Olen ollut lähes aina tyytymätön elämääni.
Mikään ei ole mennyt kuten olisin toivonut, vastuuta, huolta ja toisista huolehtimista on ollut koko elämä.
Tietenkin pidän luonnollisena että huolehdin hyvin lapsestani. Mutta on ollut äitini ja mieheni, molempia olen hoitanut vuosikausia.
Nyt molemmat ovat hoitopaikassa, ovat sellaisessa kunnossa että eivät enää palaa kotiin.
Olen ajatellut, mitähän jos myisi asunnon, jättäisi vain mökin. Lähtisin jonnekin, ihan minne mieli tekee, siellä kokeilisin elämää ihan itselleni.
Uusi elämä
elämä on mummollakin
44
168
Vastaukset
- helena k
Odota nyt senaikaa että väylä on selvä. Varsin paljon vaatii tahdonvoimaa muuttaa vuosien jälkeen uudelle paikkakunnalle jossa ei ole ketään läheisiä. Onnea matkaan, mikä päätöksesi onkaan.
- tuumasta toteen
Mikäs ettei. Jos läheisesi ovat nyt turvallisessa hoidossa ja terveyttä ja voimia on, niin onhan tuo ihan jännittävä jos on tuollainen rohkeus ja mahdollisuus. Ja ei ihan lapsen huimuuskaan heittele jos lähtee omalla "interreililleen".
Löytyy mahdollisuuksia, mutta ne ovat jo aika rajallisia jos yksin aijot elämää muualla kokeilla. Yksin olet itseäsi vastassa siellä jossain.
Huolta ja vastuuta olen myös kantanut yrityksestäni ja lapsistani, mutta se nyt vain meni silleen en valita hyviä aikoja nekin olivat.
Onnekas olin kun löysin elämän kumppanin vanhoilla päivilläni. Kumppanin, jonka kanssa toteutamme toiveitamme. Yksin tuskin nauttisin maailmalla liihoitella.
Olet vielä avioliitossa ja se sitoo sinua sinne hoitolaitokseen joten kumppanin haluaminen on hankalaa.
Aika hankala yhtälö, mutta ei mahdoton..- ++++
Mitä tarkoitat tuolla?
" joten kumppanin haluaminen on hankalaa."Jos on naimisissa, mutta puoliso huonon kuntonsa vuoksi hoitokodissa. On sanomattakin selvää, että uuden puolison "haluaminen" havitteleminen on hankalaa sillä yleinen ajattelumalli tuomitsee avioliiton ulkopuoliset suhteet ; ))
- ++++
korppis kirjoitti:
Jos on naimisissa, mutta puoliso huonon kuntonsa vuoksi hoitokodissa. On sanomattakin selvää, että uuden puolison "haluaminen" havitteleminen on hankalaa sillä yleinen ajattelumalli tuomitsee avioliiton ulkopuoliset suhteet ; ))
Se selvensi asian.
Tuskinpa muiden mieliä kannattaisi ottaa huomioon, kun puoliso on ilmeisesti lopullisesti sairaalan potilas.
Toisaalta vieraalla paikkakunnalla, oudossa ympäristössä olisi hakeminen helpompaa, jos siihen olisi halua. ++++ kirjoitti:
Se selvensi asian.
Tuskinpa muiden mieliä kannattaisi ottaa huomioon, kun puoliso on ilmeisesti lopullisesti sairaalan potilas.
Toisaalta vieraalla paikkakunnalla, oudossa ympäristössä olisi hakeminen helpompaa, jos siihen olisi halua.Niin ja jos nyt ei miesseuraa havittele voisihan sitä lähteä naisystävän kanssa moalimalle seikkailemaan.
Naisseuralaisen pitää olla tosi hyvä ystävä, jonka tuntee muuten voi tulla ylläreitä.
Itse en enää lähtisi matkustelemaan akkaporukalla.
- 1943
Voisithan kokeilla vuokralla asumista. Aloittaisit kotimaassa eri paikkakunnilla. Kyllä uusia ystäviäkin löytyy. Tarkoitan todella ystäviä, en miesseuralaista. Itse viihdyn yksinkin ja voin liikkua ilman seuraa, mutta meitä on moneksi. Kuvittelen, miltä vapaus sinusta tuntuu, kun ei ole enää vastuuta muista. Onnea matkaan.
Uskon, että vastuu painaa ja vapaus ei tuo onnea, niin kauan kuin siellä laitoksessa pötköttää se aviomies.
- vaan.kysyn.28
Tohon ei taida olla yhtä vastausta, kun et itse tiedä, ei kannata hätäillä
- itseäänkö pakoon?
Jos tähän ikään mennessä on aina ollut tyytymätön elämäänsä, niin tietysti sitä kuvittelee, että jossain nurkan takana piileksii se onnellisempi elämä sinsalabim.
