Luulen, että miehessäni on narsistisia piirteitä. Olen täysin uupunut suhteeseen, en jaksa enää. Haluan elämäni takaisin ja eron miehestäni. Mies väittää että meillä on säilyttämisen arvoinen yhteys ja hän haluaa yhä yrittää. Olen antanut useita mahdollisuuksia miehelle muuttaa käytöstään ja parantaa hänen tapaansa kohdella minua, mutta useista yrityksistä huolimatta mikään ei oikeasti muutu ja olen aina vain yhdessä syyllistävän, manipuloivan, kontrolloivan diktaattorin kanssa.
Pahinta on, kun minun harrastukset ja mielenkiinnon kohteet tulevat lytätyiksi ja mitätöidyksi. Hänen halujen tulisi hänen mielestään ajaa minun tarpeiden ohi eikä hän 'ymmärrä' jos sanon ei hänen ehdottamilleen asioille vaan jankkaa niin kauan että taivun. Uusimpana juttuna on tullut seksiin painostaminen samalla tavoin ja jos sitten annan kun en jaksa kuunnella niin mies kommentoi ettei sitä velvollisuudentunteesta tarvii harrastaa...
Onko tällaisessa tilanteessa kohtuullista haluta erota? Vai onko mieheni oikeassa että olen sairas ja kohtuuton koska en jousta suhteessa ja ole hänelle läsnä ja käytettävissä aina kun hän haluaa?
Henkinen väkivalta ja halu erota
56
1329
Vastaukset
- lifemocker
jos sä haluat erota niin eroa äläkä ala arpomaan
- eroa
Eroa, se on ainoa oikea ratkaisu.
- itse päätät
Et tarvitse kenenkään lupaa eroamiselle.
Tee niin kuin sinulle on parasta. Mies ei päätä sinun tunteistasi. - vanillashaker
Musta tuntuu että nimenomaan tarvitsen jotain ulkopuolista peiliä, koska tässä vuosien aikana oma todellisuudentaju ja kyky hahmottaa normaalia ja epänormaalia on heikentynyt. Olen ikäänkuin tilanteessa, jossa annan anteeksi toistuvasti samoja asioita vaikka en oikeastaan enää edes usko mutokseen taikka tiedä haluanko jatkaa koko touhua.
- itse päätät
Siirrä tunteet sivuun ja ajattele järjellä.
Mitä sinä toivot, mitä sinä tarvit. Ja mitä et.
Et voi elää toista miellyttäen. Sinäkin olet tärkeä. Jos toinen välittää vain itsestään niin ei se toimi. Välitä sinä itsestäsi. Ero taitaa olla paras ratkaisu. - vanillashaker
itse päätät kirjoitti:
Siirrä tunteet sivuun ja ajattele järjellä.
Mitä sinä toivot, mitä sinä tarvit. Ja mitä et.
Et voi elää toista miellyttäen. Sinäkin olet tärkeä. Jos toinen välittää vain itsestään niin ei se toimi. Välitä sinä itsestäsi. Ero taitaa olla paras ratkaisu.Aina kun luen muiden vastaavia kertomuksiaa, ensimmäinen mieleen tuleva neuvo on "jätä se". Samoin silloin kun mietin omaa tilannettani pyrkien näkemään sen ulkopuolisen silmin.
- itse päätät
vanillashaker kirjoitti:
Aina kun luen muiden vastaavia kertomuksiaa, ensimmäinen mieleen tuleva neuvo on "jätä se". Samoin silloin kun mietin omaa tilannettani pyrkien näkemään sen ulkopuolisen silmin.
Minä neuvon sinua eroamaan koska olen itse elänyt joskus samanlaisessa tilanteessa ja tiedän, että se on aika toivotonta ja kuluttavaa.
Päätöksen teet sinä itse.
Toivon että ajattelet omaa parastasi koska mies ei sitä selvästikään tee. Sinulla on oikeus tuntea itsesi rakastetuksi ja arvostetuksi. - ööööööh
itse päätät kirjoitti:
Siirrä tunteet sivuun ja ajattele järjellä.
Mitä sinä toivot, mitä sinä tarvit. Ja mitä et.
Et voi elää toista miellyttäen. Sinäkin olet tärkeä. Jos toinen välittää vain itsestään niin ei se toimi. Välitä sinä itsestäsi. Ero taitaa olla paras ratkaisu.Eihän se ole tunteiden sivuun siirtämistä, jos ajattelee mitä toivoo ja tarvitsee. Nehän ovat juuri tunteita, että toivoo ja tarvitsee jotain.
- itse päätät
ööööööh kirjoitti:
Eihän se ole tunteiden sivuun siirtämistä, jos ajattelee mitä toivoo ja tarvitsee. Nehän ovat juuri tunteita, että toivoo ja tarvitsee jotain.
No haloo!
Mahdolliset rakkauden tunteet miestä kohtaan, toiveet kaiken muuttumisesta paremmaksi kun niin ei kuitenkaan käy.
- zemppiä!
Virheistä opitaan, sen vuoksi anteeksianto on olemassa. Kun virheitä tieten tahtoen toistaa ja odottaa toiselta saavan anteeksiannon, se on hyväksikäyttöä. Sitten kun itse tiedät, että toinen tekee ne samat virheet, tulet henkisesti turtaksi.
Olet vuosien varrella omaksunut vahingollisen käyttäytymisenmallin, jonka mukaan kaikki tulisi antaa anteeksi ja antaa toisen kohdella itseään kuin kynnysmattoa. Ja se toinen siellä kotonasi, kyllä, juuri hän astelee ylitsesi miten tahansa hän tahtoo. Seksiin painostaminen on yksi sairaalloisen parisuhteen tunnusmerkkejä. En näe muuta vaihtoehtoa kuin erota. Miehesi ei tuosta muutu, etkä voi koskaan odottaa arvostusta sinulta. Hänen kanssaan et tule koskaan tuntemaan olevasi (arvostettu) ihminen. - sad but true
Kysymys! Aiotko oikeasti toimia oman etusi mukaan vai tulitko vain purkamaan tuntojasi tänne ja kerjäämään sympatiaa? Kuka tahansa hyvässä parisuhteessa elänyt sanoisi luettuaan tekstisi, että pakene. Ei kai kukaan tervejärkinen tekstinlukija antaisi sun jäädä tuollaisen ihmisen luo, joka kohtelee sua kuin roskaa?
