Minulla on ongelmana mieheni viikonloput. Olemme seurustelleet n. 2,5 vuotta, josta 1 vuoden olemme asuneet yhdessä. Mieheni on kohta 30v ja minä 25v. Mieheni on todella ihana ja arki sujuu oikein hyvin, MUTTA ongelmani ovat viikonloput. Olen huomannut, että miehelläni on pakonomainen tarve päästä lähes joka viikonloppu kaverinsa luokse pelailemaan ja juomaan kaljaa, näinä viikonloppuina mies juo keskimäärin 12 kaljaa ja pelailut venyvät usein puoleen yöhön! Jos kavrille ei syystä tai toisesta voi mennä pelaa hän kotona ja juo nuo 12 kaljaa. Seuraava päivä meneenkin sitten pintä krapaluaa parannellessa.
Olen keskustelut asiasta hänen kanssaan jo aikaisemmin (n. puoli vuotta sitten) tästä hänen "viikonloppu harrastuksestaan" ja hän lupasi silloin vähentää näitä iltoja ja vittää aikaa enemmän minun kanssani. Hän skarppasi hetken, mutta nyt tilanne alkaa näyttää taas samalta.
Tämän viikoloput tapahtumat olivat sitten minulle liikaa, olimme yhdessä juhlimassa tuttavamme 30v. synttäreitä ja ilta meni hyvin, kunnes tulimme kotiin tuli meille pientä sanaharkkaa, sitten mieheni sai raivokohtauksen ja alkoi heitellä tavaroita mm. pyykkitelineemme on nyt rusetissa ja jääkaapinovessa hänen nyrkin jälkensä. Olin NIIN tyrmistynyt tapahtuneesta, etten saanut sanaa suustani. Keskustelin seuraavana päivänä hänen kanssaan ja hän pyysi anteeksi ja myönsi että hän ylireagoi. Kerroin hänelle hyvin selkeästi, että minusta tuntu pahalta kun hän juo ja pelailee kaverinsa luona ja että en halua olla tässä suhteessa, ellei näihin viikonloppuihin tule muutosta ja jos hän saa kaikenpäälle vielä tuollaisia raivokohtauksia.
Itse en TODELLAKAAN ole nalkuttaja tyyppiä, enkä ole mieheni menemisiä kieltänyt vaan lähinnä ajatellut että kyllä aikuinen ihminen tietää, milloin liika on liikaa, oli se sitten juominen tai kavereiden kanssa hengailu.
Hän myönsi, että on ehkä ollut liika kavereidensa kanssa ja meidän yhteinen aika arjen ulkopuolella on jäänyt taka-alalle. Hän lupasi minulle jälleen, että tilanne muuttuu jne.. kysymykseni kuuluu mahtaako miehellä olla ongelma alkoholin kanssa? ja menevätkö kaverit todella meidän yhteisen ajan edelle? Meillä on ollut puhetta perheen perustamisesta ym. mutta minua pelottaa, että jos alamme lapsia tässä jossain vaiheessa hankkia, niin mahtaako mieheni todellisuudessa muuttua koskaan..? Tuntuu vain siltä, että kavreit ja juominen on hänellä hyvin "pyhä asia". Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta?
Alkoholilla höystetty parisuhde
44
769
Vastaukset
- Näin se menee
Miehesi on alkoholiongelmainen. Hän ei tule muuttumaan. Nykytilaansa voi kutsua "duunarialkoholismiksi", duunarimies tekee viikot duunia, mutta jo torstaina näet hänessä kiihkeän odotuksen, että tulee pe ja pääsee juomaan. Juominen on riippuvuus, pakko, jota vastaan mies ei kykene taistelemaan. Joten tulee juomaan joka vkonloppu, koko loppuelämäsi ajan. Ainakin. Joillakin duunareilla jää vkonloppuihin, vanhempina äijinä ne juo jo sunnuntaisinkin, mutta sinnittelee kyllä duuninsa,mitä vanhempi, sitä enemmän ns "pitkiä vkonloppuja" syntyy, eli ne ei pääse duuniin ma kun on niin paha krapula.
Riippuvuuden mukana on yleensä aina aggressiivinen käytös, jonka näit, joksus se on pelkkää huutoa ja itsekseen esiintyvää vihaa, mutta tolla miehellä ei. Koska nyrkki jo kävi, niin kyse ei ollut kertaluontoisesta aggressiosta, tiesitkö, tavaroiden rikkominen on jo määriteltty väkivallaksi. Tulee pikkuhiljaa pahenemaan, samaa tahtia kuin etenee alkoholismi, joten nyrkki tulee vielä joku päivä sinua vastaan.
Alkoholiriippuvuus ei mitenkään ole sinun juttusi, teet mitä vaan, yrittät mitä tahansa, sovitte mitä tahansa, se ei lopu. Voi tulla 3-4 kk jaksojakin, jolloin mies skarppaa kun on syyllisyydentuntoinen ja luvannut että ei juo sulle, mutta ratkeaa taas.
Ikävä juttu, sillä riippuvuus kehittyy vuosien myötä ja yleensä pahenee. Aika vain näyttää, tuleeko miehestäsi rappajuoppo (vaatii 10-20 lisävuotta) vai jääkö duunarialkoholistin tasolle. Duunarit ei muuten ymmärrä, että se että joka vkonloppu juo, on riippuvuus. Hee näkevät sen ansaittuna palkkintona duunista. Sä näät, sillä ymmärrät että miehesi kanssa ei voi koskaan harrastaa mitään, koska se ei kykene elämään ilman "perjantaikossuaan". Jos jäät, voit pyhittää loppuelämäsi viikonloput miehesi kaljoittelun katselemiseen, siihen sun parsuhteesi viikonloput tulevat aina kulumaan.