Luulen vaan, että se elämään tyytymättömyys on elämänasenne mikä ei niin vaan muutu paikkakuntaa ja olosuhteita vaihtamalla. Voihan sitä opetella elämään itselleen vaikka ei itseään pakoon lähdekään muualle. Muuten se tyytymättömyys seuraa mukana kuin varjo minne vain menetkin. - xyzb
Ennen kuin poltat siltoja, kokeile ensin vaikka vuokralla asumista toisella paikkakunnalla.
Tällä iällä on vaikea löytää uusia ystäviä ja ihmissuhteita, ainakin normielämää elävällä, kapakkaruusuilla asia voi olla toisin.
Yksin vieralla paikkakunnalla ei ole helppoa, satun asumaan ns. senioritalossa minne on muuttanut paljon elämäänsä uutta alkua toivovia toispaikkakuntalaisia.
Harva on jäänyt, koska sopeutumista vaativia asioita on entistä enemmän ja jopa arki hankaloituu tästä syystä, Jos on tyytymätön elämäänsä, se on useasti korvien välissä ja seuraa mukana minne menetkin, ei itseään pääse pakoon.- ???
xyzb
kysyn , käykö yli kuusikymppisetkin naiset kapakoissa leimautuen kapakkaruusuiksi?
olen kuvitellut että olisi nuorempien hommaa
- molempia koettu
Aina puhutaan, et yksin ei ole hyvä elää, mutta tässä huomataan taas, et onhan siinä hyvääkin. Ei ole kiinni sidoksissa vaikkapa puolisoon.
- Elämä on mummollakin
Kiitos vastauksista.
Puoliso ei tajua käynkö hänen luonaan, sairastui jo vuonna 2001. Jäin tilapäissesti työttämäksi silloin, aloin puolisoni omaishoitajaksi. Olen käynyt syöttämässä ja katsomassa usein häntä ja äitiä, ovat samassa laitoksessa.
Työtä olisi löytynyt myöhemmin, olisi pitänyt mennä töihin, eläke jäi melko pieneksi, miehen eläke on vielä pienempi, menee kokonaan hoitomaksuihin.
Asunto on liian iso yhdelle, on tulossa kalliita remontteja. Tavaraakin on ihan liikaa, ajattelin että voisin myydä asunnon kaikkine tavaroineen, vain henkilökohtaisimmat jättäisin.
Tytärtä ei kiinnosta tavarani, hänellä on kaikkea.Ollaan läheisiä, hän sanoo että voin hänen puolestaan tehdä niin kuin on itselleni hyvä.
Voisin sisustaa uuden asunnon täysin uusiksi, mahdollisimman vähän tavaraa.
Minulle kelpaisi vaikka vuokrayksiö, pääsenhän kesällä mökille, sitä en hävitä.
En lähde itseäni pakoon, en vain osaa elää vapaasti kotiseudulla, olen nyt tehnyt itselleni velvollisuuden siitä että käyn syöttämässä ja ulkoiluttamassa potilaita monta kertaa viikossa.
Kyllä "sulhasehdokkaitakin" on käynyt, en tunne itseäni imarrelluksi jo naapurin ukkomiehet tarjoaisivat apuaan.
Opin olemaan yksin omaishoitajuuden aikana, Tutustun silti helposti ihmisiin halutessani.
Aion nyt aluksi vuokrata asunnon vaikka espanjasta, kuukaudeksi pariksi, siinä ajassa jo huomaa miten viihtyy.- Hei kun keikuskelen
Olisit voinut aloitukseen kirjoittaa nuo asiat, jotka kirjoitit vasta nyt.
Vaikeaa vastata kunnolla, jos jätetään tärkeitä asioita pois.
- olintyhmä
Naapurien ukkomiehiä kannattaa varoa, siitä ei hyvää seuraa, kokemusta on.He usein käyttävät lopulta hyväkseen, vaikka alussa ovat mukavia.
Syyttävätkin, jos jotain läheisempää tulee, heissähän ei ole mitään vikaa ja vaimo mukana sättii. - elää saa
Ainakin aluksi tuo yksiön vuokraaminen aj talon myyminen on hyvä juttu. Kun kiertohalut sitten ehkä vähenee tai lisääntyy, niin sitten voi harkita vaikka oman muuttoa ym.
Aikansa vie kun oppii elämään uudella tavalla. Anna niiden ukkomiesten olla, mutta onhan vapaitakin miehiä. Ja elämä ukottakin on elämää. - Hei kun keikuskelen
"Olen ollut lähes aina tyytymätön elämääni."
"Mikään ei ole mennyt kuten olisin toivonut..."
Aloitit aloituksesi noilla lauseilla. Minulle tuli mieleen, että jos ihminen on lähes aina ollut tyytymätön elämäänsä ja valitellut sitä, että elämä ei mene siten, kuin on suunnitellut, niin sellainen ihminen on saanut riesakseen sellaisen luonteen, että vaikka hän olisi missä tahansa paikassa, niin aina on tyytymätön olo.