Miehesi ei halua liittoanne parantaa, koska muutokset eivät ole pysyviä. Toiselle ihmiselle ei anneta miljoonia mahdollisuuksia, jos oikeasti rakastaa itseään. Mikään AITO rakkaus ei kohtele toista noin. Nuo teidän "yhteydet" ovat vain miehen keino vedota romanttiseen puoleesi, että uskot liittonne olevan taivaisiin kirjoitettu. Tosiasiassa miehesi pelkää eroa/ pelkää jäävänsä yksin tai sitten toivoo sun ottavan eron. - vanillashaker
Olen tehnyt päässäni päätöksen erota miehestä. Sen käytäntöön saattaminen on vaikeaa. Olemme tänäänkin puhuneet pitkään ja mies näissäkin keskusteluissa, vaikka on pinnalta hellä, empaattinen ja ymmärtävä, tuo toistuvasti esiin kaikkea sitä mikä olisi säilyttämisen artvoista ja ensin mm kertoi kuinka vaikea olen välillä ollut ja heti perään kehuu kuinka täydellisempää naista ei voi olla. Vaikka todellisuudessa kukaan ei ole täydellinen. Eikä tarvitsekaan olla mutta tietty arvostus ja kunnioitus olisi kiva ilman että siitä tarvitsisi tapella aina vain.
Miehen mielestä nämä nykyiset ongelmat ovat ihan erilaisia kuin ne entiset. Minun mielestäni eivät, ne kaikki hajottavat, linttaavat ja mitätöivät minua.- zemppiä!
Ehkäpä siksi sinun on hankala erota,kun mies on kohdellut sinua huonosti niin kauan? Ansaitsetko mielestäsi parempaa? Käsi sydämellä? Jos vastauksesi on kyllä, tiedät mitä sinun pitää tehdä ja korkotat kohti parempaa elämää. Jos vastauksesi on ei, niin kerronpa vain, että jokainen ansaitsee elämän, jossa tulee arvostetuksi ja kohdelluksi hyvin.
Miehesi saattaa puhua kauniisti, mutta teot puhuvat toista.
- vanillashaker
No sepä se kun olen vuosia sitten kertonut hyvin selvästi etten siedä enää yhtään minkääntasoista väheksyntää, tyhjiä raivokohtauksia, painostusta jne. Mies lupasi muuttua, asuimme erillämme ja mies kävi ainakin näön vuoksi ammattilaisen luona työstämässä ongelmiaan. Tuloksia (ja liian täydellisiä sellaisia) tulikin liiankin nopeasti. Näitä tämäntason ongelmia ei ollut kun asuimme molemmat omissa osoitteissamme ja näimme päivittäin vähän ja viikonloppuisin sekä lomilla paljon. Halusin uskoa muutokseen ja muutostahan minä näin. Yhtä nopea ja täydellinen muutos tapahtui kun muutimme yhteen, ei mennyt varmaan viikkoakaan kun ensimmäiset 'älä tee sitä, ollaan yhdessä'-pyynnöt alkoivat. Eikä siinä, parisuhteessa tehdään kompromisseja ja sellasia vähemmäntärkeitä asioita voi toki lykätä. Se vaan että joustamalla itse ei saanutkaan mitään takaisin vaan pyynnöt muuttuivat käskyiksi (ethän sä nyt voi lähteä lenkille) ja ja kun en halunnut lähteä ainoana vapaapäivänäni miehen suunnittelemalle reissulle, hän jankkasi niin kauan että suostuin. Ja kun reissulta tultiin niin hän alkoi suunnittelemaan heti seuraavaa ja kun sanoin että hän voi mennä kaksin lapsemme kanssa, haluan hiukan huilatakin välillä ja vain olla niin jankutijankuti alkoi uudestaan.
Sisimmässäni uskon että ansaitsen parempaa. Olen miehelle antanut enemmän mahdollisuuksia kuin olisi ollut tarpeenkaan ja miehen selitykset muuttuvat joka selityskerralla eikä mitään tolkullista tunnu tulevan, eritasoisia päättömiä päättelyitä vain ja kaiken kruuuksi 'kaikki toiminta on koko ajan tähdännyt siihen että sinulla olisi hyvä olla'. En jaksa enkä halua antaa enää yhtään mahdollisuutta. Haluan takaisin omaan kotiini, omiin rutiineihini, omaan elämääni. Keskittyä lapseeni ja itseeni. Koska se yksinolokin on parempaa kuin tällaisessa suhteessa oleminen.- zemppiä!
Toivon sydämestäni, että olet rohkea ja otat askeleen kohti onnellisempaa elämää.
- vanillashaker
Ntyt kyllä hämmentää ja pahasti..
Me siis ollaan sovittu ettei mitään tapahdu ennen pariterapiaa, joka on lokakuun alussa.
Mies on tehny tässä viime päivinä tiettäväksi, kuinka haluaa yhä yrittää eikä ymmärrä kuinka en näe sitä meidän yhteyttä ja kaikkea hyvää mitä meillä on. Näen minä, mutta se ei korvaa eikä korjaa sitä kaikkea pahaa... Kuitenkin kun ollaan juteltu niin mies onkin sivulauseissa alkanut kertomaan kuinka kaikki voikin olla vaan mun päässä, kuinka en kommunikoi tarpeeksi enkä oikein ja kuinka hänellä ei enää ollut muuta keinoa päästä minun maailmaani kuin huonot vitsit. Hän yhä käyttää ilkeilyistään ja linttaamisistaan nimitystä vitsi vaikka niille ei ole kukaan koskaan nauranut.