Ymmärrät kai, ehdotan että etsit paremman. Jos et eroa, muista nämä sanat 10v kuluttua.
www.al-anon.fi- lifemocker
paskapuhetta, ihan normaaliahan tuo on että sillointällöin jokusen kaljan ottaa ja rentoutuu
- mek
Eihän tuollaisesta määrästä edes krapulaa tule jos ei ota siihen kossupulloa kyytipojakis ja tuohan ihan amatooritouhua. Etsikää tai hommatkaa joku hyvä yhteinen har´raastus viikonlopuiksi vaikka ostakaa prätkä niin ei voi ottaa kun menee viikonloppuajellessa. Kun parisuhteessa ollaan niin kerta vkl kuussa rittää kavereiden tapaamisiin ja muu ollaan naisen kanssa niin hyvä tulee.
- lifemocker
"Kun parisuhteessa ollaan niin kerta vkl kuussa rittää kavereiden tapaamisiin ja muu ollaan naisen kanssa niin hyvä tulee. "
paskapuhetta - mek
lifemocker kirjoitti:
"Kun parisuhteessa ollaan niin kerta vkl kuussa rittää kavereiden tapaamisiin ja muu ollaan naisen kanssa niin hyvä tulee. "
paskapuhettaItsellä aikoinnaan kyllä kaverit jäivät kun nainen löytyi ja niitä tavattiin kun kerittiin koska se nainen on terkeämpi kuin kaverit.
- lifemocker
mek kirjoitti:
Itsellä aikoinnaan kyllä kaverit jäivät kun nainen löytyi ja niitä tavattiin kun kerittiin koska se nainen on terkeämpi kuin kaverit.
ei ole tervettä olla 24/7 vain kahdestaan ja unohtaa ne kaverit.
niistä kavereista kun tulee ENTISIÄ kavereita jos niihin ei pidä yhteyttä... sitten oletkin totaalisesti yksin kun eroat ja huomaat että olet ulkona kaveripiireistäkin - Näin sen menee
lifemocker kirjoitti:
ei ole tervettä olla 24/7 vain kahdestaan ja unohtaa ne kaverit.
niistä kavereista kun tulee ENTISIÄ kavereita jos niihin ei pidä yhteyttä... sitten oletkin totaalisesti yksin kun eroat ja huomaat että olet ulkona kaveripiireistäkinJos on kerta vkl kuussa kavereiden kanssa tai tapaa niitä kun kerkiää niin eihän silloin ole tilanne, että on kokonaan unohtanut kaverinsa tai on 24/7 kumppaninsa kanssa? On olemassa ns. kultainen keskitie. Kyllä parisuhteeseen ryhtyessä jonkinlainen muutos kavereiden tapaamiseen tulee vai mistä se yhteinen aika otetaan, jos elää niin kuin sinkkuna? Parisuhde on kompromisseja.
Mulla on yks kaveri jota näen 1-2 krt vuodessa (jos ei ole töissä niin on perheen kanssa) ja silti ollaan vielä kavereita. Mutta kieltämättä tavata voitas kyllä useamminkin. - mek
lifemocker kirjoitti:
ei ole tervettä olla 24/7 vain kahdestaan ja unohtaa ne kaverit.
niistä kavereista kun tulee ENTISIÄ kavereita jos niihin ei pidä yhteyttä... sitten oletkin totaalisesti yksin kun eroat ja huomaat että olet ulkona kaveripiireistäkinEihän sitä naisen kanssa kokoajan olla koska on harratukset ja työ mikä vie osan ajasta niin ei siinä paljon kavereille aikaa hirveesti ole ja sitä parisuhdettakin pitää hoitaa ja järjestää reissuja ja muuta mukavaa ja se siitä. En asu enää sillä paikkakunnalla missä nuoruuteni vietin ja sieltä on jäänyt vain yksi kaveri jonka kanssa iaka tulee vietettyä. Muut ovat jääneet kun yhteiden pito oli vain minun puolella eikä voineet ottaa selvää missä asun ja tulla sille paikkakunnalle.
- lähde-
Eroa. En usko että mies muuttuu, miehet ovat erilaisia siinä asiassa kuin naiset. Asu erillään. Miehen käytös on pelottavaa ja ei hallitse itseään. Alko-ongelma myös on, hän ei halua muutosta kuten huomasit.
Hän ei hae apua siihen eikä käytökseensä varmasti, eikä tule pariterapiaan, joskin saisit elää ikuisessa pelossa miehen käytöksestä, että aina toistuu sama kuvio... Ei kukaan voi niin elää. Varmaan alkushokki ja kova pettymys tuo mies. Ensi kerralla parempi miesvalinta.
Oletko väkivaltaisessa suhteessa? 5 varoitusmerkkiä:
http://www.iltalehti.fi/nainen/2013070517232082_na.shtml- lifemocker
" Alko-ongelma myös on, hän ei halua muutosta kuten huomasit. "
paskapuhetta. kerran viikossa kaljan juonti ON RENTOUTUMISTA ei ongelma
- notsonaivee
Kaikista pelottavinta oli tuo käytös. Aika kontrolloimatonta.
Exäni tykkäsi bilettää ja pelata viikonloput. itse jäin kuin nalli kalliolle kun ns. kuherruskuukausi loppui.
Exäni myös dokasi noiden viikonloppujen lisäksi viikolla tissutellen 3-6 kaljaa ja pelasi kaiket illat, jolloin myös jäin kuin nalli kalliolle. Ei sentään ollut tippaakaan aggressiivinen.
Jos hänen alkon käyttönsä sun elämää haittaa ja pilaa niin kannattaa heivata pellolle. Huomaat kuinka oma elämänlaatusi paranee.. - samaa mieltä
Nimimerkki "näin se menee" osuu arviossaan aika oikeaan... olen kokenut samaa, no ehkä hieman vähemmällä väkivallalla, mutta duunarialkoholisti on myös toiselta nimeltään funktionaalinen alkoholisti, eli hoitaa työnsä, mutta kaikki vapaa-aika, niin viikonloput kuin lomatkin, menee sitten juodessa.
