Vuontisjärven toinen kirja hypähtää liki parisataa vuotta eteenpäin edellisen, Proksinvainiot- teoksen tapahtuma-ajoista. Melkoista hengen joustavuutta tekijältä. Toki pääosa tämänkin kirjanta tpahtumista sijoittuu Lappiin. Vaikka vauhtia otetaankin etelän nimettömän kaupungin humusta ja sumusta. Alussa toimeton ja juureton Mika saa kapakkaillan päätteeksi oudon urakan ryyppyseuraksi eksyneeltä ison talon isännältä. Ainoa lapsi, Tiina, viljelyn oletettu jatkaja, ikiaikaisen maahengen perijätär onkin lähtenyt lätkimään talosta. Eikä ole yksinhuoltaja-isukille kontaktitietoja jättänyt. Puhumattakaan kännykkänumerosta. Koska tapahtunee hieman ennen kännykän keksimistä.
Mikalla on hieman kokemusta toimittaja-kuvaajan hommista, joten Anttilan isäntä uskoo hänen selviävän etsintähommasta helpolla. Vallankin kun kunnon palkkio tulee ennakkona. Koko tämä kadonneen tyttären jäljitysprojekti on kirjallisuustaiteellisesti ajateltuna kehyskertomus, jonka kautta peilataan tärkeitä yhteiskunnallisia arvoja. Kuten maaseudun autioituminen, maanviljelyn kannattavuus ja sukupolvenvaihdon mutkikkuus perhesuhteiden komplisoijana.
Aikansa pähkäiltyään ja rikottuaan välinsä lopullisesti tyttöystäväänsä Mika lopulta lähtee jäljittämään Tiinaa. Sangen helposti tuore vainu löytyykin, muutaman kaverikeskustelun kautta. Tie vie totisesti pohjoiseen ja Mikalle aukeaa aivan uusi maailma ja tapa suhtautua sekä elämään yleensä että työhön, aikakäsitykseen ja luontoon erityisesti. Eräänlainen kasvukertomus siis on kyseessä tässäkin tapauksessa.
Kuten elämässä yleensäkin kirjassakaan kaikki ei ole miltä ensin näyttää. Tiina löytyy ja Mikan kuvitelmat osoittautuvat pieleen menneiksi. Jäljelle jää varmuus: paluuta entiseen ei ole.
Parhaimmillaan Vuontisjärvi on luonnon kuvajana. Pitkäksi menneen hillaretken kuvauksessa suo tuoksuu ja itikoiden ininä tuntuu kuin paikalla itse olisi.
Rohkenen suositella selkeää lukuromaania kaipaavalle. Ei tajunnanvirtaa, ei maagista realismia vaan vanhaa kunnon niskavuorelaista proosaa.
Elsa Vuontisjärvi: Tie vie pohjoiseen (Karisto 1995)
peksu.makela
0
218
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Erään T miehen viimeinen aloitus tänne
Moi Olen kirjoittanut täällä säännöllisesti yli 5 vuotta. Kaivannut kuten kuuluukiin, mutta myös unohdellut ja selvitel405470Sanna vaihteeksi Australian "60 minuuttia" ohjelmassa
Kansanvälinen superstaramme esiintyi tällä kertaa toisella puolen maapalloa esitettävässä ohjelmassa. Kiinnostus on kova1602783Yritykset verolle ja yritystuet 10 mrd. eur/v pois
Kiristämistapauksissa yrityksille sanotaan hei hei. Suomi ei tarvitse yhteiskunnan rahoilla "yrittämistä". Yhteiskunta v1062272Yritän saada sinut pois mielestäni ja ajatuksistani nainen
Turhaan. Mitä enemmän yritän, sitä enemmän haluan sinut ja sinua. Miten voitkaan olla niin ihana ja tuntua niin hyvältä.801834Sanna Antikainen (ps) : Vornasen pyssy suututti demarit
https://www.suomenuutiset.fi/sanna-antikaisen-kolumni-vornasen-pyssy-suututti-demarit-mutta-kuka-puhuu-totta/ Vornasen261807Sannalta jälleen fiksu lausunto johtamisesta
"I used to think the best argument would win – but real leadership means listening, understanding where people come from101794Riikka se runnoo työttömyyttä lisää
Menkää töihin! "15–74-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku oli lokakuussa 10,3 prosenttia. Työttömiä oli yhteensä 276411787- 971692
Nyt meni maku vas.liittoon, kun vaativat minimituntipalkkaa lakiin
Sehän tarkoittaa samalla myös maksimituntipalkkaa, koska kun laki on kerran laadittu, niin sitä on vaikea muuttaa. Työma671515- 751509