikkiin ja se kyllä ymmärtää, että joo, ei kannata...

        Kun nyt ollaan harjoiteltu noutoa, niin eikö olisi ihan sama asia, että nyt kun nouto on hyvin hallinnassa, alkaisinkin kieltämään koiraa vaikka juoksemasta minuun päin esine suussaan? Tai kieltämään istumasta eteeni esine suussaan? Ensin olen opettanut jotain ja sitten alan kieltämään, aivan äärettömän epäloogista minusta...

        Kyse ei ole siis siitä, että ilman sääntöjä tämä koira eläisi, vaan kyse on siitä mitä kieltoja koen mielekkääksi. Tiedän että monessa kodissa koira saa esimerkiksi lasten makuuhuoneisiin mennä, meillä ei kuitenkaan saa, koska minä koen mielekkääksi sen että lapsella tulee olla koiravapaa vyöhyke, aivan kuten koirallakin on lapsi vapaa vyöhyke. Tiedän, että monessa kodissa koira saa leikkiä sisällä, meillä ei saa.

        Olen käsittänyt, että olet rottweiler ihmisiä..? Öööh... "harrastanut pääasiassa ei-miellyttämishaluisia rotuja,vahvapäisiä"?

        Nyt ihan pikaisella tuntumalla tähän astiseen elämään vilkkaan koiran kanssa, olen kanssasi täysin samaa mieltä; uskon, ettei minulla tähän asti ole ollut vielä näin hyvää harrastuskoiraa kuin mikä on nyt... Tarkoitan siis sitä intensiivisyyttä ja toiminnan tarmokkuutta joka koiralla on silloin kun se jotain tekee, vaikkakin sen tekemisen opettaminen onkin pitempi pinnaista hommaa. Mulla on ollut perus pk-koira, joka on tehnyt hyvää tiivistä seuraamista näin esimerkkinä, jolla siis kilpauralla hyvin pärjätty, mutta kyllä se on ihan eri palo mikä on seuraamisessa tällä nykyisellä.

        Tuosta viimeisestä esimerkistäsi olisikin mielenkiintoinen kokeilla, jos haluat altistaa koirasi testille. Eli otetaan jokin asia jonka olet koirallesi opettanut... Otetaanko vaikka maahan käsky? Nyt kun annat koirallesi käskyn maahan ja kun se alkaa menemään maahan kiellätkin sitä, annat sellaisen napakan "jätä"/"ei" kehoituksen. Toistat jóitakin kertoja, vaikka sen 20 kertaa, jonka pitäisi olla minimi asioiden oppimiselle siinä paikassa niillä häiriöillä. Kun nyt seuraavan kerran siinä samassa paikassa samoilla häiriöillä sanot koirallesi "maahan" (21 kerran) niin epäiletkö, että sillä ei ole maahan menemisen halut heikentyneet ?

      • 8+18
        16+16 kirjoitti:

        Hyviä pointteja! Kertoisitko vielä koiriesi rodun? Arvatenkin paimenkoiria, esim. malinois?
        Aloittajalle taitaa jäädä tekemättä, esim. koska koira aina karkaa (?) pihalla vapaana ollessaan, eikä näinollen saa olla lainkaan kotipihassa vapaana (?) Myöskin senverran primitiivinen villin pohjolan kasvatti tuntuu "neuvottoman" lapinkoirauros olevan, että luulen sen itsenäisen luonteen tekevän tyhjäksi suuren osan hyvistä koulutusideoista. Koira, joka tyytyväisenä kaluaisi hirvenluita kotipihallaan joko juoksulangassa tai vapaana jossakin maatalon edustalla, tai työskentelisi väsymättömällä innolla poroja kokoavana koirana poromiehen kanssa. Yksilö joka ei oikein ole sisäkoiraksi koulutettavissa ilman lobotomiaa.

        Vielä jatkoa edelliseen..jos siellä aloittajan perheessä vielä Mein Kampf jatkuu, niin ehdottomasti koira luonnetestijonoon tai peruutuspaikalla testiin mitä pikimmin. Mitäpä me olemme neuvomaan, kun omistajan luulema luonne voikin olla jotakin ihan muuta. Kun noita ongelmakoirankouluttajiakin on niin moneen junaan, nyt jos sattuu esim. "mono ja patukka"-tyyppinen tai vain palveluskoiria luotsannut tyyppi neuvojaksenne, niin taas ollaan heikoilla jäillä.
        Luonnetesti juuri kertoo, millainen nuori koira on perustemperamentiltaan ja taipumuksiltaan, mihin se soveltuu ja mitkä ovat heikot lenkit. Esim. hermorakenne brakaa..tämä kertoo jo paljon tulevaisuuden koulutettavuudesta.

      • molossi ei rek
        ... kirjoitti:

        Noin moni puhuu...

        Itse olen törmännyt tuossa vain täydelliseen ristiriitaan.

        Koira ei ole pätkääkään kuiinnostunut minusta. Teen töitä kovasti sen eteen, että se kokee kannattavaksi ottaa kontaktia minuun. Kaikki se siis on kovalla työllä rakennettua, että koira yleensäkin lähtee leikkiin kanssani. Nyt sitten alkaisinkin jostain käsittämättömästä syystä kieltämään koiraa kun se ottaa kontaktia puremalla käsiin?

        Minä en käsitä... Mä tiedän, että tämä koira on nopea oppimaan, ei tarvita kuin muutama kielto leikkiin ja se kyllä ymmärtää, että joo, ei kannata...

        Kun nyt ollaan harjoiteltu noutoa, niin eikö olisi ihan sama asia, että nyt kun nouto on hyvin hallinnassa, alkaisinkin kieltämään koiraa vaikka juoksemasta minuun päin esine suussaan? Tai kieltämään istumasta eteeni esine suussaan? Ensin olen opettanut jotain ja sitten alan kieltämään, aivan äärettömän epäloogista minusta...

        Kyse ei ole siis siitä, että ilman sääntöjä tämä koira eläisi, vaan kyse on siitä mitä kieltoja koen mielekkääksi. Tiedän että monessa kodissa koira saa esimerkiksi lasten makuuhuoneisiin mennä, meillä ei kuitenkaan saa, koska minä koen mielekkääksi sen että lapsella tulee olla koiravapaa vyöhyke, aivan kuten koirallakin on lapsi vapaa vyöhyke. Tiedän, että monessa kodissa koira saa leikkiä sisällä, meillä ei saa.

        Olen käsittänyt, että olet rottweiler ihmisiä..? Öööh... "harrastanut pääasiassa ei-miellyttämishaluisia rotuja,vahvapäisiä"?

        Nyt ihan pikaisella tuntumalla tähän astiseen elämään vilkkaan koiran kanssa, olen kanssasi täysin samaa mieltä; uskon, ettei minulla tähän asti ole ollut vielä näin hyvää harrastuskoiraa kuin mikä on nyt... Tarkoitan siis sitä intensiivisyyttä ja toiminnan tarmokkuutta joka koiralla on silloin kun se jotain tekee, vaikkakin sen tekemisen opettaminen onkin pitempi pinnaista hommaa. Mulla on ollut perus pk-koira, joka on tehnyt hyvää tiivistä seuraamista näin esimerkkinä, jolla siis kilpauralla hyvin pärjätty, mutta kyllä se on ihan eri palo mikä on seuraamisessa tällä nykyisellä.

