Miksi osa uskoo ja osa ei usko

ikiateisti

Palstan konservatiivikristityt heittelee usein väitteitä tyyliin:

"Ateistit ovat tieten tahtoen tietämättömiä [jumalansa olemassaolosta]"
"Jumalaton on valinnut [helve'tin] ihan itse"
ja muuta hömppää.

Kaikki asiat tuntuvat olevan heille kristallinkirkkaita totuuksia, vaikka nämä absoluuttiset kirkkaat "totuudet" ovat usein kristityillä jo keskenäänkin ristiriidassa. Dialogi uskovan dogmaatikon kanssa onkin siis käytännössä turhaa touhua, koska maalitolppien paikka vaihtelee jopa kesken keskustelun.
Puolustus ei siis petä ja kun perustelut loppuu, niin lorut alkaa.

Uskon asioissa kotiolot ja lapsuuden ympäristö vaikuttaa varmasti kaikkein eniten siihen onko uskossa vai ei ja jos on, niin minkälaisessa (kuten, että lestojen lapset tuppaa olemaan lestoja, muslimien muslimeja, viisläisten viisläisiä jne).

Lisäksi oletan, että vaikka koti olisikin kovasti uskovainen, niin isosta lapsikatraasta todennäköisimmin osoittautuu ateistiksi tai uskontoon välinpitämättömästi suhtautuviksi ne lapset, joilla on luonnostaan ennakkoluulottomin, avoimin ja terveen kriittinen asenne kaikkeen informaatioon.

Tuollainen luonnostaan järkeensä turvautuva, normaaliälykäs ja kriittisesti kaikkeen uuteen tietoon suhtautuva ihminen ei välttämättä edes kykene uskomaan, ei edes pelottelemalla.

Osalla taas sisäinen tarve uskonasioihin on niin voimakas, että se nappaa ennenpitkään lantun hallinnan, halusivatpa he itse sitä tai eivät eli valinnasta ei ole kyse silloinkaan.

Uskominen ja uskomatta oleminen ei siis ole mielestäni mikään on-off-katkaisin, jolla voisi helposti vaihtaa omaa asennettaan kristinuskoon jonkun you-tube-leffan perusteella.

Jonkun asenne uskoon vaihtuu, mutta kirjoituksistaan päätellen se tie voi olla pitkä ja kivinen, sekä jokaisella varmasti omanlaisensa.

Lyhyesti ja karkeasti jaotellen:

Yksi ei edes kykene uskomaan, toinen ei usko, kolmatta ei kiinnosta, neljäs uskoo ja viides ei edes pysty olemaan uskomatta.

Itse laskisin itseni tuossa edellä tekemässäni jaottelussa ykköstyyppiin.

(huom teksti oli tehty vakavissaan, mutta saattoi silti sisältää tahatonta huumoria)
;-)

14

151

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pohdiskellen

      Mielestäni idealisoit uskonnottoman ihmisen luonnetta. Mutta tämä lauseesi kertoo paljon "Yksi ei edes kykene uskomaan, toinen ei usko, kolmatta ei kiinnosta, neljäs uskoo ja viides ei edes pysty olemaan uskomatta. "
      Eli me olemme hyvin erilaisia.

      Itse näen asian siten, että oma mielenrakenteemme on sellainen, että se luo uskonnollisuutta tahattomasti. Osalla ihmisistä mieli toimii hieman toisin eivätkä he koe uskonnollisuutta tai ovat syntyään epäileväisempiä. Vai pitäisiköhän sittenkin puhua mielenrakenteen sijasta aivojen toiminnasta yleensä.

      Mutta joka tapauksessa aihe on mielenkiintoinen ja laaja.

      • >>>Mielestäni idealisoit uskonnottoman ihmisen luonnetta.>Vai pitäisiköhän sittenkin puhua mielenrakenteen sijasta aivojen toiminnasta yleensä.>Mutta joka tapauksessa aihe on mielenkiintoinen ja laaja.


      • Kun kirjoitin, että "Yksi ei edes kykene uskomaan...jne" niin en suinkaan ajatellut tuota valintaa minään sisäisen vapaan tahdon avulla tehdyksi valinnaksi.

        Olenhan tuon vapaan tahdon suhteen hyvin, hyvin skeptinen; tokko on olemassakaan.

        Oletan, että syystä ja toisesta osa uskoo, osa ei ja suurin osa siellä jossakin välimaastossa.