Voiko se olla että se kaikki syy onkin minussa?- rundontwalk
Oot jo ihan tarpeeksi sekaisin. Älä sisko rakas kuuntele enää sen höpömiehen koko ajan muuntuvia juttuja, ellet halua päätyä piipaa-autolla akkulataamoon. Ole kuuntelevinasi ja nyökyttele "joo niinpä" mutta anna mennä kuin vesi hanhen selästä. Hän ei ole sinun pomosi, isäsi tai gurusi. Ihan suotta olet "keskustellut" tuntikausia manipulaattorisi kanssa. Pidä hänet hyvällä tuulella mahdollisuuksien mukaan. Samalla tee suunnitelmaa lähdöstä. Narsistien uhrien tukisivuilta, keskustelupalstalta ja auttavasta puhelimesta saat neuvoja miten edetä.
Lähde joku päivä lapsen kanssa ensin vaikka sukulaisen tai kaverin luo. Samalla erohakemus vetämään, ja hankit asunnnon sinulle ja lapsellesi.
Sinuna muuttaisin heti pois. Tulet näkemään miten miehesi hurmaa pariterapeutin, ja kohta heitä on kaksi sinua katsomassa nenänvartta pitkin, ja ruotimassa vikojasi. Narsistin kanssa terapiasta tulee farssi tai tragikomedia, ja hän pelaa vain aikaa saadakseen sinut unohtamaan eron mahdollisuuden. Puhu melkein kenen muun kanssa hyvänsä, mutta ei miehesi. Mieluummin vaikka jonkun oman sukulaisesi tai nuoruudenystäväsi kanssa. Todellisuudentajua toivon sinulle. Ja tervettä rajojen asettamista, johon voit tarvita asiantuntija-apua itsellesi. - ei kannata jatkaa
rundontwalk kirjoitti:
Oot jo ihan tarpeeksi sekaisin. Älä sisko rakas kuuntele enää sen höpömiehen koko ajan muuntuvia juttuja, ellet halua päätyä piipaa-autolla akkulataamoon. Ole kuuntelevinasi ja nyökyttele "joo niinpä" mutta anna mennä kuin vesi hanhen selästä. Hän ei ole sinun pomosi, isäsi tai gurusi. Ihan suotta olet "keskustellut" tuntikausia manipulaattorisi kanssa. Pidä hänet hyvällä tuulella mahdollisuuksien mukaan. Samalla tee suunnitelmaa lähdöstä. Narsistien uhrien tukisivuilta, keskustelupalstalta ja auttavasta puhelimesta saat neuvoja miten edetä.
Lähde joku päivä lapsen kanssa ensin vaikka sukulaisen tai kaverin luo. Samalla erohakemus vetämään, ja hankit asunnnon sinulle ja lapsellesi.
Sinuna muuttaisin heti pois. Tulet näkemään miten miehesi hurmaa pariterapeutin, ja kohta heitä on kaksi sinua katsomassa nenänvartta pitkin, ja ruotimassa vikojasi. Narsistin kanssa terapiasta tulee farssi tai tragikomedia, ja hän pelaa vain aikaa saadakseen sinut unohtamaan eron mahdollisuuden. Puhu melkein kenen muun kanssa hyvänsä, mutta ei miehesi. Mieluummin vaikka jonkun oman sukulaisesi tai nuoruudenystäväsi kanssa. Todellisuudentajua toivon sinulle. Ja tervettä rajojen asettamista, johon voit tarvita asiantuntija-apua itsellesi.Samaa mieltä. Ap ei ilmeisesti huomaa, että pariterapia ei auta tuollaiseen käyttäytymiseen. Epäkypsän ihmisen käytös on heittää vastuu tilanteesta toisen harteille, kuten Apn mies tekee.
- vanillashaker
Tää pariterapia on mun mtt-avun neuvo, ikäänkuin 'viimeinen näytös' että kaikki kivet on käännetty. Ettei miehelle jää mitään narua josta nykäistä etten ole yrittänyt tarpeeksi.
Osa minusta pistää vahvasti kampoihin miehen teorioille, pitää niitä pähkähulluina ja pakonomaisena syyn etsimisenä ihan mistä tahansa muttei itsestä. Yhteisen lapsen vuoksi koetan tehdä tämän eron mahdollisimman sivistyneesti. Tiedän että mies koettaa roikottaa minua itsessään lapsen kautta ja estää irtautumiseni haluamalla viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsensa kanssa kuitenkin niin että lapsi on yöt luonani. Lapsi kuitenkin on niin pieni että hänen asioistaan on pakko kommunikoida.
Mua hävettää tää tilanne niin paljon, etten tiedä kenelle voisin tästä puhua. - vanillashaker
Pakko vielä jatkaa.
Nyt kun on oltu vähän enemmän taas saman katon alla niin huomaan että mies kaikesta puhumisesta yhä pyrkii kontrolloimaan ympäristöään ihan tyhmissä pikkuasioissakin. Kuten esim. kun yhteinen lapsemme tulee pyytämään päästä mun syliin ja olen jo ottamassa lasta syliin, mies saattaa koettaa sanoa lapselle että 'ei nyt, menehän omiin leikkeihin', johon ei reagoi kyllä en mionä eikä lapsi vaan otan lapsen syliin kun kerran olin jo ottamassa. Tai kun lojun sohvalla katsomassa telkkaria, lapsi kiipeää viereen niin mies koettaa käskeä 'jättämään äiti rauhaan'. Ihan niinkuin en itse osaisi tai kykenisi lasta pois ohjaamaan jos hänestä jotain 'haittaa' ois.