        Tuosta viimeisestä esimerkistäsi olisikin mielenkiintoinen kokeilla, jos haluat altistaa koirasi testille. Eli otetaan jokin asia jonka olet koirallesi opettanut... Otetaanko vaikka maahan käsky? Nyt kun annat koirallesi käskyn maahan ja kun se alkaa menemään maahan kiellätkin sitä, annat sellaisen napakan "jätä"/"ei" kehoituksen. Toistat jóitakin kertoja, vaikka sen 20 kertaa, jonka pitäisi olla minimi asioiden oppimiselle siinä paikassa niillä häiriöillä. Kun nyt seuraavan kerran siinä samassa paikassa samoilla häiriöillä sanot koirallesi "maahan" (21 kerran) niin epäiletkö, että sillä ei ole maahan menemisen halut heikentyneet ?

        Tapansa kullakin.Itse en näe mitään ristiriitaa.Jos olisi,niin ehkä olisi näkynyt ;)Varsinkin kun siis puhutaan roduista,jotka ei ole siis mitenkään helppoja kouluttaa.

        "jostain käsittämättömästä syystä..."Kuten sanoin,jos omat rotuni kävisi käsiin kiinni,niin kädet saattaisi olla aika äkkiä entisiä.Ensinnäkin puruvoima on sen verran suurta,hampaitten käyttö hyvinkin intenssiivistä,ja "historiasta" tulee jo se,että jos kiinni otetaan,niin helposti sitten kunnon otteella,pienten tirvaisujen sijaan.Ei tarvi kuin verrata pieniin rotuihini,niin ollaa ihan eri atmosfääreissä...
        Eli todellakaan,kukaan rotujen harrastaja ei halua näpsivää koiraa.Eikä noin siis ole pelkästään noissa roduissa tosiaan.
        Toinen esim.voi olla se,että jos nuot juoksee päin,niin siinä saattaa joko A.menee paikat päreiksi,B.lähtee taju,jos pahasti katuu tai vielä huonompaa.Eli siinäkin siis täytyy "puuttua" siihen kontaktin ottoon...Ja ei,ei ole koirat mitenkään kärsineet,tai motivaatio millään lailla mennyt esim.luoksetulossa.Oli sitten kyse ihan normitulosta tai koesuorituksesta.Niin,ja siis omat isot rotuni ym.vastaavat,todellakin juoksee suoraan päin rytinällä...

        "Kun nyt ollaan harjoiteltu noutoa..."Joko et ole tosissasi kysymyksessäsi tai nyt ollaan aika eri taajuuksilla...
        Eri asiahan on jos kielletään jossain asiassa(siis ei samanlaisissa suurinpiirtein).Toki vaikuttaa myös,yhdistääkö koira kieltoon rangaistuksen(toki tässäkin on kyse suoraan kohdentamisesta) vai mikä on sen merkitys.Kuten esitin tuolla jo esimerkin kissojen jahtaamisessa.Eli ei se ole jahtaamista poistanut,vaan ainoastaan tietyissä tilanteissa,joissa se on kielletty ja vaadittu.Eli jos sallisin,että pihaa ei tarvi pitää "puhtaana" naapurin kateista,niin sitten pitäisi antaa koirieni ajaa kissoja myös ym.muita elukoita luonnossa/lenkeillä?Miten teillä nuot hoidetaan,ovatko koirasi lähteneet vapaana elukoitten perään?

        Ihan sama juttu muillakin tavoin siis eli katsotaan minkä kokee mielekkääksi,minkä taas ei ;)Toki voi siitäkin olla kyse,että kaikki ei vaan klaaraa kaikkea...Minulla ei ole ollut mitään ongelmia,vaikkei koiria ole mustavalkoisena kaikessa pidetty ja kieltoja ja rajoja käytetty heti pienestä.Kuten,että ihmisiä ei napsita missään tilanteessa.Ei ole tappanut kontaktin hakua,yhteistyökykyä(kun se on muotoutunut),ei saalisviettiä,eikä taistelutahtoa.Ja kuten vielä tähdennän,että kun on kyse tämäntypin roduista,niin väärin toimittuna taatusti näkyisi,jos pieleen olisi menty...

        "Olen käsittänyt..." En ole.Vaikka tiettyjä samoja piirteitä on rotuja ajatellen jotakin.

        "Tuosta viimeisestä esimerkistä..." Ehkä en ymmärtänyt pointtia.Mutta jos ymmärsin,niin yhä edelleen voin ottaa vertaukseksi kissojen ym. ajamisen pihassa,mutta ei lenkillä.Tai vaikka sen,että koirat ei saa/ei käy kiinni näppeihin esim.patukallakaan riekatessa,ei edes kentällä.
        Toisaalta,meillä koirillehan ei on vaan sana,joka lopettaa toiminnan ja ja jolle seuraavaksi tulee jokin muu.Se ei siis ole rankaistus.Joten todennäköisesti ei- sanan käyttö vaan lopettaisi sen hetkisen tekemisen(vaikka menossa maahan) eli ei vaikuttaisi sen ihmeemmin myöhempiin maahanmenoihin.
        En muuta tee koskaan noin paljon toistoja.Rodut on siinäkin erilaisia.Toiset kestää toistoja intenssiivisesti enemmän,toiset vähemmän.
        Ihan hyvä tietää,varsinkin jos muita kouluttaa ;)

        Tosin yhä edelleen,tilanteet ym.vaikuttaa.Ja asioita voi tehdä eri tavoin,kuka mitenkin tekeekin.Pääasia kuitenkin,että toivottuja tuloksia syntyy,koiraa kunnioittaen :)

      • sanompa vaan
        molossi ei rek kirjoitti:

        Tapansa kullakin.Itse en näe mitään ristiriitaa.Jos olisi,niin ehkä olisi näkynyt ;)Varsinkin kun siis puhutaan roduista,jotka ei ole siis mitenkään helppoja kouluttaa.

        "jostain käsittämättömästä syystä..."Kuten sanoin,jos omat rotuni kävisi käsiin kiinni,niin kädet saattaisi olla aika äkkiä entisiä.Ensinnäkin puruvoima on sen verran suurta,hampaitten käyttö hyvinkin intenssiivistä,ja "historiasta" tulee jo se,että jos kiinni otetaan,niin helposti sitten kunnon otteella,pienten tirvaisujen sijaan.Ei tarvi kuin verrata pieniin rotuihini,niin ollaa ihan eri atmosfääreissä...
        Eli todellakaan,kukaan rotujen harrastaja ei halua näpsivää koiraa.Eikä noin siis ole pelkästään noissa roduissa tosiaan.
        Toinen esim.voi olla se,että jos nuot juoksee päin,niin siinä saattaa joko A.menee paikat päreiksi,B.lähtee taju,jos pahasti katuu tai vielä huonompaa.Eli siinäkin siis täytyy "puuttua" siihen kontaktin ottoon...Ja ei,ei ole koirat mitenkään kärsineet,tai motivaatio millään lailla mennyt esim.luoksetulossa.Oli sitten kyse ihan normitulosta tai koesuorituksesta.Niin,ja siis omat isot rotuni ym.vastaavat,todellakin juoksee suoraan päin rytinällä...

