Mitäkoiran purukalusto todistaa sen lihansyönnistä?

Yleensä tuolla susiin vertaamisella on puhuttu ruokinnasta. Sillä koiralla ja sudella on samanlaiset lihansyöjän elimistöt. Koira vaan on sopeutunut aikojen saatossa hyödyntämään myös hiilihydraatteja, mutta silti molemmat ovat lihansyöjiä ja petoja.

Ihminen on sekasyöjä ja ihmisellä on silti kulmahampaat. Samoin apinoilla, joista olemme polveutuneet. Ei kulmahampaat ole lihansyöjien yksinoikeus. Mutta jos vertaa esim. ihmisen ja koiran hampaistoa, niin koiran takahampaat ovat ihan erilaiset.

Ja kyllä koirakin voi syödä mätää lihaa. Se riippuu ihan siitä, miten sen pentuna on totuttanut. Teräsvatsainen koira ei ole moksiskaan muutaman päivän vanhasta ateriasta. Talvipakkasilla susien saaliit varmasti säilyivät. Ja mistäs sen tietää, millaisia oireita susille tuli mädäntyneestä lihasta? Tai menikö niidenkin maha kovalle luista? Luitahan ne eivät syömällä syö. Liha on sitä oikeaa ravintoa ja luut vaan hätävara/jälkiruoka.

Tottakai koiran ruokavalion voi muunnella samaksi kuin suden. Eli lihaa, luita ja himppusen kasvista. Lisänä tietenkin vitamiinit, jotka ylläpitävät terveyttä. Sudethan eivät vitamiinipillereitä mistään saaneet, joten ne kuolivatkin usein erilaisiin puutostiloihin yms.

Hevosille ja kaneille voi syöttää makkaraa, mutta eri asia miten ne sillä pärjäävät. Kasvissyöjiä kun ovat.

"Nykytieteen mukaan kaikki eläimet ovat olleet aluksi kasvinsyöjiä."

Nimenomaan, ovat OLLEET. Eläimetkin muuttuvat. Sudesta on saatu villakoiria ja alkueliöistä on tullut meitä "fiksuja" ihmisiä. Samaan tapaan eläinten tarpeet muuttuvat. Jos sudet ovat olleet joskus alusta asti kasvissyöjiä, niin miksi ne nykyäänkin saalistavat? Mikseivät ne syö ruohoa ja kukkia, joita on huomattavasti helpompi löytää kuin saalista? Sitä lihansyöntiä ei varmasti kukaan ihminen niille ole opettanut.

Mielenkiintoista pohdintaa...

Mutta käytännön ihmisenä täytyypä kysäistä,kohdasta "tottakai koiran ruokavalion voi..."että onko noin ruokituista kokemuksia?Ihan siis koiran koko eliniän noin ruokituista.
Kun jostain petopalstalla luki,että suden safka koostuu yli 90 prossaa eläinperäisestä.Eli aika vähän jää jäljelle muuta.

"Jos sudet ovat olleet joskus alusta asti kasvissyöjiä, niin miksi ne nykyäänkin saalistavat? Mikseivät ne syö ruohoa ja kukkia, joita on huomattavasti helpompi löytää kuin saalista? Sitä lihansyöntiä ei varmasti kukaan ihminen niille ole opettanut."

