Meillä on ollut nyt kuukauden verran Parson tyttö. Muuten kaikki menee ihan mukavasti, mutta tämä pentu leikkii, nukkuu, puree luutaan, siis tekee kaiken ihan jalassani kiinni. Seuraa minua 10 cm päässä minne vain menenkin. Vinkuu oven takana kun käyn vessassa. Jos on nukkumassa ja menen toisessa huoneessa käväisemään herää ja kipittää heti perääni. Vinkuu paljon joutuessaan olemaan yksin tunnin verran päivällä kun perheen jäsenillä työvuoron vaihto.
Olemme ulkona paljon, leikimme, koiralla on tietenkin omia leluja luita ym ja olemme opetelleet perusjuttuja; istuminen, tassun antaminen, mitä ei tarkoittaa, käsien pureminen on saatu lopetettua lähes kokonaan, ja sisälle sattuu enää harvemmin vahinkoja. Pentukurssi alkaisi ensi viikolla. Joten kaikki ok mielestäni muuten..
MUTTA tämä jatkuva kosketusläheisyyden haku alkaa olla todella rasittavaa, jopa hermoille käyvää.
Hyvistä neuvoista olisin kiitollinen.
Olemme ulkona paljon, leikimme, koiralla on tietenkin omia leluja luita ym ja olemme opetelleet perusjuttuja; istuminen, tassun antaminen, mitä ei tarkoittaa, käsien pureminen on saatu lopetettua lähes kokonaan, ja sisälle sattuu enää harvemmin vahinkoja. Pentukurssi alkaisi ensi viikolla. Joten kaikki ok mielestäni muuten..
MUTTA tämä jatkuva kosketusläheisyyden haku alkaa olla todella rasittavaa, jopa hermoille käyvää.
Hyvistä neuvoista olisin kiitollinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ero- ja yksinloloharjoitukset heti käyntiin. Voihan sen aloittaa menemällä vain yhden suljetun oven taakse, tai koiran paikallaolona toisessa huoneessa, ja kiittelyä kun on vinkumatta. Pennulle on ehkä helpompi opettaa yksinoloa pienissä erin ja päivän mittaan, kuin odottaa että koira on vuoden ja sillä on vaikea eroahdistus. Tai koirasta on tullut perheen pomo, kun on saanut määrätä ihmisten tulemiset ja menemiset, jos onkin kyse dominoinnista.