    • "Uskon asioissa kotiolot ja lapsuuden ympäristö vaikuttaa varmasti kaikkein eniten siihen onko uskossa vai ei ja jos on, niin minkälaisessa (kuten, että lestojen lapset tuppaa olemaan lestoja, muslimien muslimeja, viisläisten viisläisiä jne)."

      Omasta puolestani vahvistan tuon. Vanhempani olivat sillä tavalla viisaita, että he pyrkivät pukemaan uskonnon positiiviseen viitekehykseen ja opettivat silti suvaitsevuutta muita ihmisiä, muita uskontoja ja ajattelutapoja kohtaan. Heidän rakkaudellisuutensa, aito ja lämmin olemuksensa ja mahtava perheyhteytemme sai minut uskomaan, että tällaista voi olla vain uskovissa perheissä (vaikka myöhemmin olen kokenut samaa uskonnottomien ihmisten keskuudessa).

      "Yksi ei edes kykene uskomaan, toinen ei usko, kolmatta ei kiinnosta, neljäs uskoo ja viides ei edes pysty olemaan uskomatta. "

      Kun vanha pohja alkoi murentua, yritin paikata sitä etsimällä vedenpitäviä todisteita kristillisen uskon ylivertaisuudesta mutta löysin vain selittelyjä. Niinpä minulle kävi näin:

      "Jonkun asenne uskoon vaihtuu, mutta kirjoituksistaan päätellen se tie voi olla pitkä ja kivinen, sekä jokaisella varmasti omanlaisensa." Kivinen oli tie, usko huviksesi.

      "Osalla taas sisäinen tarve uskonasioihin on niin voimakas, että se nappaa ennenpitkään lantun hallinnan, halusivatpa he itse sitä tai eivät eli valinnasta ei ole kyse silloinkaan."

      Kyllä tarve oli kova, koska perustuksen vaihtaminen on todella iso urakka. Oli vaikea heittäytyä lapsenomaisesta uskojasta tiedon ja totuuden etsijäksi, antaa tiedolle mahdollisuus kyseenalaistaa kaikki. En sitten millään meinannut osata asettaa kaikkea tietoa samalle viivalle, antamatta uskonnollse mitään tasoituspisteitä, kuten golfissa tehdään. Uskonnon oletusarvoinen totuudellisuus istui todella syvässä.

      Tämänkin allekirjoitan:

      "Uskominen ja uskomatta oleminen ei siis ole mielestäni mikään on-off-katkaisin, jolla voisi helposti vaihtaa omaa asennettaan kristinuskoon jonkun you-tube-leffan perusteella."

      Tosin koin sen toisinpäin, eli suunta oli kaikn aikaa poispäin kristinuskosta. Meni monta vuotta. Mutta sitten kun palaset olivat kohdallaan asia oli kristallinkirkas. Olen silti edelleen avoimesti oppostunisti: jos joku uskovainen onnistuu vakuuttamaan minut, alan välittömästi seuraamaan hänen tarjoamaansa kirkkaampaa valoa. En pidätä henkeäni odotellessani.

      • exhellari86

        Kun kirjoitin, että "Osalla taas sisäinen tarve uskonasioihin on niin voimakas, että..." niin ajattelin lähinnä uskontoon muka välinpitämättömästi suhtautunutta Matti Leisolaa ja vastaavia tapauksia, jotka kertovat olleensa ateisteja, mutta joita uskonasiat ovat tosiasiassa vetäneet kokoajan puoleensa kuin magneetti.

        Lopputulos olisi siis näiden Leisoloiden kohdalla vain ajan kysymys eli että milloin lanttu leikkaa kiinni ja uskonnollinen totuus löytyy.


      • hyvää elämää
        ikiateisti kirjoitti:

        exhellari86

        Kun kirjoitin, että "Osalla taas sisäinen tarve uskonasioihin on niin voimakas, että..." niin ajattelin lähinnä uskontoon muka välinpitämättömästi suhtautunutta Matti Leisolaa ja vastaavia tapauksia, jotka kertovat olleensa ateisteja, mutta joita uskonasiat ovat tosiasiassa vetäneet kokoajan puoleensa kuin magneetti.

        Lopputulos olisi siis näiden Leisoloiden kohdalla vain ajan kysymys eli että milloin lanttu leikkaa kiinni ja uskonnollinen totuus löytyy.

