Tosin he ovat vielä elossa, vaikka parempi olisi mullan alla, kun mitään kanssakäymistä ei ole ollut lähes vuoteen. Vanhempani ovat myrkyttäneet sukulaiset ympärilläni minua ja omaa perhettäni vastaan valehtelemalla ja puhumalla muunneltuja totuuksia.
Heissä ei tietenkään ole vikaa, se on jo kuultu.
Voiko kieltäytyä menemästä omien vanhempien hautajaisiin, välirikko näyttää täysin sovittamattomalta enää hoitaa kuntoon.
Omien vanhempien hautajaisiin ei tee mieli mennä
85
6461
Vastaukset
- eioopakkomennä
Eihän niihin kukaan voi pakottaa menemään.
- einiinhyvääitee
Olen aina ollut isäntyttö, olimme kaksi muskettisoturia äitini määräilyä vastaan. Isäni kuoli ensin, ja hautajaisetkin vietettiin oikein perinteitä kunnioittaen, äidin toivomuksesta.
Äitini kanssa oli sen jälkeen hyviä ja huonoja kausia. Välillä en ollut missään tekemisissä ja sitten hiukkasen. Äitini määräsi ja ojensi kaikkia ihmisiä lähellään, poikkeuksia ei ollut. Kaikki saivat osansa haukkuja ja kehuja, niitä kyllä tosi harvoin.
Kävipä niin, että yllättäen äitini kuoli. Olin viimeinen, joka hänet elossa näki. Tilanne oli surkea. Oli monitoria, lääketiputusta ja lisähappea. Hoitaja kertoi tilanteen voivan jatkua tällaisena jopa vuosia. Siinä minä seisoin ja katsoin ennen niin määräilevää äidin-rauniota, ja tunsin surua ja sääliä. Rutistin ja sanoin,anna äiti nyt periksi, ei tämä ole elämää. Näin sydänkäyrässä nopeuden muutoksen ja tuntui kuin hän kerrankin olisi ollut samaa mieltä. Lähdin sairaalasta, kun äiti vietiin vielä röngteniin, että nenämahaletkun sijainti varmistetaan, ettei sapuskat mene keuhkoon. Soitin siskolleni, joka aikoi lähteä ajamaan yötä vasten sairaalaan, kerroin, ettet taida ehtiä. Hän oli minulle ihmeissään, koska lääkäreitten mielestä mitään hätää ei ole.
Aamulla äiti kuoli.
Hautajaiset järjestettiin samalla antaumuksella kuin isälle. Sukulaisia ei paljon paikalla näkynyt. Olin sitä mieltä,että nyt on toivon ja ilon aika. Pidin itse muistopuheen, minkä suuntasin lapsenlapsille. Poimin heille niitä hauskoja ja elämänmyönteisiä hetkiä äitini elämästä. Niissä hautajaisissa ei itkenyt kukaan.
Samalla lailla esitimme myös kirkkoherralle asian, että suuntaisi puheet eteenpäin ja toivoa kohti,ei mitään ylistyksiä eikä ylenmääräisiä kehumisia.
Moni on jälkeenpäin sanonut, että onnistuimme jättämään äidistämme kauniin muiston lopultakin. Ja oma kauna ja vihakin laantui hautajaisten jälkeen. Pystyin kääntämään sen katkeruuden voimaksi ja muistoksi, minkä jaksan kantaa. - K i i t o s-
einiinhyvääitee kirjoitti:
Olen aina ollut isäntyttö, olimme kaksi muskettisoturia äitini määräilyä vastaan. Isäni kuoli ensin, ja hautajaisetkin vietettiin oikein perinteitä kunnioittaen, äidin toivomuksesta.
Äitini kanssa oli sen jälkeen hyviä ja huonoja kausia. Välillä en ollut missään tekemisissä ja sitten hiukkasen. Äitini määräsi ja ojensi kaikkia ihmisiä lähellään, poikkeuksia ei ollut. Kaikki saivat osansa haukkuja ja kehuja, niitä kyllä tosi harvoin.
Kävipä niin, että yllättäen äitini kuoli. Olin viimeinen, joka hänet elossa näki. Tilanne oli surkea. Oli monitoria, lääketiputusta ja lisähappea. Hoitaja kertoi tilanteen voivan jatkua tällaisena jopa vuosia. Siinä minä seisoin ja katsoin ennen niin määräilevää äidin-rauniota, ja tunsin surua ja sääliä. Rutistin ja sanoin,anna äiti nyt periksi, ei tämä ole elämää. Näin sydänkäyrässä nopeuden muutoksen ja tuntui kuin hän kerrankin olisi ollut samaa mieltä. Lähdin sairaalasta, kun äiti vietiin vielä röngteniin, että nenämahaletkun sijainti varmistetaan, ettei sapuskat mene keuhkoon. Soitin siskolleni, joka aikoi lähteä ajamaan yötä vasten sairaalaan, kerroin, ettet taida ehtiä. Hän oli minulle ihmeissään, koska lääkäreitten mielestä mitään hätää ei ole.
Aamulla äiti kuoli.
Hautajaiset järjestettiin samalla antaumuksella kuin isälle. Sukulaisia ei paljon paikalla näkynyt. Olin sitä mieltä,että nyt on toivon ja ilon aika. Pidin itse muistopuheen, minkä suuntasin lapsenlapsille. Poimin heille niitä hauskoja ja elämänmyönteisiä hetkiä äitini elämästä. Niissä hautajaisissa ei itkenyt kukaan.
Samalla lailla esitimme myös kirkkoherralle asian, että suuntaisi puheet eteenpäin ja toivoa kohti,ei mitään ylistyksiä eikä ylenmääräisiä kehumisia.
Moni on jälkeenpäin sanonut, että onnistuimme jättämään äidistämme kauniin muiston lopultakin. Ja oma kauna ja vihakin laantui hautajaisten jälkeen. Pystyin kääntämään sen katkeruuden voimaksi ja muistoksi, minkä jaksan kantaa."onnistuimme jättämään äidistämme kauniin muiston lopultakin. Ja oma kauna ja vihakin laantui hautajaisten jälkeen. Pystyin kääntämään sen katkeruuden voimaksi ja muistoksi, minkä jaksan kantaa."
Niin viisas ja kaunis kommentti että hiljaiseksi veti täällä erään lukijan.
- Ei toivottu tytär...
Omat vanhempani eivät ole olleet/ haluneet olla missään tekemisissä kanssani 3 vuoteen, minusta puhuminenkin on kielletty heidän talossaan, he ovat myös valehdelleet minusta sisaruksilleni jotka ovat myös pistäneet välit poikki minuun. Heidän hautajaisiin en tule menemään.....
- Ovi lukkoon
Eiväthän he saa sinuun yhteyttä, vaikka joku heistä kuolisikin, jos välit ovat aktkenneet.
Vaihda puhelinnumerosi ja osoitteesi.
Nähkööt sitten vaivaa etsiessään sinua, sillä perukirjoitusta ja pesänjakoa ei voi suoritaa, jollei kaikilta ole valtakirjaa. - näin sen näen
Ovi lukkoon kirjoitti:
Eiväthän he saa sinuun yhteyttä, vaikka joku heistä kuolisikin, jos välit ovat aktkenneet.
Vaihda puhelinnumerosi ja osoitteesi.
Nähkööt sitten vaivaa etsiessään sinua, sillä perukirjoitusta ja pesänjakoa ei voi suoritaa, jollei kaikilta ole valtakirjaa.Höh, Suomi on täynnä advokaatteja, jotka kykenevät suit sait kirjoittamaan jonkun allekirjoituksen paperiin kuin paperiin eivätkä pidä sitä minään. On koettu, enkä varmasti ole ainoa! Velipojan lakimies lähetti jopa muka kaikkien sisarusten edustajana kontrahtipaperin eräälle taholle, vaikka edusti vain yhtä veljeä. Kävi sitten ilmi myöhemmin, että näin oli tehnyt. Kun siitä kysyttiin, niin tyyppi ei edes vaivautunut kommentoimaan saati selittämään. Oli siinä setvimistä.
Sukulaiset on susia. Paras on katkaista kaikki välit jos jotain riitaa on syntynyt, ja jos joku paperi tulee että nyt on joku kuollut ja perukirjoja pitäis tehdä niin lähettää viestin ettei ole kiinnostunut sen paremmin perinnöstä kuin hautajaisistakaan. - Näen minäkin
näin sen näen kirjoitti:
Höh, Suomi on täynnä advokaatteja, jotka kykenevät suit sait kirjoittamaan jonkun allekirjoituksen paperiin kuin paperiin eivätkä pidä sitä minään. On koettu, enkä varmasti ole ainoa! Velipojan lakimies lähetti jopa muka kaikkien sisarusten edustajana kontrahtipaperin eräälle taholle, vaikka edusti vain yhtä veljeä. Kävi sitten ilmi myöhemmin, että näin oli tehnyt. Kun siitä kysyttiin, niin tyyppi ei edes vaivautunut kommentoimaan saati selittämään. Oli siinä setvimistä.