Minulla on eräs tuttava (minua vanhempi) ja hän on aina aina ja aina ollut mitä tyytymättömin elämäänsä. Hänen mielestään muut eivät ymmärrä häntä, koska heillähän on kaikki niin hyvin ja hänellä huonosti. Sellaista kun alkaa "auttamaan" saamaan iloa elämään, niin siinäpähän yrittää auttaa ja lopputulos on ihan sama kuin alkupisteessä oleva tilanne.
Valopilkuton ihminen on valopilkuton, vaikka hän muuttaisi mihin päin tahansa.
Vastaavassa tilanteessa löisin peppuni lavittalle ja alkaisin miettimään, että mistä johtuu mielessä vallitseva ilottomuus ja taitamattomuus nauttia elämän pienistä asioista. Pienistä asioista rakentuu elämä, minun mielestäni.
Käsikirjoituksia elämään ei ole. Jos liian pitkälle yrittää kirjoittaa käsikirjaa, niin suuren suuri mahdollisuus on, että elämä kuitenkin vie jonnekin muualle.
Minusta on helpompaa ajatella, että eletään tilanteitten mukaan. Toimitaan niiden eväitten mukaan, joita elämä kulloinkin tuo eteen.
Jos minun äitini ja puolisoni olisivat hoitokodissa, niin kulkisin heitä katsomassa ja istuisin hetken heidän vierellään (turvana) ja väliajoilla pyrkisin "ravitsemaan" itseäni joillakin mukavilla ja kivoilla asioilla.
Jos muuttaisin jonnekin kauas, niin rasittavaa sekin olisi, jos pitäisi sieltä kaukaa matkustaa tervehtimässä läheisiään. Jos ei matkustaisi heitä katsomaan, niin minulle tulisi huono omatunto.
Voi istua paikallaan ja nauttia elämästä. Jos se ei auta, niin auttaisiko se, että myisi asunnon ja menis vieraaseen paikkakuntaan kököttämään ja odottamaan sitä nautittavan ihanaa elämään.
Sisältä, omasta sisimmästä lähtee eläminen. Suhtautuminen asioihin. - elämä in mummollakin
Aloitin ehkä hölmösti. Tyytymättömyyteen on ollut syynsä, ei minusta johtuvat kokonan.
Miehellä oli vaikeita mielialahäiriöitä, sairaus jota ennen kutsuttiin maanis-depressiiviseksi. Siihen kuului paljon lieveilmiöitä, jos joku tuntee ko. sairautta sairastavav ymmärtää. Sain huolehtijan roolin lähes heti avioiduttuani. Uskovan kodin kasvattina eroaminen ei tullut kysymykseen.
Vuonna 2001 lääkityksen muuttamisen seurauksen meni liikuntakyky.
Kun katson taakseni, näen vain pimeää, Olen omalla työlläni hommannut asunnon ja mökin, mies ei ymmärtänyt rahan käytöstä mitään. Siitä syystä olen ostanut kaiken omiin nimiini.
Nyt kesällä vuokrasin mökin toiselta puolelta suomea, päätin olla siellä niin kauan kun huvittaa. Viihdyin oikein hyvin, ei tullut koti-ikävää.
Tällaisia asioita, syitä ja seurauksia, on vaikea kertoa täällä niin että tulisi ymmärretyksi.
Jo kirjoittaminen asiasta selkeyttää ja arvostan mielipiteitä jotka olen täällä lukenut.Minä en usko tarinaasi..
Aloitus on teennäinen ja kommenttisi ristiriitaisia. En voi käsittää miten on mahdollista, että palstan 60 v. naisilla on niin raihnaisia laitoskuntoisia aviomiehiä.
Pohdit omaisuuttasi " myisi asunnon, jättäisi vain mökin."
"Olen omalla työlläni hommannut asunnon ja mökin"
"Nyt kesällä vuokrasin mökin toiselta puolelta suomea"
"Aion nyt aluksi vuokrata asunnon vaikka espanjasta, kuukaudeksi pariksi"
Eläkkeesi kerroit jääneen pieneksi kuitenkin sinulla on varaa vuokramökkiin, omaan mökkiin ja nyt mökkiin pariksi kuukaudeksi Espanjassa.
Heti kun avioiduit sait huoltajan roolin. Kuitenkin teit lapsen maanisdepressiiviselle miehellesi. Ongelmien taustoja selität uskovaisella perhetaustallasi. Itse et näe olevan syyllinen kohtalon epäkoukeroiden syntyyn.
Kaiken jären mukaan olet ollut hyvissä tienesteissä kun miehesi hoivaamisen ohessa olet hommannut ison asunnon ja kesämökin.
Kuitenkin eläkkeesi on pieni johtuen 2001 vuonna eli yli kymmenen vuotta sitten jättäessäsi työelämän. Aviomiehesi eläke menee hoitokotiin.
Ei minulla olisi varaa vuokrata itessein mökkiä Espanjasta yksin. Kyllä siihen tarvitaan toinen kanssa rahoittaja kun vuokrat yms. hoitokulut juoksevat kotimaassa..
Mistä näitä sikiää.