        " Lopputulos olisi siis näiden Leisoloiden kohdalla vain ajan kysymys eli että milloin lanttu leikkaa kiinni ja uskonnollinen totuus löytyy. "

        - uskonnollinen totuus on kammottava.

        Jumala synnyttämä usko ei leikkaa lanttua kiinni, vaan avaa laajimman mahdollisen ymmärryksen. :)

        Siunausta,
        Sitä jokainen tarvitsee, eli seJumalan siunaus on elämän hyvyyttä, jota sulle toivotin :)


    • tepi

      Ei minulla ole mitään tarvetta uskoa näkymättömiin otuksiin.Minua on aina hämmästyttänyt monien ihmisten kyky kertoa jumalastaan ja sen tahdosta. He ovat tehneet siitä persoonallisen ihan sukupuolta myöten. Väittävät tietävänsä sen tahtomiset ja vihastumiset jne.

      Jos koolla on vaikkapa kaksikymmentä itseään kristityksi kutsuvaa ja heille laitetaan paperille nenän eteen kymmenen kysymystä joihin heidän pitää kirjoittaa mitä jumala niihin vastaisi, niin ihan varmasti tulee 10x20 erilaista vastausta.

      • >>>Jos koolla on vaikkapa kaksikymmentä itseään kristityksi kutsuvaa...niin ihan varmasti tulee 10x20 erilaista vastausta.


    • Minä olen Jumala

      Usko tai sen puuttuminen, liittyy keskeisesti ao yksilön persoonallisuuteen ja siihen miten ko persoonallisuus vuorovaikuttaa ympäröivän maailman kanssa eri elämäntilanteissa.

      Lisäksi usko tai sen puute on sidoksissa puhtaasti ympäristöön (alla olevista vaihtoehdot 1), jolloin uskosta tai sen puutteesta muodostuu oman identiteetin rakennuspalikka, itse asiassa perustaksi asti)

      Ateismia on kahdenlaista
      1) Luonnollinen, synnynnäinen ateismi (A1)
      2) Ateismiin aiemman uskon hylkäämisen kautta (A2)

      Teismiä on kahdenlaista
      1) Usko johon on kasvatettu lapsesta pitäen (joko aktiivisesti tai passiivisesti) (T1)
      2) Individualistinen uskoontulo vanhemmalla iällä. (T2)

      Sitten on välinpitämätön asenne, joka kumpuaa käsittääkseni yksilöstä itsestään ja johon voi ympäristö vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti (aktiivisella tai passiivisella kasvatuksella).

      Näistä näkisin molemmista 2) vaihtoehdot traumaperäiseksi syyksi, jos sellaiseksi voisi kutsua.
      Ateismin kohdalla entinen usko näyttäytyy typeränä ja rajoitteellisena, illuusio on murtunut jos sellaista edes kunnolla koskaan oli. Usko ja mieli eivät käy 1:1 jolloin seuraa kognitiivinen dissonanssi josta ihminen selviää hylkäämällä uskonsa ja joka on monille pitkä ja kivinen tie. Kamelin selkä tarvitsee taittuakseen sen viimeisen karvan. Sellainen on vaikkapa kahnaus suvaitsemattoman uskovaisen kanssa. Muutos on siis T1 --> A2
      Teismin kohdalla käsittelin aihetta ketjussa "Uskoontulokertomukset skeptisen ateistin silmin". Tällöin yksilö kokee että ateismi on riittämätön, eikä se tarjoa helpotusta. Jos ihminen ei hae / saa helpotusta muualta, jää vaihtoehdoksi individualistisen uskon muodostuminen joka vastaa narkkarin suhdetta kamaansa. Muutos on siis A1 --> T2

      "Miksi osa uskoo ja osa ei usko"

      Mielestäni "pyhä kolminaisuus" puhuu tässä ja elementit ovat
      geenit
      ympäristö
      elämän tilanne

      • Kannatan pyhää kolminaisuusoppiasi.

        Tuo kuvaamasi jaottelu varmaankin pätee todella suureen osaa ihmisistä.

        Tosin oletan, että nämä Matti Leisolat, jotka heilahtaa suoraan A1=>T2:een saattavat olla usein jonkinsortin piiloteistejä jo valmiiksi.

        Ei se, että Matti väittää ollensa ateisti välttämättä pidä paikkaansa. Ihminenhän on aika epeli juksaamaan varsinkin itseään. Se saattaisi Leisolankin tapauksessa olla jonkinlaista jälkeenpäin muodostettua valemuistelua tai uskon pakottamaa asian kieltämistä.


