Olen yli vuoden miettinyt, mitä minulla on enää odotettavaa elämältä, jotain positiivista, En ole keksinyt mitään ja olen ihan loppu...
Olen yli vuoden rukoillut, että saisin vain kuolla pois, kun en vain jaksa tätä paskaa enää.
Kyllä kaikki on aina valmiit kaatamaan vastuun niskaan...et saa ajatella noin, sinä olet vastuussa siitä ja siitä ja sen takia sinun pitää vain jaksaa...et saa ajatella näin vaan sinun pitää ajatella noin koska sinun pitää ajatella lapsiasi...
Kun on viety tuhkatkin pesästä, ulosotto, haaste joltain velkojalta...puukotettu selkään, petetty...
Äitini on mielisairas, jonka seurauksena koko lapsuuteni oli puhdasta helvettiä. Otin puolisoksi samanlaisen ihmisen, joka osasi näyttää minulle paikkani, kävellä yli joka tilanteessa. Kun tuli ero, niin sen jälkeen alkoi lasten eristys kostoksi, jota on nyt jatkunut yli vuoden ja sosiaalipuoli vain voivottelee.
Olin terapiassa ja hoidin lapsuuteni traumat ja liitossa kokemani alistamisen jollain tavalla kuosiin...
Mutta...sitten tyhjiö...En löydä yhtä ainoaa positiivista asiaa, mitä elämä voisi minulle enää tarjota. En löydä syytä aamulla nousta ylös, en löydä mitään syytä elää (olkaa kilttejä älkää taas syyllistäkö lapsista, olen kuullut siitä niin paljon...kun lasten takia täytyy ja pitää...).
tunnelin päässä ei näy minkäänlaista valoa.
En saa enää mitään aikaiseksi, lakkasin lopulta enää välittämästä mistään kun en löytänyt mitään syytä elää ja päästin kaikesta irti.
Yritän edelleen tehdä pakollisia asioita vaihtelevalla menestyksellä, käydä töissä jne. mutta en löydä enää mitään syytä elää, enkä ole löytänyt pitkään aikaan.
Mistä voimia?
3
386
Vastaukset 3
- Jaksa vielä hetki
Tiedän tilanteen. Olen ollut samassa jamassa. lopulta en enää jaksanut raahautua töihinkään. Pääsin lopulta sairaseläkkeelle.
Vuosien mittaan pääsin jotenkin ylös kuopasta, vaikka ei minusta työkykyistä tullut. Tämmöistäkin voi elämä olla ja on mahdollista löytää tasapaino ja jonkinlainen tyytyväisyys vaikka mitään "syytä" täällä roikkumiseen ei ole. Ei ole puolisoa eikä juuri ystäviäkään.
Yritä sinä miettiä mistä voisit nauttia, mistä saisit edes pientä iloa. Joku harrastus? Lomamatka? Sinun olisi hyvä päästä vähäksi aikaa irti arjesta, että voisit saada uusia näköaloja elämääsi. Nyt on aika olla sen verran itsekäs, että pääset taas elävien kirjoihin.
Oletko käynyt missään puhumassa uupumuksestasi? Yrittänyt hakea tukea, lastenhoitoapua?
Minä rukoilen edestäsi, että Jumala koskettaa sinua ja saat uuden kipinän. Toivoa on!- gdhdfhdfhdfh
Kiitos
Ei, en tarvitse lastenhoitoapua, sillä tapaamissopimuksesta huolimatta en näe lapsiani (Vaikka se on laitonta, niin ertistämisellä ei ole sanktioita... eli lähihuoltaja ei välitä sopimuksesta tuon taivaallista) Lapsiani olen nähnyt viimeksi noin puoli vuotta sitten. Se on yksi tapa kostaa, kun hän ei enää pysty alistamaan tai saa minua tottelemaan enää.
Minä en saanut liittomme aikana varmaan yhdessä ainoassakaan asiassa tahtoani läpi ja siinä vaiheessa kun aloin yrittää pitää puoliani, niin räiskyvä ero ja ihan älytön koston kierre. Oma terapeuttini sanoi hänen olevan voimakkaasti narsistinen ihminen...ja sitä samaa hän sanoi äidistäni, joka oli varmaan se oikea syy, miksi päädyin tämän ihmisen kanssa aikoinaan yhteen vaikka hän oli alkumetreiltä asti jollain tavalla vastenmielinen.
Minä olen elänyt muitten kautta unohtaen itseni... eli se on ollut sama/yhdentekevää, mitä itse on halunnut oikeasti kunhan "läheisillä" (ja ihmisillä, jotka on kehdanneet pyytää) on olleet asiat hyvin.
Ainoa oikea lohtu, joka minulla on jäljellä on usko Jumalaan.
Kyllä niitä voivottelijoita riittää ja ihmettelijöitä "miten sinä kestät kaiken tuon..."
Mutta sellaista ihmistä, johon voisi oikeasti tukeutua ei ole...ystävyyksilläkin on rajansa.
Äitini on henkisesti hyvin sairas ja olen katkaissut terapeuttini neuvosta välini häneen kokonaan. sisareni ei ole käsitellyt omaa ongelmaansa koskaan ja hänellä on mielenterveysongelmia. Hän katkaisi minuun välit siinä vaiheessa kun yritin keskustella meidän lapsuudesta (hän ei ole kykeneväinen käsittelemään niitä asioita) Ei meillä kyllä ikinä ole olleet muutenkaan läheiset välit ja hän on ollut yleensä yhteydessä kun on tarvinnut jotain.
Olen siinä (ihmis) mielessä ihan yksin ilman tukea.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 61331
Perhoseni (miehelle)
Miksi et usko, että mun rakkaus sinuun on aitoa ja vilpitöntä? Tai että se oli jo silloin? Miksi ajattelet, ettet ole r1671038Totta on asia. Jeffrey Cohen on jättänyt Sofian.
Vaimon viesti on paljastanut totuuden.225840- 67765
- 63758
- 70687
Mies, näetkö minut myös
Seksuaalisena ihmisenä ja naisena? Haluatko minua seksuaalisesti? Vai olenko mielestäsi tyttönen?22656Nainen, mitä mieltä olet kodittomista?
Ja heistä jotka eivät kykene huolehtimaan asioistaan, itsestään eikä terveydestään? Miten heidän kanssaan tulisi toimia?136631Kuinkahan monen
Naisen puolisoa olet nainen vikitellyt ja eron aiheuttanut? Toivottavasti karma on ku*sut muroihisi useamman kuin kerran66599Voiko se ikinä toimia
Voiko meistä ikinä tulla mitään? Näin kauan aikaa on kulunut ja mitään ei tapahdu... En usko, että sinä mietit minua het32578- 34547
- 55528
- 48513
- 38489
Mies, kumman ottaisit mieluummin
176 cm vai 154 cm naisen, jos molemmat muuten yhtä viehättäviä? Mikä on oma pituutesi?101487Anteeksi mies
En jaksa tätä…, en halua, että sinulla on paha mieli tämän takia. Viestiä Sinulle.40483Tekisi mieli vetäistä kunnon jurrit sinun kanssasi
Ja keskustella asiat, ei tästä tule hevonvttua.40473- 30473
Kerro mies tarinasi
Miksi kaikki meni niinkuin meni? Haluaisin vieläkin ymmärtää. Tuskin saan vastausta häneltä, koska etsin aavikolta juuri18440Oot komea
etkä näytä vanhenevan. Mieskarkki. Mä en yritä mitään, mä oon sulle liian vanha. Olis kuitenkin kiva tutustua suhun. n18433