Tällaiset aloitukset ovat tietty vastakohtia niille 40-vuotta onnellisesti avioliitoissa eläville joilla rakkaus kukoistaa ja rahasta ei ole puutetta. Miten on uskotteko te pitkän onnellisen avioliiton ihmiset, että aloituksen kuvio voisi tulla osaksenne?- elämä mummollakin
korpikirjailija kirjoitti:
Minä en usko tarinaasi..
Aloitus on teennäinen ja kommenttisi ristiriitaisia. En voi käsittää miten on mahdollista, että palstan 60 v. naisilla on niin raihnaisia laitoskuntoisia aviomiehiä.
Pohdit omaisuuttasi " myisi asunnon, jättäisi vain mökin."
"Olen omalla työlläni hommannut asunnon ja mökin"
"Nyt kesällä vuokrasin mökin toiselta puolelta suomea"
"Aion nyt aluksi vuokrata asunnon vaikka espanjasta, kuukaudeksi pariksi"
Eläkkeesi kerroit jääneen pieneksi kuitenkin sinulla on varaa vuokramökkiin, omaan mökkiin ja nyt mökkiin pariksi kuukaudeksi Espanjassa.
Heti kun avioiduit sait huoltajan roolin. Kuitenkin teit lapsen maanisdepressiiviselle miehellesi. Ongelmien taustoja selität uskovaisella perhetaustallasi. Itse et näe olevan syyllinen kohtalon epäkoukeroiden syntyyn.
Kaiken jären mukaan olet ollut hyvissä tienesteissä kun miehesi hoivaamisen ohessa olet hommannut ison asunnon ja kesämökin.
Kuitenkin eläkkeesi on pieni johtuen 2001 vuonna eli yli kymmenen vuotta sitten jättäessäsi työelämän. Aviomiehesi eläke menee hoitokotiin.
Ei minulla olisi varaa vuokrata itessein mökkiä Espanjasta yksin. Kyllä siihen tarvitaan toinen kanssa rahoittaja kun vuokrat yms. hoitokulut juoksevat kotimaassa..
Mistä näitä sikiää.
Tällaiset aloitukset ovat tietty vastakohtia niille 40-vuotta onnellisesti avioliitoissa eläville joilla rakkaus kukoistaa ja rahasta ei ole puutetta. Miten on uskotteko te pitkän onnellisen avioliiton ihmiset, että aloituksen kuvio voisi tulla osaksenne?1 Aloitetaanpa alusta. Mies on paljon vanhempi. Kyllä nuorenpikin voi sairastua.
2 Minulla oli hyväpalkkainen työ, kunnes jouduin työttömäksi, jäi sanomatta että sain myös perintöä.
3 Tein paljon työtä, läksin vuokramökkiin kokeilemaan viihdynkö. Ei ollut luxusta mutta kaikki mitä tarvitsin.
4 Kun on rahat lentolippuun, ei espanjassa ole tule sen kalliimaksi kuin suomessakaan. Jos asunto ei mene kaupaksi, voin vuokrata sen. Siitä saisin lisätuloja.
5 Odotin lasta kun menin naimisiin, äitini mukaan olin alttarilla kolmen kanssa. Olen ollut tyhmä kun en eronnut silloin aikanaan, en enää viitsi.
6 Kyllä, olen ollut hyvällä palkalla silloin kun olin työelämässä.
7 Niin, eläke olisi parempi jos olisin jatkanut työntekoa eläkeikään.
8 Minä myyn tai vuokraan asunnon, pääsen mökille jos en vuokraa asuntoa suomesta.
Jos elää säästäväisesti voi saa aika paljonkin aikaiseksi. Elän vaatimattomasti, ostan vain pakolliset. Nytkin on kaikkea liikaa.
Jos itse et ole saanut omaisuutta kerättyä, ei se minun vikani ole. - muorikkainen..
korpikirjailija kirjoitti:
Minä en usko tarinaasi..
Aloitus on teennäinen ja kommenttisi ristiriitaisia. En voi käsittää miten on mahdollista, että palstan 60 v. naisilla on niin raihnaisia laitoskuntoisia aviomiehiä.
Pohdit omaisuuttasi " myisi asunnon, jättäisi vain mökin."
"Olen omalla työlläni hommannut asunnon ja mökin"
"Nyt kesällä vuokrasin mökin toiselta puolelta suomea"
"Aion nyt aluksi vuokrata asunnon vaikka espanjasta, kuukaudeksi pariksi"
Eläkkeesi kerroit jääneen pieneksi kuitenkin sinulla on varaa vuokramökkiin, omaan mökkiin ja nyt mökkiin pariksi kuukaudeksi Espanjassa.
Heti kun avioiduit sait huoltajan roolin. Kuitenkin teit lapsen maanisdepressiiviselle miehellesi. Ongelmien taustoja selität uskovaisella perhetaustallasi. Itse et näe olevan syyllinen kohtalon epäkoukeroiden syntyyn.
Kaiken jären mukaan olet ollut hyvissä tienesteissä kun miehesi hoivaamisen ohessa olet hommannut ison asunnon ja kesämökin.
