Runo palstan skeposista!

Skeponenpa vastauksia viritteli.
Viritteli viisauksiansa.
Taitojansa tutkittuja.
Kirjastansa katsottuja.

Mutta.
Asiasta asiasta aivot puuttui.
Puuttui punainen lanka.
Hukkunut huomio hämeen hitaan.
Asia aito unohtunut.
Tieto taidosta aidosta.

Puheen olla piti asiasta oikeasta.
Tietoa terveydestä.
Särystä, kivusta, kivistyksestä
Vaivasta vakavasta.
Monen mummun murehesta.
Vaarin vaikeudesta.

Vaan skeponenpa keksi juonen:
Käsillänsä käppyröillä.
Sormillansa soppeloilla.
Koputteli koskettimia.
Koskettimia kotoisen koneen.
Joilla juoni jutun uuden.
Jutun uuden ja jouhevan.

Teki jutun juksautuksen.
Jutun ilmoille itseksensä.
Itseksensä paukahutti.
Kaiken kansan katsella.
Ihmisten ihmetellä.

Mut` siitä asia puuttui.
Ajatus aito ja oikea.
Niitä näitä pajatteli.
Turisi turhia sanoja.
Juttuja joutavia.
Joutavia sanoja.

Sanat juoksee hämyisesti.
Hömelösti heittelehtii.
Asiat oikeat unohtaen.
Unohtaen värssyt vakavat.
Vakavat ja painavat.

Tiedois`, tutkimuksis` tarkoissa.
Kirjailuissa skeposen.
Vilisevät viisastelut.
Hörhöttelyn höpinät.
Hörhöttelyt heikon hengen.
Mielen maisen ja matalan.
Seas` skepon sokkojen selitysten