Onko 40 suurinpiirtein se ikä, kun ihminen huomaa vanhenevansa vähän reilummin?
En tarkoita nyt aivan pieniä muutoksia, esim. ihon suhteen, joita voi tapahtua jo vaikkapa 20-30 ikävuosien välilläkin. Miten huomasit, että et ole enää nuori etkä toisaalta kovin vanhakaan?
Kello käy kaikille
Elämä on kerran
17
310
Vastaukset
- Ikä on mielentila
Mitä hemmetin ihmettä sinä höpiset? Mulla oli 40 eka ikäkriisi, silloin vasta huomasin ekakerran, että h-i!, näitähän (vuosia) tulee koko ajan lisää. Siitä on melkein kaksikymmentä vuotta, enkä ole vanhentunut vieläkään. Ulkokuorta ei lasketa, sisältö ja sen tila määrittää aiheen oikeammin.
Ainut sapettava asia on harmaa juurikasvu hiuksissa, mutta se on sukuvika, jolle ei mahra mitään. Tai siis mahtaa tietysti, onneksi on kampaaja huomena. - elämän toinen puoli
On vanhempi kuin.....
kaupankassa, työkaveri, virkailija virastotalon, poliisi, kukkakaupanmyyjä, lääkäri, tarjoilija ravintolassa, DNA -kauppias..
......21 vuotta sitten :) - Autossa soi ajatus
Cheekin sanoin: "timantit ovat ikuisia".
- einiinhyvääiteee
Kyllähän se täytyy myöntää, että on tässä tullut rupsahdettua. Ajatukset ovat jo niin siellä vanhuuden puolella. Arkkukaupassakin kävin jo katsastamassa tarjonnan, ei löytynyt mieleistä.
Vastahan tässä opetellaan elämään. Deittailua pitäisi harjoitella, takana yli parikymmentä vuotta kestänyt avioliitto ja liuta lapsia helmoissa. Lapsia löytyy isompaa ja pienempää, samoin koiria ja nautoja, missä välissä tässä ehtisi surkuttelemaan mennyttä, kun ei tiedä mitä nurkan takana odottaa.
Sen verran on tuo elämä potkaissut, että olen yrittänyt opetella elämään tässä ja nyt, mutta myös sen, että osaa olla itselleen armollinen. Jos väsyttää,niin silloin pitää levätä. Valitettavasti enään ei jaksa kahta vuorokautta putkeen pelkän kahvin voimalla, nykyään tarvii jo tirsat jossain välissä.
Meillä on tuo Muumimaailma sisäistetty suhteellisen hyvin, ja Muumimamman elämän asenteessa on paljon sellaista, mitä itse pidän tärkeänä.Ja tyyli.
Kyllä se on juuri tuo elämänasenne, mistä huomaa, etten ole enään kaksikymppinen. Paljon on jäänyt turhaa pois ja sisältöä tullut tilalle. Ei voi valittaa. Olen tyytyväinen elämääni tässä ja nyt, niillä makkaroilla ja rypyillä, mitä matkan aikana on kertynyt.
Ja vanhentunuthan en ole sitten kun täytin 21....edelleen sama tyttöhän minä, sisäisesti. - nelivitonen45
Minä en ollut kokenut minkäänlaisia ikäkriisejä aiemmin, mutta 44-vuotiaana sairastuttuani vakavasti koin ensimmäisen sellaisen ja mietinnät ovat olleet sen mukaiset.
On tullut jonkin sortin pelko vanhenemisesta ja kenties mahdollisten muiden sairauksien puhkeamisesta.
Olen tosin ollut hyvässä kunnossa jo vuoden päivät, että ihan valoisaltahan tämä elämä näyttää, mutta välillä aina vähän kaihertaa ajatus siitä, että tavallinen kuolevainenhan minäkin tässä olen ja alle puolet elämästä enää jäljellä, ja kenties luultavasti vähemmänkin.
Lapset on jo kakskymppisiä ja poissa kotoa, että sekin vaikuttaa tunteeseen, että on jo "aika vanha".
Kyllä minä mieleltäni olen muuten nuorekas, mutta totuus paljastuu riemun ja riehakkuuden alta viimeistään kun vilkaisee peiliin ;) - diu diu
olen 43-v nainen ja totuudenmukaisesti kyllä olen huomannut , että on tullut rupsahdettua esim. viimeisen 5 vuoden janalla. Lisäksi hormonitoiminta heittelee, kaikki tympii...murjotusta...