Mies itse on lapselle oikein hyvä ja lempeä isä. Paitsi silloin jos on väsynyt niin saattaa käyttäytyä niinkuin lasta ei olisi. Tai jos on itse kahvilla niin ei huoli lasta metriä lähemmäksi. Ja lapsen lohduttaminen on miehelle todella, todella vaikeata. Tuntuu ennemmin ärtyvän siitä, että pieni kaatuu ja satuttaa itsensä ja kysyä että 'kannattiko riehua?' mutta ei lohduta. Saattaa joskus käskeä lasta lopettamaan itkemisen. Mutta silloin kun mies itse haluaa lapsen kanssa olla niin parempaa isää saa hakea.- aivan totta hei
En viettäisi päivääkään saman katon tuollaisen miehen kanssa.
- aivan totta hei
aivan totta hei kirjoitti:
En viettäisi päivääkään saman katon tuollaisen miehen kanssa.
*saman katon alla
- Tässäsinulletosiasio
Puhuit tuolla aiemmin, että kaipaisit ulkopuollista näkökulmaa tilanteeseen? -Ensinnäkin mies ei arvosta sinua ja tekemisiäsi, kuten itse sanoit
-Olet antanut monta mahdollisuutta hänelle muuttaa käytöstään, eikä hän niitä ole halunnut hyödyntää = ei näe mitään vikaa käytöksessään -> ei tule ikinä muuttumaan
-Hän on "syyllistävä, manipuloiva, kontrolloiva diktaattori"
-Painostaa sinua asioihin, kuten seksiin -> Hänelle olet pelkkä keho, sinun haluillasi ei väliä = henkinen väkivalta
-Mies syyttää sinua omista virheistään ja kuittaa kaikki puheet vitseiksi = Kai tiedät tämänkin olevan täyttä sontaa? Yrittää aiheuttaa sinulle pahaaoloa? = Henkinen väkivalta
-"Teen kaiken vain sinun parastasi ajatellen" on manipuloivan ihmisen lempilauseita.
-Tiedät, että mies kykenisi käyttämään lasta roikuttaakseen itseään mukana
-Osoittaa lapsille hellyyttä vain silloin kun itse haluaa = kerää pisteitä sinun silmissäsi
-Väsyneenäkään rakastava isä ei käyttäydy "kuin lasta ei olisi"
-Ei anna lasten turvautua äitiinsä
-Ei osoita myötätuntoa, lohtua kun lapsi haavoittaa itsensä
En ymmärrä, että mikä sinut saisi näkemään millaisessa suhteessa elät? Älä nyt ainakaan anna miehen määrätä sinun suhteesta lapseenne. Aivan hirveää, jos minulla olisi ollut tuollainen isä, joka on isä vain silloin kun tahtoo... Tai jos mieheni käyttäytyisi noin lastamme kohtaan, heittäisin pihalle. - vanillashaker
Tässäsinulletosiasio kirjoitti:
Puhuit tuolla aiemmin, että kaipaisit ulkopuollista näkökulmaa tilanteeseen? -Ensinnäkin mies ei arvosta sinua ja tekemisiäsi, kuten itse sanoit
-Olet antanut monta mahdollisuutta hänelle muuttaa käytöstään, eikä hän niitä ole halunnut hyödyntää = ei näe mitään vikaa käytöksessään -> ei tule ikinä muuttumaan
-Hän on "syyllistävä, manipuloiva, kontrolloiva diktaattori"
-Painostaa sinua asioihin, kuten seksiin -> Hänelle olet pelkkä keho, sinun haluillasi ei väliä = henkinen väkivalta
-Mies syyttää sinua omista virheistään ja kuittaa kaikki puheet vitseiksi = Kai tiedät tämänkin olevan täyttä sontaa? Yrittää aiheuttaa sinulle pahaaoloa? = Henkinen väkivalta
-"Teen kaiken vain sinun parastasi ajatellen" on manipuloivan ihmisen lempilauseita.
-Tiedät, että mies kykenisi käyttämään lasta roikuttaakseen itseään mukana
-Osoittaa lapsille hellyyttä vain silloin kun itse haluaa = kerää pisteitä sinun silmissäsi
-Väsyneenäkään rakastava isä ei käyttäydy "kuin lasta ei olisi"
-Ei anna lasten turvautua äitiinsä
-Ei osoita myötätuntoa, lohtua kun lapsi haavoittaa itsensä
En ymmärrä, että mikä sinut saisi näkemään millaisessa suhteessa elät? Älä nyt ainakaan anna miehen määrätä sinun suhteesta lapseenne. Aivan hirveää, jos minulla olisi ollut tuollainen isä, joka on isä vain silloin kun tahtoo... Tai jos mieheni käyttäytyisi noin lastamme kohtaan, heittäisin pihalle.Kiitos.
Mun suurin ongelma on varmaan se, että tätä on jatkunut niin kauan että se on mulle normaalia. Musta tuntuu että asiat ei ole niinku niiden mulle väitetään olevan mutta olen niin lähellä etten näe kuvaa kokonaisena. Usein mulla on epämääräsen outo olo, mutten ihan saa kiinni syystä ja kun koetan jutella miehelle niin asiat tuppaavat kääntyä mun syyksi. - Tässäsinulletosiasio
vanillashaker kirjoitti:
Kiitos.
Mun suurin ongelma on varmaan se, että tätä on jatkunut niin kauan että se on mulle normaalia. Musta tuntuu että asiat ei ole niinku niiden mulle väitetään olevan mutta olen niin lähellä etten näe kuvaa kokonaisena. Usein mulla on epämääräsen outo olo, mutten ihan saa kiinni syystä ja kun koetan jutella miehelle niin asiat tuppaavat kääntyä mun syyksi.Eikö sinua edes hieman kihelmöi ajatus, siitä onnellisuudesta, joka syntyisi kun mies ei ole tallomassa sinua maahan? Ajattele, kun olisit lapsesi kanssa kaksin ja olisit onnellinen? Tai löytäisit miehen, joka ei kohtele sinua kaltoin? Eikö sinulla ole sitä vahvaa tunnetta sisälläsi, että ansaitset parempaa?