En suosittele tuollaista kenellekään, en varsinkaan alkoholin kohtuukäyttäjälle... joku kaunis päivä se ei ole vaan jääkaappi missä on nyrkinisku, vaan se osuu sitten siihen puolisoon... kävele tuollaisesta suhteesta, siitä ei seuraa hyvää.- lifemocker
"mutta duunarialkoholisti on myös toiselta nimeltään funktionaalinen alkoholisti, eli hoitaa työnsä, mutta kaikki vapaa-aika, niin viikonloput kuin lomatkin, menee sitten juodessa"
sinusta "kaikki vapaa-aika" menee jos viikossa ottaa yhden illan kaljaa?!
ei hyvää päivää - samaa mieltä
lifemocker kirjoitti:
"mutta duunarialkoholisti on myös toiselta nimeltään funktionaalinen alkoholisti, eli hoitaa työnsä, mutta kaikki vapaa-aika, niin viikonloput kuin lomatkin, menee sitten juodessa"
sinusta "kaikki vapaa-aika" menee jos viikossa ottaa yhden illan kaljaa?!
ei hyvää päivää"sinusta "kaikki vapaa-aika" menee jos viikossa ottaa yhden illan kaljaa?!"
Viikonloput: pe-la juodessa, su krapulassa, illalla yks tai kaks tasottavaa.
Arkipyhät (tai siis niiden aatot ainakin), otetaan... ja aina voi ottaa perjantaipekkasen jos arkipyhä sattuu torstaille... et sit voi vetää ke, to, pe, la... ja su krapulapäivä.
Niin ja joka arki-ilta se 1-2 0,5 l tölkkiä... anteeksi nyt mutta mitä muuta vapaa-aikaa sit jää selvinpäin?
Mutta "lifemocker", et sitten ehkä todellakaan taida ymmärtää mitä tarkoittaa "kaikki vapaa-aika"... - lifemocker
samaa mieltä kirjoitti:
"sinusta "kaikki vapaa-aika" menee jos viikossa ottaa yhden illan kaljaa?!"
Viikonloput: pe-la juodessa, su krapulassa, illalla yks tai kaks tasottavaa.
Arkipyhät (tai siis niiden aatot ainakin), otetaan... ja aina voi ottaa perjantaipekkasen jos arkipyhä sattuu torstaille... et sit voi vetää ke, to, pe, la... ja su krapulapäivä.
Niin ja joka arki-ilta se 1-2 0,5 l tölkkiä... anteeksi nyt mutta mitä muuta vapaa-aikaa sit jää selvinpäin?
Mutta "lifemocker", et sitten ehkä todellakaan taida ymmärtää mitä tarkoittaa "kaikki vapaa-aika"...huom minä puhun kerran viikossa juomisesta, sinä et
- 7+11
Jos teillä on hyvin erilaiset vapaa-ajan harrasteet ja alkoholinkäyttö, on hyvin pieni mahdollisuus, että suhteella on tulevaisuutta. Olen pahoillani.
Miehesi ei todennäköisesti pysty/aio/halua lopettaa alkoholinkäyttöä tai pelaamista. Kaverit/ystävät ovat monille hyvin tärkeitä ja niistä luopuminen tekisi elämästä todella surkeaa vaikka kumppani olisi kuinka ihana. Toki oma perhe vähentää useimpien aikaa kavereille mutta harva pystyy hylkäämään mahdollisesti elämänsä pisimpiä ja läheisimpiä ihmissuhteita (laspuudenperhe ei ole kaikille kovin läheinen jos sitä edes on).
Jos hyvin käy niin saat sovittua miehesi kanssa siitä miten usein miehesti tapaa kavereitaan ja/tai juo ja juodaanko kotona ollenkaan (itse en salli kuin pari kaljaa kotona jos en itse myös ota!). Tämä kyllä vaatii paljon kertaamista aiheesta ja vahvaa mieltä, että saat pidettyä rajoista kiinni jos miehesi on hyvin haluton asiaa ottamaan vakavasti.- lifemocker
asiahan on niin, ettei se NAISEN mielipide ole milläänlailla miehen mielipidettä vahvempi tässä asiassa.
itse en katsoisi sekunttiakaan tuollaista naista joka olisi multa tuollaista kieltämässä.
- Ei hyvä
Toiset voi muuttua, itse join aiemmin reippaasti, mutta nykyään en ota kuin joskus harvoin yhden, pari krt oon ottanut kolme alkoholiannosta parin vuoden aikana. Mutta olen nainen ja alkoholi piti jättää alkuun raskauden, sitten imetyksen jälkeen ja lapsen läsnäollessa en voi enkä halua ottaa. Eikä enää oikein alkoholi maistukaan. Eikä yöelämä varsinkaan houkuta. Kerran oli kavereiden kanssa hetken yökerhossa ja en viihtynyt yhtään. Lapsi ja ehkä ikäkin toi muutoksen. Mutta toiset taas jatkaa juomista vaikka olisi lapsi. Miehen kohdalla vielä todennäköisempää, koska usein se on nainen joka huolehtii lapsista miehen ryypätessä, harvemmin toisin päin.
Kyllähän tuo jo ongelma on, toisaalta mies ei juo viikolla lainkaan? Mutta jos joka viikonloppu menee kavereiden kanssa niin eipä tuo oikein hyvältä vaikuta. Ja eniten huolestuisin tuosta raivokohtauksesta. Toisille alkoholi ei sovi, voi saada raivokohtauksia. Sitä pyydellään anteeksi, mutta kun tilanne toistuu kerta toisensa jälkeen ja vaikka välissä olisi pitkä "tyyni" jaksokin niin se anteeksi pyyntö ei tunnu enää missään. Ei se paljoa auta. Ja jos mies ei jousta nyt yhtään niin lapsen tultua niitä joustoja ja luopumisia omista jutuista on vielä enemmän. Ja toisen huomioimista.
