Omien vanhempien hautajaisiin ei tee mieli mennä

Olen aina ollut isäntyttö, olimme kaksi muskettisoturia äitini määräilyä vastaan. Isäni kuoli ensin, ja hautajaisetkin vietettiin oikein perinteitä kunnioittaen, äidin toivomuksesta.
Äitini kanssa oli sen jälkeen hyviä ja huonoja kausia. Välillä en ollut missään tekemisissä ja sitten hiukkasen. Äitini määräsi ja ojensi kaikkia ihmisiä lähellään, poikkeuksia ei ollut. Kaikki saivat osansa haukkuja ja kehuja, niitä kyllä tosi harvoin.
Kävipä niin, että yllättäen äitini kuoli. Olin viimeinen, joka hänet elossa näki. Tilanne oli surkea. Oli monitoria, lääketiputusta ja lisähappea. Hoitaja kertoi tilanteen voivan jatkua tällaisena jopa vuosia. Siinä minä seisoin ja katsoin ennen niin määräilevää äidin-rauniota, ja tunsin surua ja sääliä. Rutistin ja sanoin,anna äiti nyt periksi, ei tämä ole elämää. Näin sydänkäyrässä nopeuden muutoksen ja tuntui kuin hän kerrankin olisi ollut samaa mieltä. Lähdin sairaalasta, kun äiti vietiin vielä röngteniin, että nenämahaletkun sijainti varmistetaan, ettei sapuskat mene keuhkoon. Soitin siskolleni, joka aikoi lähteä ajamaan yötä vasten sairaalaan, kerroin, ettet taida ehtiä. Hän oli minulle ihmeissään, koska lääkäreitten mielestä mitään hätää ei ole.
Aamulla äiti kuoli.
Hautajaiset järjestettiin samalla antaumuksella kuin isälle. Sukulaisia ei paljon paikalla näkynyt. Olin sitä mieltä,että nyt on toivon ja ilon aika. Pidin itse muistopuheen, minkä suuntasin lapsenlapsille. Poimin heille niitä hauskoja ja elämänmyönteisiä hetkiä äitini elämästä. Niissä hautajaisissa ei itkenyt kukaan.
Samalla lailla esitimme myös kirkkoherralle asian, että suuntaisi puheet eteenpäin ja toivoa kohti,ei mitään ylistyksiä eikä ylenmääräisiä kehumisia.
Moni on jälkeenpäin sanonut, että onnistuimme jättämään äidistämme kauniin muiston lopultakin. Ja oma kauna ja vihakin laantui hautajaisten jälkeen. Pystyin kääntämään sen katkeruuden voimaksi ja muistoksi, minkä jaksan kantaa.

einiinhyvääitee kirjoitti:

Olen aina ollut isäntyttö, olimme kaksi muskettisoturia äitini määräilyä vastaan. Isäni kuoli ensin, ja hautajaisetkin vietettiin oikein perinteitä kunnioittaen, äidin toivomuksesta.
Äitini kanssa oli sen jälkeen hyviä ja huonoja kausia. Välillä en ollut missään tekemisissä ja sitten hiukkasen. Äitini määräsi ja ojensi kaikkia ihmisiä lähellään, poikkeuksia ei ollut. Kaikki saivat osansa haukkuja ja kehuja, niitä kyllä tosi harvoin.
Kävipä niin, että yllättäen äitini kuoli. Olin viimeinen, joka hänet elossa näki. Tilanne oli surkea. Oli monitoria, lääketiputusta ja lisähappea. Hoitaja kertoi tilanteen voivan jatkua tällaisena jopa vuosia. Siinä minä seisoin ja katsoin ennen niin määräilevää äidin-rauniota, ja tunsin surua ja sääliä. Rutistin ja sanoin,anna äiti nyt periksi, ei tämä ole elämää. Näin sydänkäyrässä nopeuden muutoksen ja tuntui kuin hän kerrankin olisi ollut samaa mieltä. Lähdin sairaalasta, kun äiti vietiin vielä röngteniin, että nenämahaletkun sijainti varmistetaan, ettei sapuskat mene keuhkoon. Soitin siskolleni, joka aikoi lähteä ajamaan yötä vasten sairaalaan, kerroin, ettet taida ehtiä. Hän oli minulle ihmeissään, koska lääkäreitten mielestä mitään hätää ei ole.
Aamulla äiti kuoli.
Hautajaiset järjestettiin samalla antaumuksella kuin isälle. Sukulaisia ei paljon paikalla näkynyt. Olin sitä mieltä,että nyt on toivon ja ilon aika. Pidin itse muistopuheen, minkä suuntasin lapsenlapsille. Poimin heille niitä hauskoja ja elämänmyönteisiä hetkiä äitini elämästä. Niissä hautajaisissa ei itkenyt kukaan.
Samalla lailla esitimme myös kirkkoherralle asian, että suuntaisi puheet eteenpäin ja toivoa kohti,ei mitään ylistyksiä eikä ylenmääräisiä kehumisia.
Moni on jälkeenpäin sanonut, että onnistuimme jättämään äidistämme kauniin muiston lopultakin. Ja oma kauna ja vihakin laantui hautajaisten jälkeen. Pystyin kääntämään sen katkeruuden voimaksi ja muistoksi, minkä jaksan kantaa.

Lue lisää

"onnistuimme jättämään äidistämme kauniin muiston lopultakin. Ja oma kauna ja vihakin laantui hautajaisten jälkeen. Pystyin kääntämään sen katkeruuden voimaksi ja muistoksi, minkä jaksan kantaa."

Niin viisas ja kaunis kommentti että hiljaiseksi veti täällä erään lukijan.

Eiväthän he saa sinuun yhteyttä, vaikka joku heistä kuolisikin, jos välit ovat aktkenneet.
Vaihda puhelinnumerosi ja osoitteesi.

Nähkööt sitten vaivaa etsiessään sinua, sillä perukirjoitusta ja pesänjakoa ei voi suoritaa, jollei kaikilta ole valtakirjaa.

Ovi lukkoon kirjoitti:

Eiväthän he saa sinuun yhteyttä, vaikka joku heistä kuolisikin, jos välit ovat aktkenneet.
Vaihda puhelinnumerosi ja osoitteesi.

Nähkööt sitten vaivaa etsiessään sinua, sillä perukirjoitusta ja pesänjakoa ei voi suoritaa, jollei kaikilta ole valtakirjaa.

