Minun oli pakko tulla tänne purkamaan pahaa oloani. Perheessämme on kaksi kouluikäistä lasta. Kahdella sisaruksellani on myös lapsia ja asumme kaikki samassa kaupungissa.
Olen erittäin pettynyt vanhempiini, jotka eivät välitä meidän perheestä eikä lapsista tippaakaan, mutta sisarusteni lapset ovat parhaita kaikessa, heitä hoivataan, pidetään hyvänä ja hemmotellaan. Samoin sisaruksiani hemmotellaan, järjestetään kahdenkeskeistä aikaa puolisoidensa kanssa (hoitavat jopa molempien perheiden lapsia yhtä aikaa, jotta nämä pariskunnat pääsevät yhdessä matkoille). Olemme toki mieheni kanssa eri henkisiä kuin sisarukseni, olemme rauhallisia, samoin lapsemme, joten ymmärrän, ettei meitä pyydetä edes matkoille mukaan. Pahinta tässä on, että olemme kuin ilmaa vanhemmilleni, korkeintaan käyvät kehuskelemassa meillä lapsillemme, mitä kaikkea kivaa ovat tehneet muiden lastenlasten kanssa. Välillä yritän kertoa jotain kivaa lastemme elämästä, vastaukseksi tulee aina, mitä vielä parempaa muilla on meneillään. Välillä olen pyytänyt vanhemmiltani apua (esim. toisen lapsen synnytyksen ajaksi ja koliikin vuoksi), vastaus oli vain, että itseppähän olette lapsenne tehneet. Niinpä. Joskus lapseni ovat kysyneet, jos pääsisivät yökylään, ei koskaan sovi. Myöhemmin on selvinnyt, että olivat pyytäneet sisaruksen lapset luokseen samana viikonloppuna.
Vanhempani jostain syystä kadehtivat meitä, meillä on kuulemma hyvät ammatit ja voimme ostaa lastenhoitoapua... Eihän tässä siitä ole kyse, vaan välittämisestä ja normaalista kanssakäymisestä sukulaisten kesken. Meillä ei ole parisuhteen hoitoa varten viikonloppuja, mutta voimme hoitaa sitä lastenkin kotona ollessa. Olisin vain halunnut lapsilleni lämpimät välit isovanhempiin.
Onkohan minulla mitään toivoa?
Isovanhemmat aiheuttavat ahdistusta
61
2382
Vastaukset
- Nellaleea
Todella erikoisia ihmisiä, ei voi muuta todeta. Itse antaisin heidän olla "omineen", eli ei "tukita, kun ei tykätä". Surullistahan tuo kertomasi oli, ja taitanee suurin syy taitaa mennä kateuden piikkiin.
Ei kai siinä muuta ole tehtävissä, kuin että jatkatte vain omaa elämäänne lapsien kanssa. Käykää ystävien luona kylässä, matkoilla, tapahtumissa jne...Lapset ovat kuitenkin se tärkein asia. Silloin, kun haluatte viettää aikaa kahdestaan, hankkikaa sitä lastenhoitoapua muualta.
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, sellaisiakin todella paljon, jotka eivät arvosta omia läheisiään, ja jotka eivät välitä lapsistaan, tai lastenlapsistaan. Antakaa "kylmien läheisten" olla, nauttikaa elämästänne omien lastenne kanssa arjen iloista, jokaisesta hetkestä tässä ja nyt.- Orpo1
Kiitos Nellaleea kauniista sanoistasi!
Näin olen itsekin asian yrittänyt ajatella, meillä on oma ihana perhe, nautin mieheni ja lasteni seurasta suunnattomasti. Onhan tässä se hyvä puoli, että näiden kokemusteni kautta olen oppinut todellakin olemaan lämmin, empaattinen ja tasapuolinen äiti.
Mielessäni on alkanut pyöriä ajatus vanhempieni "hylkäämisestä", koska oloni on niin paljon parempi ilman heitä. Heidän tapaamisensa aiheuttaa hirvittävää ahdistusta. Lapsetkin ovat nyt tulleet siihen ikään, että ymmärtävät tilanteen ja harmittelen asiaa heidän kannaltaan.
Aina vain miettii, voiko niin tehdä omille vanhemmilleen. Mutta niinhän hekin ovat tehneet minulle... :( - kaikki muuttuu
Orpo1 kirjoitti:
Kiitos Nellaleea kauniista sanoistasi!
Näin olen itsekin asian yrittänyt ajatella, meillä on oma ihana perhe, nautin mieheni ja lasteni seurasta suunnattomasti. Onhan tässä se hyvä puoli, että näiden kokemusteni kautta olen oppinut todellakin olemaan lämmin, empaattinen ja tasapuolinen äiti.
Mielessäni on alkanut pyöriä ajatus vanhempieni "hylkäämisestä", koska oloni on niin paljon parempi ilman heitä. Heidän tapaamisensa aiheuttaa hirvittävää ahdistusta. Lapsetkin ovat nyt tulleet siihen ikään, että ymmärtävät tilanteen ja harmittelen asiaa heidän kannaltaan.
Aina vain miettii, voiko niin tehdä omille vanhemmilleen. Mutta niinhän hekin ovat tehneet minulle... :(Älä hylkää. Harmittelet sitä myöhemmin ainakin lastesi takia, Se myrkyttää sielusi. Nythän lapset kuitenkin näkevät heitä.
Minusta tuntuu, että aika hoitaa tämän asian kuntoon ja jokin tapahtumakin voi heittää kaiken ihan toiseen malliin, parempaan.
Kannattaa muuttaa omaa asennetta siihen suuntaan, että käymässähän täällä ollaan, turhia ei kannata murehtia, koska elämä ei ole ikuista. - mummuksi
Orpo1 kirjoitti:
Kiitos Nellaleea kauniista sanoistasi!
Näin olen itsekin asian yrittänyt ajatella, meillä on oma ihana perhe, nautin mieheni ja lasteni seurasta suunnattomasti. Onhan tässä se hyvä puoli, että näiden kokemusteni kautta olen oppinut todellakin olemaan lämmin, empaattinen ja tasapuolinen äiti.
Mielessäni on alkanut pyöriä ajatus vanhempieni "hylkäämisestä", koska oloni on niin paljon parempi ilman heitä. Heidän tapaamisensa aiheuttaa hirvittävää ahdistusta. Lapsetkin ovat nyt tulleet siihen ikään, että ymmärtävät tilanteen ja harmittelen asiaa heidän kannaltaan.
Aina vain miettii, voiko niin tehdä omille vanhemmilleen. Mutta niinhän hekin ovat tehneet minulle... :(Älä hylkää vanhempiasi ellet halua omien lastesi hylkäävän sinua, jos käytöksesi ei heitä miellytä. Lapset jäljittelevät vanhempiensa toimintamalleja, niin sinäkin.
Elämä on elettävä sellaisena kuin se eteen tulee. Vanhempiaan ei voi vaihtaa eikä lapsiaan.
- &%/%!)(/&"!&%&/%
Kuinka pitkäksi aikaa olette apua pyytäneet, kun kyse oli synnytyksestä ja koliikista? Ehkä vanhempanne kieltäytyivät tuolloin avusta, jos pyysitte esimerkiksi vain toista avuksi teidän kotiinne ja toisen olisi pitänyt olla yksinään sen aikaa. Tarkoitan vain, että oliko tilanne mielestänne aivan rinnasteinen siihen, että sisaruksienne lapsia hoidetaan käsittääkseni isovanhempien luona?
Monta kertaa kyse voi vain olla väärinkäsityksistä ja osapuolet katsovat asioita vain yksisilmäisesti omalta kantiltaan. Avaajan vanhemmatkin voivat ajatella kehuessaan, kuinka mukavaa on ollut toisten lastenlasten kanssa, että saisipa nämäkin lapsenlapset joskus luokseen, jos he silloin kun ovat kieltäytyneet hoidosta ovat olleet oikeasti estyneitä hoitamaan lapsia.
Kannattaa nostaa kissa pöydälle, ennenkuin heittää toivon välien paranemisesta.
Jospa vanempasi eivät ota enempää kuin yhden perheen laset kerralla hoitoon, joten oletko varma, että kysyit ekana? Eli tätä kommenttia tarkoitan: "Niinpä. Joskus lapseni ovat kysyneet, jos pääsisivät yökylään, ei koskaan sovi. Myöhemmin on selvinnyt, että olivat pyytäneet sisaruksen lapset luokseen samana viikonloppuna."
Nellaleealle: "Ei tupata, jos ei tykätä". :)
En itse ainakaan ymmärrä, mitä ollaan tukkimassa? Sanonnassahan tarkoitetaan esimerkiksi sitä, ettei tuppauduta kylään, jos isäntäväki ei siitä tykkää.- Orpo1
Ei tässä mistään väärinkäsityksistä ole kyse. Kun lapsellamme oli koliikki, hän rauhoittui aamuyöstä unille. Esikoinen heräsi aamulla varhain ja yöuneni jäi todella vähiin pitkäksi aikaa. Pyysin itkien äidiltäni apua YHDEKSI yöksi, mutta hänen mielestään meidän piti pärjätä. Miehellä oli vielä samoihin aikoihin paljon työmatkoja, joten olin usein yksin lasten kanssa. Olisin voinut viedä esikoisen heille tai hän olisi voinut tulla meille. Samoihin aikoihin sisarukseni lähti miehensä kanssa ulkomaanmatkalle viikoksi rentoutumaan ja lapset (nuorempi tuolloin alle 2v.) jäivät isovanhempien hoiviin.
Lapset ovat välillä kysyneet tosiaan, jos saisivat jäädä mummolaan yöksi, ei ole sopinut, on kiireitä. Kerran kävi kuitenkin niin, että kuulin mummon kysyvän vielä samana päivänä toisen sisaruksen lapsia yöksi, suorastaan aneli heitä jäämään. Ei ole minun mielestäni väärinkäsitys.
Ja kahden sisarukseni lapset ovat monesti yhtä aikaa mummolassa, kun kaksi sisarustani puolisoineen viettää vapaata, mutta meidän lapset ei sinne kelpaa. Mutta niinkuin yllä kirjoitin, ei se lastenhoitoapu ole ikävin juttu, vaan lasteni jatkuva dissaaminen.
Nyt olen alkanut muistella omaa lapsuuttani, niin se on tainnut olla aina, en ehkä ollut vanhemmilleni ihan yhtä tärkeä kuin muut lapset.
Ehkä en ihan lopullista pesäeroa vanhempiini tee, mutta etäisyyttä tulen pitämään omien lasteni itsetunnon vuoksi. - &%/%!)(/&"!&%&/%
Orpo1 kirjoitti:
Ei tässä mistään väärinkäsityksistä ole kyse. Kun lapsellamme oli koliikki, hän rauhoittui aamuyöstä unille. Esikoinen heräsi aamulla varhain ja yöuneni jäi todella vähiin pitkäksi aikaa. Pyysin itkien äidiltäni apua YHDEKSI yöksi, mutta hänen mielestään meidän piti pärjätä. Miehellä oli vielä samoihin aikoihin paljon työmatkoja, joten olin usein yksin lasten kanssa. Olisin voinut viedä esikoisen heille tai hän olisi voinut tulla meille. Samoihin aikoihin sisarukseni lähti miehensä kanssa ulkomaanmatkalle viikoksi rentoutumaan ja lapset (nuorempi tuolloin alle 2v.) jäivät isovanhempien hoiviin.
Lapset ovat välillä kysyneet tosiaan, jos saisivat jäädä mummolaan yöksi, ei ole sopinut, on kiireitä. Kerran kävi kuitenkin niin, että kuulin mummon kysyvän vielä samana päivänä toisen sisaruksen lapsia yöksi, suorastaan aneli heitä jäämään. Ei ole minun mielestäni väärinkäsitys.
