Olen ollut avoliitossa n. vuoden. Tämä on ensimmäinen avoliitto minulle ja miehelläni takana pidempi suhde.
Mielessäni on liikkunut paljon ero, koska viimeaikoina ei ole ollut kiva tulla kotiin ja suhteessa ei ole tuntunut hyvältä olla...
Mieheni on usein todella väsynyt ja tekee töissä pitkää päivää. Usein kun tulen häntä myöhemmin töistä kotiin, tervehdin häntä hän saattaa vain murahataa ja tunnelma onkin sitten kireä, se ei minusta tunnu kivalta ja huomaan vetäytyväni. Tuolloin minulla on tunne, että ei ole kiva tulla kotiin ja tätä tapahtuun. 4 päivänä viikossa.
Lisäksi minua häiritsee hänen alkoholin käyttönsä, hän juo 2-3 olutta joka ilta ja viikonloppuisin jopa enemmän. Onko tämä teistä normaalia?
Yhtenä viikonloppuna kun minulla oli harrastuksessani kilpailut, mieheni lupasi toisena päivänä tulla kannustamaan minua kilpailuihin, hän oli edellisenä iltana ollut ystäviensä kanssa ryyppäämässä...No, hän kuitenkin laittoi minulle viestiä ettei voi tulla kannustamaan minua kun oli pakko ruveta tasoittelemaan, eli toinenkin päivä meni ryypätessä...Eikä hän edes kysynyt miten kilpailuni menivä...
Tämä ei ole avautumisviesti hänen huonoista puolistaan, vaan haluaisin kuulla mielipiteitänne? Olenko minä vain liian herkkä ja pitäisikö minun yrittää sietää kaikki vai....
Erota vai ei
6
318
Vastaukset
- äitykkä
Nosta kissa pöydälle eli nyt on keskustelun paikka.te olette pariskunta ja asiat pitää jakaa,muuten homma ei pelitä.alkoholista sen verran että jos ei voi ilman olla niin silloin se on ongelma.mutta harvemmin itse juoja sitä haluaa ääneen myöntää.kyllä itsekkin ihmettelen miksi ei miehesi edes kysynyt kuinka kisasi meni.herkkä saatkin olla,se ei ole väärin.ilmoittelethan?
- Omavastuu tiimissä
Minusta teitä kuulostaa vaivaavan se tyypillisin ongelma, eli puhumattomuus.
Joka kerta kun kumppani tekee valinnan joka loukkaa tai hämmentää, siitä tulisi puhua, heti siinä, kyseenalaistaa toisen valinta ääneen. Vasta se on aitoa vuorovaikutusta.
Oluen juominen joka ilta sopii varmaan ihmiselle, joka liikkuu paljon joka päivä. Muuten se on sama kuin lipittäisi alkoholipitoisia energiajuomia joka päivä.
Jos se tapa on syntynyt vain siksi, että alkoholia pitää saada vereen, niin se on jo ongelma josta siitäkin tulisi keskustella oikeilla nimillä, miettiä yhdessä vaihtoehtoja alkoholin tilalle, jne.
Parisuhteessa elettäessä on molemmilla velvollisuuksia myös kumppanin onnellisuuden suhteen. Joskus se tarkoittaa kompromisseja.
Epäreiluinta on sietää kaikkea tumput suorina ja suunnitella eroa yksin omassa päässään. - Gotiger
Kiitos viesteistänne!
Molemmat asiat ovat sellaisia joista olen n. 3kk jo sitten maininnut ja sanonut, että minua ahdistaa tulla kotiin jne....
Kilpailuiden jälkeen tein asian ERITTÄIN selväksi, että se loukkasi minua. Hän ei vain ymmärtänyt sitä mikä siinä muka loukkasi...
Olen myös pohtinut, että eikö hän vain ole kiinnostunut tekemisistäni, sillä todella harvoin kysyy, että miten päivä meni jne. Minä kysyn häneltä tuota päivittän.
Todellakin, ennen kuin asiassa ratkaisuja teen, puhun ajatuksistani ja tuntemuksistani avopuolisolleni. Se hiukan pelottaa minua, sillä joka kerta kun olen kertonut jos minusta tuntuu pahalta, meille on tullut riita ja hän on haukkunut minua vaikka ja millä. Joka kerta kun riidellään, hän syyttää- minä puolustaudun...
Toki hyvinä hetkinään hän on maailman ihanin mies.- äitykkä
Kyllä sulla on oikeus mielipiteen ilmaisuun.joku mättää kun kumppanisi alkaa käyttäytyä huonosti.sellaista ei hänkään hyväksyisi sinun tekevän.mun mielestä parisuhteessakaan mikään ei ole itsestäänselvyys.