Ehkä voisitte sopia, että joka toinen viikonloppu on parisuhde viikonloppu tai vain kerran kuussa mies saa pitää kaveriviikonlopun? Kyseessä on jo sen ikäinen mies, kyllä voisi jo vähän alkaa lopettaa kavereiden kanssa ryyppäämistä. Eikö hänen kavereillaan ole puolisoa tai perhettä?- 1itkuinen
Kiitos vastauksistanne! Nimimerkki Ei hyvä: Tässä vähäv vielä taustaa tilaanteestamme enemmän. Olen muuttanut 1,5 vuotta sitten pois omalta kotipaikkakunnaltani miehen kotipaikkakunnalle, sillä sain miehen kotipaikkakunnalta töitä ja mies pyysi, että muuttaisin hänen luokseen, enkä etsisi täältä omaa asuntoa. Kyllä sitä hieman emmin, mutta päätin katsoa, että mitä tapahtuu. Kaikki meni oikein hyvin ja arki vkl sujuivat hyvin.
Mieheni harrasteli silloin kun hänen luokseen muutin "kaveri viikonloppujaan" n. kerran kuussa, mikä oli tietysti täysin ok! Tulen itse hyvin toimeen hänen kaveridensa kanssa myös. Sitten mies alkoi viihtyä kavereidensa kanssa vähän enemmän ja enemmän viikonloppuisin, ja silloin kävimme asiasta keskustelun ja kerroin miehelle, että minusta tuntuu pahalta, kun nämä "kaveri viikoloput" menevät meidän yhteisen ajan edelle ja en hänen menemisiään voi/enkä halua kieltää, mutta toivoisin, että mies ottaisi minua enemmän huomioon. Mies silloin lupasi vähentää "kaveri viikonloppujaan" mutta sanoi, että aikoo kyllä siltikin nähdä kaveritaan, mutta vähemmän ja viettää enemmän aikaa minun kanssani (ihmettelin silloin miehen puolustus reaktioita: "aion siltikin nähdä kavereita jatkossakin" sillä enehän minä missään tilaanteessa ollut vaatinut/käskenyt olla näkemättä/olla tekemisissä hänen kavereidensa kanssa)
Kaikki meni hetken taas hyvin, mutta nyt tilanne on alkanut taas luisua käsistä näihin "kaveri viikonloppuihin" Mieheni kavereilla, joiden kanssa hän näitä viiknloppuja viettää ei ole tyttöystäviä, eikä lapsia. Muutimme puoli vuotta sitten miehen kanssa yhteiseen isompaan kotiin. Lapsista ja mahdollisesti yhteisen asunnon ostosta on ollut puhetta. Itse haluaisin kovasti jakaa elämin ja tehdä lapset mieheni kanssa, mutta minua pelottaa suunnattomasti, että mitä mies mahtaa todella meistä haluta?! Hän on sanonut että rakastaa minua ja haluaa lapsia kanssani ja yhteisen oman asunnon ym. hän itse on jopa nämä puheet aloittanut, mutta minusta tuntuu oudolta, että joudumme käymään tasasin väliajoin keskustelua näistä "kaveri viikonlopuista". Kurkkuani kuristaa ajatus siitä, että VOIKO/HALUAAKO mieheni alkaa elämään tavallista parisuhde elämää kanssani ja NAUTTIA aidosti meidän KHDENKESKEISISTÄ ajoista, sillä jos perehttä alamme perustamaan niin EI MEILLÄ ole enää sitä kahdenkeskistä aikaa. Tuntuu niin ahdistavalta tämä tilanne, sillä itse olen elänyt lähes koko pienen ikäni parihuteessa ennen kuin tapasin nykyisen miheni ja se suhde oli aivan hirveä ja kaikkea muuta kuin normaali, kestin sitä sillä olin niin sinisiläminen kaikkien asioiden suhteen.
Mieheni on nyt pahoillaan raivokohtauksen ja minun laimminlyönnin suhteen ja lupasi muuttaa tilannetta ja suunnitelee kylpylä juttuja meille jne. mikä on tiestysti todella kivaa, mutta kurkkuani kiristää kun ajattelen, että haluaako hän todella kanssani aikaa viettää kun kerran olemme JO MUUTAMAAN OTTEESEEN käymään saman keskustelun, en haluaisi jäädä läeikkimään sitä kotia yksin ja iloita yhdessäolostamme, jos mieheni ei sitä todellisuudessa halua.. - 1itkuinen
1itkuinen kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne! Nimimerkki Ei hyvä: Tässä vähäv vielä taustaa tilaanteestamme enemmän. Olen muuttanut 1,5 vuotta sitten pois omalta kotipaikkakunnaltani miehen kotipaikkakunnalle, sillä sain miehen kotipaikkakunnalta töitä ja mies pyysi, että muuttaisin hänen luokseen, enkä etsisi täältä omaa asuntoa. Kyllä sitä hieman emmin, mutta päätin katsoa, että mitä tapahtuu. Kaikki meni oikein hyvin ja arki vkl sujuivat hyvin.