Ja kahden sisarukseni lapset ovat monesti yhtä aikaa mummolassa, kun kaksi sisarustani puolisoineen viettää vapaata, mutta meidän lapset ei sinne kelpaa. Mutta niinkuin yllä kirjoitin, ei se lastenhoitoapu ole ikävin juttu, vaan lasteni jatkuva dissaaminen.
Nyt olen alkanut muistella omaa lapsuuttani, niin se on tainnut olla aina, en ehkä ollut vanhemmilleni ihan yhtä tärkeä kuin muut lapset.
Ehkä en ihan lopullista pesäeroa vanhempiini tee, mutta etäisyyttä tulen pitämään omien lasteni itsetunnon vuoksi.Voihan se sitten olla niinkin, että jostain syystä isovanhemmat eivät teistä ja lapsistanne pidä yhtä paljon.
Muistelen, kun veljeni lapset olivat alle kouluikäisiä, että emme itse menneet koskaan kylään samana päivämä, kun he olivat tulossa mummolaan, koska veljenpoika aina töni ja satutti muita lapsia (pienempiään ja isompiaan).
Isovanhemmille hän kuitenkin oli rakas, mutta serkut oli pakko pitää hänestä erossa siihen asti kun hänelle kasvoi järki päähän (n.8-vuotiaana, kun joku koulussa oli "opettanut", että lyöminen ja töniminen ei olekaan kivaa uhrista.)
Tiedän, että veljeni vaimo ihmetteli, kun meille "sattui" aina eri kyläilypäivä, mutta minun oli pakko suojella lapsiani järjettömältä väkivallalta. Kylävierailu olisi ollut yhtä stressiä, itkua ja mustelmia.
Jospa lapsenne eivät kuitenkaan osaa mummolassa käyttäytyä (kun ette ole paikalla), vaikka itse ette huomaa heidän käytöksessään kotona mitään vikaa? Jospa isovanhemmat epäilee, että homma menee itkuksi ja koti-ikäväksi? Kyllä joku syy vastahakoisuuteen varmasti on, mutta ihme on, ettei sitä voida teille suoraan kertoa. Ehkä vanhempasi pelkäävät, että jos syyn kertoo välit takuuvarmasti katkeavat ihan lopullisesti? - Orpo1
&%/%!)(/&"!&%&/% kirjoitti:
Voihan se sitten olla niinkin, että jostain syystä isovanhemmat eivät teistä ja lapsistanne pidä yhtä paljon.
Muistelen, kun veljeni lapset olivat alle kouluikäisiä, että emme itse menneet koskaan kylään samana päivämä, kun he olivat tulossa mummolaan, koska veljenpoika aina töni ja satutti muita lapsia (pienempiään ja isompiaan).
Isovanhemmille hän kuitenkin oli rakas, mutta serkut oli pakko pitää hänestä erossa siihen asti kun hänelle kasvoi järki päähän (n.8-vuotiaana, kun joku koulussa oli "opettanut", että lyöminen ja töniminen ei olekaan kivaa uhrista.)
Tiedän, että veljeni vaimo ihmetteli, kun meille "sattui" aina eri kyläilypäivä, mutta minun oli pakko suojella lapsiani järjettömältä väkivallalta. Kylävierailu olisi ollut yhtä stressiä, itkua ja mustelmia.
Jospa lapsenne eivät kuitenkaan osaa mummolassa käyttäytyä (kun ette ole paikalla), vaikka itse ette huomaa heidän käytöksessään kotona mitään vikaa? Jospa isovanhemmat epäilee, että homma menee itkuksi ja koti-ikäväksi? Kyllä joku syy vastahakoisuuteen varmasti on, mutta ihme on, ettei sitä voida teille suoraan kertoa. Ehkä vanhempasi pelkäävät, että jos syyn kertoo välit takuuvarmasti katkeavat ihan lopullisesti?Tiedän kyllä, että lapseni ovat käytökseltään erilaisia kuin sisarusteni lapset, tykkäävät leikkiä sisällä ja ulkona, kun taas sisarusteni lapset istuvat hiljaa pleikat ja puhelimet kourassa vaikka viikon. Heille ei tarvitse laittaa ruokaa, kun samalla mussuttavat koko ajan pullaa.
Mutta edelleenkään en ole oikeastaan vailla lastenhoitoa, vaan tuntuu niin kurjalta, että myös tämä kasvatustyylimme on äidistäni väärä, olemme kuulemma opettaneet lapsemme liian hyvälle, kun meillä on säännöllinen uni- ja ruokarytmi. Kaikki on aina väärin, mitä minä tai lapseni tekevät.
Ei kuulosta kivalta toi teidänkään tilanne, lapsen annetaan satuttaa toisia lapsia... mutta jos teillä on asiat mennyt parempaan suuntaan, niin ehkä meilläkin on vielä toivoa. :) - &%/%!)(/&"!&%&/%
Orpo1 kirjoitti:
Tiedän kyllä, että lapseni ovat käytökseltään erilaisia kuin sisarusteni lapset, tykkäävät leikkiä sisällä ja ulkona, kun taas sisarusteni lapset istuvat hiljaa pleikat ja puhelimet kourassa vaikka viikon. Heille ei tarvitse laittaa ruokaa, kun samalla mussuttavat koko ajan pullaa.
Mutta edelleenkään en ole oikeastaan vailla lastenhoitoa, vaan tuntuu niin kurjalta, että myös tämä kasvatustyylimme on äidistäni väärä, olemme kuulemma opettaneet lapsemme liian hyvälle, kun meillä on säännöllinen uni- ja ruokarytmi. Kaikki on aina väärin, mitä minä tai lapseni tekevät.
Ei kuulosta kivalta toi teidänkään tilanne, lapsen annetaan satuttaa toisia lapsia... mutta jos teillä on asiat mennyt parempaan suuntaan, niin ehkä meilläkin on vielä toivoa. :)No tuohan jo sitten selvittikin asiaa jo paljon avausta enemmän. Isovanhemmat ajattelee, että he eivät pärjää lasten kanssa, jotka ovat tottuneet säännölliseen uni-, ulkoilu- ja ruokalurytmiin, koska eivät itse sitä osaa luonnostaan tällaista järjestää.
En usko, että kukaan voi kuitenkaan pitää tuollaista aivan "vääränä" kasvatustyylinä. Vanhemmat, jotka pitävät yllä rutiineja lasten kanssa, pääsevät lopulta ainakin vauvan hoidossa paljon helpommalla. Ei nimittäin ole turhaa käninää. Lapset rakastavat näissä tietyissä arkipäivän asoissa säännönmukaisuutta. Toki lasten kasvaessa, hekin oppivat joustavuutta, jos vanhemmat osaavat vähän relata.
Tokihan nyt itsekin tajuat, kun asiat kirjoitit, että sisaresi lapset ovat paljon helpompia hoidettavia isovanhemmilleen, koska heille riittää hoidoksi puhelin, pleikkari ja pulla. :D
Heitä ei tarvitse "kellon mukaan" ulkoiluttaa, ruokkia ja nukuttaa. Se voi olla näet raskasta sellaiselle ihmisille, joka ei ole tämmöiseen rutinoituneeseen tyyliin tottuneet.
Meillä on samanlaiset lapset kuin teillä eli vauvasta asti he ovat tottuneet säännölliseen elämään. Itse en edes mielelläni lapsiani mummolaan ollut laittamassa, koska minua stressasi se, mihin he sielllä joutuivat sopeutumaan. Lapset onneksi eivät kuitenkaan mene rikki, jos ovat jonkin aikaa poissa kotiolojen säännöllisyydestä, vaikka se äidistä pahalta tuntuisikin.
Jos lapsesi haluavat mummolaan, hekin sopeutuvat siihen mihin malliin siellä ollaan. Älä ohjeista liikaa isovanhempia, sillä nyt tuntuu, että olet vähän pelotellut heitä teidän perheen lastenhoitorutiineilla niin, että mieluummin he ovat puuttumatta perheenne elämään. - Orpo1
&%/%!)(/&"!&%&/% kirjoitti:
No tuohan jo sitten selvittikin asiaa jo paljon avausta enemmän. Isovanhemmat ajattelee, että he eivät pärjää lasten kanssa, jotka ovat tottuneet säännölliseen uni-, ulkoilu- ja ruokalurytmiin, koska eivät itse sitä osaa luonnostaan tällaista järjestää.
En usko, että kukaan voi kuitenkaan pitää tuollaista aivan "vääränä" kasvatustyylinä. Vanhemmat, jotka pitävät yllä rutiineja lasten kanssa, pääsevät lopulta ainakin vauvan hoidossa paljon helpommalla. Ei nimittäin ole turhaa käninää. Lapset rakastavat näissä tietyissä arkipäivän asoissa säännönmukaisuutta. Toki lasten kasvaessa, hekin oppivat joustavuutta, jos vanhemmat osaavat vähän relata.
Tokihan nyt itsekin tajuat, kun asiat kirjoitit, että sisaresi lapset ovat paljon helpompia hoidettavia isovanhemmilleen, koska heille riittää hoidoksi puhelin, pleikkari ja pulla. :D
Heitä ei tarvitse "kellon mukaan" ulkoiluttaa, ruokkia ja nukuttaa. Se voi olla näet raskasta sellaiselle ihmisille, joka ei ole tämmöiseen rutinoituneeseen tyyliin tottuneet.
Meillä on samanlaiset lapset kuin teillä eli vauvasta asti he ovat tottuneet säännölliseen elämään. Itse en edes mielelläni lapsiani mummolaan ollut laittamassa, koska minua stressasi se, mihin he sielllä joutuivat sopeutumaan. Lapset onneksi eivät kuitenkaan mene rikki, jos ovat jonkin aikaa poissa kotiolojen säännöllisyydestä, vaikka se äidistä pahalta tuntuisikin.
Jos lapsesi haluavat mummolaan, hekin sopeutuvat siihen mihin malliin siellä ollaan. Älä ohjeista liikaa isovanhempia, sillä nyt tuntuu, että olet vähän pelotellut heitä teidän perheen lastenhoitorutiineilla niin, että mieluummin he ovat puuttumatta perheenne elämään.On tapahtunut niin paljon asioita vuosien mittaan, etten ehkä tuohon aloitukseen osannut selkeästi kaikkia muotoilla.
En nyt sinällään ole ohjeistanut vanhempiani lastenhoito-ohjeilla, koska eivät ole mummolaan juuri koskaan päässeet. Ehkä äitini on seurannut elämäämme ja ajatellut, että ei osaa hoitaa lapsiamme. Mutta en vain ymmärrä miksi tulevat meille kehuskelemaan muita lapsenlapsia ja solvaamaan tapaamme kasvattaa. Lastemme harrastukset ova vääriä, kotimme sisustuksesta puhutaan vain huonoa, ammattimme on haukuttu, laittamani ruoka on aina huonoa... Saan ihan fyysisiä ahdistusoireita ollessani sukuni seurassa, päätä särkee ja kurkkua kuristaa. Tämänkin takia en oikein jaksaisi tavata heitä. Aina melkein itken, kun vierailu päättyy. - &%/%!)(/&"!&%&/%
Orpo1 kirjoitti:
On tapahtunut niin paljon asioita vuosien mittaan, etten ehkä tuohon aloitukseen osannut selkeästi kaikkia muotoilla.
En nyt sinällään ole ohjeistanut vanhempiani lastenhoito-ohjeilla, koska eivät ole mummolaan juuri koskaan päässeet. Ehkä äitini on seurannut elämäämme ja ajatellut, että ei osaa hoitaa lapsiamme. Mutta en vain ymmärrä miksi tulevat meille kehuskelemaan muita lapsenlapsia ja solvaamaan tapaamme kasvattaa. Lastemme harrastukset ova vääriä, kotimme sisustuksesta puhutaan vain huonoa, ammattimme on haukuttu, laittamani ruoka on aina huonoa... Saan ihan fyysisiä ahdistusoireita ollessani sukuni seurassa, päätä särkee ja kurkkua kuristaa. Tämänkin takia en oikein jaksaisi tavata heitä. Aina melkein itken, kun vierailu päättyy.Todennäköisesti he tosiaan tuntevat lapstenkasvatustyylisi ilman ohjeistustakin.
