Sain ensimmäisen lapsenlapseni ja tunnustan aika lailla hössähtäneeni. Minusta on ihanaa että saan n. kerran viikossa hoitaa pientä, olla tyttäreni tukena vanhemmuudessa ja ostaakin kaikkea mitä nuoret ja vauva tarvitsee. en kuitenkaan törsää koska rahaa minullakin on rajallisesti.
Miten te muut - menittekö pyörälle päästänne ensimmäisestä lapsenlapsestanne?
Toinen asia on miesystäväni. Hän on ilmiselvän mustasukkainen lapsenlapsesta. Hänellä on omiakin mutta hän ei ymmärrä miten aina katson lastenvaatteita ja miksi aina olen lastenosastoilla tai kirppareilla. Omiani rahani kai ovat. Tilanne on vain jotenkin pahentunut, vauva on jo kohta vuoden. Entä jos toivoakseni tulee lisää lastenlapsia?
Miten toimisin viisaimmin?
Ensimmäinen lapsenlapsi - hössähtikö mummi?
Ruusumökin mummi
92
3994
Vastaukset
- Minnikäinen
Sanon vain, että minusta on ihanaa katsoa hössähtäneitä mummoja oman lapseni kanssa. Lapsi rakastaa kumpaakin mummoaan ja ainakin itse otan kiitollisena lasten vaatteet pääsääntöisesti vastaan. Minusta sinun kannattaisi ehkä keskustella miesystäväsi kanssa, koska on aivan luonnollista että haluat huolehtia lapsenlapsistasi ja myös nuori perhe tarvitsee sinua. Nykyään ollaan ihan liikaa yksin joten on onnekasta jos mummot voivat olla läsnä.
- pappa 45 vuotta
minusta on maailman paras asia,kun saan olla pappa.on aikaa lapsen lapselle.joskus en lähde edes metsälle kun lapsen lapsi tulee meille viikonloppua ja lomia viettämään.oma lapsen lapsi on ollut meillä 8 päivän vanhasta viikonloput ja lomat.en tiedä parempaa asiaa.nyt on jo käyty joskus mutaman kerran metsällä porukalla mummo pappa lapsenlapsi ja koira.tuli mahdoton onkija nainen lapsenlapsesta kun antaa lapsen touhuta mikä kiinnostaa.samoin on kova marjastaja sienestäjä kun antaa lapsen tehdä ja kerätä mitä hän haluaa,näin siirtyy kallisarvoinen elämän tieto seuraavalle sukupolvelle.on kova siivoamaan leipomaan.lapselle täytyy antaa elämä,on kova uimaan kun tein hänelle oman hiekkarannan mutapohjarantaan.nauttikaa omista lapsen lapsista se on oikeaa elämää.
- mummeli :)
pappa 45 vuotta kirjoitti:
minusta on maailman paras asia,kun saan olla pappa.on aikaa lapsen lapselle.joskus en lähde edes metsälle kun lapsen lapsi tulee meille viikonloppua ja lomia viettämään.oma lapsen lapsi on ollut meillä 8 päivän vanhasta viikonloput ja lomat.en tiedä parempaa asiaa.nyt on jo käyty joskus mutaman kerran metsällä porukalla mummo pappa lapsenlapsi ja koira.tuli mahdoton onkija nainen lapsenlapsesta kun antaa lapsen touhuta mikä kiinnostaa.samoin on kova marjastaja sienestäjä kun antaa lapsen tehdä ja kerätä mitä hän haluaa,näin siirtyy kallisarvoinen elämän tieto seuraavalle sukupolvelle.on kova siivoamaan leipomaan.lapselle täytyy antaa elämä,on kova uimaan kun tein hänelle oman hiekkarannan mutapohjarantaan.nauttikaa omista lapsen lapsista se on oikeaa elämää.
http://thaimaan.blogspot.com/2012/02/thaimaalainen-nainen-on-kauniimpi-kuin.html suomalainen ja lapsenlapsia on monesti jo alle 40v nuorena.
- Sirkka mummi
Onnittelut! Samoin minä olen saanut ensimmäisen lapsenlapseni 15.10.13. Luulin, että en saa koskaan kokea tätä onnea. Mielestäni meillä on täysi oikeus ja myöskin velvollisuus mummeina, nauttia osastamme, rakastaa ja tarjota apuamme aina kun voimme sitä antaa. Onnellisia hetkiä toivotellen!
- ...
Minulla ei vielä ole lapsenlapsia, mutta tuntuisi että kerran viikossa tapahtuva hoitoapu on aika usein.
- nainen59eikämummuile
Minullakaan ei ole lapsenlapsia. Ei ole kyllä lapsiakaan. En niitä koskaan saanut. Kun vuosikymmenten jälkeen lopulta lapsettomuuden suru hellittää, vastaan on lyönyt kovaa tämä lapsenlapsettomuuden suru. Ei ole mitään mahdollisuutta paeta näitä mummoutta ylistäviä keski-ikäisiä. Niitä on tuttavien joukossa päivä päivältä enemmän, ne tulevat vastaan joka paikassa. Viva ja ET lehdet etunenässä, mutta kaikissa muissakin lehdissä mummottu ylistetään. Josakin syystä vaarit pääsevät vähemmällä huomiolla.
Joskus toivoisin kanssaihmisiltä hieman hienotunteisuutta meitä lapsettomia kohtaan. On ikävää kuunnella koko ilta illanistujaisissa lastenlasten tekemisiä; kuka on oppinut puhumaan ja kuka käymään potalla, ikään kuin maailmassa ei olisi mitään muuta. Ja ehkä näillä mummuilla ei sitten olekaan, koska he niin raivokkaasti näyttävät tunkevan lastensa perhe-elämään. Mitähän silläkin kompensoidaan?
Ja ennen kuin joku huutaa, että siinä taas yksi elämäänsä katkeroitunut, niin voin sanoa, että omasta mielestäni en ole. Olen vielä työelämässä ja harrastan paljon kulttuuria; musiikkia, tetteria, kirjallisuutta yms. Olisi joskus kiva keskustella vaikkapa näistä aiheista, päivän politiikasta tai jostakin muusta ajankohtaisesta eikä vain kuunnella niitä lapsenlapsiin liittyviä juttuja. Onneksi en ole ihan yksi tämän asian kanssa. Miehelläni on lapsia ja lapsenlapsia ja he ovat osa perhettä, mutta en vaivaudu kiusaamaan ystäviäni kertomalla loputtomia tarinoita näistä söpöliineistä. Mielenkiintoni kohteet ovat toisaalla. nainen59eikämummuile kirjoitti:
Minullakaan ei ole lapsenlapsia. Ei ole kyllä lapsiakaan. En niitä koskaan saanut. Kun vuosikymmenten jälkeen lopulta lapsettomuuden suru hellittää, vastaan on lyönyt kovaa tämä lapsenlapsettomuuden suru. Ei ole mitään mahdollisuutta paeta näitä mummoutta ylistäviä keski-ikäisiä. Niitä on tuttavien joukossa päivä päivältä enemmän, ne tulevat vastaan joka paikassa. Viva ja ET lehdet etunenässä, mutta kaikissa muissakin lehdissä mummottu ylistetään. Josakin syystä vaarit pääsevät vähemmällä huomiolla.
Joskus toivoisin kanssaihmisiltä hieman hienotunteisuutta meitä lapsettomia kohtaan. On ikävää kuunnella koko ilta illanistujaisissa lastenlasten tekemisiä; kuka on oppinut puhumaan ja kuka käymään potalla, ikään kuin maailmassa ei olisi mitään muuta. Ja ehkä näillä mummuilla ei sitten olekaan, koska he niin raivokkaasti näyttävät tunkevan lastensa perhe-elämään. Mitähän silläkin kompensoidaan?
Ja ennen kuin joku huutaa, että siinä taas yksi elämäänsä katkeroitunut, niin voin sanoa, että omasta mielestäni en ole. Olen vielä työelämässä ja harrastan paljon kulttuuria; musiikkia, tetteria, kirjallisuutta yms. Olisi joskus kiva keskustella vaikkapa näistä aiheista, päivän politiikasta tai jostakin muusta ajankohtaisesta eikä vain kuunnella niitä lapsenlapsiin liittyviä juttuja. Onneksi en ole ihan yksi tämän asian kanssa. Miehelläni on lapsia ja lapsenlapsia ja he ovat osa perhettä, mutta en vaivaudu kiusaamaan ystäviäni kertomalla loputtomia tarinoita näistä söpöliineistä. Mielenkiintoni kohteet ovat toisaalla.sama juttu....
- isosisko37
nainen59eikämummuile kirjoitti:
Minullakaan ei ole lapsenlapsia. Ei ole kyllä lapsiakaan. En niitä koskaan saanut. Kun vuosikymmenten jälkeen lopulta lapsettomuuden suru hellittää, vastaan on lyönyt kovaa tämä lapsenlapsettomuuden suru. Ei ole mitään mahdollisuutta paeta näitä mummoutta ylistäviä keski-ikäisiä. Niitä on tuttavien joukossa päivä päivältä enemmän, ne tulevat vastaan joka paikassa. Viva ja ET lehdet etunenässä, mutta kaikissa muissakin lehdissä mummottu ylistetään. Josakin syystä vaarit pääsevät vähemmällä huomiolla.
Joskus toivoisin kanssaihmisiltä hieman hienotunteisuutta meitä lapsettomia kohtaan. On ikävää kuunnella koko ilta illanistujaisissa lastenlasten tekemisiä; kuka on oppinut puhumaan ja kuka käymään potalla, ikään kuin maailmassa ei olisi mitään muuta. Ja ehkä näillä mummuilla ei sitten olekaan, koska he niin raivokkaasti näyttävät tunkevan lastensa perhe-elämään. Mitähän silläkin kompensoidaan?
Ja ennen kuin joku huutaa, että siinä taas yksi elämäänsä katkeroitunut, niin voin sanoa, että omasta mielestäni en ole. Olen vielä työelämässä ja harrastan paljon kulttuuria; musiikkia, tetteria, kirjallisuutta yms. Olisi joskus kiva keskustella vaikkapa näistä aiheista, päivän politiikasta tai jostakin muusta ajankohtaisesta eikä vain kuunnella niitä lapsenlapsiin liittyviä juttuja. Onneksi en ole ihan yksi tämän asian kanssa. Miehelläni on lapsia ja lapsenlapsia ja he ovat osa perhettä, mutta en vaivaudu kiusaamaan ystäviäni kertomalla loputtomia tarinoita näistä söpöliineistä. Mielenkiintoni kohteet ovat toisaalla.MIksi et ryhdy varamummoksi?! Tarvitsevia on kaikkialla!! Tarvitseeko "lapsenlapsen" olla biologinen? Mitä eroa sillä on, jos olet lapsen elämässä mukana siitä, kun lapsi on pieni.
