Itken ikävääni Jeesukseen lähes päivittäin

Riittääkö sinulle se, että Pyhä Henki asuu sinussa?

Auttaahan se kestämään kaiken mutta ainakaan minulta ei voi ikävää pois. En ole kuullut muista, jotka ikäväänsä Jeesukseen itkevät, mutta tuskin olen ainoa?

Olen hieman hämilläni asiasta, sillä olen mies ja en itke muista syistä ja ennen Jeesuksen ikävöinnin syntyä en juuri itkenyt mistään. Viimeksi itkin kleväällä kun isäni sairastui keuhkoemboliaan ja perussairautensa takia oli todellisessa prosentuaalisessa vaarassa kuolla. Pyysin Jeesusta pelastamaan isäni. Hän säästi toistaiseksi. Saan aikaa nyt sulatella isäni tulevaa poismenoa, sairaus on etenevä. Enää hän ei käy edeslähilaupassa tietääkseni, koska käveleminen tekee pahaa.

Tajusin kevääällä etten ole alkuunkaan valmis maallisen isäni poisottoon. En tiedä tulenko koskaan olemaankaan, vielä en ole! Joka tapauksessa tarraan hädänhetkellä Jeesukseen. Omaa kuolemaani en pane pahakseni sitten kun sen aika tulee. Tai ylöstempausta. Kuinka vain ja milloin vain. Enhän ikuisuutta joudu tätä maailmassa olevaa jumalattomuutta kärsimään. Onneksi on uskovaisia. Liberaaleiksi kutsutut...jaa no enpä taida sanoa tämän enempää.

Jeesuksen paluun oidottelua.