Lapsiko turvassa...

Bipolaarinen, eli kaksisuuntainen mieliala-häiriö, ei ole mikään mielisairaus sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä sairastaa erittäin moni suomalainen tietämättään. Vain voimakkaissa sairauteen kuuluvissa mielialan/ hypomaanisen toiminnan nopeat vaihtelut voivat johtaa lääkärin oikeaan johtavaan diagnoosiin. Moni taiteen ja tieteenalan suurnimi on/oli bipolaarista mielialahäiriötä sairastava. Sen seurauksena heille onkin kehittynyt , yhdistettynä kovaan työpaineeseen, oheisilmiönä alkoholismia ja kenties myös lääkkeiden väärinkäyttöä. Korostan tässä nyt kuitenkin sitä tosiseikkaa, että oikealla lääkityksellä kaksisuuntaista mielialahäiriöta sairastava voi elää täysin normaalia ja täysipainoista elämää. He eivät ole missään nimessä ympäristölleen vaarallisia, korkeintaan huolta tuottavia, esim. hypomaanisessa vaiheessa, jolloin saattavat tuhlata tolkuttomasti rahaa tai käyttäytyä muutoin kaikkivoipaisesti. Sairaus on jossain määrin perinnöllistä, mutta saattaa olla puhkeamatta jos ympäristö ja elinolosuhteet ovat vakaat ja turvalliset.

Psykiatr. erik.lääk kirjoitti:

Bipolaarinen, eli kaksisuuntainen mieliala-häiriö, ei ole mikään mielisairaus sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä sairastaa erittäin moni suomalainen tietämättään. Vain voimakkaissa sairauteen kuuluvissa mielialan/ hypomaanisen toiminnan nopeat vaihtelut voivat johtaa lääkärin oikeaan johtavaan diagnoosiin. Moni taiteen ja tieteenalan suurnimi on/oli bipolaarista mielialahäiriötä sairastava. Sen seurauksena heille onkin kehittynyt , yhdistettynä kovaan työpaineeseen, oheisilmiönä alkoholismia ja kenties myös lääkkeiden väärinkäyttöä. Korostan tässä nyt kuitenkin sitä tosiseikkaa, että oikealla lääkityksellä kaksisuuntaista mielialahäiriöta sairastava voi elää täysin normaalia ja täysipainoista elämää. He eivät ole missään nimessä ympäristölleen vaarallisia, korkeintaan huolta tuottavia, esim. hypomaanisessa vaiheessa, jolloin saattavat tuhlata tolkuttomasti rahaa tai käyttäytyä muutoin kaikkivoipaisesti. Sairaus on jossain määrin perinnöllistä, mutta saattaa olla puhkeamatta jos ympäristö ja elinolosuhteet ovat vakaat ja turvalliset.

Lue lisää

Niin, ja mielestäsi harhanäyt, itsensä viiltely ja itsemurhayritykset ovat siis normaalia toimintaako- ja sellainen vanhempi on sovelias kasvattamaan lapsiaan?

von Lagerbom kirjoitti:

Niin, ja mielestäsi harhanäyt, itsensä viiltely ja itsemurhayritykset ovat siis normaalia toimintaako- ja sellainen vanhempi on sovelias kasvattamaan lapsiaan?

Mieleeni tulee kuvailemiesi oireiden perusteella alkoholin liikakäyttö lääkityksen yhteydessä. Ne lääkkeet eivät sovi yhteen alkoholin kanssa alkuunkaan.
Osa ei sitä ymmärrä ja seuraukset saattavat olla juuri kuvailemiesi tapaisia. Kaikki mieleen vaikuttavat lääkkeet sekoittavat alkoholin kanssa nautittuina pään. Bentsodiatsepiinit ehkä näistä eniten, mutta myös muilla on yhteisvaikutuksia. Varovaisuutta käyttöön ja lääkepakkauksen informaatiolappusen lukemista.

Psykiatr.erik.lääk kirjoitti:

Mieleeni tulee kuvailemiesi oireiden perusteella alkoholin liikakäyttö lääkityksen yhteydessä. Ne lääkkeet eivät sovi yhteen alkoholin kanssa alkuunkaan.
Osa ei sitä ymmärrä ja seuraukset saattavat olla juuri kuvailemiesi tapaisia. Kaikki mieleen vaikuttavat lääkkeet sekoittavat alkoholin kanssa nautittuina pään. Bentsodiatsepiinit ehkä näistä eniten, mutta myös muilla on yhteisvaikutuksia. Varovaisuutta käyttöön ja lääkepakkauksen informaatiolappusen lukemista.

Lue lisää

Kyllä nuo harhat ja teot on tietääkseni tehty ihan ilman alkoholia, psykoosi kai ollut syynä mutta siinäpä se, en kyllä luottaisi lastani sellaisen henkilön huollettavaksi. Kuka tietää koska taas alkaa oireilemaan vakavasti..

von Lagerbom kirjoitti:

Kyllä nuo harhat ja teot on tietääkseni tehty ihan ilman alkoholia, psykoosi kai ollut syynä mutta siinäpä se, en kyllä luottaisi lastani sellaisen henkilön huollettavaksi. Kuka tietää koska taas alkaa oireilemaan vakavasti..

Lue lisää

Tässä sairaudessa on myös pitkiä hyviä jaksoja. Sinuna en olisi huolissasi, jos hän kuitenkin on lääkärin hoidon piirissä. Tuskinpa mitään fataalia sattuu, kunhan vain muistaa ottaa lääkkeensä säännöllisesti.

Psykiatr.erik.lääk kirjoitti:

Tässä sairaudessa on myös pitkiä hyviä jaksoja. Sinuna en olisi huolissasi, jos hän kuitenkin on lääkärin hoidon piirissä. Tuskinpa mitään fataalia sattuu, kunhan vain muistaa ottaa lääkkeensä säännöllisesti.