Mieheni harrasteli silloin kun hänen luokseen muutin "kaveri viikonloppujaan" n. kerran kuussa, mikä oli tietysti täysin ok! Tulen itse hyvin toimeen hänen kaveridensa kanssa myös. Sitten mies alkoi viihtyä kavereidensa kanssa vähän enemmän ja enemmän viikonloppuisin, ja silloin kävimme asiasta keskustelun ja kerroin miehelle, että minusta tuntuu pahalta, kun nämä "kaveri viikoloput" menevät meidän yhteisen ajan edelle ja en hänen menemisiään voi/enkä halua kieltää, mutta toivoisin, että mies ottaisi minua enemmän huomioon. Mies silloin lupasi vähentää "kaveri viikonloppujaan" mutta sanoi, että aikoo kyllä siltikin nähdä kaveritaan, mutta vähemmän ja viettää enemmän aikaa minun kanssani (ihmettelin silloin miehen puolustus reaktioita: "aion siltikin nähdä kavereita jatkossakin" sillä enehän minä missään tilaanteessa ollut vaatinut/käskenyt olla näkemättä/olla tekemisissä hänen kavereidensa kanssa)
Kaikki meni hetken taas hyvin, mutta nyt tilanne on alkanut taas luisua käsistä näihin "kaveri viikonloppuihin" Mieheni kavereilla, joiden kanssa hän näitä viiknloppuja viettää ei ole tyttöystäviä, eikä lapsia. Muutimme puoli vuotta sitten miehen kanssa yhteiseen isompaan kotiin. Lapsista ja mahdollisesti yhteisen asunnon ostosta on ollut puhetta. Itse haluaisin kovasti jakaa elämin ja tehdä lapset mieheni kanssa, mutta minua pelottaa suunnattomasti, että mitä mies mahtaa todella meistä haluta?! Hän on sanonut että rakastaa minua ja haluaa lapsia kanssani ja yhteisen oman asunnon ym. hän itse on jopa nämä puheet aloittanut, mutta minusta tuntuu oudolta, että joudumme käymään tasasin väliajoin keskustelua näistä "kaveri viikonlopuista". Kurkkuani kuristaa ajatus siitä, että VOIKO/HALUAAKO mieheni alkaa elämään tavallista parisuhde elämää kanssani ja NAUTTIA aidosti meidän KHDENKESKEISISTÄ ajoista, sillä jos perehttä alamme perustamaan niin EI MEILLÄ ole enää sitä kahdenkeskistä aikaa. Tuntuu niin ahdistavalta tämä tilanne, sillä itse olen elänyt lähes koko pienen ikäni parihuteessa ennen kuin tapasin nykyisen miheni ja se suhde oli aivan hirveä ja kaikkea muuta kuin normaali, kestin sitä sillä olin niin sinisiläminen kaikkien asioiden suhteen.
Mieheni on nyt pahoillaan raivokohtauksen ja minun laimminlyönnin suhteen ja lupasi muuttaa tilannetta ja suunnitelee kylpylä juttuja meille jne. mikä on tiestysti todella kivaa, mutta kurkkuani kiristää kun ajattelen, että haluaako hän todella kanssani aikaa viettää kun kerran olemme JO MUUTAMAAN OTTEESEEN käymään saman keskustelun, en haluaisi jäädä läeikkimään sitä kotia yksin ja iloita yhdessäolostamme, jos mieheni ei sitä todellisuudessa halua..Näihin yllämainitsemiini ajatuksiin ja pelkoihin, ei tietetnkään ole suoranaista vastausta. Mutta olen ajatellut nyt vielä antaa hänelle tilaisuuden näyttää pystyykö hän jättämään nämä "kaveri viikonloput" vähemmälle ja keskittymään meidän suhteeseemme. Olen vakaasti päättänyt, että jos tilanne alkaa vielä luisua entisiin kuvioihin, niin minun on parempi lähteä suhteesta pois, vaikka se hirveeltä tuntuukin, mutta en halua elää elämääni niin, että arkisin leikitään kotia ja kun viikonloppu koittaa, niin mies lähtee hymysuussa viettämään niitä "arjen laatuaikoja" kavereidensa kanssa.
Täydellistä parisuhdetta ei tietenkään ole olemassakaan, mutta koen tämän asian olevan jo nyt aika-ajoin onglma ja joskus myöhemmin vielä isompi, ellei miehen realiteetit parisuhteesta ja parisuhteen yhteisestä ajasta muutu. Vai olenko täysin pikkumainen kitisijä?? - lifemocker
1itkuinen kirjoitti:
Näihin yllämainitsemiini ajatuksiin ja pelkoihin, ei tietetnkään ole suoranaista vastausta. Mutta olen ajatellut nyt vielä antaa hänelle tilaisuuden näyttää pystyykö hän jättämään nämä "kaveri viikonloput" vähemmälle ja keskittymään meidän suhteeseemme. Olen vakaasti päättänyt, että jos tilanne alkaa vielä luisua entisiin kuvioihin, niin minun on parempi lähteä suhteesta pois, vaikka se hirveeltä tuntuukin, mutta en halua elää elämääni niin, että arkisin leikitään kotia ja kun viikonloppu koittaa, niin mies lähtee hymysuussa viettämään niitä "arjen laatuaikoja" kavereidensa kanssa.
Täydellistä parisuhdetta ei tietenkään ole olemassakaan, mutta koen tämän asian olevan jo nyt aika-ajoin onglma ja joskus myöhemmin vielä isompi, ellei miehen realiteetit parisuhteesta ja parisuhteen yhteisestä ajasta muutu. Vai olenko täysin pikkumainen kitisijä??"Mutta olen ajatellut nyt vielä antaa hänelle tilaisuuden näyttää pystyykö hän jättämään nämä "kaveri viikonloput" vähemmälle ja keskittymään meidän suhteeseemme."
sä tulet häviämään tuossa. YKSIKÄÄN ihminen ei vaihda kumppania kavereihin vaan etsii mieluummin sellaisen kumppanin joka ei moisia älyttömyyksiä ole vaatimassa! - Vimpula 66
1itkuinen kirjoitti:
Näihin yllämainitsemiini ajatuksiin ja pelkoihin, ei tietetnkään ole suoranaista vastausta. Mutta olen ajatellut nyt vielä antaa hänelle tilaisuuden näyttää pystyykö hän jättämään nämä "kaveri viikonloput" vähemmälle ja keskittymään meidän suhteeseemme. Olen vakaasti päättänyt, että jos tilanne alkaa vielä luisua entisiin kuvioihin, niin minun on parempi lähteä suhteesta pois, vaikka se hirveeltä tuntuukin, mutta en halua elää elämääni niin, että arkisin leikitään kotia ja kun viikonloppu koittaa, niin mies lähtee hymysuussa viettämään niitä "arjen laatuaikoja" kavereidensa kanssa.