Lue lisää

Höh, Suomi on täynnä advokaatteja, jotka kykenevät suit sait kirjoittamaan jonkun allekirjoituksen paperiin kuin paperiin eivätkä pidä sitä minään. On koettu, enkä varmasti ole ainoa! Velipojan lakimies lähetti jopa muka kaikkien sisarusten edustajana kontrahtipaperin eräälle taholle, vaikka edusti vain yhtä veljeä. Kävi sitten ilmi myöhemmin, että näin oli tehnyt. Kun siitä kysyttiin, niin tyyppi ei edes vaivautunut kommentoimaan saati selittämään. Oli siinä setvimistä.

Sukulaiset on susia. Paras on katkaista kaikki välit jos jotain riitaa on syntynyt, ja jos joku paperi tulee että nyt on joku kuollut ja perukirjoja pitäis tehdä niin lähettää viestin ettei ole kiinnostunut sen paremmin perinnöstä kuin hautajaisistakaan.

näin sen näen kirjoitti:

Höh, Suomi on täynnä advokaatteja, jotka kykenevät suit sait kirjoittamaan jonkun allekirjoituksen paperiin kuin paperiin eivätkä pidä sitä minään. On koettu, enkä varmasti ole ainoa! Velipojan lakimies lähetti jopa muka kaikkien sisarusten edustajana kontrahtipaperin eräälle taholle, vaikka edusti vain yhtä veljeä. Kävi sitten ilmi myöhemmin, että näin oli tehnyt. Kun siitä kysyttiin, niin tyyppi ei edes vaivautunut kommentoimaan saati selittämään. Oli siinä setvimistä.

Sukulaiset on susia. Paras on katkaista kaikki välit jos jotain riitaa on syntynyt, ja jos joku paperi tulee että nyt on joku kuollut ja perukirjoja pitäis tehdä niin lähettää viestin ettei ole kiinnostunut sen paremmin perinnöstä kuin hautajaisistakaan.

Lue lisää

Höh. Suomei on ilmeisesti täynnä rikollisia, mutta ei heidän tekojaan ole syytä pimittää.
Poliisi-ilmoitus tietenkin, jos joku nimesi väärentää.

Kyllä sitä perintöä kannattaa mennä vaatimaan. Jotain iloa välien katkaisusta pitää olla. Kunnon riita jokaisesta tavarasta, polkupyörästä hopealusikoihin, maat ja mannut vielä erikseen.

Minä en mene hautajaisiin koska sisarukset ovat nyt haukkuneet minut pystyyn. En laita edes adressia. Äidin kanssa oli hyvät välit loppuun asti. Soitti vielä muutama tunti ennen kuolemaansa. Oli uupunut. Kerkesin kertoa että hän on rakas ja hän vastasin rakas oot sinäkin. Eli ne hautajaiset on yhtä hölynpölyä kuin ristiäiset. Se on tärkein että on ihmisen täällä ollessa ollut hyvä hänelle.

Ovi lukkoon kirjoitti:

Eiväthän he saa sinuun yhteyttä, vaikka joku heistä kuolisikin, jos välit ovat aktkenneet.
Vaihda puhelinnumerosi ja osoitteesi.

Nähkööt sitten vaivaa etsiessään sinua, sillä perukirjoitusta ja pesänjakoa ei voi suoritaa, jollei kaikilta ole valtakirjaa.

Lue lisää

Juuri näin.

Tiedätkö, kun ei ole tekemisissä vanhempien, tai vanhemman kanssa. On todella paljon helpompaa elää. Syytön sinä olet heidän käytökseen. Joten anna olla.

Minä meni hautajaisiin. Ja istuin siellä siunauskappelissa ja katselin äitin arkkua. Ja ajattelin hiljaa mielessäni, että toinen kiusaajistani on nyt iäksi vaijennut. Se jotenkin helpotti oloa. Myönnän, että oli hieman vaikeaa kuunnella, kun osa saattojoukosta ylisti poislähteneen hyvyyttä äitinä ja ihmisenä.

Ja tämä todella paljasti narsismin "kaksinaamaisuuden". Miten saumattomasti pahuus ja hyvyys nivoutui samaan persoonaan. Toisen elämästä se teki elinikäisen helvetin ja toiset eivät siitä todellisuudesta tienneet mitään.

-tytär- kirjoitti:

Tiedätkö, kun ei ole tekemisissä vanhempien, tai vanhemman kanssa. On todella paljon helpompaa elää. Syytön sinä olet heidän käytökseen. Joten anna olla.

Minä meni hautajaisiin. Ja istuin siellä siunauskappelissa ja katselin äitin arkkua. Ja ajattelin hiljaa mielessäni, että toinen kiusaajistani on nyt iäksi vaijennut. Se jotenkin helpotti oloa. Myönnän, että oli hieman vaikeaa kuunnella, kun osa saattojoukosta ylisti poislähteneen hyvyyttä äitinä ja ihmisenä.

Ja tämä todella paljasti narsismin "kaksinaamaisuuden". Miten saumattomasti pahuus ja hyvyys nivoutui samaan persoonaan. Toisen elämästä se teki elinikäisen helvetin ja toiset eivät siitä todellisuudesta tienneet mitään.

Lue lisää

Niin tuttua ja surullista. Minulla vaan isä kuoli jonka jälkeen perhesuhteet kärkistyi
ja äiti jatkoi eriarvoisuuden perinnettä. Vain yksi meistä lapsista on se jonka sotkuja ja annettuja lainoja, panttikirjoja ym muuta valehtelua selvitellään pesänjakajan kanssa ja äiti haluaa että muut luopuu perinnöstä. Hienoa ei voi luottaa omaan äitiinsä ja sukulaissuhteessa on sanonta " tyhjän saa pyytämättäkin". Elämä jatkuu onneksi minulla on oma perhe.Tsemppiä kaikillle.

aina oppii kirjoitti:

Niin tuttua ja surullista. Minulla vaan isä kuoli jonka jälkeen perhesuhteet kärkistyi
ja äiti jatkoi eriarvoisuuden perinnettä. Vain yksi meistä lapsista on se jonka sotkuja ja annettuja lainoja, panttikirjoja ym muuta valehtelua selvitellään pesänjakajan kanssa ja äiti haluaa että muut luopuu perinnöstä. Hienoa ei voi luottaa omaan äitiinsä ja sukulaissuhteessa on sanonta " tyhjän saa pyytämättäkin". Elämä jatkuu onneksi minulla on oma perhe.Tsemppiä kaikillle.