Siskoni on 32 vuotias. Hänellä on meksikolainen mies. Heillä on kolme todella suloista lasta, kohta kuuden vanha, pian 3 vuotias ja 10 kk:ta. Vanhin poika ja kaksi tyttöä. Siskoni asuu Vantaalla. Hän todella tarvitsisi varamummoa, joka voisi auttaa häntä mummon oman jaksamisen mukaan. Pieni apukin olisi suuri.. esimerkiksi jos joku ulkoiluttaisi kahta vanhempaa, niin äiti saisi tehdä kotitöitä vauvan nukkuessa. Siskoni olisi äärimmäisen kiitollinen, jos hänellä olisi varamummoa.
Lapset eivät välitä onko mummo biologinen vai ei. Lapset rakastavat sitä, joka rakastaa heitä ja haluaa viettää aikaa heidän kanssaan.
Lopetat nyt tuon suremisen! Jos "lapsenlapset" ovat sinulle tärkeitä, niin ryhdy toimimaan asian puolesta. - egoistiko?
Minulla on 2 pojan poikaa. Ihania kun mitkä, mutta kun omia oli 6, poikia kaikki, niin hoitoavun kanssa on vähän niin ja näin! Olen lupautunut avuksi, kun MINULLE passaa!
Ovat ymmärtäneet! - big pappa 46
minusta on maailman ihanin asia kun saan olla joka viikonloppu lapsenlasen kanssa.onhan se jo 8 päivänvanhasta ollut joka viikonloppu meillä,jo kaksitoista vuotta.mikään ei pidä niin nuorekkaana kuin lapsenlapsi,siinä ei aivot homehdu kun seuraa uuden sukupolven kehitystä.on kalakaveri,marjaan sieneen hirvijahtiin.ja mikä mielenkiintoisempaa kun se sattuu olemaan tyttö.jota meille ei siunaantunut.nyt on tyttö ja hänen äitiään pidän ottotyttönä kun hänellä on isä mennyt taivaaseen jo 25 vuotta sitten.ompahan maailman ihaninta aikaa nauttikaa lapsista ja lapsenlapsista on kuin olisi saanut lottovoiton 20000000 miljonaa,mutta tämä on parempaa.ei ehdi murehtia omia asioitaan,ne onkin pieniä olemattomia turhanpäiväisiä
- bella bambino
big pappa 46 kirjoitti:
minusta on maailman ihanin asia kun saan olla joka viikonloppu lapsenlasen kanssa.onhan se jo 8 päivänvanhasta ollut joka viikonloppu meillä,jo kaksitoista vuotta.mikään ei pidä niin nuorekkaana kuin lapsenlapsi,siinä ei aivot homehdu kun seuraa uuden sukupolven kehitystä.on kalakaveri,marjaan sieneen hirvijahtiin.ja mikä mielenkiintoisempaa kun se sattuu olemaan tyttö.jota meille ei siunaantunut.nyt on tyttö ja hänen äitiään pidän ottotyttönä kun hänellä on isä mennyt taivaaseen jo 25 vuotta sitten.ompahan maailman ihaninta aikaa nauttikaa lapsista ja lapsenlapsista on kuin olisi saanut lottovoiton 20000000 miljonaa,mutta tämä on parempaa.ei ehdi murehtia omia asioitaan,ne onkin pieniä olemattomia turhanpäiväisiä
olet pappa prikulleen oikeassa.mikään rahamäärä ei vedä vertoja,kun saa olla pienen tytön kanssa.aivan ihana asia.En ikinä olisi uskonut että tämä voi olla niin mukavaa.Tyttären tyttö oli juuri yökylässä,2 vuotias ja ukin sydän suli.On muuten viimeisen päälle ukin tyttö.SE on vain jostain syystä niin mukava touhuta kaikkea pienen kanssa,hän antaa tietämättään moninverroin enemmän takaisin.Kuten alussa sanoin,mikään lottovoitto ei ole tämän arvoinen,toivoisin että mahdollisimman moni voisi kokea tämän.Ja vielä kaikkein paras lopuksi,on toinen tälläinen ihana olento tulossa kesällä
- Tätä olen odottanut
Sain tänään kuulla, että minusta tulee MUMMI!!!:) Ihanaa!!
- elämälle kiitos
Muistan tunteen runsaan vuoden takaa. Oikein paljon onnea!
- Tätä olen odottanut
elämälle kiitos kirjoitti:
Muistan tunteen runsaan vuoden takaa. Oikein paljon onnea!
Kiitos! :)
- Uneton mummi
Onnea! Muistan paikan, jossa seisoin jalkakäytävällä kohta kolme vuotta sitten, jossa kuulin, että minusta tulee kohta mummi. Sanoinkuvaamaton tunne!
- "ensimmäinen"
Ensimmäisestä kyllä, mutta ei enää neljännestä ja viidennestä.
- kotkotkoot
luulen että olisin tosi innoissani mutta jatkuvaksi lapsenvahdiksi en usko että haluaisin mutta säänöllinen kontakti ois tietenkin paikallaan.
jos hössötät liikaa kun olet miesystäväsi kanssa niin voin ymmärtää häntä. ehkä miehet ei noin yleensä ole yhtä innokkaita kuin me naiset kun on kyse lapsista. naisilla on se äidinvaisto vissiin vahvempi. Itsellä lapsenlapset tytteli 3v ja poika 1,5v ja Ymmärrän täysin tunteen ja on ihanaa kun saan kokea mummina olemisen ja touhuilla heidän kanssa itse suhkoht virkeenä..
- Putipati
Kaksi imelintä nimitystä isovanhemmille ovat mummi ja pappa, hyi ällötys. No, sopivat erinomaisesti juuri näille hössöttäville isovanhemmille.
Ymmärrän hyvin, jos vähemmän innostunut puolisko rupeaa näyttämään pitkää naamaa mokomasta höösäämisestä.
Olen itse 2 tyttären äiti ja 5 lapsen isoäiti (vanhin täyttää tänä vuonna 20, nuorin 10). Kahden vanhimman vahtina yön yli olen ollut 3 kertaa ja keskimmäinen on ollut 2 kertaa yötä luonani. Siinä kaikki. Lahjoja olen kyllä ostanut muutaman kerran vuodessa ja nyt kun ovat vanhempia annan silloin tällöin taskurahaa.
Kaikesta hössöttämisen puutteesta huolimatta minulla ja lapsilla on erinomaiset ja rakkaudelliset välit. Olen nykyään lähinnä kaverimummu, jonka luokse nuoriso tulee mielellään syömään ja höpisemään omia juttujaan ja kuuntelemaan "vanhan kansan viisauksia" ;). - ...
Putipati kirjoitti:
Kaksi imelintä nimitystä isovanhemmille ovat mummi ja pappa, hyi ällötys. No, sopivat erinomaisesti juuri näille hössöttäville isovanhemmille.
Ymmärrän hyvin, jos vähemmän innostunut puolisko rupeaa näyttämään pitkää naamaa mokomasta höösäämisestä.
Olen itse 2 tyttären äiti ja 5 lapsen isoäiti (vanhin täyttää tänä vuonna 20, nuorin 10). Kahden vanhimman vahtina yön yli olen ollut 3 kertaa ja keskimmäinen on ollut 2 kertaa yötä luonani. Siinä kaikki. Lahjoja olen kyllä ostanut muutaman kerran vuodessa ja nyt kun ovat vanhempia annan silloin tällöin taskurahaa.
Kaikesta hössöttämisen puutteesta huolimatta minulla ja lapsilla on erinomaiset ja rakkaudelliset välit. Olen nykyään lähinnä kaverimummu, jonka luokse nuoriso tulee mielellään syömään ja höpisemään omia juttujaan ja kuuntelemaan "vanhan kansan viisauksia" ;).Sääliksi käy....
- Pappa45
Miehesi ei välttämättä ole mustasukkainen, Hän ei vain välttämättä ole yhtä paljon tai samalla tavalla innostunut lastenlapsista kuin sinä. Ihminen ei joskus innostuksissaan jostain asiasta huomaa, kuinka väsyttää toisia ympärillään hössöttämällä, touhuamalla ja puhumalla asioista, joista toiset eivät ole niin innostuneita. Välillä esimerkiksi koirista tai mistä tahansa harrastuksesta innostuneet ihmiset puhuvat läheisilleen ja ystävilleen vähän liikaakin innostuksensa kohteista, eivätkä omaa tunneälyä huomatakseen, että toiset ovat vähän kyllästyneitä tai vaivautuneita, koska eivät ole ainakaan niin paljon kiinnostuneita aiheesta, mutta eivät kohteliaisuuttaan viitsi sanoakaan, että puhuttaisiinko muusta välillä.
Itsekin olen nuori isoisä ja tykkään kyllä lastenlapsista, mutta kun on vasta saanut kasvatettua omat nuorimmaiset lapset aikuisuuden kynnykselle, ei ole vielä ihan valmis sellaiseksi papaksi, joita näen tuolla kuljettelevan pieniä kerhoon ja viettävän runsaasti aikaa lastenlastensa kanssa. Nämä papat ovatkin yleensä jo sellaisia 60-70 vuotiaita harmaita panttereita. Itse kokee jotenkin niin, että vaikka perhe-elämä oli antoisaa ja mukavaa, se oli yksi elämänvaihe ja nyt on edessä toinen. Rittää, että lasten lapset käyvät kylässä vanhempiensa kansa ja jäävät silloin tällöin yökylään, etenkin kun heille on tullut ikää 4-5 vuotta, ihan pieniä ei oikein tuntuisi jaksavan hoivailla, tulee sellainen "been there, done that" -tunne, josta ei ole kovin kauaa edes aikaa. Uskoisin kyllä, että kun lasten lapset ovat 10 vuoden huitteilla, heitä tulee jo otettua mukaan vaikka pienille matkoillekin, osaa jälleen nauttia sen ikäisten seurasta, kun siitä on tarpeeksi aikaa, kun omat olivat tuossa ihanassa iässä.
Kysyt, miten toimisit viisaammin, mikä osoittaa sinulta viisautta jo sinänsä, koska haluat ajatuksia ja mielipiteitä, joita toki itse mietit ja päätät, miten toimit. Neuvoisin sinua höpöttämään vähemmän lastenlapsista ja heihin liittyvistä asioista miehesi kanssa ja käyttämään tunneälyäsi havaitaksesi puheenaiheita elämästä yleensä sekä omasta elämästänne, harrastuksistanne, kiinnostuksenne kohteista, joista huomaat ja tiedät miehesi olevan myös innostunut. Yleensäkin osoittaa ihmisellä hyvää tunneälyä, jos hän kykenee havaitsemaan milloin keskustelukumppani muuttuu passiivisen kyllästyneeksi, jopa yhdessä hiljaa oleminen on parempi kuin monologin pitäminen toiselle aiheesta, josta tämä ei jaksa olla innostunut, ainakaan siinä määrin, mitä itse haluaa puhua.
