Lapsella oikeus oman uskonnon opetukseen

Lapsella on oikeus saada "oman" uskontonsa mukaista opetusta = vanhemmilla on oikeus tuputtaa oma uskonsa lapselleen = evlutikkakirkiolla on oikeus tuputtaa omat uskomuksensa jäsentensä lapsille.

Tavoitteena status quo, eli että kirkon jäsenosuus kansasta yritetään sementoida vallitsevalle tasolle, koska toiveita osuuden nostamisesta ei ole, ei tosin sen pitämisestä nykytasollakaan.

Lapsella oikeus saada "oman" uskontonsa mukaista opetusta. Okei - mutta ei kouluissa yht.kunnan kustannuksella. Se kuuluu vanhempien tehtäviin, ja jos ja kun suurin osa esim. evlutikkakirkon jäsenistä ei siihen pysty, kun eivät tunne oman uskonsa perusteita edes, niin toissijaisesti vastuu kuuluu vanhempien usk.yhteisölle, jos vanhemmat haluavat että kirkko vanhempien sijasta antaa uskonnollisen kasvatuksen, ulkoistamalla tehtävän kirkolle.

Mutta koska lapsella ei ole "omaa" uskontoa, niin käytännössä kyse ei ole lapsen oikeudesta "oman" uskontonsa mukaiseen opetukseen, vaan lapsen vanhempien oikudesta tuputtaa uskonsa lapselleen.

Mutta koska useimmilla esim. evlutkirkon jäsenillä ei ole muuta kuin muodollinen jäsenyys, heidät on jäseneksi omat vanhempansa liittäneet, ilman lapsen omaa tahtoa tulla liitetyksi kirkkoon, niin ei voida oikeastaan puhua edes vanhempien "omasta" uskonnosta.

Monilla kirkon jäsenillä ei ole minkäänlaista jumaluskoa, ja jos on, niin se on useimmilla kovinkin erilainen kuin evlutikkakirkolla, jonka jäseniä he ovat. Tutkimuksen mukaan selvä vähemmistä kirkon jäsenistä uskoo kuten kirkko opettaa.

Toisin sanoen on ihan huuhaata väitää että lapsille opetettisiin koulussa edes vanhempiensa uskontoa(uskoa. Ei opettaja voi tiettää miten kunkin oppilaan vanhemmat uskovat, he kun uskovat useimmiten kovinkin eri lailla kuin uskonnollinen yhteisönsä, kirkkonsa opettaa.

Siispä loppujen lopuksi kouluissa ei opeteta lapsille "omaa" uskontoa, eikä edes vanhempiensa uskontoa vaan evlutikkakirkon uskontoa, uskomuksia. Ja pahimmassa tapauksessa opettajan omaa uskontoa. Evlutikkakirkon jäsenillä pappeja ja piispoja myöten, kun on kovin erilaisia käsityksi evlutkristinuskon sisällöstä ja oppikyysymyksistä.

Tosiuskovainen ussanope ei millään malta olla panematta opetukseen ihan omaa spiinniä - opettamaan ihan omien uskomustensa, uskonvakaumuksensa mukaisesti, vaikka se olisi evlutikkakirkon virallisen linjan ja opin vastaista.