Oletteko käyneet entisessä pihassanne tai lapsuudenkodissanne

Se keltainen pieni ukko viedään kursorin avulla siihen paikkaan, minkä osoitteen kirjoitit sinne ylös.
Silloin avautu kuva siitä paikasta.

mutta entäs nuo Googlen kartat? Tuosta aloituksen linkistä pääset käymään, jos vain sen paikan osoitteen vielä tiedät.
Monet osoitteet ovat kyllä uudistuksen myötä muuttuneet.

Valtavsti tunteita liittyy edeleenkin kaikkiin entisiin opiskelu-, työ- ja asuinpaikkoihin. Sen kodin paikankin näkeminen tuo kaiken esiin.

Kun laitoin lopuksi vielä nykyisen kotini osoitteen, tuli kuva aivan salamannopeasti näkyviin.

ulkopuoella ja pihassa äsken. Osoite vain osoitekenttään.

Eipä näytä olevan kuvattuna meidän nurkilta teitä, ei ole sentään jokaista hiekkatietä ajellut videolle.

Kuitenkin olen fyysisesti synnyinkodissa viettänyt paljonkin aikaa kun ostin tuon talon itselleni muutama vuosi takaperin. Muistot pysyvät hyvin mielessä tutulla paikalla enkä mihinkään en ole aikonut tuosta enään liikkua, katsotaan vain kuinka ympäristö muuttuu ympärillä.

Minä menin jopa naimisiin lapsuuden aikaisen leikkikaverini kanssa, joka vielä asui samalla kadulla. Oltiin tavattu jo noin 4-vuotiaina ensimmäistä kertaa. Ja sitten yksi hänen kaveri asui meidän perheen entisessä talossa, niin sielläkin kävin monta kertaa oikein yökylässä.

Sitten, kun olin ollut työelämässä jo noin 10 vuotta tein pari kertaa pikku kävelylenkin sille kadulle, missä asuin opiskeluaikoina ja yritin muistella sitä ns. hauskaa opiskeluaikaa.

"LIISA.SAL" Kiva SINULLA jutun aihe.
Kotipaikassani minä käyn useita kertoja vuodessa ja tänäänkin menen sinne sorsajahtiin kun sen aloitus on tänään. Kaksi veljeäni tulee sinne myös. Illalla saunotaan ja rupatellaan sekä käydään vielä iltalennolla katsomassa onko jokivarressa sorsia liikkeellä. Huomenna tulen takaisin nykyiseen kotiini.
TSEMPPIÄ SINULLE...
YSTÄVÄN TERVEISIN
Salmonman

En ole käynyt talossa sisällä mutta ajan päivittäin ohi. Asun viereisessä talossa.

Olen käynyt Krunikassa mapsilla ( asun 15 km päässä ), mutta 200 km päässä sijaitsevassa kodissa olen käynyt usein paikan päällä, jos vain olen ohi ajellut. Tuohon jälkimmäiseen maisemaan kun sijoittuvat ne muistot ja joskus tapaa jopa tutun lähikaupassa ja saa halaten vaihtaa kuulumiset :)

Tulee nähtyä lapsuudenmaisemat lähes päivittäin kun samassa kaupungissa asuu. Mukavaa on ollut myös omalle lapselle kertoa kyseisistä paikoista.

Google Mapsia voi hyödyntää vaikkapa asuntoa ostaessa. Jos alue tai katu on vähän vieras, niin jos kiinnostava koti on vaikkapa osoitteessa Talokatu 10, niin voi huvikseen Google Mapsista katsoa, että millaisia taloja naapurustossa on esim. Talokatu 8, 12 tai sitten tien toiselta puolelta esim. 3, 5, 7. Kiinteistövälitysfirman kuvathan ovat aina niin hienoja, mutta naapurustosta eivät kerro mitään.

Oma lapsuudenkotini on jäänyt uudemman rakennuksen alle, joten sitä ei enää ole.

Näin kävi minunkin lapsuudenkodilleni, jonka tilalle rakennettiin uusi talo, ja jonka kuvaa albumissani ainoastaan voin katsella niin pihan kuin puutarhankin puolelta.