Täydellistä parisuhdetta ei tietenkään ole olemassakaan, mutta koen tämän asian olevan jo nyt aika-ajoin onglma ja joskus myöhemmin vielä isompi, ellei miehen realiteetit parisuhteesta ja parisuhteen yhteisestä ajasta muutu. Vai olenko täysin pikkumainen kitisijä??Mitä te teette tuolla yhteisellä ajalla? Voisitteko keksiä tuolle yhteiselle ajalle jonkun mukavan harrastuksen (joka on siis mukavaa molemmista).
- Jotain rajaa
1itkuinen kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne! Nimimerkki Ei hyvä: Tässä vähäv vielä taustaa tilaanteestamme enemmän. Olen muuttanut 1,5 vuotta sitten pois omalta kotipaikkakunnaltani miehen kotipaikkakunnalle, sillä sain miehen kotipaikkakunnalta töitä ja mies pyysi, että muuttaisin hänen luokseen, enkä etsisi täältä omaa asuntoa. Kyllä sitä hieman emmin, mutta päätin katsoa, että mitä tapahtuu. Kaikki meni oikein hyvin ja arki vkl sujuivat hyvin.
Mieheni harrasteli silloin kun hänen luokseen muutin "kaveri viikonloppujaan" n. kerran kuussa, mikä oli tietysti täysin ok! Tulen itse hyvin toimeen hänen kaveridensa kanssa myös. Sitten mies alkoi viihtyä kavereidensa kanssa vähän enemmän ja enemmän viikonloppuisin, ja silloin kävimme asiasta keskustelun ja kerroin miehelle, että minusta tuntuu pahalta, kun nämä "kaveri viikoloput" menevät meidän yhteisen ajan edelle ja en hänen menemisiään voi/enkä halua kieltää, mutta toivoisin, että mies ottaisi minua enemmän huomioon. Mies silloin lupasi vähentää "kaveri viikonloppujaan" mutta sanoi, että aikoo kyllä siltikin nähdä kaveritaan, mutta vähemmän ja viettää enemmän aikaa minun kanssani (ihmettelin silloin miehen puolustus reaktioita: "aion siltikin nähdä kavereita jatkossakin" sillä enehän minä missään tilaanteessa ollut vaatinut/käskenyt olla näkemättä/olla tekemisissä hänen kavereidensa kanssa)
Kaikki meni hetken taas hyvin, mutta nyt tilanne on alkanut taas luisua käsistä näihin "kaveri viikonloppuihin" Mieheni kavereilla, joiden kanssa hän näitä viiknloppuja viettää ei ole tyttöystäviä, eikä lapsia. Muutimme puoli vuotta sitten miehen kanssa yhteiseen isompaan kotiin. Lapsista ja mahdollisesti yhteisen asunnon ostosta on ollut puhetta. Itse haluaisin kovasti jakaa elämin ja tehdä lapset mieheni kanssa, mutta minua pelottaa suunnattomasti, että mitä mies mahtaa todella meistä haluta?! Hän on sanonut että rakastaa minua ja haluaa lapsia kanssani ja yhteisen oman asunnon ym. hän itse on jopa nämä puheet aloittanut, mutta minusta tuntuu oudolta, että joudumme käymään tasasin väliajoin keskustelua näistä "kaveri viikonlopuista". Kurkkuani kuristaa ajatus siitä, että VOIKO/HALUAAKO mieheni alkaa elämään tavallista parisuhde elämää kanssani ja NAUTTIA aidosti meidän KHDENKESKEISISTÄ ajoista, sillä jos perehttä alamme perustamaan niin EI MEILLÄ ole enää sitä kahdenkeskistä aikaa. Tuntuu niin ahdistavalta tämä tilanne, sillä itse olen elänyt lähes koko pienen ikäni parihuteessa ennen kuin tapasin nykyisen miheni ja se suhde oli aivan hirveä ja kaikkea muuta kuin normaali, kestin sitä sillä olin niin sinisiläminen kaikkien asioiden suhteen.
Mieheni on nyt pahoillaan raivokohtauksen ja minun laimminlyönnin suhteen ja lupasi muuttaa tilannetta ja suunnitelee kylpylä juttuja meille jne. mikä on tiestysti todella kivaa, mutta kurkkuani kiristää kun ajattelen, että haluaako hän todella kanssani aikaa viettää kun kerran olemme JO MUUTAMAAN OTTEESEEN käymään saman keskustelun, en haluaisi jäädä läeikkimään sitä kotia yksin ja iloita yhdessäolostamme, jos mieheni ei sitä todellisuudessa halua..On ihan ok, että molemmilla on kavereita ja heidän kanssaan vietetään aikaa. Mutta tuskin nyt joka viikonloppu on tarpeen? On eri asia, jos ei ole tyttöystävää tai lapsia. Kuten miehesi kavereilla siis ei ole.
Meillä on tilanne, että olemme saaneet lapsen "vanhalla iällä". Ja miehen kavereilla lapset on jo osa jopa aikuisia. Osa kavereista on sinkkuja ja heillä ei ole lapsia ja sitten on kavereita joiden lapset ovat lasten äidillä. Onneksi mies ei usein vietä heidän kanssaan aikaa, mutta kaverit valittaa ja kyselee, eikö vaimo päästä. Ja joskus mies haluaisi kutsua kaverit meille viettämään iltaa ja en ole siihen suopea. Koska en halua kotiimme humalaista porukkaa möykkäämään, kun meillä on lapsikin. Joskus joku kaveri on ollut kylässä ja en ole saanut nukuttua, kun ovat aamuyöhön mölynneet. Ja mies ei ymmärtänyt miksi olin hapannaama seur. aamuna. - lifemocker
Jotain rajaa kirjoitti:
On ihan ok, että molemmilla on kavereita ja heidän kanssaan vietetään aikaa. Mutta tuskin nyt joka viikonloppu on tarpeen? On eri asia, jos ei ole tyttöystävää tai lapsia. Kuten miehesi kavereilla siis ei ole.
