synnytyskertomuksia

Mä voin jotain yrittäää tähän kertoo. Minulla oli ensimmäinen synnytykseni noin 2 kk sitten. Poika tuli. Olin raskausviikolla 37 ja se alkoi lapsiveden menolla. Vesi minulta meni noin 3 aikaa yöllä ja aamulla 6-7 aikaa oltiin sairaalassa. Supistukset eivät kuitenkaan tahtoneet millään alkaa joten synnytys jouduttiin käynistämään 7 aikaa illalla lääkeellä. Lääke alkoi vaikuttamaan tunnin parin päästä ja sitten alkoi supistuksia tulemaan. Sain morfiinia silloin ja se vaikutti melkeen heti minuun ei mennyt kun noin 5 minuuttia niin ei enää supistukset tuntuneet ja hiukan sekava olo tuli mutta sain ainakin nukkuttua jonkun aikaa. Yöllä heräsin sitten 3 aikaa kun kipulääke ei enään tepsinnyt jouduin tunnin odottamaan että pystyivät antamaan minulle sen epiduraalin siinä välissä jumppailin ja kaikkea yritin tehdä jotta aika kuluisi ja saisin supistuksia helpotettu. Te jotka pelkäätte tuota epiduraali piikkia niin ei kannata itseäni se hieman peloitti kokonsa takia mutta en siinä sitä ajatellut supistukset olivat niin kovia että se todellakin oli tarpeen ja auttoi heti eikä sattunut ollenkaan. Sen jälkeen heräsin 6 aikaa aamulla ja luulin että minulla oli kauhea pissa hätä :D sisälläni oli sellainen johto jolla tarkkailivat vauvaa inisin siellä että ottakaa se johto pois etten pysty pissaamaan niin siitä se synnytys alkoi :D 3 ponnistusta ja vauva oli ulkona se kesti noin puol tuntia ehkä vähän reilu. sen takia muuten jouduttiin odottamaan vaikka supistukset alkoivat koska en ollut tarpeeksi auki mutta aukesin sitten hyvin.. pieni repeämä tuli siihen yksi tikki ja synnytyksen jälkeen kipuja oli noin 5 viikkoa vuotoa kyllä vieläkin.. Pieni poikani oli 48 cm pitkä ja painoa oli 2590g

Ekan kanssa lapsivedet meni päivällä kun meinasin ruveta kahvia keittämään, olin just sopinut kälyni kanssa että menisin sitten heille ja mentäis rannalle (rv38 4). Onneksi oli side housuissa valmikksi, olin jo muutamana päivänä kärsinyt todella runsaasta valkovuodosta.
Supistuksia ei sitten kuitenkaan kuulunut, soitin sitten synnärille että mikä on homman nimi, ja tuli käsky lähteä näytille. Sairaanhoitaja ei meinannutuskoa että vedet oli mennyt, lakmustesti näytti negaa, mutta lääkär isitten ultras ja totesi että niukasti on vettä ja teki toisen testin mikä sitten paljasti että vedet tosiaan oli mennyt.
Pääsin sitten osastolle odottamaan, mutta mitään ei tapahtunut. 38 6 sitten päätettiin käynnistää koska tulehdusarvot kohosivat, sain oksitosiinitipan ja ei tarvinnut kauan odottaa sitten supistuksia.
4h myöhemmin minulla oli lapsi sylissä, virallinen ponnistusvaihe 4min mutta oli kyllä kauemmin kestänyt, koska sain ponnistusluvan ja jotain siellä itsekseni touhusin (en tuntenut mitään, olin ihan puuduksissa epiduraalista) sitten, ja kun kätilö tuli tarkistamaan tilannetta lapsen pää näkyi jo.

Toinen syntyi rv40 3, supstukset alkoivat aamulla 4.30, seitsemältä mentiin synnärille, olin 3cm auki. Meni tunti ja pyysin epiduraalin, sain sen koska olin jo 4cm auki, chillailin vähän siellä kunnes vedet meni, kävin vessassa ja tunisen että ponnistuttaa, pyysin kätilöa paikalle ja punnersin muksun pihalle.
Kesti vähän kauemmin kuin esikoisen kanssa koska oli avotarjonnassa, mutta kymmenessä minuutissa homma oli ohi.