Lue lisää

Niin, jos ja jos.. Eihän mitään pahaa tietysti koskaan tapahtuisikaan jos kaikki menisi hyvin. Mutta oletko tyystin unohtanut tutkimustulokset, joissa todetaan psyykensairaan sairastuttavan myös ympäristönsä, tarkemmin tietysti lähipiirinsä, ja entäpä lapsen mallioppiminen. Eikös ole niin, jos konkretisoi, että jos lapsi laitetaan asumaan apinatarhaan, oppii lapsi myös apinoiden tavoille.. Elikä, jos lapsen vanhemmalla on erinäisiä fobioita, tarttuvat nämä myös lapseen.. Tyttäreni esim ei pelännyt lainkaaan ukonilmaa kun odottelimme unen tuloa vierekkäin,vaikka salamoi ja jyrisi lujaakin mutta jois minä olisin pelännyt, olisi pelko tarttunut myös tyttäreeni. Minä karsein tyttäreltäni pelkotiloja pois, rohkaisin, ja esimerkiksi koiran otin koska tyttäreni arasteli ihan pieniäkin koiria ja pelkotila koiriin meni sillä ohitse ainakin minun kanssani ollessaan eikä pelännyt enää isojakaan koiria. Toivotaan että tyttäreni säilyy terveenä sillä jos oireilua tietooni tulee, teen rikosilmoituksen tuomariakin vastaan kun on luovuttanut lapsen psyykensairaan huoltoon. Kumma ettei sosiaaliväkikään huomaa, että he toiminnallaan, äidin suosimisella provosoivat huoltajuuskiistoja. Mutta vanha sanonta, sen edestään löytää mitä taakseen jättää pätee eksiinkin. Kyllä se omatunto kostaa väärintoimineelle äidille tulevaisuudessa, näin on useimmiten käynyt. Kumma ettei tällaista tule ajatelleeksi silloin kun olisi voinut asiaan vaikuttaa. Melkein yhdeksän vuotta kahden toiseksi nuorimman lapseni äiti temppuili tapaamisilla sosiaaliväen vahvalla tuella. Nyt kun huostaaotettiin lapset, saan minäkin tapailla lapsiani jo ilman valvontaa. Olen sitä mieltä ettei psyykensairaille vanhemmille saa antaa lapsia huoltoon jos muitakin paikkoja on. Minkäänlainen yhteiskunnan tuki ei ole riittävä suojelemaan lapsia psyykkisesti sairastavan vanhemman negatiivisilta vaikutuksilta lapsen kehitykseen.

Jos vaimo on vielä nimekästä kultaseppäsukua, niin vaarana on , että suku nostaa kunnianloukkaussyytteen kirjoituksistasi. Uusikaupunki on kuitenkin pieni paikka ja ihminen leimautuu helposti..

Eiköhän ne kriteerit ole määritelleet psykiatrian erikoislääkärit, joiden diagnoosiedn perusteilla on eläke myönnetty, ei siinä minun kriteerejäni tarvita..

Tässä alla nyt tutkimus joka todistaa kalktoinkohtelun saattavan jättää lapsen kehitysvammaisen tasolle. Etsin vielä tiedoistani Jorvin sairaalan tutkimuksen, jossa todetaan tuo kysymäsi asiakin..

Kaltoinkohtelu voi jättää lapsen kehitysvammaisen tasolle
Perjantai 11.1.2013 klo 14.07
Lapsen kaltoinkohtelu muuttaa aivoja, kertoo lastenneurologian professori, ylilääkäri Helena Pihko Lääkäripäivillä.

Pieni lapsi ei pysty itse rauhoittamaan itseään pelottavien kokemusten jälkeen. (COLOURBOX)
Varhaisen hoivan karkea laiminlyönti voi Helena Pihkon mukaan tehdä terveestä lapsesta pysyvästi kehitysvammaisen tasolla toimivan yksilön. Pihko kertoi Lääkäripäivillä, että lapsen elämään suhteutettuna viikkoja ja kuukausia jatkuva kaltoinkohtelu on pitkäaikaista ja voi aiheuttaa pitkäaikaisia seurauksia. Aivoissa tapahtuvia muutoksia on tutkittu viime vuosina kehittyneiden kuvantamismenetelmien avulla.
Kaltoinkohtelu muuttaa Pihkon mukaan erityisen voimakkaasti niitä aivojen rakenteita, jotka ovat keskeisiä tunnetilojen säätelyssä. Lapsi tarvitsee hyvin pitkään aikuisen apua oman toimintansa ohjaukseen ja tunnetilojensa hallintaan. Lapsen tarpeet huomioiva hoiva on siksi hyvän vastavuoroisen ihmissuhteen kehittymisen edellytys.
Pieni lapsi ei pysty itse rauhoittamaan itseään pelottavien kokemusten jälkeen. Jos lapsi jää yksin pelko- ja traumakokemustensa kanssa, kokemukset vaikuttavat myöhemmin hänen tapaansa kohdata ympäröivä maailma.
Pitkäkestoinen stressi vaikuttaa myös stressihormonin, kortisolin, tasoihin. Jatkuvasti korkeat stressihormonitasot altistavat aikuisiällä depression lisäksi monille sairauksille, kuten korkealle verenpaineelle.
Positiivisten ja kannustavien kokemusten merkitystä lasten ja nuorten aivojen suotuisalle kehitykselle ei voi Pihkon mukaan korostaa liikaa.
Kaltoinkohtelun seurauksia voidaan yrittää korjata myöhemmin, mutta kasvuiän jälkeen muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti. Kaltoinkohtelu on merkittävä mielenterveyshäiriöiden, päihdeongelmien ja monien elimellisten sairauksien riskitekijä, jonka ennaltaehkäisy olisi kansantaloudellisesti erittäin kannattavaa, Pihko sanoo.

Psyk.erik.lääk kirjoitti:

Jos vaimo on vielä nimekästä kultaseppäsukua, niin vaarana on , että suku nostaa kunnianloukkaussyytteen kirjoituksistasi. Uusikaupunki on kuitenkin pieni paikka ja ihminen leimautuu helposti..

Lue lisää

Saahan sitä tehdä mutta tuskin haluavat asioita kovinkaan julkisiksi.. Helpompaa saattaisi kuitenkin olla että laittaisivat tyttären ojennukseen ennen kuin lapselle tulee oireilua. Lapsi on nyt erotettu kaikesta tutusta ja turvallisesta, erotettu kummeista ja isän puolen suvusta ja rakkaasta syntymäkodistaan..

von Lagerbom kirjoitti:

Eiköhän ne kriteerit ole määritelleet psykiatrian erikoislääkärit, joiden diagnoosiedn perusteilla on eläke myönnetty, ei siinä minun kriteerejäni tarvita..

Tässä alla nyt tutkimus joka todistaa kalktoinkohtelun saattavan jättää lapsen kehitysvammaisen tasolle. Etsin vielä tiedoistani Jorvin sairaalan tutkimuksen, jossa todetaan tuo kysymäsi asiakin..

Kaltoinkohtelu voi jättää lapsen kehitysvammaisen tasolle
Perjantai 11.1.2013 klo 14.07
Lapsen kaltoinkohtelu muuttaa aivoja, kertoo lastenneurologian professori, ylilääkäri Helena Pihko Lääkäripäivillä.

