Mikä on uskosi

intuitio sekä kokemukset

Aivan samat sanat itsellänikin. Intuitio sekä kokemus; intuitio ja kokemus ovat ne asiat jotka luovat uskoni selkärangan. Sen ympärille sitten rakentuu vähemmän vaikuttavia tekijöitä joita ovat muumuassa kysymys elämän synnystä, universumin järjestys, ylipäätänsä universumin olemassaolo, kysymys moraalin alkuperästä ja Jeesus Nasaretilaisen vaikutuksesta maailaman suunnan kulkuun ja tapahtuneiden loogisuuteen. Nämä pienemmät tekijät ovat niitä asioita jotka vahvistavat uskoani, mutta eivät virallisesti ole ne asiat joihin sen lopullisesti perustan.

Voinhan tietenkin käsitellä tätä kokemusta tarkemmin.

Minulle henkilökohtaisen kokemuksen merkitys on uskoni kannalta suurin. Tiedän hyvin sen että muillakin on kokemuksia, mistä edelliseselle kirjoittajalle huomautettiinkin. Mutta kokemuksiin on aina liityttävä loogisuus ja ne pitää perustua kontekstiin että niihin on järkevää uskoa.

Ensinnäkin koska kokonaisuudessaan edustan suurinta maailman uskontoa, niin pienet eroavaisuudet käsityksissä muiden kristityyjen kanssa eivät loogisesti merkitse mitään. Kristityillä on erilaisia käsityksiä omasta uskonnostaan, mutta ne perustuvat siihen että miten he ovat käsittäneet Raamatun, eivät siihen että miten he ovat kokeneet Jumalan vaikutuksen elämässään. Kokemukset muiden kristittyjen kanssa ovat olleet hyvin samanlaisia.

Mikä muihin uskontoihin tulee: minä arvostan muiden uskontojen edustajien kokemuksia, koska minä ymmärrän että he uskovat samanlaisilla emotionaalisilla pohjilla omaan Jumalaansa/iinsa kuin minä uskon. Mutta silti mitä tekemistä sillä on sen kanssa mihin minä uskon? Se että ihmisten ajatuksissa on olemassa muita Jumalia ei ole argumentti sen puolesta että oman uskontoni Jumala ei ole totta. On argumentaatiovirhe väittää että joku asia ei ole totta vain sen takia että samasta asiasta on tuhansia erilaisia versioita. Aiheesta voisi kirjoittaa hyvin pitkän väitöskirjan jota en ala tekemään, mutta teen yhteenvedon analogialla.

Jos joku väittää että henkilö x on aivan täysi kusipää narsisti koska on kokenut tämän itse, mutta kun minä tapaan henkilö X:än ja koen hänet mukavana rakastavana ja lempeänä persoonana, onko minulla oikeus olettaa että ensimmäinen henkilö erehtyi? Tai ylipäätänsä pitääkö minun silloin mukamas olettaa että koko henkilö X:ää ei edes ole olemassakaan?

Toinen analogia kertoo aviomiehestä, joka koki näkemällä että hänen vaimonsa petti häntä. Kun aviomies tulee kertomaan tästä ystävälleen, niin onko aviomies oikeutettu uskomaan että hänen vaimonsa petti häntä, jos hänen ystävänsä väittää että aviomiehen vaimo ei pettänyt häntä? Jos hänen ystävänsä vaikka sanoo että aviomies erehtyi naisesta, tai että aviomies oli psykoosissa kun näki tämän. Onko aviomies oikeutettu silloin uskomaan että hänen vaimonsa petti häntä vai pitääkö hänen tehdä tästä tieteellinen teoria ja odottaa että joku ihminen/ihmisryhmä uskoo että tämä hänen vaimonsa petti häntä ennen kuin hän on itse oikeutettu uskomaan siihen?

Jos henkilökohtaisella kokemuksella ei ole mitään totuudellista arvoa, niin silloin todellisuuden tukipilarit tuhoutuisivat. Kuka tahansa voisi sanoa että joku oli psykoosissa kun koki jotain elämässään. Mikään ei olisi enää todellista jos mitkään henkilökohtaiset havainnot tai kokemukset eivät kelpaisi edes viittaamaan ympäristössä tapahtuneisiin todellisiin asioihin.

Tietenkään tämä ei tarkoita että kaikki kokemukset viittaisivat todellisiin asioihin. Mutta kaikkia totuuksia on hyvin vaikea tai jopa mahdotonta todistaa tavalla, jolla ne voitaisiin esittää suuremmalle yleisölle tieteellisenä teoriana. Esimerkiksi voidaanko 300 000 vuoden päästä todistaa että minä kävin esimerkiksi 5 minuuttia sitten jääkaapilla jos minä en tässä kerro että minä kävin jääkaapilla? Se että sitä ei voida todistaa, niin tarkoittaako se että minä en käynyt jääkaapilla 26.12.2013 kello 04:25? Tai sitten että olenko minä nukkunut tänä yönä hyvin. No minä kerron että minä en ole nukkunut tänä yönä hyvin. Mutta voiko kukaan todistaa sitä? Minä olen kokenut että en ole nukkunut tänä yönä hyvin, mutta miten minä todistan sen? Entäpä jos minä olinkin vain psykoosissa ja luulen että en nukkunut hyvin. Mutta minä olen kokenut sen ja en voi muuhun uskoa kuin siihen että en ole nukkunut hyvin. Minulla on henkilökohtaisesti aivan tarpeeksi todisteita siitä ja siksi minä uskon siihen etten ole nukkunut hyvin.

Uskon että uskovaiset on hihhuleita.

Uskon ,että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.
Lisäksi on nuo omat kokemukset.

Elämä olisi tyhjän päällä ilman uskoa.

Joka vuosi tehdään jopa 10 000 turhaa polvileikkausta (26.12.2013 0:01 hesari)


Suomalaistutkijoiden yllättävä tulos: Lähes kaikki lumeleikkauksessa olleet kokivat polvensa parantuneen.
Polven tähystysleikkauksesta ei ole hyötyä, jos polvivaivat johtuvat ikääntymiseen liittyvistä nivelmuutoksista. Tällaisia leikkauksia tehdään Suomessa kuitenkin noin 10 000 joka vuosi.
Suomalaistutkijoiden mukaan yksi länsimaiden yleisimmistä kirurgisista toimenpiteistä on tarpeeton.

Tutkijat kyseenalaistavat nykyinen hoitokäytännön, jossa rappeumaperäisen polven oireiluun tarjotaan hoidoksi kierukan osapoistoa.

"Näyttää ilmeiseltä, että leikkauksen sijasta näiden potilaiden hoidon pitäisi perustua lihasharjoitteluun ja kuntoutukseen", sanoo dosentti Teppo Järvinen Helsingin yliopistosta.


Uskolla on merkitystä. eikä kukaan voi elää ilman uskoa kuten ohikulkija2 osoittaa

Hei Kui22,


minua uskossani motivoi Jumala. Hän on tärkein ja suurin syy uskoa. Kaikki se mitä elämä pitää sisällään, mitä vaan voi tapahtua ja kaikki se kuitenkin on Jumalan kädessä. Luottamus ja turva, elämä ja kuolema, kaikki on Jumalalta.

Näin ajattelen.

-KaisaK, pappi