        "Kun nyt ollaan harjoiteltu noutoa..."Joko et ole tosissasi kysymyksessäsi tai nyt ollaan aika eri taajuuksilla...
        Eri asiahan on jos kielletään jossain asiassa(siis ei samanlaisissa suurinpiirtein).Toki vaikuttaa myös,yhdistääkö koira kieltoon rangaistuksen(toki tässäkin on kyse suoraan kohdentamisesta) vai mikä on sen merkitys.Kuten esitin tuolla jo esimerkin kissojen jahtaamisessa.Eli ei se ole jahtaamista poistanut,vaan ainoastaan tietyissä tilanteissa,joissa se on kielletty ja vaadittu.Eli jos sallisin,että pihaa ei tarvi pitää "puhtaana" naapurin kateista,niin sitten pitäisi antaa koirieni ajaa kissoja myös ym.muita elukoita luonnossa/lenkeillä?Miten teillä nuot hoidetaan,ovatko koirasi lähteneet vapaana elukoitten perään?

        Ihan sama juttu muillakin tavoin siis eli katsotaan minkä kokee mielekkääksi,minkä taas ei ;)Toki voi siitäkin olla kyse,että kaikki ei vaan klaaraa kaikkea...Minulla ei ole ollut mitään ongelmia,vaikkei koiria ole mustavalkoisena kaikessa pidetty ja kieltoja ja rajoja käytetty heti pienestä.Kuten,että ihmisiä ei napsita missään tilanteessa.Ei ole tappanut kontaktin hakua,yhteistyökykyä(kun se on muotoutunut),ei saalisviettiä,eikä taistelutahtoa.Ja kuten vielä tähdennän,että kun on kyse tämäntypin roduista,niin väärin toimittuna taatusti näkyisi,jos pieleen olisi menty...

        "Olen käsittänyt..." En ole.Vaikka tiettyjä samoja piirteitä on rotuja ajatellen jotakin.

        "Tuosta viimeisestä esimerkistä..." Ehkä en ymmärtänyt pointtia.Mutta jos ymmärsin,niin yhä edelleen voin ottaa vertaukseksi kissojen ym. ajamisen pihassa,mutta ei lenkillä.Tai vaikka sen,että koirat ei saa/ei käy kiinni näppeihin esim.patukallakaan riekatessa,ei edes kentällä.
        Toisaalta,meillä koirillehan ei on vaan sana,joka lopettaa toiminnan ja ja jolle seuraavaksi tulee jokin muu.Se ei siis ole rankaistus.Joten todennäköisesti ei- sanan käyttö vaan lopettaisi sen hetkisen tekemisen(vaikka menossa maahan) eli ei vaikuttaisi sen ihmeemmin myöhempiin maahanmenoihin.
        En muuta tee koskaan noin paljon toistoja.Rodut on siinäkin erilaisia.Toiset kestää toistoja intenssiivisesti enemmän,toiset vähemmän.
        Ihan hyvä tietää,varsinkin jos muita kouluttaa ;)

        Tosin yhä edelleen,tilanteet ym.vaikuttaa.Ja asioita voi tehdä eri tavoin,kuka mitenkin tekeekin.Pääasia kuitenkin,että toivottuja tuloksia syntyy,koiraa kunnioittaen :)

        Rotikka = Tiibetinmastiffi

    • ex-lappalainen

      Voi olla tosiaan että ympäristön vaihto olisi koiralle hyväksi. Lappalaiset on energisiä, mutta liika aktivointi kiihdyttää koiraa entisestään. Pitkät vaellukset luonnon keskellä olis omiaan. Tuo että pissii joka paikkaan kuulostaa hirveältä, mutta murkkuiässä voi niin käydä.

      Dominanssista vielä, sitä ei voi ohittaa jos oikeasti koira on dominoiva. Jos on omistanut oikeasti dominoivan koiran, tietää mitä tarkoitan. Dominoivat koirat eroavat normaalikoirista täysin ja jos on vähänkään koirista kokemusta, huomaa että jotain on pielessä.

      Vilanderin pentukirjassa kuvailtiin dominoivia koiria ja mitä siitä voi seurata. Yksi pahin virhe oli se, jos koiranpentu tuijottaa haastavasti (korvat hörössä, häntä tikku suorana ja pistävä katse) ei saa itse ensimmäisenä kääntää katsetta pois. Itse sain sen tuntea nahoissani kun käänsin katseen pois, koira tuli silloin surutta päälle ja murina jota koira murisee on ihan erilaista kuin vain pennun leikkimurina. Se pitää ottaa heti aluksi vakavissaan. Normikoiran kanssa et joudu ikinä oikeasti koiran kanssa vastakkain.

      Sitä ei voi tietää onko kyseessä dominoiva vai muuten vaan kuriton penikka, joten aika olis viimeistään nyt mennä sinne ongelmakoirakouluttajalle. Missäköhän päin maailmaa koira vaikuttaa? Oulun suunnalla löytyy ainakin positiivisiin menetelmiin perustavia kokeneita ongelmakoirakouluttajia.

      Itse kävin pennun kanssa pentukurssin erään kouluttajan kurssilla ja hän oli myös ongelmakoirakouluttaja ja hän sanoi heti ensimmäisenä päivänä minulle, että "pidä huoli, että pysyt aina tuon koiran yläpuolella" ja samaa sain kuulla myös muilta. Nyt teksti on vain muuttunut "koirasi luottaa sinuun 100%sti".

    • ex-lappalainen

      Aiempana kirjoitettiin nöyremmistä koirista ja että niille käy pehmeämmät koulutustavat kuin dominoivalle. Tästä sanon että päin vastoin! Nöyremmälle voit vähän suuttua ja hermostua, ei se tietenkää ole toivottavaa. Mutta jos hermostut dominoivalle koiralle, tai käytät kovia otteita, olet menettänyt pelin. Dominoivaa koiraa voi tosiaan yrittää hallita fyysisesti ja kovilla otteilla, mutta jatkossa koira tulee säännöllisin väliajoin haastamaan entistä kovemmin. Sen kunnioitus ei johdu silloin siitä, että se arvostaisi sinua johtajana vaan negatiiviseen kokemukseen. Itse lähdin tähän taistoon puhtaasti henkisellä puolella. Vaadin hiljaa olemuksellani ja rauhallisuudellani. En lähtenyt koiran aloittamaan taistoon mukaan vaan näytin ettei se saa minua järkkymään fyysisesti eikä henkisesti. Kunnioitus alkoi sitten kehittyä ja täydellinen luottamus molemmin puolin.

      Normaali koira on aina riippuvainen ihmisestä ja se aina haluaa kuulua laumaan. Dominoiva koira ei tarvitse laumaa, vaan se tietää olevansa niin vahva, että se voi kerätä itselleen oman lauman ja huolehtia itse itsestään ja tarvittaessa toisista.

    • neuvoton

      Joo, tiedän että koirankasvatuslinjauksia on erilaisia. Vaikea on tavallaan päättää, mitä niistä lähtee noudattamaan, mutta johdonmukainen on pakko olla.

      Pidän mahdollisena, että koira on yksinkertaisesti hyvin aktiivinen. Uskon myös, että jatkuva sen tarpeisiin vastaaminen ja liikunnan- ym. tarpeen tyydyttäminen ratkaisisi suuren osan ongelmista. Ollaan kuitenkin rehellisiä: Me emme voi alkaa pyörittää elämäämme tämän koiran ympärillä. Koira hankittiin meille PERHEkoiraksi. Lasten kaveriksi, aikuisten lenkkikaveriksi, näyttelyharrastuskäyttöön, satunnaiseen agility-, jäljestys- tms. harrastukseen ja kesäisin ja loma-aikoina vaellusseuraksi. Meillä on oltava aikaa lapsille, perheelle ja parisuhteelle. Koiran on sopeuduttava perheen oloihin, ei toisin päin. Me voimme tarjota koiralle nk. normaalin määrän liikuntaa ja aktiviteetteja. Samalla konseptilla ollaan monesta (kolmesta) koirasta saatu kelpoja perhekoiria, kaksi niistä on ollut samaa rotua tämän kanssa.