Pieni lapsi ei pysty itse rauhoittamaan itseään pelottavien kokemusten jälkeen. (COLOURBOX)
Varhaisen hoivan karkea laiminlyönti voi Helena Pihkon mukaan tehdä terveestä lapsesta pysyvästi kehitysvammaisen tasolla toimivan yksilön. Pihko kertoi Lääkäripäivillä, että lapsen elämään suhteutettuna viikkoja ja kuukausia jatkuva kaltoinkohtelu on pitkäaikaista ja voi aiheuttaa pitkäaikaisia seurauksia. Aivoissa tapahtuvia muutoksia on tutkittu viime vuosina kehittyneiden kuvantamismenetelmien avulla.
Kaltoinkohtelu muuttaa Pihkon mukaan erityisen voimakkaasti niitä aivojen rakenteita, jotka ovat keskeisiä tunnetilojen säätelyssä. Lapsi tarvitsee hyvin pitkään aikuisen apua oman toimintansa ohjaukseen ja tunnetilojensa hallintaan. Lapsen tarpeet huomioiva hoiva on siksi hyvän vastavuoroisen ihmissuhteen kehittymisen edellytys.
Pieni lapsi ei pysty itse rauhoittamaan itseään pelottavien kokemusten jälkeen. Jos lapsi jää yksin pelko- ja traumakokemustensa kanssa, kokemukset vaikuttavat myöhemmin hänen tapaansa kohdata ympäröivä maailma.
Pitkäkestoinen stressi vaikuttaa myös stressihormonin, kortisolin, tasoihin. Jatkuvasti korkeat stressihormonitasot altistavat aikuisiällä depression lisäksi monille sairauksille, kuten korkealle verenpaineelle.
Positiivisten ja kannustavien kokemusten merkitystä lasten ja nuorten aivojen suotuisalle kehitykselle ei voi Pihkon mukaan korostaa liikaa.
Kaltoinkohtelun seurauksia voidaan yrittää korjata myöhemmin, mutta kasvuiän jälkeen muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti. Kaltoinkohtelu on merkittävä mielenterveyshäiriöiden, päihdeongelmien ja monien elimellisten sairauksien riskitekijä, jonka ennaltaehkäisy olisi kansantaloudellisesti erittäin kannattavaa, Pihko sanoo.

Lue lisää

Osa Jorvin sairaalan tutkimusta:

8.5 Psyykkisesti sairastavat vanhemmat
Vanhemman lieviin tai kohtalaisiin psyykkisiin oireisiin voi liittyä ahdistuneisuutta,
masentuneisuutta, sosiaalisia pelkoja ja syömishäiriöitä. Ne ovat neuroottistasoisia
tai niihin liittyy rajatilahäiriön piirteitä. Vakavammat psyykkiset sairaudet voivat
vaikeuttaa vanhemman selviytymistä useammalla elämän alueella. Niihin liittyvät
esim. psykoottiset harhat, paranoidiset piirteet, itsemurhariski, voimakkaat mielialan
vaihtelut tai syvä depressio tai tyhjyys; erilaisia vaikeuksia, jotka tekevät ajoittain
vaikeaksi toimia hyvänä vanhempana. Lapsivuodemasennus ja lapsivuodepsykoosi
ovat herkkyyskauden sairauksia. Vaikeampi tilanne on, jos vaikeaa masennusta tai
psykoottisuutta on ollut jo ennen raskautta, kenties nuoruudesta lähtien.
Diagnoosia tärkeämpi asia on vanhemman motivaatio yhteistyöhön. Psyykkinen
sairauden ei tarvitse olla vanhemmuuden kannalta yhtä hankala asia kuin esim.
kypsymättömyys on. Paljon riippuu vanhemman sairaudentunnosta ja kyvystä
ajatella erillisenä lasta ja lapsen tarpeita. Jos kykyä on, vanhempi haluaa vetää rajan
sairauden ja vanhemmuuden välille. Kuitenkin jos psykoosi on haitannut
vanhemman huolehtimista itsestään, on prognoosi huono. Ainakaan ei voi
tuudittautua ajatukseen, että lapsi parantaisi sitä, niin kuin joskus toivorikkaasti
uskotaan.
Lapselle vanhemman sairastaminen varhaisessa lapsuudessa on vaikeampi asia kuin
vanhemman sairastuessa myöhemmin.


Masentuneiden äitien lapsilla on todettu kehitysviivästymiä, keskittymisvaikeuksia,
oppimishäiriöitä, masennusta, huonoa stressinsietokykyä keskimääräistä enemmän.
Monissa tutkimuksissa on löydetty samantapaisella tutkimusasetelmalla
lastenpsykiatrisia oireita liittyen eri syistä heikkoon vanhemmuuteen. Tarkempaa
tietoa saa kuitenkin yksilöllisellä tutkimusotteella, jota nimitetään
kehityspsykiatriseksi. Silloin on tarkasteltava jokaisen lapsen kohdalla erilaisia
riskitekijöitä sekä suojaavia tekijöitä ja niiden aiheuttamia ketjureaktioita eri
ikävaiheissa (Tamminen 1990).

von Lagerbom kirjoitti:

Osa Jorvin sairaalan tutkimusta:

8.5 Psyykkisesti sairastavat vanhemmat
Vanhemman lieviin tai kohtalaisiin psyykkisiin oireisiin voi liittyä ahdistuneisuutta,
masentuneisuutta, sosiaalisia pelkoja ja syömishäiriöitä. Ne ovat neuroottistasoisia
tai niihin liittyy rajatilahäiriön piirteitä. Vakavammat psyykkiset sairaudet voivat
vaikeuttaa vanhemman selviytymistä useammalla elämän alueella. Niihin liittyvät
esim. psykoottiset harhat, paranoidiset piirteet, itsemurhariski, voimakkaat mielialan
vaihtelut tai syvä depressio tai tyhjyys; erilaisia vaikeuksia, jotka tekevät ajoittain
vaikeaksi toimia hyvänä vanhempana. Lapsivuodemasennus ja lapsivuodepsykoosi
ovat herkkyyskauden sairauksia. Vaikeampi tilanne on, jos vaikeaa masennusta tai
psykoottisuutta on ollut jo ennen raskautta, kenties nuoruudesta lähtien.
Diagnoosia tärkeämpi asia on vanhemman motivaatio yhteistyöhön. Psyykkinen
sairauden ei tarvitse olla vanhemmuuden kannalta yhtä hankala asia kuin esim.
kypsymättömyys on. Paljon riippuu vanhemman sairaudentunnosta ja kyvystä
ajatella erillisenä lasta ja lapsen tarpeita. Jos kykyä on, vanhempi haluaa vetää rajan
sairauden ja vanhemmuuden välille. Kuitenkin jos psykoosi on haitannut
vanhemman huolehtimista itsestään, on prognoosi huono. Ainakaan ei voi
tuudittautua ajatukseen, että lapsi parantaisi sitä, niin kuin joskus toivorikkaasti
uskotaan.
Lapselle vanhemman sairastaminen varhaisessa lapsuudessa on vaikeampi asia kuin
vanhemman sairastuessa myöhemmin.