Lue lisää

Älä sure, vaikka asiat ei muuksi muutu. Eiköhän se "pesaänselvittäjä" käsittele nuo ennakkoon saadut lainat ja vipit tämän yhden sisaruksen osilta ns. ennakkoperintönä. Joten ne huomioidaan jo saaduksi osaksi. Ja toki sinulla on oikeus omaan osaasi. Onhan se yksi sisaruskin jo oman osansa saanut etukäteen. Joten pidä puoliasi. Ja omalla allekirjoituksella sinä hyväksyt perunkirjan, joten vaadi sinne kaikki "ennakkoperinnöt" näkymään, ennen kun allekirjoitat.

Joskus tämä "eriarvoistaminen" ärsyttää tosi paljon. Sisaruksista yhdelle maksetaan ajokortit ja koulutus. Toiset saavat selvitä omin nokkineen. Ja lisäksi näitä yksinselviäjiä vielä arvostellaan heidän saavutuksistaan.

Se on todellinen vahinko, että äitisi ei osaa olla teile tasapuolinen. Kyllä hän sen vielä edestään löytää. Mutta usein on jo silloin myöhäistä, huomata tapahtunut möhläys.

Tavallaan se on niin, että kun luonnehäiriöinen lepää arkussa. Niin hänen manipuloivakäytös myös loppuu siihen. Hän, joka aiheutti tämän tuskan sinulle. Ei enää ole "käynnistävänä" tekijänä pahoissa puheissa, sukulaisille ja ystäville.

Eli, heidän oma arvostelykyky saa nyt tilaa. Jolloin he usein huomaavat, että et ole lainkaan kerrotun kaltainen. Näytä se heille. Omat sukulaiseni ovat pitäneet yhteyttä minuun hautajaisten jälkeen. Ja ihmetelleet, että mikä kumma aiheutti "kuilun" yhteydenpitoon. Minun "kuiluni" oli poistunut.

Rintaperilliset osallistuvat aina perunkirjoitukseen itse, tai valtakirjalla. Vaikka sinut olisikin suljettu "vaikean luonteesi" takia ulos testamentistä. Olet kuitenkin perillinen. Pidä puolesi.

Omat vanhempani olivat tehneet keskenään omistusoikeustestamentin, joten meillä leski ohitti rintaperilliset. Minusta se oli heidän asiansa. Vaikka "leski" puhuikin, kuinka hän ei olisi tätä millään tahtonut.
Mutta perunkirjoituspapereita laittaissani kuntoon perunkirjoitusta varten. Huomasin äitini tiliotteista, että leski oli siirrellyt rahaa kymmeniätuhansia omalle tililleen, viikkoja ennen äitini kuolemaa. Kun hän ei ymmärtänyt, että "pesässä" on vainajan paperien lisäksi myös hänen kaikki tiliotteet.

Ite en vaa mene.

Täältä yksi tämän varsin mielenkiintoisen palstan lukija näppäimensä takaa kommentoi,

Eli terveisiä nimimerkille "-tytär-"

Kyllä täytyy todeta kun suurella mielenkiinnolla olen kommenttejasi lukenut, että kyllä viisaasti ja hienosti asiaa ja aihetta käsittelet.

Varsinaisia (asian kipeydestä huolimatta) palstan helmiä ovat aina nämä nimimerkkisi kommentit.

Lisäksi pohdinnoistasi olen havainnut kuinka hienolla tavalla olet käsitellyt, kohdannut ja hyväksynyt sinulle tapahtuneet tosiasiat pikkuhiljaa mutta vakaasti osaksi omaa elämänhistoriaasi ja tarinaasi.

Ehkäpä juuri siksi sinulla onkin tuota ymmärrystä asioista joilla omakohtaisten kokemusten kautta kauniisti kommetoit muille vertaistukea antaen heille näinkin arassa asiassa.

Esimerkillisen kypsästi olet kohdannut oman menetyksen tunteesi toimimattoman lapsi-vanhempi suhteen vuoksi, ja mikä kunnioitettavinta ja hienointa : tavastasi käsitellä ja jakaa asioita huokuu se, että olet kaikesta huolimatta kasvanut omaksi vahvaksi ja viisaaksi persoonaksesi - et miksikään vahingoittuneeksi hauraaksi pajupuuksi vaan henkisesti kuin vahvaksi uljaaksi tammeksi, jonka lehvästön alla moni samaa kokenut on saanut ikään kuin levähtää tullessaan ymmärretyksi ja hyväksytyksi kipuilussaan saada kokemuksensa hallintaan.

Sinun kaltaistesi takia tätä palstaa on hieno lukea, sillä kokee että oikeasti oppii jotain uutta tapaa ajatella asioista, rakentavaa sellaista.

Itse lapsettomaksi jääneenä naisena en voi kun todeta (jos sallit) seuraavasti:
"miten hienon ja viisaan tyttären kiintymyksen ja rakkauden äitisi kyvyttömyydellään ja ymmärtämättömyydellään menettikään. Olet ihan huippu".

nimimerkille "tytär" kirjoitti:

Täältä yksi tämän varsin mielenkiintoisen palstan lukija näppäimensä takaa kommentoi,

Eli terveisiä nimimerkille "-tytär-"

Kyllä täytyy todeta kun suurella mielenkiinnolla olen kommenttejasi lukenut, että kyllä viisaasti ja hienosti asiaa ja aihetta käsittelet.

Varsinaisia (asian kipeydestä huolimatta) palstan helmiä ovat aina nämä nimimerkkisi kommentit.

Lisäksi pohdinnoistasi olen havainnut kuinka hienolla tavalla olet käsitellyt, kohdannut ja hyväksynyt sinulle tapahtuneet tosiasiat pikkuhiljaa mutta vakaasti osaksi omaa elämänhistoriaasi ja tarinaasi.

Ehkäpä juuri siksi sinulla onkin tuota ymmärrystä asioista joilla omakohtaisten kokemusten kautta kauniisti kommetoit muille vertaistukea antaen heille näinkin arassa asiassa.

Esimerkillisen kypsästi olet kohdannut oman menetyksen tunteesi toimimattoman lapsi-vanhempi suhteen vuoksi, ja mikä kunnioitettavinta ja hienointa : tavastasi käsitellä ja jakaa asioita huokuu se, että olet kaikesta huolimatta kasvanut omaksi vahvaksi ja viisaaksi persoonaksesi - et miksikään vahingoittuneeksi hauraaksi pajupuuksi vaan henkisesti kuin vahvaksi uljaaksi tammeksi, jonka lehvästön alla moni samaa kokenut on saanut ikään kuin levähtää tullessaan ymmärretyksi ja hyväksytyksi kipuilussaan saada kokemuksensa hallintaan.