- saman kokenut
Tässäsinulletosiasio kirjoitti:
Eikö sinua edes hieman kihelmöi ajatus, siitä onnellisuudesta, joka syntyisi kun mies ei ole tallomassa sinua maahan? Ajattele, kun olisit lapsesi kanssa kaksin ja olisit onnellinen? Tai löytäisit miehen, joka ei kohtele sinua kaltoin? Eikö sinulla ole sitä vahvaa tunnetta sisälläsi, että ansaitset parempaa?
Edellinen nimimerkki puhui asiaa.
Minä myös olin täysin nujerrettu, itsetunto mennyt, enkä uskaltanut erota. Kunnes mies sitten löysi paremman naisen. Nämä siis hänen sanojaan, mutta minä olen ikuisesti kiitollinen, että joku toinen on minua parempi. Ei käy kateeksi ollenkaan, vaan pikemminkin säälittää. Mutta pääsinpä itse vapaaksi. Ja nainen lienee saa maistaa omaa lääkettään, kun halusi varatun miehen.
Olisipa mies arvannut, minkä suuren palveluksen minulle teki, kun vihdoinkin irrotti kuristusotteensa. Menetelmät täysin samat, kontrolloiva diktaattori oli hänkin.
Ja kas kummaa: eron jälkeen huomasin, että masennukseni parani, rakensin itselleni ja kahdelle lapselleni aivan uuden ja onnellisen elämän. Lapset ovat jo isoja, ja päättävät puolestaan. Eivät halua tavata isäänsä, vaikken ole koskaan sanonut yhtään sanaa häntä vastaan. Mutta kyllä lapsikin tajuaa, ettei ole hyväksytty. He onneksi ovat sen verran järkeviä, ettei kumpikaan halua olla isänsä olemassaolon tai itsetunnon jatke.
Aloittajalta vaatii paljon voimia irtautua sairaasta suhteesta, mutta suosittelen sitä lämpimästi. Olet ansainnut onnellisen elämän, ja jo lapsesi vuoksi sinun pitää jättää mies. Jos hän haluaa olla lapsellenne isä, salli se hänelle, mutta mitään muuta valtaa elämääsi sinun ei tarvitse hänelle antaa.
Ennen kaikkea muista, että mies ei sinua rakasta. Kaikki mitä hän tekee, tähtää vain siihen, että hän saisi pidettyä sinut nöyränä valtansa alla. Älä alistu, vaan lähde. Onnea, ja hirmuisesti tsemppiä! Se oikeasti kannattaa!
Et ole sairas, etkä kohtuuton, vaan päinvastoin olet täysin normaali nainen, joka reagoi täysin normaalisti huonoon kohteluun!
- Kohtuus kaikessa
"Onko tällaisessa tilanteessa kohtuullista haluta erota?"
- Miksi sinun pitää saada omaan kokemukseesi vahvistusta ulkopuolisiltä?
Ota vastuu itsestäsi ja lastesi tulevaisuudesta. - Kohtuus kaikessa
Narsistisen ihmisen kanssa eläessä saattaa tosiaan tulla epätodellinen olo. Alkaa epäilemään itseäänkin, omia kokemuksiaan. Siltä pohjalta ymmärrän, miksi kysyt - ehkä ennen kaikkea itseltäsi - onko kohtuullista haluta erota.
Olisi hyvä, jos löytäisit hyvän ihmisen, terapeutin tms, jonka kanssa voisit keskustella ja saisit tukea omille tunteillesi. Narsisti repii sisäisen ihmisen riekaleiksi. - vanillashaker
Mulla on tässä muuttokuviot työn alla. Uusi koti on jo katseltuna, olen ajatellut että rysäytän muuton käyntiin heti pariterapian jälkeen, tuohon sontaan en enää halua jäädä. Jos en olisi lupautunut siihen pariterapiaan niin muuttaisin välittömämsti.
Mies on töykeä ja tilannetajuton. Viikonlopun teema on ollut 'tökitään vanillashakeria kaikissa niillä asioilla, joista hän on kertonut loukkaantuneensa' eli kaikista niistä asioista, joista olen koettanut puhua että on vaikeita, on nyt vedetty vitsiksi ja mitätöity. Mies vielä viikolla vannoi muuttuvansa mutta se kontrollointi ja linttaaminen vain muuttaa muotoa. Mä en jaksa.- uusilleladuille
Hienoa, upeaa! Mies ei jaksanut vetää mukavaa roolia koko viikonloppua vaan se todellinen luonne pilkahteli sopivasti niin että saat voimaa muuttaa. Onnea jatkossa ja "enkeleitä tiellesi"!
- zemppiä!
Harmillista, että mies ei ajattele tunteitasi lainkaan vaan heittää ne vitsiksi..., Mahtavaa, että olet ajatellut nyt myös itseäsi! Pysy päätöksessäsi vaikka mies hetkellisesti saattaisi osoittaakin muutoksen merkkejä. Usein ne merkit eivät ole pysyviä, kuten itse huomasit jo pelkän viikon perusteella.
Matka kohti parempaa elämää alkakoon! - Kohtuus kaikessa
PARITERAPIAA NARSISTIN KANSSA? En suosittele! - Eikö kannattaisi hakea tukea vain itselleen?
- liian monta vuotta
Huh huh! Ihankuin omasta elämästä olisi lukenut, tosin ensimmäiset vuodet sisälsi henkisen väkivallan lisäksi myös ihan fyysistä väkivaltaa. Ja vika oli aina muissa, jos ei minussa niin sitten vaikka ex-vaimossa joka pilasi mieheni jättämällä sen hänen sanojen mukaan
Olin aivan turta, lamaantunut. Sain kuitenkin itsestäni sen verran voimia esiin että sanoin meneväni joka kerta lääkäriin ja tekemään rikosilmoituksen mikäli minuun vielä koskee. Fyysinen väkivalta loppui, mutta henkinen väkivalta on jatkunut tähän päivään asti. sai puhuttua vielä minut naimisiinkin viimevuonna, monen vuoden todistelujen jälkeen kuinka rakastaa, ollaan sielunveljiä, sinun kanssasi haluan vanheta, ikinä ei löydä parempaa naista jne, ja näitä samoja lurituksia jakelee nyt muille naisille.