      Me voimme sitoutua "täyspäiväisesti" koiran kouluttamiseen ja kasvattamiseen jonkin aikaa. Nyt on täyshuomioimattomuutta takana pari viikkoa. Koira ollaan viemässä koiraterapeutille, joka kaiketi arvioi ongelman laadun, koiran luonteen jne. Jos kohtuu normaali perhearki, pissalenkit muutamaan kertaan päivässä se tavallinen hihnalenkki (tunnin-pari) vapaana riehuminen 3-5 kertaa viikossa koulutustuokiot, ei jatkossa riitä, enpä ole kovin optimistinen :(

    • ex-lappalainen

      Kerro mitä koiraterapeutti sanoi ja suositteli! Toivon tosiaan että koira saadaan hanskaan tai ainakin se saa toisen kodin jossa pystyy olemaan. Ehkä se on liian energinen tapaus.

      • ex-remmiräyhä

        Täältä vieläkin suositeltaisiin pevi-kouluttajaa. Moni ns. Yliaktiivinen koira on rauhoittunut koulutuksen jäljiltä, kun ei tarvitse stressata tai aktivoida omistajia :) itselläni juurikin tälläinen tapaus. Liikuntaa ja muuta aktiviteettia taas oli helppo lisätä, kun koulutuksen jäljiltä, koira olikin hanskassa. Aiemmin mejä,toko ja agility oli vain haaveita.Nyt niissä voi käydä. Kotona koiran ei tarvi kulkea perässä ja vahtia minua tai hakea huomiota.myös yksin voi olla työpäivät,mikä aiemmin oli mahdotonta. Ja ennen vasta-argumentteja, pelokkaaseen koiraan, niin jopa positiivisen koulukunnan edustajat kehuvat meidän mahtavaa suhdetta, koiran motivoitunutta työskentelyä minun kanssani ja omaehtoista kontaktia. Ja meillä siitä ei edes saa palkkaa. Koiralle riittää että saa tehdä yhdessä minun kanssa. Tottakai tokossa ja agissa käytetään lelua/namia palkkana,mutta arki menee palkatta. Jokainen tekee koiran kanssa omat valintansa. Mutta itse muistan hyvinkin selvästi tilanteen, jolloin koiran kanssa eläminen oli h***ttiä. Mitään ei voinut harrastaa, hirvittävän remmiräyhän takia. Yksin ei voinut jättää, koska haukkui tuhosi paikkoja. Ulkoileminen tapahtui yöllä tai jossain sellaisissa paikoissa, joissa ei ollut muita koiria, mikä oli hankalaa, koska asun keskustassa. Tsemmpiä, voimia ja jaksamista sinne! Tiedän mitä koiran omistaminen voi olla sekä pahimmillaan, että parhaimmillaan. Toivottavasti saatte avun koiraterapeutilta.

    • Jeps.

      Hei!

      Älä luovuta koirasi suhteen, jos et ole pystynyt ratkomaan koirasi ongelmia, kannattaa ottaa yhteyttä kouluttajaan. Pätevä kouluttaja osaa varmasti neuvoa sinua eteenpäin.

      Oletko tutustunut kyseisen rodun rotumääritelmään? Se on alunperin ollut paimennus -ja vahtikoirana. Haukkuminen voi johtua siitä. Jos se kuuluu rodunomaisiin piirteihin, sitä ei koskaan saa siltä kokonaan pois. Mutta voit ehdollistaa sen olemaan haukkumatta.

      Uskoisin, että koirallasi on tylsää. Se ei saa riittävästi virikkeitä eikä liikuntaa. Kävelylenkit eivät rasita koiraa kauheasti, pystytkö kokeilemaan vaikka pyörälenkkejä? Opeta koirallesi jo pelkkien kävelylenkkien aikana, mitä tarkoittaa oikea, vasen, eteen ja seis. Sen jälkeen ota pyörä mukaan kuvioihin. Aluksi kävelet, annat koiran tottua siihen ja vasta sen jälkeen hyppäät itse pyörän selkään. Yksi asia kannattaa muistaa. Älä ala väisteleen koiraa, koska sen jälkeen saat väistellä sitä koko ajan. Käytä sitä raskaimmilla lenkeillä useaan kertaan viikossa, älä niin, että käytät vain viikonloppuisin sitä raskailla lenkeillä, koska silloin sen lihakset vain menevät jumiin. Muista, että jos hierot koiraa, sen pitää antaa olla seuraava päivä levossa (eli ei raskaita lenkkejä).

      Vanhemmillani on samojedi, joka teki juuri samaa kuin tämä sinunkin koirasi. Toi ja söi tavaroita ja niitä yritettiin metsästää siltä pois, mistä se vain innostui (koira luuli, että sen kanssa leikitään). Opetin koiran siihen, että minua ei kiinnosta vaikka kanniskelet ja rikot tavaroita, mutta jos tuot sen minulle, saat herkun. Nykyään koira osaa tuoda käskystä eri asioita. Eli jos se kerta tykkää kanniskella niitä, niin anna kanniskella, mutta ohjaa käytös parempiin suorituksiin. Esmes eräskin tapaus on, kun koira oli ottanut jonkin tavaran, toi sen lähelleni ja yritti kaikin keinoin saada minut sen perään (tökki sillä esineellä jopa käteen), mutta kun en ollut reagoinut siihen mitenkään, koira pisti lopulta maahan jalkojeni juureen, mistä sitten kehuin sitä kerran ja otin vähän ajan kulutta sen siltä pois.
      Se, että te olette välillä toruneet ja välillä palkanneet sen tavaroiden kanniskelusta on ristiriitaista koiran mielestä. Se ei tiedä mitä se saa tehdä. Joskus saa ottaa, kun taas joskus ei. Leluja ja luita ei kannata olla liikaa esillä, ettei koira kyllästy. Leikitkö paljon koirasi kanssa? Se näyttää haluavan vain tehdä jotain kanssasi. Suomenlapinkoirat ovat älykkäitä ja oppivaisia, sinun kannattaa alkaa harrastamaan jotain sen kanssa.

      Jos jätät koirasi yksin taloon, käytä se ensin raskaalla lenkillä, jolloin sillä ei ole enää energiaa tehdä tuhojaan. Ole vähän aikaa aluksi pois. Laita kriteerit alas ja motivaatio ylös! :) Älä vaadi paljoa koiraltasi, vaan aloita aluksi pienillä asioilla ja siitä nostat vaatimustasoa. Koiran saa yleensä helposti koulutettua leikin avulla. Tee opetettavasta asiasta mielekästä! :)

      Sinun pitää olla nopea kehuessasi/toruessasi koiraasi. Sinun pitää ehtiä palkata/torua koira 3-5 sekunnin kuluttua siitä, kun se on tehnyt jotain, että se ymmärtää mistä sen saama palaute johtuu. Jos palautteen anto ylittää tai alittaa tuon ajan, koira ei osaa yhdistää sitä, mistä palaute johtuu.

      JATKUU

    • Jeps.