Kummallakaan kerralla ei tullut kauheammin repeämiä.

Ekan lapsen synnytys oli hirveä. En saanut puudutusta, olin sairaan kipeä. Illalla 10 aikaan oltiin sairaalassa ja lapsi synty 2 aikaa yöllä. Välillä tuntu että taju lähtee kun kävi niin kipeää. Puudutusta en kerennyt saada,koska anestesia lääkäri ei kerennyt heti paikalle ja sitten aukesin yhtäkkiä kokonaan niin oli jo myöhäistä. Ponnistin 25min, väliliha piti leikata. vauva vajaa 3kg.
Toiselta alko supistukset yöllä puoli 2 aikaan säännöllisesti 10 min välein. Aamulla joskus 9 jälkeen oltiin sairaalassa ja olin 4 cm auki, siinä sitten mentiin saliin ja sain syödä lounasta ja kipuihin otin lämpöpussia. Puoli 12 kätilö puhkasi kalvot ja vähän ajan kuluttua siitä katsoi uudestaan paljonko auki niin oli joku 7cm. Sain spinaalin siinä vaiheessa (n klo 12) ja se vei ihan kaikki kivut, en tuntenut supistuksia ollenkaan, ja jalat oli melkein tunnottomat mutta pystyin silti käveleen. istuskelin jumppapallon päällä ja luin jotain lehtiä ja sitten ennen klo13 kätilö kattoi paljonko auki niin vauva oli jo tulossa. Siitä sitten äkkiä synnytysjakkaralle ja ponnistin 5 min, välillä pidättelin ettei tulisi repeämiä. vauva taas pikkusen vajaa 3kg.

Mulla alkoi synnytys vesien menolla kotona klo 7 aamulla rv37 1. Koko loppuraskauden oli paljon kipeitäkin supistuksia, mutta kun vesi meni niin supistukset loppui. Aluks ei tullut paljon vettä, siis luulin että se oli paljon, mutta kyllä mulle seuraavana päivänä selvis mikä määrä sieltä sitten tulee kun tulee kaikki :D

Käytiin näytillä ja sit kotio odottamaan supistuksia. Voi että se oli jännittävää!!!! Koko päivän sai odottaa että koska se alkaa, jotenkin niin haluaisin vielä uudelleen sen jännityksen kokea! Oon varmaan vähän kahjo... Noh, neuvo oli et jos seuraavaan aamuun mennessä ei supista niin sit käynnistykseen. Sinne mennessä ne vedet sit meni kunnolla, ja oli kuin joku olis tyhjentäny ämpärin lattialle :D Käynnistyi sit helposti pienellä sirulla Cytotecia. Hirveen kipeet oli sit äkkiä ne supistukset, oon varmaan aika herkkä. Sain Oxanest-piikin ja sillä oli hyvä olo tonne 4cm asti. Sit kun kipeet supistukset alkoi taas (helkkari meinas taju mennä ja noin vähän vasta auki!), sain heti epiduraalin. Se laitettiin pumpulla tasaisesti menemään ja piti kivut sillai helpompana että ilokaasun avulla pääsin supistusten yli, mutta tunsin itse edistymisen koko ajan. Mietin siinä monta tuntia et tunnenkohan sit sen ponnistamisen tarpeen, kun en tienny yhtään miltä sen pitäis tuntua. No perhana, tunsinhan minä! Se oli mahtava tunne, niinkuin joku ottais vallan susta! Ihan älytön voimanpuuska tulee, jota ei voi vastustaa!! Epi piti pahimman kivun kärjen hallinnassa, mutta joka ponnistuksella tunsin, miten vauva liikkuu synnytyskanavassa. Tyttö syntyi klo 7.25, 24h käynnistyksestä. Kätilö kysyi et ootko jo ehtiny tän suihkussa käyttää kun oli niin puhdas :D Odotin itsekin sellaista kinan peittämää vauvaa kun oli niin pitkään sitä vettä tullut, mutta tyyppi oli kuin juhliin lähdössä :D

Mahtava kokemus!