Tuo "kehuskelu" voisi viitata siihen, että he yrittävät viestittää, että saavat pidettyä sisaruksesi lapset hengissä puhelimella, pullalla ja pleikkarilla.
Vanhempasi eivät varmaan tajua, miten heidän arvostelunsa satuttaa sinua. Kun käsittääkseni teet kaiken, mikä liittyy lapsiin, kotiin, ruokaan, ammattiin ja koko elämänpiiriinne eri tavalla kuin miten he ovat tehneet, he ehkä ajattelevat että sinä pidit heidän tyyliään vääränä. Olisiko niin, että he ovat alitajuntaisesti koko ajan puolustuskannalla?
Itse olen soveltanut kotoa oppimaani ja tehnyt siitä oman tyylini, mutten ole koskaan krisoinut vanhempien malleja. Olen ollut töissä kodin ulkopuolella, mutta viettänyt aikaa lasteni kanssa enemmän kuin vanhempani, jotka tekivät töitä kotona.
Äitini oli loistava kokki ja sitä perua ovat omat ruuanlaittotaitoni. En ehkä koskaan opi tekemään yhtä hyvää ruokaa, mutta terveellisyydessä voi mennä jo ohikin. Vanhemmiten huomaan itsessäni samoja piirteitä kuin vanhemmissani, mutta sitten ajattelen, että eivät he ole kasvattajina olleet kuitenkaan kovin huonoja, koska heidän lapsensa pärjäävät hyvin elämässä. Kenestäkään ei tullut juoppoa, työtä vieroksuvaa sosiaalipummia, rikollista, narkkaria tms. - Orpo1
&%/%!)(/&"!&%&/% kirjoitti:
Todennäköisesti he tosiaan tuntevat lapstenkasvatustyylisi ilman ohjeistustakin.
Tuo "kehuskelu" voisi viitata siihen, että he yrittävät viestittää, että saavat pidettyä sisaruksesi lapset hengissä puhelimella, pullalla ja pleikkarilla.
Vanhempasi eivät varmaan tajua, miten heidän arvostelunsa satuttaa sinua. Kun käsittääkseni teet kaiken, mikä liittyy lapsiin, kotiin, ruokaan, ammattiin ja koko elämänpiiriinne eri tavalla kuin miten he ovat tehneet, he ehkä ajattelevat että sinä pidit heidän tyyliään vääränä. Olisiko niin, että he ovat alitajuntaisesti koko ajan puolustuskannalla?
Itse olen soveltanut kotoa oppimaani ja tehnyt siitä oman tyylini, mutten ole koskaan krisoinut vanhempien malleja. Olen ollut töissä kodin ulkopuolella, mutta viettänyt aikaa lasteni kanssa enemmän kuin vanhempani, jotka tekivät töitä kotona.
Äitini oli loistava kokki ja sitä perua ovat omat ruuanlaittotaitoni. En ehkä koskaan opi tekemään yhtä hyvää ruokaa, mutta terveellisyydessä voi mennä jo ohikin. Vanhemmiten huomaan itsessäni samoja piirteitä kuin vanhemmissani, mutta sitten ajattelen, että eivät he ole kasvattajina olleet kuitenkaan kovin huonoja, koska heidän lapsensa pärjäävät hyvin elämässä. Kenestäkään ei tullut juoppoa, työtä vieroksuvaa sosiaalipummia, rikollista, narkkaria tms.Keskustelut täällä ovat kyllä auttaneet vähän, osaan ehkä paremmin nähdä vanhempienikin näkökulmasta asioita. Kiitos sinulle ahkera keskustelija! :)
Paljon on kuitenkin hampaankolossa. En itse äitinä ymmärrä, miksei oman lapsen lapsista, kodista, perheestä ym. voi iloita, vaan ollaan ennemminkin kateellisia. Ehkä vanhempani kokevat, että heiltä on jäänyt asioita tekemättä ja minä olen se, jolle asia kostetaan. En ole koskaan vähätellyt/kritisoinut heidän tekemisiään, mutta heillä tuntuu olevan oikeus laukoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta, eikä se ole koskaan positiivista. Tämä piirre vahvistuu heissä ihan selvästi, kun ikää tulee lisää. Mutta sisareni sen sijaan ovat täydellisiä! - &%/%!)(/&"!&%&/%
Orpo1 kirjoitti:
Keskustelut täällä ovat kyllä auttaneet vähän, osaan ehkä paremmin nähdä vanhempienikin näkökulmasta asioita. Kiitos sinulle ahkera keskustelija! :)
Paljon on kuitenkin hampaankolossa. En itse äitinä ymmärrä, miksei oman lapsen lapsista, kodista, perheestä ym. voi iloita, vaan ollaan ennemminkin kateellisia. Ehkä vanhempani kokevat, että heiltä on jäänyt asioita tekemättä ja minä olen se, jolle asia kostetaan. En ole koskaan vähätellyt/kritisoinut heidän tekemisiään, mutta heillä tuntuu olevan oikeus laukoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta, eikä se ole koskaan positiivista. Tämä piirre vahvistuu heissä ihan selvästi, kun ikää tulee lisää. Mutta sisareni sen sijaan ovat täydellisiä!Itse en ole edes huolinut hoitoapua silloin, kun olen tullut vauvan kanssa kotiin (meillä on 3 lasta), koska olen halunnut viettää alkuajat vain perheeni kanssa.
Miehesi olisi pitänyt lykätä työmatkojaan ja ihmettelen, millainen hänen työnantajansa on, kun tuoreen vauvan isää määrätään työmatkoille? Miehesi voi toki olla yksityisyrittäjä, jolloin isyyslomat ovat kortilla, mutta tilannehan tuskin tuli teille yllätyksenä?
Perhesuunnittelulla olisitte voineet kasvattaa lapsien ikäeroa. Tavallaan vanhempasi siis ovat siinä suhteessa olleet oikeassa, "että itseppähän olette lapsenne tehneet". Tehän olette tehneet lapset tuohon tilanteeseenne, joka osoittautui teille kovin hankalaksi käytännössä.
Olen ehkä itse hiukan "erikoinen", mutta olen tyyppi, joka suunnttelee asiat perusteellisesti ennen niiden toteuttamista. Minulla on myös tapana maalata pahimmat uhkakuvat seinille, vain tullakseni "yllättymään" positiivisesti.
Varmaan sinun ja vanhempiesi välit ovat aina olleet huonot ja nyt ne ovat vielä kärjistyneet. Tavallaan ymmärrä ja en ymmärrä. Itse en ole lainkaan tottunut turvautumaan vanhempieni apuun, vaan mieheni on se jonka puoleen aina ensisijaisesti käännyn, jos tarvitsen apua. Näin minusta kuuluukin olla, koska en ole yksin lapsiani tehnyt, eikä toisaalta vanhemmillani ole niihin osaa eikä arpaa.
Yhdessä olemme pärjänneet hyvin lapsiemme kanssa, eikä mieleenikään ole tullut pyytää apua isovanhemmilta. Meidän molempien vanhemmat ovat kyllä hoitaneet sisaruksiemme lapsia - jopa täyspäiväisesti, mutta minä olen ollut ylpeä siitä, etten ole itse ollut samanlainen "ikäihmisten" hyväksikäyttäjä. ;)
Ole ylpeä itsestäsi ja siitä, että pystyt pärjäämään ilman hoitoapua, jos sitä tällä hetkellä on vanhemmiltasi mahdotonta saada. Jos vanhempasi tulevat arvostelemaan kotiisi, pidä puolesi ja sano, että meillä eletään tähän tyyliin. Terveet lapsethan on aina osoitus siitä, että kasvatus ja hoito on ollut oikeanlaista. - Orpo1
&%/%!)(/&"!&%&/% kirjoitti:
Itse en ole edes huolinut hoitoapua silloin, kun olen tullut vauvan kanssa kotiin (meillä on 3 lasta), koska olen halunnut viettää alkuajat vain perheeni kanssa.
Miehesi olisi pitänyt lykätä työmatkojaan ja ihmettelen, millainen hänen työnantajansa on, kun tuoreen vauvan isää määrätään työmatkoille? Miehesi voi toki olla yksityisyrittäjä, jolloin isyyslomat ovat kortilla, mutta tilannehan tuskin tuli teille yllätyksenä?
Perhesuunnittelulla olisitte voineet kasvattaa lapsien ikäeroa. Tavallaan vanhempasi siis ovat siinä suhteessa olleet oikeassa, "että itseppähän olette lapsenne tehneet". Tehän olette tehneet lapset tuohon tilanteeseenne, joka osoittautui teille kovin hankalaksi käytännössä.
Olen ehkä itse hiukan "erikoinen", mutta olen tyyppi, joka suunnttelee asiat perusteellisesti ennen niiden toteuttamista. Minulla on myös tapana maalata pahimmat uhkakuvat seinille, vain tullakseni "yllättymään" positiivisesti.
Varmaan sinun ja vanhempiesi välit ovat aina olleet huonot ja nyt ne ovat vielä kärjistyneet. Tavallaan ymmärrä ja en ymmärrä. Itse en ole lainkaan tottunut turvautumaan vanhempieni apuun, vaan mieheni on se jonka puoleen aina ensisijaisesti käännyn, jos tarvitsen apua. Näin minusta kuuluukin olla, koska en ole yksin lapsiani tehnyt, eikä toisaalta vanhemmillani ole niihin osaa eikä arpaa.
Yhdessä olemme pärjänneet hyvin lapsiemme kanssa, eikä mieleenikään ole tullut pyytää apua isovanhemmilta. Meidän molempien vanhemmat ovat kyllä hoitaneet sisaruksiemme lapsia - jopa täyspäiväisesti, mutta minä olen ollut ylpeä siitä, etten ole itse ollut samanlainen "ikäihmisten" hyväksikäyttäjä. ;)
Ole ylpeä itsestäsi ja siitä, että pystyt pärjäämään ilman hoitoapua, jos sitä tällä hetkellä on vanhemmiltasi mahdotonta saada. Jos vanhempasi tulevat arvostelemaan kotiisi, pidä puolesi ja sano, että meillä eletään tähän tyyliin. Terveet lapsethan on aina osoitus siitä, että kasvatus ja hoito on ollut oikeanlaista.Miehessäni ei ole yhtään mitään vikaa, hän kyllä hoitaa oman osuutensa perheessämme. Pointti oli nyt se, että sisarustani tuettiin niin, että lähtivät miehensä kanssa ulkomaanmatkalle VIIKOKSI ilman lapsia (itse en kyllä edes jättäisi lapsiani viikoksi). Samoihin aikoihin meillä taisteltiin puoli vuotta koliikkivauvan kanssa ja YHDEN yön olisimme halunneet nukkua, mutta se oli liikaa pyydetty. En ymmärtä, miten äitini voi olla näin epäreilu ja julma.
- &%/%!)(/&"!&%&/%
Orpo1 kirjoitti:
Miehessäni ei ole yhtään mitään vikaa, hän kyllä hoitaa oman osuutensa perheessämme. Pointti oli nyt se, että sisarustani tuettiin niin, että lähtivät miehensä kanssa ulkomaanmatkalle VIIKOKSI ilman lapsia (itse en kyllä edes jättäisi lapsiani viikoksi). Samoihin aikoihin meillä taisteltiin puoli vuotta koliikkivauvan kanssa ja YHDEN yön olisimme halunneet nukkua, mutta se oli liikaa pyydetty. En ymmärtä, miten äitini voi olla näin epäreilu ja julma.
Eihän se toki tasapuoliselta kuulosta. He olisivat voineet ottaa esikoisenne pariksi yöksi luoksensa, mutta silti miehesi on nyt ja aina se, johon sinun kannattaa tukeutua. Unohda vanhempasi lasten hoidon olessa kyseessä. Eritoten kun et itsekään missään nimessä halua lapsiasi hoidettavan tyyliin puhelin, pullaa ja pleikkaria, eikö?
