Jeesus on aterialla fariseusten johtomiehen talossa.
Hän kertoo suurista illallisista,
joihin lopulta haetaan lähes pakottamalla katuojistakin kutsuvieraita.
Itse asiassa tuo fariseusten mielestä pohjasakkaa oleva joukko
oli jo ateriayhteydessä Jeesuksen kanssa.
"Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat:
Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.
Niin Hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:" (Lk 15:1-3)
Jeesus vastaa fariseusten syytökseen vertauksella,
joka muodostuu kolmesta kertomuksesta, joissa
1)
Lampaiden paimenelta
on kadoksissa yksi sadasta lampaasta
2)
Perheen äidiltä
on kadoksissa yksi kymmenestä rahasta
3)
Perheen isältä
on kadoksissa yksi kahdesta pojasta.
Kuka on tuo huolimaton, joka on kadottanut jotakin.
Jeesus ilmaisee sen fariseuksille hyvin hienovaraisesti:
Jos jollakin teistä on sata lammasta
ja hän kadottaa yhden niistä ...
Fariseusten syytös Jeesusta kohtaan,
on hetkessä kääntynyt heitä itseään vastaan.
He ovat huonoja paimenia,
jotka ovat kadottaneet lampaansa.
Eivätkä he tee mitään etsiäkseen nuo kadonneet.
Ja kun Hyvä Paimen etsii ne, he nurisevat.
Heidän itse olisi pitänyt etsiä nuo kadonneet lampaat,
joiden kanssa seurustelusta he Jeesusta syyttivät.
Mutta fariseukset eivät halunneet olla
missään tekemisissä noiden hylkiöiden kanssa.
Tuo pohjasakka ei ollut fariseuksille minkään arvoista,
mutta Jeesus vertaa sitä hopearahaan.
Jos fariseuksilla olisi ollut Äidin huolehtiva sydän,
he olisivat lakaisseet likakerrokset maalattiaan
hautautuneen hopearahan päältä.
Mutta fariseuksia kiinnosti vain itsensä kiillottaminen
ja itseensä kohdistuvat puhdistusrituaalit.
Kun Jeesuksen vastaus eli vertaus on päätösosassaan,
joutuvat fariseukset kasvokkain kylmän totuuden kanssa.
Nuorempi veli, jonka vaellus on alta kaiken arvostelun,
sai ottaa vastaan Isän Rakkauden.
Vanhempi veli ei tuohon Rakkauteen suostu.
Hän asui Isänsä tykönä, omisti kaiken,
teki otsa hiessä ja kurtussa työtä isänsä pelloilla.
Mutta oli edelleen kuollut. Kuollut Isän Rakkaudelle.
Isän Rakkaus ympäröi veljekset.
Mutta vanhemman veljen kivikovaan sydämeen,
tuo Rakkaus ei päässyt murtautumaan.
Kadonneen löytäminen
14
197
Vastaukset
Kirjoittamatta tällä kertaa "joulukiireissä" pitkää kirjoitusta totean, että Jeesus kertoi suuren kolmiosaisen vertauksen Jumalan etsivästä ja pelastavasta rakkaudesta. Joka kerta etsijä iloitsee, sillä Jumala löytää aina kadotetun syntisen ja tuo hänet kotiin. Myös vertauksessa kahdesta veljeksestä nuorin poika pelastuu Isän sulkiessä hänet syliinsä ja johdattaessaan kotiin. Tuhlaajapoika itse oli menossa palkollisten taloon toivoen,että hänen isänsä antaisi hänelle palkkatyötä, jotta hän ei kuolisi itse nälkään. Isän mielisuosio saadaan kutenkin sulasta armosta, eikä oman työn ansioilla. Tuhlaajapoika ei voinut kuvitellakaan, että Isä voisi armahtaa hänet ja ottaisi hänet uudelleen rakkaaksi omaksi pojakseen.
Vertauksessa kahdesta veljeksestä tärkeämpi veli kuulijakunnalle on vanhempi veli, joka kuvaa suurta vertausta kuuntelevia fariseuksia. Myös meille vertaus esittää vakavan kysymyksen: emmehän vain jää uskonnollisuudessamme Taivaan juhlian ulkopuolelle iäiseen pimeyteen? Vertaus päättyy kuin veitsellä leikaten: vanhempi veli on yön pimeydessä, jossa Isä yrittää lempeillä sanoilla saada myös häntä osallistumaan kodin juhlaan. Siihen vertaus päättyy ja evankeliumin kutsuun päättyy myös oikea julistus - minkä johtopäätöksen me, tämän päivän, kotiinkutsun kuulijat teemme?Ratkaiseva käännekohta on lukujen 13 ja 14 taitekohta.