Sukulaiset on susia. Paras on katkaista kaikki välit jos jotain riitaa on syntynyt, ja jos joku paperi tulee että nyt on joku kuollut ja perukirjoja pitäis tehdä niin lähettää viestin ettei ole kiinnostunut sen paremmin perinnöstä kuin hautajaisistakaan.Höh. Suomei on ilmeisesti täynnä rikollisia, mutta ei heidän tekojaan ole syytä pimittää.
Poliisi-ilmoitus tietenkin, jos joku nimesi väärentää.
Kyllä sitä perintöä kannattaa mennä vaatimaan. Jotain iloa välien katkaisusta pitää olla. Kunnon riita jokaisesta tavarasta, polkupyörästä hopealusikoihin, maat ja mannut vielä erikseen. - Anonyymi
Minä en mene hautajaisiin koska sisarukset ovat nyt haukkuneet minut pystyyn. En laita edes adressia. Äidin kanssa oli hyvät välit loppuun asti. Soitti vielä muutama tunti ennen kuolemaansa. Oli uupunut. Kerkesin kertoa että hän on rakas ja hän vastasin rakas oot sinäkin. Eli ne hautajaiset on yhtä hölynpölyä kuin ristiäiset. Se on tärkein että on ihmisen täällä ollessa ollut hyvä hänelle.
- Anonyymi
Ovi lukkoon kirjoitti:
Eiväthän he saa sinuun yhteyttä, vaikka joku heistä kuolisikin, jos välit ovat aktkenneet.
Vaihda puhelinnumerosi ja osoitteesi.
Nähkööt sitten vaivaa etsiessään sinua, sillä perukirjoitusta ja pesänjakoa ei voi suoritaa, jollei kaikilta ole valtakirjaa.Juuri näin.
- fundeeraan
No tuota näin maalaisjärjellä ajateltuna ilman dramatiikkaa tuumaisin suoraan sanoen, että jos välit on eläessä ollut kun siperian jäätikkö (liukas ja hyytävä) niin ei se hautajaisiin ilmestyminen mitään aateloi.
Ellei tietty halua laittaa lopullisen pisteen ko ihmissuhteelle ilmestymällä hautajaisiin . - -tytär-
No minulla on ollut todella vaikeat välit narsistivanhempiini. Äitini kuoleman jälkeen, menin hänen hautajaisiin. Tavallaan saatoin "synnyttäjäni" viimeiselle matkalle. Ja se siitä. Edesmenneenä hän ei enää, voinut minua loukata mitenkään. Samalla heitin "hyvästit" menneille kaltoinkohteluille, hänen osaltaan. Levätköön rauhassa.
- vaikeaa on
Kohtalotovereilleni kiitokset myötätunnosta ja kannustuksesta. Huomaan ettemme ole yksin, hylättynä ja syrjäytettynä (ehkä salaa kadehdittuna) narsistien lapsena on tuskaista elää. Helpotus olisi saada nuo omaatuntoa vailla olevat, itselle vieraat ihmiset hautaan.
Vihani on valtava, sisareni perheineen ei ole myöskään enää kutsunut luokseen tai yrittänyt pyytää sovitella. Ympäripuhuttuja ja hyväuskoisia ihmisiä käy sääliksi mutta samalla raivostuttaa että elämäni ihmiset näin poistuvat eivätkä takaisin tule.
Jotkut asiat eivät ole soviteltavissa, edes asiantuntijoiden avulla.- -tytär-
Tiedätkö, kun ei ole tekemisissä vanhempien, tai vanhemman kanssa. On todella paljon helpompaa elää. Syytön sinä olet heidän käytökseen. Joten anna olla.
Minä meni hautajaisiin. Ja istuin siellä siunauskappelissa ja katselin äitin arkkua. Ja ajattelin hiljaa mielessäni, että toinen kiusaajistani on nyt iäksi vaijennut. Se jotenkin helpotti oloa. Myönnän, että oli hieman vaikeaa kuunnella, kun osa saattojoukosta ylisti poislähteneen hyvyyttä äitinä ja ihmisenä.
Ja tämä todella paljasti narsismin "kaksinaamaisuuden". Miten saumattomasti pahuus ja hyvyys nivoutui samaan persoonaan. Toisen elämästä se teki elinikäisen helvetin ja toiset eivät siitä todellisuudesta tienneet mitään. - aina oppii
-tytär- kirjoitti:
Tiedätkö, kun ei ole tekemisissä vanhempien, tai vanhemman kanssa. On todella paljon helpompaa elää. Syytön sinä olet heidän käytökseen. Joten anna olla.
Minä meni hautajaisiin. Ja istuin siellä siunauskappelissa ja katselin äitin arkkua. Ja ajattelin hiljaa mielessäni, että toinen kiusaajistani on nyt iäksi vaijennut. Se jotenkin helpotti oloa. Myönnän, että oli hieman vaikeaa kuunnella, kun osa saattojoukosta ylisti poislähteneen hyvyyttä äitinä ja ihmisenä.
Ja tämä todella paljasti narsismin "kaksinaamaisuuden". Miten saumattomasti pahuus ja hyvyys nivoutui samaan persoonaan. Toisen elämästä se teki elinikäisen helvetin ja toiset eivät siitä todellisuudesta tienneet mitään.Niin tuttua ja surullista. Minulla vaan isä kuoli jonka jälkeen perhesuhteet kärkistyi
ja äiti jatkoi eriarvoisuuden perinnettä. Vain yksi meistä lapsista on se jonka sotkuja ja annettuja lainoja, panttikirjoja ym muuta valehtelua selvitellään pesänjakajan kanssa ja äiti haluaa että muut luopuu perinnöstä. Hienoa ei voi luottaa omaan äitiinsä ja sukulaissuhteessa on sanonta " tyhjän saa pyytämättäkin". Elämä jatkuu onneksi minulla on oma perhe.Tsemppiä kaikillle. - -tytär-
aina oppii kirjoitti:
Niin tuttua ja surullista. Minulla vaan isä kuoli jonka jälkeen perhesuhteet kärkistyi
ja äiti jatkoi eriarvoisuuden perinnettä. Vain yksi meistä lapsista on se jonka sotkuja ja annettuja lainoja, panttikirjoja ym muuta valehtelua selvitellään pesänjakajan kanssa ja äiti haluaa että muut luopuu perinnöstä. Hienoa ei voi luottaa omaan äitiinsä ja sukulaissuhteessa on sanonta " tyhjän saa pyytämättäkin". Elämä jatkuu onneksi minulla on oma perhe.Tsemppiä kaikillle.Älä sure, vaikka asiat ei muuksi muutu. Eiköhän se "pesaänselvittäjä" käsittele nuo ennakkoon saadut lainat ja vipit tämän yhden sisaruksen osilta ns. ennakkoperintönä. Joten ne huomioidaan jo saaduksi osaksi. Ja toki sinulla on oikeus omaan osaasi. Onhan se yksi sisaruskin jo oman osansa saanut etukäteen. Joten pidä puoliasi. Ja omalla allekirjoituksella sinä hyväksyt perunkirjan, joten vaadi sinne kaikki "ennakkoperinnöt" näkymään, ennen kun allekirjoitat.
Joskus tämä "eriarvoistaminen" ärsyttää tosi paljon. Sisaruksista yhdelle maksetaan ajokortit ja koulutus. Toiset saavat selvitä omin nokkineen. Ja lisäksi näitä yksinselviäjiä vielä arvostellaan heidän saavutuksistaan.
Se on todellinen vahinko, että äitisi ei osaa olla teile tasapuolinen. Kyllä hän sen vielä edestään löytää. Mutta usein on jo silloin myöhäistä, huomata tapahtunut möhläys.
- Älä mee
No älä mene.
- 2+13
Itsekin olen miettinyt, miten vaikeaa on mennä hautajaisiin, jossa joutuu kohtaamaan muuta perhettä ja sukulaisia. Tilanteessa, jossa porukka on pitänyt ulkopuolisena, valikoinut perheenjäsenistä joukkoon kuuluvat ja kuulumattomat. Vielä hautajaisissakin luultavasti tämä kiusaaminen jatkuisi. Sitten on nämä muut perheoikeudelliset asiat, jotka pitää selvittää. Miten tässä tilanteessa kannattaa toimia, perunkirjoitukset ym asiat?
