Maailmankielten osaamisen murehtiminen

Enpä ole itsekään muistanut tai tiennyt, kuinka vähäistä peruskoulussa muiden kuin englannin ja ruotsin kielen opiskelu onkaan yhä edelleen. Tilastoluvut ovat karuja kansalliselta kannalta katsottuna:

Vuosiluokilla 1-6 lukuvuonna 2012-13 opiskeli
saksaa 3,7 %,
ranskaa 2,0
venäjää 0,6 % ja
espanjaa 0,3 %

Vuosiluokilla 7-9 lukuvuonna 2012-13 opiskeli
saksaa 10,5 %
ranskaa 5,9 %
venäjää 1,9 %
espanjaa 1,7 %.

Luvut kertovat, että pitkänä tai melkein pitkänä noita kieliä opiskeli vajaa 7 % oppilaista.

Yläluokilla noita kieliä opiskelevien oppilaiden kokonaismäärä on lähellä 20 %, kun niiden opiskelun (lyhyenä eli C- ja D-kielenä) aloitti yleensä 8. luokalla noin 13 % kaikista oppilaista.

Näin ollen 4/5 eli 80 % peruskoulun oppilaista lukee vain englantia ja ruotsia.

Kun varsin paljon puhutaan kansantaloudesta, olisi paikallaan puhua myös kansansivistyksestä, mutta myös kansan osamisesta, kuten kielten osaamisesta.

Sekä sivistyksellisesti että taloudellisesti Suomelle, kansallemme, olisi edullista, että kansalaisemme osaisivat enemmän paremmin venäjää, saksaa, ranskaa, espanjaa sekä myös kiinaa, arbiaa, hindiä ja japania...

Enemmän tarkoittaa ensisijaisesti, että useampi osaisi. Toki myös sitä, että enemmän kuin vain 2 vuosiluokan opin verran yläasteen kahtena viimeisenä vuotena.

Kiitokset kommentistasi arvoisa "Et-ope"! Erityisesti meikäläisäijän mieltä lämmittää tilanteen sivistyksellisen ja taloudellisen kokonaisuuden esiinnostaminen. Vaikka englantikin on erinomainen apuneuvo kansainvälisessä vuorovaiktuksessa, niin liian yksinomaisesti siihen pitäytyminen ei sekään riitä avaamaan riittävästi ovia globaalissa kontaktoinnissa.

Kun nykyisessä taloudellisessa ja monenlaisessa muussa toiminnassa ja tekemisessä tarvitaan erilaisien kielten osaamista juuri mm. tuohon HS:n oivallisesti kartoittaman tilanteen mukaisesti, niin sen moninaisen kielitaidollisen tarpeen hoitoa ei ole mahdollista sälyttää peruskoulun eikä oikein lukionkaan tai ammattikoulun tehtäväksi ja niskoille. Tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja.

Jo aikaisemminkin olen hahmotellut uudenlaisen kielten opiskelun systeemiä meille Suomeen. Ensinnäkin peruskoulussa riittäisi yhden vieraan kielen (lasken sellaiseksi myös ruotsin suomenkielisten lasten kohdalla) opettelu ja etusijalle asettaisin englannin kielen sillä kohdalla. Ehkä vappaaehtoisena tai jopa valinnaisena voisi tulla kyseeseen joku muukin kieli eli esim. venäjä, ruotsi, saksa, jne.

Kaikkein tärkeimpänä asiana peruskoulussa olisi myönteisen asennoitumisen luominen kielten opiskeluun. Se onnistuisi tutustuttamalla peruskoululaiset erilaisiin kulttuureihin ja niitten kieliin. Siihen tutustuttamiseen on nykyään monen monia mahdollisuuksia ja niitä on runsaammin kuin milloinkaan aikaisemmin eli ajatellaanpa netin tarjoamia mahdollisuuksia klikkailla suoraan eri maitten ja kulttuurien sivustoille. Ulkomaalaisten lehtienkin silmäilemiseen tarjoutuu mahdollisuus eli kirjoitetaan haku Frankfurter Allgemeine Zeitung tai Le Monde tai Corriere della Sera tai Chicago Tribune, jne. Tässä eri kieliin ja kulttuureihin kosketuksen saamisessa ei tarvita tosikkomaista arvostelujen jakamista. Olennaisinta on myönteisen asenteen luominen löytöretkeilyhengessä myöhempää motivoitua kielen opiskelua varten.

Sitten sopivassa elämisen vaiheessa olisi kunkin tietyn kielen opiskelemista varten oltava tarjolla tehokurssikoulutusta. Sitä teho-opiskelua ei tarvitsisi kytkeä yliopistolliseen, akateemiseen opiskeluun, vaan tehokurssitukseen olisi oltava pääsy myös "pitkän linjan" kautta ja vaikkapa ilman ylioppilastutkintoa. Kyllä monet aivan tavalliseen kansaan lukeutuvat ulkomaalaiset ovat oppineet suomeakin tänne muutettuaan ilman ylevää yliopistollista huipputasokoulutusta. Kyllä hyvin motivoitunut suomalainen ammatti-ihminen pystyy hänkin samaan ilman lukion suorittamisen papereitakin. Riittävä kielellinen pätevyys sitten tietysti edellyttää systemaattista opiskelua esim. erityisissä oppilaitoksissa.

Meille Suomeen olisi perustettava "kieli-instituutteja", jotka toimisivat itsenäisinä yksikköinä. Pitäisiköhän itkeä vai nauraa viime aikojen politiikalle, jonka takia mm. Kouvolan käännöstieteen laitos siirrettiin Helsinkiin yliopiston ydinmanttaalille eli alkuaan nelisen vuosikymmentä sitten perustetusta kieli-instituutista on kysymys. Toki kielikurssi-instituutteja voisi toimia yliopistopaikkakunnillakin. Kouvolan laitoksen lopettamisessa taisi olla kyseessä Helsingin yliopiston pelko kokonaan uuden yliopiston sikiämisestä pohjoiseen Kymenlaaksoon ja semmoinen sivistyksellinen kilpailijahan täytyi "vaarallisena uhkatekijänä" luonnollisesti listiä ja juuria pois.