      JATKUU

      Opeta koirallesi oma paikka, mihin se menee kun lähdet johonkin. Hommaa vaikka häkki sille, mistä teet sille rauhan paikan. Silloin kukaan ei saa mennä sinne, paikka kuuluu ainoastaan koiralle. Itse opetin oman pentuni sillä tavalla, että laitoin sille pehmeän huovan sinne, jotta sillä on mukavaa olla siellä ja heitin sille makupaloja sinne. Pikkuhiljaa aloin yhdistää siihen sanan "häkki". Muista kehua aina, kun koira menee valitsemallesi "rauhan paikalle". Älä vaadi aluksi sen olemaan siellä kauaa, koska sen on tarkoitus oppia pitämään paikasta ja jos se joutuu väkisin siellä olemaan, on koulutus ollut turhaa. Jos ostat häkin, ala laita ovea kiinni, jotta koira voi mennä sinne halutessaan. Häkin pitää olla myös oikean kokoinen, eläinkaupassa ihmiset osaavat varmasti nevoa sinua. Häkin kuitenkin pitää olla niin iso, etä koira mahtuu seisomaan ja makoilemaan siellä normaalisti.

      Uskoisin, että tuhoaminen vähenee, kun käytätte sitä pitemmillä lenkeillä ja annatte sille jotain miettimisen arvoista. Esimerkiksi jätä sille kongi (lelu, minkä sisälle voit laittaa esim. purkkiruokaa) ja jätä se sille sinne (laita kongi täyteen purkkiruokaa). Koirasi on aktiivinen, joten sen luulisi olevan innoissaan siitä. Yksi asia, mitä olen tehnyt oman pentuni kanssa ja vanhempani ovat tehneet omansa kanssa, on se, että jätämme koiran sellaiseen huoneeseen, missä on vähiten tuhottavaa.

      Se, että se hermostuu lasten leikeistä voi johtua juuri sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Se paimentaa lapsiasi. Kuten aiemmin sanoin haukkumisesta, paimentamisviettiä et saa siltä pois mutta voit ehdollistaa sen olemaan joko paimentamatta tai ehdollistaa sen paimentamaan vähän paremmin. Onko sinulla mahdollisuutta harrastaa paimentamista? Osaavien henkilöiden kanssa saisit varmasti hyviä neuvoja tuohon. Yritä tehdä itsestäsi mahdollisimman mielenkiintoinen: leiki sen kanssa, ota tottelevaisuusharjoituksia hyvän tuoksuisen makupalan kanssa (itse käytän makkaraa harjoituksissa, nyt ostin frolic pussin mikä näytti olevan koiran mieleen). Aloittakaa rauhallisesti. Ota ensin rauhallisessa paikassa harjoituksia ja kun se osaa ne siellä, voit mennä jonnekkin missä on vähän häiriötekijöitä. Pyydä lapsiasi leikkimään kauempana keskenään mutta rauhallisesti, jotta koiran ärsytyskynnys ei vielä ylity. Aina kun koira kääntää katseensa sinuun, niin kehu ja anna makupala tai leiki sen kanssa. Mikä nyt tepsii sinun koiraasi paremmin. Etene pikkuhiljaa. Laita kriteerit alas, koska koulutuksesta ei tule mitään, jos vaadit siltä liikoja. Motivaatio ylös! ;)

      Millä tavalla olet yrittänyt torua koiraasi kun se on purrut? Kun koira on yrittämässä purra, niin itse ainakin läimäyttäisin sitä kerran kunnolla kuonolle ja sanoisin rauhallisesti: "ei pure". Älä säikähdä, jos koira vinghtaa, tämän tarkoitus on ollakkin epämiellyttävän tuntuinen. Koira oppii jo 2-3 kerran jälkeen, mitä sillä ei saa tehdä jos ne tehdään kunnolla ja oikea aikaisesti. Sen jälkeen jo pikku muistutus (ääni, ihan pienen pieni nyppäisy hihnasta) riittää koiralle.

      JATKUU

    • Jeps.

      JATKUU


      Eli oletteko kotona silloin kuin koira hyppii sängylle? Jos olette poissa ja se hyppää siihen, niin sen mielestä sääntönne on typerä mutta se kuitenkin kunnioittaa teitä sen verran, että se tulee alas sieltä kun saavutte kotiin. Oma koirani on juuri tällainen. Ei koskaan hyppää sängylle paikalla ollessani, mutta näkee kyllä että se on välillä siellä ollut. Jos se taas hyppii sinne silloin, kun oletta paikalla, niin tee joskus niin että olet lähellä makuuhuonetta (esim. oven takana niin, ettei koira nää teitä) ja heti kun koira hyppää sängylle, heität sen kunnolla sieltä alas. EN nyt tarkoita, että heität sen seinään tai mitään mutta koirallasi ei ole kunnon sääntöjä mitä se saa tai ei saa tehdä. Ystäväni esimerkiksi heitti oman koiransa komeroon heti ensimmäisen kerran jälkeen ja antoi sen olla siellä aikansa, kunnes päästi ulos. Ei ole sen jälkeen sängyille hyppinyt. Pointti on se, että sinun pitää tehdä heti selväksi, mikä on suotavaa ja mikä ei.

      Äänenpainosi on todella tärkeä. Jos puhut koko ajan samalla äänen sävyllä, niin koirasi ei tiedä tekeekö se nyt oikein vaiko väärin. Kehu kunnolla kun se tekee oikein ja tee myös selväksi jos se tekee jotain väärin. Älä huuda, vaan painota ääntäsi.

      Koirasi voi joko kuvitella omistavansa miehesi vaatteet tai sen alkukantainen vahtimisen tarve on kohdistunut näihin. Hankala sanoa. Älkää välittäkö murinasta, vaan olkaa ja menkää ihan rentoina ohi.

      Lähde kävelemään pois, jos koirasi yrittää hakea sinusta liikaa tukea toisten koirien läheisyydessä. Siitä se saa enemmän rohkeutta, kun huomaa, että joutuu nyt selviämään itse tuossa tilanteessa. Oma koirani (5 kk) on myös alkanut saada rohkeutta juuri tämän asian ansiosta. Tämän keinon on neuvonut minulle eräs koiran kouluttaja.

      Eli onko koirasi arka vai epäluuloinen? Käske vieraitasi olla välittämättä koirasta ja kun koira tulee moikkaamaan, käske heidän antaa makupaloja (jotain äärimmäisen hyviä).

      Tehkää rauhoittumisharjoituksia. Opeta koiralle maahanmeno. Anna palkkio jo pelkästä yrittämisestä! Vaikka koira olisi vielä puoleksi ilmassa, palkitse se. Se tulee kyllä menemään maahan ja kun harjoitus ei ole pakko pullaa, vaan sillä on mahdollisuus myös saada palkkio sen mielenkiinto säilyy. Koska koirasi kuulostaa erittäin aktiiviselta tapaukselta, rauhoittumisharjoitukset ovat entistäkin tärkeämpiä. Älä tee liian pitkiä harjoituksia. Jo muutaman kerran harjoittelu riittää aluksi.