- -tytär-
Tavallaan se on niin, että kun luonnehäiriöinen lepää arkussa. Niin hänen manipuloivakäytös myös loppuu siihen. Hän, joka aiheutti tämän tuskan sinulle. Ei enää ole "käynnistävänä" tekijänä pahoissa puheissa, sukulaisille ja ystäville.
Eli, heidän oma arvostelykyky saa nyt tilaa. Jolloin he usein huomaavat, että et ole lainkaan kerrotun kaltainen. Näytä se heille. Omat sukulaiseni ovat pitäneet yhteyttä minuun hautajaisten jälkeen. Ja ihmetelleet, että mikä kumma aiheutti "kuilun" yhteydenpitoon. Minun "kuiluni" oli poistunut.
Rintaperilliset osallistuvat aina perunkirjoitukseen itse, tai valtakirjalla. Vaikka sinut olisikin suljettu "vaikean luonteesi" takia ulos testamentistä. Olet kuitenkin perillinen. Pidä puolesi.
Omat vanhempani olivat tehneet keskenään omistusoikeustestamentin, joten meillä leski ohitti rintaperilliset. Minusta se oli heidän asiansa. Vaikka "leski" puhuikin, kuinka hän ei olisi tätä millään tahtonut.
Mutta perunkirjoituspapereita laittaissani kuntoon perunkirjoitusta varten. Huomasin äitini tiliotteista, että leski oli siirrellyt rahaa kymmeniätuhansia omalle tililleen, viikkoja ennen äitini kuolemaa. Kun hän ei ymmärtänyt, että "pesässä" on vainajan paperien lisäksi myös hänen kaikki tiliotteet. - Anonyymi
Ite en vaa mene.
- voit kieltäytyä
Ei o pakko mennä kenenkään hautajaisiin, jos ei halua. Hautajaisissahan kunnioitetaan edesmenneen elämää, ja lukemani perusteella se ei sinulta nyt onnistu. Mitään ei pidä tehdä pelkästä velvoitteesta.
- -tytär-
Pakko ei tietysti ole tehdä yhtään mitään. Mutta vanhemman/vanhempien kuoltua, rintaperillisellä on "velvollisuus" hoitaa hänen hautaamisensa ja tehdä perunkirjoitus kuolinpesästä. Vaikka vanhempien ja lasten välit olisi olleetkin vanhempien eläessä, hieman "huonossa hapessa".
Ja tavallaan se toimitus, jossa vainaja siunataan viimeiselle matkalle. On myös piste sinun kärsimykselle. Kiusaajasi lähti.Nyt olet vapaa hengittämään. Melkeinpä kiitokseksi tuosta lahjasta, voit tehdä hänelle sen viimeisen "palveluksen". Miksi enää lietsoa vihaa, kun toinen on jo puolustuskyvytön ja arkussa.
Tiedän myös tapauksen, missä seurakunta, on järjestänyt hautajaiset vainajalle. Ja perinyt myös hänen koko omaisuuden. Eli, vainaja oli ilmoittanut viimeisen tahtonsa, ennen kuolemaa.- nimimerkille "tytär"
Täältä yksi tämän varsin mielenkiintoisen palstan lukija näppäimensä takaa kommentoi,
Eli terveisiä nimimerkille "-tytär-"
Kyllä täytyy todeta kun suurella mielenkiinnolla olen kommenttejasi lukenut, että kyllä viisaasti ja hienosti asiaa ja aihetta käsittelet.
Varsinaisia (asian kipeydestä huolimatta) palstan helmiä ovat aina nämä nimimerkkisi kommentit.
Lisäksi pohdinnoistasi olen havainnut kuinka hienolla tavalla olet käsitellyt, kohdannut ja hyväksynyt sinulle tapahtuneet tosiasiat pikkuhiljaa mutta vakaasti osaksi omaa elämänhistoriaasi ja tarinaasi.
Ehkäpä juuri siksi sinulla onkin tuota ymmärrystä asioista joilla omakohtaisten kokemusten kautta kauniisti kommetoit muille vertaistukea antaen heille näinkin arassa asiassa.
Esimerkillisen kypsästi olet kohdannut oman menetyksen tunteesi toimimattoman lapsi-vanhempi suhteen vuoksi, ja mikä kunnioitettavinta ja hienointa : tavastasi käsitellä ja jakaa asioita huokuu se, että olet kaikesta huolimatta kasvanut omaksi vahvaksi ja viisaaksi persoonaksesi - et miksikään vahingoittuneeksi hauraaksi pajupuuksi vaan henkisesti kuin vahvaksi uljaaksi tammeksi, jonka lehvästön alla moni samaa kokenut on saanut ikään kuin levähtää tullessaan ymmärretyksi ja hyväksytyksi kipuilussaan saada kokemuksensa hallintaan.
Sinun kaltaistesi takia tätä palstaa on hieno lukea, sillä kokee että oikeasti oppii jotain uutta tapaa ajatella asioista, rakentavaa sellaista.
Itse lapsettomaksi jääneenä naisena en voi kun todeta (jos sallit) seuraavasti:
"miten hienon ja viisaan tyttären kiintymyksen ja rakkauden äitisi kyvyttömyydellään ja ymmärtämättömyydellään menettikään. Olet ihan huippu". - -tytär-
nimimerkille "tytär" kirjoitti:
Täältä yksi tämän varsin mielenkiintoisen palstan lukija näppäimensä takaa kommentoi,
Eli terveisiä nimimerkille "-tytär-"
Kyllä täytyy todeta kun suurella mielenkiinnolla olen kommenttejasi lukenut, että kyllä viisaasti ja hienosti asiaa ja aihetta käsittelet.
Varsinaisia (asian kipeydestä huolimatta) palstan helmiä ovat aina nämä nimimerkkisi kommentit.
Lisäksi pohdinnoistasi olen havainnut kuinka hienolla tavalla olet käsitellyt, kohdannut ja hyväksynyt sinulle tapahtuneet tosiasiat pikkuhiljaa mutta vakaasti osaksi omaa elämänhistoriaasi ja tarinaasi.
Ehkäpä juuri siksi sinulla onkin tuota ymmärrystä asioista joilla omakohtaisten kokemusten kautta kauniisti kommetoit muille vertaistukea antaen heille näinkin arassa asiassa.
Esimerkillisen kypsästi olet kohdannut oman menetyksen tunteesi toimimattoman lapsi-vanhempi suhteen vuoksi, ja mikä kunnioitettavinta ja hienointa : tavastasi käsitellä ja jakaa asioita huokuu se, että olet kaikesta huolimatta kasvanut omaksi vahvaksi ja viisaaksi persoonaksesi - et miksikään vahingoittuneeksi hauraaksi pajupuuksi vaan henkisesti kuin vahvaksi uljaaksi tammeksi, jonka lehvästön alla moni samaa kokenut on saanut ikään kuin levähtää tullessaan ymmärretyksi ja hyväksytyksi kipuilussaan saada kokemuksensa hallintaan.
Sinun kaltaistesi takia tätä palstaa on hieno lukea, sillä kokee että oikeasti oppii jotain uutta tapaa ajatella asioista, rakentavaa sellaista.
Itse lapsettomaksi jääneenä naisena en voi kun todeta (jos sallit) seuraavasti:
"miten hienon ja viisaan tyttären kiintymyksen ja rakkauden äitisi kyvyttömyydellään ja ymmärtämättömyydellään menettikään. Olet ihan huippu".Kiitos lämpimistä ja kannustavista sanoistasi.
- tyttärelle
-tytär- kirjoitti:
Kiitos lämpimistä ja kannustavista sanoistasi.
Jotenkin tuli tilanteestasi mieleen kappale Felicia Feldtin kirjasta "Näkymätön tytär" jossa hän pohtii tuleeko omaisen hautajaisiin mennä jos ei halua vai tuleeko ihmisen taistella oikeudestaan olla antamatta anteeksi.
Suosittelen kirjaa, löytyy kirjastostakin hyvin. - -tytär-
tyttärelle kirjoitti:
Jotenkin tuli tilanteestasi mieleen kappale Felicia Feldtin kirjasta "Näkymätön tytär" jossa hän pohtii tuleeko omaisen hautajaisiin mennä jos ei halua vai tuleeko ihmisen taistella oikeudestaan olla antamatta anteeksi.
Suosittelen kirjaa, löytyy kirjastostakin hyvin.Hei, kiitos kirjavinkistä. Luin tuolta Demarien sivulta otteen mainitsemastasi kirjasta. Täytyy piipahtaa kirjastoon.
Olen itse sitä mieltä, että tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa. Vaan antaa järjellisiä selityksiä muiden kokemuksien kautta "erikoiselle" elämälle, jota on elänyt.
