Vuontisjärven toinen kirja hypähtää liki parisataa vuotta eteenpäin edellisen, Proksinvainiot- teoksen tapahtuma-ajoista. Melkoista hengen joustavuutta tekijältä. Toki pääosa tämänkin kirjanta tpahtumista sijoittuu Lappiin. Vaikka vauhtia otetaankin etelän nimettömän kaupungin humusta ja sumusta. Alussa toimeton ja juureton Mika saa kapakkaillan päätteeksi oudon urakan ryyppyseuraksi eksyneeltä ison talon isännältä. Ainoa lapsi, Tiina, viljelyn oletettu jatkaja, ikiaikaisen maahengen perijätär onkin lähtenyt lätkimään talosta. Eikä ole yksinhuoltaja-isukille kontaktitietoja jättänyt. Puhumattakaan kännykkänumerosta. Koska tapahtunee hieman ennen kännykän keksimistä.
Mikalla on hieman kokemusta toimittaja-kuvaajan hommista, joten Anttilan isäntä uskoo hänen selviävän etsintähommasta helpolla. Vallankin kun kunnon palkkio tulee ennakkona. Koko tämä kadonneen tyttären jäljitysprojekti on kirjallisuustaiteellisesti ajateltuna kehyskertomus, jonka kautta peilataan tärkeitä yhteiskunnallisia arvoja. Kuten maaseudun autioituminen, maanviljelyn kannattavuus ja sukupolvenvaihdon mutkikkuus perhesuhteiden komplisoijana.
Aikansa pähkäiltyään ja rikottuaan välinsä lopullisesti tyttöystäväänsä Mika lopulta lähtee jäljittämään Tiinaa. Sangen helposti tuore vainu löytyykin, muutaman kaverikeskustelun kautta. Tie vie totisesti pohjoiseen ja Mikalle aukeaa aivan uusi maailma ja tapa suhtautua sekä elämään yleensä että työhön, aikakäsitykseen ja luontoon erityisesti. Eräänlainen kasvukertomus siis on kyseessä tässäkin tapauksessa.
Kuten elämässä yleensäkin kirjassakaan kaikki ei ole miltä ensin näyttää. Tiina löytyy ja Mikan kuvitelmat osoittautuvat pieleen menneiksi. Jäljelle jää varmuus: paluuta entiseen ei ole.
Parhaimmillaan Vuontisjärvi on luonnon kuvajana. Pitkäksi menneen hillaretken kuvauksessa suo tuoksuu ja itikoiden ininä tuntuu kuin paikalla itse olisi.
Rohkenen suositella selkeää lukuromaania kaipaavalle. Ei tajunnanvirtaa, ei maagista realismia vaan vanhaa kunnon niskavuorelaista proosaa.
Elsa Vuontisjärvi: Tie vie pohjoiseen (Karisto 1995)
peksu.makela
0
250
Luetuimmat keskustelut
Tässä ovat Elämäni biisi vieraat lauantai 19.9. - Yksi vieras on kohuttu TTK-juontajaehdokas
Elämäni biisi vieraslista on harvinaisen mielenkiintoinen lauantaina. Mukana myös kohuttu TTK-juontajaehdokas, josta ei201334Mies joka on oikeasti kiinnostunut
Ja näkee sut pitkäaikaisena kumppanina, siirtää vaikka vuoria selvittääkseen asiat eikä ota pienintäkään riskiä menettää1331231- 641220
- 1081205
Kunnanhallitus
Miten käy täällä vuosia tuomioita jakaneelle valittajalle, hovioikeus hylännyt kaikki syytteet.671049- 109999
Rauha, sopiiko
Ei häiritä enää toisiamme. Annetaan molemmille rauha unohtaa, pyydän tätä todella. Kiitos. Miehelle.94957Miesten (epä)viehättävyydestä kysymys
Mieltä askarruttava asia, liki dilemma. Palstallahan jotkut miesoletetut usein toteavat, että kaikki naiset tavoittelev182923- 84847
- 43824
Ei siitä pääse yli, eikä ympäri!
Pakko se on myöntää ja tunnustaa. Olisin halunnut p*nna sinua sydämeni kyllyydestä. Itseäni vanhemmalle naiselle66791Myönnetään, tunnen lämpimiä tunteita kohtaasi
Vaikutat tosin liian hyvältä ollaksesi totta. Komeita miehiä on maailma pullollaan mutta sinussa on jotain.....50676- 43656
- 58653
- 70636
- 98628
Humppila korvasi johtajia tekoälyllä
https://yle.fi/a/74-20215155 Humppilassa on lakkautettu teknisen ja hallintojohtajan virat. Säästöä tuli hetkessä 15087618Perhoseni (miehelle)
Miksi et usko, että mun rakkaus sinuun on aitoa ja vilpitöntä? Tai että se oli jo silloin? Miksi ajattelet, ettet ole r123592- 52564
- 60544