Nyt on eropaperit vetämässä, tunnusti että oli pettänyt jo monta vuotta, tosin syytti siitäkin niitä muita naisia, hänessähän ei ollut mitään vikaa, han oli uhri, ja loppujen lopuksi kaikki hänen teot oli tietenkin minun syytä.
Pakko tämän olikin tulla päätepisteeseen, hyvä niin, vaikka vaikeaa onkin hyväksyä se, että luulin olevani oikeasti tärkeä ihminen hänelle antaen kaiken paskan anteeksi monet kerrat uskoen sen anteeksipyyntöihin ja todisteluihin paremmasta elämästä ja muuttuneesta miehestä. No, juttu olisi pitkä mutta siinä lyhykäisyydessään meidän ikuinen rakkausliitto, tosin se oli nytkin ihan liian pitkä...
Voimia sinulle joka painit samojen asioiden kanssa! - vanillashaker
Nyt on se pariterapia takana. Täytyy sanoa ettei se mitenkään yllättäny. Homma meni suunnilleen niin, että minä puhuin paljon, koetin pysyä mahdollisimman asiallisena ja pitäytyä faktoissa ja siinä, miltä minusta tuntuu. Mies oli alkuun olevinaan ymmyrkäisenä 'en ymmärrä miten tähän tilanteeseen on päädytty' ja vasta kun kerroin hänen kertoneen että hän ajattelee että me muut olemme hänen jatkeitaan niin hän vähän närkästyneenä sen myönsi ja myönsi myös sanoneensa rumasti mutta ei sitten muuta. Kertoi vain kuinka haluaa korjata kaiken ja haluaa että kaikki olisi taas 'kuin siinä hääkuvassa'. Mutta sitten yllättäen alkoikin kertomaan kuinka kaikki johtuu mun masennuksesta(!!) josta ei ole koskaan missään välissä muuten ollut puhetta eikä sitä kukaan muu ole huomannut. Että kuinka sen masennuksen takia jään jumiin kaikkiin pikkuasioihin.
Käytännössä nyt kuitenkin muutan viikonlopuksi uuteen kotiin. Sen se pariterapiakäynti teki, että se avasi mun silmät. Ei minkäänlaista aitoa empatiaa eikä halua korjata. Ei edes kykyä nähdä niitä asioita, jotka tekevät kaikesta vaikeaa.
Mulla on valtavan helpottunu olo kun tälle kaikelle tulee piste.- zemppiä!
Onnellinen puolestasi!
- itse päätät
Kaikkea hyvää sinulle!
- )€,25
Onnea matkaan! Jos tulee epäilyksen hetkiä, niin lue vaikka nämä omat kirjoituksesi uudestaan. Voimia tulevaan!
- jee4
Mullakin oli aikanaan sama tilanne, mut onneksi erosin ja nyt elämä hymyilee. Et onnea uuteen elämään.
- vanillashaker
No on jo tarvinu lukea näitä muutamaankin kertaan. Nykyisesti ex-mies luki jostain Väestöliiton nettiparisuhdekurssista ja haluis sen mun kanssa tehdä :o Siinä tosin lukee ettei sovi pareille, joilla on väkivaltaongelmaa, tiedä sitten tarkoittaako se myös sitä henkistä väkivaltaa..
- Tässäsinulletosiasio
Nettiparisuhdekurssi? Anteeksi, jos kuulostan epäileväiseltä. Jos ei parisuhdeterapeutin kanssa asiat toimi, niin miten tietokone auttaisi teitä? Tietokoneen kautta on tietysti paremmat mahdollisuut puhua palturia.
- Tässäsinulletosiasio
Tässäsinulletosiasio kirjoitti:
Nettiparisuhdekurssi? Anteeksi, jos kuulostan epäileväiseltä. Jos ei parisuhdeterapeutin kanssa asiat toimi, niin miten tietokone auttaisi teitä? Tietokoneen kautta on tietysti paremmat mahdollisuut puhua palturia.
*mahdollisuudet
- ei_pakkia_päälle
Sovitaan että ei sovellu teille. Voittehan käydä uudestaan siellä live-terapeutilla, jos mieli on parempi. Taas mies pelaa aikaa. Sinuna vaihtaisin puhelinumeronkin kun muutatte erilleen Älä souda ja huopaa. Etsi ihan uusia ajanviettotapoja ja puhekavereita, kuten eronneiden ryhmä seurakunnassa tms. Aloita jokin harrastus, äiti-lapsijumppa vaikkapa.
- vanillashaker
Joo en ole osallistumassa exän kanssa enää yhtään mihinkään. Oma tupa, oma lupa ja valtaisa helpotus kun ei tarvitse varpaillaan varoa sanojaan ja tekojaan.
- ihha
Voi ihanaa minkä teit, olen vuosikaudet miettinyt samaa itsekin mutta annan vaan aina ajan kulua, josko huomenna, ensiviikolla jne.
Ihanaa elämää sulle-
- pyh ja pyh
Jätä tollanen paskiainen, YOLO! :)
- samaa kokenut
Olen lukenut koko tarinasi, ja onneksi ,vihdoinkin sait voimia lähteä lapsesi kanssa omaan rauhaan..Toivon Teille laikkea hyvää elämäänne....
- en oikein tiedä
Ei tuosta kirjoituksestasi oikein tule selville mikä on tarkalleen ottaen henkistä väkivaltaa vai koetko sen että toinen on verbaalisempi henkisenä väkivaltana, ts. onko miehesi sinua moni verroin sosiaalisesti älykkäämpi?