Monia kuvia on puutarhan puolelta omenapuiden kukkimisen aikaan, siinä sitten vaaleissa kukallisissa leningeissään istumme me kolme pientä tyttöä nurmikolla.
Ja yhdessä kuvassa on koko perhe, jossa ovat myös komeat isot veljet, nuo jotka aina heittivät ilmaan, kun tapasimme. Muistan heidän naurunsa ja hymynsä.
Taas itken, mutta hyväätekevää kyynelehtimistä tämä on.

Se oli se koti, joka on eniten tuntunut kodilta. :)

Eipä ole tullut käytyä kotitilalla jonka jätin rajantaakse. Aina välillä muistelen niitä aikoja jolloin asuimme vanhempieni kanssa siellä. Niin siinä väittää että kotimme riistettiin meiltä ja jouduimme toisten nurkkiin. Joita en koskaan tuntenut kodikseni.

Asun lapsuudenkodissani =) ja joskus muinoin kyllä street wiew kun tuli niin senkin kurkkasin... erittäin sotkuinen piha siellä :D

Mikähän on ns. lapsuudenkoti kun muutimme moneen kertaan lapsuuteni ja nuoruuteni aikana... no ensimmäinen omakotitalo on kyllä jäänyt mieleen, usein unissanikin siellä vielä olen.
Asuimme siinä n. 9 vuotta joten muistoja kerkesi kertyä. Ko. talo on nyt muiden omistama joten en voi siellä käydä, ei se varmasti enää olekaan samanlainen kuin silloin,
Googlen katunäkymällä olen käynyt katsomassa sitä taloa ja pieniä muutoksia on ulkopuolellakin joten ei ole mitään innostusta käydäkään fyysisesti siellä. Asun nykyisin sitäpaitsi toisella paikkakunnalla.

Muitakin lapsuuden ja nuoruuden paikkoja on ollut kiva käydä katsomassa Googlella, esim. lapsuuteni ala-aste ja se ympäristö, urheilukenttä, koulumatkan kulkeminen Googlella ja missä nyt tulikaan liikuttua silloin :)

Mitä enemmän vuosikymmeniä on vierähtänyt poissa lapsuuden ja nuoruuden maisemista, sitä vähemmän niitten muistojen maisemien nykyinen tila kiinnostaa. Paikka on muuttunut. Kun maaseudun entisaikaisen elämänmuodon karja on jo aikoja sitten pantu lihoiksi ja sinänsä vähäiset, mutta niin tutut lapsuuden peltoalat metsitetty, niin nkyisessä tilassaan maisema ei enää kosketa ja maisema tuntuu ikään kuin irtaantuneen siitä muistojen maailmasta. Aikaisemmin vapaalle pitkälle järven rannallekin on ilmaantunut vieraitten kesämökkejä. Sinänsä omaa sukuahan ne maiseman nykyisetkin omistajat ovat kesämökkiläisiä lukuunottamatta. En olekaan enää pitkiin aikoihin siellä muistojen maisemissa käynyt. Yhteys sikäläiseen sukuunkin on ohentunut eikä tunnu enää kovin tärkeältä. Elämä vosikymmenien ajan nykyisillä kotisijoilla on luonut uuden "oman kotimaiseman".

Voi silloin tällöin käyn kotikylällä goglen välityksellä,viimeksi 11v sitten seisoin kanghalla katsoin koti paikkaa ei taloa ole se poltettiin saunan pesässä,oli peräti punahonkaa varmaan ostaja sai hyvät löylyt.Vaikka kotini oli kurja niin minä en olis koskaan muuttanut pois,varmaan naapureille helpotus,.Välillä kuljen ajatuksissa leikkipaikoilla tervahaudat oli ihania leikkipaikkoja .Kun kävin oli kieltokylttejä tarhojen vuoksi.50v mennyt mutta en koe olevani kaupunkilainen mutta en maaltakaan .Meidän kyläraitti ole paljon muuttunut mutta kotipaikan ostaja on vaikeuksissa niinkuin perheeni joten en kadehdi vaikka ikävöin.

Onhan tuota googlemapsia tullut käytettyä jo vuosia. Työssä, opiskelevan lapsen asunnon hankinnassa, lomahotellin valinnassa ym. googlemaps korvaamaton apu

Kyllähän sillä Googlen kartalla yksi hautajaisiinmenomatkakin lyheni noin tunnin jo monta vuotta sitten. Siinä oli vain uskottava kerran kääntyminen pienelle hiekkatielle. Sitä kesti kuitenkin vain pari km ja sitten isoa asvalttitietä helposti ja nopeasti.
Hautajaismatkaa hiukan kevensi! :D

Googlen katunäkymät on ajeltu muutama vuosi sitten ja jollei päivityksiä ole tehty, joissain paikoissa paikat on kerenneet jo muuttua siitä, esim. kaupunkien keskustoissa jos on rakennettu uutta niin ei kannata paljoa luottaa Googlen katunäkymien mukaan reitin suunnitteluun.