Masentuneiden äitien lapsilla on todettu kehitysviivästymiä, keskittymisvaikeuksia,
oppimishäiriöitä, masennusta, huonoa stressinsietokykyä keskimääräistä enemmän.
Monissa tutkimuksissa on löydetty samantapaisella tutkimusasetelmalla
lastenpsykiatrisia oireita liittyen eri syistä heikkoon vanhemmuuteen. Tarkempaa
tietoa saa kuitenkin yksilöllisellä tutkimusotteella, jota nimitetään
kehityspsykiatriseksi. Silloin on tarkasteltava jokaisen lapsen kohdalla erilaisia
riskitekijöitä sekä suojaavia tekijöitä ja niiden aiheuttamia ketjureaktioita eri
ikävaiheissa (Tamminen 1990).

Lue lisää

Jatkoa. Huomaatte varmaan että kyse on todellisista ongelmista eli en kai sentään ole ihan hakoteillä kun olen lapsestani huolissani ja koska oireiluja jo oli nähtävillä kun oli parisen kuukautta erossa minusta. Nyt on ollut jo puoli vuotta..

Vanhempien mielenterveyshäiriöt lisäävät lasten vaaraa sairastua psykiatrisiin häiriöihin lapsuuden aikana ja aikuisuudessa. Häiriön pitkäkestoisuus ja merkitys vanhemman vuorovaikutus- ja toimintakykyyn vaikuttavat lapseen enemmän kuin diagnoosi. Lasten psykiatriset häiriöt ovat vaikeampia, alkavat varhaisemmin ja kestävät pidempään, jos vanhemmilla esiintyy psykiatrisia häiriöitä. Varhaislapsuudessa ja alakouluiässä korostuvat käytösongelmat ja ahdistushäiriöt, nuoruusiässä masennus ja päihteiden käyttö. Aikuista hoidettaessa tulee ottaa huomioon myös hänen lastensa tarpeet psykiatristen ongelmien ehkäisyn ja hoidon suhteen.


Psykiatriset häiriöt vaikuttavat kykyyn ajatella, tuntea ja toimia sekä kykyyn ja haluun olla kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Perhe on tiivis vuorovaikutusyksikkö, joten perheenjäsenen mielenterveysongelmat tulevat aina osaksi koko perheen elämää. Lasten ja nuorten kehitys ja hyvinvointi ovat puolestaan riippuvaisia suhteista vanhempiin, vanhemmuuden toteutumisesta ja perheen toiminnasta ja ilmapiiristä. Vanhemman mielenterveysongelmat muodostavat yhden tärkeimmistä taustatekijöistä lasten ja nuorten psykiatrisissa häiriöissä.

Vankka epidemiologinen tieto kertoo lasten vaarasta sairastua psyykkisesti, kun vanhempi kärsii psyykkisestä häiriöstä. Lapsilla on myös erilaisia kehityksellisiä vaikeuksia ja subkliinistä oireilua. Näitä ovat mm. varhaislapsuuden sosioemotionaaliset ongelmat, vanhemmista erossa oloon liittyvät vaikeudet, sosiaalinen arkuus tai aggressiivisuus sekä kognitiiviset ja koulunkäyntiongelmat (Beardslee ym. 1998, Dierker ym. 1999, Reinherz ym. 2000, Biederman ym. 2001, Goodman ja Gotlib 2002, Niemi ym. 2003, Schubert ja McNeil 2003, Keller ja Cummings 2008). Häiriöt ovat myös vaikeampia ja moniulotteisempia, alkavat varhaisemmin ja kestävät pidempään kuin lapsilla, joiden vanhemmilla ei ole psykiatrista häiriötä.

Eniten tutkimuksia on tehty vanhemman masennuksesta, joka onkin tavallisin psykiatrinen häiriö ja erityisesti lapsiperheiden ongelma. Hammenin ja Brennanin (2003) aineistossa 20 % masentuneitten äitien lapsista oli sairastunut masennukseen kymmenenteen ikävuoteen mennessä, ei-masentuneitten lapsista puolet tästä. Beardslee ym. (1998) arvioivat katsauksessaan, että noin 40 % masennusta sairastavien vanhempien lapsista sairastuu psyykkisesti ennen 20 vuoden ikää ja jopa 60 % alle 25-vuotiaana (Beardslee ym. 1998).

Lasten ja vanhempien häiriöiden keskinäistä suhdetta voidaan tarkastella myös tutkimalla lastenpsykiatristen potilaiden vanhempien mielenterveyttä. Noin 40 %:lla lastenpsykiatrisessa avohoidossa ja 70 %:lla osastohoidossa olevista suomalaislapsista on vanhempi, jolla on psykiatrisia ongelmia (Erkolahti ym. 2000). Weller ym. (1994) totesivat vakavaa masennusta sairastavien lasten vanhemmilla esiintyvän muita useammin erityisesti mielialahäiriöitä, mutta myös ahdistus- ja persoonallisuushäiriöitä.

Vanhemman masennuksen seuraamukset lapsille ja koko perheelle näyttävät kuitenkin olevan vakavampia kuin muiden häiriöiden (Dierker ym. 1999). Masennuksen oireet piiloutuvat tuttuihin ilmiöihin, kuten alakuloon, ärtyvyyteen ja jaksamattomuuteen, jolloin erityisesti lasten on vaikea mieltää niitä sairaudeksi. Psykoottiset oireet tai pakkotoiminnot on helpompi huomata poikkeavuudeksi, eikä niitä tulkita osaksi normaalia vuorovaikutusta. Lisäksi masennus on usein krooninen tai uusiutuva ongelma, jonka diagnoosi voi viivästyä. Masennus saattaa varjostaa perheen elämää vuosikausia.

von Lagerbom kirjoitti:

Jatkoa. Huomaatte varmaan että kyse on todellisista ongelmista eli en kai sentään ole ihan hakoteillä kun olen lapsestani huolissani ja koska oireiluja jo oli nähtävillä kun oli parisen kuukautta erossa minusta. Nyt on ollut jo puoli vuotta..

Vanhempien mielenterveyshäiriöt lisäävät lasten vaaraa sairastua psykiatrisiin häiriöihin lapsuuden aikana ja aikuisuudessa. Häiriön pitkäkestoisuus ja merkitys vanhemman vuorovaikutus- ja toimintakykyyn vaikuttavat lapseen enemmän kuin diagnoosi. Lasten psykiatriset häiriöt ovat vaikeampia, alkavat varhaisemmin ja kestävät pidempään, jos vanhemmilla esiintyy psykiatrisia häiriöitä. Varhaislapsuudessa ja alakouluiässä korostuvat käytösongelmat ja ahdistushäiriöt, nuoruusiässä masennus ja päihteiden käyttö. Aikuista hoidettaessa tulee ottaa huomioon myös hänen lastensa tarpeet psykiatristen ongelmien ehkäisyn ja hoidon suhteen.