Kuitenkin eläkkeesi on pieni johtuen 2001 vuonna eli yli kymmenen vuotta sitten jättäessäsi työelämän. Aviomiehesi eläke menee hoitokotiin.
Ei minulla olisi varaa vuokrata itessein mökkiä Espanjasta yksin. Kyllä siihen tarvitaan toinen kanssa rahoittaja kun vuokrat yms. hoitokulut juoksevat kotimaassa..
Mistä näitä sikiää.
Tällaiset aloitukset ovat tietty vastakohtia niille 40-vuotta onnellisesti avioliitoissa eläville joilla rakkaus kukoistaa ja rahasta ei ole puutetta. Miten on uskotteko te pitkän onnellisen avioliiton ihmiset, että aloituksen kuvio voisi tulla osaksenne?Oikein hyvin uskon aloittajan kertomuksen. Elämä ei ole niin suoraviivaista ja just näillä paltoilla on vaikea ja mahdotontakin kertoa elämänsä pienistä nyansseista niin, että sen noin vain lukien voi vieras ymmärtää.
Jospa ei enää epäiltäisi asioita, annetaan vain niiden olla kunkin omalla kontolla ja voidaan syyllistämättä aloittajaa jostain valheesta, antaa omia mielipiteitä, jos siltä tuntuu.
Elämä on... - muorikkainen...
muorikkainen.. kirjoitti:
Oikein hyvin uskon aloittajan kertomuksen. Elämä ei ole niin suoraviivaista ja just näillä paltoilla on vaikea ja mahdotontakin kertoa elämänsä pienistä nyansseista niin, että sen noin vain lukien voi vieras ymmärtää.
Jospa ei enää epäiltäisi asioita, annetaan vain niiden olla kunkin omalla kontolla ja voidaan syyllistämättä aloittajaa jostain valheesta, antaa omia mielipiteitä, jos siltä tuntuu.
Elämä on...Siis palstoilla ei paltoilla :).
elämä mummollakin kirjoitti:
1 Aloitetaanpa alusta. Mies on paljon vanhempi. Kyllä nuorenpikin voi sairastua.
2 Minulla oli hyväpalkkainen työ, kunnes jouduin työttömäksi, jäi sanomatta että sain myös perintöä.
3 Tein paljon työtä, läksin vuokramökkiin kokeilemaan viihdynkö. Ei ollut luxusta mutta kaikki mitä tarvitsin.
4 Kun on rahat lentolippuun, ei espanjassa ole tule sen kalliimaksi kuin suomessakaan. Jos asunto ei mene kaupaksi, voin vuokrata sen. Siitä saisin lisätuloja.
5 Odotin lasta kun menin naimisiin, äitini mukaan olin alttarilla kolmen kanssa. Olen ollut tyhmä kun en eronnut silloin aikanaan, en enää viitsi.
6 Kyllä, olen ollut hyvällä palkalla silloin kun olin työelämässä.
7 Niin, eläke olisi parempi jos olisin jatkanut työntekoa eläkeikään.
8 Minä myyn tai vuokraan asunnon, pääsen mökille jos en vuokraa asuntoa suomesta.
Jos elää säästäväisesti voi saa aika paljonkin aikaiseksi. Elän vaatimattomasti, ostan vain pakolliset. Nytkin on kaikkea liikaa.
Jos itse et ole saanut omaisuutta kerättyä, ei se minun vikani ole.Asuimme mieheni kanssa viime maaliskuun puolesta - huhtikuun puoleen Espanjan Benidormissa. Tilasimme apartementoksen hyvissä ajoin ennen matkaa ja kevät seskonkia. Vuokra oli kohtuullinen kuukausi keskellä Benidormin kaupunkia 648 euroa/sesonkina noin 950 euroa/kk. Lentoliput Amsterdamista Alicanteen 320 euroa up and down kahdelta hengeltä. Eläminen tuli halvemmaksi kuin Suomessa tai Hollannissa.
Meille kahdelle matkakulut tulivat kohtuulliseksi.
Minulla on toki omaisuutta samoin kuin miehelläni, niitä en lähde tässä erittelemään.
Tavaraahan kertyy nurkkiin sen ymmärrän. Itselläni on tapana tilata roskalava mökin pihalle viiden vuoden välein.- Pirre*
korpikirjailija kirjoitti:
Minä en usko tarinaasi..
Aloitus on teennäinen ja kommenttisi ristiriitaisia. En voi käsittää miten on mahdollista, että palstan 60 v. naisilla on niin raihnaisia laitoskuntoisia aviomiehiä.
Pohdit omaisuuttasi " myisi asunnon, jättäisi vain mökin."
"Olen omalla työlläni hommannut asunnon ja mökin"
"Nyt kesällä vuokrasin mökin toiselta puolelta suomea"
"Aion nyt aluksi vuokrata asunnon vaikka espanjasta, kuukaudeksi pariksi"
Eläkkeesi kerroit jääneen pieneksi kuitenkin sinulla on varaa vuokramökkiin, omaan mökkiin ja nyt mökkiin pariksi kuukaudeksi Espanjassa.
