Mitä mieltä?

pälpätipääp

Erosin noin vuosi sitten exästä ja en sen kummemmin häntä takaisin haikaile, mutta itsesyytökset on taas nostaneet päätään.

Olen älyttömän kiltti ihminen pohjimmiltani ja siksi hieman paha mieli, jos exäni pitää minua kauheana päällepäsmärinä ja nalkuttavana akkana ja pitää minua syypäänä suhteemme kariutumiseen.

Kyllä, sanoin hänelle suhteemme epäkohdista ja välillä vähän äkäiseenkin sävyyn huomautin asioista (ei tullut sen kummempaa reagointia, kuin syvemmälle luolaan kaivautuminen) ja kyselin häneltäkin, että mitä valitettavaa hänellä meidän suhteesta on, koska huomasin että kaikki ei todellakaan ollut hyvin.

En saanut vastausta ja muutenkaan keskustelusta ei tullut oikein mitään, kun hän pelkäsi riitelyä aivan älyttömästi. Ilmaa puhdistavia riitoja meille ei siis koskaan ehtinyt tulla vaikka useamman vuoden oltiin yhdessä. Ei riidat nyt mitään välttämättömiä ole, mutta sellainen avoin kertominen omista fiiliksistä, kompromissien tekeminen, yhdessä ratkaisujen keksiminen jäi meiltä tekemättä.

itselleni jäi aivan paska akka fiilis kun otin asiat puheeksi, ja hän esiintyi kuin olisi reppana jolle vain ilkeä akka nalkuttaa. Eikö siihen voi vastata? Tai sanoa omaa mielipidettä asiasta? Sanoa vaikka, että nyt turpa kiinni, en kuuntele tuollaista.

Jos en olisi minä puhunut mitään ja ottanut asioita esille tehtäisiin varmaan kumpikin hiljaista kuolemaa sohvan nurkassa, kun kumpikaan ei uskalla sanoa mitään ettei vaan tule riitaa, eikä kumpikaan loukkaa toista...

Mitä mieltä te olette tällaisesta kuviosta. Olen varma, että muitakin henkilöitä on, joilla ollut tällainen issue.

En väitä, että olisin mikään äiti teresa tai syytön eroon, en missään nimessä. Mussa on älyttömästi virheitä. Mutta olisin mielihyvin ottanut vastaan rakentavaa kritiikkiä häneltä, jotta oltais voitu yhdessä tukea toinen toistemme kasvua...

4

182

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hmm.

      Pariterapia olis ollut paikallaan kun kommunikointi ei sujunut. Toki vois olettaa että mies osallistuu keskustellen jos suhde kiinnostaa. Ehkä tilanne oli hankala sinulle, etkä enää jaksanut.

    • asasdgsd

      Et sinä ole kiltti jos nalkutat kuin valurautaämmä ja jätitkin vielä miehes.

    • mennyt on mennyttä

      Kun erosta on jo vuosi, etkä haikaile häntä takaisin, voisit lopettaa asian märehtimisen ja katsoa elämää eteenpäin.. Juuri noinhan suhteet kariutuu, epäkohtia ei pystytä selvittämään, on nalkutusta tai vaikenemista. Ei kai haittaa vaikka hän pitää sinua ilkeänä akkana, mennyt on mennyttä ja itse tiedät mitä pohjimmiltasi olet. Ei meistä kenestäkään aina tykätä, ja se on vain kestettävä, että aina on joku joka ajattelee meistä myös ikävästi.

      Totta kai omat toiveet pitää sanoa ääneen ja epäkohdat yrittää korjata, mutta jossakin on myös raja, jossa vaatimuksia onkin liikaa, ja valittaja näkee asioita vain itsensä kannalta. Jos haluat itsellesi kasvua tästä kokemuksesta, näe oma osuutesi ongelmissa, Ex-miehen vikojen miettiminen ei johda mihinkään. Tai totea yksinkertaisesti: ei sovittu yhteen, ja unohda koko juttu. Jonkun toisen kanssa sujuu paremmin.

    • alkuperräinen

      mennyt on mennyttä. nimenomaan itseänihän tässä syytän...

      Koitan vain saada jonkinlaista tasapainoa ja tolkkua asiaan, sillä järki kuitenkin sanoo, että parisuhde ongelmiin tarvitaan kaksi. Kaikki ei siis voi olla yksin syytäni, vaikka siltä tuntuisikin.

      Haen kai täältä jonkinlaisia oivalluksia asian suhteen, että voisin sen jättää rauhaan.

      Kiitos muillekkin kommentoijille. Asiallisia vastauksia lukuunottamatta tämä valurautaämmä... Arvasinkin, että joku kääntää sen juuri noin. En ole ylpeä nalkutuksestani, mutta voin kertoa, että olin miehelle todella kiltti, sillä nalkutettavaa oli noin 80 % enemmänkin mistä mainitsin... En koskaan puuttunut hänen alkoholinkäyttöönsä, addiktioihinsa, hänen persoonaansa en IKINÄ haukkunut, ainoastaan tekemisiä ja tekemättäjättämisiä. Ainoat asiat joista mainitsin oli ajankäyttö, siisteys ja vastuuttomuus.

      On aika siirtyä eteenpäin, mutta hän oli loppujenlopuksi suuri rakkauteni ja olin elämäni onnellisin ekat puolitoistavuotta yhdessä. Ei sellaista noin vain voi unohtaa ja koska häntä edelleen jollain tavoin rakastaa, niin toki tuntuu kamalalta, jos on onnistunut loukkaamaan toista niin pahasti, että tämä kaiken sen rakkauden jälkeen vihaa tai halveksii.

      Mutta sekin on vain hyväksyttävä ja käytävä läpi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ensi kesänä

      Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta
      Ikävä
      66
      3372
    2. Tukalaa kuumuutta

      Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh
      Ikävä
      45
      3184
    3. Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.

      Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      122
      2688
    4. Sinä, ihastukseni

      Mitä haluaisit tehdä kanssani ensimmäisenä?
      Ihastuminen
      43
      2538
    5. Tiedät ettei tule toimimaan.

      Mielenterveys ei kummallakaan kestä.
      Ikävä
      31
      1953
    6. Okei, myönnetään,

      Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘
      Ikävä
      27
      1860
    7. Onko kaivatullasi

      himmeä kuuppa?
      Ikävä
      48
      1636
    8. Mihin hävisi

      Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä
      Iisalmi
      86
      1487
    9. On jo heinäkuun viimeinen päivä.

      En taida nähdä sinua koskaan.
      Rakkaus ja rakastaminen
      39
      1330
    10. Lähtikö korvat

      puhtaaksi vaikusta?
      Tuusniemi
      82
      1199
    Aihe