siis tämä kun keittää välillä,katselen ulos kaunista syksyä ja sisällä kuuntelen aina samaa,passaa passaa ja vieläkin PASSAA.Yleesä jaksan mut tulee hetkiä jolloin tekisi mieli ottaa pätkät ja lähteä kauas jonnekin missä saisin astua valmiiseen ruokapöytään ja levätä ajattelematta ja huolehtimatta mitään ja kuuntelematta samoja juttuja päivästä toiseen.Lieneekö sellaista helppoa elämää olemassakaan vielä.
on se sitten
on se niin
15
214
Vastaukset
- ^^**^^
Tiedän tunteen. Enkä ihmettele yhtään kun hoitaminen jatkuu ja jatkuu vuodesta toiseen.
Toivon että saisit viikon pari lomaa, lähtisit jonnekin kauas täysihoitoon. Minä tein niin, en ole katunut, taas jaksaa jonkin aikaa. - tuulikin soi
No ketäs siellä pitää passata?
- passari.
Kyllä omaishoitajan elämä yhtä passaamista on. Ei ole liioiteltua ilmaista asiaa noin.
Illalla kymmeneltä lääkkeet, sitten nukkumaan jos hoidettava nukkuu.
Muutaman tunnin päästä korjaan asentoa, viideltä aamulla ensimmäiset lääkkeet, vaippa on vaihdettava tarpeen mukaan.
Noin kahdeksalta pesu vaipanvaihto ja aamupala, tietysti taas lääkkeitä. Ulkonakin pitäisi käydä, väsyy istumiseen nopeasti joten on hankalaa.
Parranajoa ja muuta huoltoa tarpeen mukaan.
Kahdeltatoista ruoka ja yksi lääke. Päivänokoset jos väsyttää. Vaipanvaihtoa ja välipalaa iltapäivällä.
Noin 17 aikaan ruoka, telkkarin katselua ym...
Iltatoimet noin 19-20.00.
Kaupassa pitäisi päästä käymään ja asioilla jossain välissä. Ei tähän tullut läheskään kaikki. Vapaapäivät ovat pelastus, hoidan kolme viikkoa putkeen ja sitten viikko vapaata. passari. kirjoitti:
Kyllä omaishoitajan elämä yhtä passaamista on. Ei ole liioiteltua ilmaista asiaa noin.
Illalla kymmeneltä lääkkeet, sitten nukkumaan jos hoidettava nukkuu.
Muutaman tunnin päästä korjaan asentoa, viideltä aamulla ensimmäiset lääkkeet, vaippa on vaihdettava tarpeen mukaan.
Noin kahdeksalta pesu vaipanvaihto ja aamupala, tietysti taas lääkkeitä. Ulkonakin pitäisi käydä, väsyy istumiseen nopeasti joten on hankalaa.
Parranajoa ja muuta huoltoa tarpeen mukaan.
Kahdeltatoista ruoka ja yksi lääke. Päivänokoset jos väsyttää. Vaipanvaihtoa ja välipalaa iltapäivällä.
Noin 17 aikaan ruoka, telkkarin katselua ym...
Iltatoimet noin 19-20.00.
Kaupassa pitäisi päästä käymään ja asioilla jossain välissä. Ei tähän tullut läheskään kaikki. Vapaapäivät ovat pelastus, hoidan kolme viikkoa putkeen ja sitten viikko vapaata.Tämä omaisen hiipuminen sinne muisteloiden valtakuntaan on todella koskettavaa.
Kohdallani aloin huomata miehestäni sen jo kuutisen vuotta sitten,persoonallisuus muutokset,unohtelut,agressiivisuus,sairaalloinen mustasukkaisuus ja niin edelleen.
Olemme keskivaikeassa Alzhemerissä nyt,mutta lääkityksestä huolimatta,kyllä sairaus etenee.
Olet omasta vapaasta tahdostasi omaishoitaja,niinkuin minäkin.