En jaksa hehkuttaa kuinka mahtavaa olla keski-ikäinen. Yritän rämpiä tässä suossa liikunnan, rittävän levon, rakkaiden ihmisten voimalla. Etsin asioita jotka tuo hyvän mielen, kuten teatterit, konsertit. Avioliittokin voisi olla vähän paremmalla tolalla. En jaksa miettiä sitäkään vaikka pitäisi...Nyt joku kohta vastaa, kuinka mahtavaa hänellä on 43 v ..:)- Viiskytä
Huvittaa,kun jo kaks,kolmekymppiset kokevat kriisiä iästään.Kyllä se kriisi tulee vasta sitten,kun oikeasti elämä jättää jälkensä mieleen,kroppaan ja naamaan.Usein se tapahtuu neljänkympin jälkeen,kun joutuu luopumaam monesta asiasta,läheisistä,terveydestä,lapsista,nuoresta ulkomuodosta,kyvykkyydestä,vaöinnan mahdollisuuksista,hedelmällisyydrstä ym.Huomaa,että elämä kapenee tietyllä tapaa,enää ei voikkaan tehdä kaikkea,ei ainakaan yhtä helposti kuin ennen.Miehet eivät enää vislaile,työpaikan vaihto ei onnistu,kroppa valittaa pienestäkin,sinua teititellään ja vaihti hidastuu vähän joka asiassa.Luopuminen,asiasta kuin asiasta,alkaa.
- Elää itseään varten
Viiskytä kirjoitti:
Huvittaa,kun jo kaks,kolmekymppiset kokevat kriisiä iästään.Kyllä se kriisi tulee vasta sitten,kun oikeasti elämä jättää jälkensä mieleen,kroppaan ja naamaan.Usein se tapahtuu neljänkympin jälkeen,kun joutuu luopumaam monesta asiasta,läheisistä,terveydestä,lapsista,nuoresta ulkomuodosta,kyvykkyydestä,vaöinnan mahdollisuuksista,hedelmällisyydrstä ym.Huomaa,että elämä kapenee tietyllä tapaa,enää ei voikkaan tehdä kaikkea,ei ainakaan yhtä helposti kuin ennen.Miehet eivät enää vislaile,työpaikan vaihto ei onnistu,kroppa valittaa pienestäkin,sinua teititellään ja vaihti hidastuu vähän joka asiassa.Luopuminen,asiasta kuin asiasta,alkaa.
Itse nautin kun kriisit alkaa olla ohitse viittäkymppiä lähestyessä ja pääsee ulkonäkö paineisesta elämästä pois. Ei tarvitse kuunnella kommentteja ulkonäöstään jatkuvasti niin kuin nuorena. Ihanaa kun vauhti saa hidastua enkä yhtään kaipaa miesten katseita. Ei tarvitse peilin edessä miettiä miltä näyttää. Vanha akka se on vanha vaikka olisi lihava tai laiha, niin ettei enään tarvitse laskea joka suupalaansa peläten lihomista.
Nyt se elämä vasta alkaakin, toisenlainen ja henkisesti rikkaampi. En pidä yhtään huvittavana että kolme- nelikymppiset kokevat kriisiä iästään vaan se kuuluu siihen ikävaiheeseen ja oikeastaan sen jälkeen vasta alkaa hyväksymään vanhenemisensa ja viiskymppisenä on sinut jo itsensä kanssa. Harrastukset voi vaihtaa hidas tempoisiimpiin. Ei tarvitse itseään enään verrata nuorempiin eikä esittää mitään "ikinuorta" vaan saa olla oma itsensä ja näyttää turvenuijalta jos näyttää. Nuorilla on kauheat ulkonäköpaineet ja varmasti paljon pahemmat mitä on ollut meidän viittäkymppiä lähestyvien nuoruudessa niin etten vaihtaisi nuoruuteen enään mistään hinnasta.