Psykiatriset häiriöt vaikuttavat kykyyn ajatella, tuntea ja toimia sekä kykyyn ja haluun olla kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Perhe on tiivis vuorovaikutusyksikkö, joten perheenjäsenen mielenterveysongelmat tulevat aina osaksi koko perheen elämää. Lasten ja nuorten kehitys ja hyvinvointi ovat puolestaan riippuvaisia suhteista vanhempiin, vanhemmuuden toteutumisesta ja perheen toiminnasta ja ilmapiiristä. Vanhemman mielenterveysongelmat muodostavat yhden tärkeimmistä taustatekijöistä lasten ja nuorten psykiatrisissa häiriöissä.

Vankka epidemiologinen tieto kertoo lasten vaarasta sairastua psyykkisesti, kun vanhempi kärsii psyykkisestä häiriöstä. Lapsilla on myös erilaisia kehityksellisiä vaikeuksia ja subkliinistä oireilua. Näitä ovat mm. varhaislapsuuden sosioemotionaaliset ongelmat, vanhemmista erossa oloon liittyvät vaikeudet, sosiaalinen arkuus tai aggressiivisuus sekä kognitiiviset ja koulunkäyntiongelmat (Beardslee ym. 1998, Dierker ym. 1999, Reinherz ym. 2000, Biederman ym. 2001, Goodman ja Gotlib 2002, Niemi ym. 2003, Schubert ja McNeil 2003, Keller ja Cummings 2008). Häiriöt ovat myös vaikeampia ja moniulotteisempia, alkavat varhaisemmin ja kestävät pidempään kuin lapsilla, joiden vanhemmilla ei ole psykiatrista häiriötä.

Eniten tutkimuksia on tehty vanhemman masennuksesta, joka onkin tavallisin psykiatrinen häiriö ja erityisesti lapsiperheiden ongelma. Hammenin ja Brennanin (2003) aineistossa 20 % masentuneitten äitien lapsista oli sairastunut masennukseen kymmenenteen ikävuoteen mennessä, ei-masentuneitten lapsista puolet tästä. Beardslee ym. (1998) arvioivat katsauksessaan, että noin 40 % masennusta sairastavien vanhempien lapsista sairastuu psyykkisesti ennen 20 vuoden ikää ja jopa 60 % alle 25-vuotiaana (Beardslee ym. 1998).

Lasten ja vanhempien häiriöiden keskinäistä suhdetta voidaan tarkastella myös tutkimalla lastenpsykiatristen potilaiden vanhempien mielenterveyttä. Noin 40 %:lla lastenpsykiatrisessa avohoidossa ja 70 %:lla osastohoidossa olevista suomalaislapsista on vanhempi, jolla on psykiatrisia ongelmia (Erkolahti ym. 2000). Weller ym. (1994) totesivat vakavaa masennusta sairastavien lasten vanhemmilla esiintyvän muita useammin erityisesti mielialahäiriöitä, mutta myös ahdistus- ja persoonallisuushäiriöitä.

Vanhemman masennuksen seuraamukset lapsille ja koko perheelle näyttävät kuitenkin olevan vakavampia kuin muiden häiriöiden (Dierker ym. 1999). Masennuksen oireet piiloutuvat tuttuihin ilmiöihin, kuten alakuloon, ärtyvyyteen ja jaksamattomuuteen, jolloin erityisesti lasten on vaikea mieltää niitä sairaudeksi. Psykoottiset oireet tai pakkotoiminnot on helpompi huomata poikkeavuudeksi, eikä niitä tulkita osaksi normaalia vuorovaikutusta. Lisäksi masennus on usein krooninen tai uusiutuva ongelma, jonka diagnoosi voi viivästyä. Masennus saattaa varjostaa perheen elämää vuosikausia.

Lue lisää

Ja tässä lisää. Päätelkää nyt, eikö ole syytä olla huolissaan kun tietää lapsen olevan vakavaa psyykensairautta potevan vanhemman huollossa eikä voi itse vaikuttaa asioihin mitenkään. Mitä itse tekisitte. Ellette olisi huolissanne, ette myöskään välittäisi lapsestanne..

Vanhemman häiriö altistaa lapsen monelle eri häiriölle
Vaikka vanhemman ja lapsen psyykkiset häiriöt ovat usein samantyyppisiä, lapsen kehitys voi häiriintyä monella tavalla. Vanhemman psykiatriset ja päihdehäiriöt diagnoosista riippumatta lisäävät lasten riskiä sairastua sekä masennukseen että ahdistushäiriöön ja käytös- tai päihdehäiriöön (Dierker ym. 1999, Biederman ym. 2001, Goodman ja Gotlib 2002, Weissman ym. 2006, Keller ja Cummings 2008).
Vanhemman skitsofrenia liittyy lasten ongelmiin monitasoisesti lisäten psykoottisen häiriön, masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja päihdeongelman todennäköisyyttä. Lapsilla voidaan todeta myös neurologisen ja motorisen kehityksen ongelmia, sosiaalista arkuutta sekä ongelmia toverisuhteissa, tarkkaavuudessa ja luokkatyöskentelyssä (Niemi ym. 2003, Schubert ja McNeil 2003). Vanhemman omassa lapsuudessa puhjennut skitsofrenia aiheuttaa lapsille kaksi kertaa suuremman sairastumisvaaran kuin aikuisuudessa puhjennut skitsofrenia (Nicolson ym. 2003). Riskieron taustalla lienee lapsuudessa puhjenneen sairauden vahvempi geneettinen pohja ja patologisempi kulku.


Lapsen kehitysvaiheen merkitys ja vanhemman häiriön kroonisuus
Lapsen kehitys etenee askelin, jotka otetaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. On ymmärrettävää, että vanhemman sairastuminen vaikeuttaa ajankohtaisten kehitystehtävien toteutumista, mutta suuri kysymys on, korjaantuuko tilanne myöhemmin.
Vauvaiällä tärkein kehitystehtävä on suuntautuminen toisiin ihmisiin, kiintymyssuhteiden syntyminen ja psykofysiologisten säätelymekanismien rakentuminen läheisten tuella. Vanhemman masennus ja siitä johtuvat vaikeudet vuorovaikutuksessa saattavat häiritä tätä kehitystä, jolloin vauvalla voidaan todeta sosioemotionaalisen kehityksen ongelmia ja säätelyhäiriöitä (Goodman ja Gotlib 2002). Leikki-iässä puolestaan korostuu omien tunteiden ja käyttäytymisen hallinta. Kouluun meno tuo tullessaan suuria sosiaalisia haasteita. Monessa tutkimuksessa todetaankin vanhemman masennuksen liittyvän varhaisvuosina ja alakouluiässä enemmän ahdistus- ja käytöshäiriöihin kuin masennukseen (Luoma ym. 2001, Weissman ym. 2006, Ashman ym. 2008, Hay ym. 2008). Nuoruusiässä puolestaan luodaan omaa identiteettiä ja suuntaudutaan tulevaisuuteen. Vanhemmilta tarvitaan hyväksyntää, kannustusta ja ohjausta, ja jälkeläisten häiriöissä korostuvat masennus ja päihteiden käyttö.
Erityisen suurta huolta on kannettu äidin perinataalivaiheen masennuksen mahdollisista pysyvistä vaikutuksista lapsen kehitykseen. Pitkät seurantatutkimukset ovat tuoneet asiaan valoa. Halliganin ym. (2007) tutkimuksessa lasten kehitystä seurattiin parin kuukauden iästä 13 vuoden ikään ja Hayn ym. (2008) tutkimuksessa raskaudesta 16 ikävuoteen. Molemmissa tutkimuksissa äidin perinataalivaiheen masennuksen todettiin liittyvän vahvasti nuoruusiän depressioon, mutta vain, jos äidillä oli esiintynyt uusiutuvia masennuskausia. Surullista kyllä, äidin perinataalivaiheen masennus ennakoi vahvasti toistuvia masennusjaksoja. Yli 80 %:lla synnytyksen jälkeen depressiivisillä äideillä oli ollut myöhempiä masennusjaksoja.