Tämä keskustelupalsta pitää minut järjissäni ja kiinni elämässä.
Päästellään höyryjä ja kirjoitellaan- ,,,,
rituliini_38 kirjoitti:
Tämä omaisen hiipuminen sinne muisteloiden valtakuntaan on todella koskettavaa.
Kohdallani aloin huomata miehestäni sen jo kuutisen vuotta sitten,persoonallisuus muutokset,unohtelut,agressiivisuus,sairaalloinen mustasukkaisuus ja niin edelleen.
Olemme keskivaikeassa Alzhemerissä nyt,mutta lääkityksestä huolimatta,kyllä sairaus etenee.
Olet omasta vapaasta tahdostasi omaishoitaja,niinkuin minäkin.
Tämä keskustelupalsta pitää minut järjissäni ja kiinni elämässä.
Päästellään höyryjä ja kirjoitellaanNiin, vapaaehtoista tämä on. Mutta ei kukaan alkaisi näin elämää rajoittavaan työhön kuin rakkaudesta läheiseensä.
Vaikka kuinka väsyisi, sydäntä raastaa jättää läheinen edes intervalliin. Hänelle on hyvin vastenmielistä lähteä kodistaan. ,,,, kirjoitti:
Niin, vapaaehtoista tämä on. Mutta ei kukaan alkaisi näin elämää rajoittavaan työhön kuin rakkaudesta läheiseensä.
Vaikka kuinka väsyisi, sydäntä raastaa jättää läheinen edes intervalliin. Hänelle on hyvin vastenmielistä lähteä kodistaan.Minä en toistaseksi ota vastaan koko intervallia,kun mieheni palautuminen kestää viikon,siis kun hän tunnistaa kotiympäristön ja minutkin.
Itselläni syopä,joten ei ettenpäin meno hääppöstä ole- Tepa*
rituliini_38 kirjoitti:
Minä en toistaseksi ota vastaan koko intervallia,kun mieheni palautuminen kestää viikon,siis kun hän tunnistaa kotiympäristön ja minutkin.
Itselläni syopä,joten ei ettenpäin meno hääppöstä oleOlen huomannut että vastoinkäymiset kasaantuu. Itse olin jalkaleikkauksessa, tuli paha tulehdus. Mies oli hoidossa leikkauksen ajan ja jonkin aikaa jälkeenpäin..
Joutui sitten uudelleen hoitopaikkaan kun en pystynyt jalaltani hoitamaan. Siellä oli pistokokeita, miehelläni todettiin MRSA sairaalabakteeri. Pelottaa onko minullakin kun jalka ei meinaa parantua. Ei ole vielä otettu koetta.
On tää elämä välillä... Eipä juuri viitsi sanoa että voisi olla huonomminkin. Vaikka kai sekin olisi mahdollista.
Jaksamista :) - IKävä
,,,, kirjoitti:
Niin, vapaaehtoista tämä on. Mutta ei kukaan alkaisi näin elämää rajoittavaan työhön kuin rakkaudesta läheiseensä.
Vaikka kuinka väsyisi, sydäntä raastaa jättää läheinen edes intervalliin. Hänelle on hyvin vastenmielistä lähteä kodistaan.Tunnistin itseni ;;;;kirjoituksestasi.Nyt on mieheni toista päivää intervallissa ja ajatukseni ovat hänen luonaan,hän minun rakkaani niin sairas.Nyt vasta tiedän mitä rakkaus on,se on juuri tätä!
- päivä on illassa
Kyllä monelle annetaan vastoinkäymisiä niin paljon että ovat murtua niiden alle.
Ihminen jolla kaikki on hyvin, ei ymmärrä. En ymmärtänyt minäkään, ajattelin onpa helppoa saa olla kotona ja siitä vielä maksetaan.
En ajattele enää noin, olen kahlannut kaiken syvimpien pohjamutien kautta.