Mulla synnytys käynnisty ihan vesien menolla aamul puol 8 aikaa. Esikoinen ja viikkoja oli sillon 38 6.

Aamul meni vedet.
10:00 aikaa sairaalassa. (Matkaa sairaalaan se vajaa 2h)
11:00 Odotetaan supistusten alkua.
12:00 Odotetaan
13:00 Supistukset rupee 10min välein tulee.
14:00 Saanut jo kaksi puudutetta.
14:30 Saliin sängyllä, kun ei jalat pitänyt enää ja olin tunnin verran vaan oksentanut kivusta.
15:00 Odotetaan anestesialääkäriä et saa epiduraalin.
16:00 Saan epiduraalin ja oksennus jatkuu.
16:40 Vauva oli sylissä.

Mahtava kokemus! Sinäänsä jos ois ymmärtänyt olla syömättä mitään ennen supistusten alkamista. :)

Ensimmäinen lapsi:
Viikkoa ennen synnytystä alkoi kipeät supparit. Aina illalla klo 22-23 alkoivat ja loppuivat aamulla klo 05-06 kuin seinään. Olivat epäsäännöllisiä, mutta hyvin intensiivisiä ja veivät yöunet.
Luulin joka päivä että tänään mennään, mutta ei :D
Kaksi päivää ennen pyyhin paperiin sitkeää limaa ja tajusin heti että kohta onkin menoa kun limatulppahan se alkoi irtoilla :D
Mutta vieläkin illalla alkoi pirulliset supparit, jotka taas aamulla katosivat.
Tässä vaiheessa jo usko loppui että ei synny ikinä ja univelkaakin jo kerkes kertymään, mutta seuraava yö olikin erilainen :D
Illalla alkoi jo klo 20 hiipumaan nuo kipeät supistukset takaisin ja olivat mielestäni hieman erilaisia. Olivat tuolloin vielä epäsäännöllisiä.
Yöllä yritin mennä klo 12 nukkumaan, mutta tällä kertaa teki jo niin kipeää että joka supistuksella jouduin ponkasemaan sängystä ylös ja lähteä keinuttelemaan kävellen.
Klo 02 menin kuumaan suihkuun (siinä toivossa että supistukset rauhoittuu, sillä nyt taas tuntui etten ole valmis synnyttämään) ja siellä ollessani tunnin tajusin että supistukset eivät lähde mihinkään, vaan pahenevat joka supistuksella ja väliä oli vain 4 minuuttia ja jokainen supistus kesti reippaan minuutin.
Miehelle siinä sitten viskaisin että nyt on menoa ja ruveetaan hiipuu pikkuhiljaa sairaalaan päin.
Klo 05 sairaalaan käyrille ja kohdun suu oli 5 cm auki.
Huusin epiduraalia, mutta anestesia lääkäri oli just leikkauksessa.
klo 07 sain epiduraalin.
Vaikutus kesti 1, 5 tuntia ja supistukset olivat ylläri loppuneet kokonaan :/
Klo 9 puhkaistiin sikiökalvot ja vedet siinä sitten menivät.
No tämän jälkeen päästiin tositoimiin, sillä supistuksia alkoi tulla rytinällä.
En saanut epiduraalia uudelleen heti, sillä lääkäri pelkäsi synnytyksen taas pysähtyvän.
Klo 12 sain uuden annoksen epiduraalia ja olin taas taivaissa, sillä jumbe nuo supistukset teki kipeää.
Klo 14 soitin hoitajan kelloa että epiduraali hiipuu ja supistukset tuntuivat jo kovin läpi.
Hoitaja tutki minut ja ilmoitti hymyillen että ei enää anneta, olet 10 cm auki vain hieman reunaa tuntuu.
No odoteltiin siinä kunnon ponnistuksen tarvetta ja se sitten tulikin ja sain alkaa ponnistelemaan.
Tässä vaiheessa pelotti eniten se että ei ollut mitään puudutusta.
Ponnistin ja ponnistin ja ponnistin.
Vauva syntyi klo 15, 40 min ponnistelun jälkeen ja sai 9 pisteet.
Tyttö 3350g, 50 cm

Ponnistusvaihe sattui ihan sikana ja istukkakaan ei sitten meinannut tulla joten toinen kätilö kiskoi napanuorasta kun taas toinen pomppi mahani päällä.