Sinun kaltaistesi takia tätä palstaa on hieno lukea, sillä kokee että oikeasti oppii jotain uutta tapaa ajatella asioista, rakentavaa sellaista.

Itse lapsettomaksi jääneenä naisena en voi kun todeta (jos sallit) seuraavasti:
"miten hienon ja viisaan tyttären kiintymyksen ja rakkauden äitisi kyvyttömyydellään ja ymmärtämättömyydellään menettikään. Olet ihan huippu".

Lue lisää

Kiitos lämpimistä ja kannustavista sanoistasi.

-tytär- kirjoitti:

Kiitos lämpimistä ja kannustavista sanoistasi.

Jotenkin tuli tilanteestasi mieleen kappale Felicia Feldtin kirjasta "Näkymätön tytär" jossa hän pohtii tuleeko omaisen hautajaisiin mennä jos ei halua vai tuleeko ihmisen taistella oikeudestaan olla antamatta anteeksi.
Suosittelen kirjaa, löytyy kirjastostakin hyvin.

tyttärelle kirjoitti:

Jotenkin tuli tilanteestasi mieleen kappale Felicia Feldtin kirjasta "Näkymätön tytär" jossa hän pohtii tuleeko omaisen hautajaisiin mennä jos ei halua vai tuleeko ihmisen taistella oikeudestaan olla antamatta anteeksi.
Suosittelen kirjaa, löytyy kirjastostakin hyvin.

Lue lisää

Hei, kiitos kirjavinkistä. Luin tuolta Demarien sivulta otteen mainitsemastasi kirjasta. Täytyy piipahtaa kirjastoon.

Olen itse sitä mieltä, että tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa. Vaan antaa järjellisiä selityksiä muiden kokemuksien kautta "erikoiselle" elämälle, jota on elänyt.

Edelleen pohdin sitä, että MIKSI tämä tapahtuu? Mikä siellä lapsen elämässä meni pieleen, kun hänen elämästään tuli mitä tuli. Miksi vanhemmat olivat kykenemättömiä vanhemmuuteen, tämän lapsen osalta jne..?

Onko asianlaita näin, että rintaperillisen on lain mukaan tehtävä perunkirjoitus vaikka ei ole ollut vuosikymmeniin tekemisissä edesmenneen vanhempansa kanssa? Ja tämä tehtävä noin 3 kk aikana, muutoin tulee kalliit kulut perään mikäli laiminlyö velvollisuutensa.

miten tuo laki menee kirjoitti:

Onko asianlaita näin, että rintaperillisen on lain mukaan tehtävä perunkirjoitus vaikka ei ole ollut vuosikymmeniin tekemisissä edesmenneen vanhempansa kanssa? Ja tämä tehtävä noin 3 kk aikana, muutoin tulee kalliit kulut perään mikäli laiminlyö velvollisuutensa.

Lue lisää

Kertaa perintökaaren seitsemästoista luku.

PK LUKU17 kirjoitti:

Kertaa perintökaaren seitsemästoista luku.

Lyhyesti siis: kieltäytyy perinnöstä kirjallisesti ja pitää näppinsä erossa KAIKESTA edesmenneen omaisuudesta.

siis näinkö kirjoitti:

Lyhyesti siis: kieltäytyy perinnöstä kirjallisesti ja pitää näppinsä erossa KAIKESTA edesmenneen omaisuudesta.

Ei kai tällaisessa tapauksessa vanhempia voi syyttää.

"Oletko koskaan miettinyt sellaista mahdollisuutta, että vanhempiesi täysyisikin tulla sinun haudallesi? "

Paljon mahdollista jos vanhemmat ovat täysiä pissapäitä.

no miksei joo kirjoitti:

"Oletko koskaan miettinyt sellaista mahdollisuutta, että vanhempiesi täysyisikin tulla sinun haudallesi? "

Paljon mahdollista jos vanhemmat ovat täysiä pissapäitä.

Lue lisää

Että mitä?

Just..just.. Kumma juttu, miten vanhempien tekemänä hyväksyt kaikki kauheudet lapselle. Ja niille kauheuksille olet vieläpä täysin "sokea".
Siis lapsi kärsiköön ja yrittäköön selvitä hengissä elämästään. Tätäkö kenties tarkoitit?

Itse asiassa, me olemme valinneet. Olemme antaneet itsellemme mahdollisuuden elää. Elää vaikeasta lapsuudesta huolimatta. Eikä meistä ole kukaan jättänyt hautajaisiin menemättä. Vaikka emme kotona saaneetkaan rakkautta, kunnioitusta ja hyväksyntää "elämänlahjaksi".

Luonnehäiriöisen vanhempien lapsena ei niitä "selviä" välipäiviä ollut koskaan. Vaan taistelu jatkuu päivästä toiseen. Sinä voi syyttää vanhempiasi alkoholismin aiheuttamista syistä. Meillä ei ollut edes sitä mahdollisuutta. Tällä palstalla käydään nimenomaan keskustelua "piiloon laitetusta" lapsuudesta ja yksissä tuumin pyrimme purkamaan kokemuksia vertaistuen turvin.

Jokainen on oman elämänsä asiantuntija.
Täällä jaetaan kokemuksia ja mielipiteitä, hyvässä hengessä.
Miksi riidellä, vaikka kokisi ettei tule täysin ymmärretyksi.
Emme tiedä millasta toisella on todellisuudessa ollut, kuinka karua ja kovaa.
Iloitkaamme että selvisimme ja jakakaamme kokemuksiamme edelleen. Kuin aikuiset.

Jännää, että syyttelet meitä empatianpuutteesta, sinua kohtaan. Etkä huomaa omassa käytöksessä mitään vikaa?

(le.)>>No minulla on ollut todella vaikeat välit narsistivanhempiini. Äitini kuoleman jälkeen, menin hänen hautajaisiin. Tavallaan saatoin "synnyttäjäni" viimeiselle matkalle.

Sitä ihmistä on turha mennä "suremaan" sinne hautajaisiin parin tunnin ajaksi, jos ei muuten ole elämänsä aikana tuntenut kunnolla. On sitten kyse omista tai muiden lähisukulaisista. Ei ne kaikki muutkaan välttämättä sure oikeasti, vaikka ovatkin hautajaisissa, on varmaan joillakin ajatukset ehkä välillä muualla.

Pääsee sinne haudalle myöhemminkin, ilman yleisöä ja protokollaa.

afafafa kirjoitti:

Sitä ihmistä on turha mennä "suremaan" sinne hautajaisiin parin tunnin ajaksi, jos ei muuten ole elämänsä aikana tuntenut kunnolla. On sitten kyse omista tai muiden lähisukulaisista. Ei ne kaikki muutkaan välttämättä sure oikeasti, vaikka ovatkin hautajaisissa, on varmaan joillakin ajatukset ehkä välillä muualla.