Lopuksi
Vanhemman mielenterveys- ja myös päihdehäiriöiden siirtyminen sukupolvien ketjussa muodostaa yhden tärkeimmistä poluista väestön psykiatrisen sairastavuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen taustalla. Edessämme on ylisukupolvisen kierteen ehkäisy. Biologiseen perimään ei voida vaikuttaa, mutta perhettä on mahdollista tukea monella tavalla. Koska vanhempaa hoitava taho on usein ainoa, joka tietää perheen vaikeuksista, on avain aikuisten palveluilla. Merkittävänä kansainvälisenä edistysaskeleena on Amerikan Psykiatriyhdistyksen lehden pääkirjoitus, jossa suositellaan lasten huomioimista aina osana depressiivisen potilaan hoitoa (Reiss 2008).

En minä ole maininnut mitään rodunjalostuksesta, enkä sellaisesta edes haaveile. Olen vaatinut tasapuolisuutta huoltajuusasioissa, oikeuksia myös isälle ja tuonut esiin nimenomaisen selkeän puolueellisuuden psyykkisesti sairaita äitejä kohtaan. psyykensairaita äitejä tuetaan lasten kustannuksella vaikka sellainen toiminta on ehdottomasti kiellettyä ja syy tähän ilmenee jäljempänä olevista tutkimustuloksista.

von Lagerrbom kirjoitti:

En minä ole maininnut mitään rodunjalostuksesta, enkä sellaisesta edes haaveile. Olen vaatinut tasapuolisuutta huoltajuusasioissa, oikeuksia myös isälle ja tuonut esiin nimenomaisen selkeän puolueellisuuden psyykkisesti sairaita äitejä kohtaan. psyykensairaita äitejä tuetaan lasten kustannuksella vaikka sellainen toiminta on ehdottomasti kiellettyä ja syy tähän ilmenee jäljempänä olevista tutkimustuloksista.

Lue lisää

Ensinnäkin sen seikan kliininen määrittäminen, että onko kyseinen henkilö psykoosissa vai ei. Psykoosia muistuttavia tiloja ja sen oireistoon liittyvää käytöstä voi esiintyä aivan mieleltään terveilläkin ihmisillä, esimerkiksi muutaman vuorokauden yhtämittaisella valvomisella(siis täysin ilman unta tässä tapauksessa) ja/tai äärimmäisessä tunteenliikutuksessa, esimerkiksi kauppakeskusampumatapauksessa "läheltäpiti"-tilanteessa mukanaolo tai tsunamin kaltaisen laaja-alaisen luonnonmullistuksen kohteeksi joutuessa.
Varsinainen mielisairauteen liittyvä psykoosi on kyllä niin vahvasti yksilön käytöstä muuttava, ettei sitä ympäristö voi olla huomaamatta. Tälläinen ihminen ei myöskään selviydy päivittäisistä toimistaan läheskään normaalilla tavalla. Voikin olla, että olet hieman kärjistänyt asioita ja liioitellut äidin henkisen tilan heikentymisen vakavuutta.
Hän on kuitenkin lukemani mukaan kyennyt hoitamaan lasta sekä kotiaskareita siten, että arki on pyörinyt. Toki on aina eroja vanhempien kesken, myös eronneiden, kuin myös vielä aviossa olevien kesken, siitä miten lasta tulee kasvattaa, mitä häneltä tulee kieltää ja mihin kotikasvatuksella itseasiassa pyritään. Näihin ei ole mitään yleispätevää neuvoa, kukin perhe toimii omalla tavallaan ja silti lopputuloksena kasvaa yhteiskuntaan sopeutuva ja tasapainoinen lapsi/tai nuori.

Ai? Nyt tuli vuosituhannen jymyuutinen! Harva täällä omalla nimellään kirjoittaa. Olkoon Magnuksen jutuista mitä tahansa mieltä, ei häntä nimimerkistä voi syyttää.
Lisäksi von-liitettä ei muutoinkaan kirjoiteta isolla kirjaimella, kuten on laita kyseisen herran rekisteröimän nimimerkin tapauksessa. Sama käytäntö on vaikkapa Lars Von Trierillä, jolla ei myöskään ole aatelisia sukujuuria. Ja lisääkö aatelisuus muutenkaan henkilön uskottavuutta? Ei lisää, luojan kiitos.

Älkää takertuko mitättömiin sivuseikkoihin. Aatelisen hätä lapsensa puolesta on aivan yhtä lailla samanlaista, kuin aatelittomankin. Kuitenkin, nyt näitä Lagerbomin kirjoituksia lukeneena, suosittelen hänelle ihan vain varmuuden vuoksi käyntiä ammatti-auttajan puheilla. Silloin hän saa itsekin selvyyden siitä , onko ajatukset juuttuneet epänormaalilla ja haitallisella tavalla yhteen ja samaan asiaan. Pidemmän päälle tämä on mielenterveydelle todella haitallista. Nyt kuitenkin olisi varmasti hänen ja tyttärensä edun mukaista, että mielenterveys ei järkkyisi. Kirjoituspalstoilla asiaa puimalla ei päästä varmaankaan asioissa eteenpäin, koska päättäjät tuskin lukevat näitä palstoja. Ehdotankin ihan konkreettisia toimia asian eteenpäinviemiseksi ja kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun aikaansaamiseksi. Ihminen joka yksin pohtii tämänkaltaisia asioita ja niistä taukoamatta kirjoittelee, sijoittunee masennusluokituksessa vähintäinkin keskivaikean masennustilan piiriin. Tästä noidankehästä olisikin nyt hänen ponnekkaasti noustava ja ohjattava mielenkiintoaan myös muihin asioihin, miellyttävämpiin sellaisiin. Vain tällä tavoin uskon tilanteen pikkuhiljaa kääntyvän parempaan suuntaan ja omakohtaisen havahtumisen omaan tilanteeseensa syntyvän.