Sitten oli vaurioiden tarkistuksen aika. No leikkaussaliin sitten vietiin ja meinattiin nukuttaa, en suostunut, sillä halusin olla tytön kanssa heti kun pääsen salista. Minuun laitettiin uusi annos epiduraalia ja lisäksi spinaali ja tikattiinkin sitten puoltoista tuntia kasaan.
Syvät repeämät tuli ja tikkejä paljon, kolmeen eri kerrokseen.
Eka istuminen synnytyksen jälkeen 4 viikon päästä.
Olin pikkaisen kipeä.

Terve tyttö syntyi ja synnytyskin jo jäänyt sillai unholaan. Tästä kaikesta on nyt vuosi aikaa.
Seuraavaa vauvaa haaveillaan vuodelle 2015.
Tällä kertaa pelkopoliklinikka saa uuden asiakkaan (minut). Aion synnyttää alakautta edelleen, mutta minulle jäi paljon hampaan koloon tästä, joista aion käydä hakemassa hieman rauhaa.

Mulleki tuli tikit kolmeen kerrokseen, eikä epiduraaliakaan laitettu synnytyksen aikana, mutta silti ihan normisti tikattiin? Suihkutteli vain jotaki helv! kirvelevää puudutussuihketta. Jännää, että tilanteet voi silti niinkin erota toisistaan kun sulla oli niin paha että ehotettiin NUKUTUSTA (vaikka tikkejä molemmilla yhtä monessa kerroksessa)?!

Aaaaaagh, olet kyllä supernainen! Olipa huojentavaa lukea tämmöstä näin toisen synnytyksen korvilla, phuuh..

Mua supisteli enemmän tai vähemmän koko ajan rv 20 lähtien. Viimeisillä viikoilla supisti koko ajan kivuttomasti, muutamia kiperiä tuli silloin tällöin. Rv 39 0 klo 23 oltiin mieheni kanssa hereillä kun kinattiin jostain tosi tärkeästä asiasta. Alettiin nukkuu ja klo 00 supistuksien laatu muuttui; ne alkoivat olla napakoita. Kierin sängyssä klo 1 saakka ja sitten päätin nousta ja keräillä kamoja sairaalaan lähtöä varten. Klo 1.45 herätin mieheni ja klo 2.15 olimme sairaalassa. Yllätyksekseni olin jo 7 cm auki ja kun kalvot puhkaistiin olin heti 10 cm auki. Anestesialääkäri peruttiin ja poika syntyi ilman mitään lääkkeitä klo 4 jälkeen. Välilihaa jouduttiin leikkaamaan koska ei muuten mahtunut ulos. Kyseessä siis eka lapsi. Olisin halunnut jotain kivunlievitystä muttei annettu. Eniten sattui ehkä kätilön otteet kun hän tuki välilaskun ja yritti venyttää pimpsaa ettei repeä mutta se ponnistuksiin tarvekin oli tukalaa. Toivon että jos hankin vielä lapsia niin saisin jotain lievitystä kipuun. Olin vastustanut episiotomiaa mutta kun se tehtiin niin mielestäni sen olisi voinut tehdä jo aiemmin; poitsu syntyi heti kun se oli tehty ja arpi parani todella nopeasti.

Meillä esikoisemme synty 39 5. Korkea vedenmeno ja tulehdusarvothan siinä nousi 200 paikkeille. Kuumetta oli melkein 39 ja näistä epiduraaleista ja muista mömmöistä oli vähän pää turtana. En ainakaan tuntenut minkäänlaista kuumeen tunnetta tai muuta. Ainoa kipu mitä tunsin oli supistuskivut. Synnytys kesti 20 tuntia josta ponnistusvaihe 21min.
Jouduttiin leikkaamaan vähän välilihaa, vauvalla kuitenkin kokoa 4220g. Mutta terve poika sieltä tuli. Jouduin olemaan vielä sairaalassa viikon synnytyksen jälkeen. Tulehdusarvot eivät millään suostuneet laskeutumaan sinne 100:n alapuolelle, että olisin voinut siirtyä antibiotteihin (tabletti muotoon).