      Minusta sinulla ei ole mitään syytä luovuttaa koiraasi eteenpäin, se vain tarvitsee selkeitä sääntöjä. Koirasi kuulostaa oikeasti symppikseltä! :) Toki onhan se hankalaa neuvoa, kun ei ole nähnyt koko koiraa, mutta tässä on ainakin muutamia neuvoja! :) Ja tosissaan, älä odota liikoja koiraltasi, jos se on vuoden jo rellestänyt, se ei heti opi haluamiasi asioita :) Roomaa ei rakennettu päivässä ;) Mutta onnea, kyllä sie onnistut kouluttamaan sen perhekoiraksi! :) Ja jos jokin asia ei onnistu, niin ota yhteyttä kouluttajaan :)

    • sisäinen käsky

      Ihan selvää dominointia ja lisäksi skarppi ja toimelias koira, jolla ei ole mitään häiriötä. Dominanssi ei ole häiriö vaan vastaa sitä tilannetta kun nuori ihminen alkaa murkkuiässä muuttumaan aikuiseksi ja alkaa päättää itse asioistaan. Se on sisäsyntyinen tila ja se pitää vain himmentää ja kertoa koiralle, että te päätätte talossa ja puutarhassa. Koira tavallaan jää ikuisesti siihen lapsen asteelle. Ihminen joutuu ikuisesti päättämään asioista koiran puolesta. Kuka saa tulla kylään, minne mennään, mitä syödään, miten käyttäydytään, sinä päätät.

      Pieni pörröinen pentu on suloinen ja sitä harvoin raaskitaan alkaa kouluttamaan ajoissa. En tarkoita mitään hakkaamista tai nujertamista. Sitten vuosikkaana tulee mitta täyteen ja aletaan korjaamaan sitä tilaa, mihin koiran on tietämättään annettu ajautua. Omaa kokemusta on.
      Ihminen säälii koiraa mutta koira ei sääli ihmistä eikä toista koiraa.

      Eli kun saatte itsenne lattialta makaamasta pois ja koiran hyppimästä päällenne ja kävelemästä teidän yli ja syömästä teidän vaatteita ja puremasta ihmisiä säälimättä ja kusemasta sohvalle, se oppii yhtä ja toista.
      Ex-lappalainen ja moni muu, joka tarjoaa huomioimattomuutta ja pevi-meininkiä, samoilla linjoilla olen.
      Ennenkuin tiesin pevistä mitään, huomioimattomuudella saatiin eroahdistus ja rähinät pois aikuisesta 40kg pk- koirasta. Makkara ja temput ja tokoilu ei tehonneet. Liikunta lisäsi sen innokkuutta. Oli juu täpäkkä uros kunnes vaihtui marssijärjestys meidän perheessä. Kuka suojelee, kuka päättää.

      Huomioimattomuudesta en sinänsä tuolloin tiennyt mitään mutta pakon edessä koiralle opetettiin oma tila, johon sen piti käskettäessä mennä. Samalla toteutui huomioimattomuus. Koiralle tehtiin myös henkinen raja, jonka yli se ei saanut tulla. Tämä vaati meiltä itsepäisyyttä ja yritystä. Eli koira ei saanut mennä enää yläkertaan, koira ei saanut enää tulla makkariin, osa olohuoneesta oli koiralta kielletty. Sille jäi vielä keittiö, eteinen ja puolet olohuoneesta eli enemmän kuin monen ihmisen yksiössä tai kaksiossa. Eihän koiran tarvitse sisällä juosta ja riehua.
      Teimme erilaisia lattiamoppiansoja poissaolomme ajaksi. Lattiamoppeja ja tuoleja sohvalle esteeksi.

      • sisäinen käsky

        osa 2,
        -Sisällä, älä anna koiralle huomiota kun se tulee kiltisti ilman pyyntöä luoksesi. Voit kyllä komentaa sen pois mikäli se tunkee päällesi. Tylysti ja ilman höpötyksiä.
        -Kun se menee lapsia höykyttämään niin ajat koiran pois riittävällä ärähdyksellä. Sinun PITÄÄ olla tosissasi ja koiran pitää totella. Lapset ovat sinun suojeluksessasi ja sinun tehtävä äitinä onkin suojella lastasi. Lapsi ei ole mikään purulelu.
        -Lapsille pitää korostaa sitä, että kun nyt maltetaan olla hellimättä liikaa niin koira oppii kuuntelemaan teitä. Lapsen on näitä vaikea ymmärtää, moni aikuinenkaan ei ymmärrä. Vaadi myös lapsilta tottelua tämän asian kanssa. Tilannehan on oikeasti vakava, ei mikään valintatehtävä.
        Kunnollinen koko perheen huomioimattomuus ja viikossa voi tapahtua ihmeitä.
        Kun lapsetkin ovat olleet mukana huomioimattomuudessa niin alat kutsua koiraa luoksesi, kiität ja silität rauhallisesti ja hetken päästä komennat koiran pois. Ota lapsi viereesi ja lapsi kutsuu koiran luokseen, silittelee ja komentaa koiran pois. Jos koira ei lasta tottele niin ärähdät koiran pois.

        -kun se vesisuihku tehoaa koiraan niin lisäisin siihen itse sellaisen uhkaavan eleen eli nouset ylös ja olet ryhdikkäänä ja sen näköisenä, että tämä peli ei vetele.
        -Opeta koiralle oma paikka. Ohjeita on ollut jo aiemmin. Kun temppu on opittu niin sinun pitää myös vaatia koiralta tottelua. Oma paikka ei ole rangaistuspaikka vaan tila johon mennään kun käsky käy. Koirahan on teitä jo monessa tilanteessa rankaissut ja sitä ei kaduta eikä se tunne myötätuntoa teitä kohtaan. Se laittaisi teidät suruttä istumaan nurkkaan vaikka koko päiväksi.

        -Uloslähtiessä jos koira kiihkoilee niin seisot vain paikallaan niin kauan kunnes koira rauhoittuu. Jos se puree (itse ärähtäisin mutta...) pidä hihna niin, ettei se pääse puremaan. Hanki kunnon kaulapanta, jos tarve niin kuristuspanta vähäksi aikaa.
        Älä hermostu, seisot vain tylsänä. Tämä auttaa siihen rauhoittumiseen mutta sinun pitää olla kärsivällinen.

        -Ruokailuun sama, jos koira kiihkoilee, seisot ruokakupin kanssa niin kauan, että koira rauhoittuu.
        Kun olet laskemassa kuppia alas, jos koira ryntäilee niin nostat kupin uudestaan ylös ja seisot tylsänä paikallaan. Ole itsevarma, hengitä syvään ja ajattele, että tämä on hyvä juttu ja tämä toimii.
        Sama rauhoitustilanne joka tilanteeseen, eli kun menet ovesta ulos niin koira ei saakaan rynnätä ja vetää vaan pysähdyt ja seisot kunnes koira rauhoittuu, sitten etenet pikku hiljaa aina kun koira rauhoittuu ja lakkaa vetämästä. Voi tietty olla, että tuollainen haukulla itsensä palkitseva on haastavampi.
        Osta kuulosuojaimet, se lisää omaa kärsivällisyyttäsi, ihan oikeasti.
        Suosittelisin myös hankkimaan kuonokopan. Jos koira syö sinut sillä aikaa kun seisot paikallasi ja ärähdyskään ei tehoa niin kopan kanssa koira ei saisi purtua sinua. Saisit lisää itsevarmuutta otteisiisi.