Oletko itse varma että haluat miestäsi tai haluat olla hänen kanssaan oikeistä syistä? Ihailetko häntä?
Minusta mies vaikuttaa enemmänkin huomionkipeältä ja pelkää että jätät tai vaatii sulta enemmän kuin annat suhteessa. Mitä sä teet suhteen eteen? Tuntuuko suhde sinusta pakkopullalta ja olisit mieluummin vapaa kuin parisuhteessa? - vanillashaker
Heips taas.
Yhä on oma tupa ja oma lupa, mutta ex on kyllä tehnyt kaikkensa haitatakseen elämääni. Jouluksi piristi minua lastensuojeluilmoituksella, maaliskuussa suostui puhui minulle ensimmäistä kertaa marraskuun jälkeen. Lapsen vaihto meni kuukausia päiväkodin kautta ja kaikki kommunikaatio sähköpostein. Tässä toukokuussa ilahdutti hempeällä CD-levyllä (itsensä tekemä) ja pitkällä käsinkirjoitetulla rakkauskirjeellä jonka alku oli ällöhalipusu-siirappinen ja loppua kohti sävy muuttui tutun syytteleväksi.
Epämääräinen paha olo on onneksi poistunut. Osa exän tempauksista keikuttaa vointiani, mutta olen yhä jaloillani ja onnellisempi ja enemmän elossa kuin vuosiin. Olen myös tavannut uuden miehen ja tajunnut paljon, paljon asioita, jotka exän kanssa oli pielessä. Minulle on kirkastunut ihan uudella tavalla se, kuinka yksipuolista suhde exään oli, kuinka annoin kaiken enkä saanut mitään. Kuinka hyvältä tuntuu nyt kun rinnalla on ihminen, joka haluaa ottaa minut omiin touhuihinsa ja samalla innolla osallistuu minun juttuihin.- BehindTheMask
Hienoa että lähdit suhteesta pois! Itse olen elänyt mustasukkaisen, empaatiokyvyttömän narsistin kanssa 17 vuotta; olen 31 vuotias. Olemme naimisissa ja meillä on nuori lapsi.
Olen ollut suhteessa "pakosta" viimeiset 15 vuotta.
Eräänä päivänä kun pohdin elämääni niin tajusin että kukaan ei oikeasti tunne minua. Tai siis, että kaikki luulevat kaiken olevan hyvin. Olen iloinen, sosiaalinen, puhelias, vaikka todellisuudessa mietin jopa itseni tappamista vaihtoehtona päästä pois suhteesta. Tätä en kuitenkaan tee, lapseni takia.
Kaipaan läheisyyttä, kosketuksia ja helliä hetkiä ja sanoja. Tästä syystä olen pettänyt miestäni. Satutan myös itseäni, fyysisesti, tarkoituksella. Koska tahdon tuntea.
Mieheni on sanonut minulle jo vuosien ajan että jos edes yritän lähteä suhteesta niin voin olla varma että minulle ei jää mitään! No, en minä mitään materiaa mukaan tarvitsisikaan jos aloittaisin alusta, mutta mieheni tarkoittaa tällä myös lastani.. ja ehkäpä myös henkeäni..
Muutama vuosi sitten lupasin itselleni että rakastelen vastaisuudessa ainoastaan minua rakastavan ja/tai hyvin kohtelevan henkilön kanssa. Tästä alkoikin sitten suhteemme jyrkin alamäki, ja matka jatkuu edelleen. Mielestäni en vaadi liikoja, vaiko?
Välillä tulee aikoja kun mietin että ehkä tämä tällainen elämä oli sitten tarkoitettu minulle ja tätä on elettävä hamaan hautaan asti.
Useasti herkuttelen ajatuksilla joissa olen onnellinen, onnellisessa suhteessa, rakastaisin miestäni ja näyttäisin sen hänelle, ja mieheni rakastaisi minua ja näyttäisi sen minulle, halaisi, suukottelisi, nukkuisin hänen vieressään, heräisin hänen vierestään, tuntisin oloni turvalliseksi ja tietäisin että minulla on aina kainalo johon mennä. - toimii2
BehindTheMask kirjoitti:
Hienoa että lähdit suhteesta pois! Itse olen elänyt mustasukkaisen, empaatiokyvyttömän narsistin kanssa 17 vuotta; olen 31 vuotias. Olemme naimisissa ja meillä on nuori lapsi.
Olen ollut suhteessa "pakosta" viimeiset 15 vuotta.
Eräänä päivänä kun pohdin elämääni niin tajusin että kukaan ei oikeasti tunne minua. Tai siis, että kaikki luulevat kaiken olevan hyvin. Olen iloinen, sosiaalinen, puhelias, vaikka todellisuudessa mietin jopa itseni tappamista vaihtoehtona päästä pois suhteesta. Tätä en kuitenkaan tee, lapseni takia.
Kaipaan läheisyyttä, kosketuksia ja helliä hetkiä ja sanoja. Tästä syystä olen pettänyt miestäni. Satutan myös itseäni, fyysisesti, tarkoituksella. Koska tahdon tuntea.
Mieheni on sanonut minulle jo vuosien ajan että jos edes yritän lähteä suhteesta niin voin olla varma että minulle ei jää mitään! No, en minä mitään materiaa mukaan tarvitsisikaan jos aloittaisin alusta, mutta mieheni tarkoittaa tällä myös lastani.. ja ehkäpä myös henkeäni..
Muutama vuosi sitten lupasin itselleni että rakastelen vastaisuudessa ainoastaan minua rakastavan ja/tai hyvin kohtelevan henkilön kanssa. Tästä alkoikin sitten suhteemme jyrkin alamäki, ja matka jatkuu edelleen. Mielestäni en vaadi liikoja, vaiko?
Välillä tulee aikoja kun mietin että ehkä tämä tällainen elämä oli sitten tarkoitettu minulle ja tätä on elettävä hamaan hautaan asti.