Edelleen pohdin sitä, että MIKSI tämä tapahtuu? Mikä siellä lapsen elämässä meni pieleen, kun hänen elämästään tuli mitä tuli. Miksi vanhemmat olivat kykenemättömiä vanhemmuuteen, tämän lapsen osalta jne..?
- Ei vaikeaa
Minulla ei ole mitään vaikeuksia jättää vanhempieni hautajaisia väliin tulevaisuudessa. He ovat marttyyreitä, jotka ovat varastaneet ja hajottaneet koko omaisuuteni, joten ei ole mitään syytä muistaa ja kaivata heitä.
- miten tuo laki menee
Onko asianlaita näin, että rintaperillisen on lain mukaan tehtävä perunkirjoitus vaikka ei ole ollut vuosikymmeniin tekemisissä edesmenneen vanhempansa kanssa? Ja tämä tehtävä noin 3 kk aikana, muutoin tulee kalliit kulut perään mikäli laiminlyö velvollisuutensa.
- PK LUKU17
miten tuo laki menee kirjoitti:
Onko asianlaita näin, että rintaperillisen on lain mukaan tehtävä perunkirjoitus vaikka ei ole ollut vuosikymmeniin tekemisissä edesmenneen vanhempansa kanssa? Ja tämä tehtävä noin 3 kk aikana, muutoin tulee kalliit kulut perään mikäli laiminlyö velvollisuutensa.
Kertaa perintökaaren seitsemästoista luku.
- siis näinkö
PK LUKU17 kirjoitti:
Kertaa perintökaaren seitsemästoista luku.
Lyhyesti siis: kieltäytyy perinnöstä kirjallisesti ja pitää näppinsä erossa KAIKESTA edesmenneen omaisuudesta.
- Oma moka
siis näinkö kirjoitti:
Lyhyesti siis: kieltäytyy perinnöstä kirjallisesti ja pitää näppinsä erossa KAIKESTA edesmenneen omaisuudesta.
Ei kai tällaisessa tapauksessa vanhempia voi syyttää.
- Haluaisivatko he?
Oletko koskaan miettinyt sellaista mahdollisuutta, että vanhempiesi täysyisikin tulla sinun haudallesi?
- no miksei joo
"Oletko koskaan miettinyt sellaista mahdollisuutta, että vanhempiesi täysyisikin tulla sinun haudallesi? "
Paljon mahdollista jos vanhemmat ovat täysiä pissapäitä. - Täh ?
no miksei joo kirjoitti:
"Oletko koskaan miettinyt sellaista mahdollisuutta, että vanhempiesi täysyisikin tulla sinun haudallesi? "
Paljon mahdollista jos vanhemmat ovat täysiä pissapäitä.Että mitä?
- twoja
Huh karmeeta lukemista täällä. Vaikka kuinka olisin inhonnut vanhempiani mitä en tehnyt niin en olisi ikinä sanonu että olis parempi jos olisivat mullan alla. Miten voi kukaan sanoa noin omista vanhemmistaan!!? Jos on välit menny poikki ja riitaa jne niin pistäkää välit poikki ja eläkää omaa elämäänne. Kuka ketään pakottaa menee kenenkään hautajaisiin jos inhoot jotain ihmistä noin niin oon varma et ne ei sua omiin hautajaisiinsa haluaiskaan. Mitä kukaan välittää mitä tapahtuu sen jälkeen kun on kuollu?! Mitä merkitystä sillä on? Toivottavasti et sitten kanssa hyväksy mitään heidän kuolinpesästään ja monilla ihmisillä ei ole sukulaisia jotka hoitavat hautajaiset kyllä niistä joku aina pitää huolta. Mee sä vaan ja elä omaa elämääs ja jätä vanhempas rauhaan.
- -tytär-
Just..just.. Kumma juttu, miten vanhempien tekemänä hyväksyt kaikki kauheudet lapselle. Ja niille kauheuksille olet vieläpä täysin "sokea".
Siis lapsi kärsiköön ja yrittäköön selvitä hengissä elämästään. Tätäkö kenties tarkoitit?
- twoja
Mun vanhemmat oli juoppoja ja me lapset näimme ja koimme karmeita asioita. Näimme nälkää, ei ollu vaatteita ei kouluja käyty kunnolla ei mitään turvaa. Mutta kun äit ja isä oli selvinpäin ne oli ihania ja oli niitä hyviä aikoja vaikka vähän muistan niitä. Meitä kohdeltiin välin sadistisesti mutta silti rakastin heitä ja huolehdin niistä niin kauan kun olivat elossa. En olisi ikinä jättänyt menemättä heidän hautajaisiin ja sanomatta hyvästiä. He olivat mun vanhempia. Luuletko että mun elämä on ollu helppoa ja olen sokea tälläsille asioille?! Olen yrittänyt pistää lapsuuteni piiloon ja menny elämässä eteenpäin ja jotenkin itselleni sairaanhoitaja koulutuksen sain köyhyydestä riippumatta ja sillä menny eteenpäin kun on ollut pakko että silleen. Nuorempana nää asiat haittas paljon mutta vanhempana ei enää. Elämässä on kaks vaihtoehtoa..elää tai kuolla..valitse ite!
- -tytär-
Itse asiassa, me olemme valinneet. Olemme antaneet itsellemme mahdollisuuden elää. Elää vaikeasta lapsuudesta huolimatta. Eikä meistä ole kukaan jättänyt hautajaisiin menemättä. Vaikka emme kotona saaneetkaan rakkautta, kunnioitusta ja hyväksyntää "elämänlahjaksi".
Luonnehäiriöisen vanhempien lapsena ei niitä "selviä" välipäiviä ollut koskaan. Vaan taistelu jatkuu päivästä toiseen. Sinä voi syyttää vanhempiasi alkoholismin aiheuttamista syistä. Meillä ei ollut edes sitä mahdollisuutta. Tällä palstalla käydään nimenomaan keskustelua "piiloon laitetusta" lapsuudesta ja yksissä tuumin pyrimme purkamaan kokemuksia vertaistuen turvin.
- twoja
Aijaa tytär sä olet joku expertti näköjään lapsuuden ongelmista ja luulet että sun ongelmat on muita pahempia ja piilossa. Kukaan ei meiän ongelmista tiennyt paitsi pari sukulaista jotka ei tehny mitään. No jopa on oma mielipitees kun et osaa samaistua ja antaa empatiaa muiden ongelmille. Luuletsä sä saatana että alkoholistilla ei ole luonnehäiriötä ota selvää ennen kun puhut. Ja luuletko että ne välipäivät oli normaaleja. Minä usein pesin verta lattialta ja piiloskelin komeroissa päiviä ilman ruokaa joo siinä sitä rakkautta tuli. Sinä voit syyttää omia ongelmiasi hullun vanhemman aiheuttamista syistä niinkuin näköjään teetkin. Aina niitä nimi lappuja voi pistää ongelmille. Yksinkertasta älä mene hautajaisiin piste oma on asias ei haittaa ketään.
- täältä sivusta lukij
Jokainen on oman elämänsä asiantuntija.
Täällä jaetaan kokemuksia ja mielipiteitä, hyvässä hengessä.
Miksi riidellä, vaikka kokisi ettei tule täysin ymmärretyksi.
Emme tiedä millasta toisella on todellisuudessa ollut, kuinka karua ja kovaa.
Iloitkaamme että selvisimme ja jakakaamme kokemuksiamme edelleen. Kuin aikuiset. - -tytär-
Jännää, että syyttelet meitä empatianpuutteesta, sinua kohtaan. Etkä huomaa omassa käytöksessä mitään vikaa?
(le.)>>No minulla on ollut todella vaikeat välit narsistivanhempiini. Äitini kuoleman jälkeen, menin hänen hautajaisiin. Tavallaan saatoin "synnyttäjäni" viimeiselle matkalle.
- Mielet muuttuu
Kehoitan sinua miettimään asiaa, kun hautajaispäivä on ovella. Se on merkillisen kumma, miten ajatukset ja asiat muuttuvat, kun kuvioista poistuminen on lopullista.
- afafafa
Sitä ihmistä on turha mennä "suremaan" sinne hautajaisiin parin tunnin ajaksi, jos ei muuten ole elämänsä aikana tuntenut kunnolla. On sitten kyse omista tai muiden lähisukulaisista. Ei ne kaikki muutkaan välttämättä sure oikeasti, vaikka ovatkin hautajaisissa, on varmaan joillakin ajatukset ehkä välillä muualla.
Pääsee sinne haudalle myöhemminkin, ilman yleisöä ja protokollaa. - "Oikea suru" ?
afafafa kirjoitti:
Sitä ihmistä on turha mennä "suremaan" sinne hautajaisiin parin tunnin ajaksi, jos ei muuten ole elämänsä aikana tuntenut kunnolla. On sitten kyse omista tai muiden lähisukulaisista. Ei ne kaikki muutkaan välttämättä sure oikeasti, vaikka ovatkin hautajaisissa, on varmaan joillakin ajatukset ehkä välillä muualla.