Tuskin miehesi on mustasukkainen, hän on ehkä vain menettänyt osan ajastaan kanssasi, kuten myös yhteisistä keskusteluistanne. Sinun ei silti tarvitse vähentää aikaa lapsen lapsesi kanssa, puhut ja hössötät vain vähemmän asiasta miehellesi ja jos miehelläsi on vajetta sosiaalisen elämän puoella, hän voisi viettää pikkuisen enemmän aikaa kavereiden kanssa, jjoiden kanssa jakaa jotain yhteistä kiinnostuksen kohdetta. - tellanovanen
Onhan niitä jo 5 mutta eipä ole saanut olla 4 kanssa oikeastaan ollenkaan. Kun yritin ottaa syliin niin sanottiin että onko puhtaat kädet, yritn suukottaa poskelle, sanottiin että eii sitä tarvi nuolla, vaihdoin vaippoja niin äiti tuli ja otti pois että ei niitä tuollain . Eivät ole koskaan saaneet lähteä minun mukaan edes yksitellen koska eihän sitä tiedä vaikka jotain sattuu,,, enhän hoitanut kun kaksi omaa poikaa jotka molemmat on aivan normaaleja. Onneksi tämä yksi onkin sitten aivan eriä aina mummin mukana kun nähdään. Ei aina kaikki menen kuten strömsossa!!
- Ymmärrystä
Onhan se ihan luonnollista, että pitää olla kädet puhtaana, kun hyvin pienen vauvan kanssa on tekemisissä. Itse en loukkaantuisi, jos vanhemmat olisivat huolissaan lapsestaan. Sehän osoittaa, että he välittävät ja ovat fiksuja ja tiedostavia.
Lapsen kasvoja ei tosiaankaan pidä suukotella, sillä aikuisilla on syljessä kariesbakteeri, jonka vauva helposti poskestaan hieraisee poskeltaan omaan suuhunsa.
Vaipat ovat muuttuneet niiltä ajoilta, kun olet vauvoja hoitanut. Tosin fiksumpaa olisi ollut näyttää, kuinka nykyiset vaipat saadaan hyvin päälle. - 4 omaa, 2 lastenlast
Ymmärrystä kirjoitti:
Onhan se ihan luonnollista, että pitää olla kädet puhtaana, kun hyvin pienen vauvan kanssa on tekemisissä. Itse en loukkaantuisi, jos vanhemmat olisivat huolissaan lapsestaan. Sehän osoittaa, että he välittävät ja ovat fiksuja ja tiedostavia.
Lapsen kasvoja ei tosiaankaan pidä suukotella, sillä aikuisilla on syljessä kariesbakteeri, jonka vauva helposti poskestaan hieraisee poskeltaan omaan suuhunsa.
Vaipat ovat muuttuneet niiltä ajoilta, kun olet vauvoja hoitanut. Tosin fiksumpaa olisi ollut näyttää, kuinka nykyiset vaipat saadaan hyvin päälle.Ylihygienisyyskään ei kuitenkaan ole toivottavaa. Onhan todettu, että maalaislapsilla ja kotieläinten kanssa kasvaneella on vähiten allergioita. Tiedän pari tapausta, miten lähinnä Äidin ylihuolehtivuuden vuoksi aivan terve lapsi on esim. viety kotoa pois ja kyläilemään ensimmäisen kerran vasta puolivuotiaana, tai isovanhempien luokse ei uskalleta matkustaa syksyllä 100 km autolla, ettei lapsi vain vilustu. Terve järki on hyvä pitää mukana ensimmäisenkin lapsen kanssa, ja tuollaisilla se ensimmäinen usein jääkin ainoaksi.
- Ymmärrystä
4 omaa, 2 lastenlast kirjoitti:
Ylihygienisyyskään ei kuitenkaan ole toivottavaa. Onhan todettu, että maalaislapsilla ja kotieläinten kanssa kasvaneella on vähiten allergioita. Tiedän pari tapausta, miten lähinnä Äidin ylihuolehtivuuden vuoksi aivan terve lapsi on esim. viety kotoa pois ja kyläilemään ensimmäisen kerran vasta puolivuotiaana, tai isovanhempien luokse ei uskalleta matkustaa syksyllä 100 km autolla, ettei lapsi vain vilustu. Terve järki on hyvä pitää mukana ensimmäisenkin lapsen kanssa, ja tuollaisilla se ensimmäinen usein jääkin ainoaksi.
En tiedä yhtään ammatti-ihmistä, joka ei kehoittaisi pesemään käsiä, kun vieras menee kylään perheeseen, jossa on vastasyntynyt tai jos vieras ottaa syliin vastasyntyneen. Kotibakteerit ovat asia erikseen.
Karieksen kohdalla ylihygienisyys ON toivottavaa! Hampaattomaan suuhun ei kariesbakteeria tule tartuttaa! Älkää siis mummelit pussailko vauvoja kasvoihin tai käsiin. Hellyyttä voi antaa muutoinkin kuin nuolemalla.
Itsekään en vastasyntynyttä huvikseni 100 km kuskaisi turvaistuimessa, mutta mummot ja papat voivat kyllä itse istua autoon ja tulla katsomaan vauvaa. Kolmekuinen alkaa kuitenkin olla jo riittävän vanttera, että selkä kestää hyvin auton tuvaistuimen huononkin ergonomian pitemmillä automatkoilla.
- Mummina on kivaa
Tottakai saa hurahtaa :) Lastenlasten kanssa on vuosi vuodelta ihanampaa touhuta yhdessä mummikivaa. Miesystävän kanssa meni sukset ristiin, en pystynyt arvostamaan ihmistä joka ei pitänyt lapsenlapsistani (omastaan kyllä piti)
- Rakkautta saamaton
Valitettavasti jotkut mummot antaa rakkauttaan vaan lapsenlapsilleen, unohtaen täysin omat lapsensa. Toisekseen jos useampi lapsi, aina löytyy se yksi lellikki jota huomioidaan koko elinikänsä ja hänen lapsiaan. Jonkun lapsensa hyljäten ajatellen pärjätköön omillaan, kuten itsekkin on kitunut ja pärjännyt. Eivät osanneet nuorena vanhempina antaa rakkauttaan ja kärsivät kun omat lapset vei heiltä nuoruuden. Moni mummo sanoo lapsenlapset maailman tärkeimpiä,mikä on todella ikävää. Kyllä omat lapset on ne maailman tärkeimmät vaikka hamaan hautaan asti aikuisenakin. Tietenkin voi silti rakastaa lapsenlapsiaankin. Itse koen koko ajan sen vanhempien rakkaudettomuuden ja lapsenikin jää edelleen ilman isovanhempien rakkautta , koska sen saa ne muut lapset ja lapsenlapset. En rikollinen enkä paha ihminen muiltakaan osin silti ole, mutta ikävän katkera toki rakkaudettomuuden puutteesta. Se tumma toinen puoli.
- ei suosittu
Itse olen hieman kateellinen, kun luen näitä juttuja, koska omat vanhempani eivät hoitaneet lapsiani, kun he olivat pieniä. Vasta sitten kun he olivat yli 10-v ikäisiä, niin silloin olisi lapset kelvanneet kylään tekemään kotitöitä kuten pinoamaan klapeja, lämmittämään uuneja, pesemään ikkunoita, leikkaamaan nurmikkoa ja luomaan lumia. Ymmärrettävästi lapset kokivat vanhempani aika etäisiksi.
Nyt minulla on ensimmäinen lapsenlapsi. Hän on reilun vuoden. Valitettavasti en saa nähdä häntä kovin usein, koska vauvan äiti haluaa viedä lapsen hoitoon aina omalle äidilleen. Onneksi poikani sentään joskus tulee kahdestaan luokseni kahville tai syömään, niin sentään pojanpoika tuntee minut ja saan iloita lapsesta. Olen kai liian erilainen luonne poikani vaimon kanssa, mutta pahalta kyllä tuntuu, kun minulla olisi voimia ihan mainiosti hoitaa lasta esim. kerran pari viikossa. - Köyhä,ei rakkaudeton
Hyvä kirjoitus ja moni kokemut tuon saman rakkaudettomuuden omalla kohdallaan. Itse en jatka rakkaudettomuutta omilla lapsilleni. Rakastan kaikkia lapsiani ja lapsenlapsiani tasavertaisesti ja kaikki huomioiden sivilisäätyyn katsomatta.
- kastemekko
Hei,
Minä en ole vielä mummo, kudon kyllä jo pitsistä kastemekkoa tuleville mummonmuruille. En varsinaisesti odota niitä vielä, ennättää kyllä muutamien vuosien sisällä, mutta neulottua kastemekkoa en pyöräytä puolessa vuodessa, en edes vuodessa, joten olen yrittänyt varautua tulevaan siltä osin.
En usko, että itse ihan hirveästi höyrähdän. Välimatkakin estää viikoittaiset mummolahoidot, mutta kyllä joka kuukausi tapaamme ja kunhan kaveri(t) vähän kasvavat, ovat aina yhtä tervetulleita mummolaan kun vanhempansakin.
Entinen pitkäaikainen miesystäväni sai lapsen lapsia ja minulla ei siis ollut. En ollut mustasukkainen lapsille. Toisaalta, en tuntenut yhtään sen kummempaa heitä kohtaan. Ne olivat kuin kenen tahansa ystäväni lapsia tai lapsen lapsia. Ompelin kyllä heille ja hain lastenvaatteita, kun sovimme ajaessani ohi tehtaanmyymälän yms. Mutta koska en ollut mummohöyrähtänyt, niin rehellisesti sanottuna minua hieman "ärsytti" lasten kitinä ja lässyttely, lelut lattialla....ihan normaali lapsien arki, menin usein lenkille tai toiseen huoneeseen oven taa "tekemään töitä". No meillä oli parisuhteessa ongelma ikäero muutenkin, olen kyseistä miestä 10 v nuorempi ja elämäni oli hyvin erilaista muutenkin. Tykkään rokista ja festareilla käydä, hän kuunteli vanhaa tanssimusiikkia, ehkä iskelmiä ja oli todella mustasukkainen nuoresta naisestaan. Nämä ongelmat tietysti näkyivät myös tässä aiheessa, vaikka yritin parhaani mukaan.