Psykol.erik.lääk kirjoitti:

Älkää takertuko mitättömiin sivuseikkoihin. Aatelisen hätä lapsensa puolesta on aivan yhtä lailla samanlaista, kuin aatelittomankin. Kuitenkin, nyt näitä Lagerbomin kirjoituksia lukeneena, suosittelen hänelle ihan vain varmuuden vuoksi käyntiä ammatti-auttajan puheilla. Silloin hän saa itsekin selvyyden siitä , onko ajatukset juuttuneet epänormaalilla ja haitallisella tavalla yhteen ja samaan asiaan. Pidemmän päälle tämä on mielenterveydelle todella haitallista. Nyt kuitenkin olisi varmasti hänen ja tyttärensä edun mukaista, että mielenterveys ei järkkyisi. Kirjoituspalstoilla asiaa puimalla ei päästä varmaankaan asioissa eteenpäin, koska päättäjät tuskin lukevat näitä palstoja. Ehdotankin ihan konkreettisia toimia asian eteenpäinviemiseksi ja kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun aikaansaamiseksi. Ihminen joka yksin pohtii tämänkaltaisia asioita ja niistä taukoamatta kirjoittelee, sijoittunee masennusluokituksessa vähintäinkin keskivaikean masennustilan piiriin. Tästä noidankehästä olisikin nyt hänen ponnekkaasti noustava ja ohjattava mielenkiintoaan myös muihin asioihin, miellyttävämpiin sellaisiin. Vain tällä tavoin uskon tilanteen pikkuhiljaa kääntyvän parempaan suuntaan ja omakohtaisen havahtumisen omaan tilanteeseensa syntyvän.

Lue lisää

:-)))) En ole huomannut minkäänlaista masennusta, eikä avovaimonikaan, juomme juuri aamukahvia ja olemme aika iloisia, hmm, kumpikin... Harvinaisen omalaatuista arvuuttelua psykiatrian erikoislääkäriltä kun kirjoittelee arveluitaan tänne ja ohittelee omine arveluineen tutkimustulokset, joita ilmeisen ammattipätevät tutkijat ovat tehneet. Et myöskään ymmärrä täältä lukemiasi kirjoituksiani joissa olen kertonut ettei ilmoituksiini ja esim tyttäreni suureen mustelmamääräänkään ole reagoitu. Kun näin on, ei kai enää auta viranomaistaholle ilmoitusten teko. Pitää vaan toivoa ettei lapselleni tapahdu mielisairaan hoidossa mitään pahempaa, esim onnettomuutta, koska lapsellisuudessaan äiti ei osaa ennakoida mahdollisia vaaratilanteitakaan, eikä parin lausunnon mukaan aina ole läsnä tyttärelleen, vaikka vieressä on, elikä ei siis huomioi lastaan..

MagnusVonLagerbom kirjoitti:

:-)))) En ole huomannut minkäänlaista masennusta, eikä avovaimonikaan, juomme juuri aamukahvia ja olemme aika iloisia, hmm, kumpikin... Harvinaisen omalaatuista arvuuttelua psykiatrian erikoislääkäriltä kun kirjoittelee arveluitaan tänne ja ohittelee omine arveluineen tutkimustulokset, joita ilmeisen ammattipätevät tutkijat ovat tehneet. Et myöskään ymmärrä täältä lukemiasi kirjoituksiani joissa olen kertonut ettei ilmoituksiini ja esim tyttäreni suureen mustelmamääräänkään ole reagoitu. Kun näin on, ei kai enää auta viranomaistaholle ilmoitusten teko. Pitää vaan toivoa ettei lapselleni tapahdu mielisairaan hoidossa mitään pahempaa, esim onnettomuutta, koska lapsellisuudessaan äiti ei osaa ennakoida mahdollisia vaaratilanteitakaan, eikä parin lausunnon mukaan aina ole läsnä tyttärelleen, vaikka vieressä on, elikä ei siis huomioi lastaan..

Lue lisää

Tutkimuksiahan tehdään lähes kaikesta lääketieeen osa-alueista. Laajoja tutkimuksia, lumetutkimuksia, otanta tutkimuksia ym.Jonakin päivänä kananmunat aiheuttavat tutkimusten mukaan sydänkohtauksia, seuraavana päivä jokin uusi tutkimus taas kääntää asian juuri päinvastoin.
Ymmärrä nyt, hyvä mies, että tutkimuksia tehdään osaksi sen vuoksi, että tutkijälääkäreillä on töitä ja että lääketehtailla menisi hyvin. Itse olen henkilökohtaisesti ja pitkäaiseen lääkärin kokemukseeni nojaten sitä mieltä, että ihminen on aika pitkälle luonnollisen paranemisen myötä itseohjautuva ja täten aika suuri osa lääkkeistä on tarpeettomia. Esimerkiksi tupakasta ja alkoholista vierottautuminen on hyvä esimerkki. Kaiken pohjana on se, että ihminen itse mieltää lopettamisen olevan ainoa vaihtoehto. Vain silloin lopettaminen onnistuu. Antabushoito ja Nicoretten tyyppiset "kainalosauvat", ovat todellisuudessa vain ajan ja rahan hukkaa. Motivoitunut ihmismieli kykenee kyllä parantumaan riippuvuudesta ilman apuvälineitä. Keskusteluteluapu ja vertaistuki esim AA:n muodossa on sen sijaan hyvä tuki, joskaan ei niin tärkeä kuin kuvitellaan.
Nämäkin tutkimukset, joihin vetoat, ovat vain muutaman tutkijan mielipiteitä, joita voidaan tarkemmin tarkastelemalla spekuloida ja asettaa osin kyseenalaisiksi.
Joten ajattele omilla aivoilla, älä tuijota tutkimustuloksia.

Psykol.erik.lääk kirjoitti:

Tutkimuksiahan tehdään lähes kaikesta lääketieeen osa-alueista. Laajoja tutkimuksia, lumetutkimuksia, otanta tutkimuksia ym.Jonakin päivänä kananmunat aiheuttavat tutkimusten mukaan sydänkohtauksia, seuraavana päivä jokin uusi tutkimus taas kääntää asian juuri päinvastoin.
Ymmärrä nyt, hyvä mies, että tutkimuksia tehdään osaksi sen vuoksi, että tutkijälääkäreillä on töitä ja että lääketehtailla menisi hyvin. Itse olen henkilökohtaisesti ja pitkäaiseen lääkärin kokemukseeni nojaten sitä mieltä, että ihminen on aika pitkälle luonnollisen paranemisen myötä itseohjautuva ja täten aika suuri osa lääkkeistä on tarpeettomia. Esimerkiksi tupakasta ja alkoholista vierottautuminen on hyvä esimerkki. Kaiken pohjana on se, että ihminen itse mieltää lopettamisen olevan ainoa vaihtoehto. Vain silloin lopettaminen onnistuu. Antabushoito ja Nicoretten tyyppiset "kainalosauvat", ovat todellisuudessa vain ajan ja rahan hukkaa. Motivoitunut ihmismieli kykenee kyllä parantumaan riippuvuudesta ilman apuvälineitä. Keskusteluteluapu ja vertaistuki esim AA:n muodossa on sen sijaan hyvä tuki, joskaan ei niin tärkeä kuin kuvitellaan.
Nämäkin tutkimukset, joihin vetoat, ovat vain muutaman tutkijan mielipiteitä, joita voidaan tarkemmin tarkastelemalla spekuloida ja asettaa osin kyseenalaisiksi.
Joten ajattele omilla aivoilla, älä tuijota tutkimustuloksia.