Pääsee sinne haudalle myöhemminkin, ilman yleisöä ja protokollaa.Kuolemasta hautajaispäivään on meidän maassamme yleensä viikkoja, vähintäin pari. Ja vakavien sairauksien aikana, kun tietää, että paluuta ei enää ole, myös jo valmistaudutaan lopullisiin jäähyväisiin.
Hautajaistilaisuudella kunnioitetaan vainajaa, jopa heitä, jotka eivät niin ansaitsisi, mutta kuolema muuttaa kaiken - lopullisesti, lopulliseksi. Suru surraan yleensä ihan muualla kuin saattomatkalla, jos surettaa. Miksi vanhan ja sairaan kyseessä ollessa pitäisi surra? - Yleisetiikka
"Oikea suru" ? kirjoitti:
Kuolemasta hautajaispäivään on meidän maassamme yleensä viikkoja, vähintäin pari. Ja vakavien sairauksien aikana, kun tietää, että paluuta ei enää ole, myös jo valmistaudutaan lopullisiin jäähyväisiin.
Hautajaistilaisuudella kunnioitetaan vainajaa, jopa heitä, jotka eivät niin ansaitsisi, mutta kuolema muuttaa kaiken - lopullisesti, lopulliseksi. Suru surraan yleensä ihan muualla kuin saattomatkalla, jos surettaa. Miksi vanhan ja sairaan kyseessä ollessa pitäisi surra?Yleisetiikkaan kuuluu vuoden suruaika. Vanhempieni mielestä sitä ei kuulu olla, minkä huomasin pappan kuoltua.
"Miksi vanhan ja sairaan kyseessä ollessa pitäisi surra?" Nämä toiset jäävät kaipaamaan mainitsemaasi vanhaa ja sairasta. Vainaja oli heille läheinen. - Elämä jatkuu
Yleisetiikka kirjoitti:
Yleisetiikkaan kuuluu vuoden suruaika. Vanhempieni mielestä sitä ei kuulu olla, minkä huomasin pappan kuoltua.
"Miksi vanhan ja sairaan kyseessä ollessa pitäisi surra?" Nämä toiset jäävät kaipaamaan mainitsemaasi vanhaa ja sairasta. Vainaja oli heille läheinen.Ihmiset surevat eri tavoilla. Sinäkö kuljet vuoden mustissa naama väärin päin? Suru voi olla sisällä, vaikka vaate on punainen ja kaikki muu elämä ihan normaalia.
- rtuuuu8
Elämä jatkuu kirjoitti:
Ihmiset surevat eri tavoilla. Sinäkö kuljet vuoden mustissa naama väärin päin? Suru voi olla sisällä, vaikka vaate on punainen ja kaikki muu elämä ihan normaalia.
Hiton vanhoillista surra vanhan ihmisen kuolemaa ja viettää pitkiä suruaikoja. Hautajaisissakin voi riemuita, soittaa iloista musiikkia ja nauraa. Minä en aio surra vanhempieni kuolemaa.
- Kevennöksen paikka
rtuuuu8 kirjoitti:
Hiton vanhoillista surra vanhan ihmisen kuolemaa ja viettää pitkiä suruaikoja. Hautajaisissakin voi riemuita, soittaa iloista musiikkia ja nauraa. Minä en aio surra vanhempieni kuolemaa.
Joissain kulttuureissa todellakin iloitaan, kun ihminen pääsee täältä maan päältä pois. Mutta kun suomalaiset valittavat kaikesta ja kaikista jo eläessään, niin miten he voisivat kuoleman vastaanottaa iloiten.
Kulttuuri, kirkko ja yhteiskunta pitävät myös yllä turhanaikaisia kaavoja, jotka raskauttavat vielä lisää jo muutenkin raskassoutuista kansaa. - Tykkäsin!
Kevennöksen paikka kirjoitti:
Joissain kulttuureissa todellakin iloitaan, kun ihminen pääsee täältä maan päältä pois. Mutta kun suomalaiset valittavat kaikesta ja kaikista jo eläessään, niin miten he voisivat kuoleman vastaanottaa iloiten.
Kulttuuri, kirkko ja yhteiskunta pitävät myös yllä turhanaikaisia kaavoja, jotka raskauttavat vielä lisää jo muutenkin raskassoutuista kansaa.Mä jotenkin tykkäsin paljon tuosta edellä olevasta kommentista, tosiaan noinkin voi asian nähdä.
"Jumala on salannut ihmisiltä kuolevaisuuden ihanuuden että ihmiset jaksaisivat elää" on joku viisas kirjoittanut. - Kevytkenkäisempi
Tykkäsin! kirjoitti:
Mä jotenkin tykkäsin paljon tuosta edellä olevasta kommentista, tosiaan noinkin voi asian nähdä.
"Jumala on salannut ihmisiltä kuolevaisuuden ihanuuden että ihmiset jaksaisivat elää" on joku viisas kirjoittanut.K i i t o s !
- näillä mennään
Anteeksi hirveesti ajatukseni, mutta on jotenkin kauheaa ajatella, että Twoja on sairaanhoitaja. Tuntuu siltä, että empatia puuttuisi häneltä kokonaan. :( Surullista ja en toivoisi sellaista ihmistä itseäni sairauden hetkellä hoitamaan.
Omalla äidillänikin on narsistisia piirteitä ja niistä me lapset saimme aikoinaan kärsiä. Nykyään olemme tekemisissä mahdollisimman vähän ja välit muodolliset. - Twoja
Voi sua reppanaa 'näillä mennään' ja saat anteeksi hömpän kommentin. Ei tarvi pelätä. Luuletko että sairaanhoitajilla on kaunis taydellinen lapsuus eikä ongelmia? Jos sä puhut empatiasta niin ehkä sun pitäis tehä sitä mitä puhut. Tervetuloa mun hoitoon saat ensiluokkaista hoitoa ja todella paljon empatiaa ja sympatiaa ja pidän potilaitteni puolta aina ja omaani. Näen myös paljon ihmisiä jotka ovat yksin koska lapset tehty eikä kukaan käy kattomassa olis sitten minkälainen ollut he sentään ovat sun vanhempia. Yksi huolettava asia on että jos ette yritä muuttamaan tätä elämänpyörää ja alkaa näkemään asioita erilailla niin se jatkuu teistä lapsiinne ja 100% varmuudella sama käy teille vanhempina. Mun karvat nousi pystyyn kun ap kirjottaja sanoi että vanhemmat vielä elossa mutta parempi mullan ja sitten alkaa puhumaan että kieltäytyy menemästä hautajaisiin. hmmm ei multa tuu empatiaa jos joku puhuu näin. sorry. Siinä ajatus...jatkakaa.
- näin sen näen
Ei sulta näköjään heru empatiaa kuin vain kammottaville vanhemmille. Heidän kärsineet lapsensa haukut pystyyn, jolleivät leiki tarpeeksi kilttiä.
"Yksi huolettava asia on että jos ette yritä muuttamaan tätä elämänpyörää ja alkaa näkemään asioita erilailla niin se jatkuu teistä lapsiinne ja 100% varmuudella sama käy teille vanhempina."
Tuo logiikka ei kyllä päde sitten ensinkään. Monet kärsineet tajuavat aivan hyvin, että pahan ketju täytyy katkaista, ja kohtelevat omia lapsiaan paljon paremmin kuin mitä heitä on aikoinaan kohdeltu. Naurettavaa "profetoida" että mukamas pahan siirtyminen sukupolvelta toiselle olisi ikään kuin kiveen hakattu tosiasia. - -tytär-
näin sen näen kirjoitti:
Ei sulta näköjään heru empatiaa kuin vain kammottaville vanhemmille. Heidän kärsineet lapsensa haukut pystyyn, jolleivät leiki tarpeeksi kilttiä.
"Yksi huolettava asia on että jos ette yritä muuttamaan tätä elämänpyörää ja alkaa näkemään asioita erilailla niin se jatkuu teistä lapsiinne ja 100% varmuudella sama käy teille vanhempina."
Tuo logiikka ei kyllä päde sitten ensinkään. Monet kärsineet tajuavat aivan hyvin, että pahan ketju täytyy katkaista, ja kohtelevat omia lapsiaan paljon paremmin kuin mitä heitä on aikoinaan kohdeltu. Naurettavaa "profetoida" että mukamas pahan siirtyminen sukupolvelta toiselle olisi ikään kuin kiveen hakattu tosiasia.Ja kun meidän monen kohdalla nämä "kiltteys leikit" ovat kuitenkin jatkuneet jo vuosikymmeniä. Ja ne, eivät ole kovasta yrittämisestä huolimatta tuottaneet muuta, kuin todella murheellisen lopputuloksen.