Nythän luulisi että sinulla alkaisi paljon helpompi, stressittömämpi elämä kun olet noista luettelemistasi rasitteista päässyt eroon jos ei mitään vakavia sairauksia tule mutta muuten luulisi että elämä levenee toisella tavalla. Ei hidastuminen ole este vaan mahdollisuus toteuttaa jotain muuta mitä ei ole ennen tehnyt. Tuntuu että olet elämäsi perustanut siihen että pitää että olet olemassa täällä vain miehiä ja lapsia varten eikä muunlaista elämää ole. Jos näin on niin en ihmettele viidenkympin kriisiäsi kun itse olen päinvastoin helpottunut ettei tarvitse elään ketään varten, ketään miellyttääkseen eikä ole enään suorituspaineita. - marien von dorftitch
Elää itseään varten kirjoitti:
Itse nautin kun kriisit alkaa olla ohitse viittäkymppiä lähestyessä ja pääsee ulkonäkö paineisesta elämästä pois. Ei tarvitse kuunnella kommentteja ulkonäöstään jatkuvasti niin kuin nuorena. Ihanaa kun vauhti saa hidastua enkä yhtään kaipaa miesten katseita. Ei tarvitse peilin edessä miettiä miltä näyttää. Vanha akka se on vanha vaikka olisi lihava tai laiha, niin ettei enään tarvitse laskea joka suupalaansa peläten lihomista.
Nyt se elämä vasta alkaakin, toisenlainen ja henkisesti rikkaampi. En pidä yhtään huvittavana että kolme- nelikymppiset kokevat kriisiä iästään vaan se kuuluu siihen ikävaiheeseen ja oikeastaan sen jälkeen vasta alkaa hyväksymään vanhenemisensa ja viiskymppisenä on sinut jo itsensä kanssa. Harrastukset voi vaihtaa hidas tempoisiimpiin. Ei tarvitse itseään enään verrata nuorempiin eikä esittää mitään "ikinuorta" vaan saa olla oma itsensä ja näyttää turvenuijalta jos näyttää. Nuorilla on kauheat ulkonäköpaineet ja varmasti paljon pahemmat mitä on ollut meidän viittäkymppiä lähestyvien nuoruudessa niin etten vaihtaisi nuoruuteen enään mistään hinnasta.
Nythän luulisi että sinulla alkaisi paljon helpompi, stressittömämpi elämä kun olet noista luettelemistasi rasitteista päässyt eroon jos ei mitään vakavia sairauksia tule mutta muuten luulisi että elämä levenee toisella tavalla. Ei hidastuminen ole este vaan mahdollisuus toteuttaa jotain muuta mitä ei ole ennen tehnyt. Tuntuu että olet elämäsi perustanut siihen että pitää että olet olemassa täällä vain miehiä ja lapsia varten eikä muunlaista elämää ole. Jos näin on niin en ihmettele viidenkympin kriisiäsi kun itse olen päinvastoin helpottunut ettei tarvitse elään ketään varten, ketään miellyttääkseen eikä ole enään suorituspaineita.Itse koen suorituspaineiden vain kasvaneen ikävuosien lisääntyessä. Käyttäytyminen on kuin mikroskoopin alaisessa tutkinnassa ja kaiken aikaa tulisi vain suorittaa, suoriutua, yletä ja kyetä yhä haastavampiin suorituksiin niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Mitä tulee ulkomuotoon niin ympäristö (tässä tarkoitan miehiä) odottaa naisen näyttävän raikkaalta kolmekymppiseltä, mutta hänen käytöksen ja ajattelumaailman tulee olla arvokkaasti ikäisensä mukaista. Eihän siinä mitään, hyvähän se vain, että pidetään pyörät pyörimässä, koska eläkkeelle ei olla aivan vielä pääsemässä.
- Estot'on
"Viiskytä" ei ole vissiin ikinä kuullut, että kun luopuu jostakin, pakosta tai vapaaehtoisesti, saa jotakin muuta tilalle. Sulkeutuvan oven edessä on aina ovi, joka on auki, jos tajuat vertauksen. Mitään muita esteitä ei ole olemassa, kuin ne estot, joita kannat itsesi sisällä.
- Viiskytä
No mun kohdalla on käynyt niin,että aika vähän olen saanut luopuessani takaisin.Vanhemmat,sisarukset ja kaksi hyvää ystävää haudatessani olen saanut tilalle yksinäisyyden,kaipuun ja surun.Terveyden menettäessäni tilalle on tullut pysyvästi kivut,lääkkeet ja peruukki,pysyvästi.Lasten muuttaessa huoli ja ikävä,koska yksi muuttanut kauas ja yksi voi huonosti,eikä saa elämäänsä oikein järjestykseen,no kolmannen kanssa asiat ihan hyvin,onneksi.Työpaikkaa yritin muutamia vuosia sitten vaihtaa,ei onnistunut,kun kuulemma liian iäkäs,eli vanha.Muiden miesten huomiosta en edes välitä,otin vain esimerkkejä,mutta oma mies kun on nyt ruvennut nuoria naisia katselemaan.Kieltämättä olen vanhentunut nyt sairastelun ja vaihdevuosien myötä paljonkin viimeisen neljän vuoden aikana,vaikka liikun paljon ja syön hyvin.Mulla itselläni ei ole ollut kriisejä aiemmin ja olen juuri täyttänyt viisikymmentä,ehkä juontuen siitä,että elämä ollut vilkasta ja sairaalaelämä tullut tutuksi jo hyvin nuoresta,läheisten sairastamisien ja itseni myötä.Nyt on pienoinen kriisi,sen myönnän,kun isoja luopumisia tullut vuoden,parin välein jo yli kymmenen vuoden ajan.Ei ne ole mua jalostaneet,pikemminkin saaneet säröille.Ja oikeastaaan voi johtua osaksi siitä,mitä sanoitte.ei ole ollut juuri aikaa itselle,vaan aina ollut jotain voimia vaativaa ympärillä.