Useasti herkuttelen ajatuksilla joissa olen onnellinen, onnellisessa suhteessa, rakastaisin miestäni ja näyttäisin sen hänelle, ja mieheni rakastaisi minua ja näyttäisi sen minulle, halaisi, suukottelisi, nukkuisin hänen vieressään, heräisin hänen vierestään, tuntisin oloni turvalliseksi ja tietäisin että minulla on aina kainalo johon mennä.Yksi tie pois suhteesta on nimenomaan heittäytyä niin hankalaksi kuin suinkin osaat. Et anna seksiä, et kuuntele tai jos on pakko kuunnella annat mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Puuhaat omiasi, harrastat ja menet etkä kerro asioitasi miehelle. Muutamassa kuukaudessa taktiikan hedelmänä se onkin mies joka "jättää sinut" koska olet tullut tarkoitukseen sopimattomaksi. Et siis enää toimikaan ovimattona ja egon pönkittäjänä!
- BehindTheMask
toimii2 kirjoitti:
Yksi tie pois suhteesta on nimenomaan heittäytyä niin hankalaksi kuin suinkin osaat. Et anna seksiä, et kuuntele tai jos on pakko kuunnella annat mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Puuhaat omiasi, harrastat ja menet etkä kerro asioitasi miehelle. Muutamassa kuukaudessa taktiikan hedelmänä se onkin mies joka "jättää sinut" koska olet tullut tarkoitukseen sopimattomaksi. Et siis enää toimikaan ovimattona ja egon pönkittäjänä!
Mä ainakin olen, osittain tietoisesti, toiminut juuri noin. Osittain kylläkin juuri mieheni käytöksen takia hän on ajanut minut toimimaan noin. Minua on hyvin "kaunis sanaisesti" kehotettu painumaan ovesta ulos, mutta perään heitetty pitkä litania siitä, millaista elämäni tulisi olemaan, jos lähden.. Toki sitä voisi koittaa, lähtöä meinaan, mutta 17 vuoden kokemuksella, voin vain kuvitella mitä elämäni tulisi olemaan....
- Hakattu
toimii2 kirjoitti:
Yksi tie pois suhteesta on nimenomaan heittäytyä niin hankalaksi kuin suinkin osaat. Et anna seksiä, et kuuntele tai jos on pakko kuunnella annat mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Puuhaat omiasi, harrastat ja menet etkä kerro asioitasi miehelle. Muutamassa kuukaudessa taktiikan hedelmänä se onkin mies joka "jättää sinut" koska olet tullut tarkoitukseen sopimattomaksi. Et siis enää toimikaan ovimattona ja egon pönkittäjänä!
Ei toimi, voi mennä luita rikki.
- Ei enään
Itse olen ollut narsisitin kanssa naimisissa ja minä hain eroa 4 vuoden jälkeen koska yksin naimisissa olo sucks olo oli kuin pienellä orvolla piti kerjää hellyyttä mikä olisi pitänyt tulla automaattisesti jos toista todella rakastaa.
Kaikki mikä meni hänellä pieleen oli MINUN vikani vaikka minulla ei ollut osaa eikä arpaa niihin asioihin hän osti itselleen vaatteita 300€ edestä yhtenä päivänä vaikka laskut oli maksamatta.
Paljon itkua ja riitelyä ja riidan päätteeksi ukko oli aina lähtemässä sit tuli se viimeinen riita ja ukko löi se oli siinä ei enään mitään sori sori menin seuraavana päivänä joka oli maanantai oikeustalolle hakemaan eroa.
Nyt oon ollut sinkkuna noin 5 vuotta ja täytyy sanoa että parempi yksin kuin narsistin kanssa :) - Kesä energiaa
Sinä olet terve ja ota etäisyyttä, kun viellä voit. Et varmasti nuorene, eikä sinun tarvitse luulla kaikkien miehien olevan samasta puusta. Lähde. Luoja tietää mistä puhun, ei helppoa, mutta jonain päivänä kiität voimaasi. On upea tehdä halujensa mukaisia harrastuksia, ei tarvitse kysyä lupaa. Tunnen ihmisen joka ei voinut lähteä väkivallanpelossa, mutta se on toinen juttu. Voimia sinulle.
Hei!
Valitettavasti toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi yrittää muuttaa, vaikka sekin on vaikeaa.
Oletteko yrittäneet hakea apua ongelmiinne? Voitte mennä yhdessä keskustelemaan avioliitto-neuvojan kanssa. Jos miehesi on narsisti, siinä on se vaara, että hän osaa esiintyä niin, että varsinainen ongelma ei tule esille.
Toinen vaihtoehto on, että haet itsellesi apua. Jos et voi/halua hakea terapiaa, voit hakea apua narsistien uhrit- sivuilta (http://www.narsistienuhrientuki.fi/) tai lukemalla kirjoja aiheesta. Hyvä kirja on Robin Norwoodin "Naiset, jotka rakastavat liikaa".
Yritä pitää puolesi jossakin pienessä asiassa - yritä olla riitelemättä ja yritä keskittyä tuohon asiaan. Miltä se tuntuu? Annatko periksi? Pidä puolesi!- Mieti.
Aivan, kun exäni oli ollut vasta puolella. Hirveätä lukea tuota, herää vieläkin tuskaisia mielialoja, vaikka erosta on vuosi. Hän on/oli täysin piittamaton ei sanoistani.Yritti konttrolloida, pomottaa, syyllistää. Itteä kaduttaa eniten se, että en osannut lopettaa sitä aikaisemmin. Olen voimakas tahtoinen ihminen , mutta tuommoisen kokemuksen jälkeen ei ole oikein mitään jäljellä, olo on vieläkin, kun kananmunalla, joka on paiskattu lattialle.
Vaikutat silti tasapainoiselta ihmiseltä, mutta kauanko se voi kestää??
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113485MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681878Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411566Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811194Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt213886- 170823
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59816Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768