      • sisäinen käsky
        sisäinen käsky kirjoitti:

        osa 2,
        -Sisällä, älä anna koiralle huomiota kun se tulee kiltisti ilman pyyntöä luoksesi. Voit kyllä komentaa sen pois mikäli se tunkee päällesi. Tylysti ja ilman höpötyksiä.
        -Kun se menee lapsia höykyttämään niin ajat koiran pois riittävällä ärähdyksellä. Sinun PITÄÄ olla tosissasi ja koiran pitää totella. Lapset ovat sinun suojeluksessasi ja sinun tehtävä äitinä onkin suojella lastasi. Lapsi ei ole mikään purulelu.
        -Lapsille pitää korostaa sitä, että kun nyt maltetaan olla hellimättä liikaa niin koira oppii kuuntelemaan teitä. Lapsen on näitä vaikea ymmärtää, moni aikuinenkaan ei ymmärrä. Vaadi myös lapsilta tottelua tämän asian kanssa. Tilannehan on oikeasti vakava, ei mikään valintatehtävä.
        Kunnollinen koko perheen huomioimattomuus ja viikossa voi tapahtua ihmeitä.
        Kun lapsetkin ovat olleet mukana huomioimattomuudessa niin alat kutsua koiraa luoksesi, kiität ja silität rauhallisesti ja hetken päästä komennat koiran pois. Ota lapsi viereesi ja lapsi kutsuu koiran luokseen, silittelee ja komentaa koiran pois. Jos koira ei lasta tottele niin ärähdät koiran pois.

        -kun se vesisuihku tehoaa koiraan niin lisäisin siihen itse sellaisen uhkaavan eleen eli nouset ylös ja olet ryhdikkäänä ja sen näköisenä, että tämä peli ei vetele.
        -Opeta koiralle oma paikka. Ohjeita on ollut jo aiemmin. Kun temppu on opittu niin sinun pitää myös vaatia koiralta tottelua. Oma paikka ei ole rangaistuspaikka vaan tila johon mennään kun käsky käy. Koirahan on teitä jo monessa tilanteessa rankaissut ja sitä ei kaduta eikä se tunne myötätuntoa teitä kohtaan. Se laittaisi teidät suruttä istumaan nurkkaan vaikka koko päiväksi.

        -Uloslähtiessä jos koira kiihkoilee niin seisot vain paikallaan niin kauan kunnes koira rauhoittuu. Jos se puree (itse ärähtäisin mutta...) pidä hihna niin, ettei se pääse puremaan. Hanki kunnon kaulapanta, jos tarve niin kuristuspanta vähäksi aikaa.
        Älä hermostu, seisot vain tylsänä. Tämä auttaa siihen rauhoittumiseen mutta sinun pitää olla kärsivällinen.

        -Ruokailuun sama, jos koira kiihkoilee, seisot ruokakupin kanssa niin kauan, että koira rauhoittuu.
        Kun olet laskemassa kuppia alas, jos koira ryntäilee niin nostat kupin uudestaan ylös ja seisot tylsänä paikallaan. Ole itsevarma, hengitä syvään ja ajattele, että tämä on hyvä juttu ja tämä toimii.
        Sama rauhoitustilanne joka tilanteeseen, eli kun menet ovesta ulos niin koira ei saakaan rynnätä ja vetää vaan pysähdyt ja seisot kunnes koira rauhoittuu, sitten etenet pikku hiljaa aina kun koira rauhoittuu ja lakkaa vetämästä. Voi tietty olla, että tuollainen haukulla itsensä palkitseva on haastavampi.
        Osta kuulosuojaimet, se lisää omaa kärsivällisyyttäsi, ihan oikeasti.
        Suosittelisin myös hankkimaan kuonokopan. Jos koira syö sinut sillä aikaa kun seisot paikallasi ja ärähdyskään ei tehoa niin kopan kanssa koira ei saisi purtua sinua. Saisit lisää itsevarmuutta otteisiisi.

        osa 3,
        Opettele myös käsitelemään tunteitasi. Nyt koira on kuin myrkkyä ja aiheuttaa mielipahaa. Olisi kuitenkin tosi tärkeää opettaa itsensä sellaiseksi, että vaikka nyt ärähtäisit kiellon matalalla äänellä tomerasti niin heti kun koira toimii oikein pystyt sen siitä iloisesti kiittämään.
        Tämä oli itselleni tosi tärkeää. Se potutus oli joskus pitkäkestoista ja esti samalla miettimästä asioita järkevästi ja loogisesti. Syyllisyys ja muut ikävät tunteet oli paljon pinnalla. Ei enää.

        Rauhoittumiseen tarkennusta. Kokeilujen myötä olen sitä mieltä, että käsky maahan ja makuuajan pidentäminen ei ole lainkaan niin kokonaisvaltaisesti rauhoittavaa kuin pelkkä, no seisot vain paikallasi ja koira joutuu itse rauhoittamaan itsensä. Liekö tämä sama asia kuin sammuttaminen? Vaikka muuten tykkäänkin enemmän käskyttelystä ja suoraviivaisesta kiellosta niin joissain asioissa on parempi antaa koiran oivallukselle tilaa. Silloin se ei olekaan temppu, jota silloin tällöin pyydetään vaan siitä tulee ikuinen tila. Mihinkään ei liikuta jos koira stressaa tai hötkyilee. Ruokaa ei tipu ennenkuin olotila rauhallinen. Olen itse käyttänyt tässä sitäkin, että ruoka ei tipu aina samaan aikaan. Koira siis oppii paremmin luopumisen kun se ei opi, että lopulta se ruoka kuitenkin tulee, koska nyt on se ruuan aika.

        Meillä koirat intoutuu käskyistä ja ovat valmiina tekemään seuraavan käskyn. Kyllä juu paikallaan mutta täynnä intoa, ei rauhallisuutta. Rauha on sitä, että ei tehdä mitään.
        -ei käskyä, vain paikallaan olo. Rauhallisesti eteenpäin ja taas pysähdys. Koira alkaa jossain vaiheessa hakea kontaktia ja siitä voi rauhallisesti kiittää.

        Meillä on on nyt kodinvaihtaja. Vieraiden ajaksi se piti laittaa lukkojen taakse. Myynti-ilmoituksessa oli sanat, arka, pelokas, pelkää tyttöjä ja miehiä, ei kerrostaloon, ei toisia koiria, ei suostu hoitotoimenpiteisiin yms.

        Haettiin koira kotiin ja niinhän se oli kuin villieläin hihnan päässä. Aloin tehdä rajoja saman tien, täysi huomioimattomuus koko perheen osalta. Itse luin koiran ilmeitä ajoissa ja otin pannasta kiinni, ennenkuin koira pääsi puremaan. En hyväksynyt mitään sen keholla esitettäviä "sinä et kulje tästä". Aina nappasin pannasta kiinni ja vein koiran omaan petiinsä, jota siis samalla opeteltiin. En antanut sen hyökkiä ovelle vieraita vastaan.
        Makkaran syöttöä aloin käyttämään vasta siinä vaiheessa kun koira ei enää yrittänyt purra tai karata eikä enää uhannut muuta perhettä, ei enää yrittänyt dominoida toisia koiriamme.

        Aivan älytön muutos aikuisessa koirassa, jolle ei vain edellisessä kodissa osattu laittaa rajoja. Näitä tapauksia on tuhansia ihan Suomessa. Omissa roduissani on surullisen kuuluisaa se, että jos koira ei pääse napakkaan uuteen kotiin niin hyvin äkkiä ovat mullan alla.
        Tästäkin koirasta kyseltiin, että onkohan sitä pahoinpidelty? Koira kyllä pahoinpiteli ja ihmiset pelkäsi. Se dominoi entistä perhettään kuin heikkopäinen. Nyt sen "neuroosit ja häiriöt" on muisto vain.