Pääsee sinne haudalle myöhemminkin, ilman yleisöä ja protokollaa.

Lue lisää

Kuolemasta hautajaispäivään on meidän maassamme yleensä viikkoja, vähintäin pari. Ja vakavien sairauksien aikana, kun tietää, että paluuta ei enää ole, myös jo valmistaudutaan lopullisiin jäähyväisiin.

Hautajaistilaisuudella kunnioitetaan vainajaa, jopa heitä, jotka eivät niin ansaitsisi, mutta kuolema muuttaa kaiken - lopullisesti, lopulliseksi. Suru surraan yleensä ihan muualla kuin saattomatkalla, jos surettaa. Miksi vanhan ja sairaan kyseessä ollessa pitäisi surra?

"Oikea suru" ? kirjoitti:

Kuolemasta hautajaispäivään on meidän maassamme yleensä viikkoja, vähintäin pari. Ja vakavien sairauksien aikana, kun tietää, että paluuta ei enää ole, myös jo valmistaudutaan lopullisiin jäähyväisiin.

Hautajaistilaisuudella kunnioitetaan vainajaa, jopa heitä, jotka eivät niin ansaitsisi, mutta kuolema muuttaa kaiken - lopullisesti, lopulliseksi. Suru surraan yleensä ihan muualla kuin saattomatkalla, jos surettaa. Miksi vanhan ja sairaan kyseessä ollessa pitäisi surra?

Lue lisää

Yleisetiikkaan kuuluu vuoden suruaika. Vanhempieni mielestä sitä ei kuulu olla, minkä huomasin pappan kuoltua.

"Miksi vanhan ja sairaan kyseessä ollessa pitäisi surra?" Nämä toiset jäävät kaipaamaan mainitsemaasi vanhaa ja sairasta. Vainaja oli heille läheinen.

Yleisetiikka kirjoitti:

Yleisetiikkaan kuuluu vuoden suruaika. Vanhempieni mielestä sitä ei kuulu olla, minkä huomasin pappan kuoltua.

"Miksi vanhan ja sairaan kyseessä ollessa pitäisi surra?" Nämä toiset jäävät kaipaamaan mainitsemaasi vanhaa ja sairasta. Vainaja oli heille läheinen.

Lue lisää

Ihmiset surevat eri tavoilla. Sinäkö kuljet vuoden mustissa naama väärin päin? Suru voi olla sisällä, vaikka vaate on punainen ja kaikki muu elämä ihan normaalia.

Elämä jatkuu kirjoitti:

Ihmiset surevat eri tavoilla. Sinäkö kuljet vuoden mustissa naama väärin päin? Suru voi olla sisällä, vaikka vaate on punainen ja kaikki muu elämä ihan normaalia.

Hiton vanhoillista surra vanhan ihmisen kuolemaa ja viettää pitkiä suruaikoja. Hautajaisissakin voi riemuita, soittaa iloista musiikkia ja nauraa. Minä en aio surra vanhempieni kuolemaa.

rtuuuu8 kirjoitti:

Hiton vanhoillista surra vanhan ihmisen kuolemaa ja viettää pitkiä suruaikoja. Hautajaisissakin voi riemuita, soittaa iloista musiikkia ja nauraa. Minä en aio surra vanhempieni kuolemaa.

Lue lisää

Joissain kulttuureissa todellakin iloitaan, kun ihminen pääsee täältä maan päältä pois. Mutta kun suomalaiset valittavat kaikesta ja kaikista jo eläessään, niin miten he voisivat kuoleman vastaanottaa iloiten.

Kulttuuri, kirkko ja yhteiskunta pitävät myös yllä turhanaikaisia kaavoja, jotka raskauttavat vielä lisää jo muutenkin raskassoutuista kansaa.

Kevennöksen paikka kirjoitti:

Joissain kulttuureissa todellakin iloitaan, kun ihminen pääsee täältä maan päältä pois. Mutta kun suomalaiset valittavat kaikesta ja kaikista jo eläessään, niin miten he voisivat kuoleman vastaanottaa iloiten.

Kulttuuri, kirkko ja yhteiskunta pitävät myös yllä turhanaikaisia kaavoja, jotka raskauttavat vielä lisää jo muutenkin raskassoutuista kansaa.

Lue lisää

Mä jotenkin tykkäsin paljon tuosta edellä olevasta kommentista, tosiaan noinkin voi asian nähdä.

"Jumala on salannut ihmisiltä kuolevaisuuden ihanuuden että ihmiset jaksaisivat elää" on joku viisas kirjoittanut.

Tykkäsin! kirjoitti:

Mä jotenkin tykkäsin paljon tuosta edellä olevasta kommentista, tosiaan noinkin voi asian nähdä.

"Jumala on salannut ihmisiltä kuolevaisuuden ihanuuden että ihmiset jaksaisivat elää" on joku viisas kirjoittanut.

Lue lisää

K i i t o s !

Ei sulta näköjään heru empatiaa kuin vain kammottaville vanhemmille. Heidän kärsineet lapsensa haukut pystyyn, jolleivät leiki tarpeeksi kilttiä.

"Yksi huolettava asia on että jos ette yritä muuttamaan tätä elämänpyörää ja alkaa näkemään asioita erilailla niin se jatkuu teistä lapsiinne ja 100% varmuudella sama käy teille vanhempina."

Tuo logiikka ei kyllä päde sitten ensinkään. Monet kärsineet tajuavat aivan hyvin, että pahan ketju täytyy katkaista, ja kohtelevat omia lapsiaan paljon paremmin kuin mitä heitä on aikoinaan kohdeltu. Naurettavaa "profetoida" että mukamas pahan siirtyminen sukupolvelta toiselle olisi ikään kuin kiveen hakattu tosiasia.

näin sen näen kirjoitti:

Ei sulta näköjään heru empatiaa kuin vain kammottaville vanhemmille. Heidän kärsineet lapsensa haukut pystyyn, jolleivät leiki tarpeeksi kilttiä.

"Yksi huolettava asia on että jos ette yritä muuttamaan tätä elämänpyörää ja alkaa näkemään asioita erilailla niin se jatkuu teistä lapsiinne ja 100% varmuudella sama käy teille vanhempina."