Monesti tulee käytyä, iskää ja äiskää tapaamassa. Muutin sieltä v. -83

Omistan sen nykyään. Sijoitusasuntona.

Jokapäivä

Lapsuudenkotia ei enää ole. On uudet talot tilalla. Sen talon, jonka rakensimme, jouduimme elämäntilanteen, mm työttömyyden vuoksi myymään. Kävin googlella katsomassa taloa eka kerran myynnin jälkeen. Itkua pukkaa.

Mä kävin just heinäkuussa lapsuudenmaisemissa. Enään ei joka vuosi käydä kun sukulaiset on vähentyneet aika paljon.
Pihalla ei käyty mutta talot lähes kaikki on vielä olemassa, navetta ja sauna on purettu pois koska olivat niin huonossa kunnossa.
Vanhempi talo joka on rakennettu joskus -50 luvulla on vielä olemassa ja uusi omakotitalo on rakennettu -94, aittakin on vielä olemassa.
Käytiin kuitenkin harjussa kävelemässä, paljon on muistoja sieltä päin.

Olipa kiva piipahtaa!
On kulunut 33 vuotta siitä kun syntymäkodin oven suljin perästäni. Siinä tuvassa putkahdin maailmaan huomisesta 58 vuotta sitten.
Lähdin niinkuin nuorena lähdetään, taakseni katsomatta. Äiti ja isä olivat jo kuolleet silloin ja veljet lunastaneet perintönsä. Minä olin sukuni viimeinen omistaja siinä talossa jonka isoisäni isä rakensi oman lapsuudenkotinsa hirsistä. Silloinen talo meni jakoon veljesten kesken ja myös hirret jaettiin ja tehtiin kaksi uutta taloa. Minun kotini oli rakennettu 1898.
Sukuni on asunut niillä sijoilla, siinä kylässä 1702 vuodesta asti. Tunsin ilmapiirin jotenkin ahdistavaksi ja hapettomaksi nuoruudessani.
Nyt olen usein kulkenut siellä unissani ja unelmissani. Lapsuuden poluilla ja kujilla. Rannassa ja metsissä. Luulen muistavani jokaisen mäen ja mutkan, kivenlohkareen ja metsäaukion. Kuitenkin kun 15 vuotta sitten kävimme työpaikan virkistysretkellä saariristeilyllä pelkästään meren tuoksu tyrmäsi minut. Miten olin voinut unohtaa sen!
En ikävöi sitä kurjuutta mitä oli elää 60-luvulla isättömänä ja lihavana lapsena. Kotona oli puulämmitys, kantovesi, ulkohuussi. Talvella piti kulkea kouluun monta kilometriä jalkaisin tai suksilla. Koulussa kiusattiin, kenellekään ei voinut valittaa, äiti oli kova ja tunteeton tyranni.
En ikävöi niitä ihmisiä, en edes parhaita lapsuuskavereita.
Ikävöin sitä maata ja sitä ilmaa. Piilopaikkojani syreenipuskan keskellä ja ison kiven takana. Aitan vankkoja hirsiseiniä ja omaa rakasta kesähuonettani siellä, pihasaunion tuoksua ja pitkiä aurinkoisia päiviä rannassa.
Ne ovat olemassa enää omassa päässäni ja sain huomata tänä kesänä että myös veljeni muistoissa.

se talo paloi poroksi herra ukkonen poltti

Meidän katu on kuvattu 2008 tai 2009, paIKAT MUUTTUNEET.

Piruuttani kävin vilkuilemassa nyt.
Silloin joskus kun tämä juttu oli uusi.

Mitäpä noilla raunioilla. Joku kännikala sen paikan poltti jo parikymmentä vuotta takoperin eikä uutta enää kukaan ollut nakertelemassa. Rauniokkin on raivattu jo aika päiviä sitten. Trpiin olisin laittanu, jos konna olis saatu kiinni verekseltään, mutta kun ei sitä oo tähän päivään löytyny,, eikä taida löytyäkään. Liekö edes enää hengissä. Huu nous?

