Kuinka saan koiran olemaan vetämättä koko ajan?

kun täyttää 2 vuotta niin on oppinut olemaan vetämättä

Hei,
ikävä kyllä minulla on sama ongelma ja malinois on jo 2,5 vuotias. pidän lyhyttä remmiä lenkeillä mutta sehän ei ole hauskaa koiralle, pidän remmiä pitkänä vain silloin kun kuvittelen että haluaa tehdä tarpeitaan.
Kuonopanta on auttanut jonkun verran, mutta ...
jään odottamaan mitä sinulle vastataan jos minäkin saisin jotain tietoa.. tietysti olen kyllä itse antanut pennusta saakka koirani vetää, koska pelkäsi koko ajan ulkona ja halusi päästä nopeasti pois tilanteista..nyt ymmärtäisin vähän paremmin mitä olisi pitänyt aikanaan toimia.

Toivon, että sinun kohdallasi onnistaa, koirasihan on kuitenkin vuoden nuorempi.

Kerro sille, että vois olla vetämäti. Niin helppoo se. Ja älä koskaan päästä toisten koirien/ihmisten luo lenkeillä, vaan porhalla määrätietoisesti ohi ... eli älä opeta sille epätoivottavia käytöstapoja, vetämistä, hihnaräyhyä etc. Jos se vetää niin olet opettanut sen vetämään eli antanut pennusta saakka vähän käyttäytyä huonosti eli tavallaan olet opettanut sikailemaan. Nyt sitten uusi tyyli päälle ja nollatoleranssi. Muutoin vetää seuraavat 12-vuotta.

Kun hihna kiristyy, pysähdy. Kun koira ottaa askeleen taaksepäin ja hihna löystyy jatka matkaa. Toista tätä joka kerta kun hihna kiristyy tiukaksi -> pikku hiljaa koira oppii, että liikkeessä pysytään kunhan hihna on löysällä. Vie muutamia viikkoja määrätietoista jatkuvaa harjoittelua, mutta toimii :)

Toinen keino on vaihtaa suuntaa aina koiran alkaessa vetää. Itse huomasin edellisen keinon toimivammaksi, sillä meidän koira alkoi aina vetämään kun suuntaa yritettiin vaihtaa takaisin lenkillä etenemisen nimissä..

Meillä ollut sama ongelma, kun tyttö oli jo 5kk tullessaan meille, eikä ollut opetettu hihnassa kulkemiseen. Komppaan tuota pysähtymistä, sitten heilutan vähän remmiä ja pyydän peruuttamaan. Kehun, kun pysyy vierellä. Pidän myös vieressä lyhyellä remmillä, ellei ole ajatusta tarpeilleen menosta.

Ylimääräisen energian purkaminen auttaa, jos on koirapuisto tai muuten mahdollista juosta vapaana. Koirapuistossa temmeltämisen jälkeen mennään kyllä niin nätisti vierellä.

Itselläni on tällä hetkellä belgianpaimenkoira groendalies ja oli joskus meös tervueren. Tervu oli tosi kiltti eikä ollut mitään ongelmaa mutta , groendalies vetää vähän! Annan vinkiksi keksiä koiralle ihan uusi kävely-tapa? Osaako koirasi sivussa kävelyn? Jos ei niin opeta se istumaan sivusi viereen ja sitten kävelemään siinä. Kysy vaikka joltain koirakouluttajalta lisää ja esim: Millaista hihnaa kannattaa käyttää? Suosittelen tässä kävelyssä käyttämään opettamisessa jotain tosi hyvää palkitsemis namia!

myy vetokoiraksi. vitsi

Se on nuori koira. Toiseksi se tarvitsee jotain mikä kuluttaa sen energiat. Juoksuttaminen hölkkää rauhottaa koiraa (juokse itse tai kokeile pyörän vieressä juoksua). Meillä ei auttanut pysähtyminen/odotus eikä suunnanvaihto hihnan kiristyessä ja vetopanta hieman (rauhoitti eniten mua). Meillä tehosi varjokävely. Eli pysähdy satunnaisesti ja koiran pitää pysähtyä aina kun pysähdyt. Ensin lyhyempi pätkä silloin tällöin ja kehut kun onnistuu. Vähitellen matkaa pidennetään.