Tuo logiikka ei kyllä päde sitten ensinkään. Monet kärsineet tajuavat aivan hyvin, että pahan ketju täytyy katkaista, ja kohtelevat omia lapsiaan paljon paremmin kuin mitä heitä on aikoinaan kohdeltu. Naurettavaa "profetoida" että mukamas pahan siirtyminen sukupolvelta toiselle olisi ikään kuin kiveen hakattu tosiasia.

Lue lisää

Ja kun meidän monen kohdalla nämä "kiltteys leikit" ovat kuitenkin jatkuneet jo vuosikymmeniä. Ja ne, eivät ole kovasta yrittämisestä huolimatta tuottaneet muuta, kuin todella murheellisen lopputuloksen.

Ei luonnevikainen vanhempi näe, eikä halua koskaan nähdäkkään, mitään hyvää lapsessaan. Jota hän on kaltoinkohdellut, nöyryyttänyt ja alistanut omaan sairaaseen tahtoonsa, nämä vuosikymmenet. Narsisti ei todellakaan muutu koskaan.

Moni lapsi siis ottaa etäisyyttä luonnevikaiseen vanhempaan.Pelkästään siksi, että mielenterveys ja henki säilyisi. Miksi yleensä tälläistä "tuhoavaa" -suhdetta olisi pidettävä yllä?

Pikemminkin siltä vanhemmalta olisi kysyttävä. Mikä oikeuttaa hänet käyttäytymään lastaan kohtaan epäkunnioittavasti ja halveksien?

näin sen näen kirjoitti:

Ei sulta näköjään heru empatiaa kuin vain kammottaville vanhemmille. Heidän kärsineet lapsensa haukut pystyyn, jolleivät leiki tarpeeksi kilttiä.

"Yksi huolettava asia on että jos ette yritä muuttamaan tätä elämänpyörää ja alkaa näkemään asioita erilailla niin se jatkuu teistä lapsiinne ja 100% varmuudella sama käy teille vanhempina."

Tuo logiikka ei kyllä päde sitten ensinkään. Monet kärsineet tajuavat aivan hyvin, että pahan ketju täytyy katkaista, ja kohtelevat omia lapsiaan paljon paremmin kuin mitä heitä on aikoinaan kohdeltu. Naurettavaa "profetoida" että mukamas pahan siirtyminen sukupolvelta toiselle olisi ikään kuin kiveen hakattu tosiasia.

Lue lisää

Taidat olla aika lapsellinen pikku tyttö!

jaskapaska1 kirjoitti:

Taidat olla aika lapsellinen pikku tyttö!

Ei kannata ketään ihmistä nimitellä kun ei voi tietää kuinka rankkoja asioita hän on joutunut kestämään.
Pysytään siis ihan asialinjalla ja kunnioitetaan toinen toistamme vaikkemme aina ymmärtäisikään toisen tunteita.

Minunkin mielestä kuuluu vainajan tai hänen lähiomaisensa päättää osallistujat, mutta vanhempani osallistuivat vävynsä haitajaisiin vainajaa ja lähiomaisia kuuntelematta.

kuuntelemattomat kirjoitti:

Minunkin mielestä kuuluu vainajan tai hänen lähiomaisensa päättää osallistujat, mutta vanhempani osallistuivat vävynsä haitajaisiin vainajaa ja lähiomaisia kuuntelematta.

Kirkko ja siunauskappeli ovat yleisiä avoimia paikkoja, joihin ei voi estää menemästä ketään. Olipa kyseessä häät tai hautajaiset, niin em. paikkoihin saa ja voi mennä ihan kuka vain seuraamaan tilaisuutta, saattamaan vainajaa tai katsomaan hääparia.

Muistotilaisuus kuin myös hääjuhla esim. seurakuntasalissa, juhlatalossa tai vaikka ravintolan kabinetissa on se paikka, johon menevät vain kutsutut vieraat, ei kukaan muu.

Yeah, mutku viha ja rakkaus ovat saman asian kaksi eri puolta. Niilläkin on 'sukulaisuussuhde' ja varsin vahva sellainen. Ketä eniten rakastaa, sitä eniten vihaakin, koska rakkaimpien huonoja puolia ja epätäydellisyyttä on niin vaikea kestää ja jaksaa sietää.

No enpä ole ikinä lukenut tällasta paskaa mistään. Vanhempien kuuluu käyttäytyä hyvin ja ystävällisesti siinä missä lastenkin, eikä narsismilla tuhota kaikkien välejä. Ei sitä kukaan halua. Se narsismiko tekee onnelliseksi ja sitten elämä on hyvää kun oikein saa alistaa toisia, jopa omia lapsiaan? Sairaita sellaiset ihmiset, eikä ne ansaitse mitään hyvää elämäänsä. Ei kukaan narsismia tilaa toiselta ihmiseltä, vaan kunnioittavaa käytöstä.

Siltikään tämä tarina ei kerro mitään muista, mutta arvaas kenestä sen sijaan ...

Omalehmäojassa kirjoitti:

Siltikään tämä tarina ei kerro mitään muista, mutta arvaas kenestä sen sijaan ...

Tiedätkö, "omalehmäojassa", koska minä en tule osallistumaan vieraana enkä järjestäjänä mieheni vanhempien hautajaisiin, eikä tule mieskään, osaan siitä laskea, kuka on enää jäljellä, kuka hautajaiset voi järjestää ja millä tyylillä.

Jos miehen isä kuolee ensin, ne järjestää tietenkin anoppi ja vetää suuren draaman asiasta. Hän yrittää tavoittaa miestäni ja vaatia tätä heti auttamaan. Mutta koska emme auta, seuraava on mieheni sisko. Hän ottaa ohjat, koska hän haluaa aina olla oikeassa ja johtaa näytelmää. Mieheni äiti ei pyydä mitään apua nuoremmalta pojaltaan, koska tästä ei ole mihinkään. Tyyppi on kohta 50-v, ei ole koskaan seurustellut ja asuu edelleen parin km:n päästä vanhempiensa kodista. Hän ei ole mikään järjestelijä-luonne, vaan hän odottaa, että hänet huomioidaan.

Jos miehen äiti kuolee ensin, no, mieheni isä ei ole tähän mennessä poistunut asunnosta kuin pakosti autohuollon tai töiden takia. Hän ei pidä sosiaalisista tilanteista. He eivät käy yhdessä oikeastaan missään, muuta kuin kaupassa. He eivät koskaan järjestä juhlia, vaikka olisi hääpäivä tai isot synttärit. Eivät järjestäneet mitään silloin, kuin täyttivät 50- tai 60-v, eivätkä juhlistaneet 40-v hääpäivää. Jouluna löhöävät kotipöksyt jalassa sohvalla, ja pöydällä ovat ne tutut laatikot, ei mitään ekstraa.