Meillä on tilanne, että olemme saaneet lapsen "vanhalla iällä". Ja miehen kavereilla lapset on jo osa jopa aikuisia. Osa kavereista on sinkkuja ja heillä ei ole lapsia ja sitten on kavereita joiden lapset ovat lasten äidillä. Onneksi mies ei usein vietä heidän kanssaan aikaa, mutta kaverit valittaa ja kyselee, eikö vaimo päästä. Ja joskus mies haluaisi kutsua kaverit meille viettämään iltaa ja en ole siihen suopea. Koska en halua kotiimme humalaista porukkaa möykkäämään, kun meillä on lapsikin. Joskus joku kaveri on ollut kylässä ja en ole saanut nukuttua, kun ovat aamuyöhön mölynneet. Ja mies ei ymmärtänyt miksi olin hapannaama seur. aamuna.tuo on perseestä että sä estät miestäsi elämästä ja näkemästä kavereitaan.
olet todella itsekäs, tuskin edes välität miehestäsi, hän on vaan sinun fantasiasi (perhe) raha-automaatti... - Jotain rajaa
lifemocker kirjoitti:
tuo on perseestä että sä estät miestäsi elämästä ja näkemästä kavereitaan.
olet todella itsekäs, tuskin edes välität miehestäsi, hän on vaan sinun fantasiasi (perhe) raha-automaatti...Oliko tämä kommentti tarkoitettu mulle? Mistä ihmeestä sä ton raha-automaatin vetäisit? Sulla taitaa itselläsi olla jotain fantasioita vai missä ihmeessä olen maininnut jotain rahasta?
- Jotain rajaa
lifemocker kirjoitti:
tuo on perseestä että sä estät miestäsi elämästä ja näkemästä kavereitaan.
olet todella itsekäs, tuskin edes välität miehestäsi, hän on vaan sinun fantasiasi (perhe) raha-automaatti...Mitä jos pariskunnalla on lapsia ja kumpikin haluaa ottaa kaljaa sekä nähdä kavereitaan joka viikonloppu? Mihin se lapsi siksi aikaa laitetaan vai oletko sitä mieltä, että ei se haittaa vaikka iskä ja äiskä on kännissä? Vai onko se vaan miehen oikeus ottaa joka viikonloppu? Jos haluaa, että vaimo ja lapset ei rajoita juomista voisi jätttää molemmat hommaamatta?
- lifemocker
Jotain rajaa kirjoitti:
Oliko tämä kommentti tarkoitettu mulle? Mistä ihmeestä sä ton raha-automaatin vetäisit? Sulla taitaa itselläsi olla jotain fantasioita vai missä ihmeessä olen maininnut jotain rahasta?
jos miehesi pitää olla 24/7 kotona eikä tällä saa olla omaa elämää eikä kavereita niin eihän tällöin suhteessa ajatella ollenkaan hänen halujaan!
- lifemocker
Jotain rajaa kirjoitti:
Mitä jos pariskunnalla on lapsia ja kumpikin haluaa ottaa kaljaa sekä nähdä kavereitaan joka viikonloppu? Mihin se lapsi siksi aikaa laitetaan vai oletko sitä mieltä, että ei se haittaa vaikka iskä ja äiskä on kännissä? Vai onko se vaan miehen oikeus ottaa joka viikonloppu? Jos haluaa, että vaimo ja lapset ei rajoita juomista voisi jätttää molemmat hommaamatta?
sitä kun voi olla vuorotellen siinä "lapsenhoito vuorossa" ja jos halutaan mennä yhdessä niin sitten palkataan lastenhoitaja illaksi tai viedään lapset mummolaan
- Jotain rajaa
lifemocker kirjoitti:
sitä kun voi olla vuorotellen siinä "lapsenhoito vuorossa" ja jos halutaan mennä yhdessä niin sitten palkataan lastenhoitaja illaksi tai viedään lapset mummolaan
Mutta mites se vuorottelu onnistuu, jos kerta mies haluaa olla joka ikinen viikonloppu kavereiden kanssa? Eikä miehen elämää saa rajoittaa eikä kieltää menemästä, eikös se niin ollut?
- lifemocker
Jotain rajaa kirjoitti:
Mutta mites se vuorottelu onnistuu, jos kerta mies haluaa olla joka ikinen viikonloppu kavereiden kanssa? Eikä miehen elämää saa rajoittaa eikä kieltää menemästä, eikös se niin ollut?
sitten on syytä miettiä kenen kanssa on lapsi oikein tullut tehtyä ja oliko se fiksua kun ei yhteiselämä kerta toimi, jos pari ei yhteen kerta sovi
- kiltti mies.
Tee nyt lapsi juopon kanssa. Tuohan on ihan normi tilanne nykyään että naiset rakastuu juoppoon ja siten tehdään lapsi ja nainen jääkin yksin sitä lasta hoitamaan. On aika selvää että tuosta miehestä ei isäksi ole.
- lifemocker
pidä nyt se turpasi kiinni. kerran viikossa kännit ei kenestäkään juoppoa tee
- OTTAKAA ENEMMÄN
ja kuvitelkaa vähemmän ja etenkin mälli lentäköön pohjaan asti
- lifemocker
tuohan on ihan normaalia joten mitä sä keuhkoot?
ei ole mitään väärää, että ottaa vähän kaljaa kerran viikossa ja rentoutuu - äölkjh098765
Joka viikonloppu menee siis yksi päivä dokatessa ja toinen päivä krapulassa? MIes ei pysty olemaan yhtä viikonloppua juomatta? Ja vielä mietit, että onko miehellä alkoholiongelma?
Alkoholiriippuvaiselle (kuten muistakin aineista tai esim. pelaamisesta riippuvaisille) on lupailla kaikenlaista puolisolle ja hetkellisesti tsempata, ja sitten taas repsahtaa. Mieshän tarvitsee juomiselleen tukijoukot, eli jonkun, joka pitää kodin kunnossa, tuo jaffaa krapulassa jne.
