Tietääkö kukaan Gun Powderista?

Fanietta

Se oli Pietarsaaressa joskus 90? luvulla ja myytiin sitten Tampereelle. Se oli ruskean ja valkoisenkirjava poni, vähän alle 140 cm.
Onko hengissä enää ja oliko monella omistajalla?

7

57

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Olen sen omistaja, tai olin... Se oli meillä koko ikänsä siitä lähtien kun sen Pietarsaaresta ostimme joulukuun lopussa -91. Jouduimme lopettamaan sen vajaat pari kuukautta sitten huonojen hampaiden takia 30-vuotiaana. Se ei enää pystynyt syömään normaalia heinää ja sille oli todella vaikeaa löytää heinää joka oli tarpeeksi hienojakoista sen hampaille. Ruuan etsiminen sille alkoi mennä mahdottomaksi, joten katsoimme paremmaksi päästää sen vihreämmille laitumille ennen kuin se alkaisi nälkiintyä. Hautasimme sen mökille puiden siimekseen.

      Alkuvaikeuksien jälkeen, kun sattuma oli heittänyt eteemme todella taitavan valmentajan, siitä tuli nopeasti yksi tallin parhaista ratsuista, ja mitä tahansa ajan mittaan saimme päähämme sen kanssa kokeillakin, kaikki onnistui. Mistään asiasta se ei kieltäytynyt, ihmetteli vain, että mitähän te nyt taas olette keksineet.

      Jos haluat tarkempia tietoja sen elämänvaiheista, voit ottaa yhteyttä sähköpostiini [email protected].

    • Fanietta

      Kiitos tiedosta, nimimerkkisi onkin jo kertonut siitä aika paljon, en vain tiennyt että kyse oli juuri Gun Powderista.
      Kiva että se ei lähtenyt kiertoon kuten yleensä poneille käy.
      Ratsastin sillä Pietarsaaressa ja ihastuin siihen. Mutta ei ollut rahaa ostaa sitä.

    • Se oli meidän onnemme. :) Niin, liian moni poni joutuu kiertoon jäätyään pieneksi, mutta Gun Powder, eli Kantsu, kuten me sitä kutsuimme, oli sen verran iso, että pysyi sopivan kokoisena loppuun asti. Tosin vaikka se olisikin jäänyt pieneksi, se olisi sitten jäänyt meille lemmikiksi ja ajoponiksi.

      Elämä sen kanssa oli todellakin varsin värikästä eikä sen kanssa ehtinyt ainakaan pitkästyä! Täällä foorumilla on tullut esiin vain murto-osa sen enemmän ja vähemmän hauskoista tempauksista. Sen kanssa kyllä oppi hevosista yhtä ja toista, kun joskus tuntui että mitkään normaalisäännöt eivät toimi sen kanssa ja sitten piti kerta kaikkiaan ruveta kokeilemaan eri menetelmiä.

      Satutko muuten tietämään mitään sen menneisyydestä ennen kuin se tuli Pietarsaareen? En tiedä mikä on tapana nykyään, mutta siihen aikaan Tanskasta ei saanut ruunille muita tietoja kuin nimen ja syntymäajan - mikä sekin oli tässä tapauksessa arvioitu hampaista - koska ne eivät ole siitoskelpoisia. Olisi kiva tietää sen menneisyydestä muutakin kuin että Tanskasta tuli ja ruunattu oli. Ajattelin vain, jos olisit kuullut jotakin.

    • Fanietta

      Valitan, en tiedä enempää kuin sinäkään sen menneisyydestä.
      En tiennytkään että sillä voi ajaakkin! Täällä se oli vain ratsuna. Silloin tällöin se pukitteli mutta kyllä sen kanssa toimeen tuli. Siksi siitä niin pidinkin. Hieman kovasuinen kylläkin jos oikein muistan.

    • OK. Arvelinkin ettei siitä tiedetä enempää, mutta kysyinpähän kuitenkin.