- vaivalloiset lapset
Orpo1 kirjoitti:
Tiedän kyllä, että lapseni ovat käytökseltään erilaisia kuin sisarusteni lapset, tykkäävät leikkiä sisällä ja ulkona, kun taas sisarusteni lapset istuvat hiljaa pleikat ja puhelimet kourassa vaikka viikon. Heille ei tarvitse laittaa ruokaa, kun samalla mussuttavat koko ajan pullaa.
Mutta edelleenkään en ole oikeastaan vailla lastenhoitoa, vaan tuntuu niin kurjalta, että myös tämä kasvatustyylimme on äidistäni väärä, olemme kuulemma opettaneet lapsemme liian hyvälle, kun meillä on säännöllinen uni- ja ruokarytmi. Kaikki on aina väärin, mitä minä tai lapseni tekevät.
Ei kuulosta kivalta toi teidänkään tilanne, lapsen annetaan satuttaa toisia lapsia... mutta jos teillä on asiat mennyt parempaan suuntaan, niin ehkä meilläkin on vielä toivoa. :)Tutulta kuulostaa eriarvoisuuden taustat... Meilläkin muksut ovat tottuneet ulkoilemaan, leikkimään, pelamaan lautapelejä, lukemaan aikuisen kanssa, leipomaan, askartelemaan jne. He ovat isovanhemmille paljon "työläämpiä" kuin serkkunsa, joiden kehutaan niin mainiosti viihtyvän mummulassa televisiota katsellen tai tietokoneen äärellä, kuulemma viihtyvät hienosti jopa tunteja tällä tavoin. Tämä olemistapa on isovanhemmistamme oikeasti hienoa. Tilanteeseen on pitänyt vain tottua. Eli ulkoilemme, leikimme ja leivomme itse, emme kuormita isovanhempia lapsillamme, koska ei ole kivaa meistä eikä lapsista kuulla negatiivista palautetta meidän mielestä ihan normaaleista lapsen elämään kuuluvista asioista. Emme halua lapsiamme mummolaan pelkästään telkkarin tai tietokoneen kanssa seurustelemaan.
Mitähän tapahtuisi, jos perheiden telkkarit ja tietokoneet menisi rikki vuodeksi? Veikkaan, että moni perhe löytäisi itsestään uusia ulottuvuuksia - ja varmaan ihan hyviä ulottuvuuksia. Oma lapsuus ennen teknologiaa sisälsi valtavasti leikkimistä, ulkoilua, perheen aitoa yhdessä olemista yms. - &%/%!)(/&"!&%&/%
vaivalloiset lapset kirjoitti:
Tutulta kuulostaa eriarvoisuuden taustat... Meilläkin muksut ovat tottuneet ulkoilemaan, leikkimään, pelamaan lautapelejä, lukemaan aikuisen kanssa, leipomaan, askartelemaan jne. He ovat isovanhemmille paljon "työläämpiä" kuin serkkunsa, joiden kehutaan niin mainiosti viihtyvän mummulassa televisiota katsellen tai tietokoneen äärellä, kuulemma viihtyvät hienosti jopa tunteja tällä tavoin. Tämä olemistapa on isovanhemmistamme oikeasti hienoa. Tilanteeseen on pitänyt vain tottua. Eli ulkoilemme, leikimme ja leivomme itse, emme kuormita isovanhempia lapsillamme, koska ei ole kivaa meistä eikä lapsista kuulla negatiivista palautetta meidän mielestä ihan normaaleista lapsen elämään kuuluvista asioista. Emme halua lapsiamme mummolaan pelkästään telkkarin tai tietokoneen kanssa seurustelemaan.
Mitähän tapahtuisi, jos perheiden telkkarit ja tietokoneet menisi rikki vuodeksi? Veikkaan, että moni perhe löytäisi itsestään uusia ulottuvuuksia - ja varmaan ihan hyviä ulottuvuuksia. Oma lapsuus ennen teknologiaa sisälsi valtavasti leikkimistä, ulkoilua, perheen aitoa yhdessä olemista yms.Onneksi sinä olet huomannut, mistä eriarvoisuus johtuu ja pystyt elämään tuon asian kanssa.
Itse kannatan sitä, että lapsilla on hyvä olla säännöllinen ulkoilu-, ruokailu- ja unirytmi, mutta lapsemme ovat kouluikäisiksi tultuaan tulleet em. asioiden osalta joustavimmiksi ja pystyvät olemaan mummolassa, jossa leikitään vain sisällä, syödään vain makaronia ja nakkeja/kalapuikkoja ja "nukkumispakko" on ilta yhdeksästä mielellään aamupäivään asti.
Avaajan lapsetkin ovat jo koululaisia, joten hiukan kummastuttaa, että kyseiset rutiinit ovat tulleet niin merkittäviksi, ettei lapset ymmärrä, että mummolassa joudutaan elämään eri tyyliin. - parempaa tulevaisuut
Orpo1 kirjoitti:
Ei tässä mistään väärinkäsityksistä ole kyse. Kun lapsellamme oli koliikki, hän rauhoittui aamuyöstä unille. Esikoinen heräsi aamulla varhain ja yöuneni jäi todella vähiin pitkäksi aikaa. Pyysin itkien äidiltäni apua YHDEKSI yöksi, mutta hänen mielestään meidän piti pärjätä. Miehellä oli vielä samoihin aikoihin paljon työmatkoja, joten olin usein yksin lasten kanssa. Olisin voinut viedä esikoisen heille tai hän olisi voinut tulla meille. Samoihin aikoihin sisarukseni lähti miehensä kanssa ulkomaanmatkalle viikoksi rentoutumaan ja lapset (nuorempi tuolloin alle 2v.) jäivät isovanhempien hoiviin.
Lapset ovat välillä kysyneet tosiaan, jos saisivat jäädä mummolaan yöksi, ei ole sopinut, on kiireitä. Kerran kävi kuitenkin niin, että kuulin mummon kysyvän vielä samana päivänä toisen sisaruksen lapsia yöksi, suorastaan aneli heitä jäämään. Ei ole minun mielestäni väärinkäsitys.
Ja kahden sisarukseni lapset ovat monesti yhtä aikaa mummolassa, kun kaksi sisarustani puolisoineen viettää vapaata, mutta meidän lapset ei sinne kelpaa. Mutta niinkuin yllä kirjoitin, ei se lastenhoitoapu ole ikävin juttu, vaan lasteni jatkuva dissaaminen.
Nyt olen alkanut muistella omaa lapsuuttani, niin se on tainnut olla aina, en ehkä ollut vanhemmilleni ihan yhtä tärkeä kuin muut lapset.
Ehkä en ihan lopullista pesäeroa vanhempiini tee, mutta etäisyyttä tulen pitämään omien lasteni itsetunnon vuoksi.Kyllä kannattaa sinun pitää etäisyyttä. Ihan itsesi parhaaksi ja lastesi hyvinvoinnin takia. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin, niin se vaan on. Toivon sinulle jaksamista pineten lastesi kanssa, lastenhoito ja työelämän yhdistäminen on välillä tosi vaikeaa.
Hanki lastenhoitoapua esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitolta, yksityiseltä lastenhoitajalta tai ihan naapureilta. Varmasti sieltä löytyy apua.
Itselläni on kammottava itsekeskeinen äiti, joka on pilannut elämääni koko elinikäni ajan. Olisinpa älynnyt jo nuorena katkoa välit! Olisin säästynyt monelta murheelta ja stressiltä.
- ex-kynnysmatto
Voimia Sinulle, minäkin olen kokenu sukuni taholta todella huonoa käytöstä. En halua enää tavata, enkä soita. Miksi nämä ihmiset eivät ajattele, miten satuttavat.
- Orpo1
Kynnysmatto todellakin tunnen minäkin olevani... Pahinta, että kaikki julmuus tulee omalta äidiltä. Olen pahoillani puolestasi, mutta toisaalta ymmärrän ratkaisusi, on paljon helpompi hengittää ilman ahdistavia sukulaisia. Voimia sinulle ja kiitos ymmärryksestä! :)
- mek
Orpo1 kirjoitti:
Kynnysmatto todellakin tunnen minäkin olevani... Pahinta, että kaikki julmuus tulee omalta äidiltä. Olen pahoillani puolestasi, mutta toisaalta ymmärrän ratkaisusi, on paljon helpompi hengittää ilman ahdistavia sukulaisia. Voimia sinulle ja kiitos ymmärryksestä! :)
Muista yksi asia eli kun vanhempasi ikääntyvät ja rupeavat tarvitsemaan apua niin silloin kerrot että pyydäppä niiltä muilta sisaruksilta kun heidän lapsiakin hoiditte mutta meidän lapsia ei ollenkaa niin et ole missään kiitollisuuden velassa vanhemmillesi ja kerrto että päejätkää omillanne. Itsellä kanssa ei naiseni äiti ollut kauhean kiinostunut tyttärensä lapsesta ja kyllä lapsi vaistosi sen kun kasvoi eikä ollut innossaan koskaan kun sinne mentiin. Minun vanhempani hoitivat kun tarvitsein hoitoapua muutaman kerran vuodessa. Unohda kaikki vanhempiesi merkkipäivät ja muut jutut ja jos tulee sanomista niin kun tekään että ole kiinostunut meidän perheestä niin miksi minun pitäisi olla.
- Orpo1
mek kirjoitti:
Muista yksi asia eli kun vanhempasi ikääntyvät ja rupeavat tarvitsemaan apua niin silloin kerrot että pyydäppä niiltä muilta sisaruksilta kun heidän lapsiakin hoiditte mutta meidän lapsia ei ollenkaa niin et ole missään kiitollisuuden velassa vanhemmillesi ja kerrto että päejätkää omillanne. Itsellä kanssa ei naiseni äiti ollut kauhean kiinostunut tyttärensä lapsesta ja kyllä lapsi vaistosi sen kun kasvoi eikä ollut innossaan koskaan kun sinne mentiin. Minun vanhempani hoitivat kun tarvitsein hoitoapua muutaman kerran vuodessa. Unohda kaikki vanhempiesi merkkipäivät ja muut jutut ja jos tulee sanomista niin kun tekään että ole kiinostunut meidän perheestä niin miksi minun pitäisi olla.
Näinhän se menee, lapsemme ovat ottaneet yhä useammin esille tämän eriarvoisuuden, vaikka olemme varoneet puhumasta isovanhemmista pahaa lasten kuullen. Nyt on ollut pakko selittää heille, että vika ei ole heissä. Ei mitään suhdetta varmaan isovanhempiin edes enää synny, lapsemme ovat jo niin isoja. Ja jos itse tunnen ahdistusta vanhempieni seurassa, niin varmaan lapset kokevat samoin. Kyllä heitäkin satuttaa jatkuva vertaaminen muihin lapsiin, jotka ovat aina parempia. Monesti vain kuulee, että nämä lempilapset katoavat siinä vaiheessa, kun vanhemmat tarvitsevat apua. Toivottavasti osaan olla siinä vaiheessa tarpeeksi vahva.
- &%/%!)(/&"!&%&/%
Orpo1 kirjoitti:
Näinhän se menee, lapsemme ovat ottaneet yhä useammin esille tämän eriarvoisuuden, vaikka olemme varoneet puhumasta isovanhemmista pahaa lasten kuullen. Nyt on ollut pakko selittää heille, että vika ei ole heissä. Ei mitään suhdetta varmaan isovanhempiin edes enää synny, lapsemme ovat jo niin isoja. Ja jos itse tunnen ahdistusta vanhempieni seurassa, niin varmaan lapset kokevat samoin. Kyllä heitäkin satuttaa jatkuva vertaaminen muihin lapsiin, jotka ovat aina parempia. Monesti vain kuulee, että nämä lempilapset katoavat siinä vaiheessa, kun vanhemmat tarvitsevat apua. Toivottavasti osaan olla siinä vaiheessa tarpeeksi vahva.