      • Minä olen Jumala
        ikiateisti kirjoitti:

        Kannatan pyhää kolminaisuusoppiasi.

        Tuo kuvaamasi jaottelu varmaankin pätee todella suureen osaa ihmisistä.

        Tosin oletan, että nämä Matti Leisolat, jotka heilahtaa suoraan A1=>T2:een saattavat olla usein jonkinsortin piiloteistejä jo valmiiksi.

        Ei se, että Matti väittää ollensa ateisti välttämättä pidä paikkaansa. Ihminenhän on aika epeli juksaamaan varsinkin itseään. Se saattaisi Leisolankin tapauksessa olla jonkinlaista jälkeenpäin muodostettua valemuistelua tai uskon pakottamaa asian kieltämistä.

        "Tosin oletan, että nämä Matti Leisolat, jotka heilahtaa suoraan A1=>T2:een saattavat olla usein jonkinsortin piiloteistejä jo valmiiksi."

        Tuo on hyvä lisäys. Varsinkin teisti joka kertoo aiemmin olleensa ateisti herättää minussa epäilykset. Uskonnon kannalta tälläinen toimisi nimittäin mainoksena, uskonnothan tarvitsevat niitä sillä muuten jää uusien jäsenien haalimistulos laihemmaksi.


      • Minä olen Jumala kirjoitti:

        "Tosin oletan, että nämä Matti Leisolat, jotka heilahtaa suoraan A1=>T2:een saattavat olla usein jonkinsortin piiloteistejä jo valmiiksi."

        Tuo on hyvä lisäys. Varsinkin teisti joka kertoo aiemmin olleensa ateisti herättää minussa epäilykset. Uskonnon kannalta tälläinen toimisi nimittäin mainoksena, uskonnothan tarvitsevat niitä sillä muuten jää uusien jäsenien haalimistulos laihemmaksi.

        Juurikin näin.


    • miss ei kirj.

      En kykene uskomaan joten en usko, eikä kauheasti edes kiinnosta.

      • Yliluonnolliseen uskominen ei toki itseänikään kiinnosta siten, että vakavasti pohtisin, voisiko yliluonnollinen olla totta vaan, siitä näkökulmasta, että miksi yliluonnollisia uskomuksia yleensä edes on ja miten ne vaikuttaa arkeemme.

        Uskonto on sikäli erikoisasemassa, että sen vaikutus kaikkien arkeen on kaikkein suurin ja vaikkapa ennustajat eivät juuri häiritse arkeani.

        Suomalaisena erikoistapauksena on tietenkin luterilainen kirkkomme, koska sen vaikutus on suurin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ketä ikävöit?

      Tuntomerkkejä jos täällä oikeat kohtaavat❤️
      Ikävä
      126
      2668
    2. Juniorivalmennus Jokereissa..

      Mitä hittoa siellä seurassa oikein tapahtuu?? Tämän kauden U14 ikäluokkaan on mahdutettu kaksi päävalmentajaa. Tälle kau
      Nuorten jääkiekko
      56
      2137
    3. Ammuskelua taas

      Keskipohjanmaa tietää kertoa että Yläpubin hujakoilla ammuskeltu lauantain vastaisena yönä.
      Kokkola
      24
      1721
    4. Et saa mua ikinä

      Oma vikasi. Naiselta.
      Ikävä
      129
      1528
    5. Introverttinä osastolla

      Yhdellä lääkäritapaamisella hoitaja valitti lääkärille etten tee mitään muuta kuin makaan ja ulkoilen. Kävin kuitenkin s
      364
      1288
    6. Päivämääriä

      Minä päivämääränä näit kaivattusi viimeksi?
      Ikävä
      68
      1283
    7. Seksikkäin asu mikä päällä olet nähnyt kaivattusi ?

      Seksikkäin asu mikä yllä olet nähnyt kaivattusi ?
      Ikävä
      71
      1210
    8. Toivotko, että

      hän tulisi juttelemaan sinulle, vai lähestytkö mieluummin itse?
      Ikävä
      89
      1055
    9. VIELÄKIN NAURATTAA

      Seurustelua haluais. 🤣🤣🤣🤣🤣🤣
      Ikävä
      90
      979
    10. 128
      931
    Aihe