      Emme menkään tienneet että sillä voi ajaa. Aloimme "opettaa" sitä valjaisiin ja kärryihin, mutta kun se vaikutti lähinnä tympääntyneeltä, äiti alkoi epäillä, että se osasikin jo vetää, ja laitoimme kärryt kiinni sen perään. Ja se tallusteli eteenpäin kuin olisi ikänsä ollut kärryhevosena. Se siitä "ajokoulutuksesta"... Tunsimme siinä vaiheessa itsemme aika hölmöksi.

      Kovasuisena se meille myytiin, kyllä, mutta todellisuus oli kaikkea muuta. Kun kuitenkin kokeilimme pehmeämpää kuolainta, se toimi paremmin. Muutaman kokeilun jälkeen käyttöön jäi pehmein muovikuolain mitä pystyimme löytämään, ja niitäkin oli käytettävä kevyesti tai se alkoi helposti kapinoida. Ei sille tarvinnut kuin vihjaista mitä sen haluttiin tekevän, niin se teki. Paitsi ollessaan sillä tuulella ettei huvittanut tehdä yhtikäs mitään... Osasi se olla hankalakin. Hyvin usein ratsastimme kokonaan ilman kuolaimia, ihan vain turpahihna ja ohjat, ja todella hyvin toimi niinkin.

      Kyllä se tosiaan pukitteli.. Ei se haitannut niin kauan kun ne pysyivät pieninä ilopukkeina, mutta kun se joskus alkuaikoina innostuessaan alkoi heitellä niin valtavia rodeohyppyjä ettei siellä kukaan pysynyt! En edes tiedä kuinka monta kertaa itse lensin sen selästä juuri niissä pukeissa. Onneksi se luopui niistä elkeistä sitä mukaa kun alkoi tajuta, että ilman pukkeja se saa juosta lujempaa, kauemmin ja useammin. Kerran tuli mitattua sen nopeus täydessä vauhdissa... 55km/h aika jyrkkään ylämäkeen. Ei huono saavutus ponilta!

    • Fanietta

      Harmitti etten saanut sitä mutta olen iloinen että se päätyi teille missä sitä ilmeisesti ymmärrettiin ja se sai olla samassa paikassa kuolemaansa asti. En tiedä olisinko huomannut tuota kaikkea jos se olisi tullut minulle.
      Täällä sillä mentiin vain rauhallista laukkaa ja siinäkin se pukitteli aina välillä. En olisi edes uskaltanut mennä tuollaista vauhtia.
      Kiitos kun kerroit siitä, oli kiva kuulla.

    • Eipä kestä! Taisit todellakin tykätä siitä kun vielä muistat sen vaikka aikaa on kulunut näin paljon. Mukavaa silti, että sitä muitetaan lämmöllä ja rakkaudella muuallakin kuin meillä. :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies pakko olla rehellinen

      Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau
      Ikävä
      67
      7200
    2. Olet saanut kyllä tunnisteita

      Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens
      Ikävä
      42
      5003
    3. Romillt veressä

      Miten pystyy ajamaan 4 romillen humalassa
      Suomussalmi
      89
      3038
    4. Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen

      Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat
      Tv-sarjat
      43
      2169
    5. Rakkauteni

      Elämäni suurin sellainen joka ei enää rakasta minua
      Ikävä
      19
      2030
    6. Olet varmaan nalle nyt ilonen ku

      Se A antaa niin paljo ku haluat..
      Ikävä
      34
      1933
    7. Joka päivä olen lukenut

      Lähes kaiken. Ne sanat ja miten olet minut nähnyt. Se sattuu niin syvälle sydämeen. Ehkä vain manipuloit tai jotain. Sil
      Ikävä
      17
      1707
    8. Hirvenmaitojuusto

      Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,
      Ruoka ja juoma
      12
      1603
    9. Ootko muuten täällä edellee?

      A nainen? En luota suhun ja mokasit testin.
      Ikävä
      27
      1517
    10. Tykkäätkö siitä

      H- naisesta?
      Ikävä
      18
      1371
    Aihe