Ehkä, kun aika kuluu ja lapset oppivat joustamaan kotona opituista rutiineista, välit isovanhempiinkin paranevat. Toivottavasti.
- onkohan sulla
&%/%!)(/&"!&%&/% kirjoitti:
Ehkä, kun aika kuluu ja lapset oppivat joustamaan kotona opituista rutiineista, välit isovanhempiinkin paranevat. Toivottavasti.
mennyt aloittajan pointti ohi kun joka rakoon selittelet rutiineista ja miten kaikki johtuu niistä.Eiköhän aloittaja päästäisi lapset mummolaan vaikka siellä olisi eri rutiinit jos heidät edes kerran sinne huolittaisiin.Ja eiköhän jokainen tervepäinen isovanhempi arvosta myös rutiineita.
Mistä lasten tarvitsee sitten mielestäsi joustaa,ruokailuista,arvosteluista vai ulkoilusta?Vai muusta? - &%/%!)(/&"!&%&/%
onkohan sulla kirjoitti:
mennyt aloittajan pointti ohi kun joka rakoon selittelet rutiineista ja miten kaikki johtuu niistä.Eiköhän aloittaja päästäisi lapset mummolaan vaikka siellä olisi eri rutiinit jos heidät edes kerran sinne huolittaisiin.Ja eiköhän jokainen tervepäinen isovanhempi arvosta myös rutiineita.
Mistä lasten tarvitsee sitten mielestäsi joustaa,ruokailuista,arvosteluista vai ulkoilusta?Vai muusta?Voi olla että jotain on mennyt ohi, mutta avaaja on tuonut kyllä melko selvästi esiin, että hänen lapsensa ovat ehkä työläämpiä rutiineidensa vuoksi isovanhemmilleen, kuin sisarusten lapset, joille riittää se "puhelin, pleikkari ja pulla". Mielestäni tämä on voinut olla myös yhtenä syynä, miksi heitä ei isovanhemmilleen huolita.
Ainut ongelma ketjussa on, että ihmiset eivät kykene ratkomaan ongelmiaan vaan mieluummin pysyttäyvät rutiineissaan, kuin ne olisi henki jä elämä. Tässä tapauksessa en tiedä onko rutiinit lapsille tärkeämpiä kuin heidän vanhemmilleen. Rutiinien rikkominen päiväksi tai pariksi ei enää kouluikäistä lasta satuta tai riko (jos hän on terve).
Terve, kouluikäinen lapsi voi tilapäisesti joustaa ruokailutottumuksissaan, ulkoilussaaan ja unirytmissään. Tilapäisyydellä tarkoitan esimerkiksi muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa yhden yön yöpymistä isovanhemmillaan. Esimerkiksi, jos mummolan ruoka on erilaista kuin kotona, lapsi ei kuole nälkään, vaikka on vuorokauden syömättä. Eväät voi toki laittaa mukaan, jos lapsella on esim. aspergerin kaltainen sairaus, joka estää muun kuin "äidin lihapullien" syömisen.
Ehkä isovanhemmat eivät uskalla ottaa kyseisiä lapsenlapsia hoitoon, koska he eivät itse joko pysty tai eivät yksinkertaisesti halua ylläpitää samanlaisia rutiineja, joita lapsilla on kotona?
Tuohon arvosteluun en voi ottaa kantaa, koska siitä on vain avaajan näkemys. Ehkä isovanhemmatkin kokevat, että heitä arvostellaan, kun ovat selkeästi erilaisia ihmisiä kuin avaaja itse. - mielestäni kyllä
&%/%!)(/&"!&%&/% kirjoitti:
Voi olla että jotain on mennyt ohi, mutta avaaja on tuonut kyllä melko selvästi esiin, että hänen lapsensa ovat ehkä työläämpiä rutiineidensa vuoksi isovanhemmilleen, kuin sisarusten lapset, joille riittää se "puhelin, pleikkari ja pulla". Mielestäni tämä on voinut olla myös yhtenä syynä, miksi heitä ei isovanhemmilleen huolita.
Ainut ongelma ketjussa on, että ihmiset eivät kykene ratkomaan ongelmiaan vaan mieluummin pysyttäyvät rutiineissaan, kuin ne olisi henki jä elämä. Tässä tapauksessa en tiedä onko rutiinit lapsille tärkeämpiä kuin heidän vanhemmilleen. Rutiinien rikkominen päiväksi tai pariksi ei enää kouluikäistä lasta satuta tai riko (jos hän on terve).
Terve, kouluikäinen lapsi voi tilapäisesti joustaa ruokailutottumuksissaan, ulkoilussaaan ja unirytmissään. Tilapäisyydellä tarkoitan esimerkiksi muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa yhden yön yöpymistä isovanhemmillaan. Esimerkiksi, jos mummolan ruoka on erilaista kuin kotona, lapsi ei kuole nälkään, vaikka on vuorokauden syömättä. Eväät voi toki laittaa mukaan, jos lapsella on esim. aspergerin kaltainen sairaus, joka estää muun kuin "äidin lihapullien" syömisen.
Ehkä isovanhemmat eivät uskalla ottaa kyseisiä lapsenlapsia hoitoon, koska he eivät itse joko pysty tai eivät yksinkertaisesti halua ylläpitää samanlaisia rutiineja, joita lapsilla on kotona?
Tuohon arvosteluun en voi ottaa kantaa, koska siitä on vain avaajan näkemys. Ehkä isovanhemmatkin kokevat, että heitä arvostellaan, kun ovat selkeästi erilaisia ihmisiä kuin avaaja itse."rutiinilapset" ovat helpompia hoitaa.. Ja sanoiko aloittaja jossain että mummolassa pitää kellon tarkkoja rutiineita noudattaa.Taas kerran sysäät syyn aloittajalle.Taidat olla samanhenkinen kuin aloittajan vanhemmat ja syötät pullaaa toisille aamusta iltaan..Ihme puolustelua.Kuka äiti nyt hylkäisi yhden lapsistaan ja palvoisi toisia,ei kukaan täysjärkinen.
- &%/%!)(/&"!&%&/%
mielestäni kyllä kirjoitti:
"rutiinilapset" ovat helpompia hoitaa.. Ja sanoiko aloittaja jossain että mummolassa pitää kellon tarkkoja rutiineita noudattaa.Taas kerran sysäät syyn aloittajalle.Taidat olla samanhenkinen kuin aloittajan vanhemmat ja syötät pullaaa toisille aamusta iltaan..Ihme puolustelua.Kuka äiti nyt hylkäisi yhden lapsistaan ja palvoisi toisia,ei kukaan täysjärkinen.
Jos olisit lukenut koko ketjun tietäisit, että meillä on lapsilla rutiinit ulkoulun, ateriarytmin ja unirytmin suhteen kuten avaajallakin ja olen kirjoittanut aiemmin, että rutiinit tekevät pienen lapsen hoidosta helpompaa. Kaltaisesi kirjoittajat ovat tooooodellla rasittavia typerissä heitoissaan. Kömmi nyt takaisin kivesi alle.
- tooodella
&%/%!)(/&"!&%&/% kirjoitti:
Jos olisit lukenut koko ketjun tietäisit, että meillä on lapsilla rutiinit ulkoulun, ateriarytmin ja unirytmin suhteen kuten avaajallakin ja olen kirjoittanut aiemmin, että rutiinit tekevät pienen lapsen hoidosta helpompaa. Kaltaisesi kirjoittajat ovat tooooodellla rasittavia typerissä heitoissaan. Kömmi nyt takaisin kivesi alle.
rasittavaa on myös sinun jankutus että rutiinien takia isovanhemmat eivät ota lapsia,rutiinien takia sitä ja tätä..Kyllä nyt aloittajan tapauksessa taitaa mätätä muut kuin rutiinit..Terveisiä täältä kiven alta.
- &%/%!)(/&"!&%&/%
tooodella kirjoitti:
rasittavaa on myös sinun jankutus että rutiinien takia isovanhemmat eivät ota lapsia,rutiinien takia sitä ja tätä..Kyllä nyt aloittajan tapauksessa taitaa mätätä muut kuin rutiinit..Terveisiä täältä kiven alta.
Terveisiä takaisin sinne kivesi alle.
Onhan vanhemmille tosi helppoa pyörittää opittuja rutiineja lasten kanssa, mutta isovanhemmille se voi olla oikeasti hankalaa, kun eivät ole sellaiseen tottuneet omassa lastenkasvatuksessaan, eikä muiden lastenlasten kanssa. Mielestäni asioita pitää kyetä katsomaan myös siltä toiselta kantilta.
Jos nyt kuitenkin on niin, että avaajan vanhemmat ovat lähes psykopaatteja ja ilkeitä ketaleita, jotka laittavat lapsensa ja lapsenlapsensa täysin eriarvoiseen asemaan ja päällepäätteeksi käyvät vielä haukkumassa tätä lastansa hänen kotonaan, täytyy nostaa hattua kuinka tästä lapsesta on kuitenkin tullut täydellisen hyvä, jolle kaikki ovat kateellisia. En silti sano, etteikö se voisi olla mahdollinen yhtälö.
- xczq
Todella ikävä tilanne sinulle ja lapsillesi, miten vanhempasi kohtelevat teitä. Itsellä on samanlaisia kokemuksia. Yksityiskohtiin menemättä oma ahdistukseni loppui siihen, kun vihdoin sain kerrottua äidilleni rauhallisesti ja asiallisesti, miltä heidän käytöksensä minusta tuntui. Tsemppiä sinulle. Toivottavasti teillä on joku muu, josta voi tulla perheellenne tärkeä ihminen. Miehesi vanhemmat tai muut sukulaiset?
- Orpo1
Tämä meidän suvun tilanne taitaa olla harmittavan yleinen loppujen lopuksi. Olen yrittänyt välillä puhua asiasta äidilleni, mutta sieltä tulee täystyrmäys. Jos loukkaannun hänen arvostellessaan vaikka ruokaani tai kotiani, niin sekin on minun syytäni: etkö ymmärrä olleenkaan huumoria, ei tarvitse olla niin tosikko!
Tai jos olen hätätapauksessa pyytänyt apua lastenhoitoon, niin tulee tosiaan tuo, että itsepähän olette lapsenne tehneet tai ostakaa lastenhoitopalveluita, onhan teillä rahaa. Mutta nyt minun on pakko vielä kerran yrittää oikein kunnolla, jos välit menevät niin sitten menevät, eihän minulla mitään menetettävää enää ole.
Hienoa kuulla, että ainakin teillä tuo puhuminen auttoi!
- 9+9
Tarkkaile sisarustesi puhetapaa ja käytöstä. Jotkut osaavat toisten ihmisten hyväksikäytön kehumalla heitä ja välillä taas heittäytymällä säälittäviksi ja avuttomiksi. He tarkkailevat, että mistä narusta milloinkin on parasta vetäistä. Heille suorastaan tyrkytetään autettavan asemaa. Ottavat avun vastaan, kun sitä muka heille niin pontevasti tarjotaan. Itsehän aikaansaavat tämän auttamisen halun! Oletko sinä sellainen, joka on yrittänyt selvitä omin avuin? Omin avuin selviämistä ei todellakaan palkita!
Sisaruksesi saavat vanhempienne hoivavietin toimimaan vielä aikuisinakin. Totuuden puhuja jää yksin ja hänestä aletaan ajatella negatiivisia asioita, joilla oikeutetaan hänen jättämisensä avun ulkopuolelle. Ihmiset miettivät, että mikä on heille itselleen mukavinta heti ja nyt. Sisarukset vievät auttavan voimat ja todelliseen tarpeeseen ei apua siksi riitäkään.
Mietippä vain hyvin mielyttävänä pitämääsi herttaista mummoakin. Oikeasti hän voi olla kiero hyväksikäyttäjä tai välitöntä tyydytystä hakeva yli varojensa eläjä. Hän tietää, että hymyllä ja kiitoksella saa eniten itselleen. Antaa vain pienen harkitun ja edullisen lahjan, jotta saa itse arvokkaamman. Elämä on itsellä mukavaa, vaikka riistäisi muilta välttämättömänkin avun. Pyytää kierosti kehumalla "voi kuinka sinulla on kivasti tuokin, voi kunpa minullakin olisi tai minulla olisi varaa, voi kuinka te olette hyväsydämisiä ja avuliaita minua kohtaan, tämä nyt on aivan liikaa, tuhannet kiitokset, muistan teitä iltarukouksessani..."
