lappalaisen ohitusongelma

olet tehnyt ne klassiset virheet jotka lähes jokainen koiranomistaja tekee, ainakin ensimmäisensä kanssa.

Kiinnitä huomio ennenkaikkea omaan rauhallisuuteesi. Pidä oma äänesi kurissa ja omat askeleet ja käsirefleksit aisoissa. Ole kuin vastaantulija olisi ilmaa ja suhtaudu samoin oman koirasi rehaamiseen toiselle. Vasta kun rynnäkkö alkaa niin estät sen, muutoin pidät hihnan löysällä koiran ollessa vierellä.

Kun itse huomaat vastaantulijan, (eikä koiralla ole vielä aavistustakaan) on oikea hetki alkaa toimia. Vedä huomaamatta tai pyydä koiraa luoksesi ja kulkemaan vierellä. Puhu sille ihan normaalilla äänellä tai jopa kuiskaten. Nimeä vastaantulija, näin osoitat omalle että tunnet jo tämänkin koirakon, ja anna ohjeita ohituksesta: Rauhallisesti, ohitus tapahtuu oikealta puolelta, ilman metelöintiä jne. Ja kerro koiralle myös mitä toiset ovat tekemässä täällä: Ovat myös lenkillä, halunnevat kulkea omassa rauhassa, annetaan heidän mennä jne. Näin luot koiralle mielikuvaa omasta tilannehallinnasta ja ongelmanne alkaa vähitellen poistua. Jos vastaantuleva koira on myöskin puhelias, niin voi osoittaa pari ystävällistä sanaa myös sille. Sekin vahvistaa mielikuvaa että olet luotettava ja jumalasta seuraava...

Muita huomioitavia asioita on että koiran kanssa lähdetään lenkille vain kun se on täysin rauhallinen. Ei siis yllytetä riehaantumaan lähdönhetkellä. Samaten kannattaa tehdä lenkit aina vähän eri aikaan ettei tule mitään sisäistä kelloa tyyliin: Jippii, kello löi jo kuusi, ressun lenkki alkaa juuri. Lähdön rauhallisuus mittaa aika suoraan siihen miten koko lenkki tulee menemään. Panosta siis myös siihen runsaasti aikaa.

Vaikka:
Lappalaiset ovat aika sosiaalisia; onko teillä jotain koirakavereita, joiden kanssa koira saa leikkiä välillä/viikoittain, ettei sitten tarvitse menettää itsehillintää jokaisen vastaan tulijan takia.
Muinoin eräs vanhempi mies kertoi että käy lappalais-uroksensa 6v kanssa joka viikko koirapuistossa, jotta koiran sosiaaliset tarpeet täyttyy ja sillä myös säilyy tietty sosiaalisuus. Jos heiltä jää nuo puistoilut ja sosiaalistamisen ylläpitotreenit väliin, niin taatusti tulee machoilua ja muuta epäsosiaalisuutta. Allekirjoitan itse myös nuo viikottaiset treenit, vaikkei koirapuistoissa käydäkään, mutta haetaan sitten vaikka koirakavereita kävelylle.
Koirasi on vielä niin nuori, että kokeilee rajojaan. Kyllä se siitä rauhoittuu, treenaat vaan ohituksia entistä enemmän. Jos ei muuten, niin tee pidempi lenkki ja sen jälkeen ihmisten ilmoille, kun enemmät energiat on purettu. Ja mitä enemmäm harjoittelette erilaisia tilanteita, sitä varmempi koirasta tulee. Onko teillä mahdollisuus harjoitella vaikka julkisia kulkupelejä, tai iltapäiväruuhkassa keskusta-alueella hälinässä, vaatii koiralta hieman enemmän keskittymistä.
Ja vastapainoksi rauhoittumisharjoituksia.
Ja itselle myös. ;))

Ei auta koirakaverikaan. Meillä mäyris, molemmat narttuja.
Jotenkin lohdutti aloittajan piina, koska itsellä on sitä samaa. Melkein parhaiten ulkoilevat erikseen, mutta kipeän jalan kanssa sitä on harvoin.

Oma rauhallisuus on paras. Haukut menee nopeimmin ohi, kun jatkan kulkua kuin ei mitään olisikaan, hihnat tiukalla ja kulkien vierellä.
Ihailen jokaista ohi kulkevaa hiljaista koiraa. Lähes kaikki toiset osaavat, paitsi meidän... Monet ymmärtävät haukkumisen olevan koiran virkaa.
Ystävällisiä nämä ovat ja varsinkin lapinkoira "juttelee" häntä heiluen kaikille tutuille ja muillekin ihmisille. Ne koirat vaan saa sen vihahaukun. Taitaa suojella pienempäänsä.

Se lähtörauhallisuus. Vain illalla sujuu. Muut lähdöt on intoa piukassa koheltamista ja mäyris vinkuu, sama autossa. Pitkällä matkalla ymmärtää olla hiljaa, kunnes vauhti laskee ja luulee olevansa perillä.
Ehkä ollaan liian vanhoja, kun ei jakseta pelata niiden kanssa. Olosuhteet muuttuivat yllättäen. Kotona ovat "enkeleitä".