Kun kummius kielletään ja lapsen elämään ei saa osallistua.

Haluan teille nyt kertoa ns. oman tarinani ja saada mielipiteitä ja vinkkejä kuinka minun pitäisi toimia. Vaikka eihän minulla mitään oikeuksia kummilapseeni ole ja lapsen vanhemmat voivat tehdä mitä ikinä haluavat.

(Käytän muunneltuja nimiä: kummilapseni olkoon vaikka Reetta ja hänen äitinsä Pipsa).

Pari vuotta sitten Pipsa kysyi tarjoamani ravintolaillallisen päätteeksi, että haluaisinko hänen tulevan lapsen sylikummiksi ja ihan vain hetken asiaa mietittyäni suostuin ilosta pakahtuen. Pari viikkoa myöhemmin kuitenkin Pipsa alkoi vain välttelemään, vedoten raskauden väsyttävän niin paljon ettei hän jaksa edes kahvikupillisen verran nähdä minua, kun on nuita muitakin ihmisiä. Noh ei se ollut minulle ongelma, olihan itsellänikin kiireitä töiden vuoksi.

Aikaa kuitenkin kului ja Pipsasta ei kuulu mitään, kunnes eräänä alkusyksyn päivänä luin facebookista pikkuisen syntyneen maailmaan. Soitin seuraavana päivänä Pipsalle, mutta turhaan ja toki ymmärsin vaikken ollut itse raskautta saati synnytystä kokenut, että Pipsa saattoi olla vielä väsynyt ja varmasti myös kiireinen. Lähetin kuitenkin onnittelu tekstiviestin ja pyysin häntä ilmoittamaan milloin saisin nähdä tulevan sylikummitettavani.

Ja taas yllätys yllätys aikaa kuluu kuukausi ja toinenkin, kunnes törmään facebookissa etusivullani kuvaan joka tekee harvinaisen selväksi että Pipsan lapsonen on kasteensa saanut ja monta kummia.. mutta ei minua.
Tokihan onnitteluni kuvan alle kirjoitin, mutta samalla olin surullinen ja hämilläni, miksi minä en kelvannutkaan.

Tapahtunuttahan ei voi muuttaa ja selitystäkään en asiaan saanut.
Hypätäämpäs vähän etiäpäin jo..

Tänä keväänä (2013) kun Reetta oli jo yli yksi vuotias, sai Pipsa älynvälläyksen lisätä minut jälkeenpäin kummiksi tytölleen, koska olinhan paljon hoitanut siihen asti tyttöä ja ostellut lahjoja tytölle. Ja minä (hölmö?) suostuin.

Alkuun epäilin oliko viisasta ruveta enään jälkeenpäin kummiksi tytölle, kun enhän ollut saanut selitystä peruutukselle aiempaan pestiin, saati kutsua kastejuhlaan. . Mutta pian mieleni muuttui kuin vielä enemmän ja enemmän tyttöä näin. Olin onneni kukkuloilla, kun sain olla vastuullisessa asemassa tämän ihanan tytön elämässä. Ja kuinka kaunista kuultavaa oli kuulla tytön kutsuvan aina kummia mukaan leikkeihin. Kummityttöni sai viettää paljon aikaa kanssani, hoidin häntä välillä vain päivisin, mutta ajan kuluttua uskalsin luottaa että pärjään yön tytön kanssa ja tyttönen olikin monesti viikonloppuöitä luonani.

Nyt Pipsa on kieltänyt minua kuulumasta kummityttöni elämään ja sanonut etten ole Reetan kummi enään. Tokihan tiedän ettei lapsen vanhemmat tai kummiksi alkanut ihminen voi peruuttaa kummiutta, mutta siltihän kummityttöni vanhemmilla on oikeus kieltää minua menemästä lähelle heitä.
Kaikki tämä johtuu siitä, kun uskalsin viimeinkin sanoa ei tälle Pipsalle, kun hän on vuosia jo hyvyyttäni hyväksi käyttänyt ja aina orjuuttanut, kun esim kahville olen mennyt ja tyttöä moikkaamaan, olen samalla joutunut viemään roskia, laittamaan pyykkejä kuivumaan, siivoamaan tytön leikkejä pois. Ja tokihan ystävää voi auttaa mukisematta VÄLILLÄ tämän kotitöissä, mutta se että aina kun siellä käy esim kahvilla, joudut jotain tekemään vaikka koitat hienovaraisesti viestiä että hän voisi välillä itsekkin jotain tehdä ja minä voisin vaikka tyttöä katsoa sen verran. Mutta ei. Ja nyt kun viimeinkin sen todellakin ääneen sanoin, kun ei enään voimani vain riittäneet huolehtimaan muidenkin kodin asioista, kun on se omakin elämä olemassa, niin en ole oikeutettu näkemään kummilastani. En kuulemman ole oikea ystävä ja olisin huono esimerkki tytölle. En kuulemman koskaan ole oikea kummi ollutkaan, kun en tarpeeksi tue heidän perhe elämää. Tosi kummi hänen mielestään antaa rahaa perheen "unelmiin" ja auttaa päivittäisessä elämässä, muuten kummityttö ei saa oikeita eväitä kummilta.

Voikun voisinkin kertoa teille ihan kaiken mitä olen joutunut kestämään, mutta suru painaa päälle.. minulle oli oikeasti tärkeää saada olla osallisena kummityttöni elämään ja nähdä tuota ilopilleriä,mutta jos jollakin teillä olisi jokunen sana sanottavana tai lisäkysymys aiheeseen, vastailen mielelläni vaikkakin viiveellä, kun en ihan päivittäin koneella ehdi olemaan. Ja pahoittelen sekavaa tekstiä, on vain kova tunnemyrsky mielessä pyörimässä.

xSnöfx