Vuontisjärven toinen kirja hypähtää liki parisataa vuotta eteenpäin edellisen, Proksinvainiot- teoksen tapahtuma-ajoista. Melkoista hengen joustavuutta tekijältä. Toki pääosa tämänkin kirjanta tpahtumista sijoittuu Lappiin. Vaikka vauhtia otetaankin etelän nimettömän kaupungin humusta ja sumusta. Alussa toimeton ja juureton Mika saa kapakkaillan päätteeksi oudon urakan ryyppyseuraksi eksyneeltä ison talon isännältä. Ainoa lapsi, Tiina, viljelyn oletettu jatkaja, ikiaikaisen maahengen perijätär onkin lähtenyt lätkimään talosta. Eikä ole yksinhuoltaja-isukille kontaktitietoja jättänyt. Puhumattakaan kännykkänumerosta. Koska tapahtunee hieman ennen kännykän keksimistä.
Mikalla on hieman kokemusta toimittaja-kuvaajan hommista, joten Anttilan isäntä uskoo hänen selviävän etsintähommasta helpolla. Vallankin kun kunnon palkkio tulee ennakkona. Koko tämä kadonneen tyttären jäljitysprojekti on kirjallisuustaiteellisesti ajateltuna kehyskertomus, jonka kautta peilataan tärkeitä yhteiskunnallisia arvoja. Kuten maaseudun autioituminen, maanviljelyn kannattavuus ja sukupolvenvaihdon mutkikkuus perhesuhteiden komplisoijana.
Aikansa pähkäiltyään ja rikottuaan välinsä lopullisesti tyttöystäväänsä Mika lopulta lähtee jäljittämään Tiinaa. Sangen helposti tuore vainu löytyykin, muutaman kaverikeskustelun kautta. Tie vie totisesti pohjoiseen ja Mikalle aukeaa aivan uusi maailma ja tapa suhtautua sekä elämään yleensä että työhön, aikakäsitykseen ja luontoon erityisesti. Eräänlainen kasvukertomus siis on kyseessä tässäkin tapauksessa.
Kuten elämässä yleensäkin kirjassakaan kaikki ei ole miltä ensin näyttää. Tiina löytyy ja Mikan kuvitelmat osoittautuvat pieleen menneiksi. Jäljelle jää varmuus: paluuta entiseen ei ole.
Parhaimmillaan Vuontisjärvi on luonnon kuvajana. Pitkäksi menneen hillaretken kuvauksessa suo tuoksuu ja itikoiden ininä tuntuu kuin paikalla itse olisi.
Rohkenen suositella selkeää lukuromaania kaipaavalle. Ei tajunnanvirtaa, ei maagista realismia vaan vanhaa kunnon niskavuorelaista proosaa.
Elsa Vuontisjärvi: Tie vie pohjoiseen (Karisto 1995)
peksu.makela
0
114
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo199475057-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2772884- 1341747
Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2101458Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671421J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841176Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641144By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei751119- 591087
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761071