En siis aio teeskennellä, että hautajaiset muuttaisivat mitään. Tai että minä muuttuisin, tai että mieheni sisko muuttuisi aivan eri ihmiseksi. Anoppikaan ei yhtäkkiä herää ja tajua, että hei, kyllä minä pystyn tähän yksin, kun ei ole pystynyt siihen tähän päivään mennessä.

Ei tule kyyneliä. En tunne surua siitä, että anoppi tai appi kuolee. Heillä oli mahdollisuus tutustua ja hyväksyä oma poikansa vuosikymmenien ajan, ennen kuin minä hänet tapasin. Eivät tehneet sitä. En aio teeskennellä, että tunnen tai välitän heistä.

Mieheni sisko puhuu vain rahasta, ja hänelle on kulissit aina tärkeitä, joten on todella helppo ennustaa, että hän tekee vanhempiensa hautajaisista yhtä ison glamour-näytelmän. Hän ei tosiaan ottaisi sitä halvinta pakettia hautaustoimistosta.

Mieheni veli on täysi mammanpoika, ja hänen maailmansa kutistuu, kun äiti ja isä ovat kuolleet. Hän jää edelleen yksin asumaan, hän ei tule kohtaamaan ketään, ja sosiaalinen maailmansa juuttuu ja jumittuu vain siskon ympärille.

Hautajaiset ovat vain yksi vaihe elämässä.

Perunkirjatilaisuuteen tulee kutsu, ja siinä osakkaille tehdään selvitys pesän varoista ja nähdään muut asiakirjat. Koska minä olen osallistunut aika moneen perunkirjatilaisuuteen, mutta mieheni ei, tiedän, miten tulee toimia ja mitä saa pyytää. En peri mieheni vanhempia, kuten sanoin, mutta mikään ei tule estämään minua, ja aion katsoa asiakirjat läpi huolella. Kuten jo sanoin.

Ei herranpieksut sentään, ei ole todellista. Onko tällaisia olemassa - oikeasti?

Kyllä on. Valitettavasti tosi maailma voi olla oikeasti paha. Kukaan ei tiedä, mitä toisten kodeissa todellisuudessa tapahtuu.

Minulla oli normaali lapsuus, 2 vanhempaa ja sisarukset, joihin on hyvät välit. Kaikki eivät ole näin onnekkaita. On outoa, että sinä et näe, että maailmassa on pahuutta.

Pahoja ihmisiä on olemassa, ja jotkut näistä ovat vanhempia tai tulevia sellaisia. He ovat tehneet lapsia, joita hakkaavat, käyttävät hyväksi, halveksivat ja haukkuvat koko näiden elämän ajan.

Arkun kukittaminen tällaisten vanhempien hautajaisissa ja muistovärssyn lukeminen "Äidin/isän muistoa kunnioittaen..." olisi suuri farssi ja näytelmä muille.

Olen kovettanut sydämeni anopin ja apen suhteen, en mieheni, enkä muiden ihmisten. Tunnen empatiaa lapsiuhreja kohtaan, en näiden hakkaajia kohtaan.

"Ongelmasinimi", etkö tosiaan ole koskaan ikinä kuullut sellaisesta, että lapsi voisi vihata omaa äitiään ja isäänsä niin paljon, että ei mene tämän hautajaisiin? Et ole koskaan kuullut, että oma isä tai äiti voivat hakata omaa lastaan?

Minä olen. Minä olen miniä ja suoraan sanoen vihaan anoppia ja appea aina siitä, mitä he tekivät lapsena miehelleni. Se viha ja inho näkyy myös kirjoituksissani. Tough, jos te muut ette tykkää siitä, että sanon asiat suoraan.

Hautajaisten väliin jättäminen on pientä, vain jatkumo sille, että emme tule hoitamaan heitä vanhuksina. Minulle on yksi hailee, mitä heille tapahtuu, eivät hekään välittäneet lapsestaan.

Miksi hautajaisissa kehutaan vainajaa, ostetaan kukat ja kestitään vieraat, vaikka vainaja olisi ollut surkea elämässään vanhempina? Edellä ketjussa on tytär, joka sieti kaikenlaista omalta äidiltään, mutta koki jonkinlaisen valaistuksen tämän sairasvuoteen äärellä. Ehkä minäkin koen saman sitten vuosien aikana, mutta tällä hetkellä ja sitä odotellessa tunnen vain kylmyyttä anoppia ja appea kohtaan.

Jos tällainen todellisuus ei sovi teille, niin kerron, ei ole ollut kovin helppoa minullekaan käsitellä näitä tunteita.

Maailma on paha juuri siitä syystä, että on laisiasi, jotka eivät koskaan katkaise vihan, katkeruuden ja kaunan ketjuja. Oikeasti aikuiseksi kasvaneet ymmärtävät, käsittävät, tajuavat ja osaavat siksi antaa anteeksi. Ne muut, jotka eivät ikinä aikuista päivää näe, jatkavat pashkan jauhantaa ja saastuttavat seuraavankin sukupolven.

Ne ilkeät narsistit sitä pahuutta jatkavat, ja ne täytyy pysäyttää. Vain aikuinen voi laittaa narsistin kärsimään, jotta pahuuden kierre katkeaa. Ei ser narsistikaan tajua eikä ymmärrä. Ei osaa olla aikuinen.

Revisiitä kirjoitti:

Maailma on paha juuri siitä syystä, että on laisiasi, jotka eivät koskaan katkaise vihan, katkeruuden ja kaunan ketjuja. Oikeasti aikuiseksi kasvaneet ymmärtävät, käsittävät, tajuavat ja osaavat siksi antaa anteeksi. Ne muut, jotka eivät ikinä aikuista päivää näe, jatkavat pashkan jauhantaa ja saastuttavat seuraavankin sukupolven.

Lue lisää

Täällä kuitenkin kommentoit haukkumassa narsistien uhreja? Katkaise nyt sitten se katkeruuden kierre olemalla hiljaa.

Aha. Mutta mitä tulee ajatella aikuisesta (?) ihmisestä, joka ei mene? Vastaan vaikka oletan, että et halua kuulla: aikuisuus ei ole ikinä eikä koskaan alkanutkaan.

Ei se narsistivanhempikaan ollut eläessään aikuinen, joten miksi se kuitenkin on täysin hyväksyttävää? Sairasta palvoa narsistia. Ilkeitä ihmisiäkö hyysäät?