Ei luonnevikainen vanhempi näe, eikä halua koskaan nähdäkkään, mitään hyvää lapsessaan. Jota hän on kaltoinkohdellut, nöyryyttänyt ja alistanut omaan sairaaseen tahtoonsa, nämä vuosikymmenet. Narsisti ei todellakaan muutu koskaan.
Moni lapsi siis ottaa etäisyyttä luonnevikaiseen vanhempaan.Pelkästään siksi, että mielenterveys ja henki säilyisi. Miksi yleensä tälläistä "tuhoavaa" -suhdetta olisi pidettävä yllä?
Pikemminkin siltä vanhemmalta olisi kysyttävä. Mikä oikeuttaa hänet käyttäytymään lastaan kohtaan epäkunnioittavasti ja halveksien? - jaskapaska1
näin sen näen kirjoitti:
Ei sulta näköjään heru empatiaa kuin vain kammottaville vanhemmille. Heidän kärsineet lapsensa haukut pystyyn, jolleivät leiki tarpeeksi kilttiä.
"Yksi huolettava asia on että jos ette yritä muuttamaan tätä elämänpyörää ja alkaa näkemään asioita erilailla niin se jatkuu teistä lapsiinne ja 100% varmuudella sama käy teille vanhempina."
Tuo logiikka ei kyllä päde sitten ensinkään. Monet kärsineet tajuavat aivan hyvin, että pahan ketju täytyy katkaista, ja kohtelevat omia lapsiaan paljon paremmin kuin mitä heitä on aikoinaan kohdeltu. Naurettavaa "profetoida" että mukamas pahan siirtyminen sukupolvelta toiselle olisi ikään kuin kiveen hakattu tosiasia.Taidat olla aika lapsellinen pikku tyttö!
- älä jaska hauku
jaskapaska1 kirjoitti:
Taidat olla aika lapsellinen pikku tyttö!
Ei kannata ketään ihmistä nimitellä kun ei voi tietää kuinka rankkoja asioita hän on joutunut kestämään.
Pysytään siis ihan asialinjalla ja kunnioitetaan toinen toistamme vaikkemme aina ymmärtäisikään toisen tunteita.
- affaafaf
Suvussa on ollut useita hautajaisia kuten häitäkin. En muista ketkä olivat vieraina missäkin tilaisuudessa ja kuka oli poissa mistäkin syystä. En pidä kirjaa.
Osallistuminen on täysin kutsuttavan tai omaisen itsensä päätettävissä. Voi olla menoja tai sairastua ja osallistuminen ei siksi onnistu.
On aika julmaa sukulaisilta puhua jälkeenpäin pahaa siitä, että tuo ei osallistunut. En arvosta juorutätejä ja -setiä, vaan henkilöä, joka puolustaa omaa näkemystään.
Mihinkään ei ole pakko tulla.- kuuntelemattomat
Minunkin mielestä kuuluu vainajan tai hänen lähiomaisensa päättää osallistujat, mutta vanhempani osallistuivat vävynsä haitajaisiin vainajaa ja lähiomaisia kuuntelematta.
- Kuuntele tarkemmin
kuuntelemattomat kirjoitti:
Minunkin mielestä kuuluu vainajan tai hänen lähiomaisensa päättää osallistujat, mutta vanhempani osallistuivat vävynsä haitajaisiin vainajaa ja lähiomaisia kuuntelematta.
Kirkko ja siunauskappeli ovat yleisiä avoimia paikkoja, joihin ei voi estää menemästä ketään. Olipa kyseessä häät tai hautajaiset, niin em. paikkoihin saa ja voi mennä ihan kuka vain seuraamaan tilaisuutta, saattamaan vainajaa tai katsomaan hääparia.
Muistotilaisuus kuin myös hääjuhla esim. seurakuntasalissa, juhlatalossa tai vaikka ravintolan kabinetissa on se paikka, johon menevät vain kutsutut vieraat, ei kukaan muu.
Itse en todennäköisesti ole menossa kummankaan hautajaisiin, se tietäisi uskonnollisiin menoihin osallistumista. Isäni on ihan oikea, täysi narsisti sanan varsinaisessa merkityksessä jota kohtaan en tunne oikein mitään paitsi ehkä vihaa. Äiti sen sijaan on ihan mukava ihminen joka on aina ollut tukena, vaikkakin on vähän sekaisin päästään joidenkin asioiden suhteen.
- Gsgshsjks
Minunkaan ei tee mieli ajatellakaan mennä äitini hautajaisiin. Olen ainoa lapsi. Minua ei yhtään lohduta ajatus "kiusaajani" poismenosta, en minä sitä kiusaajaa halunnut, vaan rakastavan äidin. Pitääkö mun todella mennä sen halveksimani paskakasan hautajaisiin kuuntelemaan äitini sukulaisten ja ystävien sössönsöö-myötätuntoisia muisteloita hänestä? Siis siksi, että "pääsen eroon kiusaajastani"?
Hän on minua loukannut, mikään eroon pääsy ei sitä miksikään muuta. - Chaissea
Mikähän on aloittajan ikä?
- Olkoon
En mene nyt 88-vuotiaan isäni hautajaisiin, jos kuolee ennen minua. Enkä usko lasteni tulevan minun hautajaisiinkaan. Kaikki vihaamme toisiamme.
- Täydellisiäeiole
Yeah, mutku viha ja rakkaus ovat saman asian kaksi eri puolta. Niilläkin on 'sukulaisuussuhde' ja varsin vahva sellainen. Ketä eniten rakastaa, sitä eniten vihaakin, koska rakkaimpien huonoja puolia ja epätäydellisyyttä on niin vaikea kestää ja jaksaa sietää.
- Kukkikakki
No enpä ole ikinä lukenut tällasta paskaa mistään. Vanhempien kuuluu käyttäytyä hyvin ja ystävällisesti siinä missä lastenkin, eikä narsismilla tuhota kaikkien välejä. Ei sitä kukaan halua. Se narsismiko tekee onnelliseksi ja sitten elämä on hyvää kun oikein saa alistaa toisia, jopa omia lapsiaan? Sairaita sellaiset ihmiset, eikä ne ansaitse mitään hyvää elämäänsä. Ei kukaan narsismia tilaa toiselta ihmiseltä, vaan kunnioittavaa käytöstä.
- seremoniaglamour
Jos mieheni vanhempien hautajaisia olisi suunnittelemassa mieheni sisko, kuten todnäk. onkin, hän kuningattarena tekisi niistä niin ylimaailmallisen kalliit ja hienot kuin vain kuolinpesässä rahaa on ja itse haluaa. Suurta tunnetta uhkuva kallis hautausilmoitus paikallisessa lehdessä, kaupungin maineikkain hautaustoimisto, useampi taidokas kukkalaite, suurimpia mitä saa, kuoro laulamaan, suurinpiirtein suomen lippu taiteltuna arkun päälle. Huntu kasvoilla, ja kallis jakkupuku. Hän esittäisi roolia, jossa hän olisi se pääsurija, vaikka 2 muutakin lasta on, ja mahdollisesti leski.
Kyse ei siis ole mistään rikkaasta perheestä, edes keskiluokasta, eikä sellaisesta suvusta, joka olisi koskaan eläessäänkään järjestänyt suuria perhejuhlia, pidetty kaikki pienessä piirissä.
Miehen veli taasen ei osaisi itse järjestää sitten yhtään mitään. On elämänsä aikana ollut aina pyytämästä isiltä ja äidiltä apua. Yksin ollessaan täysin avuton tumpelo.
En tosiaan tiedä, mitä tehdään sitten kun se aika koittaa että toisesta aika jättää. Puoliso hoitakoon, mutta jos menee kuten tähän mennessä on kaikkien isojen ja pikkuisten asioidenkin kanssa mennyt, hänkin soittaa miehelle. Jos ei soita, tai emme vastaa, niin siskonsa hoitaa kyllä kaiken omalle tyylilleen uskollisena.
Mutta kuolinpesän asiat ja tilit katson tarkkaan, vaikka en perikään, paperit kun tulee pakosti miehelleni.- Omalehmäojassa
Siltikään tämä tarina ei kerro mitään muista, mutta arvaas kenestä sen sijaan ...
- seremoniaglamour2
Omalehmäojassa kirjoitti:
Siltikään tämä tarina ei kerro mitään muista, mutta arvaas kenestä sen sijaan ...
Tiedätkö, "omalehmäojassa", koska minä en tule osallistumaan vieraana enkä järjestäjänä mieheni vanhempien hautajaisiin, eikä tule mieskään, osaan siitä laskea, kuka on enää jäljellä, kuka hautajaiset voi järjestää ja millä tyylillä.