Koska tiedän nyt miltä tuntuu, kun ei itsellä ole lapsen lapsia, eikä silleen höyrähtänyt, niin vähän jännitän tulevaisuutta nykyisen miesystäväni takia. Hänellä ei ole lainkaan lapsia. Hän kyllä kovasti rakastaa siskonsa lapsia, mutta he ovat jo teinejä ja he viettävät paljon aikaa enonsa kanssa. Keskustelimme tässä ihan hiljattain siitä, kun minusta tulee mummo sitten joskus. Hän sanoo, että hyvä mummo sinusta tulee, vähän vaan erilainen kuin useimmat. En usko, että hän on varsinaisesti mustasukkainen, mutta samaa lasten aiheuttamaa ärsytystä uskon hänenkin tulevaisuudessa potevan, kun mummon mukelot juoksevat ja ramppaavat ovissa. Onneksi asumme erillään, todennäköisesti silloinkin molemmilla on omat asunnot, niin hän pääsee pakoon sitä hässäkkää. Miehet kun useimmiten muutenkin kestävät huonommin lapsihässäkkää.
Mutta varmasti minäkin ompelen ja teen kaikkea aikanaan lapsenlapsille, käyn lastenvaateosastoilla yms. Entä jos menisitkin toisten mummojen kanssa shoppailemaan?
Tietysti se raha-asia on...juu, sekin oli ongelma entisessä suhteessa. Onneksi nykyinen ajattelee samalla tavalla kuin minä, että olemme molemmat itsenäisiä yksilöitä ja jaamme elämäämme yhdessä eikä siihen kuulu raha. Molemmat käytämme rahamme, miten haluamme. Siitä teidän täytyy kyllä keskustella kahdestaan miehesi kanssa, millainen "rahasuhde" teillä on. Toisilla on yhteiset rahat, toiset kuten me ja sitten kaikkea siltä väliltä. Ehkäpä otatte ja listaatte, mitä "omiaa ihme halujanne" molemmat hankitte, sinä lasten lapsille, ehkä miehelläsi on jokin sinusta ihmeellinen hankita tai säästötarve. Ehkäpä voitte sopia, että näihin "yksityisiin toisesta hassuihin tarpeisiin" ei saa puuttua ja sovitte jonkin vaikka puolivuosittaisen maksimirajan, minkä siihen saa käyttää, mikäli teillä on "yhteisrahatalous". - mummiksi 44v
Mummina on ihanaa olla...siitä saa itselleen paljon ja myös pikkuinen saa...yhdessä olo kivaa ja antoisaa!ja hienoa seurata kaikkea sitä lapsen kehitystä...
- Ekalla kiekalla 53 v
Tuli vain mieleen tätä ketjua lukiessa, että onko kaikki mummut jo toisella tai kolmannella kiekalla, kun miehellä on omat lapsenlapsensa ja mummolla omansa?
Mie olen viissiin aika harvinaisen vanhanaikainen ja minulla ja mielläni on vain yhteisiä lapsia ja lapsenlapsia.- Kastemekko
Eikös avioliitoista puolet pääty avioeroon. Ja eihän lastenteko edes avioliittoa vaadi. Joten aika luonnollista, että olet vanhanaikainen - mutta hyvä niinkin. Mukavaa, että löysitte sopivan heti ensimmäisellä yrittämällä. Onnea teillekin, kuten toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran yrittäville. Rakas ihminen perheen ja terveyden lisäksi on varmasti suurimmalle osalle elämän tärkeimpiä asioita.
- Isoäiti
Minulla on yhdeksän aikuistunutta lasta, neljä tytärtä ja viisi poikaa, jotka syntyivät kymmenen vuoden sisällä. Odotin myös kauan sitä, milloin saan näitä ikiihania lapsenlapsiani ja ehdin täyttämään 57v kunnes sain ensimmäisen lapsenlapsen, tytön joka tänä vuonna täyttää 5v. Nyt minulla on viisi lastenlasta ja kahta odotetaan tämän kevään kuluessa vielä syntymään. Näitä jotka asuvat mummolasta vähän yli 10 km säteellä hoidamme papan kanssa yhdessä aina kun he tarvitsevat hoitoapua. Toissa päivänäkin 3v poika soitti minulle, että isoäiti hän haluaa tulla mummolaan. Tänä vuonna on sitten taas tiedossa monet lastenlasten synttärit ,kun vanhin lapsenlapsi täyttää lokakuussa 5v. Sitten marraskuussa on 4v synttärit ja toukokuussa 3v synttärit ja heinäkuussa 2v synttärit ja helmikuussa 1v synttärit. Lisäksi ne kahdet ristiäiset, jotka ovat aina yhtä herkkä tilaisuus.
- Pappa 45
Kastemekko kirjoitti:
Eikös avioliitoista puolet pääty avioeroon. Ja eihän lastenteko edes avioliittoa vaadi. Joten aika luonnollista, että olet vanhanaikainen - mutta hyvä niinkin. Mukavaa, että löysitte sopivan heti ensimmäisellä yrittämällä. Onnea teillekin, kuten toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran yrittäville. Rakas ihminen perheen ja terveyden lisäksi on varmasti suurimmalle osalle elämän tärkeimpiä asioita.
Tutkimusten mukaan (tosin amerikkalaisten) parhaiten kestävätkin ne parisuhteet, jotka solmitaan 20-25 vuotiaina.
Näin itselläkin. 25v aivioliittoa takana. Onneksi vanhempani neuvoivat minua jo nuorena, että rakkaus on päätös, ei tunne. Rakastuminen on tunne. Tunteet tulee ja menee, mutta vain päätös voi pitää, jos kaksi ihmistä pysyy samassa päätöksessään. Toki tämä vaatii sen, ettei ole vakavia päihdeongelmia, uskottomuutta tai väkivaltaa, melkeinpä kaikki muu on ratkaistavissa ja kun tekee työtä parisuhteen eteen, jossa on päättänyt pysyä, kokee sellaista, mitä muutaman vuoden parisuhteista toiseen hyppivä ei tiedä, eikä voi sitä ymmärtää.
Joskus olen miettinyt, miksi parisuhteet eivät kestä yhtä hyvin niillä, joilla on iitä on enempi takana. Syy lienee se, että kantaa aina entisen parisuhteiden hyviä ja huonoja puolia taakkanaan ja on toisaalta oppinut, että periksi antaminen on ratkaisu parisuhteen ongelmiin.
No nyt vähän hairahduttiin aiheesta, palataanpa siihen. Toiset ovat kertoneet rakkaudettomuudesta ja siitä kuinka ei tunne mitään puolison lapsenlapsia kohtaan. Tämäkin on hyvin pitkälle valintakysymys ja tahtotila. Meillä ei ole sinun ja minun lastenlapsia, mutta yhden oman lapsen puolisolla on lapsi entisestä suhteesta. Olemme sitä mieltä, että häntä tulee kohdella täysin samoin kuin omia lapsen lapsia, myös miniöitä ja vävyjä kohdellaan kuin omia lapsia, vaikkei heihin koskaan täysin samanlaista tunnesidettä tulekaan kuin omiin, jotka on kasvattanut pienestä pitäen. Englannin kielessä sanotaan "son in law", "daughter in law", se on hyvä ilmaisu. Myös lastenlapsiin ja miniöihin ja vävyihin kehittyy hyvä tunnesidekin, kun päätetään ottaa kaikki osaksi perhettä, sukua. Pystyväthän adoptio- ja sijaisvanhemmatkin kiintymään ei-biologisiin lapsiin, kun siihen on tahto ja halu.
Nykymaailmassa mennään aivan liikaa tv-sarjojen mallin mukaan ailahtelevien tunnetilojen mukaan, vaikka parempi olisi toimia päätöksen mukaan, oikeudenmukaisesti. Jos tunnetilojaan kuuntelee, on vaikea rakentaa hyviä, syvällisiä ja loppujen lopuksi myös tunnetasolla antoisimpia ihmissuhteita. - Ekalla kiekalla 53 v
Kastemekko kirjoitti:
Eikös avioliitoista puolet pääty avioeroon. Ja eihän lastenteko edes avioliittoa vaadi. Joten aika luonnollista, että olet vanhanaikainen - mutta hyvä niinkin. Mukavaa, että löysitte sopivan heti ensimmäisellä yrittämällä. Onnea teillekin, kuten toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran yrittäville. Rakas ihminen perheen ja terveyden lisäksi on varmasti suurimmalle osalle elämän tärkeimpiä asioita.
Niin se taitaa olla Kastemekko, että melkein puolet päättyy eroon ja toki lapsia voi olla avoliitoistakin. Tänne kuitekin kirjoittavat näköjään pääosin ne isovanhemmat, joilla on useampi kiekka takana, koska useassa tekstissä tulee esiin miehen lapsenlapset ja vaimon lapsenlapset. :)
- kastemekko
Pappa 45 kirjoitti:
Tutkimusten mukaan (tosin amerikkalaisten) parhaiten kestävätkin ne parisuhteet, jotka solmitaan 20-25 vuotiaina.
Näin itselläkin. 25v aivioliittoa takana. Onneksi vanhempani neuvoivat minua jo nuorena, että rakkaus on päätös, ei tunne. Rakastuminen on tunne. Tunteet tulee ja menee, mutta vain päätös voi pitää, jos kaksi ihmistä pysyy samassa päätöksessään. Toki tämä vaatii sen, ettei ole vakavia päihdeongelmia, uskottomuutta tai väkivaltaa, melkeinpä kaikki muu on ratkaistavissa ja kun tekee työtä parisuhteen eteen, jossa on päättänyt pysyä, kokee sellaista, mitä muutaman vuoden parisuhteista toiseen hyppivä ei tiedä, eikä voi sitä ymmärtää.
Joskus olen miettinyt, miksi parisuhteet eivät kestä yhtä hyvin niillä, joilla on iitä on enempi takana. Syy lienee se, että kantaa aina entisen parisuhteiden hyviä ja huonoja puolia taakkanaan ja on toisaalta oppinut, että periksi antaminen on ratkaisu parisuhteen ongelmiin.