Neljässä talossa olen eläissäni asunut,nyt menossa viides.Joka taloa olen mapsilla käynyt katsomassa.Ne ovat eri puolilla suomea ja kaikista on vain hyvät muistot.Yhden talon uusi asukas on purkanut ja rakentanut tilalle uuden.Siinä talossa elin 4 vuotiaasta 16 vuotiaaksi.Se oli rakkain paikka minulle.Viimeksi eilen porhalsin mapsilla siitä ohitse.Pihapuut ja ulkorakennukset ovat entisellään.Ihan kiva käydä välillä "kotona".

Olemme säilyttäneet lapsuuden kotini ja edelleen yli 30 vuoden jälkeen minulla on oma huoneeni siellä. Nyt aikuisena ja maailmaa nähneenä arvostaa sitä entistä enemmän.

Kokeile myös sateliittikuvia (esim. Google earth), eivät tosin niin tarkkoja eivätkä maan kamaralta kuvattuja, mutta näkee niitä metsäteitä, lampia, polkuja sun muita joita ei välttämättä tiennyt kotikonnuillaan olevankaan. Sateliittikuvia päivitetään myös hieman useammin.

Google earth-ohjelman voi ladata täältä:
http://www.google.fi/intl/fi/earth/

Hei,Liisa.sal.
Nyt vasta aloin tarkastelemaan tätä ketjua ja kiinnostuin.
Olen yrittänyt päästä lapsuudenkotini paikkoja katsomaan, mutta en ole osannut.
Sitten silmiini osui tuolta virtuaalikarjala, en osannut sen kanssakaan mitään ja niin päätin pyytää Sinua ohjaamaan minut tuonne kuvastoon.
Sen verran vain sain selville että kaikkialta internetistä ei saa kuvia ladata eikä liittää.

Ei minulla aikomustakaan ole muuta kuin katsoa jos näkisin omia lapsuuden tantereitani.

Jos ei ehdi käydä joka paikassa, antaahan se kuvan. Että muistaa taas.

Tosi hyvä idea!!!!
Pääsee tirkistelemään ties mitä.....enpä ole ennen ajatellutkaan.
Hienoa!

virkisti paljon, muuttunutkin kyllä on vanha kotiseutu, metsä on hakattu pois.

Moi! Googletin talon,missä asuin lapsena.. Oli maalattu ja porttikonkiin laitettu ovi..Eipä ollut muuten muuttunut.. Vastapäätä oli rakennettu täyteen taloja.

Katsoin Googlesta,milä näytti Neljäs linja,siellä asuin ihan pienenä.. Oli kuulema ollut puutaloja silloin siinä..enää ei ole.. Siskoni kävi Kallion koulua,,Näkyy olevan tien toisella puolella..Siskoni oli 10 vuotta vanhempi.. Kun minä aloitin koulun,niin asuimme siinä Harjukadulla ja Aleksis Kiven koulu oli sitä lähinnä.Mukava käydä aina niillä nurkilla..Kallion Kirjasto oli lempipaikkani..Siellä vietin monet iltapäivät. Siellä oli erikseen lukusali,sai rauhassa olla ja lukea! Ihana paikka..Pakko välillä käydä siellä muistelemassa..Harjun ruumishuoneesta on tehty Nuorisotalo..Kiinnostava rakennus.. Siinä oli seinässä laatta,jossa luki : " Statutum est hominibus mori" Käytin kääntäjää ja tarkoitti: " Ihmisen on tarkoitus kuolla"
Helsingistä löytyy kaikkea mielenkiintoista!

Kallion krjasto ja Karhupuisto, ne olivat sekä satutunnin kuuntelupaikka että lasten leikkipaikkana kauan sitten, kun odottelimme asuntomme valmistumista ja asuimme siinä lähettyvillä, Töölöstä on aivan kävelymatka, tosin rattaat kesällä ja talvella pulkka olivat apuna matkan teossa.

Kyllä silmiin ovat jääneet ne maisemat. Kerran ostin joulukuusen siitä Karhupuiston kuusimyyjältä, ja raahasimme sitä pulkassa pitkin Töölönlahden rantaa sinne asuntoomme. Rahat olivat niihin aikoihin niin vähissä, että tuo 7 mk maksanut kuusi oli oikeastaan ainoa mahdollinen. Se oli kuitenkin hyväntuoksuinen ja kauniskin se meidän mielestämme oli, kun koristeet oli ripusteltu ja kynttilät sidottu paikoilleen. Kauneus oli katsojien silmissä varmaan.