Jossain välissä on täytynyt tapahtua jotain katastrofaalista. Jotakin, joka on ajanut kasvinsyöjät hyökkäämään ja käyttämään tappamiaan eläimiä ravinnokseen.
Tähän on ehkä ollut syynä pienellä alueella tapahtunut ruohon loppuminen.
Tapahtuman seurauksena kasvinsyöjä on oppinut hyödyntämään kuollutta lihaa. Sitten petoja on tullut lisää.
Mutta raatoja ei ole riittänyt kaikille. Tämän seurauksena osa lihansyöjistä on puolustanut ravintoaan agressiivisesti.
Mutta agressiivinen puolustaminen on kuitenkin saattanut johtaa hyökkäävän pedon menehtymiseen, ja siitä on tullut uutta ravintoa. Peto on oppinut hyökkäämään tappaakseen.
Se osaa hyökätä ja tappaa. Se kokeilee taitoaani. Se ei hyökkää toisen pedon kimppuun, sillä toinen puolustautuu.
Pian se agressiivisen kokeilun kautta huomaa, että on eläimiä jotka eivät osaa puolustautua. Se on oppinut eron pedon ja saaliin välillä. Nyt se suuntaa etsimään elävää saalista.
Toisaalla kasvinsyöjä laiduntaa kaikessa rauhassa. Se ei tiedä mitään hyökkäyksestä tai tappamisesta.
Peto saapuu paikalle, ja saalistaminen on sille helppoa.
Tässä vaiheessa saaliilla on pari vaihtoehtoa; sen on oltava petoa voimakkaampi puolustautumaan tai nopeampi pakenemaan. Suuri koko ajaa sen molempia etuja.. Yksi vaihtoehto on olla nopeampi ja näkymätön (pieni).
Nyt saalistaminen muuttu pedolle jo paljon vaikeammaksi samalla kun kasvinsyöjiä alkaa yhä enemmän säilyä hengissä pedon kynsistä. Nämä selvinneet alkavat kokoontua laumaksi. Se on niiden turvapaikka ja ne tietävät, että 'omat' ei ainakaan käy kiinni. Niille syntyy vaisto hälyttää vaarasta, puolustaa ja vahtia aluettaan.
Peto on vielä yksin. Sen on erotettava heikot yksilöt laumasta saadakseen ravintoa.
Jossain välissä peto huomaa että laumassa saalistaminen onnistuu paremmin. Yksin se ei saaliille pärjää sen pakenemis- ja puolustautumisvoiman takia.
Samaan aikaan, kun peto on nyt ymmärtänyt yhteistyön merkityksen ja syö saalislauman heikoimpia jäseniä, se kuitenkin tietämättään vahvistaa kasvinsyöjien joukkoa ja antaa sille etumatkaa kehittyä..
Peto vääjäämättä heikkenee huonon ja vähäisen ravinnon takia samalla kun saaliseläimellä on aikaa kasvaa voimaa, kokoa ja nopeutta. Ajan myötä saalis lisäksi oppii puolustautumaan entistä paremmin, leikkimään. Tässä vaiheessa peto voi enää yrittää selvitä mahdollisimman vähällä ruualla, samalla kun kasvinsyöjät joutuvat olemaan sitä toisinaan väliaikaisen ruokapulan takia.
Peto joutuu opettelemaan tämänkin taidon silloin kun muut sen jo osaavat. Se ikäänkuin pelaa sotaa loppuunkäytetyllä taktiikalla ja vanhanaikaisilla aseilla. Se ei enää kehity. Sillä on vain jo keksityt keinot käytettävissään.
Mihin se on johtanut?
Tänä päivänä esimerkiksi leijona saa saaliistaan kiinni vain joka neljännen tai viidennen saaliinsa. Yleensä sen heikoimman, jolla tulisi ruokkia koko lauma.
Agressiivinen puolustautuminen on johtanut hyökkäykseen ja hyökkäys saalistukseen ja säälimättömään, vaistonvaraiseen, armottomaan tappamiseen. Kaikki yhden lihanpalan ja ahneuden ,'minä ensin'-ajatuksen takia. Mutta tuossa vaiheessa peto oli jo niin sopeutunut lihaan kasvisten kustannuksella ettei voinut tai 'halunnut' enää palata kasviksiin. Olihan tappaminen jo helpompi keino. Mutta saalis oppi saalistajaansa välkymmäksi.

Jatko:

Peto on siis vain jäänne vanhasta, ahneuksissaan keksitystä ja loppuunhiotusta, joskus toimineesta taktiikasta, joka ei enää toimi. Se on tullut tiehensä päähän. Siinä se.
Mikäli pedot joskus häviävät maailmasta, voi uudesta katastrofista seurata uusia petoja samalla kehityskaarella.
Mutta mikäli pedot tällä kertaa voittaisivat kasvissyöjät, olisi niiden petojen kuitenkin pakko palata ennemmin tai myöhemmin takaisin kasviksiin, sillä toisilleen ne olisivat liian vahvoja. Tai sitten pedoista tulisi uusia saalis- ja pakoeläimiä. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, jos huomioimme pedon alkuperäisen ja itsekeskeisen luonteen. Todennäköisempää on, että pedot häviävät, sillä niinkuin kaikki tiedämme, susi ei syö kukkasia. Ja ahneella on p*skanen loppu..
Todennäköisesti ensisijaiset selviytyjät olisivat kasvinsyöjiä, niinkuin on alunperin ollut (lisäksi, hiilihydraatit ja ihminen koostuvat samoista aineista), ehkä höysteenä hyvin pienellä, satunnaisesti eteentupsahtaneella määrällä proteiinia.