No nyt vähän hairahduttiin aiheesta, palataanpa siihen. Toiset ovat kertoneet rakkaudettomuudesta ja siitä kuinka ei tunne mitään puolison lapsenlapsia kohtaan. Tämäkin on hyvin pitkälle valintakysymys ja tahtotila. Meillä ei ole sinun ja minun lastenlapsia, mutta yhden oman lapsen puolisolla on lapsi entisestä suhteesta. Olemme sitä mieltä, että häntä tulee kohdella täysin samoin kuin omia lapsen lapsia, myös miniöitä ja vävyjä kohdellaan kuin omia lapsia, vaikkei heihin koskaan täysin samanlaista tunnesidettä tulekaan kuin omiin, jotka on kasvattanut pienestä pitäen. Englannin kielessä sanotaan "son in law", "daughter in law", se on hyvä ilmaisu. Myös lastenlapsiin ja miniöihin ja vävyihin kehittyy hyvä tunnesidekin, kun päätetään ottaa kaikki osaksi perhettä, sukua. Pystyväthän adoptio- ja sijaisvanhemmatkin kiintymään ei-biologisiin lapsiin, kun siihen on tahto ja halu.
Nykymaailmassa mennään aivan liikaa tv-sarjojen mallin mukaan ailahtelevien tunnetilojen mukaan, vaikka parempi olisi toimia päätöksen mukaan, oikeudenmukaisesti. Jos tunnetilojaan kuuntelee, on vaikea rakentaa hyviä, syvällisiä ja loppujen lopuksi myös tunnetasolla antoisimpia ihmissuhteita.Noh, meitä on erilaisia ihmisiä. Olin lasteni isän kanssa naimisissa 21 vuotta. Se oli juuri kuten sinunkin parisuhde, ns. "järkisuhde". Päätös, kuten sinä rakkautta kuvaat. En koskaan rakastanut miestäni, hän oli vaan hyvä isä ja elämänkumppani, siis ihan vanhan ajan järkipäätös.
Sen avioliiton päättyminen ei johtunut väkivaltaisuudesta tai alkoholismista, ei edes uskottomuudesta. Sain osakseni todella suurta paheennusta, kuinka voin jättää niin hyvän aviomiehen ja isän.
Toisille riittää järkisuhde, toiset ovat rahan ja omaisuuden ahneita tai jopa riippuvaisia kumppanistaan niin, että tyytyvät sellaiseen parisuhteeseen, mikä sattuu olemaan.
En ole oikeastaan koskaan seurannut telkkarisarjoja. Minulla ei itseasiassa ollut vuosiin edes televisiota. Kuten ehkä toisesta vastauksestani huomaat, niin olen kyllä opiskellut paljon (ja myös lasteni isä opiskeli hyvän arvostetun ammatin, joten sekään ei ollut syy, miksi halusin erota), joten ei ole perhehärdellin ja opintojen rinnalla ollut edes aikaa telkkarille. Sitä luettiin yöt tenttejä lasten nukkuessa.
Minulle parisuhde ei ole ikinä ollut yrittää elää yhdessä elämän loppuun asti. Ihminen voi olla tärkeä toiselle eritavalla eri elämän vaiheissa. Ei kaiken tarvitse aina mennä niin kuin aina aikaisemmin on mennyt. Lasteni isä oli minulle hyvä lasteni isä ja sikäli oikea valinta.
Minua jopa hieman säälittää se, että omien (ehkä huonosti valittujen) sanojesi mukaan, on vaikea rakentaa hyviä, syvällisiä ja loppujen lopuksi myös tunnetasolla antoisimpia ihmissuhteita, jos kuuntelet omia tunnetilojasi. Toivottavasti sinä olet onnellinen, kun voit elää niin kuin itse olet päättänyt.
Itse olen myös onnellinen, kun voin elää, niin kuin olen päättänyt, minä olen vaan päättänyt kuunnella itseäni ja tunteitani sekä kumppanini tunteita. Mielestäni ilman tunnepitoista rakkautta ainakin minun parisuhteeni on onneton. Kyllä kaikilla on oikeus onnellisuuteen - omalla tavallaan. - kastemekko
Ekalla kiekalla 53 v kirjoitti:
Niin se taitaa olla Kastemekko, että melkein puolet päättyy eroon ja toki lapsia voi olla avoliitoistakin. Tänne kuitekin kirjoittavat näköjään pääosin ne isovanhemmat, joilla on useampi kiekka takana, koska useassa tekstissä tulee esiin miehen lapsenlapset ja vaimon lapsenlapset. :)
No väkisinkin enemmän meidän eronneiden kirjoituksia, koska teidänlaisianne on vähemmistö.
- Pappa 45
kastemekko kirjoitti:
Noh, meitä on erilaisia ihmisiä. Olin lasteni isän kanssa naimisissa 21 vuotta. Se oli juuri kuten sinunkin parisuhde, ns. "järkisuhde". Päätös, kuten sinä rakkautta kuvaat. En koskaan rakastanut miestäni, hän oli vaan hyvä isä ja elämänkumppani, siis ihan vanhan ajan järkipäätös.
Sen avioliiton päättyminen ei johtunut väkivaltaisuudesta tai alkoholismista, ei edes uskottomuudesta. Sain osakseni todella suurta paheennusta, kuinka voin jättää niin hyvän aviomiehen ja isän.
Toisille riittää järkisuhde, toiset ovat rahan ja omaisuuden ahneita tai jopa riippuvaisia kumppanistaan niin, että tyytyvät sellaiseen parisuhteeseen, mikä sattuu olemaan.
En ole oikeastaan koskaan seurannut telkkarisarjoja. Minulla ei itseasiassa ollut vuosiin edes televisiota. Kuten ehkä toisesta vastauksestani huomaat, niin olen kyllä opiskellut paljon (ja myös lasteni isä opiskeli hyvän arvostetun ammatin, joten sekään ei ollut syy, miksi halusin erota), joten ei ole perhehärdellin ja opintojen rinnalla ollut edes aikaa telkkarille. Sitä luettiin yöt tenttejä lasten nukkuessa.
Minulle parisuhde ei ole ikinä ollut yrittää elää yhdessä elämän loppuun asti. Ihminen voi olla tärkeä toiselle eritavalla eri elämän vaiheissa. Ei kaiken tarvitse aina mennä niin kuin aina aikaisemmin on mennyt. Lasteni isä oli minulle hyvä lasteni isä ja sikäli oikea valinta.
Minua jopa hieman säälittää se, että omien (ehkä huonosti valittujen) sanojesi mukaan, on vaikea rakentaa hyviä, syvällisiä ja loppujen lopuksi myös tunnetasolla antoisimpia ihmissuhteita, jos kuuntelet omia tunnetilojasi. Toivottavasti sinä olet onnellinen, kun voit elää niin kuin itse olet päättänyt.
Itse olen myös onnellinen, kun voin elää, niin kuin olen päättänyt, minä olen vaan päättänyt kuunnella itseäni ja tunteitani sekä kumppanini tunteita. Mielestäni ilman tunnepitoista rakkautta ainakin minun parisuhteeni on onneton. Kyllä kaikilla on oikeus onnellisuuteen - omalla tavallaan.Hyvä kastemekko. Minun parisuhteeni ei ole ns järkisuhde, eikä liittomme ole "järkipäätös". Rakkautemme on alkanut tulisten tunteiden saattelemana, mutta olemme molemmat ymmärtäneet, että jos tunteiden hiipuessa kuvitellaan, että nyt se rakkaus on loppunut, niin mikään suhde ei tule kestämään. Tutkimusten mukaan sellainen "rakkaus" eli rakastumisen huuma kestää maksimissaan tuhat päivää. Ne, jotka eivät tätä ymmärrä, jotuvat elämässään "rakastumaan" uudestaan ja uudestaan, koska se kuvitteellinen satujen tunnetason rakkaus ei kestä pitkään. Mutta kun pitää päätöksestä kiinni ja ymmärtää, että rakkaus on tahtotila, niin tunteet tulevat aina uudestaan, vaikka välillä jäähtyvät tai katoavat. Minua jopa hieman säälittää, kun näkee keski-ikäisten "rakastuvan" ja hehkuttavan, että nyt on se oikea, mutta muutaman vuoden päästä sitten erotaan, kun tunteet hiipuu..
- Eronnut mummi
Sinulla on ollut hyvä elämä. Minä ja mieheni olemme asumuserossa, ja rasittaaksemme poikani perhettä vähemmän, menen aina entiseen kotiini, mieheni luo, kun lapsenlapsi tulee kylään. Tapaamme siellä.
- Ekalla kiekalla 53 v
kastemekko kirjoitti:
No väkisinkin enemmän meidän eronneiden kirjoituksia, koska teidänlaisianne on vähemmistö.
Ei taida ihan pitää paikkansa. :)
Ainoastaan se pitää paikkansa, että eronneet (lesket?) kirjoittelevat useammin suoleen, kuin liittonsa säilyttäneet.
- lastenlapsia toivova
Otan myös osaa tähän mummohössötykseen. Minulla ei ole lastenlapsia ja saan kyllä kuulla ystävieni hössötyksestä ihan liikaakin. Okei, saatan olla heille vähän kateellinenkin.
Tuntuu, että monille mummoille (leski, eronnut, ei omaa miesystävää) lastenlapset ovat hyvin tärkeä tai tärkein elämänsisältö. Muusta ei osata puhuakaan, kuin mitä ne kullanmurut ovat sanoneet tai tehneet. Joku elää lapsenlapsensa elämää päivittäin, hoitaa pieniä lapsia, laittaa ruokaa ja voimakkaana naisena ottaa osaa mielipiteillään perheen asioihin.
Joskus tuntuu, kun ei ole lastenlapsia, niin olen toisenluokan nainen, kun en voi hehkuttaa mummouttani naisporukassa.
Kuten edellisissä viesteissä on tullut esille, mummoutta on monenlaista. Ja myös siitä osattomaksi jääviä.- Toivossa eletään
Olen prikuulleen samaa mieltä! Olen avoimesti sanonut ystävilleni, mummeille, että olen kateellinen heille, sillä kovasti kaipaan jo edes yhtä lastenlasta! Kaikille lapsen saaminen ei vain ole kovin helppoa! Sen nämä höyrähtäneet mummelit tuntuvat unohtavan heitellessään kysymyksiä " jokos teillä on.."
- MuMaMum
Paljon riippuu siitä minkä ikäisenä tulee mummoksi, itse olin juuri täyttänyt 42-vuotta. Olihan se tietysti mukavaa, mutta kun olin vielä työelämässä itsekin, en ehkä niin hirveästi jaksanut hössöttää. Kyllä hoitoapua annoin vapaapäivinä ja lomillani, mutta en jatkuvasti, enkä joka viikko. Tytär ja vävy olivat kiitollisia avusta, tottakai, mutta eivät olettaneetkaan, että olisin kaiken vapaa-aikani uhrannut lapselle.
Tämä ensimmäinen lapsenlapseni täyttää pian 20-vuotta ja auttaa nyt mummoa englannin läksyjen kanssa.