Tavaroiden lyöminen ja särkeminen suutuspäissään on väkivaltaista käytöstä, joka tulee lähes satavarmasti pahenemaan, jos mies ei raitistu JA hae apua tuohon käytökseensä. Jos jäät suhteeseen, nyrkki osuu vielä sinuun joku kerta.
Ei kannata edes miettiä "perheen perustamista" tällaisen miehen kanssa. - 5xäippä
Eipä todellakaan hyvältä vaikuta. Mies on jo kolmekymppinen ja käyttäytyy vielä kuin kakara.
Itselläni on kokemusta tällaisesta suhteesta. Väkivalta ja alkoholisoituminen alkoi juuri tuolla tavalla. Itse annoin liian monta mahdollisuutta ja jäin pienten lasten yksinhuoltajaksi kun mies lopulta uhkaili tappaa koko perheen.
Olet vielä nuori ja ansaitset elämääsi kunnollisen suhteen, tuo ei sitä ole.
Tästä miehestä ei taida aikuista tulla koskaan, vaan hän pysyy ikuisena lapsena. (Kuten tämä pakkonegaatiokommentoija lifemokaaja, vai mikä se nyt olikaan...)
Älä katsele liian pitkään, äläkä ainakaan ala perheen perustamiseen ennekuin olet varma että mies kykenee ottamaan vastuuta.
Tiedän ettei suhteesta lähteminen ole helppoa kun tuntuu että kaikki unelmat romuttuvat. Elämä on kuitenkin aina täynnä mahdollisuuksia kun vaan uskaltaa mennä eteenpäin. Älä turhaan mieti ovatko tunteesi oikeita vai vääriä, ne ovat SINUN ja vain sinä voit tietää mikä on sinulle hyväksi.
Tsemppiä elämäsi varrelle! - ssssaaaaaaa
mielestäni kyseessä ei ole miehen alkoholiongelma, vaan naisen halu olla koko ajan miehen kanssa..ollaanhan parisuhteessa muutenkin kuin viikonloppuisin ja vielä asutte yhdessä..
- lifemocker
näinpä. halu kontrolloida miehen elämää
- oppeliini1
Jokainen tietää että viina (oli se sitten missätahaansa muodossa) tuhoaa hermostoa. Se ei ole enää mikään salaisuus.
Ystäväsi vetäessä 12 kaljaa yhtenä päivänä ja sitten alkavan raivoamaan on niin ilmiselvää tahallista hermoston tuhoamista kuin olla voi. Tuolle miehelle 1 (yksi) kalja on tarpeeksi. Enempi ei sovi hänelle.
Jos tuo viikonloppuinen juopottelu (rentoilu) on hänelle noin tuiki tärkeää, siinä sinä näet jo valtavat punaiset varotusliput!
On aivan oma päätoksesi halautko jäädä nyrkkeilypussiksi ja saada ilmaiseksi tummat silmät ja uudelleet muotoillut luusi vai lasketko kaverin menemään ja keskittäydyt miehiin joille viina EI ole niin kovin tärkeä osa elämää (viikonloppuja). Sellaisiakin miehiä kun on myos olemassa!- oppeliini1
Lisäyksenä vielä, väittää että "mies on silloin ihan kun ei hakkaa" on hyvin , hyvin sairasta!
- Umpikujassa
Itse toivoisin mieheni menevän kavereilleen eikä juovan kotona. Tyytyväisimmäksi minut tekisi se, että joisi vähemmän, mutta jos se on liikaa pyydetty niin ettei joisi kotona. Mies taas ajattelee, että eikö ole hyvä, että hän ei ole jokaviikonloppu baarissa/kavereiden kanssa.
Mieheni ei ole laittanut pyykkitelinettä rusetille ym. mutta osaa laukoa suustaan inhottavia asioita. Ja saattaa huutaa, uhkailla ym.
Joskus suuttuessaan onneksi häipyy baariin tai kaverilleen. Alkuun se otti päähän, mutta nyt olen helpottunut jos lähtee ja toivon ja odotankin sitä. Yhteisiin illanviettoihin ei tee mieli lähteä, kun niissäkin on tullut riitaa ja mies haukkunut minut kaikkien kuulleen. Itsensähän siinä nolaa enemmän, mutta ei silti mitään mukavaa. Voit antaa mahdollisuuden vielä, mutta ei kannata antaa loputtomiin. Ja varsinkin, jos tuo agressiivisuus toistuu, se on isompi ongelma.
Mies voi olla väkivaltainen ja vaikka ei olisi fyysisesti niin voi olla henkisesti. Pitää olla kokoajan varpaillaan ja jännittää, että meneeköhän ilta hyvin vai tuleeko sanaharkkaa. Mun kaverin mies tissuttelee joka päivä, mutta toisaalta taas on leppoisa eikä koskaan ole rähjännyt humalassa. Ei vaikka kaverini nalkuttaa miehelleen.- Zulu
12 keskiolutta kerran viikossa, pleikkaria pelatessa...huh huh!
Puhdasverinen rappioalkoholisti! ei voi muuta sanoa... - lifemocker
Zulu kirjoitti:
12 keskiolutta kerran viikossa, pleikkaria pelatessa...huh huh!
Puhdasverinen rappioalkoholisti! ei voi muuta sanoa...paskapuhetta. ihan normaalia rentoutumista.
älä puhu asioista joista et mitään tiedä! - Zulu
lifemocker kirjoitti:
paskapuhetta. ihan normaalia rentoutumista.
älä puhu asioista joista et mitään tiedä!Se oli sarkasmia... Olen kanssasi samaa mieltä, pelkkää rentoutumista ja tosi pientä sellaista.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi852237Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap172234Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen111579- 1031445
Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663921366Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1491228Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2561027- 63943
- 78899
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173884