Heti kun avioiduit sait huoltajan roolin. Kuitenkin teit lapsen maanisdepressiiviselle miehellesi. Ongelmien taustoja selität uskovaisella perhetaustallasi. Itse et näe olevan syyllinen kohtalon epäkoukeroiden syntyyn.
Kaiken jären mukaan olet ollut hyvissä tienesteissä kun miehesi hoivaamisen ohessa olet hommannut ison asunnon ja kesämökin.
Kuitenkin eläkkeesi on pieni johtuen 2001 vuonna eli yli kymmenen vuotta sitten jättäessäsi työelämän. Aviomiehesi eläke menee hoitokotiin.
Ei minulla olisi varaa vuokrata itessein mökkiä Espanjasta yksin. Kyllä siihen tarvitaan toinen kanssa rahoittaja kun vuokrat yms. hoitokulut juoksevat kotimaassa..
Mistä näitä sikiää.
Tällaiset aloitukset ovat tietty vastakohtia niille 40-vuotta onnellisesti avioliitoissa eläville joilla rakkaus kukoistaa ja rahasta ei ole puutetta. Miten on uskotteko te pitkän onnellisen avioliiton ihmiset, että aloituksen kuvio voisi tulla osaksenne?Miksi et ymmärrä että 60 ikäisellä olisi laitos kuntoinen puoliso, on ja paljon nuoremmillakin jo.
Pirre* kirjoitti:
Miksi et ymmärrä että 60 ikäisellä olisi laitos kuntoinen puoliso, on ja paljon nuoremmillakin jo.
Siksi kun saamme lukea tuon tuosta, että 60-naisilla (huom. naisilla) on laitoskelpoisia raihnaisia miehiä. En muista lukeneeni aloitusta, jossa mies valittaisi moisesta kohtalosta ja halusta lähteä etsimään uutta alkua.
Onko niin, että naiset ovat aktiivisempia netin käyttäjiä kuin miehet tai siitä, että miehet eivät kerro vaan tekevät ratkaisunsa putkiaivoillaan, pohtimatta kuten naiset piparkakuillaan sitä mitä jos näin tai entä jos näin jne.
Minulla on itseäni vanhempi perusterve mies. Olen enempi huolissani omasta terveydestäni kuin hänen. Hän on kuitenkin luvannut hoitaa minua jos sairastun ja joudun pyöriteltäväksi.- kokemusta on
korpikirjailija kirjoitti:
Siksi kun saamme lukea tuon tuosta, että 60-naisilla (huom. naisilla) on laitoskelpoisia raihnaisia miehiä. En muista lukeneeni aloitusta, jossa mies valittaisi moisesta kohtalosta ja halusta lähteä etsimään uutta alkua.
Onko niin, että naiset ovat aktiivisempia netin käyttäjiä kuin miehet tai siitä, että miehet eivät kerro vaan tekevät ratkaisunsa putkiaivoillaan, pohtimatta kuten naiset piparkakuillaan sitä mitä jos näin tai entä jos näin jne.
Minulla on itseäni vanhempi perusterve mies. Olen enempi huolissani omasta terveydestäni kuin hänen. Hän on kuitenkin luvannut hoitaa minua jos sairastun ja joudun pyöriteltäväksi.no, tosipaikan tullessa osa miehistä ottaa hatkat, vaikka toisin ovat luvanneet
kokemusta on kirjoitti:
no, tosipaikan tullessa osa miehistä ottaa hatkat, vaikka toisin ovat luvanneet
Tiedän, eräs miehensä jättänyt ja uuden miehen mukaan lähtenyt nainen soitti ja pyysi ensimmäistä miestään palaamaan luokseen. Hän tiesi, että ensimmäinen mies olisi hoitanut häntä, hänen vakavasti sairastuessaan. Uusi miesystävä oli jättänyt naisen sairaana keskelle selkosta. Ensimmäinen mies oli jo tuolloin uusissa naimisissa eikä voinut kuin pahoitella ja hyvästellä eksänsä.
Yksinäisenä ja hylättynä kuoli naispolonen.- ALs-hammeri
korpikirjailija kirjoitti:
Siksi kun saamme lukea tuon tuosta, että 60-naisilla (huom. naisilla) on laitoskelpoisia raihnaisia miehiä. En muista lukeneeni aloitusta, jossa mies valittaisi moisesta kohtalosta ja halusta lähteä etsimään uutta alkua.
Onko niin, että naiset ovat aktiivisempia netin käyttäjiä kuin miehet tai siitä, että miehet eivät kerro vaan tekevät ratkaisunsa putkiaivoillaan, pohtimatta kuten naiset piparkakuillaan sitä mitä jos näin tai entä jos näin jne.
Minulla on itseäni vanhempi perusterve mies. Olen enempi huolissani omasta terveydestäni kuin hänen. Hän on kuitenkin luvannut hoitaa minua jos sairastun ja joudun pyöriteltäväksi.Minusta on oikein että alkaa elämään, jos vielä on terveyttä, kumpikin nainen tai mies.