      • neuvoton
        sisäinen käsky kirjoitti:

        osa 3,
        Opettele myös käsitelemään tunteitasi. Nyt koira on kuin myrkkyä ja aiheuttaa mielipahaa. Olisi kuitenkin tosi tärkeää opettaa itsensä sellaiseksi, että vaikka nyt ärähtäisit kiellon matalalla äänellä tomerasti niin heti kun koira toimii oikein pystyt sen siitä iloisesti kiittämään.
        Tämä oli itselleni tosi tärkeää. Se potutus oli joskus pitkäkestoista ja esti samalla miettimästä asioita järkevästi ja loogisesti. Syyllisyys ja muut ikävät tunteet oli paljon pinnalla. Ei enää.

        Rauhoittumiseen tarkennusta. Kokeilujen myötä olen sitä mieltä, että käsky maahan ja makuuajan pidentäminen ei ole lainkaan niin kokonaisvaltaisesti rauhoittavaa kuin pelkkä, no seisot vain paikallasi ja koira joutuu itse rauhoittamaan itsensä. Liekö tämä sama asia kuin sammuttaminen? Vaikka muuten tykkäänkin enemmän käskyttelystä ja suoraviivaisesta kiellosta niin joissain asioissa on parempi antaa koiran oivallukselle tilaa. Silloin se ei olekaan temppu, jota silloin tällöin pyydetään vaan siitä tulee ikuinen tila. Mihinkään ei liikuta jos koira stressaa tai hötkyilee. Ruokaa ei tipu ennenkuin olotila rauhallinen. Olen itse käyttänyt tässä sitäkin, että ruoka ei tipu aina samaan aikaan. Koira siis oppii paremmin luopumisen kun se ei opi, että lopulta se ruoka kuitenkin tulee, koska nyt on se ruuan aika.

        Meillä koirat intoutuu käskyistä ja ovat valmiina tekemään seuraavan käskyn. Kyllä juu paikallaan mutta täynnä intoa, ei rauhallisuutta. Rauha on sitä, että ei tehdä mitään.
        -ei käskyä, vain paikallaan olo. Rauhallisesti eteenpäin ja taas pysähdys. Koira alkaa jossain vaiheessa hakea kontaktia ja siitä voi rauhallisesti kiittää.

        Meillä on on nyt kodinvaihtaja. Vieraiden ajaksi se piti laittaa lukkojen taakse. Myynti-ilmoituksessa oli sanat, arka, pelokas, pelkää tyttöjä ja miehiä, ei kerrostaloon, ei toisia koiria, ei suostu hoitotoimenpiteisiin yms.

        Haettiin koira kotiin ja niinhän se oli kuin villieläin hihnan päässä. Aloin tehdä rajoja saman tien, täysi huomioimattomuus koko perheen osalta. Itse luin koiran ilmeitä ajoissa ja otin pannasta kiinni, ennenkuin koira pääsi puremaan. En hyväksynyt mitään sen keholla esitettäviä "sinä et kulje tästä". Aina nappasin pannasta kiinni ja vein koiran omaan petiinsä, jota siis samalla opeteltiin. En antanut sen hyökkiä ovelle vieraita vastaan.
        Makkaran syöttöä aloin käyttämään vasta siinä vaiheessa kun koira ei enää yrittänyt purra tai karata eikä enää uhannut muuta perhettä, ei enää yrittänyt dominoida toisia koiriamme.

        Aivan älytön muutos aikuisessa koirassa, jolle ei vain edellisessä kodissa osattu laittaa rajoja. Näitä tapauksia on tuhansia ihan Suomessa. Omissa roduissani on surullisen kuuluisaa se, että jos koira ei pääse napakkaan uuteen kotiin niin hyvin äkkiä ovat mullan alla.
        Tästäkin koirasta kyseltiin, että onkohan sitä pahoinpidelty? Koira kyllä pahoinpiteli ja ihmiset pelkäsi. Se dominoi entistä perhettään kuin heikkopäinen. Nyt sen "neuroosit ja häiriöt" on muisto vain.

        Hei, ja suuri kiitos kaikille vastauksista :) Olen ne lukenut ja ohjeita ja oppeja on sovellettukin nyt, kun koira vielä on meillä.

        Asuinpaikkamme lähistöllä on kaksi varsinaista koiraterapeuttia. Olemme ottaneet yhteyttä heihin molempiin. Ensimmäinen sanoi suoraan, että hänen mielestään koiramme ongelmat ovat niin suuria ja laaja-alaisia, ettei hän viitsisi rahastaa meitä palveluistaan: todennäköisesti mikään koulutus ei ratkaise koiran ongelmia tai ainakaan kaikkia niistä tässä perheessä. Tarjoutui auttamaan uuden kodin etsimisessä. Halusimme vielä toisen mielipiteen. Toisen kouluttajan asenne oli positiivisempi, hän vieraili meillä ja seurasi pitkänkin ajan koiraa, lapsia jne. Lopulta hänkin kuitenkin päätyi samalle linjalle.

        Kumpikaan näistä ei varsinaisesti pevi-kouluttaja ollut, mutta molemmat pitkän linjan ammattilaisia koira-asioissa kuitenkin. Viesti oli siinä määrin yhdenmukainen, että pakko sitä on uskoa. Koira on perusluonteeltaan äärimmäisen arka ja kompensoi pelokkuuttaan ja arkuuttaan sitten enenevässä määrin aggressiolla. Koska meillä on "liikaa" lapsia tällaiselle aralle paimenkoiralle, se on koko ajan kierroksilla ja stressaantunut. Pihallakaan se ei saa rauhaa, koska asumme tiiviillä asuinalueella ja vieressä kulkee tie ja pyörätie: Koira stressaa ja pelkää polkupyöriä, autoja, rullaluistelijoita alinomaa. Se ei siis saa stressitasoaan laskemaan sisällä eikä ulkona. Vain hetkellisesti se onnistuu esim. pitkällä metsälenkillä, mutta stressi palaa heti kotona. Siispä koira tarvitsisi kodin rauhallisemmasta ympäristöstä, siis luonnonrauhasta ilman näitä liikenteen mukavaan tuomia stressitekijöitä. Mielellään aikuisesta perheestä, tai paikasta, jossa lapsia on vain yksi tai korkeintaan kaksi tai lapset ovat jo isompia...

        Helpotti kuulla ainakin, ettemme sinällään ole tehneet mitään erityisesti väärin ja koiran luonne on jo alkujaan vaan ollut arka. Kasvattajaa voisi ehkä infota, ei liene tarkoituksenmukaista millään rodulla näitä luonteenpiirteitä jalostaa, jos se nyt joku linja olisi.

        Koira on viikon päästä menossa kokeilemaan uuteen (lapsettomaan) kotiin. Toinen koirankouluttajista on luvannut seurata vielä tilannetta tästä eteenpäinkin ja olla siinä mukana neuvomassa.

        Aika haikein mielin kyllä luovutaan ja uutta koiraa en osaa ajatella toistaiseksi ollenkaan :/ Ehkä parempi niin.

    • Anonyymi

      Meillä sama ongelma

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      91
      2900

    2. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      299
      1686

    3. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      246
      1557

    4. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      87
      1391

    5. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      402
      1374

    6. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      398
      1292

    7. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      2
      1079

    8. Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa

      Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat
      Suomalaiset julkkikset
      38
      1037

    9. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      329
      874

    10. Miksi Purra-graffiti ei nyt olekkaan naisvihaa?

      "Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista", kysyy Tere Sammallahti. Helsingin Suvilahden
      Maailman menoa
      257
      855
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt