Luterilainen Maria

http://www.ortodoksi.net/index.php/Pyhä_Neitsyt_Maria_–_ainainen_neitsyt Tämän opin yleisyyttä tällä aikakaudella todistaa vielä sekin, että Neitsyt tulee pyhän Marian erikoisnimeksi, mitä ei olisi tapahtunut, jos häntä olisi pidetty suuren perheen äitinä. Näiden vuosisatojen kirkkoisät tukivat kirkon oppia Jumalan Äidin ainaisesta neitsyydestä vedoten myös Raamattuun. Niinpä profeetta Hesekiel 44. luvun alussa 1-2 jakeissa lausuu:

„Hän vei minut takaisin pyhäkön ulommalle portille, sille, joka antoi itään päin; mutta se oli suljettu. Niin Herra sanoi minulle: 'Tämä portti on oleva suljettuna: sitä ei saa avata, eikä kenkään saa käydä siitä sisälle, sillä Herra, Israelin Jumala, on käynyt siitä sisälle. Se on oleva suljettu'." (uusi käännös -> Hes.44:1-2)
Näissä profeetan sanoissa nähtiin kuvauksellinen ennustus Neitsyt Marian neitsyyden säilyttämisestä senkin jälkeen, kun Jumalallinen lapsukainen tuli hänen kauttaan maailmaan.

On myös nähty selvä todistus ainaisesta neitsyydestä itse Marian sanoissa ylimmälle enkelille Gabrielille, kun tämä ilmoitti hänelle, että hän tulee äidiksi. Neitsyt kysyi silloin enkeliltä:

„Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" (uusi käännös -> Luuk.1:34).
Pysähdy

Jos Kristus on meidän veljemme, Pyhä Neitsyt on meidän äitimme.

Kannatan.

Ave Maria viittaa myös siihen, että Maria on jo taivaassa ja voi puhua pojalleen puolestamme.

Silmäilin vähän, mitä tunnustuskirjamme (http://www.evl.fi/tunnustuskirjat) opettavat pyhille osoitetuista esirukouspyynnöistä.

Augsburgin tunnustuksen artikla XXI sanoo näin: ”Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua, (1 Tim. 2:5) sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi. Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme.”

Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen. Raamattu asettaa yksin Kristuksen välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi. Asia selvä.

Augsburgin tunnustuksen puolustuksen artiklassa XXI sanotaan näin: ”Sitä paitsi me myönnämme heidän olevan oikeassa siinä, että enkelit rukoilevat meidän puolestamme. Siitähän on todisteena Sak. 1, missä enkeli rukoilee: (Sak. 1:12) ’Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia’ jne. Mutta vaikka me myönnämmekin, että pyhät taivaassa rukoilevat kirkon puolesta yleisesti samoin kuin he eläessäänkin rukoilevat koko kirkon puolesta yleisesti, ei Raamatussa kuitenkaan ole mitään todistusta siitä, että edesmenneet rukoilisivat, lukuun ottamatta sitä unennäköä, mistä on maininta 2 Makkabealaiskirjassa. (2 Makk. 15:14)”

Raamatussa ei mainita, että edesmenneet rukoilevat, mutta silti me myönnämme, että pyhät rukoilevat taivaassa kirkon puolesta yleisesti. Asia selvä (joskin sanan ”yleisesti” painottaminen herättää kiusallisia epäilyksiä).

Apol. jatkuu näin: ”Edelleen, vaikka pyhät kuinkakin hartaasti rukoilisivat kirkon puolesta, ei siitä kuitenkaan seuraa, että heitä olisi avuksi huudettava. Tosin Tunnustuksemme rajoittuu toteamaan, ettei Raamattu opeta huutamaan pyhiä avuksi eikä anomaan heiltä apua.”

Luterilaisen opin mukaan pyhiä ei tarvitse huutaa avuksi, koska Raamattu ei opeta huutamaan pyhiä avuksi. Siinä kaikki. Tärkeää on, että pyhien puoleen kääntymistä ei vaadita. Ei ole pakko huutaa pyhiä avuksi.

Kuitenkin tunnustetaan, että pyhät rukoilevat taivaassa. Mikä siis estää pyytämästä heiltä esirukouksia?

Apol. vastaa näin: ”Mutta kun pyhien avuksihuutamisesta ei voida esittää mitään raamatullista käskyä, lupausta eikä esimerkkiä ei omatunto voi saada tuosta avuksihuutamisesta mitään varmuutta.”

Ok. Ajatus on tietysti se, että kristityn omatunto on sidottu Raamattuun. Mutta tässä kohtaa on pakko voida joustaa, koska Raamattua ei koskaan tulkita tyhjiössä. Raamatun tulkinta – ja siis myös kristityn omatunto – on aina sidottu johonkin hermeneuttiseen viitekehykseen, joka puolestaan ei voi perustua kokonaan Raamattuun, ts. Raamattua ei voi selittää tyhjentävästi Raamatulla.

Apol. jatkuu: ”Ja kun rukouksen tulee nousta uskosta, mitenkä voimme tietää, että Jumala hyväksyy pyhien avuksihuutamisen? Mistä voimme ilman Raamatun todistusta tietää, että yksityisten ihmisten rukoukset tulevat pyhien korviin?”

Kysymyksiä. Ei vastauksia. Luterilaisilla ei ole vastauksia. Mutta ehkäpä katolilaisilla ja ortodokseilla on? Jos heidän vastauksensa eivät ole ristiriidassa edellä sanotun kanssa, miksi emme uskoisi heitä?

CA:n ja Apol:n pohjalta voitaneen tehdä seuraavanlainen loppupäätelmä: esirukousten pyytämistä pyhiltä ei kielletä, mutta aika varovaisesti siihen suhtaudutaan.

CA ja erityisesti Apol. ovat Melanchthonin käsialaa. Luther sitä vastoin kirjoittaa Schmalkaldenin opinkohdissa näin: ”Jos nyt lakataan kunnioittamasta enkeleitä ja pyhiä vainajia kuin epäjumalia, muu kunnioittaminen on vaaratonta ja unohtuukin pian. Niin pian kuin ei enää ole toivoa ruumiillisesta ja hengellisestä hyödystä ja avusta, ihmiset antavat pyhien olla rauhassa, olivatpa nämä sitten haudassa tai taivaassa. Ilman aikojaan tai pelkästä rakkaudesta ei heitä taida juuri kukaan muistella, pitää arvossa eikä kunnioittaa.”

Ainakin Lutherin profetia osui oikeaan: luterilaisessa kirkossa pyhiä ei enää pidetä arvossa eikä kunnioiteta. Luther myös tekee selväksi, että esirukousten pyytäminen pyhiltä on turhaa. Luther näyttäisi sulkevan sen oven, jonka Melanchthon jätti raolleen.

Kuinka pyhien puoleen kääntymisen saisi ujutettua luterilaiseen kirkkoon?

Luther itse asiassa kyllä arvosti Mariaa. Siitä kertoo esimerkiksi se, että hän kirjoitti kirjan Marian ylistyslaulu.

Edelleenkin ev.-lut kirkossa vietetään Marian muistopäivää. Tässä mielessä Maria kyllä kuuluu luterilaiseen kirkkoonkin. Mutta on ihan totta, että Marialla ei ole samanlaista asemaa kuin katolisessa kirkossa. Maria on myös jossain määrin unohdettu luterilaisessa kirkossa. Hänellä on kyllä oma asemansa, mutta hänestä ei juuri puhuta muulloin kuin jouluna.

Luther oli sitä mieltä (ja myös ev.-lut. kirkossa ollaan), että Mariaa kyllä voi ja tulee kunnioittaa, mutta rukouksia hänelle ei tule osoittaa, kuten ei myöskään pyhimyksille. Mariaa ja pyhimyksiä voi muistaa ja heistä voi ottaa oppia, mutta heitä ei palvota.

Vilppu H.
pappi

Voi teitä eksytetyt! Tukeudutte kirkon tunnustuskirjoihin, oppeihin ja kaikkeen maalliseen. Kuuntelette mieluummin maallikkosaarnaajia tai liberaalipappien eksytystä.
Milloin te avaatte silmänne ja hylkäätte uskonnot ja uskonnollisuuden?
Milloin te tulette osaksi aitoa Jumalan valtakuntaa?
Te sanotte että uskotte Jeesukseen Kristukseen mutta turhan monen papinkin, kirkkokansasta puhumattakaan sanat osoittavat että te ette ole löytäneet sitä tietä joka on totuus ja elämä.