Jos miehen isä kuolee ensin, ne järjestää tietenkin anoppi ja vetää suuren draaman asiasta. Hän yrittää tavoittaa miestäni ja vaatia tätä heti auttamaan. Mutta koska emme auta, seuraava on mieheni sisko. Hän ottaa ohjat, koska hän haluaa aina olla oikeassa ja johtaa näytelmää. Mieheni äiti ei pyydä mitään apua nuoremmalta pojaltaan, koska tästä ei ole mihinkään. Tyyppi on kohta 50-v, ei ole koskaan seurustellut ja asuu edelleen parin km:n päästä vanhempiensa kodista. Hän ei ole mikään järjestelijä-luonne, vaan hän odottaa, että hänet huomioidaan.
Jos miehen äiti kuolee ensin, no, mieheni isä ei ole tähän mennessä poistunut asunnosta kuin pakosti autohuollon tai töiden takia. Hän ei pidä sosiaalisista tilanteista. He eivät käy yhdessä oikeastaan missään, muuta kuin kaupassa. He eivät koskaan järjestä juhlia, vaikka olisi hääpäivä tai isot synttärit. Eivät järjestäneet mitään silloin, kuin täyttivät 50- tai 60-v, eivätkä juhlistaneet 40-v hääpäivää. Jouluna löhöävät kotipöksyt jalassa sohvalla, ja pöydällä ovat ne tutut laatikot, ei mitään ekstraa.
En siis aio teeskennellä, että hautajaiset muuttaisivat mitään. Tai että minä muuttuisin, tai että mieheni sisko muuttuisi aivan eri ihmiseksi. Anoppikaan ei yhtäkkiä herää ja tajua, että hei, kyllä minä pystyn tähän yksin, kun ei ole pystynyt siihen tähän päivään mennessä.
Ei tule kyyneliä. En tunne surua siitä, että anoppi tai appi kuolee. Heillä oli mahdollisuus tutustua ja hyväksyä oma poikansa vuosikymmenien ajan, ennen kuin minä hänet tapasin. Eivät tehneet sitä. En aio teeskennellä, että tunnen tai välitän heistä.
Mieheni sisko puhuu vain rahasta, ja hänelle on kulissit aina tärkeitä, joten on todella helppo ennustaa, että hän tekee vanhempiensa hautajaisista yhtä ison glamour-näytelmän. Hän ei tosiaan ottaisi sitä halvinta pakettia hautaustoimistosta.
Mieheni veli on täysi mammanpoika, ja hänen maailmansa kutistuu, kun äiti ja isä ovat kuolleet. Hän jää edelleen yksin asumaan, hän ei tule kohtaamaan ketään, ja sosiaalinen maailmansa juuttuu ja jumittuu vain siskon ympärille.
Hautajaiset ovat vain yksi vaihe elämässä.
Perunkirjatilaisuuteen tulee kutsu, ja siinä osakkaille tehdään selvitys pesän varoista ja nähdään muut asiakirjat. Koska minä olen osallistunut aika moneen perunkirjatilaisuuteen, mutta mieheni ei, tiedän, miten tulee toimia ja mitä saa pyytää. En peri mieheni vanhempia, kuten sanoin, mutta mikään ei tule estämään minua, ja aion katsoa asiakirjat läpi huolella. Kuten jo sanoin. - Ongelmasinimi
Ei herranpieksut sentään, ei ole todellista. Onko tällaisia olemassa - oikeasti?
- kerronmitäajattelentough
Kyllä on. Valitettavasti tosi maailma voi olla oikeasti paha. Kukaan ei tiedä, mitä toisten kodeissa todellisuudessa tapahtuu.
Minulla oli normaali lapsuus, 2 vanhempaa ja sisarukset, joihin on hyvät välit. Kaikki eivät ole näin onnekkaita. On outoa, että sinä et näe, että maailmassa on pahuutta.
Pahoja ihmisiä on olemassa, ja jotkut näistä ovat vanhempia tai tulevia sellaisia. He ovat tehneet lapsia, joita hakkaavat, käyttävät hyväksi, halveksivat ja haukkuvat koko näiden elämän ajan.
Arkun kukittaminen tällaisten vanhempien hautajaisissa ja muistovärssyn lukeminen "Äidin/isän muistoa kunnioittaen..." olisi suuri farssi ja näytelmä muille.
Olen kovettanut sydämeni anopin ja apen suhteen, en mieheni, enkä muiden ihmisten. Tunnen empatiaa lapsiuhreja kohtaan, en näiden hakkaajia kohtaan.
"Ongelmasinimi", etkö tosiaan ole koskaan ikinä kuullut sellaisesta, että lapsi voisi vihata omaa äitiään ja isäänsä niin paljon, että ei mene tämän hautajaisiin? Et ole koskaan kuullut, että oma isä tai äiti voivat hakata omaa lastaan?
Minä olen. Minä olen miniä ja suoraan sanoen vihaan anoppia ja appea aina siitä, mitä he tekivät lapsena miehelleni. Se viha ja inho näkyy myös kirjoituksissani. Tough, jos te muut ette tykkää siitä, että sanon asiat suoraan.
Hautajaisten väliin jättäminen on pientä, vain jatkumo sille, että emme tule hoitamaan heitä vanhuksina. Minulle on yksi hailee, mitä heille tapahtuu, eivät hekään välittäneet lapsestaan.
Miksi hautajaisissa kehutaan vainajaa, ostetaan kukat ja kestitään vieraat, vaikka vainaja olisi ollut surkea elämässään vanhempina? Edellä ketjussa on tytär, joka sieti kaikenlaista omalta äidiltään, mutta koki jonkinlaisen valaistuksen tämän sairasvuoteen äärellä. Ehkä minäkin koen saman sitten vuosien aikana, mutta tällä hetkellä ja sitä odotellessa tunnen vain kylmyyttä anoppia ja appea kohtaan.
Jos tällainen todellisuus ei sovi teille, niin kerron, ei ole ollut kovin helppoa minullekaan käsitellä näitä tunteita. - Revisiitä
Maailma on paha juuri siitä syystä, että on laisiasi, jotka eivät koskaan katkaise vihan, katkeruuden ja kaunan ketjuja. Oikeasti aikuiseksi kasvaneet ymmärtävät, käsittävät, tajuavat ja osaavat siksi antaa anteeksi. Ne muut, jotka eivät ikinä aikuista päivää näe, jatkavat pashkan jauhantaa ja saastuttavat seuraavankin sukupolven.
- Kosto
Ne ilkeät narsistit sitä pahuutta jatkavat, ja ne täytyy pysäyttää. Vain aikuinen voi laittaa narsistin kärsimään, jotta pahuuden kierre katkeaa. Ei ser narsistikaan tajua eikä ymmärrä. Ei osaa olla aikuinen.
- Narsuli
Revisiitä kirjoitti:
Maailma on paha juuri siitä syystä, että on laisiasi, jotka eivät koskaan katkaise vihan, katkeruuden ja kaunan ketjuja. Oikeasti aikuiseksi kasvaneet ymmärtävät, käsittävät, tajuavat ja osaavat siksi antaa anteeksi. Ne muut, jotka eivät ikinä aikuista päivää näe, jatkavat pashkan jauhantaa ja saastuttavat seuraavankin sukupolven.
Täällä kuitenkin kommentoit haukkumassa narsistien uhreja? Katkaise nyt sitten se katkeruuden kierre olemalla hiljaa.
- enmene
Olen ollut useammin hautajaisissa kuin häissä. Hautajaisissa on varmaan ollut porukkaa poissa, mutta en ole koskaan itse miettinyt, hm, keiden pitäisi etiketin mukaan olla paikalla, miksi tuo oli poissa. En tunne tarvetta sellaiseen juoruiluun. Enkä ole koskaan kuullut jälkikäteen, että poissaolijaa olisi syyllistetty tai haukuttu siitä, että tämä ei ollut paikalla.
Henkilöä voi surra ja muistaa muutoinkin, eikä siihen tarvita yleisöä näkemään sitä surua. On paljon niitä, jotka käyvät hautajaisissa, mutta eivät vie säännöllisesti tai kertaakaan kukkia tai kynttilää haudalle,. Eivät olleet läheisiä tai matka on liian pitkä.
Jos taas ei tunne surua, koska haudettava henkilö pysyi etäisenä elämänsä aikana, siinä on taas yksi syy vähemmän mennä hautajaisiin.
Jos suree ihmistä aidosti, että tämä on mennyt, on se ainoa oikea syy mennä hautajaisiin. Usein kuitenkin syynä on se, että on suht läheistä sukua tälle ja siksi pitää mennä. Vaikka tapaisi näitä omia tai miehen puolen sukulaisia vain hautajaisissa.