Nyt siis kuopustani (pikku kakkosta) odottelen tässä syntyväksi ja viikkoja nyt 39 0. Mutta eipä näytä tulevan vielä ainakaan lähipäivinä..

Mamma 25, miten toipuminen lähti käyntiin? Aika raaka tarina, pelkään itsekkin paljon repeämistä sillä nykyinenkin painoarvio vauvalleni on 4kg. Jos se tässä vielä kasvaa niin repeämisen riski tuntuu suurelta.

Voimia kaikille synnyttäneille ja synnytystä odottaville!

Menin neuvolaan ekan raskauden aikana yliaikaskontrolliin 41 ja jotain. Sydän äänet olivat hieman hidastuneet. Sieltä suoraan keskussairaalaan synnytyssaliin. Avautumista ei ollut tapahtunut. Cytotecciä alaosastolle. Supistuksia ei tullu, mutta jonku aian päästä lääkäri sanoi että kalvot päästään puhkaisemaan ja aloitetaan käynnistystiputus mutta varaudutaan sectioon. Vauvalla oli seuranta-anturi päässä.

Suoistukset alkoivat lyhyinä mutta voimakkaina. Lääkärit sanoivat ettei noi lyhyet supistukset avaa kohdun suuta, mutta katsotaan muutama tunti koska vauva voi hyvin jos makaat oikealla kyljellä. (muussa asennossa sydän äänet hidastuivat).

Vajaa tunti meni ja painoin nappia että nyt jotain tulee. 2 lääkäriä ja 2 kätilöä tuli huoneeseen ja totesivat että ei ole mahdollista, puoli tuntia sitten avautumista ei juurikaan ollut tapahtunut. Loppuviimene gynekologi sanoi että no, tutkitaan. Ja tulos oli että vauvan päälaki oli jo näkyvissä. Parin minuutin päästä tyttö oli syntynyt.


Toisen käynnistys oli sovittu. Menin kahdeksalta sairaalaan. Tippaan ja kalvojen puhkaisuun. Supistukset saatiin nopeaa alkamaan, mutta ne oli mietoja. Kävelin tippatelineen kanssa ja roikuin supistusten välillä miehessä kiinni. Kätilö tuli katsomaan varttiavaille yhdeksän. Pyysi että jos menisin makaamaan että hän voi tutkia. Minulle oli tehty edellisestä merkintä syöksysynnytys. Sanoin että eiköhän tämä ole vasta alkua kun en tunne kovaa painetta. Joka tapauksessa noudatin pyyntöä. Ihmeekseni kätilö sanoi että odota nyt edes hetki että hän ottaa välineitä. Kysyin siis että mitä. Häntä hymyilytti kun sanoi että paikat on auki ja ponnistamaan voi alkaa kuhan hän on valmis. Vauva syntyi alle tunnin siitä kun tippa oli laitettu. Erittäin helppo homma. Vauva meni sokeriseurantaan keskolaan (insuliinihoitoinen diabetes minulla) ja puoli kymmenenltä olin käynyt suihkussa ja kanttiinissa kahvilla ennen keskolaan menoa. 2 tuntia on kuulemma minimi aika mikä salissa synnyttäjää seurataan mutta saimme luvan lähteä sieltä pois kun mies oli mukana ja minun vointi hyvä. Synnyttys voi olla helppoa.