- Asenne ratkaisee
Nyt on sitten korkea aika avata se ovi, jonka takaa alkaa omasta itsestä huolehtiminen, välittäminen ja kiinnostuminen. Mitään eikä ketään muuta jaksa auttaa, välittää ja luotsata eteenpäin, jos itse ei ole hyvässä kunnossa niin mieleltään kuin ruumiiltaankin.
Vaikka läheisesi ovat muuttaneet jo majaa, sinä olet täällä ja se edellyttää jotain muuta kuin kaipaamista ja suremista. Kaiva sisältäsi omat haaveesi ja unelmasi ja muuta ajattelumaailmasi ja asenteesi niitten avulla toiveikkaammaksi. - marien von dorftitch
Suomessa on vertaistukiryhmiä, sellaisissa tapaisit jonkun, joka ymmärtää ja auttaa jaksamaan. Yksinään ei pitäisi jäädä murehtimaan voimatonta oloaan, eikä suremaan menehtyneitä läheisiään. Kriisipuhelimessa kuunnellaan, ellei muita tavoitettavissa. Palsta- keskusteluissa paljon ihmisiä tapaa, jotka ymmärtävät toistenkin murheita:)
- Viiskytä
marien von dorftitch kirjoitti:
Suomessa on vertaistukiryhmiä, sellaisissa tapaisit jonkun, joka ymmärtää ja auttaa jaksamaan. Yksinään ei pitäisi jäädä murehtimaan voimatonta oloaan, eikä suremaan menehtyneitä läheisiään. Kriisipuhelimessa kuunnellaan, ellei muita tavoitettavissa. Palsta- keskusteluissa paljon ihmisiä tapaa, jotka ymmärtävät toistenkin murheita:)
Ajautui keskustelu vähän sivuraiteille,mutta kiitän ymmärryksestä ja kannustuksesta.Olen kuitenkin sitä mieltä,että joskus 40 vuotta ohitettuaan ihminen vähitellen joutuu luopumaan monestakin tärkeästä asiata,usein pikkuhiljaa.Usein kriisi puhkeaa näistä,asioista,joille ei voi mitään.Asian hyväksyminen on toisille varmaankin helpompaa,toiset tarvitsevat aikaa enemmän.Ja väittäisin,että luopuminen on yksi vaikeimpia asioita elämässä.Tietenkin asenteella voi muokata muutoksia mieleisemmäksi ja ajatuksis kehittämällä myönteiseksi ja etsimällä uidia tuulia elämään.Sitä opetellen,mukavaa talvea trille muille.
- Juulispää
Ihomuutokset on HUIKEITA nyt neljänkybän jälkeen. Nyt näkee silmissä kuinka vanhenee. Iho veltostunut ja kuivuu, näyttää kuolleelta. Itsekin alkaa olemaan jo kypsä elämälle. Tuntuu, että kaikki nähty jo. Henkinen väsymys on todella lamaannuttavaa..
- Tuulispää
Kipaisepa lääkärille ja otata veri- ym. mahdollisia kokeita. Lisäksi tarkastele elämäntapojasi hyvin huolellisesti. Joko yksin tai sen lääkärin avustuksella.
40:nä ei kuulu olla vielä minkäänlaisia ikääntymisen oireita. Silloin aletaan olla vasta parhaimmillaan.
- nelkytplus
Viidenkympin rajapyykkiä lähestyttäessä kysytään alkoholiin liittyvissä anniskeluissa yhä harvemmin papereita. Tämä lienee merkki siitä, että vanheneminen on alkanut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta791947Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt191733- 161594
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201336Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61252En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121244hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121226Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu451203Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101202Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291181