Keskenkasvuista kirjoitti:

Aha. Mutta mitä tulee ajatella aikuisesta (?) ihmisestä, joka ei mene? Vastaan vaikka oletan, että et halua kuulla: aikuisuus ei ole ikinä eikä koskaan alkanutkaan.

Mitä on aikuisuus minulle? =Positiivinen elämänmalli arkeen, joka löytyy ihmisestä itsestään, ja päätöksiä, missä näkyy 2 perheenjäsenen tahto, yleensä molemmat ovat meillä samaa mieltä.

Mitä ihminen tekee arjessa ja missä tapahtumissa käy, sitä eivät sanele ja päätä perheen ulkopuoliset. Ulkopuoliset ovat kaikki ne, jotka asuvat muualla kuin puoliso ja minä. Ulkopuolisia ovat kaikki sukulaiset, omat vanhemmat ja sisarukset, miehen vanhemmat ja sisarukset, ja tuttavat. He voivat tehdä ehdotuksia ja kysyä, mutta tämän perheen sisäisiä päätöksiä eivät tee siihen kuulumattomat.

Kuuluuko tämän aikuisen maailmaan se, että menee joidenkien tuntemiensa henkilöiden hautajaisiin, vain koska ovat sukua? Ei, jos tämä aikuinen henkilö puoliso eivät halua. Simppeliä. Paheksuuko sitä joku ehkä jälkikäteen? Mahdollisesti. Kuuleeko siitä jälkikäteen? Mahdollisesti. Onko paheksuja aina se sama tyyppi, joka keksii valittamista kaikesta? On. Vaikuttaako se mitenkään päätökseen? Ei.

Onko hautajaiset ainoa tapa osoittaa että välitti henkilöstä? Ei. Onko niitä joille näyttäytyminen julkisesti mustassa puvussa on niin tärkeää? On. Jokaisen suvussa on niitä.

Pelkkä ikä ei tee aikuiseksi. Aikuisuus tarkoittaa omien velvollisuuksiensa tunnistamista ja vastuun ottamista sekä omista henkilökohtaisista asioistaan että omien veri- eli lähisukulaistensa. Arjen ja elämän jakamista, kuulumisten kysymistä, mukana kulkemista, välittämistä ...

Jos sinä et tähän pysty ja kykene, voisitko olla edes niin reilu, että ilmoittaisit läheisillesi, että he pudottaisivat sinut pois perimysjärjestyksestä. Sinä et tarvitse edes lakiosaa jos et ymmärrä edes saattaa tästä maasta pois.

Se_on_ns_pakotus kirjoitti:

Pelkkä ikä ei tee aikuiseksi. Aikuisuus tarkoittaa omien velvollisuuksiensa tunnistamista ja vastuun ottamista sekä omista henkilökohtaisista asioistaan että omien veri- eli lähisukulaistensa. Arjen ja elämän jakamista, kuulumisten kysymistä, mukana kulkemista, välittämistä ...

Jos sinä et tähän pysty ja kykene, voisitko olla edes niin reilu, että ilmoittaisit läheisillesi, että he pudottaisivat sinut pois perimysjärjestyksestä. Sinä et tarvitse edes lakiosaa jos et ymmärrä edes saattaa tästä maasta pois.

Lue lisää

Totta, pelkkä ikä ei tee aikuiseksi, eikä äidiksi tai isäksi tulokaan.

Liian monet tekevät lapsia, eivätkä pysähdy ajattelemaan, minkälaisia vanhempia heidän pitäisi olla ja miten kasvattaa lapset, niin että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Jos vanhemmat epäonnistuvat tässä, ja suosivat toisia muita enemmän, niin lapsi kyllä huomaa sen ja sillä on seurauksensa. Se hemmoteltu huomaa, että saa aina tahtonsa läpi, ja se, jota ei auteta, huomaa sen.

Siksi on tämä ketju, jossa pohditaan, voiko omien vanhempien tai minun tapauksessa, omien appivanhempien hautajaiset jättää väliin. Jos elämä menee niin kuin menee, on hyvinkin mahdollista, että jälkimmäisillä tulee olemaan aika yksinäistä vanhuuden päivinä. Ainakaan me emme ole tulossa käymään ja auttamaan millään lailla. Heillä on toisensa, ja siksi menivät naimisiinkin. Ensisijaisesti se on puoliso, joka auttaa puolisoaan, eikä vanhuus ja sen vaivat tule koskaan yllätyksenä, eikä leskeyden mahdollisuus. Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa.

Jokainen meistä vanhenee, mutta omat lapset eivät ole niitä automaattisia auttajia, joita voi elämän aikana kohdella ihan miten sattuu.

Mieheni äiti ja isä eivät ole sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy pitempään. Vanhempien kuuluu irrottautua omista lapsistaan ja antaa näiden elää omaa elämäänsä. Meillä ei ole mieheni kanssa mitään velvollisuutta auttaa nyt, eikä vuoden, eikä 10 vuoden päästä. Miehen vanhemmat ovat kuitenkin eläneet koko ikänsä sen mukaan, että muut ovat heille jotenkin velkaa. No, emme ole. Olemme auttaneet heitä jo ihan tarpeeksi.

Minulla ja miehelläni on ollut 2015 alusta, vajaan vuoden verran välirikko sekä miehen vanhempiin että kaikkiin tämän sisaruksiin. Emme ole tekemisissä nyt, emmekä tule olemaan yhteydessä moneen vuoteen. Jos jotain tapahtuu tulevien vuosien aikana, muut kävijät hoitakoot ne käytännön asiat.

Miehen äidin veli ei ole käynyt siskonsa ja tämän miehen luona varmaan 2 vuoteen, koska siskollaan, minun anopilla, on no, tämä oma tapansa ajatella, ja kaikkien pitäisi tehdä hänen pillinsä mukaan. Ei ole ainutlaatuista anoppiuden tai minkään suvun historiassa. Siinä mielessä ei siis ole mitenkään erikoinen ihminen.

Paljon sanoja, vähän ymmärrystä. Mitä hemmettiä sinulle kuuluu 'anopinsiskonmiehenkälynkaimanserkun' käymiset tai mitkään yhteydenpidot. Keskity siihen, miksi sinä et käy ja hoida lähi-ihmissuhteita. Ongelma on sinun, mitä sanomista silloin on anopin ongelmallisuudesta?

Tai juuri päinvastoin: sitten se raskaus vasta alkaakin kun tajuaa mitä, minkä elämän alueen jätti hoitamatta ja huolehtimatta eikä uutta mahista tule enää ikinä.