Olisin vieläkin työelämässä, ellen olisi päässyt/joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle parivuotta sitten. Meitä mummoja on niin monenlaisia - niin eri elämän tilanteissa. - hellanteltut
Itsellä on kaksi lapsenlasta. Onhan ne ihania, mutta en jaksaisi niitä hoitaa kun pari-kolme tuntia kerrallaan. On kiva kun saan nähdä niitä melkein joka päivä.
Mieheni lastenlapset käyvät sopivan harvoin. On niitäkin kiva nähdä, mutta kun olivat pieniä ja hoidossa vaikka viikonlopun, niin oli kyllä melkoista menoa. Miehenikin oli ihan pyörryksissä niitten kanssa.
Ymmärrän hyvin jos on puolison lastenlapsia, että ei jaksa innostua välttämättä yhtään.
Olen jo oman lapseni kohdalla pitänyt matalaa profiilia. Yritin mahdollisimman vähän rasittaa työkavereitani tarinoillani mitä ihmeellistä se nyt taas oli tehnyt.
Kyllähän sitä hössöttää voi, mutta ihan tosissaan kannattaa ottaa huomioon, ettei liikaa rasita muita ihmisiä. Kun se oma on aina maailman ihmeellisin, mutta toisten mielestä se on vaan yksi muiden joukossa, eikä aina vois vähempää kiinnostaa.- Mistäsaapuhua?
Mietin tuota ettei lapsenlapsesta saa liikaa hössöttää, kuten ei ilmeisesti lapsestakaan. Jotenkin suvaitsemattomaksi on mennyt tämä maailma...
Miksei saisi iloaan ja onneaan näyttää?
Samalla tavallahan pitäisi voida iloita ja kertoilla vaikka hääjärjestelyistään, häämatkastaan, ihanasta miehestään tai seurustelusuhteen auvosta.
Tai sinkkuna puhua pälistä maailmanympärimatkoistaan, työelämän hauskoista jutuista ja urakehityksestä, muotitrendeistä, itsensä kehittämisestä, innostavista harrastuksista, viimeisimmistä teknisistä härpättimistä ja keksinnöistä, julkkisjuoruista, ym. ym. ym.
Ai mutta niin, trendeistä, itsensä kehittämisestä, matkustelusta ja julkkiksistahan saakin puhua. Sen on joku viisas kait päättänyt.
- 1777777
Nuorena ihmiset tulee mummoiksi..Onkohan noilla koulutusta ollenkaan!
- kastemekko
No onpas niin kummallinen kommentti, että on pakko vastata, vaikka en ole vielä mummo 49 v. Kaikki viisi lastani ovat 20-28 vuotiaita, joten voisin siis hyvin olla mummo. Kaikilla lapsillani on koulutus, parilla useampikin ja työpaikka. Itse suoritin loppuun aikoinaan kauppa- ja maatalousopiston, ylemmän korkeakoulultutkinnon luonnontieteestä, eikä siinäkään vielä kaikki lisäksi markkinointi- sekä taloushallinto-opintoja vuoden molempia. Itse sain siis 21 vuotiaana ensimmäisen lapseni, joten voisin hyvinkin olla jo isojen lastenlasten mummo ja mielestäni olen ihan hyvin kouluttautunutkin, työkokemustakin on kertynyt yli kaksikymmentä vuotta.
Joten millaisen ihmeen johtopäätöksen voi tehdä koulutuksesta ja mummoudesta? - pappa 45
Minulla on useita lapsia ja lastenlapsia. Minulla on myös akateeminen koulutus. Pariuduttu on nuorena, samoin hankittu lapsia, mutta eivät lapset ole estäneet opiskelemasta, eiväthän ne estä työntekoakaan. Ja opiskelun aikanakin voi erityisesti korkea-asteella tehdä työtä opiskelun rinnalla. Nuorena hankitut lapset eivät ole estäneet myöskään matkustelemasta, lasten kanssa on kierretty maita ja mantuja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ennemminkin minusta on aina tuntunut siltä, että nuorena hankitut lapset ovat tehneet meistä aikaansaavempia kuin monet ikäisemme. Lapset ovat motivoineet ahkeroimaan, jotta on saanut hankittua mukavan kokoisen omakotitalon ja säästämään ja sijoittamaan.
- Moraali ennen
Kävin tyttölyseota 60-70- luvuilla. Eräs lukiolainen tuli raskaaksi ja joutui lopettamaan koulun sen takia. Niin oli ennen.
- Sivusta seurannut
Moraali ennen kirjoitti:
Kävin tyttölyseota 60-70- luvuilla. Eräs lukiolainen tuli raskaaksi ja joutui lopettamaan koulun sen takia. Niin oli ennen.
70-luvulla sentään lukioon pääsi takaisin lapsen synnyttyä yhden välivuoden jälkeen. :)
Emme sentään asuneet ihan takapajulassa.
- Ainoka1
Olen 60-vuotias enkä ole vielä mummo. Lapseni ovat kaikki opiskelleet hyvän ammatin ja ovat vakityössä. Lomillaan he matkustelevat ympäri maailmaa. Lapsenlapsia ei näy. Saas nähdä koska niitä tulee jos on tullakseen.
Sitten kun/jos tulee olen ikionnellinen. - Inkeri itärajalta
Joo, mieelstäni kaikki muut hurahtaa ihan hassusti, mutta itse pysyn entiselläni! Usko tai ole uskomatta!
- Pösilö
Miksei saisi "hurahtaa"? Älä nyt vain lapsistasi tai lapsenlapsistasi välitä, älä ainakaan näytä että asia liikuttaa sinua millään tavalla. Oma napa tärkein napa...
- Isovanhempi
Menestyvät trendikkäät nykynuoret ei välttämättä lisäänny lainkaan vaan he viettävät laadukasta elämää nauttien siitä täysin siemauksin.
Tyyliin lastenteko kuuluu alemmille sosiaaliryhmille, eliitille kuuluu vaikuttaa ja olla vallankahvassa ja että he (eliitti) tietävät mikä on parasta lapsiperheille ja vanhuksille.
Siitä oiva esimerkki, lapseton Jutta Urpilainen,. Kerran hältä kysyttiin kuinka suuri on bruttotulo vuositasolla jolla määritellään köyhyysraja Suomessa, hän ei heti osannut vastata mutta arveli sen olevan jotain 2300-2500€ tasolla.
Todellisuudessa se oli 1080€/kk.. Köyhyysrajan alapuolelle jäi 11% = lähes miljoona Suomalaisista..
Tämä osaltaan kertoo miten kaukana eliitti on Suomalaisten arkitodellisuudesta.
Itse olen neljän lapsenlapsen onnellinen isovanhempi..- tiistaita
Itse tulin 54-vuotiaana mummiksi ja nyt jo 11v.siitä aikaa.Kaksi pojanviikaria on pojallani 11v ja 9 vuotias.Kyllä se ensimmäinen on jotain ihmeellistä,toki molempia rakastan.Olen heitä saanut pienestä asti silloin tällöin katsoa,eikä matkaakaan,kuin 10km.
Tämä,mitä nyt kerron,ei kuulu mitenkään mummu-juttuun,mutta tekee vaan mieleni kertoa.Nimittäin,poikani vihitään 8.2 toisen kerran,mutta eri naisen kanssa(toki).Olen vaan niin onnellinen heidän puolestaan,tällä tulevalla vaimolla ei ole lapsia,mutta ihanasti tulee toimeen poikien kanssa ja toisinkin päin.Ei elämä mene aina "käsikirjoituksen"mukaan.Edellisen vaimonsa kanssa olivat yhdessä 15v,eli kauheen nuorina aloittivat..liekö se vaikuttanut,mutta hänkin jo uudestaan naimisissa ja lapsikin.
Miksihän minä en ole sitä "puoliskoani"löytänyt.En ole ollut naimisissa.
- HiihtäjäLegenda
Eilen tuli mielnenkiintoinen dokumentti joka liippaa aihetta,, TV-1, maanantaina..
"Isoisäni Mäntyranta" Eero Mäntyrannan tyttärenpoika Viktor kertoo suhteestaan isoisäänsä Eero Mäntyrantaan, suosittelen katsomaan sen.
Hieno muisto juuri edesmenneestä hiihtäjälegendasta.
Se on nähtävissä YLEN Areenassa..- Mummuksi tulossa
Todella hyvä ohjelma,katsoin myös. Mummon ja papan luona on ne lapsuuden ihanat muistot ja kesät... Toivottavasti tulee vielä uusintana useamman kerran.
- Tuulantee
Minulla on kolme lastenlasta ja he menevät minulla ja ukollani aina kaiken muun edelle. Uskokaa pois, pappakin on ihan myyty.
- muori-nen
Tykkään lapsenlapsistani. Mutta en ala ilmaiseksi lapsenlikaksi.
Olen omaishoitaja miehelleni, voimani menevät hänen hoitamisessaan.
Olen huomannut että ollaan suutuksissaan kun sanaon että en jaksa hoitaa. Mutta leppyvät sitten. - Ratto-Raili
Hi,hi ainahan ne elonkorjuun kiitosjuhlat ovat koittaneet antautupa ihminen sitten yhdelle taikka useammalle siemenelle.
- mummo kas
Pitää antaa aikaa myös parisuhteelle. Jos nyt aivan hössähtää, niin eihän sitä kukaan jaksa katella. Mutta - olen itse mummo ja rakastan lapsenlastani. Minun miesystäväni ei kylläkään puutu mihinkään, mitä lapsenlapselleni ostan. Olen matkustellut ulkomaillakin lapsenlapseni kanssa ja maksanut kaiken.
En sietäisi miestä, joka rajoittaisi. Mutta olen silti pitänyt järjen päässäni. Kerran viikossa hoitaminen ei ole yhtään liikaa. Jos mies on mustasukkainen pienestä lapsesta, eikä itse halua olla mukana niin on aika ajatella, onko suhde se oikea. Mutta jos kaikki energia menee lapsenlapseen, ei sekään normaalia ole. Pyydä mieskaveriasi mukaan vauvaa hoitamaan. Ehkä hän alkaa nauttia myös siitä.
Mutta liikaa ei saa hössöttää. Se on älöttävää. - dolane
En ole mummi vaan TÄTI. Kun siskoni sai ensimmäisen lapsensa, äidistäni (eli lapsen mummista) tuli hyvin mustasukkainen tämän lapsen suhteen. Hän ei selvästi pitänyt siitä, että minä olin tekemisissä lapsen kanssa (vaikka lapsi piti minusta paljon). Kun siskoni pyysi minua lapsensa hoitajaksi yöksi, äitini piti huolen siitä, että lapsi tulee HÄNELLE hoitoon, ei minulle. Kukaan muu kuin hän ei osannut lasta riittävän hyvin hoitaa.