olen opettanut /"kouluttanut" ystävättäreni hinuri-hirviön... Penehkö voimakas kettu-ja jäniskoira hieno rotu-nimikin mutta 2.5 vuotiaana katsoin eka lenkillä koiran kohellusta ja ystävällä vyö ympärillään että sai hihnan niin että pysyi pystyssä. Sanoin että kaksi viikkoa ja koira kävelee kunnolla. Terävä "napakka" nykäisy taaksepäpin ja koira veteli voltteja ilmassa ja katteli ympärilleen ihmeissään .Kaikki valjaat ja muut vermeet naulakkoon ja panta kaulaan vinkaisikin joskus mutta tiukka EI VEDÄ ja niin jatkettiin kahdestaan koiran kanssa lenkkeilyä ja kun äiti oli mukana niin remmi minulla. Ihmeteltiin lenkeillä mitenkä töytäily ja rihtominen väheni nopeasti kun koira tajusi että tuo ukko vie minua eikä toisipäin. Kaikki sivulle vedotkin loppuu nykäisyllä ja nyt 8vuotias koira kävelee rauhallisesti fleksillä tai remmissä. TS tiukka ote ja määrätietoinen muistutus koiralle ja se oppii.:)

Meidän nuorempi tervu veti nuorena koirana, mutta lopetti aikuistuttuaan noin kolmevuotiaana. En muista, koulutettiinko sitä mitenkään erityisesti.

Vetämisen poiskouluttamisesta minulla ei ole kauheasti kokemusta, mutta jaanpas sen vähän, mitä on.

Itelläni oli hoidossa eräs n. 10 kg painava koira kolmen päivän ajan ja tuo uros veti hirveästi.

Aloitin pysähtymismenetelmällä. Joka ikinen kerta kun se alkoi kiskoa, pysähdyin enkä jatkanut eteenpäin ennen kuin se katsoi minuun ja löysäsi remmin. Eli käytännössä etenin askel - stop - askel - stop. Äärimmäisen turhauttavaa! Vartin kävelymatkaan meni ainakin puoli tuntia. Pahimmat ryykäykset se kyllä lopetti, mutta se vaivihkainen hihnakäteen kohdistuva paine ei kadonnut mihinkään.

No, sitten tartuin naksuttimeeni ja täytin taskuni nameilla, koska pysähtely oli tehdä minut hulluksi. Tai oikeastaan kyseessä oli koiran aamuruoka (ilkeä minä, mutta palkkaustiheyden takia ylimääräisten makupalojen käyttö johtaisi pitkällä tähtäimellä lihomiseen, toisin sanoen koiran voi pistää tekemään työtä ruokansa eteen). Ehdollistin koiran naksuttimeen, kiinnitin oman koirani vyöhön ja lähdin lenkille. Noudatin edelleen pysähtymisperiaatetta, mutta joka ikisen askelen, jonka koira käveli löysällä hihnalla, palkitsin naksauksella ja namilla. Mielellään ketjuna niin, ettei se vetänyt yhtään välissä. Palkka tuli alkuun ihan siitä, että lähdettiin liikkeelle ja se ei vielä edes ehtinyt vetää. En palkinnut sitä vetämisen jälkeen kontaktin ottamisesta, ettei se vaan opi jojoksi. Hetken tunsin menestyksen riemua. Se ei vetänyt melkein ollenkaan, mutta jouduin tietty taiteilemaan välineideni kanssa.

Seuraavalla lenkillä se ei enää piitannut naksahduksista tai ruuasta, mutta tein tärkeän havainnon. Uroskoirana se on tavattoman kiinnostunut hajuista. Luulen sen kiskovan, koska se kuvittelee siten pääsevänsä nuuskimaan ruohoa ja ojia. Ja sen hihna on ärsyttävän lyhyt (oman koirani remmi on kaksimetrinen, tuon oli ehkä puolitoista metriä pitkä). Aloin siis käyttää nuuskimista palkkiona makupalojen sijaan. Kävelin ihan pientareen reunassa ja niin kauan, kun remmi oli löysänä, se sai nuuskia ruohonkorsia niin paljon kuin liikkeellä pysyen kerkisi.

Kivetyillä alueilla käytin edelleen makupaloja.

Jos tuo olisi oma koirani tai pysynyt luonani pidempään, olisin ottanut ohjelmaan myös luopumisharjoitukset. Koiralla on näet paha tapa rykäistä minkä tahansa kohdalle osuvan mielenkiintoisen kohteen perään. Se esim. koetti ryysiä puiden luo, koska puissa on muiden koirien hajuja. No, mä tietysti en päästänyt sitä sinne vetämällä vaan löysällä hihnalla sai lähestyä puita.

Koiran koko loppuelämä ei yleensä ole namisäkin kanssa ulkoilua, joten koulutus olisi jatkunut sillä, että kun alkaa sujua, palkkioväli pitenee ja muuttuu lopulta sattumanvaraiseksi. Haistelupalkka on onneksi aina mukana eikä se lihota. Tosin tuolla pientareen vierellä kulkemisella olisin ehkä ajan mittaan saanut koiran tajuamaan, ettei sen tarvitse vetää päästäkseen ihanien nuuskintapaikkojen ääreen.

Koira kuitenkin palasi kotiinsa ja todennäköisesti jatkaa vetämistä. Sen kitkeminen kokonaan olisi pitkä ja kurinalaisuutta vaativa homma.