Jos itse on sitä mieltä, ettei voi mennä tai halua mennä hautajaisiin, niin henkilöllä on täysi oikeus olla menemättä. - turhasyytelläsiitä
no ei nyt kenenkään pakko ole mennä hautajaisiin...
- Keskenkasvuista
Aha. Mutta mitä tulee ajatella aikuisesta (?) ihmisestä, joka ei mene? Vastaan vaikka oletan, että et halua kuulla: aikuisuus ei ole ikinä eikä koskaan alkanutkaan.
- Nojoontaas
Ei se narsistivanhempikaan ollut eläessään aikuinen, joten miksi se kuitenkin on täysin hyväksyttävää? Sairasta palvoa narsistia. Ilkeitä ihmisiäkö hyysäät?
- eihautajaisillepakosti
Keskenkasvuista kirjoitti:
Aha. Mutta mitä tulee ajatella aikuisesta (?) ihmisestä, joka ei mene? Vastaan vaikka oletan, että et halua kuulla: aikuisuus ei ole ikinä eikä koskaan alkanutkaan.
Mitä on aikuisuus minulle? =Positiivinen elämänmalli arkeen, joka löytyy ihmisestä itsestään, ja päätöksiä, missä näkyy 2 perheenjäsenen tahto, yleensä molemmat ovat meillä samaa mieltä.
Mitä ihminen tekee arjessa ja missä tapahtumissa käy, sitä eivät sanele ja päätä perheen ulkopuoliset. Ulkopuoliset ovat kaikki ne, jotka asuvat muualla kuin puoliso ja minä. Ulkopuolisia ovat kaikki sukulaiset, omat vanhemmat ja sisarukset, miehen vanhemmat ja sisarukset, ja tuttavat. He voivat tehdä ehdotuksia ja kysyä, mutta tämän perheen sisäisiä päätöksiä eivät tee siihen kuulumattomat.
Kuuluuko tämän aikuisen maailmaan se, että menee joidenkien tuntemiensa henkilöiden hautajaisiin, vain koska ovat sukua? Ei, jos tämä aikuinen henkilö puoliso eivät halua. Simppeliä. Paheksuuko sitä joku ehkä jälkikäteen? Mahdollisesti. Kuuleeko siitä jälkikäteen? Mahdollisesti. Onko paheksuja aina se sama tyyppi, joka keksii valittamista kaikesta? On. Vaikuttaako se mitenkään päätökseen? Ei.
Onko hautajaiset ainoa tapa osoittaa että välitti henkilöstä? Ei. Onko niitä joille näyttäytyminen julkisesti mustassa puvussa on niin tärkeää? On. Jokaisen suvussa on niitä. - Se_on_ns_pakotus
Pelkkä ikä ei tee aikuiseksi. Aikuisuus tarkoittaa omien velvollisuuksiensa tunnistamista ja vastuun ottamista sekä omista henkilökohtaisista asioistaan että omien veri- eli lähisukulaistensa. Arjen ja elämän jakamista, kuulumisten kysymistä, mukana kulkemista, välittämistä ...
Jos sinä et tähän pysty ja kykene, voisitko olla edes niin reilu, että ilmoittaisit läheisillesi, että he pudottaisivat sinut pois perimysjärjestyksestä. Sinä et tarvitse edes lakiosaa jos et ymmärrä edes saattaa tästä maasta pois. - emmetuleauttamaan
Se_on_ns_pakotus kirjoitti:
Pelkkä ikä ei tee aikuiseksi. Aikuisuus tarkoittaa omien velvollisuuksiensa tunnistamista ja vastuun ottamista sekä omista henkilökohtaisista asioistaan että omien veri- eli lähisukulaistensa. Arjen ja elämän jakamista, kuulumisten kysymistä, mukana kulkemista, välittämistä ...
Jos sinä et tähän pysty ja kykene, voisitko olla edes niin reilu, että ilmoittaisit läheisillesi, että he pudottaisivat sinut pois perimysjärjestyksestä. Sinä et tarvitse edes lakiosaa jos et ymmärrä edes saattaa tästä maasta pois.Totta, pelkkä ikä ei tee aikuiseksi, eikä äidiksi tai isäksi tulokaan.
Liian monet tekevät lapsia, eivätkä pysähdy ajattelemaan, minkälaisia vanhempia heidän pitäisi olla ja miten kasvattaa lapset, niin että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Jos vanhemmat epäonnistuvat tässä, ja suosivat toisia muita enemmän, niin lapsi kyllä huomaa sen ja sillä on seurauksensa. Se hemmoteltu huomaa, että saa aina tahtonsa läpi, ja se, jota ei auteta, huomaa sen.
Siksi on tämä ketju, jossa pohditaan, voiko omien vanhempien tai minun tapauksessa, omien appivanhempien hautajaiset jättää väliin. Jos elämä menee niin kuin menee, on hyvinkin mahdollista, että jälkimmäisillä tulee olemaan aika yksinäistä vanhuuden päivinä. Ainakaan me emme ole tulossa käymään ja auttamaan millään lailla. Heillä on toisensa, ja siksi menivät naimisiinkin. Ensisijaisesti se on puoliso, joka auttaa puolisoaan, eikä vanhuus ja sen vaivat tule koskaan yllätyksenä, eikä leskeyden mahdollisuus. Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa.
Jokainen meistä vanhenee, mutta omat lapset eivät ole niitä automaattisia auttajia, joita voi elämän aikana kohdella ihan miten sattuu.
Mieheni äiti ja isä eivät ole sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy pitempään. Vanhempien kuuluu irrottautua omista lapsistaan ja antaa näiden elää omaa elämäänsä. Meillä ei ole mieheni kanssa mitään velvollisuutta auttaa nyt, eikä vuoden, eikä 10 vuoden päästä. Miehen vanhemmat ovat kuitenkin eläneet koko ikänsä sen mukaan, että muut ovat heille jotenkin velkaa. No, emme ole. Olemme auttaneet heitä jo ihan tarpeeksi.
Minulla ja miehelläni on ollut 2015 alusta, vajaan vuoden verran välirikko sekä miehen vanhempiin että kaikkiin tämän sisaruksiin. Emme ole tekemisissä nyt, emmekä tule olemaan yhteydessä moneen vuoteen. Jos jotain tapahtuu tulevien vuosien aikana, muut kävijät hoitakoot ne käytännön asiat.
Miehen äidin veli ei ole käynyt siskonsa ja tämän miehen luona varmaan 2 vuoteen, koska siskollaan, minun anopilla, on no, tämä oma tapansa ajatella, ja kaikkien pitäisi tehdä hänen pillinsä mukaan. Ei ole ainutlaatuista anoppiuden tai minkään suvun historiassa. Siinä mielessä ei siis ole mitenkään erikoinen ihminen. - Omamoka
Paljon sanoja, vähän ymmärrystä. Mitä hemmettiä sinulle kuuluu 'anopinsiskonmiehenkälynkaimanserkun' käymiset tai mitkään yhteydenpidot. Keskity siihen, miksi sinä et käy ja hoida lähi-ihmissuhteita. Ongelma on sinun, mitä sanomista silloin on anopin ongelmallisuudesta?
- muistaavoimuutenkin
Lapsien nyt hautajaisiin olis hyvä mennä, mutta joidenkin lapsenlapset ei aina edes ole olleet kanssakäymisissä isovanhempiin, johtuu monesta syystä.
Suku voi paheksua vaikka lapsenlapset ei ole aikuisina edes tavannut isovanhempiaan.
Sukulaisuus ei päätä tätä asiaa, vaan se onko oltu läheisiä. - KuolemaaEiVoiPeruuttaa
Suru ja kaipaus on sitä suurempi, mitä läheisempiä ja enemmän kanssakäymistä omien vanhempien kanssa on ollut.
Jos suhde vanhempiin on etäinen ja ei ole paljon yhteyksissä vanhempiinsa, niin vanhempien menetys ei tunnu läheskään niin raskaalta, koska on tottunut elämään ilman vanhempien läheisyyttä, eikä muutos tunnu niin radikaalilta.- Joskäsityskykyriittää
Tai juuri päinvastoin: sitten se raskaus vasta alkaakin kun tajuaa mitä, minkä elämän alueen jätti hoitamatta ja huolehtimatta eikä uutta mahista tule enää ikinä.
- Anonyymi
En mennyt äidin hautajaisiin,vaikka äiti oli ja on rakas. Kävin hänen luonaan paljon hänen eläessä.
- Anonyymi
Isän ja äidin hautajaisiin lähetin suruadressin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121431
Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin881297Palsta kysely..
Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott1351043- 68964
- 39897
- 71863
- 97857
- 75846
Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa
Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.54822Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun
Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että39774