Puoliso voi olla laitoksessa vuosia, emme tästä nuorru, eikä se ole puolisolta pois, jos toinen elää terveelle ihmiselle kuuluvaa elämää.Voi häntä silti käydä katsomassa, vaikka turhalta tuntuisi kun ei tunne ei tajua mistään mitään.
Miehet luovuttavat naisia useammin, etsivät terveemmän, siksi eivät kirjoittele niin usein asiasta.
Alzheimer tulee yhä nuorenpiin jopa alle viisikymppisiin. SE ei ole mikään valinta. Tällaisessa tapauksessa puoliso on kaksin yksin jos jää hoitajaksi. muorikkainen.. kirjoitti:
Oikein hyvin uskon aloittajan kertomuksen. Elämä ei ole niin suoraviivaista ja just näillä paltoilla on vaikea ja mahdotontakin kertoa elämänsä pienistä nyansseista niin, että sen noin vain lukien voi vieras ymmärtää.
Jospa ei enää epäiltäisi asioita, annetaan vain niiden olla kunkin omalla kontolla ja voidaan syyllistämättä aloittajaa jostain valheesta, antaa omia mielipiteitä, jos siltä tuntuu.
Elämä on...Olen muorikkaisen kanssa samaa mieltä.
- ihan totta ;)
korpikirjailija kirjoitti:
Asuimme mieheni kanssa viime maaliskuun puolesta - huhtikuun puoleen Espanjan Benidormissa. Tilasimme apartementoksen hyvissä ajoin ennen matkaa ja kevät seskonkia. Vuokra oli kohtuullinen kuukausi keskellä Benidormin kaupunkia 648 euroa/sesonkina noin 950 euroa/kk. Lentoliput Amsterdamista Alicanteen 320 euroa up and down kahdelta hengeltä. Eläminen tuli halvemmaksi kuin Suomessa tai Hollannissa.
Meille kahdelle matkakulut tulivat kohtuulliseksi.
Minulla on toki omaisuutta samoin kuin miehelläni, niitä en lähde tässä erittelemään.
Tavaraahan kertyy nurkkiin sen ymmärrän. Itselläni on tapana tilata roskalava mökin pihalle viiden vuoden välein.Minulla on toki omaisuutta samoin kuin miehelläni, niitä en lähde tässä erittelemään.
ihan totta ;) kirjoitti:
Minulla on toki omaisuutta samoin kuin miehelläni, niitä en lähde tässä erittelemään.
Niin totta, mutta pankkitileistä ei ole ollut puhetta. Niin ja vanha hollantilainen ei makaa vaipoissa ja hörise omiaan.
- voimaa jatkossa
Kun ihminen stressaantuu, silloin haluaa paeta kauas, olisko kysymys tästä. Nyt ota itselle aikaa, ja ei tarvii muuttaa minnekkään, kun huomioi itsensä.
Muista voi ja saa välittää, kunhan muistaa ensin itsensä hyvinvoinnin, siten jaksaa.- 63,5v
Miun haaveenani on päästä johonkin mökkiin luonnon keskelle, missä olisi vain lintujen laulua, kukaan ei pyytäisi mitään, oppisin nukkumaan yöni säpsähtämättä hereille.
Olen omaishoitaja, pakeneminen on tullut monesti ajatuksiin.
Tilanne on vaikea, voimani ovat lopussa, sydäntä raastaa kun hoidettavani pelkää laitokseen joutumista, raskas päätös on edessä, ei voi mitään.
Tuttu tunne minullekin, haluaisin kauas pois. Ymmärrän kyllä että kaikki on stressin aiheuttamaa.
- Ota onnestasi kiinni
Anna palaa!
Vain sinä itse voit vaikuttaa onneesi, muut vain ovat joko esteitä ja avuja onnesi tiellä.
Itse jätin jo yli 10 vuotta sitten kaiken taakseni, paitsi tietysti lapsiini ylläpidän yhteyksiä. Kaksi ensimmäistä asuinpaikkaa olivat huteja, mutta nyt elän juuri niin kuin haluan. Uusien suhteiden luomisessa ei ole tällä paikkakunnalla ollut ongelmaa, olen itse hieman varautunut, kuitenkin aika ulospäin suuntautunut.
Kohta lähden taas erään vapaaehtoisprojektin pariin puuhastelemaan, siellä on samanhenkisiä ihmisiä, joten nauru raikaa ja juttu luistaa.
Uutta asuinkumppania en halua, vaikka olenkin ollut jo useamman vuoden leskenä. Olen kuitenkin tapaillut muuatta herrasmiestä jo parisen vuotta, hänen kanssaan on mukava liikkua luonnossa, nauttia kulttuurista ja tehdä matkoja. - Rimmir tänään
Tee haaveestasi totta. Ota vain ensin selvää tuleeko myynnin vuoksi laitosmaksut suuremmiksi riippuen siitä kenen nimissä omistusasunto on. Jos se on miehesi nimissä niin saatko edes myydä sitä hänen eläessään?