Mitäpä jos kysyisit häneltä että voisitteko puhua asioista ilman että asia johtaa riitelyyn?voisi pistää häntä kysymys mietityttämään.tietty toinen vaihtoehto,se ikävä että hän suuttuu jo tästäkin kysymyksestä.hänen reaktionsa kyllä kertoo hänen mielipiteensä suhteen tilasta.
Hyvä että hyviäkin hetkiä on mutta jos ne menevät hänen ehdoillaan niin se on julmaa.parisuhdeterapiaan et miestäsi väkisin saa mutta voit yksin käydä juttelemassa.älä jää yksin pohtimaan suhdettanne,se vie vain kaikki voimasi.
Ilmoittele! - 13+18
Seurustelin kerran sellaisen tyypin kanssa, joka ei juuri ikinä ollut minun puolellani. Jos minulla oli ongelma vaikka jonkun kanssa/jonkun tahon kanssa, hän aina rupesi puolustelemaan niitä muita ja kertomaan kuinka olin itse mokannut asian. Hän ei ikinä puolustanut minua tai auttanut ratkaisemaan asiaa. Siis vaikka sanomalla jotain kannustavaa. Vaikka en olisi itse tehnyt mitään väärin, vaan joku koitti tehdä väärin minua kohtaan Tai jos minulla oli muuten vaan ongelma tai paha mieli jonkun asian suhteen, hän oli jokseenkin välinpitämätön. Ei meille suuria riitoja tullut eikä hän minua sinänsä haukkunut, mutta oli aina muiden puolella. Se oli inhottavaa.
Hän oli ehkä myöskin enemmän kiinnostunut itsestään. Esim jos kerroin jostain "suuresta" kokemuksesta tai tunteesta, hänen piti aina kertoa miten itse koki jotain vastavaa mutta suurempaa. Niinkin yksinkertaisissa jutuissa, että vaikka päivittelin kun poljin pyörällä ja tuli hullu tuuli ja sade. Hänen piti oitis kertoa siitä kerrasta vuonna yksi ja kaksi, kun hänen tielle sattui vielä hirveämpi tuuli ja sade. Ihan kuin meillä olisi ollut joku kilpailu asiasta!
Nämä olivat typeriä juttuja ja ei mitään suuria riidanaiheita, mutta jotenkin kyllä tympi. Eikä hän ikinä itse huomannut tai halunnut huomata miten toimi. Vasta jälkeenpäin, eron jälkeen, tajusin kuinka suuria nämä asiat oikeastaan olivat. Ja kuinka emme puhaltaneet yhteen hiileen, vaikka niitä hyviä juttujakin oli paljon.
- Gotiger
Kiitos asiallisista vastauksista!
Olen pohtinut asioita paljon päässäni ja aion niistä puolisolleni puhua, tuli riita tai ei.
Olen myös miettinyt minkälaista arjen avoliitossa kuuluu olla? Tämä on ensimmäinen avoliittoni ja sitäkin alle vuosi takana. Mieheni on nyt 33v ja minä 26v. Minulla ei asiasta aiempaa kokemusta.
Onko asiat joita meillä tapahtuu normaaleja? Onko normaalia, että mieheni ei ikinä kysy tästä harrastuksestani mitään?
Olen kilpailumielessä 4kk urheilu harrastukseni uudelleen aloittanut, teen harjoitukset lähes tulkoon aina niin ettei se vaikuta yhteiseen aikaamme. Kilpailut menevät silloin tällöin päällekkäin. Hän tietää että tämä harrastus on todella tärkeä ja rakas minulle ja minusta tuntuu pahalta etten voi kotona kertoa haaveistani ja suunitelmistani harrastustani kohtaan, koska se saisi negatiivisen vastaanoton.
Vai olenko vain pikkuasioista harmistuva akka? Onko nyt jokin rajapyykki suhteessa? Miksi nämä asiat mietityttävät niin paljon? Olemmeko kuitenkin liaan erilaisia? Minun elämäntapa on liikunta ja urheilu, hän ei harrasta mitään urheilua...
Huomaan sen, että lietson itseäni tutkailemaan hänen huonoja piirteitänsä tässä olotilassa. Minun on kai nostettava kissa pöydälle...En haluaisi vain olla mäkättävä akka.
Mitä keskusteluja kuuluu normaaliin arkeen avolittossa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102810- 942030
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei421543- 2601398
- 69989
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47901Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77880- 55874
- 44785
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93726