Tuli yhtä aikaa kuolemaa, vakavia sairauksia ja tämä puolisokin sairastui sänkyyn hoidettavaksi. - Ex-omaishoitaja
Kyllä tulevaisuus pelottaa minuakin, 66-vuotiasta ja miehensä hautaan asti kotona täysin omin voimin hoitanutta ex-omaishoitajaa, joka vuosi sitten tappeli 89-vuotiaalle alzheimeräidille hoivapaikan. Äiti on nyt turvallisesti hoivapaikassa, mutta nyt tappelen 87-vuotiaan tätini puolesta, jolle arjesta selviytyminen alkaa jo olla ylivoimaista. Hän sai juuri alzheimerdiagnoosin hänkin, mutta hänen kuntoiselleen ei kotikunnassa hoivapaikkoja löydy.
Hirvittää ajatella, mikä on meidän suurten ikäluokkien kohtalo, kun ikää tulee 15-20 vuotta lisää. Käykö meille samoin kun tämän päivän mielenterveyspotilaille, jotka 90-luvulla puretun laitospaikkajärjestelmän vuoksi ovat tänä päivänä pilleripurkki kainalossa täysin heitteillä ja oman onnensa nojassa. Purettujen laitospaikkojen tilalle luvattiin aikoinaan rakentaa toimiva avohoitojärjestelmä, vaan kuinkas kävikään - lupaukset jäivät lupauksiksi.
Pelkään että meille suurille ikäluokille tulee käymään aikanaan samoin. Saamme ihan rauhassa lahota omaan sänkyymme hoivan ja hoidon puutteeseen, kun ei ole hoivapaikkoja eikä sen puoleen hoitajiakaan.
Aikoinaan meille suurille ikäluokille rakennettiin päiväkodit, sitten koulut ja lopulta työpaikat. Hoivapaikat on ilmeisesti tarkoituskin jättää rakentamatta, kun vielä nytkin kiivaasti puretaan entisiäkin.
Toivottavasti kuolen ennenkuin tulen niin huonokuntoiseksi, etten omin voimin pärjää kotona. - Hoidan vielä.
Kirjoitat asiaa, minua on askarruttanut samat asiat.
Hoidan puolisoani, kukahan hoitaa minua jos en kuole saappaat jalassa.
Olen väsynyt ja kyllästynyt. Rakastan miestäni, mutta väsymykselle en voi mitään.- Omaishoitaja mies 50
Kyllä asia niin on , että minua ei tule kukaan hoitamaan jos ei sitten saappaat jalassa lähdetä. Olen suhtkoht nuori vielä ja vaimon omaishoitaja. Kyllä välillä väsyttää valtavasti mutta sitten pitää ajatella jotain kauniita, mukavia asioita edellisestä elämästä ja taas jaksaa. Tuntuu, että omaishoitajat ovat huonoja kertomaan tunteistaan, jaksamisestaan muille. Pitäsikö ruveta vaihtamaan sähköpostiosoitteita täällä ja toivoa, että täältä löytyisi jokin samassa tilanteessa oleva jonka kanssa voi luotettavasti keskustella?
- yksinäinen puurtaja
Omaishoitaja mies 50 kirjoitti:
Kyllä asia niin on , että minua ei tule kukaan hoitamaan jos ei sitten saappaat jalassa lähdetä. Olen suhtkoht nuori vielä ja vaimon omaishoitaja. Kyllä välillä väsyttää valtavasti mutta sitten pitää ajatella jotain kauniita, mukavia asioita edellisestä elämästä ja taas jaksaa. Tuntuu, että omaishoitajat ovat huonoja kertomaan tunteistaan, jaksamisestaan muille. Pitäsikö ruveta vaihtamaan sähköpostiosoitteita täällä ja toivoa, että täältä löytyisi jokin samassa tilanteessa oleva jonka kanssa voi luotettavasti keskustella?