Hän sai hyvällä mielin ja ilmaiseksi, mutta miksi sinä edes menit ehdottamaan jotain teille välttämätöntä? Kuten parin tunnin unta koliikkivauvan kanssa? "Osta hoitaja!" Mutta miten ketään tuntematonta tuohon tilanteeseen edes haluaisi etsiä?Pakon edessä sitä toki yrittää voi.
Kunnallista kodinhoitaa ei nykyisin saa kuin lastensuojelun asiakkaat ja joskus harvoin yksinhuoltajat. Miehen matkatyö ei ole yhtä kuin yksinhuoltajuus. Jos sairastut vakavasti, niin soita ambulanssi ja jätä lapset sosiaalityöntekiöiden huomaan. Sinnittele itse, vaikka olisitkin 40 C kuumeessa, oksentaisit ja ripuloisit ja lapset olisivat sairaudestaan huolimatta vilkkaita ja aina vaarassa. Pidä ainakin korvat auki jos et näe! MLL:n maksulliset hoitajat ovat tietenkin kaikki varattuja silloin kun itket väsymyksestä.
Isovanhemmat eivät taida ymmärtää, että nykyisin ei saa hoitoapua aina edes maksamalla? Silloin kun olin sairas, mies matkatöissä ja minä lasten kanssa kotona, kävi mielessäni soittaa taksi tai ambulanssi. Jos se taksinkuljettaja auttaisi mittarin raksuttaessa, kun kodinhoitajaa en mistään saanut? Eläkeläisillä lienee sama ongelma kuin lapsiperheillä?
Täytyisi olla hyvin varakas, jotta olisi varaa palkata säännöllistä lastenhoitoapua luotettavalta lastenkatsijalta. Akuutteihin tilanteisiin ei vain saa apua varsinkaan, kun ei ole tätä hoitosuhdetta jo valmiina olemassa. Lapset voisi laittaa päiväkotiin ja mennä itse töihin, mutta kotona hoidettaessa on vain selvittävä jollain konstilla. Kotona on hyvä olla riittävästi elintarvikkeita ja lääkkeitä äkillisen sairastumisen varalta. - 9+9
Lisään. Sitä tuntee suurta yksinäisyyttä, kun omat vanhemmat ovat hylänneet. Välillä energiat menevät päivästä toiseen selviytymiseen. Olisi paljon mukavampaa puuhailla yhdessä, auttaa toisiaan vuoron perään, kuin vääntää väkisin yksin. Nauttia perheidyllistä.
Lapsiperheet, joilla on hoitoasiat kunnossa, karttoivat minua kuin ruttoa, jos vain avauduin tilanteestani. Heidän avuliaat isovanhemmat auttoivat vain omiaan, eivätkä hädän tullenkaan vierasta, edes rahasta, edes synnytyksen vuoksi, edes vaikka lapsemme on heidän lapsenlapsensa kaveri. Olisin luottanut omani mummolle ja lapsen vanhemmille, mutta mummopa ei halunnut ja äiti taas ei tarvinnut apua, joten ei halunnutkaan auttaa!
Kohtalotoverini eivät olleet aina aitoja, vaan juurikin heitä, jotka näkivät tilaisuutensa tulleen päästä usemmaksi tunniksi laatuajalle esim miehensä kanssa. Mummo hoiti ja me hoidimme. He hehkuttivat, suorataan kaivoivat puukkoa rintaamme, miten mukavaa aikaa heillä oli puolison kanssa kahdestaan. Hoidin heidän lapsiaan, mutta kun olisi ollut vastapalveluksen aika, huomasinkin, että ei heistä ollut siihen, enkä edes olisi halunnut jättää lapsiani heidän hoitoonsa! Mikä vaiva ja taas oli yritettävä joitain uutta! Opin sen, että hoidan kerran toisen lapsia, mutta toisella kerralla keksin jonkun selityksen, ellei äitiä viedä ambulanssilla sairaalaan tms. Kysessä olikin hyväksikäyttäjä.
Vinkkini uusille yksinäisille äideille, jotka yrittävät rakentaa turvaverkkoa. Hädässä ystävä tunnetaan. Löydät tosi ystävän hänestä, joka on kokenut kaikista kovimpia lastensa kanssa. Hän ei ehdi auttaa usein, mutta tosipaikan tullen hän repeää puolestasi ihan niin paljon kuin pystyy. Auta koville joutunutta ystävääsi usein. Helpota hänen arkeaan, ehdota ja hän kasvattaa taas voimiaan. Mieti milloin pienikin apusi on hänelle iso. Hän auttaa sinua silloin, kun et muualta apua saa.
Ihmettelen miksi joillekin on niin vaikeaa antaa apua. Esim minä antaisin kenelle tahansa tuttavalleni apua ottamalla hänen lapsensa meille hoitoon, jos hän täytyisi lähteä synnyttämään! Sairaalastahan ohjeistetaan, että lapsia ei saisi ottaa mukaan, mutta minne heidät saa synnytyksen ajaksi? En halua riistää keneltäkään elämystä, että isäkin on paikalla lapsen syntyessä. Siksi autan.
Sisarukset haluavat viettää aikuisten laatuaikaa keskenään ja me halutaan edes kokea lapsemme syntymä yhdessä, olivat isovanhemmat miten penseitä tahansa! Lupaan raskaana oleville naapureilleni, että jos synnytyksen vuoksi apua tarvitsevat, niin aina meiltä voi sitä pyytää! Isovanhemmatkin asuvat lähellä, mutta peruivat vanhemman lapsemme hoidon vähän ennen laskettua aikaa. Jännitimme sitten, että miten synnytys hoituu. Kyselimme hoitajaa synnytyksen ajaksi ja ihmisten itsekkyyshän siinä paljastui.
Hoitaisin koliikkivauvaa, jos vaikka tuntematonkin minulta sitä pyytäisi. Arvatkaapa miksi?- Orpo1
Täällähän on ollut vilkasta keskustelua poissaollessani!
Ymmärrän niin hyvin, mistä kirjoitat, ihan kuin olisit kirjoittanut omia ajatuksiani. Tiedän, että sisarukseni osaavat tämän pelin. Olen ollut aina perheen kiltti tyttö ja selviytyjä ja näin vanhemempani minut aina tulevat näkemään. En vain jaksa enää sitä, että minun pitää aina sopeutua, selviytyä ja jaksaa, kun taas toisille sisaruksilleni haetaan vaikka kuu taivaalta. Totuus on tietenkin se, että minä haluan tulla toimeen omillani pääsääntöisesti, en todellakaan halua, että vanhempani kasvattavat lapseni tai käyvät siivoamassa ja pesemässä ikkunat kotonamme. Sisarukseni osaavat vaatia ja väsyttävät vanhempamme niin, etteivät he jaksa enää meidän perheestä ja lapsista piitata. Ja kun olemme niin sopeutuvaisia, niin meidät voi unohtaa vaikka olisi kuinka iso hätä. Harmittaa, kun omat vanhemmat ovat ilkeitä, piittaamattomia ja puolueellisia. Tiedän vielä senkin, ettei sisaruksiani enää näy, kun vanhempani tarvitsevat iän myötä apua.
Apua on suunnattoman vaikeaa saada. Meillä on tilanne, että ystäväperheet saavat tarvittaessa apua omilta isovanhemmiltaan ja kun olen yrittänyt ottaa puheeksi, että auttaisimme välillä toinen toisiamme, ei kukaan ole innostunut ajatuksesta. Ymmärrän kyllä sen, että isovanhemmat ovat tuttu ja turvallinen vaihtoehto näille lapsille. Ulkopuolista apua saa tietysti maksamalla, mutta kun meilläkin tuo koliikkitilanne oli päällä, niin ei tehnyt mieli pyytää MML:sta jotain tyttöstä kotiimme. Ei siitä mitään apua olisi ollut.
Kaikista eniten satuttaa tunnesiteen puuttuminen vanhempiini ja se, että lapsille ei ole sitä senkään vertaa. Olemme yrittäneet kyllä kaikkemme, pyytäneet kylään, laittaneet heille päivällisiä, käyneet kylässä jne. Mutta kun aina on ne muut lapset ja lastenlapset, joista puhutaan ruokapöydässä. Lastemme kuulumisia ei koskaan kysellä.
- 9+9
Orpo1:lle
Täsmälleen näin myös minun kokemusteni mukaan. Jään odottamaan, jos tästä aiheesta syntyisi lisääkin keskustelua. Tai voisivat nostaa tuonne Luotsin viereen näytön yläreunaan, jotta saisimme suuremman huomion. - Mummun ajatuksia
Omasta suhteestani yhden lapseni lapseen voin kertoa, että olen sitä aikani murehtinut, mutta nyt olen ahdistuksestani päässyt.
Lapsenlapseni äiti oli äärettömän huolehtivainen. Lapsenlapsen elämä oli huolellisesti suunniteltu minuuttiohjelma, vaatteet piti olla juuri nämä ja nämä, ruuan juuri tämä ja tämä, kaikki päivärutiinit piti järjestää kello kädessä. Lapsen äännähtäessä äiti kiisi paikalle ja huolehti.
Lapsi tuli niin riippuvaiseksi äidistä, että kun äiti poistui huoneesta, huolestui lapsi silminnähden ja etsi äitiä hädissään.
Äiti oli asiasta vain onnellinen. Hänellä oli ollut huono suhde omiin vanhempiinsa ja hän oli päättänyt, että oma lapsi ei koskaan joudu samanlaisiin tilanteisiin, joihin hän oli lapsuudessaan joutunut.
Mummina olisin mielelläni joskus paimentanut tätäkin lapsenlasta, koska toisten lapsieni lapset olivat mielellään luonani ja hoivissani. Mutta miniäni ei koskaan kutsunut käymään, eikä koskaan tarvinnut apua lapsen hoidossa. Hän ottii lapsensa mukaan, meni sitten kampaajalle tai lääkäriin. Lapsi oli pienestä pitäen kiltti ja rauhallinen, eikä aiheuttanut häiriötä. Äiti oli ylpeä kasvatustaidoistaan.
Lapsi vierasti hiukan kaikkia, serkkujaan ja isovanhempiaan. Hän ei päästänyt äitiä silmistään, eikä olisi jäänyt kylään mistään hinnasta.
Myöhemmin hän on ihmtellyt, miksei koskaan ole ollut yökylässä missään. Haikeana sanoi, että hän on äidin mielestä liian pieni olemaan poissa kotoa.
Kun nykyisin tapaamme, hän innokkaasti kertoo asioistaan, näyttää kouluvihkojaan tai piirustukisaan ja osoittaa kaikin tavoin, että pitää meitä itselleen tärkeinä ihmisinä.
Mutta yhteinen lapsuusaika on lyhyt. Lapsen äiti piti huolen siitä, että yhteistä isovanhempiaikaa ei järjestynyt. Päivähoito järjestyi tarhasta, missä oli paljon lapsia ja ainainen kiire.
Kälylleen hän oli sanonutkin, ettei halua antaa lastaan yksityiselle ihmiselle päivähoitoon, koska lapsi voi kiintyä hoitajaansa. Hänestä on parempi, että lapsella on ainoa kiintopiste koti. Sisaruksia hän ei lapselleen halunnut, koska ei olisi jaksanut paneutua niin tarkkaan vauvanhoitoon, ja sitä paitsi hän oli vakuuttunut, että sisrusten välit olisivat olleet sisarkateuden vuoksi kehnot.
Tietenkään en ajattele, että aloittajan tilanne olisi tämä.
Haluan vain valottaa sitä puolta, joka usein unohtuu: aina ei vika ole pelkästään isovanhemmissa.