Kävin äsken kulkemassa sitä matkaa.

Se olikin ainoa kerta, kun minä olen hakenut kuusen, siksi se on niin selvänä mielessäni vieläkin.


.

https://plus.google.com/109672539934302262127/about?gl=US&hl=fi

Kakkion kirjasto

Tuttu näky tuo jykevä kirjastorakennus, kolmosen raitiovaunusta. Ajelin aika usein tätini luo Porvoonkadulle, lapsenlikaksi, kun vanhemmat lähtivät illanviettoon joku lauantai. Vappu-tätini leipoi ihania korvapuusteja ja serkkujeni kanssa söimme niitä maidon kanssa ja pelasimme Dominoa.

Jäin aina silloin yöksi, kun ei pimeällä enää annettu yksin mennä raitiovaunullakaan kotiin ja usein nukuimmekin jo kaikki heidän tullessaan.

Tuo kolmosen raitsikka teki kahdeksikon muotoisen kierroksen, josta jäin pois Viiskulmassa. Niin tuttuja on nuo tienoot, mistä Irkkukin kertoi suuri Aleksis Kiven kansakoulukin. Porthaninkadun jyrkkä nousu ja Kallion harmaakivikirkko vastassa ja kirjasto.
Josafatin kallioit oli siihen aikaan Porvoonkadulla vastapäätä tädin asuntoa, ja siellä leikimme auringosta nauttinen, kuin omassa maailmassamme, pojilla intiaanipäähineet ja minä kirjaa lukien. Ain olivät hyökkäävinään ja minä teeskentelin pelkääväni kovasti.
Neljännen kerroksen asunnon parvekkeelta Vappu huuteli meidät sitten syömään, muistan hänen hyvät lihapullansa ja ihanan perunamuusin. Mukavia muistoja nekin:)

Oman kotini tienoilla kävinkin Googlella hiljattain, josta jo kerroinkin jossain ketjussa.

olen käynyt Google.mapissa. Hienosti näkyy entiset kotikonnutja paikat, joissa on asunut. Tietääkö joku, kuinka usein nuo kuvat vaihtuvat tuohon Google.mapsiin?

Googlen Places-ohjelman avulla Lontoon matkaa, tällä voi eri paikkoja katsella. http://www.visitlondon.com/things-to-do

aikaa kului muistojen paikkoja visiteeratessa tuon aloituksen linkin avattuani. Paljon ovat kuvanneet, päivittävätköhän näitä koko ajan? Aivan tuoreilta vaikuttavat.

myös, kun kaikki siskoni Turun paikat katselin, Puolalanmäen koulun ja Harvaluodon mökin ympäristössä kuljin, meri ja se sauna lähellä rantaa. Sisko on jo kuollut. Ikävä häntäkin.

Puolalan koulu näkyi hyvin, mutta Harvaluotoa yritin pitkään, se ei onnistunut. Entiset asuntonsa näin.

Suomi Helsinki Töölö ja sitten osoite, kuljeskellut olen pitkin tuttuja katuja.

Osoitteita ja vuosiluku ei ihminen elämästään unohda,
ne ovat kristallinkirkkaina aina mielessä, kun kulkee
vanhoilla poluillaan.
Kävin kesämökkimaisemissani. Se ei sijaitse ihan
kylmässä korvessa.
Kylläpä aika kuluikin!

Olen aikaisemminkin katsellut tällä ohjelmalla vai olisikoos se se toinen koska nyt mitä avasin oli tosi vanhaa kuvaa -- olihan paikat tallella mutta ne talot koissa nyt on jo montavuotta asuttu oli puolivalmiita .
Joku antoikin sen linkin tänne mikä on paremmin nykyaikaa -- taitaa tulla ihan livenä -- mutta toisella kestaa otan vaan linkin talteen -- kiitos kivasta ketjusta .

Juuri 70v täyttäessäni minua kuljetettiin jokaisen asunnon luo,
jossa olen asunut ja kuvattiin siinä. Ja niitä oli monta. Lapsuuskotiin ei ehditty, mutta siellä olen muutenkin käynyt.
Paljon oli kaikki muuttuneet, jopa 4 vuodessa.