Olen samaa mieltä joidenkin tänne kirjoittaneiden kanssa; tuntuu joskus, että lapsenlapset ovat KOKO elämän sisältö joillekin isovanhemmille. Oma äitini on kyllä hyvin aktiivinen ihminen muutenkin, mutta jotenkin tuntuu, että hän on halunnut omia lapsenlapset itselleen. Hänelle on hyvin tärkeää olla se kaikkein tärkein ihminen heille (jopa omaa äitiä tärkeämpi). En ymmärrä tällaista käytöstä.
Olen kyllä tavannut myös aivan toisenlaisia mummeja. He ovat vetäneet rajan hoitamiselle (max kerran viikossa) ja sanovat suoraan, että pikkulapset eivät jaksa innostaa. - vitsi, haittaakse?
Se on sitä ihmiselle tyypillistä apinointia. Uusi "ihastus" eli oman lapsen pyöräyttämä lapsi tullut elämään ja voi hellan lettas se on mielessä päivästä toiseen. Ja ihminen apinoi ympäristöään ja ja siitä pienestä ruttusesta pökäleestä tarttuu alkukantaista energiaa ja näin vanhempi kokenut ihminen vajoaa taas lapsenomaiselle tasolle. Mössön mössön mussun muu :3
Miehesi varmaan tuntee itsensä vaivaantuneeksi siellä lastenosastolla, tiedän omasta kokemuksesta ja jään mielelläni muualle holjailemaan. Vie hänet vaikka anttilan elokuvahyllyyn.- Liian nuori papaksi
Olen 55 vuotias ja lastenlapsia on jo siunaantunut. Tunnen olevani vielä liian nuori papaksi, toki tykkään lapsista, näen heitä mielelläni parikin kertaa kuussa ja joskus jopa jaksan vähän pelata jotain lastenlasten kanssa. Muuten tunnen olevani vielä liian nuori papaksi, on omia harrastuksia kuten laskuvarjohyppy, matkailu, moottoripyörät, veneily ja laskettelu... On vain mukava, kun lapset omine lapsineen osaavat elää itsenäisesti, matkailla lastensa kanssa, harrastaa, leikkiä ja pelata heidän kanssaan samalla tavoin, kuin itse tuli tehtyä aikoinaan omien lasten kanssa.
- Hmm5
Liian nuori papaksi kirjoitti:
Olen 55 vuotias ja lastenlapsia on jo siunaantunut. Tunnen olevani vielä liian nuori papaksi, toki tykkään lapsista, näen heitä mielelläni parikin kertaa kuussa ja joskus jopa jaksan vähän pelata jotain lastenlasten kanssa. Muuten tunnen olevani vielä liian nuori papaksi, on omia harrastuksia kuten laskuvarjohyppy, matkailu, moottoripyörät, veneily ja laskettelu... On vain mukava, kun lapset omine lapsineen osaavat elää itsenäisesti, matkailla lastensa kanssa, harrastaa, leikkiä ja pelata heidän kanssaan samalla tavoin, kuin itse tuli tehtyä aikoinaan omien lasten kanssa.
Ei taida paljon omien lasten kuulumiset ja jaksaminen ja siinä tukeminen kiinnostaa? On ne omat harrastukset ja oma elämä joka vie niin paljon aikaa. Jokainen hoitakoon oman perheensä asiat itse ilman tukiverkostoa niinkö? Ymmärrän. Omat valintansa saa jokainen tehdä.
- mummo rakastaa
Nuorin lapsenlapseni on 4 vuotias pieni tyttö, jota rakastan valtavasti. Minulla on neljässä polvessa heitä 20.
Jouluna ja syntymäpäivinä maksavat paljon. He kaikki kutsuvat minua mummo, vaikka emme asukaan Suomessa.
Olen hoitanut heitä kaikkia.
Menin nuorena naimisiin ja niin menivät Tytötkin sen ensimmäisen kanssa.Tulin mummoksi 34 vuotiaana ,ja äidiksi 16 vuotiaana.
Liian nuori papaksi, hello, tulin isomummoksi 59v vuotisena.- Liian nuori papaksi
Hei "mummo rakastaa".
Sinä olit sitten jo valmis mummoksi 34 vuotiaana, onnea sinulle siitä.
Näin me olemme erilaisia, toiset meistä haluavat elää itsellistä, uutta elämänvaihetta, kokea kokonaan jotain muuta,omien lasten kasvattamisen jälkeen, kun on touhunnut 20-30 vuotta lapsiperheenä.
- hrrrrr
Itselläni on 3 lasten lasta en yhdestäkään ole mennyt seksisin, en myöskään hössöttänyt.
En pidä lapsista.
Olen tehnyt alusta alkaen selväksi että lapsia en sitten hoida, niin että minua on turha kysyä ns. lapsenpiiaksi.
En käsitä miten jotkut ovat aivan sekaisin pienistä lapsista, mitä niissä on niin erikoista??- Mulperi53
No mitäpä siinä sitten, ei ole epäselvää lapsellesi/lapsillesi mitä mieltä olet heidän lapsistaan. Eipä tarvitse ihmetellä, jos välit omiisi viilenevät. Lapset ovat yleensä tärkeitä vanhemmilleen, ja jos joku selvästi osoittaa ettei niistä pidä, niin kyllähän se kanssakäymistä jäähdyttää. Oma suhteeni äitiin oli hyvin etäinen tämän takia, ehkä kerran puolessa vuodessa nähtiin.
- Kamalaa!
hrrrrr, olet varmaan äitini. Joskus vain en tajua, miksi ihmiset ovat hankkineet lapsia jos eivät edes niistä pidä. Olen todella kiitollinen omasta elämästäni, mutta kyllä se kirpaisee ja jättää jäljet kun tietää ettei kovin suuresti ole oman äidin rakastama, kiinnostava eikä sellainen josta voisi pitää.
- ei kiitos lapsia ?
Miksi sen oman lapsesi sitten teit?Tai kait olet sen lapsellesikin kertonut,miten vähän hänestä pidät?Oma äitini kertoi minulle jo nuorena miten kammottavaa oli,kun minä menin syntymään ja pilasin koko hänen elämänsä.Minun lapsillenikin kertoi asian,useampaan kertaan.
Minä sitä vastoin olen rakastanut kaikkia lapsiani ja lapsenlapsiani myös.
- Hormoonihörhö?
Voisiko syynä olla vaihdevuodet, koska silloin termostaatti reistailee, Kuumat aallot ovat mysteeri, niiden tarkoitusta ja syitä ei tunneta.
Tässä tutkittua tietoa.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/vaihdevuosissa_termostaatti_reistailee
------ - Mies miehelle
Ei se mitään muuta. Nainenhan on pöhkö koko elämänsä ajan.
- ei tahtokaan
Rakkaus on tunne, ei päätös.
- Vihkivala
Rakkaus on päätös. Kuten vihkivalassakin luvataan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema erottaa. Tunnetta ei voi luvata, päätöksen voi.
Rakastuminen on tunne, rakkaus on päätös. Rakkauteen liittyy hyvin monia tunteita. Rakkauteen liittyviin tunteisiin voi vaikuttaa, päätöksellä ja sen mukaisella omalla toiminnallaan.
Sen vielä ymmrtää, että kehittymätön teini luulee rakkautta tunteeksi ja kun tunne vähenee, ajatellaan ettei enää "rakasta". Kehittynyt aikuinen tietää, että rakkaus on päätös, joka saa aikaan myös toimimisen parisuhteen eteen, myötävaikuttaa toisen huomioimiseen monin tavoin ja johtaa toista miellyttäviiin tekoihin, puolin ja toisin.Tästä päätöksestä ja siihen liittyvästä toiminnasta taas seuraa se, että vaikka alkuhuuma haihtuukin jossain vaiheessa, tunteet jäähtyvät, niin ne syttyvät aina myös uudestaan tällaisessa hyvässä, tiedostavassa parisuhteessa, jonka eteen tehdään töitä, jossa on keskinäinen kunnioitus ja päätökseen pohjautuva halua olla hyviä toinen toisilleen. Tällaisessa parisuhteessa kasvaa myös uusia, suuren kiintymyksen, kunnioituksen ja arvostuksen tunteita, jotka osaltaan myötävaikuttavat siihen, että intohimokin säilyy tai syttyy aika ajoin uudestaan, jos se välillä vähän hiipuukin.
- Irti riippuvuuksista
On se rasittavaa jos joku on johonkin harrastukseensa tai ihmisiin niin hurmoksessa ettei tiedä mistään muista asioista eikä osaa tai halua muusta jutellakkaan.
Oma äitini on hyvä esimerkki jolla ei ole koulutusta eikä mitään muita harrastuksia kuin lapsenlapset. Äärettömän tyhmä, ei osaa tietokonetta, ei edes opettele yksinkertaisempia asioita ja sitten pätee vain näillä lapsenlapsillaan ja retostelee niillä. Juoksee kirpputoreilla ja lumppukaupoissa koko ajan niitä rättejä haalimassa. Ei ole kyllä miestäkään jos joku erehtyy niin häipyy alle aikayksikön. Joka viikko hän on siivoomassa lastenlastensa koteja ja lastenhoitajana eikä siinä kaikki hän järjestelee/ hoitaa niiden elämän ja asiatkin. Se mustasukkaisuus liittyy myöskin erittäin vahvasti kuvioon kuten joku muukin edellä kertoi. Kontrolloi koko ajan ettei vaan kukaan muu vie häneltä valtaa. Ihmettelee kun kaikki muut sukulaiset ovat alkaneet karttamaan niin ettei kutsuta enään kenenkään juhliin. Itse ei tajua kuinka sairaaksi se homma on jo mennyt eikä sanominenkaan auta yhtään mitään. Ihan sama kuin kehottaisi alkoholistia lopettamaan juomisen.
Hankala jutella tai elää sellaisen kanssa joka on ns. poissaoleva, vaikka kuinka koittaa kääntää puheenaihetta niin heti se palautetaan sen hurahtaneen aiheisiin kun se pää vatvoo yötä päivää niissä omissa lastenlapsissaan.
Jos miehesi alkaa harkita eri osoitetta niin tiedät että riippuvuus suhteesi lapsenlapseen on mennyt äärimmilleen. Samoin käy esim. alkoholistin kanssa, ei kukaan jaksa sellaisen kanssa elää joka ajattelee päivittäin pulloa. Mieti vähän onko se lapsenlapsi jo liian hallitsevana elämässäsi.- sattuuhan sitä
Iskikö sisarkateus? Kun äitisi antaa huomiota sisarustesi lapsille, ja sinulla ei vielä sellaisia ole...
- Kusinousipäähän
Kuvottavaa itsekehua ja itsensä ylentämistä. Hyi hitto!