itsekkin voin tähän kokeilla kertoa viime synnytyksestä.
viikkoja oli 39 3. illalla alkoi noin klo:22 jomottamaan ovelasti mahasta ja reijsistä, mitä en tietenkään osannut kuvitellakkaan supistuksiksi, esikoinen nukkui, ja olimme itsekkin alkamassa nukkumaan, kunnes kipu vain koveni ja kiemurtelin sängyssä, Klo:12.00 yöllä herätin miehen, ja sanoin että voisi alkaa esikoiselle soittamaan hoitajaa kotiin, kivut olivat jo siinä vaiheessa sitä luokkaa että nojailin seiniin supistuksen tullen, hoitaja tuli klo:1 yöllä ja siitä suoraan lähdettiin synnärille jonne on noin 10km matka, sairaalassa laittoivat heti käyrille ja tekivät sisätutkimuksen ja yllätykseksi olinkin jo 6cm auki, siispä siirryttiinkin suoraan salin puolelle, jossa hengittelin ilokaasua supistuksiin, jotka olivat niin voimakkaita että jouduin pyytämään puudutetta lisää, ja sainkin kohdunkaulan puudutteen ja epiduraalin, noin klo:5 aamulla olin jo niin tuskissani että itkin ja tärisin kivun takia, kunnes kuuden maissa aamulla alkoi todella voimassa paineen tunne, ja vedet meni sängylle, vesien mentyä kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi minun olevan jo 10cm auki ja että saisin ponnistaa seuraavalla supistuksella, ponnistamisesta minulla ei ole kauheasti muistikuvia kun olin niin kivuissani mutta terve tyttö vauva syntyi klo:6:09 eli ponnistus vaihe kesti 9 min, ja siitä 4min kun jälkeiset tulivat:) ja nyt sängyssä tuhisee 2kk ikäinen neiti:)

Esikoinen,

Oltiin edellisenä iltana siskon tupareissa rv 40 2, samana iltana meni limatulppa ja intoiltiin josko synnytys alkaisi. No ei alkanut. Yö oli kuitenkin jotenkin tuskainen. Kääntyilin ja kävin wc:ssä useasti. Iso maha ahdisti ekaa kertaa. Aamulla pyysin miestä soittamaan isälleen jos tultaisiin saunaan. No melkein heti puhelun jälkeen alkoikin säännölliset spistukset eikä tarvinut ajella saunomaan. Kello oli tuolloin noin 10. Pari tuntia odoteltiin ja katsoin että väli oli 5-10min. Mies hoputti että mennään jo, joten lähdettiin. Sairaalassa oltiin klo 13. Olin auki 2cm. Kätilö sanoi että kävelkää pari tuntia. No me kierrettiin sairaalan puistopolkuja ja haetiin kanttiinista kahvit ja kakut. Lopuks ei enää jaksettu kävellä niin mentiin istuskelemaan maahan ja otettiin fiiliskuvia. Noin klo 15 takaisin käyrille, supistuksia oli vaan 10min välein ja auki 2,5cm, lähdettiin kotiin odottamaan. Käskivät syödä. Supistukset sattui jo aikalailla joten niiden välillä onnistuin ruisleipää syömään.

Kotona makasin kynttilänvalossa pimeässä makkarissa kauratyynyn kanssa ja tekstailin sukulaisille synnytyksen etenemistä. Mies hieroi selkää ja kävi lämmittelemässä pussia. Välillä kävin kuumassa suihkussa. Särkylääkkeitä meni. Klo 23 oli jo niin pahat supistukset, että lähdettiin takaisin sairaalaan. Ihana kätilö ohjasi meidät huoneeseen kahdestaan odottelemaan. Sain kipupiikin ja lämpötyynyn. Olin kuitenkin auki vaan 2,5cm joten sain myös oksitosiinipiikin. Syötiin karkkia ja kärsin aina 5min välein. Mies kertoi koska supistus tulee. Soitin kelloa 2-3 aikaan yöllä ja pyysin kipulääkettä. Silmät vuosi kun sattui niin paljon. Tässä vaiheessa olin auki 4,5cm. Sain vaihtaa vaatteet ja päästiin synnytyssaliin. Kätilö vaihtui.

Sain lisää oksitosiiniä ja ilokaasua. Sain päättää menenkö ammeeseen ja saan vaan ilokaasua vai otanko kipupiikkejä ja ilokaasua. Valitsin jälkimmäisen. Mies keitti itselleen kavia ja mulle teetä. Join varmaan 2l vichyä. Sitten alkoi oksentaminen, kaikki tuli ylös. Noin klo 4 sain epiduraalin. Ensin se laitettiin väärin, tokalla kerralla onnistui. Kalvot puhkaistiin. Ah, mikä olo. Kätilö vaihtui.