Kun teillä on mökkikin niin etkö sinne voisi muuttaa asuinosoitettasi siksi aikaa kun menet vaikkapa maailmanympäri matkalle vuodeksi. Onhan sinulla näin kuitenkin jokin kiintopaikka mikä tuntuu omalta ja tutulta.
Sitähän ei koskaan tiedä milloin aika sairaista lähimmäisistäsi jättää ja tarvitset voimaa kohtaamaan senkin asian. - uusia tuulia..
Samoin moni muu ajattelee en kuitenkaan asuisi muualla ex Espanjassa tai muualla euroopassa tosin en myöskään Suomessa.
Seuraa kyllä saa, mutta näin vanhana on vaikea tehdä muutoksia tavalliseen elämään, tuntuu kuitenkin välillä että mikään ei kiinnosta.
Ystävänkin jos löytää olisi hyvä olla samoja harrastuksia jotka voivat olla paljonkin rahaa vaativia.
Thaimaan tai Venäjälle en koskaan tule matkustamaan. - Aloittaja*
Meillä on avioehto, asunnot ovat nimissäni. Terveyden rinnalla kaikki maallinen roina on yhtä tyhjän kanssa.
Taidan olla masentunut ja aika loppuunpalanut, pitkä raskas vaihe on takana. En oikein itsekään tiedä mitä elämälläni tekisin. On aina ollut liiaksi tyätä ja touhua, sitten ei mitään. Vaikka tätähän olen hoidettaviini sidottuna odottanut. Onko ikinä hyvä?
Asunnon laitan myyntiin, jos ei mene kaupaksi vuokraan. - hmpf
Ei meistä kukaan valitse kortit millä pelataan. Voin helposti kuvitella miten rankkaa on olla vastuussa kahdesta aikuisesta, koska elämänhän ei kuuluisi mennä niin. Mies kuuluisi olla vieressä jakamassa vasta- ja myötäkäymiset, ja vanhempien kuuluu nauttia lapsenlapsistaan.
Mitä olen ymmärtänyt, omaishoitajan työ on yksi rankimmista. Hienoa että ovat nyt hoitopaikoissa, eikä enää yksin sun harteilla.
Haaveet ovat vain yhden askeleen päästä suunnitelmasta :) Niin helposti ne toteutuu. Ja sulla on nyt lupa nauttia. Onni ei kuitenkaan tule hetkessä, vaikka nyt saattaa olla helpottunut olo, veikkaan että tyhjyys asuu puserossa vielä aikansa. Mutta vielä tyhjempää on jos et kuuntele itseäsi. - elämän vaiheet
Yli kaksi vuotta hoidin vaimoani ei mitään apua (ei Suomessa).
Hautausmaalla kulkiessa muistuu ihmisenelämän lyhyys.
Monella meillä tässä iässä on kaikenlaista tautia, vaikka tänään on hyvä ystävä niin tuntuu tyhjältä kun ei ole uusia suunnitelmia aika kulkee kylläkin eläkettä kasvattamalla ja puutarhassa. - maailmallevain!
Lähde ihmeessä!!!!
Olet jo osasi tehnyt huolehtiessasi läheisistäsi. He eivät enää sinua tarvitse. Elä itsellesi!
Miksi et vuokraisi sekä mokkisi että kotisi, vaikka vuodeksi alussa. Ota vapaaehtoistoimi mistä tahaansa Suomen ulkopuolelta. Tuo on paras tapa tutustua muun maan ihmisiin, tuntea olevansa osa jotain ja saada itselle valtavasti rikasta palautetta.
Vuokriesi kiertyessä pnkkitilillesi tuon vuoden jälkeen voit jatkaa samaa, toisessa maassa ( jo saamiesi kontaktien kautta). Kun olet saanut tarpeeksi kiertämisestä, voit palata kotiisi kunnes maa alkaa taas polttaa jalkojesi alla.
Tiesitko että valtava ryhma eläkeläisiä maailman laajuisesti matkustelee mantereelta toiselle auttaen palkatta muita! Heillä on jo saavutettu tieto ja taito PLUS aikaa.- Rimmir tänään
Minusta kun aivan tuntuu että aloittaja juuri ei sitä toisten auttamista justiinsa tässä vaiheessa elämäänsä oikein jaksaisi. Vaan melkeinpä että hän haluaisi pikkuisen sitä omaa aikaa katsella ja kokea uusia asioita aivan omaksi ilokseen ja olla se ei aina niin vahva ja jaksava muiden hyödyksi oleva henkilö.
Jos vaikka tekee mieli opiskella uusi kieli niin senioreillekin on sellaisia matkoja ja kursseja paikanpäällä ulkomailla
Samat ajatukset kuin mullakin. Minä lähen mukaan:))))
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä912920Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2991686Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2461567- 871391
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4021384Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4021308Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik21089Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat381047Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun329874Miksi Purra-graffiti ei nyt olekkaan naisvihaa?
"Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista", kysyy Tere Sammallahti. Helsingin Suvilahden257855