Lastenhoito ei ole kilpailu. Jos on, häviäjä on aina lapsi.
Minun kohdallani tämän lapsen vuoksi jäi ainainen ikävä. En voinut tyrkyttäytyä enempää, kun apuani ei koskaan tarvittu. Tapaamisemme olivat lyhyitä ja havaitsin aina, kuinka ahdistunut miniäni oli lapsen vuoksi.
(Pitää nyt epäilijöille huomauttaa, että en ole skitsofreenikko enkä alkoholisti, mikä näköjään usein on ollut torjunnan syynä.)
Ei ajateltu koskaan sitä, että lapsen ja isovanhempien välit pitää säilyttää, vaikka ei mitään hoitosuhdetta olisikaan. Monet isovanhemmat asuvat kaukana tai heidän elämäntilanteensa ovat sellaiset, etteivät voi hoitaa lapsia, mutta kyllä suhteet silti pystytään pitämään elossa ja lämpiminä. - Lumija88
Joskus vaan ihan sellainenkin on mahdollista, että isovanhemmat ovat henkisesti sairaita. Se vaikuttaa persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen. Ketjun aloittaja mainitsi kokemuksia myös omasta lapsuudestaan sekä hyvin selkeitä esimerkkejä omien vanhempiensa käytöksestä. Ei ole rakettitiedettä hoksata, ettei isovanhemmillakaan ole kaikki kohdallaan. Valikointi ja suosiminen omien lastensa vaälillä sekä lastenlasten välillä kertoo splittaamisesta ja sairaasta toimintatavasta. Ei ole mitenkään tavatonta, että kaksi luonnehäiriöistä ihmistä joskus löytää toisensa ja perustaa perheen. Lapset tai osa heistä kärsii eriarvoisuudesta ja vähättelystä, samoin sitten aikanaan heidän lapsensa. Onnekkaita ovat ne, joilla on täyspäisiä perheenjäseniä ja sukua ympärillään. Kannattaa silti muistaa, että näin ei ole kaikilla. Pahaa oloa ja sairautta on perheissä, ollut aina ja tulee aina olemaan. Perehtyminen ihmismielen syövereihin ja psykiatriaan voi tuoda yllättäviä näkökulmia siihen, miten kipeä ihmismieli voi joskus olla ja vaaraksi jopa ihmisen omalle jälkikasvulle. Tällaisten ihmisten läheisyydessä ei ole hyvä olla ja se murentaa pikkuhiljaa, ellei pidä varaansa. Lapsia on myös suojeltava, oli kyseessä sitten kuka tahansa huonosti käyttäytyvä ihminen. Joskus ainoa oikea ratkaisu on juurikin etäisyys tai jopa lopullinen välirikko.
- Mieti tätä
Aloittajalle. Oletko aivan varma, ettei kyse ole vain siitä että olet mustasukkainen ja tulkitset tapahtumat sen mukaan. Mustassukkaisuuteen tai sisaruskateuteen taipuvainen vääristää huomaamattaan tapahtumat mielessään, tekee virheellisiä tulkintoja toisten käytöksestä ja luulee kaikenlaisia oletuksia toisten tunteista, mikä ei todellisuudessa pidäkään paikkansa. Kun sitten vielä itse toimii kuvitelmiensa mukaan, loukkaantuu ja syyttelee, saattaa seurata myös todellista vieraantumista.
- hyväthyssykät
Miten kieltäytyminen välttämättömästä avusta jotta äiti saisi yhden yön nukuttua vauvan kanssa on kuvittelua ja vääristelyä? Älkää nyt enempää vääristelkö ja väännelkö aloitusta. Aloittajaa kehottaisin pohtimaan onko äidilläsi vähän narsistinvikaa.
- kenen syy?
Kyllästyttää nämä ainaiset narsistidiagnoosit. Tuskin äiti on narsisti, jos hän ei jostakin syystä tykkää yhdestä tyttärestään. Ehkä tytär on käyttäytynyt jotenkin niin että äiti on saanut tarpeekseen. Jokaisella on oikeus omiin tunteisiin, myös lapsiaan kohtaan, eikä ketään ole pakko rakastaa, jos sellaista tunnetta ei luonnostaan ole. Ei ole myöskään pakko auttaa aikuisia lapsiaan, eikä ole pakko olla kaikkien lasten kanssa samalla tavalla. Jos yhden kanssa viihtyy, voi vallan hyvin olla hänen seurassaan enemmän. Jos lapsi syyttelee ja vaatii jatkuvasti, ei ole pakko sitä kuunnella.
Mikä on oma osuutesi äitisi vetäytymiseen? Tai torjutko hänet itse kun epäilet hänen olevan kielteinen?
Entä jos aloittaja onkin itse narsisti, joka tarvitsee jatkuvasti huomiota ja epäilee että häntä ei suosita yhtä paljon kuin muita.- no ei normaali
aikuinen käyttäydy niin että suosii yhtä ja hylkii toista lasta,sairasta sellainen on sano mitä sanot.Todennäköisesti olet yksi näistä sairaista ja haluat hyväksyntää sairaille touhuillesi.
- kolometoista
Itse lopuksi epäilet aloittajaa narsistiksi, ensin ilmoitettuasi että "kyllästyttää nämä narsistidiagnoosit" : )
Koskapa joko et tiedä mistä puhutaan tai muuten kalahti lähelle, niin pientä kertausta: Narsistille on tärkeää että ympärillä on myötämielinen, jopa ihaileva "hovi", jonka kanssa valitaan olla tekemisissä. Kritiikinsieto on minimaalista. Hovista joutuu pois ja jopa pitkällisten kostotoimien kohteeksi ei-toivotun käytöksen tai minkä hyvänsä todellisen tai liioitellun vääränlaisen teon tai ominaisuuden takia (väärä puoliso, väärä ura, liian vähäinen/liiallinen koulutus, onnistunut juoruilu henkilö C:n taholta jne jne.). Vahvoja, erihenkisiä ihmisiä narsisti pelkää tai karttaa ja mielellään mustamaalaa takanapäin. Usein osa omastakin suvusta tai lähipiiristä on narsistin mielessä lopulta enemmänkin idealistisia mielikuvitushahmoja, joko hyviä tai pahoja, kuin tavallisia harmaan sävyissä esiintyviä ihmisiä.
Lapsissa hyvä pyritään näkemään lumivalkeana, ja paha täysluuserina, siis eri henkilöihin heijastetaan joko pelkkiä hyviä tai pelkkiä ei-toivottuja ominaisuuksia.
Jos on piuhat mummilla täten, niin aloittajan kertomus sopisi hyvin kokonaisuuteen. - tasan ei mene
kolometoista kirjoitti:
Itse lopuksi epäilet aloittajaa narsistiksi, ensin ilmoitettuasi että "kyllästyttää nämä narsistidiagnoosit" : )
Koskapa joko et tiedä mistä puhutaan tai muuten kalahti lähelle, niin pientä kertausta: Narsistille on tärkeää että ympärillä on myötämielinen, jopa ihaileva "hovi", jonka kanssa valitaan olla tekemisissä. Kritiikinsieto on minimaalista. Hovista joutuu pois ja jopa pitkällisten kostotoimien kohteeksi ei-toivotun käytöksen tai minkä hyvänsä todellisen tai liioitellun vääränlaisen teon tai ominaisuuden takia (väärä puoliso, väärä ura, liian vähäinen/liiallinen koulutus, onnistunut juoruilu henkilö C:n taholta jne jne.). Vahvoja, erihenkisiä ihmisiä narsisti pelkää tai karttaa ja mielellään mustamaalaa takanapäin. Usein osa omastakin suvusta tai lähipiiristä on narsistin mielessä lopulta enemmänkin idealistisia mielikuvitushahmoja, joko hyviä tai pahoja, kuin tavallisia harmaan sävyissä esiintyviä ihmisiä.
Lapsissa hyvä pyritään näkemään lumivalkeana, ja paha täysluuserina, siis eri henkilöihin heijastetaan joko pelkkiä hyviä tai pelkkiä ei-toivottuja ominaisuuksia.
Jos on piuhat mummilla täten, niin aloittajan kertomus sopisi hyvin kokonaisuuteen.Tästä määritelmästä tunnistan oman äitini. Siis olen itsekin mummo ja sisarusteni kanssa keskusteltuani hekin myönsivät että olen eniten joutunut äitini syyttelemäksi.
Olin yksinhuoltaja ja hän piti oikeutenaan tulla valittamaan kotiini, miten en ollut hoitanut sitä ja sitä asiaa, samalla haukkuen lapsiani milloin mistäkin asiasta. Omasta mielestään "ohjaamaan". Varsinkin yksi lapsistani, temperamenttisin ja räiskyvin sai aina tuntea itsensä syylliseksi, luultavasti ainut porukasta, joka väitti välillä vastaan
Nyt aikuisena tämä lapsi on kysellyt, miksen puolustanut heitä syyttelyltä. No miksi, siinä hyvä kysymys. Olin luultavasti jo lapsesta asti tottunut siihen, että äitini ei koskaan myönnä tekevänsä mitään väärin.
Nyt asia on noussut taas pinnalle, koska äitini muisti on alkanut reistailla ja hän syyttää toisia varastamisesta tai ei muita kuin tätä yhtä lastani ja hänen lapsiaan. Olen rauhallinen ihminen, mutta nyt keitti niin paljon yli että menin äitini luokse ja sanoin että nyt nostetaan kissa pöydälle ja selvitellään pari asiaa. Miksi yksi lapsenlapsi on aina syntipukki, ymmärtääkö hän miltä on tuntunut kun mollataan ja kerroin vielä senkin kuinka pahalta on tuntunut, kun äitini jatkuvasti haukkui minulle rakasta mummoa ollessani lapsi.
Äitini ei myöntänyt MITÄÄN. Olen täydellisen varma että jos lapsenlapsi porukalta kysyttäisiin, kuka on mummon hampaissa ollut aina, jokainen antaisi sama vastauksen.
Tämä lapseni on myös käynyt äidilläni samoin tuloksin. Hänen on täytynyt kasvattaa (lue haukkua) sen takia että minä en osaa kasvattaa ja komentaa. Lapseni sanoi, että älä ala äitiäni haukkua, äiti on hieno ihminen, johon mummo oli sanonut, että tietää sen, koska on minut kasvattanut .Lapseni tosin oli ajatellut että siitä huolimatta ja varmasti papan ansiosta.
No, näin on toimittu ja ajattelen, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa jne jne, mutta on myös totta että jos äitini haluaa että hänestä jää muille hyvät muistot, niin voi miettiä kuinka toisia kohtelee.
Itse olen siis jo mummo ja jos minulle esitettäisiin kritiikkiä suostuisin ainakin pohtimaan, olisikohan asiassa perää ja voisinko parantaa omaa käytöstäni, jos jotakuta loukkaan.
Olen aika epäileväinen ottaako äitini onkeensa, pelkään että hänellä ei ole sellaista empatiakykyä, että voisi ymmärtää toimineensa väärin.
- käsitteet selviksi
Eihän se ole sairasta jos välit yhteen aikuiseen lapseen huononevat ja ovat paremmat toisten kanssa. Valitettavaa, mutta nin ne ihmissuhteet menee. On aika tavallistakin, ja toki syytä yrittää selvittää asiat. Mutta ketään ei voi pakottaa olemaan hyvissä väleissä, vaikka olisi lähisukua. Samoin kieltäytyminen avustamisesta on valitettavaa, mutta sairasta se ei ole.
Äitisi voi olla epäreilu, ilkeä tai laiska, mutta sekään ei ole sairasta.
Sairaaksi leimaamista tapahtuu aika kummallisin perustein.- no oli kuinka
etääntynyt tahansa niin oma lapsi se silti on ja luulisi rakkautta aina riittävän.Jos oma lapsi pyytää apua kun koliikkivauva niin eikö voi auttaa? Edes kerran? Onko se ihan oikeasti liikaa pyydetty?