Heräsin ja olin ihan sekaisen jalat kantoi huonosti. Sain 7 aikaan pudendaalin, ja paniikkikohtauksen. Jäätävät kivut alkoi, selkään laitettiin se sähkötärinälaite, auttoi paljon, mutta oli pakko lisätä epiduraalia. Ilokaasua vedin kuin korsteeni. Olin 10cm auki. Sanoivat, että voin kokeilla ponnistaa, olin niin poikki että nukahdin kesken kaiken. Epiduraalin aikana en tuntenut supistuksia. Selvisi että vauva on virhetarjonnassa. Odoteltiin. Klo 12 sain lisää epiduraalia. Klo 13, nousin seisomaan ja aloitin ponnistamisen miehen tukemana. Klo 13.12 syntyi ihana iso tyttö! 4,7kg/54cm. Kokoarvio oli ollut 3,9kg joten olin pyörtyä. Yksi tikki ja kaikki meni lopulta hyvin :)

Kokemus oli ihan loistava. Mies oli varauunut, että itken ja huudan ja kiukuttelen joten oli hänkin positiivisesti yllättynyt :) Tästä nyt vajaa 4 viikkoa ja saman voisin tehdä uudelleen.

Oih.. löysin tän kertjun sattumalta. Synnytyksistä aikaa ensi kuussa 7 ja 4 vuotta, mutt jostain syystä niitä aina muistelee näinä marraskuun iltoina....
Eka synnytys päättyi vesien menon(38 4) jälkeen kiireelliseen sektioon. Ja toinen 36 4 alkoi vesie menolla suppareita ei kuitdnkaa tullut, joten käynnistettiin. 7h käynnistyksestå syntyi pon.vaih. 9min.
Mukavaa joulun odotusta!
Meillä juhlitaa vielä synttäreitä ennen sitä

Esikoisen synnytys ei näyttänyt merkkejä alkamisesta, joten menin käynnistykseen kun viikkoja oli 42. Ensinmäisenä päivänä napsin sairaalassa jotain tabetteja joiden piti auttaa asiaa, mutta menin vielä yöksi kotiin nukkumaan kun mitään ei tapahtunut, yhden yhtäkään supistusta ei tullut. Seuraavana aamuna (Eli 42 1) palasin sairaalalle.

10.15 Kalvot puhkaistiin
11.00 Lisätty oksitosiinitippa
13.00 Supistuksia alkaa tulla
15.00 Auki 4cm, epiduraalipuudutus
20.00 Auki 6cm, tässä vaiheessa olin todella kipeä
22.00 Huomattu kova reuna kohdunkaulassa,
VUOROKAUSI VAIHTUU
04.00 Auki 9cm, kova tarve ponnistaa mutta siihen en saanut lupaa
06.00 Reuna kohdunkaulassa paksuuntunut, lapsivesi vihreää. Huomattu vääränlainen tarjonta (Korkea etusuora). Sektiopäätös.
08.24 Lapsi syntyy kiireellisellä sektiolla. Mitat 4065g 52cm.


Kuopuksen synnytys lähti starttaamaan itsekseen. Viikkoja oli 39 5 kun nukkumaan mennessäni rupesi tulemaan vaimeita supistuksia. Yöllä heräsin siihen, kun en voinut kivun vuoksi enää nukkua ja menin aamulla sairaalaan. Odottelin sairaalassa ja supistukset alkoivat lieventyä ja harventua. Palasin kotiin 17 aikaan. Illalla oli kuitenkin taas mentävä sairaalaan kun kivut olivat niin kovat.

21.00 Takaisin ostatolle
23.00 Saan kipulääkettä jotta saan nukutuksi.
08.00 Auki 3cm, supistukset kivuliaita
10.00 Epiduraalipuudutus
11.00 Kalvot puhkaistu, Auki 4cm
13.30 Supistukset eivät hellitä ja muuttuvat sanoinkuvaamattoman kivuliaiksi. Auki 7cm.
14.00 Ultraäänessä todetaan osittainen ablaatio (Eli istukan irtoaminen).
14.22 Lapsi syntyy hätäsektiolla. Mitat 3420g 47.5cm

mitä kokoajan mainostat blogias täälä

00.01 esikoinen syntyi keskenkasvuisena äpäränä (kiinalainen) ps mieheni musta hih;) oon fucked up auttakaa!!!! ps nainen mustan kanssa