Vierauluista

Taitaa olla niin, että pistäytymiset ovat siirtyneet nettiin. On helppoa moikata Facebookin kautta naapuriakin, sillä hänhän voi olla juuri poissa kotoa, kun haluaisimme pistäytyä.
Onkohan kaikilla nykyisin niin kiire, ettei voisikaan asettua naapurin kanssa kahvikupin ääreen puhumaan niitä näitä. Aina on ohjelmassa jotain kiireellistä.

Puhelutkin ystävien kesken ovat vähentyneet, koska on niin helppoa vain naputella moikkailut netin kautta.

Yhteys pelaa.

Meillä on kevään alkajaisiksi tiettynä päivänä ollut kauan avoimien ovien päivä, jolloin naapureita ja paikallisia ystäviä pistäytyy , skoolataan kuohuvalla , tarjotaan pientä suolaista ja makeaa, kahvia myös. Muutama nuorempi perhe täälläpäin pitää pihakirppareita, joissa on kahvia tarjolla, siellä on kiva tavata . Entisten työkaverien kesken treffataan tiettynä kuukauden päivänä kahvilassa tai jossain kulttuuririennossa, kenenkään ei tarvitse emäntänä tai isäntänä hääriä.Erikoissohjelmasta tiedotetaan sähköpostissa.

Eipä spontaanisti juurikaan enää poiketa naapuriin, aitanaapurille joskus aidan yli ojennellaan lämpimäisiä tai pyydetään niitä kahvin kanssa maistelemaan ihan ex tempore. Pihoillaan puuhailevien kanssa tulee juteltua ja saa toisinaan kutsun tulla katselemaan istutuksia ja maistelemaan puutarhan tuotteita.

Sisarusten kesken ollaan joskus yökylässäkin, kun matkat ovat pitkät. Toisten nurkissa yöpyminen ei ole ollenkaan mieleeni ja tämä asuntoauto on kätevä, kesäaikana nukutaan siinä karvaa tiputtelevan koiramme kanssa. Pikkuveli oli juuri vaimoineen sunnuntailounaalla, olivat tulleet teatteriin Helsinkiin ja yöpyneet siellä hotellissa.

Meille kyllä passaa poiketa ilmoittamattakin tai lyhyellä varoitusajalla , on aina perussiistiä ja tarjottavaa löytyy ainakin pakkasesta.Oikeastaan parempikin joskus niin, ei tule emännän paineita. Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan.

Vierailut olis tosi mukavia,
mutta miksi aina pitäisi olla tarjottavaa, miksi aina pitää keittää kahvit,
eikö voisi vain käydä naapurissa tai sukulaisissa, tuosta vaan kuten ennenvanhaanki,
ei silloin tarjottu joka kerta kahvia,
käytiin vaan juttelemassa istuttiin jonkinaikaa, kerrottiin kuulumiset sun muut kylän tapahtumat,
eikö voisi tarjota vain vesilasin siinä sivussa,
se minusta olisi kaikein parasta vierailua ja yhteydenpitoa,
jos ja kun joskus käyn kylässä en yksinkertasesti ole kavia vailla,
vaan pelkstään tulin tapaamaan ja juoruaa uusimmat juorut, jos kuulumisia nyt jouruiksi voisi karehteerata,

"aika entinen ei koskaan enää palaa "

valitettavasti,
ikäväksemme voimme vain todeta,

tottukaamme yksinelämiseen, se on väistämätön tulevaisuutemme, ellemme saa äkkikuolemaa,

Ei aukea meidän ovi, jos ei ole vierailusta sopittu.

"Talo elää tavallaan, vieraat käyvät ajallaan"

Yks'ainoa on minulla lapsuudenystäväni, joka saattaa tulla piipahtaa oven taakse iloisena. Olen sitten puettu tai kotiasussa,..aina avaan oven. Saahan sitä siinä jutellessa täydentää asuaan jos on tarvis:D

Koko ystävyytemme aikana on hän säilyttänyt tuo hauskan tavan, joka spontaanisuudessaan yllättääkin mukavasti.

Onhan nyt koti aina siinä kunnossa, että vastaan voi ottaa, makkari saattaa olla vielä sijaamatta aamupäivällä, mutta eihän sekään tavatonta ole.
Hän kun itse autolla liikkuu, ja miehensäkin asioidessa lähistöllä, koukkaa sitten vaimonsa paluumatkalla.

Paljon hommaa teettää kutsua kylään, jolloi ei tee niinkuin kerran käsityökerhossamme, ostin vain 3 hyvää reikäleipää ja voin ja juuston kanssa tarjosin:D Oli nimittäin mennyt niin överiksi tarjoilut, ettei enään mikään herkku puuttunut !!!

Pöh, kiireisen työajan jälkeen en suostunut väsäämään kaikenmaailman paistoksia niihin aikoihin, ja yllättävän hyvin kelpasi tuo hyvä reikäleipä sinä iltana.
Aikanaan lopetin koko kerhon kun ei aika ja (matkatkin 40 km) eikä halukaan millään riittänyt kaikkeen.

On hyvä,että ihmiset soittavat ensin,ennenkuin tule vat.. Täällä poliisi on varoittanut,että ei kannata avata ovea,jos ei tiedä,kuka on tulossa.. Ikä-ihmisille on sattunut kaikenlaista ikävää.Maalla se on varmaan eriasia,kun ihmiset yovat tuttuja,niin har voin ihan tuntematon soittelee ovikelloa..

Irkun kanssa olen samaa mieltä, minuakin lapseni ovat varoittaneet avaamasta ovea, pitää aina vilkaista ovisilmästä ennen avaamista.
Meillä on ulko-ovessa koodilukko ja joskus se vaihdetaan kai siihen on joku syy.

Lapsuudessani vieraita tuli ja joskus vieraalla oli jopa käsityö mukana, joko tarvitsi apua tai neuvoa.
Syksyisin kun käsitöihin oli aikaa kerittiin langat, ja vaihdettiin kuviomalleja ja mitä milloinkin, kaikissa talouksissa ei ollut ompelutaitoista porukkaa, äitini oli hyvä neuvomaan ja auttamaan.

No sellaista oli lapsuudessani, ja ne ajat eivät palaa ainakaan minun elinaikanani.

Nykyaika näyttää olevan paljonkin erilainen kuin ennen. Minä en edes uskalla kutsua ketään, koska vieraat, lähimmäiset ovat niin tarkkoja siivosta ja kaikesta. Paikat pitäisi olla tip top, matonhapsut suorassa, kaikki tiskit tiskattu, verhot ojennuksessa, lehtipino pois eteisestä jne. Kutsuisin todella mielelläni ihmisiä kotiini, mutta miksi ihmeessä nykyään ollaan niin tarkkoja siitä kodin laadusta ym.

Ja,...sitä kun ei ole niin rikas, että kaiken voisi uusia ja laittaa kotinsa upeaksi.

Olen monesti miettinyt, mistä se johtuu tämä vaativuus ihmisillä. Ei kelpaa kotini sellaisena kuin se on niille tuttaville, ystäville ja lähimmille, vaan pitää antaa sitä negatiivista palautetta ja huono olo kutsujalle.

En tiedä, oletteko kokeneet samaa, mutta siinä tulee sitten sellaiseksi ettei enää edes uskalla kutsua omia sukulaisiaan kylään, käymään, kun kokemuksesta jo tietää, mitä siitä seuraa.

Eräs ystäväni sanoi minulle:" Koteja on niin paljon erilaisia kuin täällä on ihmisiäkin".

,..hän lisäsi vielä, " kukin meistä elää omalla tavallaan".