Lue lisää

Omilla aivoillani niin, ja kokemuksella, asuinan tyttäreni äidin kanssa ja tiedän siis tapauksen, oireilunsa aika tarkkaan.

No tuskin oikea psykiatrian erikoislääkäri mitätöisikään niitä mainitsemiani tutkimustuloksia. Ja onhan niinkin, että kukaan normaali isä tai äiti ei estelisi lasten tapaamisia, aiheuttaisi lapsen psyykelle ongelmia jos lapsestaan välittää. Tällainen lasten tapaamisten estely on normaalia toimintaa psyykensairaille äideille. Harmi vaan ettäyhteiskunta antaa tällaista tapahtua jatkuvasti. Syynä jo mainitsemani seikka, että sosiaali. lastensuojeluviranomaiset ja huolto-ja tapaamisasioita käsittelevät tuomaritkin ovat pääasiassa naisia, jotka eivät tutki ja tee lasta koskevia päätöksiä tosiasioiden vaan tunteiden perusteella, säälien poientä äitiä, vaikka äiti olisi kuinka sekopää tahansa..

von Lagerbom kirjoitti:

No tuskin oikea psykiatrian erikoislääkäri mitätöisikään niitä mainitsemiani tutkimustuloksia. Ja onhan niinkin, että kukaan normaali isä tai äiti ei estelisi lasten tapaamisia, aiheuttaisi lapsen psyykelle ongelmia jos lapsestaan välittää. Tällainen lasten tapaamisten estely on normaalia toimintaa psyykensairaille äideille. Harmi vaan ettäyhteiskunta antaa tällaista tapahtua jatkuvasti. Syynä jo mainitsemani seikka, että sosiaali. lastensuojeluviranomaiset ja huolto-ja tapaamisasioita käsittelevät tuomaritkin ovat pääasiassa naisia, jotka eivät tutki ja tee lasta koskevia päätöksiä tosiasioiden vaan tunteiden perusteella, säälien poientä äitiä, vaikka äiti olisi kuinka sekopää tahansa..

Lue lisää

Äidin edun turvaaminen perustunee aivan kivikautiseen käsitykseen, että äiti on isää läheisempi vanhempi, koska hän on kantanut lasta kohdussaan, kärsinyt useimmiten kipuja saattaakseen sen maailmaan ja tinkinyt ainakin vauva-aikana omista harrastuksistaan ja vapaa-ajastaan. Tälle perusasialle emme voi mitään, siihen on vain sopeuduttava.
Ja mitä lääketieteelliseen koulutukseeni tulee, voin vain todeta olleeni aluksi yleislääkäri ja sen jälkeen erikoistunut psykiatriaan, koska se on aina minua kiinnostanut. Olen toiminut myös työterveyspsykologina, joten eritasoisten ongelmakenttien hallinta on hallussa.
Voit tietýstikin kopioida tutkimustuloksia ja oikeuden portaissa käsiteltyjä ennakkotapauksia tänne palstalle, mutta luulen, että haaskaat vain aikaasi. Tällä palstalla tuskin on niin kärsivällisiä lukijoita, että jaksaisivat kahlata läpi tuota valtavaa tekstimäärää, minkä päivittäin tänne suollat.

Psykiatr. erik.lääk kirjoitti:

Äidin edun turvaaminen perustunee aivan kivikautiseen käsitykseen, että äiti on isää läheisempi vanhempi, koska hän on kantanut lasta kohdussaan, kärsinyt useimmiten kipuja saattaakseen sen maailmaan ja tinkinyt ainakin vauva-aikana omista harrastuksistaan ja vapaa-ajastaan. Tälle perusasialle emme voi mitään, siihen on vain sopeuduttava.
Ja mitä lääketieteelliseen koulutukseeni tulee, voin vain todeta olleeni aluksi yleislääkäri ja sen jälkeen erikoistunut psykiatriaan, koska se on aina minua kiinnostanut. Olen toiminut myös työterveyspsykologina, joten eritasoisten ongelmakenttien hallinta on hallussa.
Voit tietýstikin kopioida tutkimustuloksia ja oikeuden portaissa käsiteltyjä ennakkotapauksia tänne palstalle, mutta luulen, että haaskaat vain aikaasi. Tällä palstalla tuskin on niin kärsivällisiä lukijoita, että jaksaisivat kahlata läpi tuota valtavaa tekstimäärää, minkä päivittäin tänne suollat.

Lue lisää

Heh. Lastensuojelulaki velvoittaa turvaamaan lapsen, ei äidin etua. Lapsen etu ei toteudu mielisairaan äidin huollossa, se on nähty monet kerrat.

Lagerbom, teeppä noista tarinoistasi yhteenveto ja julkaise ne kirjana. Luulen, että kaltaisesi "aina väärinkohdelluiksi"-joutuneet ihmiset ostaisivat sitä varsin mieluusti.
Siinä se olisi Otavan Tietosanakirja sarjan jatkeena suomalaisissa kirjahyllyissä. Nimeksi sopisi vaikkapa Taisteluni (Mein Kampf) Von Lagerbom.
Kyllä näistä jo melkein sen kirjan saisikin. Niitähän voisi myydä kirjakauppojen lisäksi siellä kultasepänliikkeessäkin...

kirjailijanplanttu kirjoitti:

Lagerbom, teeppä noista tarinoistasi yhteenveto ja julkaise ne kirjana. Luulen, että kaltaisesi "aina väärinkohdelluiksi"-joutuneet ihmiset ostaisivat sitä varsin mieluusti.
Siinä se olisi Otavan Tietosanakirja sarjan jatkeena suomalaisissa kirjahyllyissä. Nimeksi sopisi vaikkapa Taisteluni (Mein Kampf) Von Lagerbom.
Kyllä näistä jo melkein sen kirjan saisikin. Niitähän voisi myydä kirjakauppojen lisäksi siellä kultasepänliikkeessäkin...

Lue lisää

Tai aloittaisi lesboille lapsi-kampanjan. Saisikohan siihen valtion/eu:n tukirahaa?