Kaikki, mitä Israelin lasten tavoittamiseksi on voitu tehdä, on tehty.
Enää on jäljellä vain lopullinen taistelu, jossa Jeesus on antava henkensä.
Ei tosin pelkästään Israelin huoneen kadonneitten lampaiden
vaan kaikkien lampaiden puolesta. Mutta sen on tapahduttava Jerusalemissa.
"Kuitenkin minun pitää vaeltaman
tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi,
että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa." Lk 13:33
Jeesus suree Israelin lapsia rinnastaen itsensä kanaemoon, äitiin,
joka olisi halunnut koota lapsensa helmansa suojaan.
Mutta Hänen omansa eivät tahtoneet tulla Hänen tykönsä.
"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat
ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi,
niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!
Mutta te ette ole tahtoneet." Lk 13:34
Jeesus julkistaa ensimmäisen kerran
Jerusalemin kauhean kohtalon, joka nyt on sinetöity,
koska he ovat hyljäneet Messiaansa.
Mutta samalla Jeesus paljastaa, että tulee aika,
jolloin he ottavat Messiaansa vastaan siunaten.
Silloin kaikkien silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät.
"Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.'
Mutta minä sanon teille: te ette näe minua,
ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte:
'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'" Lk 13:35
Ja nyt olemme taitekohdassa. Astumme luvun 14 puolelle.
Valtakunnan evankeliumi vaihtuu Armon evankeliumiksi.
Ne, joille sitä ensin tarjottiin, tulevat viimeisiksi,
ja viimeiset tulevat ensimmäisiksi.
"Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat:
Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.
Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:" Lk 15:1-- Luuk 15:4-7
kalamos kirjoitti:
Ratkaiseva käännekohta on lukujen 13 ja 14 taitekohta.
Kaikki, mitä Israelin lasten tavoittamiseksi on voitu tehdä, on tehty.
Enää on jäljellä vain lopullinen taistelu, jossa Jeesus on antava henkensä.
Ei tosin pelkästään Israelin huoneen kadonneitten lampaiden
vaan kaikkien lampaiden puolesta. Mutta sen on tapahduttava Jerusalemissa.
"Kuitenkin minun pitää vaeltaman
tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi,
että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa." Lk 13:33
Jeesus suree Israelin lapsia rinnastaen itsensä kanaemoon, äitiin,
joka olisi halunnut koota lapsensa helmansa suojaan.
Mutta Hänen omansa eivät tahtoneet tulla Hänen tykönsä.
"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat
ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi,
niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!
Mutta te ette ole tahtoneet." Lk 13:34
Jeesus julkistaa ensimmäisen kerran
Jerusalemin kauhean kohtalon, joka nyt on sinetöity,
koska he ovat hyljäneet Messiaansa.
Mutta samalla Jeesus paljastaa, että tulee aika,
jolloin he ottavat Messiaansa vastaan siunaten.
Silloin kaikkien silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät.
"Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.'
Mutta minä sanon teille: te ette näe minua,
ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte:
'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'" Lk 13:35
Ja nyt olemme taitekohdassa. Astumme luvun 14 puolelle.
Valtakunnan evankeliumi vaihtuu Armon evankeliumiksi.
Ne, joille sitä ensin tarjottiin, tulevat viimeisiksi,
ja viimeiset tulevat ensimmäisiksi.
"Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat:
Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.
Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:" Lk 15:1-"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden,
eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan
ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen.
Kun hän löytää lampaan, hän nostaa sen iloiten harteilleen,
ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille:
'Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.'
Minä sanon teille:
samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy,
kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta,
jotka eivät parannusta tarvitse." - Luuk 15:8-10
kalamos kirjoitti:
Ratkaiseva käännekohta on lukujen 13 ja 14 taitekohta.
Kaikki, mitä Israelin lasten tavoittamiseksi on voitu tehdä, on tehty.
Enää on jäljellä vain lopullinen taistelu, jossa Jeesus on antava henkensä.
Ei tosin pelkästään Israelin huoneen kadonneitten lampaiden
vaan kaikkien lampaiden puolesta. Mutta sen on tapahduttava Jerusalemissa.
"Kuitenkin minun pitää vaeltaman
tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi,
että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa." Lk 13:33
Jeesus suree Israelin lapsia rinnastaen itsensä kanaemoon, äitiin,
joka olisi halunnut koota lapsensa helmansa suojaan.
Mutta Hänen omansa eivät tahtoneet tulla Hänen tykönsä.
"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat
ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi,
niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!
Mutta te ette ole tahtoneet." Lk 13:34
Jeesus julkistaa ensimmäisen kerran
Jerusalemin kauhean kohtalon, joka nyt on sinetöity,
koska he ovat hyljäneet Messiaansa.
Mutta samalla Jeesus paljastaa, että tulee aika,
jolloin he ottavat Messiaansa vastaan siunaten.
Silloin kaikkien silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät.
"Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.'
Mutta minä sanon teille: te ette näe minua,
ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte:
'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'" Lk 13:35
Ja nyt olemme taitekohdassa. Astumme luvun 14 puolelle.
Valtakunnan evankeliumi vaihtuu Armon evankeliumiksi.
Ne, joille sitä ensin tarjottiin, tulevat viimeisiksi,
ja viimeiset tulevat ensimmäisiksi.
"Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat:
Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.
Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:" Lk 15:1-"Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa
ja hän kadottaa niistä yhden,
eikö hän sytytä lamppua, lakaise taloa ja etsi huolellisesti,
kunnes löytää sen?
Ja löydettyään sen hän kutsuu koolle
ystävättärensä ja naapuritalojen naiset ja sanoo:
'Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.'
Minä sanon teille:
samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä,
joka tekee parannuksen." - Luuk 15:11-32
kalamos kirjoitti:
Ratkaiseva käännekohta on lukujen 13 ja 14 taitekohta.
Kaikki, mitä Israelin lasten tavoittamiseksi on voitu tehdä, on tehty.
Enää on jäljellä vain lopullinen taistelu, jossa Jeesus on antava henkensä.
Ei tosin pelkästään Israelin huoneen kadonneitten lampaiden
vaan kaikkien lampaiden puolesta. Mutta sen on tapahduttava Jerusalemissa.
"Kuitenkin minun pitää vaeltaman
tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi,
että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa." Lk 13:33
Jeesus suree Israelin lapsia rinnastaen itsensä kanaemoon, äitiin,
joka olisi halunnut koota lapsensa helmansa suojaan.
Mutta Hänen omansa eivät tahtoneet tulla Hänen tykönsä.
"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat
ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi,
niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!
Mutta te ette ole tahtoneet." Lk 13:34
Jeesus julkistaa ensimmäisen kerran
Jerusalemin kauhean kohtalon, joka nyt on sinetöity,
koska he ovat hyljäneet Messiaansa.
Mutta samalla Jeesus paljastaa, että tulee aika,
jolloin he ottavat Messiaansa vastaan siunaten.
Silloin kaikkien silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät.
"Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.'
Mutta minä sanon teille: te ette näe minua,
ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte:
'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'" Lk 13:35
Ja nyt olemme taitekohdassa. Astumme luvun 14 puolelle.
Valtakunnan evankeliumi vaihtuu Armon evankeliumiksi.
Ne, joille sitä ensin tarjottiin, tulevat viimeisiksi,
ja viimeiset tulevat ensimmäisiksi.
"Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat:
Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.
Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:" Lk 15:1-Vielä Jeesus sanoi:
"Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
Nuorempi heistä sanoi isälleen:
'Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka kuuluu minulle.'
Niin isä jakoi omaisuutensa poikien kesken.
Muutaman päivän kuluttua nuorempi pojista kokosi kaiken, mitä omisti,
ja matkusti kaukaiseen maahan.
Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää.
Kun hän oli tuhlannut kaiken, tuli siihen maahan ankara nälänhätä,
ja hän alkoi kärsiä puutetta.
Silloin hän lyöttäytyi erään sen maan kansalaisen seuraan,
ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikoja paimentamaan.
Hän olisi halunnut ravita itsensä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
Silloin hän meni itseensä ja sanoi:
'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yllin kyllin leipää,
mutta minä kuolen täällä nälkään!
Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle:
Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.
En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.
Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
Niin hän nousi ja lähti isänsä luo.
Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä.
Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi.
Poika sanoi hänelle:
'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.
En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
Mutta isä sanoi palvelijoilleen:
'Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin,
pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa.
Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja iloitaan!
Sillä tämä minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon!
Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt!'
Ja he aloittivat ilonpidon.
Mutta vanhempi poika oli pellolla.
Kun hän oli palaamassa ja lähestyi taloa, hän kuuli laulun, soiton ja karkelon.
Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä oli tekeillä.
Palvelija vastasi:
'Sinun veljesi on palannut, ja isäsi antoi teurastaa syöttövasikan,
kun sai hänet terveenä takaisin.'
Silloin vanhempi veli suuttui eikä tahtonut mennä sisälle,
mutta hänen isänsä tuli ulos ja suostutteli häntä.
Poika vastasi isälleen:
'Kuinka monta vuotta minä olenkaan palvellut sinua
enkä kertaakaan ole jättänyt käskyäsi noudattamatta.
Kuitenkaan et ole antanut minulle edes vuohta,
että olisin voinut pitää juhlia ystävieni kanssa.
Mutta kun tuo sinun poikasi tuli,
tuo, joka on tuhlannut omaisuutesi porttojen kanssa,
hänelle sinä annoit teurastaa syöttövasikan!'
Isä vastasi:
'Poikani, sinä olet aina minun kanssani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.
Mutta pitihän nyt iloita ja riemuita, koska tämä sinun veljesi,
joka oli kuollut, heräsi eloon.
Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt!'" Luuk 15:4-7 kirjoitti:
"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden,
eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan
ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen.
Kun hän löytää lampaan, hän nostaa sen iloiten harteilleen,
ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille:
'Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.'
Minä sanon teille:
samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy,
kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta,
jotka eivät parannusta tarvitse."Tämä ensimmäisen osa Jeesuksen vertausta on kuin
yhteenveto ja lopullinen ilmoitus kolmesta VT:n tekstikatkelmasta
1) Ps 23
2) Jer 23:1-8
3) Hes 34
joissa jokaisessa kerrotaan siitä,
kuinka Hyvä Paimen palauttaa (tuo takaisin) lampaansa.
- luopijott
Koskeeko myös niitä jotka ovat luopuneet uskosta ja palaavat takaisin?
kalamos kirjoitti:
luopijott
Huomasitko tuossa videossa esimerkiksi Jeesuksen sanat:
"sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois"
Vertauksen ensimmäisessä osassa päätähti on kadonnut lammas.
Raamatun pisimmän virren viimeisessä säkeessä sanotaan:
"Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas;
etsi palvelijaasi." (Ps 119:176)
Jeesuksen vertauksesta käy ilmi, että siinäkin
lammas on kadoksissa nimenomaan eksymisen takia.
Kun se on tarhassaan se ei voi eksyä.
Joku voisi sen sieltä kyllä varastaa,
ja sillä tavoin lammas voi kadota tarhastaan,
mutta eksyä se ei voi tarhassa ollessaan.
Kun lampaat ovat tarhassa, ne nukkuvat.
Samoin paimen, joka asettuu tarhan porttiaukkoon sillä tavoin,
etteivät lampaat pääse siitä ulos
eivätkä ulkopuolella vaanivat pedot sisään paimenta herättämättä.
Paimen on siis itse tuo portti eli ovi.
Niinkuin Hyvä Paimenkin itsestään sanoi.
Mutta nyt lammas on eksynyt.
On siis ollut päivä, jolloin paimen on johdattanut lampaitaan
vihreille niityille ja virvoittavien vesien äärelle.
Tällä vaelluksella paimen yhtäkkiä huomaa keskellä erämaata,
että yksi lampaista on kadoksissa.
Ja mitä hän tekee.
"Eikö hän jätä niitä 99 erämaahan ja mene etsimään kadonnutta,
kunnes sen löytää?"
Hän tosiaan jättää lauman keskelle erämaata.
Ja lähtee yhden eksyneen perään.
Tuolla eksyneellä ei ole paljon armonaikaa.
Kun se lopulta huomaa olevansa eksynyt, se lamaantuu täysin.
Ei pysty edes liikkumaan.
Se on enemmän kuin helppo saalis kaikille pedoille.
Paimen kiiruhtaa juosten läpi aavikoiden etsien tuota onnetonta.
Kun hän lopulta löytää sen, on paimen ja lammas jo ihan loppu.
Mutta paimenella ei ole muuta mahdollisuutta
kuin ottaa noin 30 kg painava lammas harteilleen,
ja kantaa se yli laaksojen ja vuorien aina kotiin saakka
hellään hoivaan ja hoitoon.
Se on teko, josta todella pitää antaa hengenpelastusmitali.
Ja paimen kutsuukin sitten naapuruston juhlimaan tuota lammasta,
joka oli kadonnut, mutta on nyt pelastettu.
Vertaus päättyy,
mutta nuo 99 erämaahan jäänyttä lammasta eivät pääse enää näyttämölle.
Ne jäivät vertauksessa erämaahan.
Aivan samoin käy vertauksen kolmannessa osassa.
Isän kodissa julhitaan nuorempaa veljeä.
Vanhempi veli jää ulos.
Avoimeksi jää, tuliko vanhempi veli,
joka luuli olevansa sellainen, joka ei parannusta tarvitse,
koskaan enää isänsä ja veljensä luo.Kolmiosaisella suurella vertauksella Jeesus vastaa fariseusten ja kirjanoppineiden nurisemiseen: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan". Jeesus kertoo, kuinka hyvä Paimen Hän onkaan, kuinka paljon Hän rakastaa syntisiä ja kuinka paljon Hän on valmis uhraamaan saadakseen syntiset tulemaan Hänen luoksensa ja aterioidakseen Hänen kanssaan. Kerran tämä tapahtuu suurella aterialla Taivaassa. Kaikkien kolmen osan päätähti on löytäjä, joka kuvaa Jeesusta.
Tuotuaan kadonneen lampaan kotiin, löytäjä pyytää ystäviään iloitsemaan kanssansa, sillä vaivalloinen hakuretki erämaahan on tuottanut tulosta: "Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani".
Hopearahan löytänyt nainen kutsuu ystävät ja naapurinaiset iloitsemaan kanssaan, koska yön pimeydessä lampun kanssa hän huonetta lakaistuaan löytää rahan. "Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan".
Myös vertauksessa kahdesta veljeksestä juhlinnan päätähti on nuoremman veljen rakkaudella vastaan ottanut isä. Juhlia pystyttäessään isä toteaa, että nyt juhlitaan sitä, että nuorempi veli on löytynyt - löytäjä on tuhlaajapojan luokse juosten rientänyt ja syliinsä sulkenut isä: "Hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt".
Ensimmäisessä viestissä toin esille sen, että nuoremmalla veljellä ei ollut aavistustakaan siitä, että isä ottaisi hänet takaisin kotiin, vaan tuhlaajapoika pyrki isänsä palkollisten taloon tienatakseen työllään elantonsa ja hyvittääkseen samalla menneitä tekosiaan ("tee minut yhdeksi palkkalaisistasi"). Armo yllältti nuoremman veljen, niin kuin se yllättää meidät kaikki syntiset, jotka Jeesuksen ristin luokse menemme. Isä toimi kaikin tavoin vastoin yhteisön tapoja: ylhäiset eivät koskaan juokse, se oli häpeällistä, yhteisön moraalisääntöjen mukaan isän tulisi läksyttää kunnolla poikaansa ja mahdollisena suurena hyvän tahdon eleenä komentaa hänet palkollisten taloon. Jo se olisi ollut suunnatonta hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta.
Kyläyhteisö ei olisi koskaan enää edes tervehtinyt nuorempaa veljeä saati ollut missään tekemisissä hänen kanssaan. Isän armo yllätti koko yhteisön: yhdessä voitiin iloita sitä, että Isä oli hyväksynyt poikansa kotiin ja julkisesti itsensä kaikkien edessä nöyryyttämällä (juoksi vastaan, syleili haisevaa ja likaista poikaansa) sai näin tekemällä myös yhteisön liittymään löytäjän iloon. Itse asiassa pyytäessään aikoinaan Isää jakamaan perinnön, nuorempoi veli osoitti toivoneensa, että isä olisi kuollut ja perintö olisi tullut jaettavaksi. Oli ennen kuulumatonta, että isä suostui jakamaan perinnön. Julkean röyhkeään pyyntöön olisi pitänyt vastata kunnon selkäsaunalla ja ajaa poika matkoihinsa.
Jumalan armo etsii tänäänkin syntisiä. Jumalan vastustajat ja pilkkaajat saavat elää tässä armon ajassa, sillä Jumalan kutsuva rakkaus houkuttelee heitä Isän kodin lämpöön. Jeesuksen vastaus alkutilanteen nurinaan on: Minä otan syntisiä vastaan ja rakastan heitä, jos teillä olisi rakkautta, te tekisitte samoin, ettekä nurisisi minua vastaan. Paikalla olleille nurisijakuulijoille vanhempi veli oli se tärkeämpi veli - heidän sydämensä olisi pitänyt murtua ja silmänsä avautua näkemään, että juuri he seisovat yön pimeydessä armon ulkopuolella. Ja se, joka heitä nyt suurella vertauksella puhuttelee, on itse Jumala joka kutsuu liittymään armahdettujen syntisten juhlaan.
Jumalan aikaansaama murhe aikaansaa parannusta. Matt.25: "Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kyselle: Herra, en kai se ole minä?" Kenenkään ei tarvitse jäädä yön pimeyteen.Jeesuksen vertauksen kolmannessa osiossa eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
Ruumiillisesta syntymästään saakka pojat olivat itsestään selvästi olleet erottamaton osa tuota perhettä. Isänsä lapsia ja perillisiä.
Heti seuraava virke onkin sitten jo kauhistuttava Jeesuksen ajan kuulijoille.
Nuorempi poika vaatii perheen omaisuudesta sitä osaa,
joka hänelle olisi lankeava, kun isä kuolee.
Kuulija odottaa kuumeisesti, että isä laittaa pojan ruotuun.
Mutta seuraakin entistä suurempi järkytys. Hän jakoi heille elämisensä.
Alta aikayksikön poika realisoi omaisuutensa, ja lähtee muille maille.
Nuorempi veljeksistä ja hänen mukanaan
kolmannes maasta, karjasta, rakennuksista, viljasta jne
oli leikatti irti perheen elämisestä.
Nälänhätä oli tulossa, mutta poika ei sitä aavistanut.
Hän tuhlasi kaiken omaisuutensa elämäntavallaan.
Hänen elämäntapansa oli holtitonta, jotain sellaista holtittomuutta,
ettei se antanut mitään mahdollisuutta
hänen elämisensä pelastamiseen lähestyvän nälänhädän keskellä.
Pian hän paimentaa sikoja toisen palveluksessa.
Mutta sianruokaakaan hän ei saa syödäkseen.
Poika on kuolemassa nälkään. Ja muistelee isän palvelijoiden osaa.
Hän oli onnistunut puhumaan itselleen Isän omaisuuden.
Nyt hän aivoittelee puheen, jolla heltiäisi paikka palvelijoiden joukossa.
Jokainen kuulija ymmärsi, ettei se voisi onnistua.
Yksikään arvonsa tunteva patriarkka
ei tuollaista poikaa huolisi kotitantereelle.
Eikä hän edes pääisi kotipihalleen asti.
Hänet kivitettäisiin kuoliaaksi jo lähestyessään kotipaikkakuntaansa.
Mutta kun poika on vielä kaukana, juoksee isä kylän läpi poikansa luo,
ja pelastaa poikansa kyläläisten kivitykseltä.
Poika alkaa sopertaa valmistamiaan lauseita.
Mutta isä katkaisee pojan puheen,
ennenkuin tämä ehtii lainkaan kertoa
ratkaisuehdotustaan nälkäkuolemansa estämiseksi.
Täysin ehdoitta isä käskee puettaa pojan puhtaisiin vaatteisiin,
laittaa sormuksen sormeen. Poika oli sinetöity perheenjäseneksi.
Hän oli kuollut. Mutta nyt yhtä elävä perheenjäsen
kuin syntyessään tähän maailmaan.- kiitos Jeesus
Jumala armo on suuri ja ihmeellinen. Täysin meidän ihmisten käsityskykymme yläpuolella. Vaikka ihminen tuomitsee, Jumala armahtaa.
kiitos Jeesus kirjoitti:
Jumala armo on suuri ja ihmeellinen. Täysin meidän ihmisten käsityskykymme yläpuolella. Vaikka ihminen tuomitsee, Jumala armahtaa.
Aivan. Ja armo on vain vastaanotettavissa.
Ei ansaittavissa.
Tällaista armoa vanhempi veli ei hyväksynyt.
Ja niin vanhempi veli jäi itse sen ulkopuolelle,
vaikka isä sitä hänellekin tarjosi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 449191
- 785692
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus14800Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon404199- 583704
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella543442Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme293327- 452530
- 342122
- 381871