Noista tunteista... olen nuorehko oman lapseni omaishoitaja. kaikki ns. ystävät katosivat lapseni sairauden myötä. vähäiset sukulaisetkaan eivät halua pitää yhteyttä. alussa yritin puhua heille jaksamisestani ja tunteistani. ihmiset kokivat sen valittamiseksi, jota kukaan ei jaksa kuunnella. vaikka muutin käyttäytymistäni hyvin pian, enkä enää tavatessa puhunut rankasta omaishoitajan elämästäni vaan keskityin vain hyviin asioihin, ystävät eivät enää jaksaneet. hehän tiesivät kuinka kovilla olen.
tukivarkkoa tai keskusteluseuraa ei löydy. en samaistu vanhempiin, puolisoaan hoitaviin omaishoitajiin. olen yrittänyt tutustua muihin lastensa omaishoitajiin mutta heistä ei löydy juttukavereita. kaikilla on omat elämänsä ja kiireensä, puolissot ja läheiset. heillä ei ole aikaa eikä resursseja tutustua uusiin ihmisiin.
jos nyt kuolisin, se varmaan huomattaisiin vasta maanantaina kun lapsi ei ilmesty kouluun. hän olsi täällä vailla hoitoa siihen saakka. kukaan ei kaipaa meitä.
- Omaishoitaja mies 50
Hyvä yksinäinen puurtaja, älä vaivu synkkyyteen paistaa se päivä vielä risukasaankin. Vaikka tämä omaishoitajan elämä on välillä rankkaa ja yksinäistä hommaa pitää silti koettaa olla positiivinen. En tiedä lapsen omaishoitajuudesta mitään mutta jos haluat keskustella 24/7 omaishoitaja miehen kanssa niin ota yhteyttä. Ehkä se auttaa kun jakaa toisen kanssa ilot ja surut? Sähköpostini on anserery(at)luukku.com
- 199+1
Ei kovin kauas kannattane lähteä? Riittää kun muuttaa toiseen kuntaan. Näin kuntauudistusten myllerryksessä eduskunta vaikuttaisi parhaalta vaihtoehdolta?
Siellä päätetään muiden kuntien kohtalonkysymyksistä ja siellä asetetaan muille kunnille velvoitteet hoitaa kuntalaisiaan.
Lääkkeeksi, eli hoidoksi on muodostumassa käytäntö, että valtionapuja pois kunnilta ja velvoitteita lisää.
Eduskunta määrittelee myös valitsemiemme edustajien avustuksella lakeja. Jopa omaishoitajuudesta on oma lakinsa.
Jotenkin on hassua, että eduskunnan ulkopuolisten "muiden kuntien" ei tarvitse sitä lakia noudattaa.
Vaikka omaishoitajat tekevätkin "arvokasta työtään", niin kunnathan tunnetusti saavat vapaat kädet ohjailla meille "korvamerkittyjä" palkkiorahoja esim. kuntauudistusten mukanaan tuomien kuntayhdistymisten synnyttämien päällekkäisorganisaatioissa työskentelevien suojatyöpaikkojen säilyttämiseksi.
Jotkut meistä omaishoitajista ovat jo huomanneet, että vaalit ovat jo ovella ja meidänkin asiamme on otettu oikein käsi sydämmellä muiden lisäksi sinne vaalilupausten jatkeeksi.
Itse olen heittäytynyt "kansalaistottelemattomaksi", jopa uhkarohkeaksi ja olen lähestynyt kansanedustajiamme ja ministereitämme sähöisin vistimin, pyytäen ystävällisesti vastauksia muutamaan kysymykseen.
Ne, jotka eivät vaivaudu edes vastaamaan, eivät kuulu välttämättä ykkösehdokkaisiini, riippuen tietysti siitä, millaisen "kokonaisrisupaketin" kukin meille on tarjoilemassa.
Ai niin. Muuta Eduskuntaan. Riittää, kun vakuutat puolueesi olevasi lähes tuleva äänikuningas / gatar, niin asia lienee sillä sipuli. Siellä sitten "passaa" ....... kuten muutkin 199 passailevat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3076952Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652079- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151307- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71166RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541086Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982