- Geissi
Minusta on todella ihanaa hankkia kaikenlaista lapsenlapselle. Itselläni on ollut vain poikia, joten tämä pieni tyttönen on aivan ihana.
Onneksi meillä on hyvä suhde koko perheeseen ja saamme tyttösen usein luoksemme. Sovimme miniän kanssa yhdessä siitä, mitä minä saan hankkia ja mitä hän hankkii. Parin vuoden päästä meillä on tarkoitus lähteä vähän lomailemaan yhdessä.
Kyllä saa hössähtää. Lisääkin pikkusia voisi tulla! He ovat kovin tervetulleita mummolaan.
Miesystäväsi taitaa olla miesten tapaan hieman mustasukkainen. Puhu asiasta hänen kanssaan. Ei pikkuinen ole mitään häneltä viemässä. Miehet ovat lapsellisia niin luullessaan. - ilman miestä pärjää
Minä en katselis mustasukkaista miesystävää, joka on lapsista mustasukkainen?, ei voi olla aikuinen hän...silloin.
- Ihmissuhteita kaikki
Sanoisin aloittajalle että olet mielestäni ihana ihminen. Itse haluaisin samanlaiseksi isovanhemmaksi myöhemmin.
En antaisi miehen painostaa. Hänen valintansa on millainen isovanhempi hän on, sinun valintasi millainen sinä olet. Kummallakaan ei pitäisi olla oikeutta painostaa toista olemaan erilainen kuin hän haluaa tai kokee hyväksi olla.
Itselläni on vanhemmat, joita isovanhemmuus ei kiinnosta ollenkaan. Eikä kyllä vanhemmuuskaan, kokevat että vanhemmuus päättyi kun tulin täysi-ikäiseksi ja tuntuu nykyään että siihenkin asti se on ollut taakka. Jokainen päättää omasta elämästään itse, mutta koen etten halua olla tekemisissä vanhempieni kanssa, koska he eivät ole aidosti kiinnostuneita siitä mitä minulle tai perheelleni kuuluu. Tyttäresi on varmaan iloinen ja kiitollinen tuestasi, vaikkei ehkä osaa näyttää tai sanoa sitä. Jos et olisi saatavilla silloin kun hän kaipaa lohdutusta tai tukea, joskus ihan konkreettista apuakin, niin voisi olla että välinne olisivat paljon viileämmät.
Jospa miehen kanssa keskustelisitte miksi sinun hyvä isovanhemmuutesi on hänen mielestään jotenkin häneltä pois? Etteikö hän toimisi itsekkäästi? - Ruusumökin mummi
Paljon olen saanut neuvoja.
Ongelma vain paheni. Päätin suhteeni miesystävääni. Hänellä oli aina ikävää sanottavaa asiasta vaikka kuinka yritin tasapainoilla. Omia lapsia ja lapsenlapsiaan hän näkee päivittäin, aina jonkun.
Ollessani nuori äiti asuimme isovanhemmista kaukana ja olin lasteni kanssa aika yksin. Päätin että samaa en omille lapsilleni halua. Valitsin siis lapseni ja lapsenlapseni tukena olemisen ilman pahaa mieltä ja ainaista asiasta riitelyä.
En halua hössöttää ulkopuolisille mutta kyllä elämääni nykyään määrittelee tämä elämänvaihe. Minulla on paljon muitakin puuhia ja harrastuksia. On tarpeeksi tasapainoilua jo siinä että osaa olla tukena liikaa sekaantumatta nuoren perheen asioihin ja olemalla mukana lapsenlapsen elämässä suostumatta kuitenkaan lastenhoitoautomaatiksi.
Asia on kuintenkin niin että suhde lapsenlapseen luodaan nyt, ei sitten joskus kun miesystävälleni ehkä sopisi ja sopisiko koskaan... Miehiä tulee ja menee, lapsenlapset ovat. - myös hössähtänyt
itse olen ukki ja myös aika pahasti pyörällä päästään.pieni ihana prinssessa on jo kohta 2.5 vuotta ja saan olla paljon tekemisessä,leikkimässä ja hoitamassa tämän pikkuisen kanssa.ei sitä arvannut ennen,kun ei ollut lastenlasta,kuinka ihania ne voivat olla.kun oikeasti välittää,niin saa moninverroin takaisin.
- unohdettu lapsi?
Miten rakkaus eroaa mielestänne lasten ja lastenlasten välillä? Vai onko siinä eroa?
Siskollani ja minulla on suuri ikäero, ja siskoni tulee ehkä joku päivä saamaan lapsen. Ei siinä mitään, mukavaahan se olisi tulla tädiksi. Minulla on kuitenkin hyvin läheiset välit vanhempieni kanssa. Mietin (kateellisena?), kuinka lapsenlapsi tulisi vaikuttamaan vanhempiini. Jäisin varmaan taka-alalle vanhempien silmissä nuorena, opiskelijana. Käykö isovanhemmille niin, että he "unohtavat" omat lapsensa, kun lapsenlapsi pyörähtää kuvioihin?- tosiasiat
Taka-alalle jäät ei voi mitään, mutta koita kasvaa aikuiseksi ja hyväksyä elämän kiertokulku.
- unohdettu lapsi?
tosiasiat kirjoitti:
Taka-alalle jäät ei voi mitään, mutta koita kasvaa aikuiseksi ja hyväksyä elämän kiertokulku.
Niin, näin se taitaa olla. Onhan minullakin läheiset välit mummiini. Itselleni mummi ei kuitenkaan ole koskaan ollut samalla tavalla rakas kuin äitini, vaikka mummi ihana hössöttäjä onkin. Mummin rakkaudesta ei ole riippuvainen, toisin kuin äidin.Lapsuusvuosien 0-10 jälkeen mummin merkitys hiipui melko paljon.
Jos joskus uusi tulokas siskolleni saapuu, minun on oltava iloinen lapsesta ja toivoa, että omat lapseni saavat leikkiä siskoni lapsen kanssa ja viettää yhdessä aikaa mökillä. Siskoni ja minä lähentyisimme entisestään.
Lopulta asiaa pohdittuani, näin elämän kuuluu mennä. Minä muutan opiskelujen perässä uudelle paikkakunnalle, vietän opiskelijaelämää, rakastun, hankin hyvän työn ja perustan ehkä jossain vaiheessa perheen. Minä, siskoni ja vanhempani emme kukaan eroa toisistamme missään vaiheessa, mikään ei muutu. Ei vahva rakkaus väillämme, ei mikään.Tiimiimme vain saattaa tulla pari rakastettavaa henkilöä lisää, eikä heidän tulonsa ole keneltäkään pois. En minä ole häviäjä, olen voittaja. - tosiasiat
unohdettu lapsi? kirjoitti:
Niin, näin se taitaa olla. Onhan minullakin läheiset välit mummiini. Itselleni mummi ei kuitenkaan ole koskaan ollut samalla tavalla rakas kuin äitini, vaikka mummi ihana hössöttäjä onkin. Mummin rakkaudesta ei ole riippuvainen, toisin kuin äidin.Lapsuusvuosien 0-10 jälkeen mummin merkitys hiipui melko paljon.
Jos joskus uusi tulokas siskolleni saapuu, minun on oltava iloinen lapsesta ja toivoa, että omat lapseni saavat leikkiä siskoni lapsen kanssa ja viettää yhdessä aikaa mökillä. Siskoni ja minä lähentyisimme entisestään.
Lopulta asiaa pohdittuani, näin elämän kuuluu mennä. Minä muutan opiskelujen perässä uudelle paikkakunnalle, vietän opiskelijaelämää, rakastun, hankin hyvän työn ja perustan ehkä jossain vaiheessa perheen. Minä, siskoni ja vanhempani emme kukaan eroa toisistamme missään vaiheessa, mikään ei muutu. Ei vahva rakkaus väillämme, ei mikään.Tiimiimme vain saattaa tulla pari rakastettavaa henkilöä lisää, eikä heidän tulonsa ole keneltäkään pois. En minä ole häviäjä, olen voittaja.Hyvin suhtaudut! Pidä tuo!
- tasojaonylöspäin
Kyllä se höppänämummu
voi rakastaa aidosti.
On jäänyt ainakin omasta
lapsuudesta mieleen
että mummo rakasti
rehellisimmin.
Jos rakasti niin rakasti
täydestä sydämmestä
ja täysin.
Täydellisesti.
Oli samassa
lapsitaivaassa
kanssani. - mumma minäkin
Minusta tuli mumma ekaa kertaa viimekesänä 45-vuotiaana ja en ikinä olisi uskonut kuinka ihanaa se voi olla ja onkin ihanaa.Mutta kun nämä lapsen vanhemmat ovat sitten niin omistushaluisia tätä lasta kohtaan,varsinkin lapsen isä.lapsen äiti on minun tyttäreni mutta hänkin osaa kyllä olla joskus niin hankala,silloin kelpaan kyllä heille laspsenvahdiksi jos heillä menoa mutta muuten pitää aina etukäteen sopia aika jolloin vois mennä heille.Minusta tuo on aika outoa? kun minun omat lapset oli pieniä,heitä oli 4 yhtäaikaa pieniä niin ei kyllä kukaan kysynyt että milloin saa tulla,etenkään oma äitini.Aina sai tulla kun halusi. Ja en käy kun n.kerran tai 2 viikossa heillä vaikka asutaankin samalla paikkakunnalla...jotenkin vaivaa tämä tilanne muttei viitti ottaa puheeksi kun nämä nuoret vanhemmat suuttuuvat helposti jos annan neuvoja yms.Kuvittelin että kun minusta tulee mumma niin saan paljon enemmän osallistua lapsen kans touhuamiseen ym,mutta toisin on.Surettaa ja paljon :(
- oma elämä
Anna heidän elää omaa elämää ja ole kiitollinen siitä, kun saat välillä tavata lapsenlapsiasi.
- Vinkki3
Jos vanhemmat eivät halua nähdä niin ensimmäinen juttu on nuo neuvot, tuomitseminen tai toisten valintojen ohjaamisen yrittäminen pois kuvioista. Jos soittelisit lapsenlapselle, lähettäisit mukavia juttuja postissa, pyytäisit perhettä kylään ja häntä hoitoon? Moni niin ajattelee mitä minä haluan tai olen oikeutettu saamaan, kun voisi keskittyä siihen mitä voisin antaa toisille ja mitkä asiat ovat heissä ihanimpia. On vaikea tuomita ja arvostaa/olla kiitollinen samaan aikaan, jälkimmäinen on mukavampaa ja lähentää.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692184
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012013- 771632
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411460- 751420
- 101347
- 311324
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?501215Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621180Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281169