- piebhk
no oli kuinka kirjoitti:
etääntynyt tahansa niin oma lapsi se silti on ja luulisi rakkautta aina riittävän.Jos oma lapsi pyytää apua kun koliikkivauva niin eikö voi auttaa? Edes kerran? Onko se ihan oikeasti liikaa pyydetty?
Entä, jos ei vain jaksa sitä omaa lasta?
- 7+3
piebhk kirjoitti:
Entä, jos ei vain jaksa sitä omaa lasta?
Siinä sitten äiti/isoäiti oikkuilee aikuiselle tyttärelleen.
Tulee mieleen se sarja Absolutely fabulous (Todella upeeta), ei siinäkään tytärtä jaksettu. Syystä että monimuotoinen häsellys ja toopeus olikin vanhemmassa polvessa vallalla. Isoäitiydestä huolimatta. - ...
7+3 kirjoitti:
Siinä sitten äiti/isoäiti oikkuilee aikuiselle tyttärelleen.
Tulee mieleen se sarja Absolutely fabulous (Todella upeeta), ei siinäkään tytärtä jaksettu. Syystä että monimuotoinen häsellys ja toopeus olikin vanhemmassa polvessa vallalla. Isoäitiydestä huolimatta.Miksi pitäisi? Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, niin vanhempi voi käyttäytyä niin hölmösti, kuin haluaa. Eikä omaa lasta tarvitse jaksaa, jos lapsi on hankala ja huonokäytöksinen. Lapsen pitää tajuta, että vanhemmalla on omakin elämä, eikä tukeutua apuun.
- rautalankaa
... kirjoitti:
Miksi pitäisi? Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, niin vanhempi voi käyttäytyä niin hölmösti, kuin haluaa. Eikä omaa lasta tarvitse jaksaa, jos lapsi on hankala ja huonokäytöksinen. Lapsen pitää tajuta, että vanhemmalla on omakin elämä, eikä tukeutua apuun.
Siinä sarjassa roolit olivat hupaisasti kääntyneet päälaelleen. Tytär oli ujo, konservatiivinen lukutoukka-tyyppi, äiti ja hänen lapseton bestiksensä viisikymppisiä bailaavia pissiksiä. Ja varsinkin äidin ystävätär avoimesti esitti ylimielisyytensä tytär-raukkaa kohtaan (jolla oli musta aviomies ja vauva).
- Poika197
Jaksuja orpo 1
- jotain rajaa
Vanhemmat ehkä auttavat niitä jotka apua pyytävät ja ajattelevat että muut ei sitä tarvitse. Avun määrällä ei kuitenkaan mitata rakkautta!
Ehkä vanhemmat lopettavat yhteydenpidon aikuiseen lapseen, jonka kanssa on riitaa ja ajattelevat että ei väkisin häiritä. Ehkä vanhemmilla on lupa lisätä etäisyyttä jälkeläiseen, joka aiheuttaa vaikeuksia. Lapsia tulee kohdella tasaveroisesti, mutta kun heistä tulee aikuisia, he myös itse vaikuttavat siihen miten heitä kohdellaan. Vanhemmanrakkauteenkaan ei kuulu sietää ja jaksaa ihan kaikkea.- onko sitten
avun antaminen kun sitä on pyydetty kaiken sietämistä ja jaksamista!!
- avunanto
Oletko sinä antanut apua vanhemmillesi kun he ovat sitä pyytäneet? Tai oletko huomannut auttaa, vaikka eivät pyydäkään? Omilla teoilla voi vaikuttaa myös siihen, miten meihin suhtaudutaan.
- tietenkin olen
itsestäänselvyys minulle.Kuten myös se että olen äiti aina,myös silloin kun lapseni kasvaa.
- muutinhyvyyteen
Eihän sulla toivoa ole.
Vanhat perkeleet
ei muuta tapojaan.
Joten unohda "vanhempasi".
He vihaavat sinua.
Piste.
Olet hyvyyden planeetalta. - Ikäihminen :(
Aikuinen lapsi on aikuinen. Hän ei ole enää lapsi.
Lapsi on lapsi. Lapsi tarvitsee ja on oikeutettu huolenpitoon. Vanhemmilla on sisäänrakennettu huolenpidon tahto, kun lapsi on kasvuiässä.
Mutta aikuinen on eri asia. Välit voivat katketa oman perheen sisällä. Vanhemmat ovat kestäneen lapsensa oikut, käytöksen, itsekkyyden jne. He ovat yrittäneet ohjata lapsen käytöstä - ehkä epäonnistuen. He ovat ehkä ymmärtäneet lastaan väärin. Kasvatustaito ei ole ollut paras mahdollinen. Kaikki vanhemmat ovat amatöörejä.
Lapsi on ehkä katkeroitunut vanhempiinsa, eivätkä nämä ole sitä käsittäneet. Vanhemmatkin ovat ehkä toimineen itsekkäästi, ikään kuin vanhempien oikeudella. Harvat vanhemmat kuitenkaan ehdoin tahdoin haluavat lapsilleen pahaa.
Tulos on sitten se, mikä vanhempia ja lapsia kohtaa myöhemmin. Kestääkö keskinäinen solidaarisuus, rakkaus, perhesiteet!
Kaikilla ei kestä. Kemiat eivät kohtaa.
Lapsi saattaa osoittaa sen viimeisen kerran lapsellisen itsekkyytensä ja vanhemmat eivät sitä enää pysty unohtamaan. Aikuistunut lapsi huutaa samalla tavalla kuin murrosikäisenä, loukkaa ja osaa loukata. Aikuinen lapsi tietää mikä loukkaa vanhempia eniten, ja suutuspäissään voi tölväistä niin arkaan paikkaan, että se ei unohdu. Voi olla, että ilkeys unohtuu lapselta, joka ei ehkä tiedäkään, kuinka pahasti tuli sanoneeksi tai tehneeksi.
Varmasti monille vanhemmille on niin käynyt. Jos he eivät pysty unohtamaan asiaa, niin se saattaa vaikuttaa koko loppuiän.
On ihan turhaa sanoa, että asia pitää puhumalla selvittää. Konfliktitilanteessa ei sanoja punnita, ja toinen ei ehkä edes muista koko tilannetta, tai ei käsitä ollenkaan, mikä hänen sanoissaan nyt niin loukkaavaa oli. Jälkipuinti voi aiheuttaa vielä suuremman epäluulon ja suoranaisen välirikon.
Etäisyys kasvaa. Vähitellen muodostuu normaaliksi tilanteeksi, että yhden lapsen kohdalla säilytetään hajurako. Ei pidetä yhtä kiinteää yhteyttä kuin muiden lasten elämään. Tapaamiset ovat kankeita. Vanhemmat ovat varautuneita. Luultavasti lapsi myöskin, hän joko tietää, mikä välejä hiertää, tai sitten ei käsitä tilannetta ollenkaan.
Ihmissuhteet ovat vaikeita. Olisi suotavaa, että lapset osoittaisivat arvostustaan vanhemmilleen, vaikka he kuinka olisivat typeriä fossiileja. Neljännen käskyn noudattaminen on vanha viisaus, joka tulisi olla kaikkien mielessä.
Tällaisia pohtii vanha äitimuori, jota hänen lapsensa aikanaan yli nelikymppisenä onnistui loukkaamaan niin että äiti muistaa joka tapaamisella hänen halveksivat sanansa, vaikka tilanne muuten on selvitetty kauan sitten.- Paha mieli
Kirjoituksen aloittaja,kyllä harmittaa tämä teidän perheen tilanne,mutta enpä usko ,että missään perheessä ollaan tasapuolisia,kun on useampi perillinen.KemiAt ei vaan käy yksiin.Itse autan paljon lapseni perhettä,tytär ja miehensä käy lomilla,ovat sitten muun ajan tosi tressaantuneita pajon työn ja lasten harrastusten takia.Koti on aina kuin pommin jäljeltä,kun menen pyynnöstä hoitamaan lapsia.En viihdy sotkun keskellä ja laitan muutamassa tunnissa paikat kuntoon.Ja mikä on kiitos,vävy ei ole huomaavinaankaan,tytär sanoo "kiitti".miehen suvun kanssa vietetään laatuaikaa,kutsutaan mökille,ostetaan ruokaa,anopille tarjotaan kaukomatka,kun on tyhjätasku ,hänkin kyllä katsoo lapsien perään jne.-että tätä rataa.Minä saan kiitokseksi moitteita,kun kerron ,että heidän heidän 8 vuotias huutaa tosi rumasti mummulle ,kun on huonlla tuulella.On saanut käyttäytyä näin jo kolmen vanhasta saakka,eikä vanhemmat saa lasta aisoihin,enkä ole kuullut koskaan heidän kieltävän ,ettei isovanhemmalle saa huutaa.Itse en korota hänelle ääntä,opastan kauniisti.Heidän toinen vahempi lapsi on aina käyttäytynyt tosi fiksusti.Eettä tällaista meillä.
- Anonyymi
Vaikea sanoa. Itse olen isoäiti ja apuni ei kelpaa ja ihmettelen tilannettasi. Kannattaisi ehkä kysyä ihan suoraan.
- Anonyymi
Kuulostaa meidän perheeltä, kerran vuodessa ottaa isovanhemmat meidän lapsia hoitoon, silloinkin illalla saa viedä ja aamusta täytyy heti hakea, muiden sisarusten lapsia hoitaa viikoittain ja pitää vkl yli. Asutaan myös kaikki samassa kaupungissa.
Vasta oli mummolla kesäloma, neljä viikkoa vietti aikaa, kävi reissussa, kylässä ym muiden sisarusten lasten kanssa, meidät kutsui viimeisenä lomapäivänä kahville iltapäivällä. Onneksi lapset on pieniä 1v ja 3v, joten eivät mummoa kaipaa ja vielä kun mummo valehtelee silmät päästään, niin eipä itseäkään harmita ettei ole tekemisissä. Esim. jouluna sanoi ettei meidän kahdelle lapselle osta joululahjoja, koska rahat tiukilla, ei siinä mitään. Mutta joulun jälkeen kun sisaren lapset alkoivat kehumaan miten olivat mummolta saaneet puhelinta, merkkivaatetta ym, niin kylläpä se hieman sydämestä otti.
Olen päättänyt että muut sisaret saavat mummon aikanaan hoitaa kun sairastuu, olen itse sairaanhoitaja mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...en tule tarjoamaan minkäänlaista apua, ehkä korkeintaan kerran vuodessa pikaisesti 🤣😂
Ja myös muilla sisaruksilla on pieniä lapsia, ei siis johdu siitä että meidän omat olisi liian pieniä hoitoon, ei vain kiinnosta. Toivon että lapset vielä saisivat elämäänsä isovanhemman roolin, jostakin toisesta ihmisestä ❤ - Anonyymi
Anna tilanteen jatkua rauhassa. Älä kerro vanhemmillesi mitään lasten asioista, koulusta, menestymisestä ym. Eihän se heitä kiinnosta. Älä kutsu jouluisin, unohda heidät lasten juhlista, eiväthän he kuitenkaan tulisi.
Lapsi unohtaa pian yhteyden happamiin isovanhempiinsa, eiväthän he ole osallisia lapsen elämään. Lapsenkin on helpompi olla, kun ei ole pakko olla kohtelias ikäihmisille, jotka ilmiselvästi eivät pidä hänestä.
Kaikilla on parempi.
Joskus asiat voivat muuttua ja yhteyttä yritetään sieltä käsin. Silloin tilanne on sinun hallinnassasi. - Anonyymi
Näistä ajoista on kohta 10 v. Aloittaja on varmasti ratkaissut asian omalla kohdallaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten hän menetteli.
Usein vain käy niin, että palstoilla esitettyihin kysymyksiin ei sitten jälkikäteen tule tietoa, toimivatko neuvot vai ei.
Siksi on aika turhauttavaa edes harkita kysyjien ongelmia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801877Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181719- 161574
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201286En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121224Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61222hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121186Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää91170Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291161Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot91150